Lue keskustelun säännöt.
Mitä "yliluonnollisia" juttuja teille on käynyt?
Otsikolla tarkoitan siis sitä, että ovat kuitenkin järjellä selitettävissä vaikka ehkä kaukaa haettujakin. Lähinnä milloin olette pelästyneet tai alkaneet miettiä, että onkohan tässä nyt jotain muutakin. Saa toki kertoa asioita joita ei voi selittää, mutta haluaisin pitäytyä tositapahtumissa.
Kommentit (3910)
Vierailija kirjoitti:
Sain viime yönä! 43 vuotta siinä meni. Kiitos tämän palstan, en ole enää incel.
Ootko hakannut tattia vai lähtikö neljänkymmenen vuoden liisterit liikenteeseen? Pidemmän tauon jälkeen on melkoista laakerirasvaa siementen koostumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks juttu viime vuodelta tulee mieleen. Lyhykäisesti sanottuna; Menin pitsalle, istuin, aloin syödä, sisään tuli nuori mies, istui ja tilasi, katsoi minua pitkään ja jotenkin naksahti....Sama pitseria ja pöydissä istuttiin ja sama saakelin nuori mies katsoin minua... ihan kuin olisi tunnistanut minut.... mutta kun nähtiin viimeksi 30 vuotta sitten. Myöhemmin tuli mieleen et onko täällä meidän keskuudessa jotain mitä emme tiedä...
Kävelin eilen Mannerheiminkatua pitkin, ja vastaan tuli mies jolla oli puteli kädessään. Mies pysähtyi, joi putelista ja kutustui noin kymmenen sentin pituiseksi pikku-ukoksi ja jatkoi matkaa. Tosi juttu. Kaikki jotka väittää muuta pelkää faktoja ja vihaa totuutta!
Vierailija kirjoitti:
Sain viime yönä! 43 vuotta siinä meni. Kiitos tämän palstan, en ole enää incel.
Huomasit, ettei siitä mitään ihmeellistä ja yliluonnollista edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran rationaalisesti asioihin suhtautuva, että mitään yliluonnollista ei ole vastaan tullut puoleen vuosisataan. Toki joskus jotain hämmentävää ja säikäyttävääkin sattunut, mutta aina on selitys löytynyt melko pian. Joskus toki pimeässä mielikuvitus tehnyt tepposia ja kuvitellut näkevänsä jotain, mikä säikäyttänyt. Yleensä joku kanto/juurakko, jota luulee karhuksi tms., mutta tuo nyt ei kovin yliluonnollista ole.
Selittämättömimmät jutut niitä, kun vähän turhan usein on käynyt niin, että ajatellut pitkästä aikaa jotain kaveria/tuttua ja sitten hän on tullut pian vastaan tai ottanut pitkästä aikaa yhteyttä. Sen verran usein, että ihan ei sattuma noita selitä.
Synkronismi selittää ja antaa vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain viime yönä! 43 vuotta siinä meni. Kiitos tämän palstan, en ole enää incel.
Kiitos viime yöstä ja kiitos alkoholista ja merkkivaatteista. 🤭
tyttö13v
Vierailija kirjoitti:
Näin uap:n eli kansankielellä ufon 90-luvun alussa. Minulla ei ennen tuota tapahtumaa oikein ollut mielipidettä ilmiöstä muuten kuin ajattelin niiden olevan jotain hörhöjen juttuja. Teini-ikäisenä yksin keskellä Etelä-savolaista heinäpeltoa se oli pelottava kohtaaminen joka jäi lähtemättömästi muistiini. En ole koettanut ottaa yhteyttä fuforaan tai mihinkään muuhunkaan asiantuntijaorganisaatioon tapauksen tiimoilta, mutta kyllä siinä muutamakin asia jäi mietityttämään että mitähän minä oikeastaan kohtasinkaan. Vuosia sitten satuin muissa yhteyksissä tapaamaan kymenlaaksolaisen itsekin ufon kohdanneen ja asiaa tuntevan, jonka mukaan kyseessä saattoi olla toistaiseksi tuntemattoman elämänmuodon etäohjaama lentolaite, siis eräänlainen drone jolla oli tuntemiemme fysiikan lakien vastaisia ominaisuuksia.
