Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin persoonakohtaista. Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja, joilla ei ole enää mitään muuta kuin takertua mieheensä ja jälkikasvuunsa. Sitten on heitä, joilla jatkuu äitiyden myötä omakin elämä niin normaaliin tapaan kuin mahdollista. Niitä, joiden elämään lapset tulevat osaksi sitä elämää eivätkä uudistamaan koko elämää.
Ensin mainitut mammat ovat niitä, joilta romahtaa avioeron jälkeen kaikki, hyvä etteivät psykoosiin joudu kun kaikki menee alta eikä mitään omaa ole ollut vuosikausiin.
Minun tuttavapiirissä on molempia, toki nämä mammuskat ovat aikalailla kadonneet omiin oloihinsa ja osallistuvat sosiaalisiin tapahtumiin lähinnä lasten harrastuksien myyjäisiin leipomalla tai johonkin koko perheen tapahtumiin osallistumalla. Sääliksi lähinnä käy.
Miksi sinä säälit? Itse nämä mammat, ovat noin asiat itselleen halunneet. Se elämä on ollut heidän omaa vaikka siinä on tehty paljon lapsille, eikä itselle. Ei se tavaroiden myyminen jossain myyjäisissä ole yhtään sen erilaisempaa siihen lapsen harrastukseen, kuin siihen omaankaan. Monet ovat yksinäisi vaikkei heillä lapsia olekaan. Ei heillä mitään suurta sosiaalista elämää ole. Monella jopa on enemmän ystäviä lasten myötä elämässään, kuin ennen lapsia.
Turhan ruusuisen kuvan annat perheettömistä ja heidän sosiaalisesta elämästään. Varsinkin yli 40v kohdalla.Mitäs vikaa vapaaehtoisesti lapsettoman yli 40-vuotiaan elämässä pitäisi olla? Jos johonkin en ole elämässäni tyytyväinen, lapset eivät - luoja varjelkoon - sitä asiaa ainakaan paremmaksi muuttaisi.
Eihän nämä yli 40- vuotiaat tosiaan näe omassa elämässään vikaa, vaan he näkevät sen viat niiden kotikeskeisten mammojen elämässä. ”Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja” Mikä vika tuossa on, jos noin on halunnut?
Kaikkiaan me romahdamme, jos meille jokin erittäin tärkeä asia katoaa elämästämme. Toisille se on työ, toisille perhe ja niille lapsettomille sinkuille jotain muuta tärkeää? Kuten vaikka? Vastaa sinä. Tai ehkä heillä ei ole mitään niin tärkeää, joka aiheuttaisi suuren kriisin, jos se katoaisi?
En minäkään näe yli 4 kymppisenä elämää kauheana, varsinkin jos he ovat sen sellaiseksi itse valinneet. Mutta miksi ihmeessä he sitten näkevät jonkun perhekeskeinen mamman elämän niin kauheana, jos tämä sen kerran itselleen ihan itse on valinnut?
Kenenkään elämä ei ole mitenkään erityisen ruusuista nykypäivänä, vaikka somessa niin yritetään kovasti antaa ymmärtää. Ja tähän lopputulokseen tulen ihan vain tilastoja katsomalla. Yksinäisyys, työttömyys, erot, sairaudet, velkaantuneisuus ym.Vastaan omasta puolestani: Minulla on elämässäni niin moni asia tärkeää, etten ala niitä kaikkia tässä luettelemaan. Hyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin yksi. Lapset eivät siihen kuulu. Enkä yritä antaa somessa yhtään mitään kuvaa elämästäni, kun en siellä (somessa) edes ole.
Voihan sitä omaa perhettä kutsua myös tärkeiksi ihmissuhteiksi, kuten sinäkin kutsut omia ihmisten välisiä suhteita, koska kyseessä on aina kuitenkin ihmiset, mutta koska minun mielikuvitukseni ei nyt vaan riitä keksimään mikä on niin tärkeää yli 4kymppiselle sinkulle, että vois jopa romahtaa, niin minun on nyt vain pyydettävä apuasi näkemään ne.
Ymmärrän, että sinua laiskottaa näin lauantai-iltana kirjoitella muutama asia, mutta kai sinä nyt muutaman sanan jaksat kirjoittaa, ilman sen suurempia sepustuksia?
