Onko ateistit miettineet kantaansa ihan loppuun asti?

Ymmärrä ettäateisti on fanaattinan uskovainen jonka uskonto on ettei partaukkelia ole. Ei ne mieti, ne vaan uskoo fanaattisesti tuomiten ankarasti kaikki vääräuskoiset väkivaltaa myöten. Ateismi onkin luultavasti suomen suvaitsemattomin uskonto.

Mä luonnontieteistä kiinnostuneena ateistina uskon, että maailmankaikkeudessa on valtavasti asioita, joita me emme tiedä tai ymmärrä. Mä en kuitenkaan näe sun pohdintojesi ja Jumalan olemassaolon välillä minkäänlaista yhteyttä. Vaikka olisikin joku "suurempi voima" , en usko sillä olevan ihmisen kaltaista tietoisuutta tai "ajatusmaailmaa", enkä missään tapauksessa pidä todennäköisenä että se tarkkailee meidän tekemisiämme ja arvottaa niitä moraalisin perustein. Kyseessä voisi olla jonkinlainen luonnonilmiö, jonka luonnetta me emme kykene ymmärtämään. Nykyiset uskonnot jumalineen on kaikessa lapsellisuudessaan ihmisen keksimiä satuja pimeyttä vastaan. Uskon totuuden olevan paljon ihmeellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan melenkiintoista pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä että olemme ikään kuin aina oman "näkökulmamme" uhreja. Biologiamme, aivomme ovat evoluution muovaamia, ja käsityskykymme siten varmasti niiden rajoittama. Varmasti on siis aivan mahdollista, että "ulkopuolella" on asioita joista emme tiedä mitään. Ongelma vain on se, että vaikka emme tiedä x + y:n lopputulosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vastaus on jumala, saati sitten jonkin aivan tietty jumala. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että ihmiset ovat kautta aikain uskoneet hyvin monenlaisiin jumaliin ja uskomuksiin joiden totuudellisuutta ei voida todistaa mitenkään. Mitä tästä pitäisi siis päätellä? Ovatko Thor, Ba'al tai Jahve kaikki siis yhtä todennäköisiä vastauksia kysymykseemme onko olemassa jotain yliluonnollista entiteettiä? Vai pitäisiko vastata vain, että kysymykseen on mahdotonta vastata? Olen siis ateisti, joka tarkoittaa sitä että en usko että on olemassa jumalaa tai jumalia. En siis kuitenkiaan väitä tietäväni, että näin on, en vain pidä sitä todennäköisenä.

Jos "et pidä todennäköisenä" tarkoittaako se samaa kuin: "uskot, että ei ole". Itse ainakin näen niin, että jos henkilö on ateisti, on hän vakuuttunut siitä, että jumalaa/yliluonnollista ei ole. Jos hän jättää portin auki ("en pidä sitä todennäköisenä") on hän agnostikko.

Vähän sama kuin maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän suhteen. Meillä ei ole siitä todisteita, mutta joko uskot sitä olevan tai sitten et. Toisaalta todisteiden puute saattaa myös tuoda sellaisen ajatusmallin, että et tiedä, pidät ehkä todennäköisenä tai epätodennäköisenä, mutta varmaksi et voi sanoa.

Luultavasti ymmärrämme todellisuudesta yhtä paljon kuin kastemato kvanttifysiikasta, mutta miksi sen vuoksi pitäisi olettaa jotain jumalia? Ja tiede on edes yritys ymmärtää vähän enemmän.

Eräs tuttavani kertoi, että hän oli ennen ateisti. Sitten tuli paha paikka hänen elämässään, ja ainoa vaihtoehto oli rukoilla. Jumala vastasi ja tuttavasta tuli uskovainen.

