Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä on tällaisessa perhe-elämässä?!?
06.04.2019 |
Mies on päivät ihan normaalisti töissä, työaika noin klo 8-16 tai 9-17, riippuu vähän miten hän aamulla pääsee jalkeille. Itse olen 1 v 2 kk ikäisen lapsen kanssa kotona hoitovapaalla. Lapsi on yhteinen haave ja jouduttiin sitä pitkään yrittämäänkin, eli molemmat me ollaan haluttu perhe-elämää ja lapsia. Vauvan synnyttyä mies piti parin viikon isyysloman ja ekat pari kuukautta tehtiin perheenä paljon asioita yhdessä, käytiin vaunukävelylläkin joka päivä koko perhe ja kaupoissa ja kahviloissa ja kaikkea sellaista mukavaa. Mies kuitenkin sai vauvan ollessa 2 kk eräältä kaveriltaan ehdotuksen, että lähtisi mukaan tämän kaverin firmaan, ja se(kin) on ollut miehen yksi tärkeimmistä haaveista jo vuosia, ja hän on pitkään odottanut, että tällainen tilaisuus tulisi. No hän siihen tarttui, ja on siitä lähtien tehnyt päivisin ensin sen normaalin päivätyönsä ja illat ja viikonloput hoitanut firmaa ja sen firman projekteja. Ja tykkää todella paljon siitä, mikä tietenkin on minustakin kiva että hän saa tehdä tykkäämiään asioita, mutta se firma vie melkein kaiken vapaa-ajan häneltä, kaverinsa on lapseton, ja hänkin tekee kyllä kaikki viikonloput ja illat firman hommia.
Eli mies ei ole oikeastaan ollenkaan enää meidän kanssa yhdessä perheenä. Näen häntä illalla kun lapsi on jo mennyt nukkumaan ja mies palannut kotiin. Lisäksi hän usein käy töiden jälkeen ennen firmahommia kotona nopeasti syömässä välipalaa ja tekemässä jotain kotitöitä (laittamassa pyykit pyörimään tms.), mutta hoitaa ne niin nopeasti, että ei siinä montaa sanaa ehditä jutella. Mies pitää kyllä huolen siitä, että tekee osuutensa kotitöistä, joten en pääse valittamaan, että ei osallistuisi perheen asioihin. Jos valitan, että on yksinäistä, niin hän antaa viisikymppisen ja sanoo, että menkää lapsen kanssa jonnekin kivaan juttuun tuossa rahaa sitä varten ja hän kyllä vie ja hakee autolla jos se on kauempana (meillä on vain yksi auto, jonka mies tarvii), mutta palaa sitten aina firman hommiin kun on meidät kuskannut.
Mitä mieltä on tällaisessa perhe-elämässä? En minä tällaista halunnut. Olen aina kaksin lapsen kanssa tai tietenkin tapaan ystäviä ym. mutta miestäni en juuri näe eikä lapsi isäänsä. Rahan takia tämä järjestely ei ole vaan siksi että mies haluaa toteuttaa haavettaan. Siitä päivätyöstään hän ei voi luopua, koska se firma ei tuota niin paljoa ja heitä on kaksi jakamassa ne tuotot. Firmasta hän ei halua luopua eikä toisaalta helposti voikaan, koska se firma tekee pitkiä, vuoden tai kahden projekteja asiakkaille ja mies ei helposti voi jättää kaveriaan pulaan ja pettää asiakkaitaan. Mies on ilmeisesti tyytyväinen elämäämme, minä en. Olen puhunut tästä kavereille ja vanhemmillenikin, ja kaikki sanoo, että ole tyytyväinen että sinulla on mies joka tekee osansa kotitöistä ja tuo rahaa kotiin. Kukaan ei ymmärrä että en näe mitään mieltä tällaisessa perhe-elämässä. Tunnen olevani yksinhuoltaja.