Kun viittasin noihin 4-kymppisiin, niin ymmärsit kai etten puhunut vain ja ainoastaan sinusta, vaan noin niinkuin yleisestä ilmiöstä, jota nykyisin näkee? Ruusunpunainen vs. todellisuus. Vähän niinkuin sinä puhut mammoista, etkä juuri minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta, vanhimmat koulussa ja nuorin vauva. Päivisin olen vauvan kanssa kotona, imetän ja kanniskelen. Kun vauva nukahtaa (muualle kuin syliin) teen ruokaa, siivoan ja hoidan kotitöitä.
Kun isommat tulevat koulusta, seurustelen heidän kanssaan ja teemme läksyjä. Kun vauva nukahtaa, laitan päivällisen.
Kun mies tulee töistä, syömme ja teemme jokapäiväisiä asioita joihin kuuluu kaupassa käynti, lasten harrastukset, kokeisiin lukemiset, ulkoilu ja aikuisten omat harrastukset, joille yritämme myös silloin tällöin löytää aikaa.
Välillä toinen jää vauvan kanssa kotiin, jolloin toinen pääsee isompien (tai yhden lapsen) kanssa leffaan tai pelaamaan jalkapalloa tms ulos, sillä isommatkin tarvitsevat omaa aikaa yksin vanhemman kanssa. Usein kuitenkin ulkoilemme koko perhe, sillä koemme että yhdessä tekeminen on kaiken hässäkän keskellä tärkeää.
Välillä pitäisi löytää myös aikaa sille parisuhteelle vauvan yövalvomisien, isompien harrastusrumban ja muun kanssa jolloin valitettavasti se "vapaa-aika" kuluu usein niiden tärkeimpien ihmisten kanssa.
Meillä ei myöskään ole sellaisia sukulaisia joilta voisi pyytää lastenhoitoapua, eikä nuorimman kohdalla siitä tulisi mitään sillä tämä ei huoli pulloa.
Joten ei, ei sitä aikaa vaan jää.
Mulla on aina lapsi mukana kun näen ystäviä. Ja ystävät osaavat ottaa myös lapsen huomioon. Ei kukaan edes ehdottele baari-iltaa tms. Niissä kerkesi käydä tarpeeksi ennen lasta.
Jos nähdään meidän kotona niin yhdessä laitetaan kahvit yms tai viikataan pyykki, tai teen ruuan ja ystävä on lasten kanssa.
Näissä keskusteluissa katkerat ikisinkut haluavat nähdä ystävää ilman lasta niinkuin ennenkin ja toki ilman miestä, tyttöjen iltoja kun ei itsellä ole perhettä.
Jää tällaiset ihmiset yksinäisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua.
Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?
Siksi, että haluat ajatella muista ihmisistä pahaa. Ymmärtänet varmaan, että muut ihmiset eivät voi vaikuttaa toisten parisuhteisiin tai niiden päättymiseen.
Totesin vain faktan, joten lopeta värittäminen. Perustelenko vielä sulle sen faktan? Koska nyt on selvästi vapaat viikonloput eivätkä isät enää ole sanomassa, että emmää halua hoitaa lasta ja mä meen sinne ja mä meen tänne. Ehkäpä joku on just näistä syistä voinut erotakin.
Tilastollisesti väitteesi ei pidä paikkaansa. On tilastoja, joissa todetaan, että kun kaveripiirissä yksi eroaa, muutkin alkavat helpommin eroamaan. Ja ne ”muut” kyllä vaikuttavat yleiseen ilmapiiriin ja se taas vaikuttaa halukkuuteen erota. Perustelenko? Katso vaikka katolisia maita, joissa ympäristö tuomitsee avioerot. Näissä maissa eroja on vähemmän. Maissa, joissa ihmisillä on myönteisempi käsitys avioeroista, niiden määrä on myös suurempi. Joten kyllä, se on muut ihmiset kollektiivisesti, mutta myös ihan vaikka lähisuvun sisällä, jossa yksilöä joko kannustetaan tai hankaloitetaan ja tuomitaan eroaminen. Ei nuo anoppi, joka ajaa miniän talostaan tai pettämisjuoruja laitetaan liikkeelle, mitään ihan puhtaita legendoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kolme lasta, vanhimmat koulussa ja nuorin vauva. Päivisin olen vauvan kanssa kotona, imetän ja kanniskelen. Kun vauva nukahtaa (muualle kuin syliin) teen ruokaa, siivoan ja hoidan kotitöitä.
