Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mihin sen lapsen voi vaan laittaa pariksi tunniksi hoitoon?
Suihkussa käymisen hankaluus ainakin itselläni on ollut sitä, että jos sinne suihkuun menee niin vauva ja taaperokin on otettava sinne mukaan, siinä ei paljoa pysty vaikka tukkaa pesemään kun pitää varoa ettei saippuaa mene lapsen päälle ja silmiin tai ettei pikkutaapero liukastu.
Suihkuun pääsee siis helpoiten silloin kun mieskin on kotona tai lapset jo nukkumassa.Laittautumista turhempaa ajankäyttöä en oikeen osaa keksiä päiviin jolloin ei ole menossa mihinkään. Ja usein en halua edes lähteä mihinkään sen kummemmin, vietän mielelläni aikaa mieheni ja lasteni kanssa.
Mitä ihmeen tekosyitä. Mikä siinä on, että ei voi istuttaa sitä taaperoa syöttötuoliin ja kantaa tuoleineen päivineen vaikka sinne kylpyhuoneeseen. Kaikkiin "ongelmiin" löytyy ratkaisu jos vaan haluaa.
Puinen syöttötuoli kierreportaita pitkin suihkuun? Jep. Näppärää.
Hahah. Ihan itse aiheutettu ongelma.
Ai että pitää muuttaa ja odtaa uusi syöttötuoli jotta sinä olisit tyytyväinen?
Mulla on kylppärissä ollut sitteri, joka oli tarkoitettu juurikin suihkussa käymisiin ja pyykkien laiton ajaksi+ mahdolliset kylppärin pesut. Ja sitten kun vauva oppi luotettavasti kunnolla istumaan, niin istui mun suihkujen aikana ammeessa. Ja siinä nuo kaksi taaperoa edelleen kylpee samalla, kun itse peseydyn ja mukavaa näyttää heilläkin olevan. Eivät ole oikeastaan koskaan mitenkään häirinnyt mun peseytymistä. Ehkä kahden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun ovat juuri silloin sattuneet jotain itkemään ja nekin ovat ajoittuneet siihen aikaan, kun olivat max 1-2kk ikäisiä. Niin ja olen käyttänyt aluksi myös jarrusukkia kylppärissä, kun ovat alkaneet kävellä märällä kylppärin lattialla juuri liukastumisen ehkäisemiseksi. Toiminut oikein hyvin. Koska ihan joka kerta eivät malta vain istua kuin tatit ammeessa, etenkin jos mulla kestää.
Miten tää liittyy kuolemattomaan ideaan kantaa lapsi syöttötuoleineen suihkuun?
No mietipä sitä. Miten jotkut jaksaa olla noin yksinkertaisia.
Aattele. Joku todella ehdottaa että lapsi kannetaan puisessa syöttötuolissa toiseen kerrokseen kierreportaissa ja taas takaisin keittiöön. Joka päivä eestaas.
Niin ja kaikki se vain sen takia, että voi sanoa kavereille, että joo oon käyny suihkussa voin lähteä sun kanssa kahvittelemaan vaikka heti kun haluat 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Eikö sinussa ole naista sanomaan tätä kavereillesi? Vaan täytyy vedota viattomaan lapseen, hänen tarpeisiinsa ja näin vyöryttää vastuuta hänen niskoilleen.
Vetoan kyllä mihin tahansa kun en jaksa jonkun kanssa. Eivät lapset ole rasittavia, mutta aikuislapset ovat.
Eli siis olet selkärangaton ja valehtelet. Onko siis aikuislapsi, kun kyselee kaveria jonnekin? Vai mitkä ovat aikuislapsen kriteerit? Ja tarkoitatko, että kun tekee lapsen, niin se on automaattisesti parempaa seuraa kuin yksikään kaveri, joten kaverit voi unohtaa?
No esim tähän ketjuun kirjoittaneet lapsettomat on juurikin niitä aikuislapsia. En itse pitäisi heitä ystäväpiirissäni, vaikka olisin itse lapseton. Kannattaa myös miettiä, että jos jollakulla ei ole sinulle aikaa, hän ei vaan halua tavata sinua. Vink, vink. Sen sijaan että kaivat hänestä syytä, voisit löytää sen syyn peilistä.