Monta kertaa olen miettinyt sitä että kuinkahan moni on nähnyt ufon, mutta ei ole kertonut siitä kenellekään.
Kun noin parikymmentä vuotta sitten tein kyselyä lähipiirin osalta että ovatko he nähneet ufoja, niin sieltä tuli aika monelta, jos pikaisesti arvioin, niin noin 75% henkilöistä, tuli kommenttia että ovat nähneet jotain selittämätöntä. Yleisimmät oli jotain erivärisiä valoja (oransseja, liekehtiviä tai kiiltäviä tms) jotka liikkuivat oudosti, mutta osa oli nähnyt myös jotain kiinteää lentolaitteen tapaista, joka ei kuitenkaan lentokone ollut.
Kukaan noista ei edes tiennyt mistään Suomen ufotutkijoista ja osa, vaikka sanoi tietävänsä että Suomessa on tutkijoita, sanoi ettei heidän havainnostaan mitään tärkeää olisi saanut irti, eli itsesensuuri oli aika voimakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin uap:n eli kansankielellä ufon 90-luvun alussa. Minulla ei ennen tuota tapahtumaa oikein ollut mielipidettä ilmiöstä muuten kuin ajattelin niiden olevan jotain hörhöjen juttuja. Teini-ikäisenä yksin keskellä Etelä-savolaista heinäpeltoa se oli pelottava kohtaaminen joka jäi lähtemättömästi muistiini. En ole koettanut ottaa yhteyttä fuforaan tai mihinkään muuhunkaan asiantuntijaorganisaatioon tapauksen tiimoilta, mutta kyllä siinä muutamakin asia jäi mietityttämään että mitähän minä oikeastaan kohtasinkaan. Vuosia sitten satuin muissa yhteyksissä tapaamaan kymenlaaksolaisen itsekin ufon kohdanneen ja asiaa tuntevan, jonka mukaan kyseessä saattoi olla toistaiseksi tuntemattoman elämänmuodon etäohjaama lentolaite, siis eräänlainen drone jolla oli tuntemiemme fysiikan lakien vastaisia ominaisuuksia.
Monta kertaa olen miettinyt sitä että kuinkahan moni on nähnyt ufon, mutta ei ole kertonut siitä kenellekään.
Kun noin parikymmentä vuotta sitten tein kyselyä lähipiirin osalta että ovatko he nähneet ufoja, niin sieltä tuli aika monelta, jos pikaisesti arvioin, niin noin 75% henkilöistä, tuli kommenttia että ovat nähneet jotain selittämätöntä. Yleisimmät oli jotain erivärisiä valoja (oransseja, liekehtiviä tai kiiltäviä tms) jotka liikkuivat oudosti, mutta osa oli nähnyt myös jotain kiinteää lentolaitteen tapaista, joka ei kuitenkaan lentokone ollut.
Kukaan noista ei edes tiennyt mistään Suomen ufotutkijoista ja osa, vaikka sanoi tietävänsä että Suomessa on tutkijoita, sanoi ettei heidän havainnostaan mitään tärkeää olisi saanut irti, eli itsesensuuri oli aika voimakasta.
Vajaakymmenen vuotta sitten katsoin Särkän (saari Naantalissa) grillijonossa kirkkaalle taivaalle kun silmä tavoitti taivaalta hopeanvärisen nopeasti liikkuvan kappaleen. "Kuin käsivarren etäisyydellä sormissa" koko olisi ollut 5 millimetriä enkä erottanut siinä siipiä eikä suihkumoottorin jyly kuulunut.
Itselle se on ainoa näkemäni tunnistamaton lentävä esine. Käsittääkseni päivänvalossa mikään avaruusasema tms ei näy paljain silmin maahan?
Toi ufojen "näkeminen" on kyllä hassuin kuvitelmä ikinä. Ja ne jotka muka näkee udon on vielä niin tyhmiä että ne ei tajua että JOS nyt oikeesti siellä taivaalla olis ollu joku ufo niin ksi nyt herranen aika 10 tai 100 tai 1000 tai paikasta riippuen 10 000 muutakin olis nähny sen. Missään maapallolla ei ole enää sellaista paikkaa jossa vain joku 1 ihminen voisi muka nähdä jotain taivaalta tulevaa tänne kuulumatonta isoa esinettä.