Kun isommat tulevat koulusta, seurustelen heidän kanssaan ja teemme läksyjä. Kun vauva nukahtaa, laitan päivällisen.
Kun mies tulee töistä, syömme ja teemme jokapäiväisiä asioita joihin kuuluu kaupassa käynti, lasten harrastukset, kokeisiin lukemiset, ulkoilu ja aikuisten omat harrastukset, joille yritämme myös silloin tällöin löytää aikaa.Välillä toinen jää vauvan kanssa kotiin, jolloin toinen pääsee isompien (tai yhden lapsen) kanssa leffaan tai pelaamaan jalkapalloa tms ulos, sillä isommatkin tarvitsevat omaa aikaa yksin vanhemman kanssa. Usein kuitenkin ulkoilemme koko perhe, sillä koemme että yhdessä tekeminen on kaiken hässäkän keskellä tärkeää.
Välillä pitäisi löytää myös aikaa sille parisuhteelle vauvan yövalvomisien, isompien harrastusrumban ja muun kanssa jolloin valitettavasti se "vapaa-aika" kuluu usein niiden tärkeimpien ihmisten kanssa.
Meillä ei myöskään ole sellaisia sukulaisia joilta voisi pyytää lastenhoitoapua, eikä nuorimman kohdalla siitä tulisi mitään sillä tämä ei huoli pulloa.Joten ei, ei sitä aikaa vaan jää.
Lisään vielä, että myöntää täytyy ettei minua edes kauheasti kiinnosta kavereiden kanssa hengailu. Tapaan ystäviä säännöllisesti, mutta tärkeimpien kanssa pidämme päivittäin yhteyttä vain puhelimitse.
En silti pysty näkemään että elämäni olisi jotenkin vaillinaista, päinvastoin. Olemme usein puhuneet puolison kanssa miten onnellisia olemme perheestämme, sillä ilman tätä kaikkea elämämme tuntuisi jotenkin mitättömältä.
Olen kolmekymppinen, elänyt tätä arkea kolmasosan elämästäni mieheni kanssa ja olemme valtavan onnellisia. Harrastamme meille sopivia asioita, mökkeilemme ja teemme muutenkin sitä mitä haluamme. Nautimme perhe-elämästä, vaikka se muiden mielestä saattaa näyttäytyä tylsältä kun emme esim. käy viihteellä vaan käytämme ne rahat matkusteluun ja kesämökin laittoon.
Kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämän kuulu jatkua samoin kuin ennen lasta. Tottakai se muuttaa paljon. Itse ainakin nautin mutta kaikille ei lapsiperhe-elämä sovi.
Silloin onkin hyvä pysyä lapsettomana kun haluaa mennä ja tulla kuten itselle sopii ja käyttää rahat ihan vain itseensä.
Mutta ei kannata valittaa jos hyvät ystävät saa lapsia ja arvot muuttuu ja sitten ei lähdetäkään tyttöjen risteilylle.
Moni kuvittelee ikuisen nuoruuden jatkuvan kun ei tee lapsia mutta eivät ota huomioon että myös ystävyys muuttaa muotoaan ja ei ole niin kiva käydä baarissa yksin kun ystävät ovat perheidensä kanssa ja baarissakin kaikki näyttävät jo paljon nuoremmilta. Sitten ei enää kuulukaan mihinkään.
Ei voi selittää. Asian joko ymmärtää tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin persoonakohtaista. Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja, joilla ei ole enää mitään muuta kuin takertua mieheensä ja jälkikasvuunsa. Sitten on heitä, joilla jatkuu äitiyden myötä omakin elämä niin normaaliin tapaan kuin mahdollista. Niitä, joiden elämään lapset tulevat osaksi sitä elämää eivätkä uudistamaan koko elämää.
Ensin mainitut mammat ovat niitä, joilta romahtaa avioeron jälkeen kaikki, hyvä etteivät psykoosiin joudu kun kaikki menee alta eikä mitään omaa ole ollut vuosikausiin.
Minun tuttavapiirissä on molempia, toki nämä mammuskat ovat aikalailla kadonneet omiin oloihinsa ja osallistuvat sosiaalisiin tapahtumiin lähinnä lasten harrastuksien myyjäisiin leipomalla tai johonkin koko perheen tapahtumiin osallistumalla. Sääliksi lähinnä käy.
