Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä on tällaisessa perhe-elämässä?!?
06.04.2019 |
Mies on päivät ihan normaalisti töissä, työaika noin klo 8-16 tai 9-17, riippuu vähän miten hän aamulla pääsee jalkeille. Itse olen 1 v 2 kk ikäisen lapsen kanssa kotona hoitovapaalla. Lapsi on yhteinen haave ja jouduttiin sitä pitkään yrittämäänkin, eli molemmat me ollaan haluttu perhe-elämää ja lapsia. Vauvan synnyttyä mies piti parin viikon isyysloman ja ekat pari kuukautta tehtiin perheenä paljon asioita yhdessä, käytiin vaunukävelylläkin joka päivä koko perhe ja kaupoissa ja kahviloissa ja kaikkea sellaista mukavaa. Mies kuitenkin sai vauvan ollessa 2 kk eräältä kaveriltaan ehdotuksen, että lähtisi mukaan tämän kaverin firmaan, ja se(kin) on ollut miehen yksi tärkeimmistä haaveista jo vuosia, ja hän on pitkään odottanut, että tällainen tilaisuus tulisi. No hän siihen tarttui, ja on siitä lähtien tehnyt päivisin ensin sen normaalin päivätyönsä ja illat ja viikonloput hoitanut firmaa ja sen firman projekteja. Ja tykkää todella paljon siitä, mikä tietenkin on minustakin kiva että hän saa tehdä tykkäämiään asioita, mutta se firma vie melkein kaiken vapaa-ajan häneltä, kaverinsa on lapseton, ja hänkin tekee kyllä kaikki viikonloput ja illat firman hommia.
Eli mies ei ole oikeastaan ollenkaan enää meidän kanssa yhdessä perheenä. Näen häntä illalla kun lapsi on jo mennyt nukkumaan ja mies palannut kotiin. Lisäksi hän usein käy töiden jälkeen ennen firmahommia kotona nopeasti syömässä välipalaa ja tekemässä jotain kotitöitä (laittamassa pyykit pyörimään tms.), mutta hoitaa ne niin nopeasti, että ei siinä montaa sanaa ehditä jutella. Mies pitää kyllä huolen siitä, että tekee osuutensa kotitöistä, joten en pääse valittamaan, että ei osallistuisi perheen asioihin. Jos valitan, että on yksinäistä, niin hän antaa viisikymppisen ja sanoo, että menkää lapsen kanssa jonnekin kivaan juttuun tuossa rahaa sitä varten ja hän kyllä vie ja hakee autolla jos se on kauempana (meillä on vain yksi auto, jonka mies tarvii), mutta palaa sitten aina firman hommiin kun on meidät kuskannut.
Mitä mieltä on tällaisessa perhe-elämässä? En minä tällaista halunnut. Olen aina kaksin lapsen kanssa tai tietenkin tapaan ystäviä ym. mutta miestäni en juuri näe eikä lapsi isäänsä. Rahan takia tämä järjestely ei ole vaan siksi että mies haluaa toteuttaa haavettaan. Siitä päivätyöstään hän ei voi luopua, koska se firma ei tuota niin paljoa ja heitä on kaksi jakamassa ne tuotot. Firmasta hän ei halua luopua eikä toisaalta helposti voikaan, koska se firma tekee pitkiä, vuoden tai kahden projekteja asiakkaille ja mies ei helposti voi jättää kaveriaan pulaan ja pettää asiakkaitaan. Mies on ilmeisesti tyytyväinen elämäämme, minä en. Olen puhunut tästä kavereille ja vanhemmillenikin, ja kaikki sanoo, että ole tyytyväinen että sinulla on mies joka tekee osansa kotitöistä ja tuo rahaa kotiin. Kukaan ei ymmärrä että en näe mitään mieltä tällaisessa perhe-elämässä. Tunnen olevani yksinhuoltaja.
Kommentit (79)
Sovit miehen kanssa paperille että x määrä vikossa pitää erottaa perheelle ja x määrä sille että mies on lapsen kanssa ja sinä pääset myös tekemään omia juttujasi. Jos tämä ei onnistu niin sitten rakennat oman elämän lapsen kanssa ja et jousta yhtään miehen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tosiaan lyhyt vaihe. Mikäli jatkuu senkin jälkeen, kun lapsi on koulussa, ota rakastaja.
Suosittelen tätä vaihtoehtoa.
Toisaalta jos haluat lisää lapsia, etkä halua hoitaa heitä yksin, niin sitten tilanne on hankalampi, mutta ei uusperhekuviokaan tee sitä yhtään helpommaksi.
No mies tuo rahan ja leivän kotiin kun sinä vain makaat jouten lapsen kans.