Minut kasvatettiin uskovaiseksi, sanottiin että rukouksiin vastataan. Rukoilin pienestä pitäen aamuin illoin, että jumala auttaisi minua ihan millä tavalla tahansa, lopettaisi kärsimykseni. Pyysin anteeksi syntejäni ja pahoja ajatuksiani. Kun minut koulussa hakattiin, lakkasin uskomasta jumalaan. Naps. Lopulta se usko loppui, kun sitä tarpeeksi kauan oli horjutettu. Jumalaan uskominen tai turvautuminen ei tuonut mitään hyvää elämääni. Erosin kirkosta täysi-ikäistyttyäni. Siskoni ei tätä tiedä, koska hän ei kestäisi sitä että menisin kuolemani jälkeen helvettiin. Jos helvetti on olemassa, niin en pelkää sitä. Minä olen jo ollut siellä.

Vierailija kirjoitti:

Mä luonnontieteistä kiinnostuneena ateistina uskon, että maailmankaikkeudessa on valtavasti asioita, joita me emme tiedä tai ymmärrä. Mä en kuitenkaan näe sun pohdintojesi ja Jumalan olemassaolon välillä minkäänlaista yhteyttä. Vaikka olisikin joku "suurempi voima" , en usko sillä olevan ihmisen kaltaista tietoisuutta tai "ajatusmaailmaa", enkä missään tapauksessa pidä todennäköisenä että se tarkkailee meidän tekemisiämme ja arvottaa niitä moraalisin perustein. Kyseessä voisi olla jonkinlainen luonnonilmiö, jonka luonnetta me emme kykene ymmärtämään. Nykyiset uskonnot jumalineen on kaikessa lapsellisuudessaan ihmisen keksimiä satuja pimeyttä vastaan. Uskon totuuden olevan paljon ihmeellisempi.

Tämä oli ihan kunnioitettava vastaus, toisin kuin monet muut täällä. Mutta ehkä uskonnot jumalineen ei ole niin lapsellisia kuin ne kaikkein lapsellisimmat tulkinnat niistä ovat. Hyvä esimerkki on kristinsko. Sen varaan olemme rakentaneet moderin yhteiskunnan, ja joka kerran kun yritämme rakentaa yhteiskuntaa rationaalisen ajattelun varaan, kohtaamme katastrofin. Uskonnotkin saavat tietysti vahinkoa aikaan riippuen miten niitä tulkitsee.

Minusta uskonnot lähtevät juuri siitä liikkeelle, että maailma on liian ihmeellinen ja kaoottinen ymmärrettäväksi. Eli vaikka itse en ole ateisti, pidän maailmaa äärimmäisen erikoisena ja omituisena paikkana.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ymmärrämme todellisuudesta yhtä paljon kuin kastemato kvanttifysiikasta, mutta miksi sen vuoksi pitäisi olettaa jotain jumalia? Ja tiede on edes yritys ymmärtää vähän enemmän.

Ei ehkä tarvitse olettaa yhtään mitään, mutta todellisuuden hämärtyessä joudumme painimaan niin monimutkaisten kysymysten kanssa että kieli ei ole enää tieteellistä vaan uskonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan melenkiintoista pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä että olemme ikään kuin aina oman "näkökulmamme" uhreja. Biologiamme, aivomme ovat evoluution muovaamia, ja käsityskykymme siten varmasti niiden rajoittama. Varmasti on siis aivan mahdollista, että "ulkopuolella" on asioita joista emme tiedä mitään. Ongelma vain on se, että vaikka emme tiedä x + y:n lopputulosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vastaus on jumala, saati sitten jonkin aivan tietty jumala. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että ihmiset ovat kautta aikain uskoneet hyvin monenlaisiin jumaliin ja uskomuksiin joiden totuudellisuutta ei voida todistaa mitenkään. Mitä tästä pitäisi siis päätellä? Ovatko Thor, Ba'al tai Jahve kaikki siis yhtä todennäköisiä vastauksia kysymykseemme onko olemassa jotain yliluonnollista entiteettiä? Vai pitäisiko vastata vain, että kysymykseen on mahdotonta vastata? Olen siis ateisti, joka tarkoittaa sitä että en usko että on olemassa jumalaa tai jumalia. En siis kuitenkiaan väitä tietäväni, että näin on, en vain pidä sitä todennäköisenä.