Ihmiset näkee unta tai jotain hallusinaatoita tai vain mielikuvitus tai pyyke tekee kepposia ja sit luullaan et näin ufon tai jopa hänet siepattiin kun on oikeesti joku tunnin poissaolokohtaus kun aivot sanoo tilt.
Joku voi pelkkää poikkeuksellista (sairaanloista) huomionhakuisuittaan keksiä nähneensä ufon. Ja jos on mielisairas niin nehän näkeekin haikkea hasdua mitä aivot tuottaa. Mun dementoituva äitikin näkee millon helvetinportit millon enkelin, millon kuolleen veljensä ja millon ufoja. Ei käy aika pitkäks kuunnellessa noita juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt useamman kerran oudosti liikkuvia valoja taivaalla. Tunnistan myös satelliitit ja niistä ei ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt useamman kerran oudosti liikkuvia valoja taivaalla. Tunnistan myös satelliitit ja niistä ei ollut kyse.
Minäkin olen nähnyt. Olen jäänyt ihan seuraamaan niitä ja tarkkaillut omaa näkökykyänikin samalla ettei vain silmät tee tepposia. Erikoisia ilmiöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi ufojen "näkeminen" on kyllä hassuin kuvitelmä ikinä. Ja ne jotka muka näkee udon on vielä niin tyhmiä että ne ei tajua että JOS nyt oikeesti siellä taivaalla olis ollu joku ufo niin ksi nyt herranen aika 10 tai 100 tai 1000 tai paikasta riippuen 10 000 muutakin olis nähny sen. Missään maapallolla ei ole enää sellaista paikkaa jossa vain joku 1 ihminen voisi muka nähdä jotain taivaalta tulevaa tänne kuulumatonta isoa esinettä.
Ihmiset näkee unta tai jotain hallusinaatoita tai vain mielikuvitus tai pyyke tekee kepposia ja sit luullaan et näin ufon tai jopa hänet siepattiin kun on oikeesti joku tunnin poissaolokohtaus kun aivot sanoo tilt.
Joku voi pelkkää poikkeuksellista (sairaanloista) huomionhakuisuittaan keksiä nähneensä ufon. Ja jos on mielisairas niin nehän näkeekin haikkea hasdua mitä aivot tuottaa. Mun dementoituva äitikin näkee millon helvetinportit millon enkelin, millon kuolleen veljensä ja millon ufoja. Ei käy aika pitkäks kuunnellessa noita juttuja.
Näkemäni esine ei mitenkään erottunut eikä pistänyt silmään vaan vaati katseen nostamisen taivaalle merikotkia etsiessä. Päiväaikaset havainnot edes lentokoneista eivät hypi silmille.
Mitä tulee "todellisiin" ufoihin niin suosittelen jokaista ufouskovaista tutustumaan tähän fysiikkapläjäyksien sarjaan Youtubessa "Why It's IMPOSSIBLE for Aliens to Ever Reach Earth?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjaus äskeiseen. Tekstinsyöttö sekoilee. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa "ennakkoa avustuksista" vaan ennakkoaavistuksista.
Ja kyllä, minäkin olen elävä räyhähenki eli minulla on voimakas energia. Sähkölaitteet (valaisimet, tietokoneet) sammuvat itsestään jos minä olen huonolla tuulella.
Olen nähnyt tällaista myös mutta vain oikeastaan jos henkilö on ollut jossain päihteissä ja esimerkiksi todella ylirasittunut, tm. Kannattaisi varmaan huolehtia vähän paremmin hyvinvoinnistaan ja tunne-elämästään, niin pysyvät sähkölaitteet ehjinä.
Jonkun teorian mukaan poltergeistia aiheuttavat erityisesti miehet, joilla on etuotsalohkon ongelmia.
Voin melkein allekirjoittaa tämän. Vierestä olen nähnyt, mitä kaikkea on tapahtunut tällaisen ihmisen läsnäollessa.
Myös teinit saavat aikaan näitä ilmiöitä. Liittyy tiettyyn ahdistukseen ja murroskauteen. On koettu, meillä sattui ja tapahtui silloin kun lapset olivat murkkuja ja teinejä. Nykyään rauhoittunut silloiset poltergaist ilmiöt. Ovat itse kertoneet myös kaikenlaisista ilmiöistä tuolloin, oli yhteisiä kokemuksia kuin minun omiakin. Mieheni on ateisti ja kieltää tuollaiset ilmiöt.