Se yrittäminen on siis miehelle harrastus? 3 iltaa viikossa on riittävä määrä harrastaa. Sano miehelle, että on liikaa poissa kotoa ja jos tilanne ei muutu joudut lähtemään suhteesta.
Monillahan miehet ovat kaikki viikot työmatkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne sulle ap, mutta tosiaan tuo on aika normaali tilanne monessa perheessä, etenkin jos mies tekee uraa. Ja voi se ura olla naisellakin.
Sun on nyt mietittävä mitä haluat. Monelle tuo on arkipäivää ja siihen on vaan sopeuduttava.
Kaikissa tuntemissani perheissä isä (ja äiti) on viikonloput ja monta arki-iltaa perheensä kanssa, arkipäivät töissä, ja ihan hyvä ura on heillä kaikilla. En tiedä kenelle tämä minun tilanne on sitten arkipäivää. Ap
Monilla vuorotyöläisillä tilanne on vähän vastaava. Oma mieheni teki aikoinaan 3-vuorotyötä. Iltavuoroviikkoina ei nähty käytännössä lainkaan. Yövuoroviikkoina mies oli niin sekaisin ja väsynyt, että makasi vain sohvalla osallistumatta edes kotitöihin. Päivävuoroviikolla mies sitten halusi iltaisin tavata kavereitaan ja käydä harrastamassa, kun ei muulloin niitä pystynyt tekemään. 2-vuorotyöhön siirtyminen tuntui siltä, että olin joka toisen viikon yksinhuoltajana ja joka toisen viikon mies harrasti tai makasi sohvalla illat. Hän oli pienipalkkainen, joten edes raha ei tuonut kompensaatiota tilanteeseen. Tähän tilanteeseen verrattuna siis sinulla on asiat paremmin. Mies tekee kotitöitä ja tuo sinulle rahaa.
Suosittelen ainakin ensimmäisenä sinua hankkimaan ajokortin ja toinen auto perheeseen, ettet ole riippuvainen miehesi kuskaamisista. Jos joskus haluat erota, niin senkin kannalta on hyötyä, ettei liikkuminen oli siinä vaiheessa hankalaa. Vain itse voit määritellä sen, mikä määrä läheisyttä ja perheaikaa sinulle riittää. Ei eron jälkeenkään ole välttämättä helppo löytää uutta suhdetta, jossa kaikki asiat ovat hyvin. Seuraavassa suhteessa saattaa hiertää pahasti ihan joku muu asia.
Ala valittamaan ja syyllistämään miestäsi. Pakota hänet valitsemaan jolloin hän luopuu intohimostaan ja unelmistaan. Sen jälkeen elätte katkeroituneena perheenä joitain vuosia kunnes lopulta eroatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaaliahan tuo on. Mies tekee työt että saat maata kotona.
Eikö tuosta yritystoiminnasta ole siis ikinä tarkoitus tulla miehelle päätoimista työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala valittamaan ja syyllistämään miestäsi. Pakota hänet valitsemaan jolloin hän luopuu intohimostaan ja unelmistaan. Sen jälkeen elätte katkeroituneena perheenä joitain vuosia kunnes lopulta eroatte.
Entä ap:n katkeroituminen siitä, että mies ei ole koskaan kotona?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuosta yritystoiminnasta ole siis ikinä tarkoitus tulla miehelle päätoimista työtä?
On, niin mies haaveilee. Siksi kuulemma panostaa siihen niin paljon, että joskus voisi siirtyä kokonaan siihen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotonamakaaja ulisee, osa miljoona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala valittamaan ja syyllistämään miestäsi. Pakota hänet valitsemaan jolloin hän luopuu intohimostaan ja unelmistaan. Sen jälkeen elätte katkeroituneena perheenä joitain vuosia kunnes lopulta eroatte.
Entä ap:n katkeroituminen siitä, että mies ei ole koskaan kotona?
On ilmeisesti valinnut huonosti miehensä. Ei toista voi oikein muuttaa.. On selvää, että miehen intohimo on aivan jotain muuta kuin perhe-elämän viettäminen paljolla yhteiseisellä ajalla. Ongelmaan ei ole ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde kaupungille lapsen kanssa. Toivottavasti asut isossa kaupungissa esim. Stadissa, jossa on aika nähtävää ja tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala valittamaan ja syyllistämään miestäsi. Pakota hänet valitsemaan jolloin hän luopuu intohimostaan ja unelmistaan. Sen jälkeen elätte katkeroituneena perheenä joitain vuosia kunnes lopulta eroatte.
Entä ap:n katkeroituminen siitä, että mies ei ole koskaan kotona?