Jos "et pidä todennäköisenä" tarkoittaako se samaa kuin: "uskot, että ei ole". Itse ainakin näen niin, että jos henkilö on ateisti, on hän vakuuttunut siitä, että jumalaa/yliluonnollista ei ole. Jos hän jättää portin auki ("en pidä sitä todennäköisenä") on hän agnostikko.

Vähän sama kuin maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän suhteen. Meillä ei ole siitä todisteita, mutta joko uskot sitä olevan tai sitten et. Toisaalta todisteiden puute saattaa myös tuoda sellaisen ajatusmallin, että et tiedä, pidät ehkä todennäköisenä tai epätodennäköisenä, mutta varmaksi et voi sanoa.

Agnostikko on uskovien keksimä termi. Se pitää sisällään oletuksen, että jumalan olemassaolo on sellainen asia, jota henkilön pitäisi kovastikin pohtia. Jos joku sanoo olevansa agnostikko, hän antaa ymmärtää pitävänsä kysymystä keskeisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan melenkiintoista pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä että olemme ikään kuin aina oman "näkökulmamme" uhreja. Biologiamme, aivomme ovat evoluution muovaamia, ja käsityskykymme siten varmasti niiden rajoittama. Varmasti on siis aivan mahdollista, että "ulkopuolella" on asioita joista emme tiedä mitään. Ongelma vain on se, että vaikka emme tiedä x + y:n lopputulosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vastaus on jumala, saati sitten jonkin aivan tietty jumala. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että ihmiset ovat kautta aikain uskoneet hyvin monenlaisiin jumaliin ja uskomuksiin joiden totuudellisuutta ei voida todistaa mitenkään. Mitä tästä pitäisi siis päätellä? Ovatko Thor, Ba'al tai Jahve kaikki siis yhtä todennäköisiä vastauksia kysymykseemme onko olemassa jotain yliluonnollista entiteettiä? Vai pitäisiko vastata vain, että kysymykseen on mahdotonta vastata? Olen siis ateisti, joka tarkoittaa sitä että en usko että on olemassa jumalaa tai jumalia. En siis kuitenkiaan väitä tietäväni, että näin on, en vain pidä sitä todennäköisenä.

Jos "et pidä todennäköisenä" tarkoittaako se samaa kuin: "uskot, että ei ole". Itse ainakin näen niin, että jos henkilö on ateisti, on hän vakuuttunut siitä, että jumalaa/yliluonnollista ei ole. Jos hän jättää portin auki ("en pidä sitä todennäköisenä") on hän agnostikko.

Vähän sama kuin maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän suhteen. Meillä ei ole siitä todisteita, mutta joko uskot sitä olevan tai sitten et. Toisaalta todisteiden puute saattaa myös tuoda sellaisen ajatusmallin, että et tiedä, pidät ehkä todennäköisenä tai epätodennäköisenä, mutta varmaksi et voi sanoa.

Mä olen eri, mutta mä olen ateisti enkä usko "yliluonnolliseen", sillä yliluonnollinen tarkoittaa samaa kuin taikuus. Kaikki oleva (ja mahdollisesti epäoleva) on luonnollista (eli noudattaa luonnonlakeja). Ymmärrän ja hyväksyn kuitenkin sen, että on vielä paljon asioita, jopa luonnonlakeja, joita me emme tiedä ja siksi osa asioista voi olla meille vielä selittämättömiä.

Itse miellän itseni ateistiksi, sillä en usko ihmisten keksimiin jumaliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan melenkiintoista pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä että olemme ikään kuin aina oman "näkökulmamme" uhreja. Biologiamme, aivomme ovat evoluution muovaamia, ja käsityskykymme siten varmasti niiden rajoittama. Varmasti on siis aivan mahdollista, että "ulkopuolella" on asioita joista emme tiedä mitään. Ongelma vain on se, että vaikka emme tiedä x + y:n lopputulosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vastaus on jumala, saati sitten jonkin aivan tietty jumala. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että ihmiset ovat kautta aikain uskoneet hyvin monenlaisiin jumaliin ja uskomuksiin joiden totuudellisuutta ei voida todistaa mitenkään. Mitä tästä pitäisi siis päätellä? Ovatko Thor, Ba'al tai Jahve kaikki siis yhtä todennäköisiä vastauksia kysymykseemme onko olemassa jotain yliluonnollista entiteettiä? Vai pitäisiko vastata vain, että kysymykseen on mahdotonta vastata? Olen siis ateisti, joka tarkoittaa sitä että en usko että on olemassa jumalaa tai jumalia. En siis kuitenkiaan väitä tietäväni, että näin on, en vain pidä sitä todennäköisenä.

