Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Väsymys, huonot ja katkonaiset yöunet itsellä, ei vaan jaksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Nykyisin on muotia imettää pari kolme vuotiaaksi. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin.
Yleensä kun on sen perheen saanut, niin mieluummin viettää aikaansa sen oman perheen kanssa, eikä juoksentelee joidenkin vieraiden luokse.
Ihan mielenkiinnosta, miksi se kuulostaa irvokkaalta?
No minusta kyllä raja menee siinä kun tasoero on niin iso, että osaa itse juosta ja puhua. Miksi tällaista pitäisi imettää? Eihän se ole vuosi kauniin saanut siitä maidosta muuta kuin nestettä.
En minä ainakaan tee valintoja sen perusteella, miten sinä koet asiat. Jos lapsi ei tarvitse maitoa yhden vuoden jälkeen, niin miksi sitä lehmänmaitoa sitten pitää antaa? Vai oletko jättänyt sitäkin antamatta, kun ei siitä saa kuin nestettä?
Jos nyt sanotaan, että vuoden ikään asti maito on lapsen tärkein ravinto, niin miten se lakkaa olemasta täysin arvoton asia sen vuoden iän jälkeen. Ja jos nyt oikeasti haluat tietää, mikä on ihmisen biologinen vierottautumisikä, niin on siitäkin tehty tutkimuksia. Sen sanotaan olevan 2–7 vuotta. Muut ihmisapinat (ihmisen lähimmät sukulaiset) imettävät todella pitkään, joten siitäkin voi jo päätellä, että ei ihmiselläkään ole luonnostaan mitään ajatusta siitä, että vuoden ikään pitää lopettaa.
Kyllä anoppi tietää, milloin imettäminen pitää lopettaa - ja osaa ilmaista tietonsa suorasukaisesti :D
t. liian pitkään imettänyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli todella raskasta kun entinen ystäväni joka oli kaunis, tyylikäs, sanavalmis ja älykäs muuttui täysin tultuaan äidiksi.
Ennen äidiksi tuloa hänen parisuhteensa oli onnellinen.
Äidiksi tultuaan hän leikkasi tukkansa ja alkoi pukeutua kuin maahiainen, eikä huolehtinut kropastaan.
Hänen kanssaan ei voinut puhua maailman tapahtumista, kirjoista, elokuvista. Ei edes halunnut puhua ammatistaan joka oli ollut hänelle tärkeä.
Hän vain puhui imetyksestä ja lapsensa ulosteesta, yritin puhua lasten kasvatuksesta mutta hän ei halunnut enää puhua mistään.
En jaksannut oman elämäntyylini arvostelua ja huomasin että entisen ystäväni parisuhde voi tosi huonosti.
Emme ole enää missään tekemisissä joten en edes tiedä miten perhe voi.
Rasittavinta mitä tiedän on lapseton joka haluaa puhua lastenkasvatuksesta. Vitsi mutta toisaalta piinaa koska toinen on niin tosissaan.
Voi, kyllä parhaat kasvatusneuvot tulevat lapsettomilta kanssakulkijoilta... Ja ihan pyytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Eikö sinussa ole naista sanomaan tätä kavereillesi? Vaan täytyy vedota viattomaan lapseen, hänen tarpeisiinsa ja näin vyöryttää vastuuta hänen niskoilleen.
Vetoan kyllä mihin tahansa kun en jaksa jonkun kanssa. Eivät lapset ole rasittavia, mutta aikuislapset ovat.
Eniten kiinnostaa miksi olisin sulle millään tapaa selvitysvelvollinen perhearjestani tai erityisestikään siitä miksi en meikkaa?
Kukin kai käyttää aikansa kuinka parhaiten katsoo. Itse elin sen 15v aikuisuudestani sinkkuelämää, nyt nautin perhearjesta. Aika aikaa kutakin.
Isä hoitaa minkä hoitaa, meikkaan jos jaksan ja lapsettomia ystäviä nähdessä puhutaan muusta kuin kakan koostumuksesta. Viihdyn kuitenkin perheeni kanssa ja keskityn kotoiluun enemmän kuin ennen. Hyvät ystävät säilyy yli tämänkin ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Ihan asiaa ap puhuu, en tajua alapeukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva on niin tärkeä.