Kommentit (79)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on lyhyt vaihe, kun olet lapsen kanssa yksin kotona. Tapaa kavereita ja nauti elämästä! Kohta sä menet töihin ja sitten alkaa eri vaihe elämässä! Aika normaalilta teidän kotielämä kuulostaa. Tuollaista se on monessa perheessä, jossa perheen lisäksi tehdään uraa. Ei kannata rakentaa elämäänsä puolison varaan. Luo oma elämäsi ja verkostosi!
Tuo on tosiaan lyhyt vaihe. Mikäli jatkuu senkin jälkeen, kun lapsi on koulussa, ota rakastaja.
Liian pitkä. En jaksanut lukea. Saako tiivistetyn version?
Keskustelitteko ollenkaan miehen kanssa ennen hänen päätöstään alkaa yrittäjäksi, että kuinka hän hoitaa perheelle aikaa? Eihän se nyt noin kuulu mennä, että puoliso tekee yksin päätöksen siitä, että hänen osansa parisuhteessa on enää vain maksaja ja kodinhoitaja. Eihän teillä ole PARIsuhdetta enää ollenkaan. Väärin tuo on lastakin kohtaan. Kuinka hän saa suhteen isään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä. En jaksanut lukea. Saako tiivistetyn version?
Tässä TLDR: Meillä on 1v 2 kk ikäinen lapsi. Mies ei ole koskaan kotona. Mitä mieltä sellaisessa elämässä?
Ap
Itse varmaan lähtisin tai hankkisin vähintään sivusuhteen tyydyttämään läheisyyden ja yhdessäolon tarpeen. Syynä mielipiteeseeni on se, että selvästi mies haluaa eri asioita elämältä kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelitteko ollenkaan miehen kanssa ennen hänen päätöstään alkaa yrittäjäksi, että kuinka hän hoitaa perheelle aikaa? Eihän se nyt noin kuulu mennä, että puoliso tekee yksin päätöksen siitä, että hänen osansa parisuhteessa on enää vain maksaja ja kodinhoitaja. Eihän teillä ole PARIsuhdetta enää ollenkaan. Väärin tuo on lastakin kohtaan. Kuinka hän saa suhteen isään?
Keskusteltiin, mutta ne puhutut asiat ei pitäneet, koska se firma imikin miehen täysin. Mies kai ajattelee, että hän ehtii luoda suhteen lapseen "sitten, kun..." .Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen ja sun kannalta erittäin epäreilua elämää, miehen kannalta tässä hetkessä varmaan kaikki on niiiin hyvin, hänellähän sujuu kivasti, kaikki. Muutamassa vuodessa sä olet täynnä pyhää vihaa, ehkä katkeruuttakin, miestäsi kohtaan, ero tulee ja sä pääset lapsen kanssa elämään teille sopivaa elämmää, eikä kiristä enää mikään. Teininä viimeistään lapsi ei ehkä halua tavata isäänsä oikeastaan ollenkaan, kun välit ovat niin mitättömät. Sua se ei enää silloin haittaa, naurat partaas, kun mies ihmettelee, miksei äksä enää viihdy hänen luonaan, vaikka siellä on kaikki pelit ja vehkeet... Niin, miehet ymmärtävät sitten vuosien päästä, mitä tapahtui ja miksi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa puhua miehen kanssa.
Puhuttu on monta kertaa. Mies ei ymmärrä minun näkökulmaa asiaan ollenkaan, sanoo että tekeehän hän kotitöitä, käy töissä, antaa rahaa kaikkeen kivaan, ja on 100 % sitoutunut perheeseensä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ymmärsinkö oikein, että mies on pävisin normaalissa palkkatyössä ja illat yrittäjänä. Ei tuollaista kukaan kauan kestä. Loppuunpalaminen on eessä, ellei osaa löysätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa puhua miehen kanssa.
Puhuttu on monta kertaa. Mies ei ymmärrä minun näkökulmaa asiaan ollenkaan, sanoo että tekeehän hän kotitöitä, käy töissä, antaa rahaa kaikkeen kivaan, ja on 100 % sitoutunut perheeseensä. Ap
Esitä asia konkreettisesti: haluan että vietät x määrän iltoja viikossa minun ja lapsen kanssa. Ja haluan että vietät minun kanssani x määrän aikaa kuukaudessa. Eli ehdota selkeää sopimusta siitä ajan määrästä jonka toivot miehen teidän kanssa olevan.