Jos "et pidä todennäköisenä" tarkoittaako se samaa kuin: "uskot, että ei ole". Itse ainakin näen niin, että jos henkilö on ateisti, on hän vakuuttunut siitä, että jumalaa/yliluonnollista ei ole. Jos hän jättää portin auki ("en pidä sitä todennäköisenä") on hän agnostikko.

Vähän sama kuin maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän suhteen. Meillä ei ole siitä todisteita, mutta joko uskot sitä olevan tai sitten et. Toisaalta todisteiden puute saattaa myös tuoda sellaisen ajatusmallin, että et tiedä, pidät ehkä todennäköisenä tai epätodennäköisenä, mutta varmaksi et voi sanoa.

Ateismi on tunne. Agnostikko, joka myöskin on tunne, kestää sitä epävarmuudesta. Ateistista tuntuu että ovi pitää sulkea. Mikä on toisaalta epätieteellisempi tapa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan melenkiintoista pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä että olemme ikään kuin aina oman "näkökulmamme" uhreja. Biologiamme, aivomme ovat evoluution muovaamia, ja käsityskykymme siten varmasti niiden rajoittama. Varmasti on siis aivan mahdollista, että "ulkopuolella" on asioita joista emme tiedä mitään. Ongelma vain on se, että vaikka emme tiedä x + y:n lopputulosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vastaus on jumala, saati sitten jonkin aivan tietty jumala. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että ihmiset ovat kautta aikain uskoneet hyvin monenlaisiin jumaliin ja uskomuksiin joiden totuudellisuutta ei voida todistaa mitenkään. Mitä tästä pitäisi siis päätellä? Ovatko Thor, Ba'al tai Jahve kaikki siis yhtä todennäköisiä vastauksia kysymykseemme onko olemassa jotain yliluonnollista entiteettiä? Vai pitäisiko vastata vain, että kysymykseen on mahdotonta vastata? Olen siis ateisti, joka tarkoittaa sitä että en usko että on olemassa jumalaa tai jumalia. En siis kuitenkiaan väitä tietäväni, että näin on, en vain pidä sitä todennäköisenä.

Jos "et pidä todennäköisenä" tarkoittaako se samaa kuin: "uskot, että ei ole". Itse ainakin näen niin, että jos henkilö on ateisti, on hän vakuuttunut siitä, että jumalaa/yliluonnollista ei ole. Jos hän jättää portin auki ("en pidä sitä todennäköisenä") on hän agnostikko.

Vähän sama kuin maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän suhteen. Meillä ei ole siitä todisteita, mutta joko uskot sitä olevan tai sitten et. Toisaalta todisteiden puute saattaa myös tuoda sellaisen ajatusmallin, että et tiedä, pidät ehkä todennäköisenä tai epätodennäköisenä, mutta varmaksi et voi sanoa.

Ateismi on tunne. Agnostikko, joka myöskin on tunne, kestää sitä epävarmuudesta. Ateistista tuntuu että ovi pitää sulkea. Mikä on toisaalta epätieteellisempi tapa toimia.