Tuo selittäisi miksi meidän kesäasunnolla kummittelee. Talon vanha isäntä (viimeinen omistaja-asukas) oli hyvin impulsiivinen ja väkivaltainen. Siis vaimonhakkaaja, lastenpieksäjä ja kontrollifriikki. Talossa on kummitellut jatkuvasti sen jälkeen kun isäntä kuoli. Vaimo jäi leskeksi ja eli huomattavan pitkään (yli 25 vuotta) leskirouvana. Hän ei puhunut kummittelusta, joten en tiedä oliko talossa kummitellut ennen kuin isäntä kuoli.
Kummittelu on aika tyypillistä räyhähengen touhua. Ovien paiskomista, seinien / katon / lattian jytinää, painostavaa läsnäoloa, valojen välähdyksiä. Yksi vaarallinen tilanne myös. Räyhähenki pani uunin pellit kiinni kun uunissa oli tulet yöllä (taloa lämmitetään puilla). Neljä asukasta sai häkämyrkytyksen.
En tiedä miten monta "läheltä piti" -tilannetta on sattunut. Sukulaiset eivät näistä puhu. Ehkä toivovat, että minulta jäisi huomaamatta nuo oudot tapahtumat. Lukittu ovi aukeaa itsestään ja talo jytisee niin, että voisi luulla yläkerrassa olevan punttisali. Mitään kuntoiluvälineitä ei talossa ole ollut minun elinaikanani. Mutta räyhähengen jytinä kuulostaa siltä että joku pudottelee raskaita painoja (50 tai 100 kilon levytanko) suoraan lattialle. Ehkä räyhähenki treenaa voimanostoa? 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran rationaalisesti asioihin suhtautuva, että mitään yliluonnollista ei ole vastaan tullut puoleen vuosisataan. Toki joskus jotain hämmentävää ja säikäyttävääkin sattunut, mutta aina on selitys löytynyt melko pian. Joskus toki pimeässä mielikuvitus tehnyt tepposia ja kuvitellut näkevänsä jotain, mikä säikäyttänyt. Yleensä joku kanto/juurakko, jota luulee karhuksi tms., mutta tuo nyt ei kovin yliluonnollista ole.
Selittämättömimmät jutut niitä, kun vähän turhan usein on käynyt niin, että ajatellut pitkästä aikaa jotain kaveria/tuttua ja sitten hän on tullut pian vastaan tai ottanut pitkästä aikaa yhteyttä. Sen verran usein, että ihan ei sattuma noita selitä.
Synkronismi selittää ja antaa vastauksen.
Synkronismi voi tuottaa pahaa jälkeä. Jos huomaa, että jonkun kanssa ajoitus ja ajatukset osuvat yhteen turhan usein, sitä alkaa epäillä olevansa vakoilun kohde. Esim. kun ulkona katsoo jotain tiettyä kohdetta miettien, ottaisinko tuosta kuvan, jättää kuvan ottamatta, mutta sitten tuttu laittaa kuvan samanlaisesta kohteesta, vaikka ette ole aiheesta kertoneet toisillenne. Muutama sattumakerta vuosien varrella on ok, mutta jos vastaavaa alkaa tapahtua usein niin alkaa tuntua siltä kuin välissä olisi jokin telepaattinen yhteys. Ja sitten alkaa epäillä mielenterveyttään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi ufojen "näkeminen" on kyllä hassuin kuvitelmä ikinä. Ja ne jotka muka näkee udon on vielä niin tyhmiä että ne ei tajua että JOS nyt oikeesti siellä taivaalla olis ollu joku ufo niin ksi nyt herranen aika 10 tai 100 tai 1000 tai paikasta riippuen 10 000 muutakin olis nähny sen. Missään maapallolla ei ole enää sellaista paikkaa jossa vain joku 1 ihminen voisi muka nähdä jotain taivaalta tulevaa tänne kuulumatonta isoa esinettä.
Ihmiset näkee unta tai jotain hallusinaatoita tai vain mielikuvitus tai pyyke tekee kepposia ja sit luullaan et näin ufon tai jopa hänet siepattiin kun on oikeesti joku tunnin poissaolokohtaus kun aivot sanoo tilt.
