Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä on tällaisessa perhe-elämässä?!?
06.04.2019 |
Mies on päivät ihan normaalisti töissä, työaika noin klo 8-16 tai 9-17, riippuu vähän miten hän aamulla pääsee jalkeille. Itse olen 1 v 2 kk ikäisen lapsen kanssa kotona hoitovapaalla. Lapsi on yhteinen haave ja jouduttiin sitä pitkään yrittämäänkin, eli molemmat me ollaan haluttu perhe-elämää ja lapsia. Vauvan synnyttyä mies piti parin viikon isyysloman ja ekat pari kuukautta tehtiin perheenä paljon asioita yhdessä, käytiin vaunukävelylläkin joka päivä koko perhe ja kaupoissa ja kahviloissa ja kaikkea sellaista mukavaa. Mies kuitenkin sai vauvan ollessa 2 kk eräältä kaveriltaan ehdotuksen, että lähtisi mukaan tämän kaverin firmaan, ja se(kin) on ollut miehen yksi tärkeimmistä haaveista jo vuosia, ja hän on pitkään odottanut, että tällainen tilaisuus tulisi. No hän siihen tarttui, ja on siitä lähtien tehnyt päivisin ensin sen normaalin päivätyönsä ja illat ja viikonloput hoitanut firmaa ja sen firman projekteja. Ja tykkää todella paljon siitä, mikä tietenkin on minustakin kiva että hän saa tehdä tykkäämiään asioita, mutta se firma vie melkein kaiken vapaa-ajan häneltä, kaverinsa on lapseton, ja hänkin tekee kyllä kaikki viikonloput ja illat firman hommia.
Eli mies ei ole oikeastaan ollenkaan enää meidän kanssa yhdessä perheenä. Näen häntä illalla kun lapsi on jo mennyt nukkumaan ja mies palannut kotiin. Lisäksi hän usein käy töiden jälkeen ennen firmahommia kotona nopeasti syömässä välipalaa ja tekemässä jotain kotitöitä (laittamassa pyykit pyörimään tms.), mutta hoitaa ne niin nopeasti, että ei siinä montaa sanaa ehditä jutella. Mies pitää kyllä huolen siitä, että tekee osuutensa kotitöistä, joten en pääse valittamaan, että ei osallistuisi perheen asioihin. Jos valitan, että on yksinäistä, niin hän antaa viisikymppisen ja sanoo, että menkää lapsen kanssa jonnekin kivaan juttuun tuossa rahaa sitä varten ja hän kyllä vie ja hakee autolla jos se on kauempana (meillä on vain yksi auto, jonka mies tarvii), mutta palaa sitten aina firman hommiin kun on meidät kuskannut.
Mitä mieltä on tällaisessa perhe-elämässä? En minä tällaista halunnut. Olen aina kaksin lapsen kanssa tai tietenkin tapaan ystäviä ym. mutta miestäni en juuri näe eikä lapsi isäänsä. Rahan takia tämä järjestely ei ole vaan siksi että mies haluaa toteuttaa haavettaan. Siitä päivätyöstään hän ei voi luopua, koska se firma ei tuota niin paljoa ja heitä on kaksi jakamassa ne tuotot. Firmasta hän ei halua luopua eikä toisaalta helposti voikaan, koska se firma tekee pitkiä, vuoden tai kahden projekteja asiakkaille ja mies ei helposti voi jättää kaveriaan pulaan ja pettää asiakkaitaan. Mies on ilmeisesti tyytyväinen elämäämme, minä en. Olen puhunut tästä kavereille ja vanhemmillenikin, ja kaikki sanoo, että ole tyytyväinen että sinulla on mies joka tekee osansa kotitöistä ja tuo rahaa kotiin. Kukaan ei ymmärrä että en näe mitään mieltä tällaisessa perhe-elämässä. Tunnen olevani yksinhuoltaja.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap kommentoida sitä ehdotusta, että mies vähentää päivätyön määrää? Luulisi hänen suostuvan siihen ennemmin kuin rakkaasta firmasta luopumiseen.