Olen itse joskus miettinyt, että miksi minulle on niin tärkeää sulkea se ovi. Minua häiritsee se, että uskontoja on aina käytetty ihmismassojen hallintaan ja poliittiseen valtapeliin. Niiden avulla ja nimissä on aiheutettu paljon kärsimystä ja kuolemaa. Jotenkin koen, että noustakseen korkeammalle tietoisuuden tasolle ja kehittyäkseen lajina ihmisen täytyy lakata pelkäämästä pimeää. Koen, että ateismi on tulen keksimisen tavalla tärkeä etappi ihmislajin kehityksessä. Ensin nousimme jaloille me, sitten opimme tiedostamaan. Nyt meidän pitäisi vielä oppia ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan melenkiintoista pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä että olemme ikään kuin aina oman "näkökulmamme" uhreja. Biologiamme, aivomme ovat evoluution muovaamia, ja käsityskykymme siten varmasti niiden rajoittama. Varmasti on siis aivan mahdollista, että "ulkopuolella" on asioita joista emme tiedä mitään. Ongelma vain on se, että vaikka emme tiedä x + y:n lopputulosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vastaus on jumala, saati sitten jonkin aivan tietty jumala. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että ihmiset ovat kautta aikain uskoneet hyvin monenlaisiin jumaliin ja uskomuksiin joiden totuudellisuutta ei voida todistaa mitenkään. Mitä tästä pitäisi siis päätellä? Ovatko Thor, Ba'al tai Jahve kaikki siis yhtä todennäköisiä vastauksia kysymykseemme onko olemassa jotain yliluonnollista entiteettiä? Vai pitäisiko vastata vain, että kysymykseen on mahdotonta vastata? Olen siis ateisti, joka tarkoittaa sitä että en usko että on olemassa jumalaa tai jumalia. En siis kuitenkiaan väitä tietäväni, että näin on, en vain pidä sitä todennäköisenä.

Jos "et pidä todennäköisenä" tarkoittaako se samaa kuin: "uskot, että ei ole". Itse ainakin näen niin, että jos henkilö on ateisti, on hän vakuuttunut siitä, että jumalaa/yliluonnollista ei ole. Jos hän jättää portin auki ("en pidä sitä todennäköisenä") on hän agnostikko.

Vähän sama kuin maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän suhteen. Meillä ei ole siitä todisteita, mutta joko uskot sitä olevan tai sitten et. Toisaalta todisteiden puute saattaa myös tuoda sellaisen ajatusmallin, että et tiedä, pidät ehkä todennäköisenä tai epätodennäköisenä, mutta varmaksi et voi sanoa.

Ateismi on tunne. Agnostikko, joka myöskin on tunne, kestää sitä epävarmuudesta. Ateistista tuntuu että ovi pitää sulkea. Mikä on toisaalta epätieteellisempi tapa toimia.

Olen itse joskus miettinyt, että miksi minulle on niin tärkeää sulkea se ovi. Minua häiritsee se, että uskontoja on aina käytetty ihmismassojen hallintaan ja poliittiseen valtapeliin. Niiden avulla ja nimissä on aiheutettu paljon kärsimystä ja kuolemaa. Jotenkin koen, että noustakseen korkeammalle tietoisuuden tasolle ja kehittyäkseen lajina ihmisen täytyy lakata pelkäämästä pimeää. Koen, että ateismi on tulen keksimisen tavalla tärkeä etappi ihmislajin kehityksessä. Ensin nousimme jaloille me, sitten opimme tiedostamaan. Nyt meidän pitäisi vielä oppia ajattelemaan.

On uskontoja käytetty poliittiseen valtapeliinkin, mutta se on hyvin pieni osa uskonnon historiaa. Ihmismassoja on hallittu niin monella tapaa, että ei sieltä erikseen kannata uskontoa poimia tikun nokkaan. Uskonto on yhteiskunnan selkäranka. Minusta me olemme eksyksissä kun alamme liikaa luottamaan ajatteluumme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luonnontieteistä kiinnostuneena ateistina uskon, että maailmankaikkeudessa on valtavasti asioita, joita me emme tiedä tai ymmärrä. Mä en kuitenkaan näe sun pohdintojesi ja Jumalan olemassaolon välillä minkäänlaista yhteyttä. Vaikka olisikin joku "suurempi voima" , en usko sillä olevan ihmisen kaltaista tietoisuutta tai "ajatusmaailmaa", enkä missään tapauksessa pidä todennäköisenä että se tarkkailee meidän tekemisiämme ja arvottaa niitä moraalisin perustein. Kyseessä voisi olla jonkinlainen luonnonilmiö, jonka luonnetta me emme kykene ymmärtämään. Nykyiset uskonnot jumalineen on kaikessa lapsellisuudessaan ihmisen keksimiä satuja pimeyttä vastaan. Uskon totuuden olevan paljon ihmeellisempi.