Joku voi pelkkää poikkeuksellista (sairaanloista) huomionhakuisuittaan keksiä nähneensä ufon. Ja jos on mielisairas niin nehän näkeekin haikkea hasdua mitä aivot tuottaa. Mun dementoituva äitikin näkee millon helvetinportit millon enkelin, millon kuolleen veljensä ja millon ufoja. Ei käy aika pitkäks kuunnellessa noita juttuja.
Näkemäni esine ei mitenkään erottunut eikä pistänyt silmään vaan vaati katseen nostamisen taivaalle merikotkia etsiessä. Päiväaikaset havainnot edes lentokoneista eivät hypi silmille.
Mitä tulee "todellisiin" ufoihin niin suosittelen jokaista ufouskovaista tutustumaan tähän fysiikkapläjäyksien sarjaan Youtubessa "Why It's IMPOSSIBLE for Aliens to Ever Reach Earth?"
Mistä asiasta et tykännyt kun annoit alapeukun?
Vierailija kirjoitti:
Toi ufojen "näkeminen" on kyllä hassuin kuvitelmä ikinä. Ja ne jotka muka näkee udon on vielä niin tyhmiä että ne ei tajua että JOS nyt oikeesti siellä taivaalla olis ollu joku ufo niin ksi nyt herranen aika 10 tai 100 tai 1000 tai paikasta riippuen 10 000 muutakin olis nähny sen. Missään maapallolla ei ole enää sellaista paikkaa jossa vain joku 1 ihminen voisi muka nähdä jotain taivaalta tulevaa tänne kuulumatonta isoa esinettä.
Ihmiset näkee unta tai jotain hallusinaatoita tai vain mielikuvitus tai pyyke tekee kepposia ja sit luullaan et näin ufon tai jopa hänet siepattiin kun on oikeesti joku tunnin poissaolokohtaus kun aivot sanoo tilt.
Joku voi pelkkää poikkeuksellista (sairaanloista) huomionhakuisuittaan keksiä nähneensä ufon. Ja jos on mielisairas niin nehän näkeekin haikkea hasdua mitä aivot tuottaa. Mun dementoituva äitikin näkee millon helvetinportit millon enkelin, millon kuolleen veljensä ja millon ufoja. Ei käy aika pitkäks kuunnellessa noita juttuja.
Jostain syystä ufoja nähdään runsaasti Yhdysvalloissa, varmasti joka toinen nähnyt. Uskon että nämä "alienit" lopultakin myös puhuvat amerikan englantia.
Lapsuudessani täysi vesilasi liikkui pöydän päällä noin puolen metrin verran, eikä kukaan ollut huoneessa. Seisoin itse ovensuussa. Tapaus sattui myöhään illalla ja säikäytti. Pöytä ja talon lattia oli suoria, joten lasi ei voinut niiden takia valua pöydällä. Lasin alle oli päätynyt vähän vettä ja raolla olevan ikkunan kautta huoneeseen puhalsi vaimea tuuli eli ilmavirta ja neste liikutti lasia pöydällä. Tämä oli siis lopulta helposti selitettävissä fysiikalla.