Miksi sinä säälit? Itse nämä mammat, ovat noin asiat itselleen halunneet. Se elämä on ollut heidän omaa vaikka siinä on tehty paljon lapsille, eikä itselle. Ei se tavaroiden myyminen jossain myyjäisissä ole yhtään sen erilaisempaa siihen lapsen harrastukseen, kuin siihen omaankaan. Monet ovat yksinäisi vaikkei heillä lapsia olekaan. Ei heillä mitään suurta sosiaalista elämää ole. Monella jopa on enemmän ystäviä lasten myötä elämässään, kuin ennen lapsia.
Turhan ruusuisen kuvan annat perheettömistä ja heidän sosiaalisesta elämästään. Varsinkin yli 40v kohdalla.Mitäs vikaa vapaaehtoisesti lapsettoman yli 40-vuotiaan elämässä pitäisi olla? Jos johonkin en ole elämässäni tyytyväinen, lapset eivät - luoja varjelkoon - sitä asiaa ainakaan paremmaksi muuttaisi.
Eihän nämä yli 40- vuotiaat tosiaan näe omassa elämässään vikaa, vaan he näkevät sen viat niiden kotikeskeisten mammojen elämässä. ”Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja” Mikä vika tuossa on, jos noin on halunnut?
Kaikkiaan me romahdamme, jos meille jokin erittäin tärkeä asia katoaa elämästämme. Toisille se on työ, toisille perhe ja niille lapsettomille sinkuille jotain muuta tärkeää? Kuten vaikka? Vastaa sinä. Tai ehkä heillä ei ole mitään niin tärkeää, joka aiheuttaisi suuren kriisin, jos se katoaisi?
En minäkään näe yli 4 kymppisenä elämää kauheana, varsinkin jos he ovat sen sellaiseksi itse valinneet. Mutta miksi ihmeessä he sitten näkevät jonkun perhekeskeinen mamman elämän niin kauheana, jos tämä sen kerran itselleen ihan itse on valinnut?
Kenenkään elämä ei ole mitenkään erityisen ruusuista nykypäivänä, vaikka somessa niin yritetään kovasti antaa ymmärtää. Ja tähän lopputulokseen tulen ihan vain tilastoja katsomalla. Yksinäisyys, työttömyys, erot, sairaudet, velkaantuneisuus ym.Vastaan omasta puolestani: Minulla on elämässäni niin moni asia tärkeää, etten ala niitä kaikkia tässä luettelemaan. Hyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin yksi. Lapset eivät siihen kuulu. Enkä yritä antaa somessa yhtään mitään kuvaa elämästäni, kun en siellä (somessa) edes ole.
Voihan sitä omaa perhettä kutsua myös tärkeiksi ihmissuhteiksi, kuten sinäkin kutsut omia ihmisten välisiä suhteita, koska kyseessä on aina kuitenkin ihmiset, mutta koska minun mielikuvitukseni ei nyt vaan riitä keksimään mikä on niin tärkeää yli 4kymppiselle sinkulle, että vois jopa romahtaa, niin minun on nyt vain pyydettävä apuasi näkemään ne.
Ymmärrän, että sinua laiskottaa näin lauantai-iltana kirjoitella muutama asia, mutta kai sinä nyt muutaman sanan jaksat kirjoittaa, ilman sen suurempia sepustuksia?
Kun viittasin noihin 4-kymppisiin, niin ymmärsit kai etten puhunut vain ja ainoastaan sinusta, vaan noin niinkuin yleisestä ilmiöstä, jota nykyisin näkee? Ruusunpunainen vs. todellisuus. Vähän niinkuin sinä puhut mammoista, etkä juuri minusta.
Ihan samalla tavalla kuin sinulla ilmeisesti lapset tuovat sen sisällön elämään, minulla se on myös ihmissuhteet, mutta niihin ei kuulu lapset. Kaikki eivät halua lapsia, ja elävät silti ihan yhtä lailla tyydyttävää elämää. Minun elämästäni ei puutu mitään, vaikka minulla ei lapsia olekaan. Lisäksi elämässäni on muitakin onnea tuovia asioita. Yritä käyttää mielikuvitustasi; mitä muuta ihanaa tässä maailmassa on kuin lapset? Etkö todellakaan keksi ainuttakaan?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on aina lapsi mukana kun näen ystäviä. Ja ystävät osaavat ottaa myös lapsen huomioon. Ei kukaan edes ehdottele baari-iltaa tms. Niissä kerkesi käydä tarpeeksi ennen lasta.