Tämä oli ihan kunnioitettava vastaus, toisin kuin monet muut täällä. Mutta ehkä uskonnot jumalineen ei ole niin lapsellisia kuin ne kaikkein lapsellisimmat tulkinnat niistä ovat. Hyvä esimerkki on kristinsko. Sen varaan olemme rakentaneet moderin yhteiskunnan, ja joka kerran kun yritämme rakentaa yhteiskuntaa rationaalisen ajattelun varaan, kohtaamme katastrofin. Uskonnotkin saavat tietysti vahinkoa aikaan riippuen miten niitä tulkitsee.

Minusta uskonnot lähtevät juuri siitä liikkeelle, että maailma on liian ihmeellinen ja kaoottinen ymmärrettäväksi. Eli vaikka itse en ole ateisti, pidän maailmaa äärimmäisen erikoisena ja omituisena paikkana.

Jos riisut jokaisen uskonnon rituaaleista ja symboleista luihinsa asti, sinulle jää käteen kasa varsin käteviä ja ilmiselviä sääntöjä, joiden avulla ylläpidetään lauman hyvinvointia. Niitä ei yksikään uskonto keksinyt (vai luuletko, että tappaminen oli sallittua ennen kymmentä käskyä?). Jokaisella laumalla on säännöt ja hierarkia, sillä ne edesauttavat lajin selviytymistä. Sinä ilmeisesti viittaat kommunismiin tuolla "rationaalisella ajattelulla" rakennetulla yhteiskunnalla? Sen ongelma on se, ettei se ole rationaalisella ajattelulla rakennettu, vaan idealismisella ajattelulla. Siinä uskotaan, että ihmiset voisivat elää kaikki "tasa-arvoisina" (tai olisiko tasapäisinä parempi ilmaisu?), mutta unohdetaan, että ihminen on oikeasti vain laumassa elävä kädellislaji. Rationaalisesti ajatellen me tarvimme hierarkiaa, emme niinkään uskontoja.

Ateismi on väärin, koska sen nimeen soditaan, sorretaan ihmisoikeuksia ja tehdään attentaatteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan melenkiintoista pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä että olemme ikään kuin aina oman "näkökulmamme" uhreja. Biologiamme, aivomme ovat evoluution muovaamia, ja käsityskykymme siten varmasti niiden rajoittama. Varmasti on siis aivan mahdollista, että "ulkopuolella" on asioita joista emme tiedä mitään. Ongelma vain on se, että vaikka emme tiedä x + y:n lopputulosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vastaus on jumala, saati sitten jonkin aivan tietty jumala. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että ihmiset ovat kautta aikain uskoneet hyvin monenlaisiin jumaliin ja uskomuksiin joiden totuudellisuutta ei voida todistaa mitenkään. Mitä tästä pitäisi siis päätellä? Ovatko Thor, Ba'al tai Jahve kaikki siis yhtä todennäköisiä vastauksia kysymykseemme onko olemassa jotain yliluonnollista entiteettiä? Vai pitäisiko vastata vain, että kysymykseen on mahdotonta vastata? Olen siis ateisti, joka tarkoittaa sitä että en usko että on olemassa jumalaa tai jumalia. En siis kuitenkiaan väitä tietäväni, että näin on, en vain pidä sitä todennäköisenä.

Jos "et pidä todennäköisenä" tarkoittaako se samaa kuin: "uskot, että ei ole". Itse ainakin näen niin, että jos henkilö on ateisti, on hän vakuuttunut siitä, että jumalaa/yliluonnollista ei ole. Jos hän jättää portin auki ("en pidä sitä todennäköisenä") on hän agnostikko.