Toiselle tapaukselle en ole löytäny tieteellistä selitystä. Isovanhempani ja vaarini sisko asui 1800-luvulla rakennetussa kartanossa, jossa puulattiat narisi jopa pikkulapsen painosta eli siellä oli mahdoton kulkea äänettömästi. Yläkertaan kulki pitkät puiset portaat ja portaiden päässä yläkerran yhdessä huoneessa asui vaarini omituinen sisko. Viisikymppinen sisko puhui harvoin ja muistutti pukeutumisellaan ja hiustyylillään noitaa. Hän oli todella pelottava. Hän liikkui kartanossa äänettömästi, aivan kuin leijuen puulattioiden ja portaiden päällä. Hän ilmaantui meidän taakse aina yllättäen ja tuijotti hiljaa paikoillaan meidän leikkejä. Miten ihmeessä hän pystyi kartanossa liikkumaan äänettömästi ilman, että puulattia olisi narissut painosta? Tuskin hän kuitenkaan osasi lentää. Silloin harvoin kun nainen puhui, hän kertoi miltä kartanon entiset asukkaat näytti vuosisadan takaa. Hänen puheiden mukaan lapsi oli hukkunut talon pihapiirissä olleeseen kaivoon joskus 1800-1900-lukujen taitteessa. Kyseistä kaivoa ei enää meidän lapsuudessa ollut. Ilmeisesti se oli peitetty maalla. Naisen mukaan kummituslapsi leikki toisinaan meidän seurassa. Me lapset ei kyseistä kummituslasta koskaan nähty, joten puheet oli mitä todennäkösemmin skitsofrenian tuotosta jota nainen sairasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran rationaalisesti asioihin suhtautuva, että mitään yliluonnollista ei ole vastaan tullut puoleen vuosisataan. Toki joskus jotain hämmentävää ja säikäyttävääkin sattunut, mutta aina on selitys löytynyt melko pian. Joskus toki pimeässä mielikuvitus tehnyt tepposia ja kuvitellut näkevänsä jotain, mikä säikäyttänyt. Yleensä joku kanto/juurakko, jota luulee karhuksi tms., mutta tuo nyt ei kovin yliluonnollista ole.
Selittämättömimmät jutut niitä, kun vähän turhan usein on käynyt niin, että ajatellut pitkästä aikaa jotain kaveria/tuttua ja sitten hän on tullut pian vastaan tai ottanut pitkästä aikaa yhteyttä. Sen verran usein, että ihan ei sattuma noita selitä.
Synkronismi selittää ja antaa vastauksen.
Synkronismi voi tuottaa pahaa jälkeä. Jos huomaa, että jonkun kanssa ajoitus ja ajatukset osuvat yhteen turhan usein, sitä alkaa epäillä olevansa vakoilun kohde. Esim. kun ulkona katsoo jotain tiettyä kohdetta miettien, ottaisinko tuosta kuvan, jättää kuvan ottamatta, mutta sitten tuttu laittaa kuvan samanlaisesta kohteesta, vaikka ette ole aiheesta kertoneet toisillenne. Muutama sattumakerta vuosien varrella on ok, mutta jos vastaavaa alkaa tapahtua usein niin alkaa tuntua siltä kuin välissä olisi jokin telepaattinen yhteys. Ja sitten alkaa epäillä mielenterveyttään.
Voin lohduttaa ettei sinun tarvitse vielä tuon vuoksi mielenterveyttäsi epäillä. Tuolle oli jokin selitys, en enää muista, monimutkaisia juttuja. Käsittääkseni myös alamme vain kiinnittämään asioihin enemmän huomioita. Otan nyt vähän kaukaisenkin esimerkin vaikka kun nuorempana ihastuin, niin tuntui että kohteen etunimi tuli kaikkialta esiin, ihan säpsähdin joka kerta kun jossain lausuttiin tämän henkilön etu-tai sattuneesti sama sukunimi, muulloin en olisi kiinnittänyt mitään huomiota moiseen.
Tyttäreni toimi aikoinaan au pairina ulkomailla, hän oli käynyt ajelemassa ja tavannut toisia au paireja. Perheen kotiin tultuaan avaimillaan oli perheen isä ollut hämmästyneen ja säikähtäneen näköinen ja sanonut että mitä ihmettä, kun näin kuinka äsken vasta kävelit yläkertaan? Meillä kotonakin on ollut näitä etiäiskokemuksia, ei sentään kuitenkaan nähtynä mutta oven avautumis-ja sulkemisäänien kokemuksia, avainten kilinää ja henkarin kopinaa mutta itse ihminen tuli kotiin vasta hetken päästä, oltuaan vasta kotimatkalla noiden kokemusten aikana. Luin etiäisistä, ovat melko yleisiäkin, oli merkki erityisen tarmokkaasta etiäisestä joka ehätti paikalle ennen saapujaa. Tyttärellä oli myös itsellään talossa erikoisia kokemuksia, myös erääseen perheen ystävään liittyen ja tämän sairauteen, kuin hänen olisi kuulunut olla siellä, kuin perheen ystävällä ja tyttärellä olisi ollut jokin kohtalon yhteys.
Sain viime yönä! 43 vuotta siinä meni. Kiitos tämän palstan, en ole enää incel.