Tottakai, mutta myös suhteesta puolisoon pitäisi huolehtia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.
Kai nyt kaikilla perhe menee ystävyyden edelle, oli lapsia tai ei. Selvä juttu. Mutta ei ystäviäkään pidä hylätä! Kauhean ylimielinen vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrät sitten jos/kun tulet itse vanhemmaksi. Ei sitä vastuuta ja sitoutumista oikein muuten varmaan kykene ymmärtämään.
Ap ei ymmärrä, että vauvan ensisijaiselle hoitajalle ei ole kahta erillistä elämää. Paitsi jos on skitsofrenia, siitä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä voi tehdä miten tahtoo. Jos haluaa omistautua vauvalle ja pesiä ja nauttii siitä, se on varmasti aivan ihanaa. En itse ole sellainen, mutta ymmärrän hyvin ihmisiä jotka eivät kaipaa muuta kuin perhe-elämää.
Mutta jos tykkää tehdä myös niitä vanhoja juttuja niin voi niitä(KIN) tehdä mahdollisuuksien rajoissa. Itse en imettänyt, joten pystyin varsin helposti käymään omissa menoissa, jopa baarissa tai pienellä reissulla vauva-aikanakin. Mies hoiti vauvaa töitä lukuunottamatta ainakin 50%. En tiedä kumpi sitten oli "ensisijainen" vanhempi, ehkä sitten minä kun mies kuitenkin kävi töissä. Jos imettää, se rajoittaa jonkin verran mutta JOS haluaa, niin pumppaus yms. on keksitty.
Pointtini on siis, että kukin tyylillään.
Sitä en sen sijaan tajua, että on sulkeutunut neljän seinän sisälle vauvan tai taaperon kanssa mutta haluaisi tehdä myös muutakin ja sitten valittaa asiasta. Keinoja monipuoliseen elämään on olemassa. Erikseen sitten ne tilanteet joissa mies ei oikeasti osallistu/ei ole kuvioissa/ei ole mitään tukiverkostoja/lapsi on erityistarpeinen tai sairas, jne. Ne ovat muutenkin ikäviä tilanteita eivätkä vain siksi että äiti ehkä haluaisi käydä joskus jossain =(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on niin tärkeä.
Tottakai, mutta myös suhteesta puolisoon pitäisi huolehtia!
Tarkoitin että ei vois vähempää kiinnostaa lähteä yökerhoihin. Ystävän voi kutsua kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 3 lasta, iät 2, 6 ja 9 vuotta. Suoraan sanottuna käyn yksin vain treenaamassa pari kertaa viikossa. Muutoin arki menee töissä, lapsia hoitoon tai harrastuksiin viedessä, kotitöissä. Jos hyvin käy, saadaan miehen kanssa kerran vuodessa yhteinen viikonloppuloma ja mummo hoitaa lapsia. Kun on 3 lasta, lastenhoitokaan ei ole niin yksinkertaista. Viimeksi talvella oli tarkoitus lähteä miehen ja tuttavapariskunnan kanssa reissuun pe-su. Nuorimmainen sairastui flunssaan torstai-iltana, kuumetta yli 39 astetta. Eihän me voitu lähteä ja jättää lapsia mummon harmiksi. Ja hyvä niin, koska myös toiset lapset sairastui viikonlopun aikana. Usein reissataan koko perheenä.
Pieni vauva on edelleen kiinni äidissä oli napanuora eli ei. Energiat ovat niin vähissä jos aikaa joskus onkin niin ei sitä jaksa samalla tavalla.
Meillä on 3kk vauva ja kyllä mulla on omaakin elämää. Aina ei vaan jaksa, kun öisin täytyy herätä syöttämään. Jos kaverit ei kestä tätä n. Vuoden kestävää vaihetta elämässäni, olkoot kestämättä. Mielelläni "kärsin" vauvavuoden, kun palkintona on lapsi.