Voin ehdottaa sitä hänelle. Voi olla että hän suostuukin, mutta luulen, että käyttää siitä vapautuvan ajan firmaan, kun se firma tosiaan imee hänet ihan täysin mukaansa. Ap
No siihen sun ei todellakaan pidä suostua, vaan lisäaika olisi teille perheenä. Vaikka ihan kalenteri kädessä sovittuna.
En luota enää niihin sopimuksiin, koska kun siitä firmaan mukaan lähtemisestä yhdessä puhuttiin, niin sovittiin että on kuitenkin tietyn verran meidän kanssa, mutta ei ne sopimukset pitäneet, se firma imi hänet täysin. Ap
Sovitteko tosiaan minkä verran, vai jotenkin epämääräisesti? Ongelma ei sitten ehkä ole miehen työnteko, vaan miehen valehtelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä näitä vastauksia, jossa sanotaan ”tuon vaiheen olevan lyhyt aika elämässä”.
Elämän kestoa ei voi ennakoida etukäteen ja sitä on elettävä tässä ja nyt. Kuka haluaa elää epämiellyttävää elämää ja toistella itsellensä, että ”jo muutaman vuoden päästä on varmaan hauskempaa”. Elämästä on tarkoitus tehdä mielekästä nyt.
Jos mies ei ole paikalla, suhde lapseen jää kehittymättä. Ei sitä paikkailla myöhemmin.
Perhe-elämä ei voi myöskään nojata pelkän taloudellisen hyödyn varaan, pikkulapsiaika on muutenki äideille yksinäistä aikaa usein.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on lyhyt vaihe, kun olet lapsen kanssa yksin kotona. Tapaa kavereita ja nauti elämästä! Kohta sä menet töihin ja sitten alkaa eri vaihe elämässä! Aika normaalilta teidän kotielämä kuulostaa. Tuollaista se on monessa perheessä, jossa perheen lisäksi tehdään uraa. Ei kannata rakentaa elämäänsä puolison varaan. Luo oma elämäsi ja verkostosi!
Minusta tuollainen elämä olisi todella ahdistavaa, ettei näe puolisoaan juuri koskaan. Ei ne kaverit ja harrastukset korvaa sitä puolisoa. Eikä se ole elämän rakentamista puolison varaan, jos haluaa ihan tavallisen perhearjen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Ajattelet nyt vain itseäsi, et lapsianne. Sinulle tämä järjestely kelpaa oikein hyvin, mutta oletko miettinyt että lapsen kehityksen kannalta myös läsnä oleva ja yhdessä tekevä isä on erittäin tärkeä.
Oletko koskaan miettinyt, että tavallinen päivähoidossa oleva lapsi on isänsä kanssa ehkä 30 minuuttia päivässä? Kun on ne lasten harrastukset ja vanhempien harrastukset ja se tärkeä oma aika! Kyllä meillä lapset saavat isän kanssa tuon verran olla, ole huoleti.
Usein sanotaan, että kun vanhemmilla on asiat hyvin (kun äiti on onnellinen), niin lapsillakin on asiat hyvin. Miksi se ei pätisi tässäkin?
Huh mitä paskapuhetta, 30 min päivässä??!! Jänniä perheitä mahdat tuntea, tuo ei ole mitenkään normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala valittamaan ja syyllistämään miestäsi. Pakota hänet valitsemaan jolloin hän luopuu intohimostaan ja unelmistaan. Sen jälkeen elätte katkeroituneena perheenä joitain vuosia kunnes lopulta eroatte.
Entä ap:n katkeroituminen siitä, että mies ei ole koskaan kotona?
On ilmeisesti valinnut huonosti miehensä. Ei toista voi oikein muuttaa.. On selvää, että miehen intohimo on aivan jotain muuta kuin perhe-elämän viettäminen paljolla yhteiseisellä ajalla. Ongelmaan ei ole ratkaisua.