Millä perusteella tähän ketjuun kirjoittaneet, sinulle tuntemattomat lapsettomat ovat aikuislapsia? Koska heillä ei syystä tai toisesta ole itsellään lapsia? Miksi et pitäisi heitä ystäväpiirissäsi, vaikka olisit itse lapseton? Et sano yhtäkään konkreettista syytä tai esimerkkiä, vaan puhut ympäripyöreitä.
Käytöksensä perusteella. Keskenkasvuista, tyhmää ja itsekeskeistä. Kiukuttelua.
Keskusteluhan lähti siitä, että aloittaja pyysi selittämään, miksi aikaa muulle elämälle ei jää. Vastasit ensitöiksesi tylysti toiselle, että koska sinun seuraasi ei kaivata ja nyt on parempaa seuraa. Miten siis päädyit välittömästi siihen, että tämä kyselijä on jotenkin paska ihminen?
Enpä ollut minä.
Sitten ei varmaan kannata vastata hänen puolestaan minulle, kun kysyn häneltä. Tai kannattaisi merkitä, että on eri.
Tää on keskustelupalsta jonne saa kirjoittaa. En mitenkään kirjoittanut ”hänen puolestaan”. Olet sinä aikamoinen mielensäpahoittaja.
Mulla on vanhoja ystäviä jotka katosi lapsikuplaan 15 vuodeksi. Ei se haittaa jos on oikea ystävä.
Et koskaan oo huomannut, että tälläkin keskustelupalstalla lainataan henkilöä ja sitten odotetaan, että se lainattu vastaa takaisin? Eikä esim. siskonkumminkaima, ellei sitten joku toinenkin halua osallistua keskusteluun ja tuoda esille sitä, että vastaaja vaihtui.
Mielensäpahoittamiskorttia tässä varmaan on ihan turhaa heilutella.
En. Tänne saa ihan vapaasti kirjoittaa.
Sinä olet tosi lapsellinen mielensäpahoittaja. Itse erehdyit kirjoittajasta ja nyt kitiset, että täällä pitää olla sun keksimät säännöt.
Tuota, jos mä lainaan jotakuta ja kysyn lisätietoja häneltä ja mulle vastaakin joku ihan toinen, niin MISTÄ mun pitäisi tietää, ettei kyseessä olekaan sama henkilö? En mä ole mitään erehtynyt, mutta jos joku huutelee sivusta eikä kerro olevansa toinen, niin luonnollisesti menen lankaan. Aika paljon seikkaillut täällä, ja tää oli tietääkseni eka kerta, kun tällainen sekaannus tapahtui, koska tosiaan vuoropuhelu on jatkunut asianomaisen kanssa.
Ei ole kyse mistään mun keksimistä säännöistä, vaan ihan voit seurata ihmisten keskustelua täällä. Kuten huomaat, aika moni kommentoi usein "olen eri, mutta...".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin persoonakohtaista. Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja, joilla ei ole enää mitään muuta kuin takertua mieheensä ja jälkikasvuunsa. Sitten on heitä, joilla jatkuu äitiyden myötä omakin elämä niin normaaliin tapaan kuin mahdollista. Niitä, joiden elämään lapset tulevat osaksi sitä elämää eivätkä uudistamaan koko elämää.
Ensin mainitut mammat ovat niitä, joilta romahtaa avioeron jälkeen kaikki, hyvä etteivät psykoosiin joudu kun kaikki menee alta eikä mitään omaa ole ollut vuosikausiin.
Minun tuttavapiirissä on molempia, toki nämä mammuskat ovat aikalailla kadonneet omiin oloihinsa ja osallistuvat sosiaalisiin tapahtumiin lähinnä lasten harrastuksien myyjäisiin leipomalla tai johonkin koko perheen tapahtumiin osallistumalla. Sääliksi lähinnä käy.
