Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä on tällaisessa perhe-elämässä?!?
06.04.2019 |
Mies on päivät ihan normaalisti töissä, työaika noin klo 8-16 tai 9-17, riippuu vähän miten hän aamulla pääsee jalkeille. Itse olen 1 v 2 kk ikäisen lapsen kanssa kotona hoitovapaalla. Lapsi on yhteinen haave ja jouduttiin sitä pitkään yrittämäänkin, eli molemmat me ollaan haluttu perhe-elämää ja lapsia. Vauvan synnyttyä mies piti parin viikon isyysloman ja ekat pari kuukautta tehtiin perheenä paljon asioita yhdessä, käytiin vaunukävelylläkin joka päivä koko perhe ja kaupoissa ja kahviloissa ja kaikkea sellaista mukavaa. Mies kuitenkin sai vauvan ollessa 2 kk eräältä kaveriltaan ehdotuksen, että lähtisi mukaan tämän kaverin firmaan, ja se(kin) on ollut miehen yksi tärkeimmistä haaveista jo vuosia, ja hän on pitkään odottanut, että tällainen tilaisuus tulisi. No hän siihen tarttui, ja on siitä lähtien tehnyt päivisin ensin sen normaalin päivätyönsä ja illat ja viikonloput hoitanut firmaa ja sen firman projekteja. Ja tykkää todella paljon siitä, mikä tietenkin on minustakin kiva että hän saa tehdä tykkäämiään asioita, mutta se firma vie melkein kaiken vapaa-ajan häneltä, kaverinsa on lapseton, ja hänkin tekee kyllä kaikki viikonloput ja illat firman hommia.
Eli mies ei ole oikeastaan ollenkaan enää meidän kanssa yhdessä perheenä. Näen häntä illalla kun lapsi on jo mennyt nukkumaan ja mies palannut kotiin. Lisäksi hän usein käy töiden jälkeen ennen firmahommia kotona nopeasti syömässä välipalaa ja tekemässä jotain kotitöitä (laittamassa pyykit pyörimään tms.), mutta hoitaa ne niin nopeasti, että ei siinä montaa sanaa ehditä jutella. Mies pitää kyllä huolen siitä, että tekee osuutensa kotitöistä, joten en pääse valittamaan, että ei osallistuisi perheen asioihin. Jos valitan, että on yksinäistä, niin hän antaa viisikymppisen ja sanoo, että menkää lapsen kanssa jonnekin kivaan juttuun tuossa rahaa sitä varten ja hän kyllä vie ja hakee autolla jos se on kauempana (meillä on vain yksi auto, jonka mies tarvii), mutta palaa sitten aina firman hommiin kun on meidät kuskannut.
Mitä mieltä on tällaisessa perhe-elämässä? En minä tällaista halunnut. Olen aina kaksin lapsen kanssa tai tietenkin tapaan ystäviä ym. mutta miestäni en juuri näe eikä lapsi isäänsä. Rahan takia tämä järjestely ei ole vaan siksi että mies haluaa toteuttaa haavettaan. Siitä päivätyöstään hän ei voi luopua, koska se firma ei tuota niin paljoa ja heitä on kaksi jakamassa ne tuotot. Firmasta hän ei halua luopua eikä toisaalta helposti voikaan, koska se firma tekee pitkiä, vuoden tai kahden projekteja asiakkaille ja mies ei helposti voi jättää kaveriaan pulaan ja pettää asiakkaitaan. Mies on ilmeisesti tyytyväinen elämäämme, minä en. Olen puhunut tästä kavereille ja vanhemmillenikin, ja kaikki sanoo, että ole tyytyväinen että sinulla on mies joka tekee osansa kotitöistä ja tuo rahaa kotiin. Kukaan ei ymmärrä että en näe mitään mieltä tällaisessa perhe-elämässä. Tunnen olevani yksinhuoltaja.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Sinä tiesit asian ennakkoon ja valitsit tuollaisen elämän, ap ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Ajattelet nyt vain itseäsi, et lapsianne. Sinulle tämä järjestely kelpaa oikein hyvin, mutta oletko miettinyt että lapsen kehityksen kannalta myös läsnä oleva ja yhdessä tekevä isä on erittäin tärkeä.