Mies kuitenkin todella paljon halusi lasta, ja ennen tuota firmajuttua hän vietti paljon aikaa kanssani (ja kanssamme sen 2 kk mitä vauva ehti olla ennen firmaa). En minä valinnut miestä joka on aina pois. Ap
Hei nämähän on täysin valintakysymyksiä. Mies valitsee viettävänsä vapaa-aikansa mieluummin firman parissa kuin teidän kanssa. Tämä on hänen intohimonsa ja et sinä oikein voi sille yhtään mitään. Ehkä se, että miehellesi perheaika ei ole kaikki kaikessa, selvisi vähän liian myöhään. Sinulla oli selvästikin hieman eri ajatukset asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Sinä tiesit asian ennakkoon ja valitsit tuollaisen elämän, ap ei.
Toisaalta minä haluan, että mies on onnellinen. Ap:n mielestä heillä on tärkeämpää, että hän saa määrätä.
Eihän kyse ollut siitä kuka määrää!! Vaan siitä, että mies on poissa lasten ensimmäisten tärkeiden vuosien aikana!! Se on ongelma ja iso. Lapsi ei ole onnellinen ainakaan.
Montako tuntia sinun miehesi on lasten kanssa päivittäin? Aika moni mies on ensin töissä ja sitten salilla, viikonloppuna haluaa nukkua pitkään jne.
Se, että moni mies on liian itsekäs ja kypsymätön vanhemmaksi, ei tarkoita sitä, että se olisi ok lapsen tai lapsen äidin kannalta.
Meillä lapsen isä vietti illat ja viikonloput autotallissa. Mielestään hän osallistui perhe-elämän riittävästi, sillä
hän oli vain puhelinsoiton päässä valmiina tulemaan puolen tunnin varoitusajalla kotiin, jos tarvitsin apua. Toki jokaista avunpyyntöä myös seurasi kitinä siitä, että tarvitseeko nyt oikeasti tulla ja enkö millään pärjäisi itse. Ja heti piti päästäisi takaisin autotalliin, kun ihan välttämättömin apu oli annettu. Lapsen kanssa on huomattavasti mukavampaa nyt kahdestaan. Nyt lapsen isä tapaa lasta jopa neljä tuntia viikossa, joten minulla on huomattavasti enemmän aikaa omille harrastuksilleni kuin ikinä parisuhteen aikana.
Sitten kun saa firman pyörimään kunnolla että voi jättää palkkatyönsä niin sitten helpottaa. Yrittäjän arki on alkuun tuota.
Meillä mies on yrittäjä myös ja aika pitkälti arki on mun vastuulla. Välillä se .....aa mutta itsepähän tähän lähdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
En ikinä haluaisi tuollaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa puhua miehen kanssa.
Puhuttu on monta kertaa. Mies ei ymmärrä minun näkökulmaa asiaan ollenkaan, sanoo että tekeehän hän kotitöitä, käy töissä, antaa rahaa kaikkeen kivaan, ja on 100 % sitoutunut perheeseensä. Ap
Mun mielestä sulla on asiat aika hyvin! Olettaen että elintaso on kunnossa eikä sinun töihin paluulla kiirettä? Vähän eriasia elättekö kerrostalo kaksiossa vai mukavassa omakotitalossa ilman että tarvii sen kummemmin nuukailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa puhua miehen kanssa.
Puhuttu on monta kertaa. Mies ei ymmärrä minun näkökulmaa asiaan ollenkaan, sanoo että tekeehän hän kotitöitä, käy töissä, antaa rahaa kaikkeen kivaan, ja on 100 % sitoutunut perheeseensä. Ap
Mun mielestä sulla on asiat aika hyvin! Olettaen että elintaso on kunnossa eikä sinun töihin paluulla kiirettä? Vähän eriasia elättekö kerrostalo kaksiossa vai mukavassa omakotitalossa ilman että tarvii sen kummemmin nuukailla?
Eli jos tarjoaa perheelle hyvän toimeentulon, niin silloin on hyväksytympää viettää aikansa omien juttujen parissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa puhua miehen kanssa.
Puhuttu on monta kertaa. Mies ei ymmärrä minun näkökulmaa asiaan ollenkaan, sanoo että tekeehän hän kotitöitä, käy töissä, antaa rahaa kaikkeen kivaan, ja on 100 % sitoutunut perheeseensä. Ap
Mun mielestä sulla on asiat aika hyvin! Olettaen että elintaso on kunnossa eikä sinun töihin paluulla kiirettä? Vähän eriasia elättekö kerrostalo kaksiossa vai mukavassa omakotitalossa ilman että tarvii sen kummemmin nuukailla?