Miksi sinä säälit? Itse nämä mammat, ovat noin asiat itselleen halunneet. Se elämä on ollut heidän omaa vaikka siinä on tehty paljon lapsille, eikä itselle. Ei se tavaroiden myyminen jossain myyjäisissä ole yhtään sen erilaisempaa siihen lapsen harrastukseen, kuin siihen omaankaan. Monet ovat yksinäisi vaikkei heillä lapsia olekaan. Ei heillä mitään suurta sosiaalista elämää ole. Monella jopa on enemmän ystäviä lasten myötä elämässään, kuin ennen lapsia.
Turhan ruusuisen kuvan annat perheettömistä ja heidän sosiaalisesta elämästään. Varsinkin yli 40v kohdalla.
Mitäs vikaa vapaaehtoisesti lapsettoman yli 40-vuotiaan elämässä pitäisi olla? Jos johonkin en ole elämässäni tyytyväinen, lapset eivät - luoja varjelkoon - sitä asiaa ainakaan paremmaksi muuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kysymys on niin klassikko. Kysytään yksi helppo kysymys jonka vastaus on tuhansiin eri asioihin pirstaloitunut kokonaisuus. Todennäköisesti lapsen saatua sitä on pakko käyttää sitä vähäistä vapaa-aikaa kaiken muun kuin itsensä miettimiseen, yhdellä kädellä asunnon järjestely on aika hankalaa, vauva tai taapero voi olla itkuinen pitkään, yöunet todella pätkittäisiä, kauppaankaan ei pääse millin haluaa vaan se täytyy järjestellä, puhelimessa odottaa rivi viestejä vastattavaksi, laskupino pöydällä pitäisi hoitaa mutta kun tietokoneellekaan ei pääse rauhassa.
Ja joo kyllä on lapsella isä mutta lapsihan on sellainen jatkuvasti liikkeellä oleva mieltään muuttava hallitsematon olio, joka haluaa aina äidin luokse jos äidillä on jotakin joka vaatii keskittymistä. Puhelu, vessakäynnit, suihku, meikkaus, tietokone ... huuto ja mekastus alkaa ja desibelit on sitä luokkaa että ei siinä isän läsnäolo auta yhtään mitään ilman äidin taikasanoja. Sitten kun on pieni hetki aikaa istahtaa sohvalle, kun kaikilla perheessä on kaikki hyvin, ei välttämättä todellakaan ole se hetki kun tekee mieli yhtään reagoida ulkomaailmaan taikka alkaa sopia tapaamisia tai ottaa kylään kahvittelijoita. Ei vaan jaksa. Elämä perheen kanssa pyörii ainakin näin kahden lapsen kanssa varsin omillaankin kellon ympäri, ehkä vastaus olisi itsellä että kaiken sen oman härdellin päälle ei vaan kaipaa ylimääräistä sovittavaa kenenkään kanssa.
Jos mahdollisuus koittaa, säntään yksin lenkille musiikit korvilla tai vetäydyn salille treenaamaan ja laitan kotona saunan päälle.
Luojan kiitos meillä on lapsi vauvasta asti tottunut isänsä hoitoon, todellakin isä kelpaa kaikkeen siinä missä äitikin. Oli isä vuoden kotonakin vauvan kanssa, meillä ei todellakaan ole mitään ”pääasiallisia” hoitajaa tai vanhempaa, joka tietäisi paremmin neuvolat tai muut. Tai kenet lapsi näkisi itselleen tärkeämpänä ja läheisempänä. Antakaa niiden isien olla vastaava aika kotona vauvan kanssa, hoitaa lasta itsenäisesti jne niin ei se lapsi roiku epätoivoisesti siinä ainoassa perheen aikuisessa, kehen lapsi luottaa.
Enkä nyt ehkä lähtisi hirveästi keekoilemaan aikuismaisuudella, kun tiettävästi sinä olet se, joka täällä nimittelee ihmisiä mielensäpahoittajiksi, aikuislapsiksi, lapsellisiksi, kiukuttelijoiksi, itsekeskeisiksi etc. etc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Eikö sinussa ole naista sanomaan tätä kavereillesi? Vaan täytyy vedota viattomaan lapseen, hänen tarpeisiinsa ja näin vyöryttää vastuuta hänen niskoilleen.
Vetoan kyllä mihin tahansa kun en jaksa jonkun kanssa. Eivät lapset ole rasittavia, mutta aikuislapset ovat.