Jos nähdään meidän kotona niin yhdessä laitetaan kahvit yms tai viikataan pyykki, tai teen ruuan ja ystävä on lasten kanssa.
Näissä keskusteluissa katkerat ikisinkut haluavat nähdä ystävää ilman lasta niinkuin ennenkin ja toki ilman miestä, tyttöjen iltoja kun ei itsellä ole perhettä.
Jää tällaiset ihmiset yksinäisiksi.
Älä imartele itseäsi. Jos näet katkeria sinkkuja joka puolella, kertooko se ehkä omasta piilotetusta katkeruudestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, otapa jonkun kaverisi vauva ja taapero hoitoon. Kokkaa ja siivoa ja pyykkää jajärjestä ja käy kaupassa niiden kanssa ja ulkoile neljä tuntia päivässä ja lue suosituksen mukaisesti ja ja ja... Tuu sitten kysymään mihin sun aikasi ja jaksamisesi meni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua.
Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?
Siksi, että haluat ajatella muista ihmisistä pahaa. Ymmärtänet varmaan, että muut ihmiset eivät voi vaikuttaa toisten parisuhteisiin tai niiden päättymiseen.
Totesin vain faktan, joten lopeta värittäminen. Perustelenko vielä sulle sen faktan? Koska nyt on selvästi vapaat viikonloput eivätkä isät enää ole sanomassa, että emmää halua hoitaa lasta ja mä meen sinne ja mä meen tänne. Ehkäpä joku on just näistä syistä voinut erotakin.
Tilastollisesti väitteesi ei pidä paikkaansa. On tilastoja, joissa todetaan, että kun kaveripiirissä yksi eroaa, muutkin alkavat helpommin eroamaan. Ja ne ”muut” kyllä vaikuttavat yleiseen ilmapiiriin ja se taas vaikuttaa halukkuuteen erota. Perustelenko? Katso vaikka katolisia maita, joissa ympäristö tuomitsee avioerot. Näissä maissa eroja on vähemmän. Maissa, joissa ihmisillä on myönteisempi käsitys avioeroista, niiden määrä on myös suurempi. Joten kyllä, se on muut ihmiset kollektiivisesti, mutta myös ihan vaikka lähisuvun sisällä, jossa yksilöä joko kannustetaan tai hankaloitetaan ja tuomitaan eroaminen. Ei nuo anoppi, joka ajaa miniän talostaan tai pettämisjuoruja laitetaan liikkeelle, mitään ihan puhtaita legendoja ole.
Just juu... Mites ahkeraan pitää olla tekemisissä toisten kanssa, että haluaa erota itsekin? Entä jos ei tiedä toisen erosta, saako telepaattisen yhteyden ja tuntuman, että olisi aika erota?
En elä katolisessa maassa, eikä kavereistani tai tutuistanikaan ole kukaan katolinen. Ja toisaalta, jos nyt tarkkoja ollaan, niin yksikään oma kaverini ei ole edes virallisesti eronnut, koska ei ole ollutkaan naimisissa, vaan avoliitossa.
"Tosi" harmillista, jos lähipiiri tukee eroamaan esim. narsistista.
Edelleen, tässä ketjussa jotkut mammat tuntuvat olevan ihan huomattavan erikoisia. Ihmiset eroavat toisten takia, erot ovat lapsettomien vikoja, lapsettomat toivovat toisten eroja... Hakekaa apua, jos teillä on tällaisia patoutumia. Apua kyllä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi monilla teillä lapsia hankkineilla tuntuu olevan hirveän tärkeää nähdä kaikki sinkut ja velat yksinäisinä ja katkerina? Miksi on niin vaikeaa uskoa, että moni on onnellinen nimenomaan velana, eikä elämästä puutu mitään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi monilla teillä lapsia hankkineilla tuntuu olevan hirveän tärkeää nähdä kaikki sinkut ja velat yksinäisinä ja katkerina? Miksi on niin vaikeaa uskoa, että moni on onnellinen nimenomaan velana, eikä elämästä puutu mitään?