Mitään kunnon perhe-elämää tuo ei ole. Ap on oikeassa. Miehen pitäisi keskittyä huomattavasti enemmän perheeseen ja rakentaa suhdetta lapseensa!
Joidenkin mielestä tuo okbkun mies tuo rahaa. Ne on just näitä palstalaisia, jotka hoitaa yksin lapset ja joiden mielestä niin kuuluu olla. Ei kuulu. Vakava keskustelu miehen kanssa.
Epäilemättä jossain esim. Perheneuvolas kans "ammattilaisia" joiden mielestä ap valittaa turhasta. Ei ole näin.
Voisiko ap kommentoida sitä ehdotusta, että mies vähentää päivätyön määrää? Luulisi hänen suostuvan siihen ennemmin kuin rakkaasta firmasta luopumiseen.
Keskustelua kehiin, muu ei varmaan auta. Eikö mies voisi edes yhtä iltaa olla teidän kanssa? Onnistuisiko hänelle osa-aikainen päivätyö sitten, kun sinä palaat töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Sinä tiesit asian ennakkoon ja valitsit tuollaisen elämän, ap ei.
Toisaalta minä haluan, että mies on onnellinen. Ap:n mielestä heillä on tärkeämpää, että hän saa määrätä.
Lapsi tarvitsee miestä, toista vanhempaansa, juuri nyt, pienenä, enemmän kuin isompana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap kommentoida sitä ehdotusta, että mies vähentää päivätyön määrää? Luulisi hänen suostuvan siihen ennemmin kuin rakkaasta firmasta luopumiseen.
Voin ehdottaa sitä hänelle. Voi olla että hän suostuukin, mutta luulen, että käyttää siitä vapautuvan ajan firmaan, kun se firma tosiaan imee hänet ihan täysin mukaansa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Sinä tiesit asian ennakkoon ja valitsit tuollaisen elämän, ap ei.
Toisaalta minä haluan, että mies on onnellinen. Ap:n mielestä heillä on tärkeämpää, että hän saa määrätä.
Eihän kyse ollut siitä kuka määrää!! Vaan siitä, että mies on poissa lasten ensimmäisten tärkeiden vuosien aikana!! Se on ongelma ja iso. Lapsi ei ole onnellinen ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Sinä tiesit asian ennakkoon ja valitsit tuollaisen elämän, ap ei.
Toisaalta minä haluan, että mies on onnellinen. Ap:n mielestä heillä on tärkeämpää, että hän saa määrätä.
Ei tämä mikään määräämisjuttu ole. Haluan viettää välillä aikaa perheenä. Tietenkin haluan, että me kaikki ollaan onnellisia, mies, lapsi ja minä itse. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Ajattelet nyt vain itseäsi, et lapsianne. Sinulle tämä järjestely kelpaa oikein hyvin, mutta oletko miettinyt että lapsen kehityksen kannalta myös läsnä oleva ja yhdessä tekevä isä on erittäin tärkeä.
Oletko koskaan miettinyt, että tavallinen päivähoidossa oleva lapsi on isänsä kanssa ehkä 30 minuuttia päivässä? Kun on ne lasten harrastukset ja vanhempien harrastukset ja se tärkeä oma aika! Kyllä meillä lapset saavat isän kanssa tuon verran olla, ole huoleti.
Usein sanotaan, että kun vanhemmilla on asiat hyvin (kun äiti on onnellinen), niin lapsillakin on asiat hyvin. Miksi se ei pätisi tässäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Sinä tiesit asian ennakkoon ja valitsit tuollaisen elämän, ap ei.
Toisaalta minä haluan, että mies on onnellinen. Ap:n mielestä heillä on tärkeämpää, että hän saa määrätä.
Eihän kyse ollut siitä kuka määrää!! Vaan siitä, että mies on poissa lasten ensimmäisten tärkeiden vuosien aikana!! Se on ongelma ja iso. Lapsi ei ole onnellinen ainakaan.