Eli jos tarjoaa perheelle hyvän toimeentulon, niin silloin on hyväksytympää viettää aikansa omien juttujen parissa?
Minulle sopii jos ne omat jutut on työtä mikä elättää perheen ja tiedän että mies on 100% sitoutunut meihin eikä juokse vieraissa tai bubeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa puhua miehen kanssa.
Puhuttu on monta kertaa. Mies ei ymmärrä minun näkökulmaa asiaan ollenkaan, sanoo että tekeehän hän kotitöitä, käy töissä, antaa rahaa kaikkeen kivaan, ja on 100 % sitoutunut perheeseensä. Ap
Mun mielestä sulla on asiat aika hyvin! Olettaen että elintaso on kunnossa eikä sinun töihin paluulla kiirettä? Vähän eriasia elättekö kerrostalo kaksiossa vai mukavassa omakotitalossa ilman että tarvii sen kummemmin nuukailla?
Rahako nykyään vain merkitsee? Kaikki on hyvin, kun sitä vaan on. En ole ap, mutta itselle on yhteinen aika tärkeämpää kuin korkea elintaso. Kyllä sitä vähemmälläkin rahalla pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa puhua miehen kanssa.
Puhuttu on monta kertaa. Mies ei ymmärrä minun näkökulmaa asiaan ollenkaan, sanoo että tekeehän hän kotitöitä, käy töissä, antaa rahaa kaikkeen kivaan, ja on 100 % sitoutunut perheeseensä. Ap
Mun mielestä sulla on asiat aika hyvin! Olettaen että elintaso on kunnossa eikä sinun töihin paluulla kiirettä? Vähän eriasia elättekö kerrostalo kaksiossa vai mukavassa omakotitalossa ilman että tarvii sen kummemmin nuukailla?
Eli jos tarjoaa perheelle hyvän toimeentulon, niin silloin on hyväksytympää viettää aikansa omien juttujen parissa?
Minulle sopii jos ne omat jutut on työtä mikä elättää perheen ja tiedän että mies on 100% sitoutunut meihin eikä juokse vieraissa tai bubeissa.
Toki elanto on hankittava, mutta itse pidän lisärahaa tärkeämpänä perhe-elämää sekä isän ja lapsen keskinäistä suhdetta.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Ajattelet nyt vain itseäsi, et lapsianne. Sinulle tämä järjestely kelpaa oikein hyvin, mutta oletko miettinyt että lapsen kehityksen kannalta myös läsnä oleva ja yhdessä tekevä isä on erittäin tärkeä.
Oletko koskaan miettinyt, että tavallinen päivähoidossa oleva lapsi on isänsä kanssa ehkä 30 minuuttia päivässä? Kun on ne lasten harrastukset ja vanhempien harrastukset ja se tärkeä oma aika! Kyllä meillä lapset saavat isän kanssa tuon verran olla, ole huoleti.
Usein sanotaan, että kun vanhemmilla on asiat hyvin (kun äiti on onnellinen), niin lapsillakin on asiat hyvin. Miksi se ei pätisi tässäkin?
Öö, ei kyllä ole. Ei pk-ikäisillä ole mitään joka ilta-kaiken iltaa-ilman vanhempia -harrastuksia.
Kuullostaa kyllä että mies pakenee tähän firma "projektiin" perhe elämää, ja samalla teidän parisuhdetta.
Suosittelen kirjoittamaan ensin paperille mitä sinä haluat elämältä, mitä haluat lapsellesi ja sen jälkeen kertoa ne miehellesi. Jos häntä ei kiinnosta mitä sinä haluat ja että olet tyytymätön, eikä mies jousta yhtään, jätä se. Meillä on vain yksi elämä, samoin lapsellasi. Tuskin haluat että lapsesi alkaa kärsimään pidempäänkin toisen vanhemman läsnäolettomuudesta ja mahd. Tulevista riidoista asian takia. Mitä luulet tapahtuu kun sinä menet töihin kotona olemiselta, eivät asiat ajankulullisesti ainakaan helpota. Nyt olet vielä kotona ja lasta ei tarvitse hakea ja viedä hoitoon jne.