Ja miten ihmeessä täällä monet mammat haukkuvat ja sättivät kilvan yksineläjiä, lapsettomia, meneviä perheellisiä ja jopa omia kavereitaan, jotka toivovat näkevänsä joskus tämän mamman?! Törkeätä. Tätäkö he haluavat opettaa lapsilleenkin, että on jotain A-luokan kansalaisia ja sitten on B-luokan tyypit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi monilla teillä lapsia hankkineilla tuntuu olevan hirveän tärkeää nähdä kaikki sinkut ja velat yksinäisinä ja katkerina? Miksi on niin vaikeaa uskoa, että moni on onnellinen nimenomaan velana, eikä elämästä puutu mitään?
Toisaalta esim. minä en ole vela, mutta lapsia nyt ei ole siunaantunut eikä perhettä muutenkaan. Miksi ihmeessä ilkkua sille ja ivata asiaa? Kohtuullisen sairasta, kun tosiaan voi olla, että asianomainen itsekin olisi toivonut jotakin muuta elämältään, vaikka ihan tyytyväinen olisikin nyt. Mielestäni on luontevaa, että tällaista elämää viettävä ihminen ei koe tarvetta hylätä ystäviään, vaan yrittää ylläpitää yhteyksiä ja viettää jonkinlaista sosiaalistakin elämää. Miksi ihmeessä siitä syyllistetään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi monilla teillä lapsia hankkineilla tuntuu olevan hirveän tärkeää nähdä kaikki sinkut ja velat yksinäisinä ja katkerina? Miksi on niin vaikeaa uskoa, että moni on onnellinen nimenomaan velana, eikä elämästä puutu mitään?
Ja miten ihmeessä täällä monet mammat haukkuvat ja sättivät kilvan yksineläjiä, lapsettomia, meneviä perheellisiä ja jopa omia kavereitaan, jotka toivovat näkevänsä joskus tämän mamman?! Törkeätä. Tätäkö he haluavat opettaa lapsilleenkin, että on jotain A-luokan kansalaisia ja sitten on B-luokan tyypit?
Ketjun aloitus ja kymmenet äitejä haukkuvat ja uhkailevat kirjoitukset onkin niin ystävällisiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi monilla teillä lapsia hankkineilla tuntuu olevan hirveän tärkeää nähdä kaikki sinkut ja velat yksinäisinä ja katkerina? Miksi on niin vaikeaa uskoa, että moni on onnellinen nimenomaan velana, eikä elämästä puutu mitään?
Ja miten ihmeessä täällä monet mammat haukkuvat ja sättivät kilvan yksineläjiä, lapsettomia, meneviä perheellisiä ja jopa omia kavereitaan, jotka toivovat näkevänsä joskus tämän mamman?! Törkeätä. Tätäkö he haluavat opettaa lapsilleenkin, että on jotain A-luokan kansalaisia ja sitten on B-luokan tyypit?
Ketjun aloitus ja kymmenet äitejä haukkuvat ja uhkailevat kirjoitukset onkin niin ystävällisiä...
Uhkailevat? No uhkailusta voi ilmoittaa ylläpidolle ja tarvittaessa poliisillekin. Mutta ei kai tarvitse olla yhtä tyhmä kuin jotkut yksineläjät ovat sitten olleet?
Ketjun aloituksessa taas ei mielestäni ole vikaa. Hieman kärkevä, mutta lähinnä ihan syystä selityksiä kyselevä. Onhan se totta, että herättää vähän epäilyksiä, jos viikkotolkulla vuorokaudet menevät lapsen parissa eikä pääse minnekään edes niin, että lapsi olisi mukana.
Mitä ihmettä joku lapseton oman elämänsä sankari tekee Vauva-lehden keskustelupalstalla?
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloituksessa taas ei mielestäni ole vikaa. Hieman kärkevä, mutta lähinnä ihan syystä selityksiä kyselevä. Onhan se totta, että herättää vähän epäilyksiä, jos viikkotolkulla vuorokaudet menevät lapsen parissa eikä pääse minnekään edes niin, että lapsi olisi mukana.
Sinä kyl kirjoitetaan vauvasta JA taaperosta.
Se on tutkimustulos. Tikahdu siihen!