On ilmeisesti valinnut huonosti miehensä. Ei toista voi oikein muuttaa.. On selvää, että miehen intohimo on aivan jotain muuta kuin perhe-elämän viettäminen paljolla yhteiseisellä ajalla. Ongelmaan ei ole ratkaisua.
Mies kuitenkin todella paljon halusi lasta, ja ennen tuota firmajuttua hän vietti paljon aikaa kanssani (ja kanssamme sen 2 kk mitä vauva ehti olla ennen firmaa). En minä valinnut miestä joka on aina pois. Ap
Nari nari. Eroa sitten ja katso miten kivaa perhe-elämää sitten vietät.
Jos firma on miehen harrastus niin kiinnostaisi tietää milloin miehen mukaan on sinun vuorosi harrastaa niin, ettei lapsi ole mukana.
Itse en moista katselisi. Meillä mies tekee uraa ja välillä meinas lipsua työt iltoihin ja viikonloppuihin. Pari viikkoa on mulle ok, mutta sitten on täällä helvetti irti. Lapsi tehtiin yhteisellä sopimuksella tarkoituksena elää perhe-elämää. Mä en jää pallo jalassa kotiin.
Joskus ottaa päähän, että asiasta pitää pitää kiinni. Miehen ei ollut mikään pakko lisääntyä. Itse halusi
Vertaapa sitä ap meidän perhe-elämään. Ja huomaa, minä olen erittäin tyytyväinen enkä vaihtaisi tätä pois!
3 kpl lapsia, kaikki alle 4v. Asutaan isossa talossa, mies ei tee kotitöitä, mutta maksaa kodinhoitajan 2-3 krt/vko 8h kerrallaan. Voin siis koska tahansa jättää lapset hoitajalle ja tehdä omia juttujani tai sitten antaa hänen rauhassa siivota, laittaa ruokaa jne.
Mies lähtee töihin yleensä klo 7 ja ennen sitä katsoo lasten perään, jos nämä ovat hereillä, syöttää kuopukselle maitoa, jotta minä saan nukkua. Mies käy päivällä syömässä joskus klo 11 ja 13 välillä, syömme yhdessä, jos hän osuu samaan aikaan paikalle. Iltapäivällä mies yrittää ehtiä kotiin siten, että voi olla kanssamme päivällisen ajan, aina se ei onnistu. Töistä hän kotiutuu yleensä klo 19 tienoilla, mutta jatkaa paperitöiden parissa pitkälle iltaan. Kylvettää lapset, muuten ei tavallisesti osallistu iltatoimiin.
Sama meno jatkuu viikonloppuna. Silloin tosin iltapäivällä on leppoisampaa aikaa 2-3 tuntia, jos mitään yllättävää päivystysjuttua ei tapahdu.
Emme ole koskaan yhdessä perheenä vaunulenkkeilleet tai käyneet kaupassa. Pärjään hyvin ilman apua, lasten kanssa käydään niin muskarissa kuin perhekerhossa ja lastentapahtumissa. Yhteistä loma-aikaa ei ole lukuunottamatta todella satunnaisia päiviä, jolloin mies yrittää järjestää edes 5 tuntia aikaa, jolloin lasten kanssa voidaan mennä vaikka Hoplopiin tms.
Minä tiesin jo suhteen alkaessa, että elämä menee näin ja olen sen hyväksynyt. Kun palaan töihin, tulen yksin vastaamaan lasten päivähoito- ja harrastuskuljetuksista. Silti minusta on tärkeintä nähdä puolisoni tekevän työtä, joka saa hänet onnelliseksi kuin ällitellä sitä, että mies ei lyki kanssani rattaita.
Vierailija kirjoitti:
Ala valittamaan ja syyllistämään miestäsi. Pakota hänet valitsemaan jolloin hän luopuu intohimostaan ja unelmistaan. Sen jälkeen elätte katkeroituneena perheenä joitain vuosia kunnes lopulta eroatte.
Jos ap tekisi kuten mies ja lähtisi ”toteuttamaan unelmiaan” vastaavalla tavalla, lapsi jouduttaisiin ottamaan huostaan.
Kun on lapsen vanhempi ja puoliso, kaikenlaisia valintoja ei voi tehdä kuten lapsettomana. Miehen täytyisi nyt miettiä oman elämänsä prioriteetit, toki ne olisi pitänyt miettiä jo ennen lapsen hankkimista.
Aina ei voi sekä syödä että säästää kakkua.
Alue: Aihe vapaa
Mies saa jotain rahaa firmasta kuitenkin? Ratkaisu: hän puolittaa päivätyönsä tunnit. Elintasonne laskee mutta elämänlaatunne nousee.