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa kyllä että mies pakenee tähän firma "projektiin" perhe elämää, ja samalla teidän parisuhdetta.
Suosittelen kirjoittamaan ensin paperille mitä sinä haluat elämältä, mitä haluat lapsellesi ja sen jälkeen kertoa ne miehellesi. Jos häntä ei kiinnosta mitä sinä haluat ja että olet tyytymätön, eikä mies jousta yhtään, jätä se. Meillä on vain yksi elämä, samoin lapsellasi. Tuskin haluat että lapsesi alkaa kärsimään pidempäänkin toisen vanhemman läsnäolettomuudesta ja mahd. Tulevista riidoista asian takia. Mitä luulet tapahtuu kun sinä menet töihin kotona olemiselta, eivät asiat ajankulullisesti ainakaan helpota. Nyt olet vielä kotona ja lasta ei tarvitse hakea ja viedä hoitoon jne.
Miten ap:n elämä paranee eroamalla miehestä? Nyt mies maksaa yhteistä elämistä, kun ap on hoitovapaalla ja lisäksi antaa aina viisikymppisiä, jotta ap ja lapsi voi mennä jonnekin viettämään päivää. Ja mies tekee kotitöitäkin. Eron jälkeen ap on yhtä yksin kuin ennenkin, mutta huomattavasti vähemmällä rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa kyllä että mies pakenee tähän firma "projektiin" perhe elämää, ja samalla teidän parisuhdetta.
Suosittelen kirjoittamaan ensin paperille mitä sinä haluat elämältä, mitä haluat lapsellesi ja sen jälkeen kertoa ne miehellesi. Jos häntä ei kiinnosta mitä sinä haluat ja että olet tyytymätön, eikä mies jousta yhtään, jätä se. Meillä on vain yksi elämä, samoin lapsellasi. Tuskin haluat että lapsesi alkaa kärsimään pidempäänkin toisen vanhemman läsnäolettomuudesta ja mahd. Tulevista riidoista asian takia. Mitä luulet tapahtuu kun sinä menet töihin kotona olemiselta, eivät asiat ajankulullisesti ainakaan helpota. Nyt olet vielä kotona ja lasta ei tarvitse hakea ja viedä hoitoon jne.
Miten ap:n elämä paranee eroamalla miehestä? Nyt mies maksaa yhteistä elämistä, kun ap on hoitovapaalla ja lisäksi antaa aina viisikymppisiä, jotta ap ja lapsi voi mennä jonnekin viettämään päivää. Ja mies tekee kotitöitäkin. Eron jälkeen ap on yhtä yksin kuin ennenkin, mutta huomattavasti vähemmällä rahalla.
Kaikkia asioita ei ole rahalla ostettavissa. Mielestäni on halventavaa sanoa että ap:n pitäisi jäädä suhteeseen vain rahan takia, ilman edes keskustelua asiasta miksi mies käyttäytyy näin heidän yhteisessä parisuhteessaan. Ei siinä jos joku haluaa olla onnettomassa suhteessa vain rahan takia, niin oma valinta. Elämä on valintoja täynnä.
Onko ap. varma, että löytäisi uutta miestä eron jälkeen. Yksinhuoltajat ei oo kovin haluttuja parisuhde markkinoilla. Yksin ja rahattomana olisi. Tai jonkun sekopää miehen, joka tuommoset ottaisi.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sinäkin lastenne kanssa 30 min päivässä? Sanoisin että aika erikoista pitää tuollaista luonnollisena. Ymmärrän toki perheitä joilla ei ole vaihtoehtoja ja sille ei voi silloin mitään. Nykyään kuitenkin tiedetään ja tätä on tutkittu paljon, että lapsen etu on isä joka on läsnä lapsen elämässä ihan kuten äitikin. Kannattaa miettiä mikä on riittävä syy siihen että lapselta jää puuttumaan tämä.