Eli siis olet selkärangaton ja valehtelet. Onko siis aikuislapsi, kun kyselee kaveria jonnekin? Vai mitkä ovat aikuislapsen kriteerit? Ja tarkoitatko, että kun tekee lapsen, niin se on automaattisesti parempaa seuraa kuin yksikään kaveri, joten kaverit voi unohtaa?
Tuota... asetat siis itsesi ja kaverisi lapsen johonkin paremmuusjärjestykseen. Moista ajattelutapaa luonnehtisin "aikuislapselliseksi".
Turhaa saivartelua. Varmaan ymmärsit, että tästä ei ollut kyse. Tämä alkujaan kommentoinut henkilö sanoi itse, että lapsi on parempaa seuraa, minkä takia hän ei halua olla kavereitten kanssa, minkä takia seurasin hänen (erikoista) ajatusmalliaan. Joka siis, vielä kerran lähtee siitä, että lapsi on parempaa seuraa kuin aikuiset ihmiset ja lapsi riittää seuraksi.
Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin persoonakohtaista. Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja, joilla ei ole enää mitään muuta kuin takertua mieheensä ja jälkikasvuunsa. Sitten on heitä, joilla jatkuu äitiyden myötä omakin elämä niin normaaliin tapaan kuin mahdollista. Niitä, joiden elämään lapset tulevat osaksi sitä elämää eivätkä uudistamaan koko elämää.
Ensin mainitut mammat ovat niitä, joilta romahtaa avioeron jälkeen kaikki, hyvä etteivät psykoosiin joudu kun kaikki menee alta eikä mitään omaa ole ollut vuosikausiin.
Minun tuttavapiirissä on molempia, toki nämä mammuskat ovat aikalailla kadonneet omiin oloihinsa ja osallistuvat sosiaalisiin tapahtumiin lähinnä lasten harrastuksien myyjäisiin leipomalla tai johonkin koko perheen tapahtumiin osallistumalla. Sääliksi lähinnä käy.
Miksi sinä säälit? Itse nämä mammat, ovat noin asiat itselleen halunneet. Se elämä on ollut heidän omaa vaikka siinä on tehty paljon lapsille, eikä itselle. Ei se tavaroiden myyminen jossain myyjäisissä ole yhtään sen erilaisempaa siihen lapsen harrastukseen, kuin siihen omaankaan. Monet ovat yksinäisi vaikkei heillä lapsia olekaan. Ei heillä mitään suurta sosiaalista elämää ole. Monella jopa on enemmän ystäviä lasten myötä elämässään, kuin ennen lapsia.
Turhan ruusuisen kuvan annat perheettömistä ja heidän sosiaalisesta elämästään. Varsinkin yli 40v kohdalla.Mitäs vikaa vapaaehtoisesti lapsettoman yli 40-vuotiaan elämässä pitäisi olla? Jos johonkin en ole elämässäni tyytyväinen, lapset eivät - luoja varjelkoon - sitä asiaa ainakaan paremmaksi muuttaisi.
Eihän nämä yli 40- vuotiaat tosiaan näe omassa elämässään vikaa, vaan he näkevät sen viat niiden kotikeskeisten mammojen elämässä. ”Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja” Mikä vika tuossa on, jos noin on halunnut?
Kaikkiaan me romahdamme, jos meille jokin erittäin tärkeä asia katoaa elämästämme. Toisille se on työ, toisille perhe ja niille lapsettomille sinkuille jotain muuta tärkeää? Kuten vaikka? Vastaa sinä. Tai ehkä heillä ei ole mitään niin tärkeää, joka aiheuttaisi suuren kriisin, jos se katoaisi?
En minäkään näe yli 4 kymppisenä elämää kauheana, varsinkin jos he ovat sen sellaiseksi itse valinneet. Mutta miksi ihmeessä he sitten näkevät jonkun perhekeskeinen mamman elämän niin kauheana, jos tämä sen kerran itselleen ihan itse on valinnut?
Kenenkään elämä ei ole mitenkään erityisen ruusuista nykypäivänä, vaikka somessa niin yritetään kovasti antaa ymmärtää. Ja tähän lopputulokseen tulen ihan vain tilastoja katsomalla. Yksinäisyys, työttömyys, erot, sairaudet, velkaantuneisuus ym.