Montako tuntia sinun miehesi on lasten kanssa päivittäin? Aika moni mies on ensin töissä ja sitten salilla, viikonloppuna haluaa nukkua pitkään jne.
Vierailija kirjoitti:
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Meillä oli kahden vanhimman lapsen kanssa vastaava tilanne kuin teillä. Nuorimman kanssa isä taas on ollut paljon läsnä. Lapsista näkee helposti kenen kanssa isä on viettänyt paljon aikaa.
Kolmannen lapsen hankintaan suostuin sillä ehdolla että mies on aktiivisempi isä kuin isompien lastemme ollessa pieniä. Sillon hän harrasti illat ja usein viikonloputkin ja oli paljon töissä.
Ja hän piti tuon lupauksensa. Vanhempien lasten suhde isään on huomattavasti etäisempi kuin kuopuksen, he hoitavat asiansa minun kauttani ja puhuvat huolensa minulle. Nuorin lapsi taas on aina tukeutunut paljon isäänsä joka on ollut myös paikalla ja hänen suhteensa isään on yhtä läheinen kuin minuun. Olematonta suhdetta lapsiin on vaikea enää rakentaa kun lapset ovat isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap kommentoida sitä ehdotusta, että mies vähentää päivätyön määrää? Luulisi hänen suostuvan siihen ennemmin kuin rakkaasta firmasta luopumiseen.
Voin ehdottaa sitä hänelle. Voi olla että hän suostuukin, mutta luulen, että käyttää siitä vapautuvan ajan firmaan, kun se firma tosiaan imee hänet ihan täysin mukaansa. Ap
No siihen sun ei todellakaan pidä suostua, vaan lisäaika olisi teille perheenä. Vaikka ihan kalenteri kädessä sovittuna.
Eli firmaharrastus on perhettä, pientä lasta, tärkeämpi? Surullista. :(
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä. En jaksanut lukea. Saako tiivistetyn version?
Näitä superpitkiäkin ehkä jaksaisi lukea jos olisi edes vähän kappalejakoa käytetty, mutta näin ei tosiaankaan jaksa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap kommentoida sitä ehdotusta, että mies vähentää päivätyön määrää? Luulisi hänen suostuvan siihen ennemmin kuin rakkaasta firmasta luopumiseen.
Voin ehdottaa sitä hänelle. Voi olla että hän suostuukin, mutta luulen, että käyttää siitä vapautuvan ajan firmaan, kun se firma tosiaan imee hänet ihan täysin mukaansa. Ap
No siihen sun ei todellakaan pidä suostua, vaan lisäaika olisi teille perheenä. Vaikka ihan kalenteri kädessä sovittuna.
En luota enää niihin sopimuksiin, koska kun siitä firmaan mukaan lähtemisestä yhdessä puhuttiin, niin sovittiin että on kuitenkin tietyn verran meidän kanssa, mutta ei ne sopimukset pitäneet, se firma imi hänet täysin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä. En jaksanut lukea. Saako tiivistetyn version?
Näitä superpitkiäkin ehkä jaksaisi lukea jos olisi edes vähän kappalejakoa käytetty, mutta näin ei tosiaankaan jaksa lukea.
On aloituksessa kappalejako.
Onko firmalla realistisesti katsoen mahdollisuudet tuottaa oikeaa elantoa joskus? Mikä ala?
Alue: Aihe vapaa
Sympatiat ap:lle, inhottava tilanne. Me ollaan jaettu selkeästi aika; esimerkiksi miehen oma aika 2 iltaa viikossa, mun oma aika 2 iltaa viikossa, yhteinen aika 3 iltaa viikossa. Omalla ajallaan mies voi tehdä töitä tai mitä vaan haluaakin. Sovittiin tästä jo ennen lapsen syntymää, toki tilanne voi vähän elää mutta suunnilleen noin. Kuulostaa nimittäin siltä, että nyt sulla ei ole juuri lainkaan omaa aikaa. Omasta mielestäni aika on arvokkainta mitä meillä on, ei raha.