Koska aika ei riitä kaikkeen, voit tarjota miehelle vaihtoehdoksi että teet omalta osaltasi isomman osan kotitöistä.
Ilmaise myös selkeästi se että kaipaat enemmän miehen läsnäoloa kuin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, että mies on pävisin normaalissa palkkatyössä ja illat yrittäjänä. Ei tuollaista kukaan kauan kestä. Loppuunpalaminen on eessä, ellei osaa löysätä.
Ymmärsit. Mutta se yrittäminen ei ole toimeentulon vuoksi vaan haave, joka on nyt toteutunut, ja eräänlainen harrastus. Hän saa siitä energiaa, ja tekee paljon koska se on niin kivaa, en usko että hän palaa siitä loppuun. Ap
Miehen isä- ja kumppanikäsitys on hyvin 50-lukulainen. Hän ei tunnu arvostavan ihmissuhdetta ollenkaan, vain noita ns teknisiä asioita (kotitöiden jakautumista, rahaa).
Kysy eikö hänellä ole koskaan sinua ja lasta ikävä? Eikö hän halua viettää teidän kanssa aikaa? Kysy TUNNEkysymyksiä, joihin hän ei voi vastata teknisillä väitteilla.
Mutta, yleensä ihmisen arvomaailmaa on todella vaikea muuttaa - jos hän arvostaisi yhteistä aikaa niinkuin sinä, eihän hän edes olisi alkanut moiseen. Saattaa siis olla että joudut lopulta myöntämään että mies ei yksinkertaisesti välitä viettää kanssanne aikaa, eikä hän mitenkään ikävöi vaimoa ja lasta. Siksi hän ei näe toiminnassaan mitään väärää, eikä sitä mielipidettä voi mikään muuttaa.
Ikävä tilanne sulle ap, mutta tosiaan tuo on aika normaali tilanne monessa perheessä, etenkin jos mies tekee uraa. Ja voi se ura olla naisellakin.
Sun on nyt mietittävä mitä haluat. Monelle tuo on arkipäivää ja siihen on vaan sopeuduttava.
Ap. Kestä ja kärsi. Se on nyt viisautta. Älä valita..
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne sulle ap, mutta tosiaan tuo on aika normaali tilanne monessa perheessä, etenkin jos mies tekee uraa. Ja voi se ura olla naisellakin.
Sun on nyt mietittävä mitä haluat. Monelle tuo on arkipäivää ja siihen on vaan sopeuduttava.
Tunnen paljon erilaisia uraperheitä, enkä lähtisi ihan noin mustavalkoiseen jakoon. Köyhemmät yrittäjäperheet kyllä elävät usein samoin kuten ap, eli mies raataa aina ja aina töissä, ei muuta. Varakkaammat, koulutetummat pystyvät paremmin organisoimaan ja priorisoimaan, vaatii myös sopivat turvaverkot. Mutta eiköhän se lopulta ole se jälkikasvu, joka raataja/uravanhemmistaan kärsii. Osa kääntää sen sitten voitokseen, osa siihen ei pysty.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne sulle ap, mutta tosiaan tuo on aika normaali tilanne monessa perheessä, etenkin jos mies tekee uraa. Ja voi se ura olla naisellakin.
Sun on nyt mietittävä mitä haluat. Monelle tuo on arkipäivää ja siihen on vaan sopeuduttava.
Kaikissa tuntemissani perheissä isä (ja äiti) on viikonloput ja monta arki-iltaa perheensä kanssa, arkipäivät töissä, ja ihan hyvä ura on heillä kaikilla. En tiedä kenelle tämä minun tilanne on sitten arkipäivää. Ap
Alue: Aihe vapaa
Miehelle siinä on paljonkin mieltä, hänhän on saanut kaiken haluamansa.