Meillä on vanhempikin lapsi, joten tiesin mihin ryhdyttiin ja tämä menee paremmin kuin uskoin toivoakkaan. Hoitajia meillä ei ole lapsille, kun appivanhemmat ryyppäävät ja omani eivät ole paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrät sitten jos/kun tulet itse vanhemmaksi. Ei sitä vastuuta ja sitoutumista oikein muuten varmaan kykene ymmärtämään.
Olen vanhempi ja myös iältäni jo melko vanha. En ole koskaan käsittänyt joidenkin hurahtamista perheeseen ja aina ihmetellyt samaa, että miksi muu elämä joillakin jää kokonaan lasten myötä. Tällä elämänkokemuksella olen huomannut, että nuo hurahtajat päätyvät eroon muita todennäköisemmin. Niillä menee parisuhteissa parhaiten, jotka osaavat yhdistää perheen ja oman elämänsä, ystävät ja menot rennolla otteella. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä voi tehdä miten tahtoo. Jos haluaa omistautua vauvalle ja pesiä ja nauttii siitä, se on varmasti aivan ihanaa. En itse ole sellainen, mutta ymmärrän hyvin ihmisiä jotka eivät kaipaa muuta kuin perhe-elämää.
Mutta jos tykkää tehdä myös niitä vanhoja juttuja niin voi niitä(KIN) tehdä mahdollisuuksien rajoissa. Itse en imettänyt, joten pystyin varsin helposti käymään omissa menoissa, jopa baarissa tai pienellä reissulla vauva-aikanakin. Mies hoiti vauvaa töitä lukuunottamatta ainakin 50%. En tiedä kumpi sitten oli "ensisijainen" vanhempi, ehkä sitten minä kun mies kuitenkin kävi töissä. Jos imettää, se rajoittaa jonkin verran mutta JOS haluaa, niin pumppaus yms. on keksitty.
Pointtini on siis, että kukin tyylillään.
Sitä en sen sijaan tajua, että on sulkeutunut neljän seinän sisälle vauvan tai taaperon kanssa mutta haluaisi tehdä myös muutakin ja sitten valittaa asiasta. Keinoja monipuoliseen elämään on olemassa. Erikseen sitten ne tilanteet joissa mies ei oikeasti osallistu/ei ole kuvioissa/ei ole mitään tukiverkostoja/lapsi on erityistarpeinen tai sairas, jne. Ne ovat muutenkin ikäviä tilanteita eivätkä vain siksi että äiti ehkä haluaisi käydä joskus jossain =(
Vauvan ja lapsen kanssa ei suinkaan jäädä neljän seinän sisälle. Joka päivä ulkoillaan kerran tai kaksi. Lapsen kanssa käydään pikkumatkoilla ja miksei pidemmilläkin. Matkoilla sitten nämä lapsettomat mulkoilee, mutta siitä me ei välitetä. Sitten käydään läpi kaikki eläintarhat ja huvipuistot ja muut ihanat lasten paikat.
Muulloinkin on niin kätevää sopia vierailuja tai yhteisiä ulkoiluhetkiä muiden äitien kanssa, jolloin lapset voivatt leikkiä yhdessä ja vanhemmat seurustella keskenään samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrät sitten jos/kun tulet itse vanhemmaksi. Ei sitä vastuuta ja sitoutumista oikein muuten varmaan kykene ymmärtämään.
Olen vanhempi ja myös iältäni jo melko vanha. En ole koskaan käsittänyt joidenkin hurahtamista perheeseen ja aina ihmetellyt samaa, että miksi muu elämä joillakin jää kokonaan lasten myötä. Tällä elämänkokemuksella olen huomannut, että nuo hurahtajat päätyvät eroon muita todennäköisemmin. Niillä menee parisuhteissa parhaiten, jotka osaavat yhdistää perheen ja oman elämänsä, ystävät ja menot rennolla otteella. Ohis
Seurassamme on oikeen vanhemman sukupolven mutusykolooki. Vau.
Äiti ja vauva elävät pitkään symbioosissa. Kun imetän en halua olla lapsettomien kanssa. Kun se on heidän mielestään ällöä.