Mä olin yksinkertaisesti niin väsynyt lasten ollessa pieniä, että en jaksanut muuta kuin ihan pakolliset. Kaksi lasta parin vuoden välein, molemmat heräilivät öisin tosi pitkään. Onneksi parhaalla ystävälläni oli jo lapsia, joten ymmärrettiin toisiamme ja paljon pidettiin yhteyttä puhelimitse, koska se oli helpointa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha ap on katkera vela, eikö elämään sisällöksi riitäkkään kuntosali ja matkustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin persoonakohtaista. Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja, joilla ei ole enää mitään muuta kuin takertua mieheensä ja jälkikasvuunsa. Sitten on heitä, joilla jatkuu äitiyden myötä omakin elämä niin normaaliin tapaan kuin mahdollista. Niitä, joiden elämään lapset tulevat osaksi sitä elämää eivätkä uudistamaan koko elämää.
Ensin mainitut mammat ovat niitä, joilta romahtaa avioeron jälkeen kaikki, hyvä etteivät psykoosiin joudu kun kaikki menee alta eikä mitään omaa ole ollut vuosikausiin.
Minun tuttavapiirissä on molempia, toki nämä mammuskat ovat aikalailla kadonneet omiin oloihinsa ja osallistuvat sosiaalisiin tapahtumiin lähinnä lasten harrastuksien myyjäisiin leipomalla tai johonkin koko perheen tapahtumiin osallistumalla. Sääliksi lähinnä käy.
Miksi sinä säälit? Itse nämä mammat, ovat noin asiat itselleen halunneet. Se elämä on ollut heidän omaa vaikka siinä on tehty paljon lapsille, eikä itselle. Ei se tavaroiden myyminen jossain myyjäisissä ole yhtään sen erilaisempaa siihen lapsen harrastukseen, kuin siihen omaankaan. Monet ovat yksinäisi vaikkei heillä lapsia olekaan. Ei heillä mitään suurta sosiaalista elämää ole. Monella jopa on enemmän ystäviä lasten myötä elämässään, kuin ennen lapsia.
Turhan ruusuisen kuvan annat perheettömistä ja heidän sosiaalisesta elämästään. Varsinkin yli 40v kohdalla.Mitäs vikaa vapaaehtoisesti lapsettoman yli 40-vuotiaan elämässä pitäisi olla? Jos johonkin en ole elämässäni tyytyväinen, lapset eivät - luoja varjelkoon - sitä asiaa ainakaan paremmaksi muuttaisi.
Eihän nämä yli 40- vuotiaat tosiaan näe omassa elämässään vikaa, vaan he näkevät sen viat niiden kotikeskeisten mammojen elämässä. ”Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja” Mikä vika tuossa on, jos noin on halunnut?
Kaikkiaan me romahdamme, jos meille jokin erittäin tärkeä asia katoaa elämästämme. Toisille se on työ, toisille perhe ja niille lapsettomille sinkuille jotain muuta tärkeää? Kuten vaikka? Vastaa sinä. Tai ehkä heillä ei ole mitään niin tärkeää, joka aiheuttaisi suuren kriisin, jos se katoaisi?
En minäkään näe yli 4 kymppisenä elämää kauheana, varsinkin jos he ovat sen sellaiseksi itse valinneet. Mutta miksi ihmeessä he sitten näkevät jonkun perhekeskeinen mamman elämän niin kauheana, jos tämä sen kerran itselleen ihan itse on valinnut?
Kenenkään elämä ei ole mitenkään erityisen ruusuista nykypäivänä, vaikka somessa niin yritetään kovasti antaa ymmärtää. Ja tähän lopputulokseen tulen ihan vain tilastoja katsomalla. Yksinäisyys, työttömyys, erot, sairaudet, velkaantuneisuus ym.
Vastaan omasta puolestani: Minulla on elämässäni niin moni asia tärkeää, etten ala niitä kaikkia tässä luettelemaan. Hyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin yksi. Lapset eivät siihen kuulu. Enkä yritä antaa somessa yhtään mitään kuvaa elämästäni, kun en siellä (somessa) edes ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua.
Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua.
Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?
Siis: Vibat, ei vihat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin persoonakohtaista. Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja, joilla ei ole enää mitään muuta kuin takertua mieheensä ja jälkikasvuunsa. Sitten on heitä, joilla jatkuu äitiyden myötä omakin elämä niin normaaliin tapaan kuin mahdollista. Niitä, joiden elämään lapset tulevat osaksi sitä elämää eivätkä uudistamaan koko elämää.
Ensin mainitut mammat ovat niitä, joilta romahtaa avioeron jälkeen kaikki, hyvä etteivät psykoosiin joudu kun kaikki menee alta eikä mitään omaa ole ollut vuosikausiin.
Minun tuttavapiirissä on molempia, toki nämä mammuskat ovat aikalailla kadonneet omiin oloihinsa ja osallistuvat sosiaalisiin tapahtumiin lähinnä lasten harrastuksien myyjäisiin leipomalla tai johonkin koko perheen tapahtumiin osallistumalla. Sääliksi lähinnä käy.
Miksi sinä säälit? Itse nämä mammat, ovat noin asiat itselleen halunneet. Se elämä on ollut heidän omaa vaikka siinä on tehty paljon lapsille, eikä itselle. Ei se tavaroiden myyminen jossain myyjäisissä ole yhtään sen erilaisempaa siihen lapsen harrastukseen, kuin siihen omaankaan. Monet ovat yksinäisi vaikkei heillä lapsia olekaan. Ei heillä mitään suurta sosiaalista elämää ole. Monella jopa on enemmän ystäviä lasten myötä elämässään, kuin ennen lapsia.
Turhan ruusuisen kuvan annat perheettömistä ja heidän sosiaalisesta elämästään. Varsinkin yli 40v kohdalla.Mitäs vikaa vapaaehtoisesti lapsettoman yli 40-vuotiaan elämässä pitäisi olla? Jos johonkin en ole elämässäni tyytyväinen, lapset eivät - luoja varjelkoon - sitä asiaa ainakaan paremmaksi muuttaisi.
Eihän nämä yli 40- vuotiaat tosiaan näe omassa elämässään vikaa, vaan he näkevät sen viat niiden kotikeskeisten mammojen elämässä. ”Toisista tulee valitettavasti elämänsä perheelle omistavia mammoja” Mikä vika tuossa on, jos noin on halunnut?
Kaikkiaan me romahdamme, jos meille jokin erittäin tärkeä asia katoaa elämästämme. Toisille se on työ, toisille perhe ja niille lapsettomille sinkuille jotain muuta tärkeää? Kuten vaikka? Vastaa sinä. Tai ehkä heillä ei ole mitään niin tärkeää, joka aiheuttaisi suuren kriisin, jos se katoaisi?
En minäkään näe yli 4 kymppisenä elämää kauheana, varsinkin jos he ovat sen sellaiseksi itse valinneet. Mutta miksi ihmeessä he sitten näkevät jonkun perhekeskeinen mamman elämän niin kauheana, jos tämä sen kerran itselleen ihan itse on valinnut?
Kenenkään elämä ei ole mitenkään erityisen ruusuista nykypäivänä, vaikka somessa niin yritetään kovasti antaa ymmärtää. Ja tähän lopputulokseen tulen ihan vain tilastoja katsomalla. Yksinäisyys, työttömyys, erot, sairaudet, velkaantuneisuus ym.Vastaan omasta puolestani: Minulla on elämässäni niin moni asia tärkeää, etten ala niitä kaikkia tässä luettelemaan. Hyvät ihmissuhteet ovat kuitenkin yksi. Lapset eivät siihen kuulu. Enkä yritä antaa somessa yhtään mitään kuvaa elämästäni, kun en siellä (somessa) edes ole.
Somella tarkoitan siis facea, instaa ym. Tänne toki joskus kirjoittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä aika outo. Äidit vaikuttaa ketjun perusteella siltä, että heillä ei ole aikaa, mutta ennen kaikkea he vaikuttavat ketjun perusteella ihan mulkuilta kavereilta. Ei meillä onneks kaveriporukassa ihan tämmöstä ole, vaikka työlästä onkin. Isien kalastusreissut sun muut totta kai on aina sijalla 1, mutta äitien pitää kysellä lupia. Nykyään tosin, kun ihmiset alkavat erota liitoistaan, niin homma on alkanut suorastaan helpottua.
Miksi tästä tulee sellaiset vihat, että lähes suoraan kannustat kavereitasi eroamaan, jotta sinulla olisi helpompaa järjestellä sosiaalista elämääsi?
Siksi, että haluat ajatella muista ihmisistä pahaa. Ymmärtänet varmaan, että muut ihmiset eivät voi vaikuttaa toisten parisuhteisiin tai niiden päättymiseen.
Totesin vain faktan, joten lopeta värittäminen. Perustelenko vielä sulle sen faktan? Koska nyt on selvästi vapaat viikonloput eivätkä isät enää ole sanomassa, että emmää halua hoitaa lasta ja mä meen sinne ja mä meen tänne. Ehkäpä joku on just näistä syistä voinut erotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!
Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.
Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?
Yksi sana: varhaiskasvatus.
Lastenhoito ei ole enää lastenhoitoa. On vasu-keskustelut ja kaikenlaiset muut.
Nyt sormivärimaalauksen ohjaaminenkin vaatii korkeakoulututkinnon.Yksi sana: laatu.
On minutkin dumpattu kuusivuotiaalle siskolleni, naapurin harpulle, toisen naapurin teinipojalle jne kun äiti mennyt kampaajalla, kulttuurilautakunnan kokoukseen tms.
Nykyään lapsia ei vaan dumpata samoin. Vanhemmat on parempia.
On ne niin hyviä mutta nykyajan lapset vaan on entistä sairaampia, opettajat on kushessa kun penskoja ei saada ruotuun etc. Ehkä vanhemmat on paikalla, entä läsnä? Supernannyssä näkee kivasti miten kuutamolla monet on lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!
Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.
Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?
Yksi sana: varhaiskasvatus.
Lastenhoito ei ole enää lastenhoitoa. On vasu-keskustelut ja kaikenlaiset muut.
Nyt sormivärimaalauksen ohjaaminenkin vaatii korkeakoulututkinnon.Yksi sana: laatu.
On minutkin dumpattu kuusivuotiaalle siskolleni, naapurin harpulle, toisen naapurin teinipojalle jne kun äiti mennyt kampaajalla, kulttuurilautakunnan kokoukseen tms.
Nykyään lapsia ei vaan dumpata samoin. Vanhemmat on parempia.
On ne niin hyviä mutta nykyajan lapset vaan on entistä sairaampia, opettajat on kushessa kun penskoja ei saada ruotuun etc. Ehkä vanhemmat on paikalla, entä läsnä? Supernannyssä näkee kivasti miten kuutamolla monet on lastensa kanssa.
Joo, aikamoinen myytti tuo, että vanhemmat olisivat nykyään jotenkin ”parempia” kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Haha ap on katkera vela, eikö elämään sisällöksi riitäkkään kuntosali ja matkustelu.
Ei niin, siihen mahtuu niiiin paljon muutakin. Lisättäköön vielä, että sellaista ihanaa, mihin eivät lapset kuulu.
T. Ihan tyytyväinen vela
Meillä se isä ei yhdelle kelpaa. Kun menen suihkuun lapsi ränkkää oven kahvaa ja huutaa äitiä. Mies hakee lapsen takaisin luokseen ja lapsi itkee, että ei ja äiti. Kun lähden kaupungille asioille saan kohta soiton, että millon tuut ku lapsi itkee mun perään. Isä ei kelpaa lohduttamaan, nukuttamaan tai viemään ulos tai tekemään mitään, jos minä en ole näköetäisyydellä. Muut 2 lasta pärjää hyvin ilman mua ja tykkäävät olla isänkin kanssa kahdestaan, mutta tämä nuorin ei. En siis enää mene mihinkään, kun siitä ei tule helvettiäkään.
Vauva nukkuu myös aika paljon. Ehtii tehdä kotitöitä ja käydä myös suihkussa.