Vähän sama kuin maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän suhteen. Meillä ei ole siitä todisteita, mutta joko uskot sitä olevan tai sitten et. Toisaalta todisteiden puute saattaa myös tuoda sellaisen ajatusmallin, että et tiedä, pidät ehkä todennäköisenä tai epätodennäköisenä, mutta varmaksi et voi sanoa.

Ateismi on tunne. Agnostikko, joka myöskin on tunne, kestää sitä epävarmuudesta. Ateistista tuntuu että ovi pitää sulkea. Mikä on toisaalta epätieteellisempi tapa toimia.

Olen itse joskus miettinyt, että miksi minulle on niin tärkeää sulkea se ovi. Minua häiritsee se, että uskontoja on aina käytetty ihmismassojen hallintaan ja poliittiseen valtapeliin. Niiden avulla ja nimissä on aiheutettu paljon kärsimystä ja kuolemaa. Jotenkin koen, että noustakseen korkeammalle tietoisuuden tasolle ja kehittyäkseen lajina ihmisen täytyy lakata pelkäämästä pimeää. Koen, että ateismi on tulen keksimisen tavalla tärkeä etappi ihmislajin kehityksessä. Ensin nousimme jaloille me, sitten opimme tiedostamaan. Nyt meidän pitäisi vielä oppia ajattelemaan.

On uskontoja käytetty poliittiseen valtapeliinkin, mutta se on hyvin pieni osa uskonnon historiaa. Ihmismassoja on hallittu niin monella tapaa, että ei sieltä erikseen kannata uskontoa poimia tikun nokkaan. Uskonto on yhteiskunnan selkäranka. Minusta me olemme eksyksissä kun alamme liikaa luottamaan ajatteluumme.

Heh, sun vastauksesi edustaa juuri sitä ajatusmaailmaa, jota itse pidän rajoittavana ja kehitystä estävänä. Miksi eksyksissä olemista pitäisi pelätä niin kamalasti? Meidän pitää vain opetella navigoimaan omilla aivoillamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luonnontieteistä kiinnostuneena ateistina uskon, että maailmankaikkeudessa on valtavasti asioita, joita me emme tiedä tai ymmärrä. Mä en kuitenkaan näe sun pohdintojesi ja Jumalan olemassaolon välillä minkäänlaista yhteyttä. Vaikka olisikin joku "suurempi voima" , en usko sillä olevan ihmisen kaltaista tietoisuutta tai "ajatusmaailmaa", enkä missään tapauksessa pidä todennäköisenä että se tarkkailee meidän tekemisiämme ja arvottaa niitä moraalisin perustein. Kyseessä voisi olla jonkinlainen luonnonilmiö, jonka luonnetta me emme kykene ymmärtämään. Nykyiset uskonnot jumalineen on kaikessa lapsellisuudessaan ihmisen keksimiä satuja pimeyttä vastaan. Uskon totuuden olevan paljon ihmeellisempi.

Tämä oli ihan kunnioitettava vastaus, toisin kuin monet muut täällä. Mutta ehkä uskonnot jumalineen ei ole niin lapsellisia kuin ne kaikkein lapsellisimmat tulkinnat niistä ovat. Hyvä esimerkki on kristinsko. Sen varaan olemme rakentaneet moderin yhteiskunnan, ja joka kerran kun yritämme rakentaa yhteiskuntaa rationaalisen ajattelun varaan, kohtaamme katastrofin. Uskonnotkin saavat tietysti vahinkoa aikaan riippuen miten niitä tulkitsee.

Minusta uskonnot lähtevät juuri siitä liikkeelle, että maailma on liian ihmeellinen ja kaoottinen ymmärrettäväksi. Eli vaikka itse en ole ateisti, pidän maailmaa äärimmäisen erikoisena ja omituisena paikkana.

Jos riisut jokaisen uskonnon rituaaleista ja symboleista luihinsa asti, sinulle jää käteen kasa varsin käteviä ja ilmiselviä sääntöjä, joiden avulla ylläpidetään lauman hyvinvointia. Niitä ei yksikään uskonto keksinyt (vai luuletko, että tappaminen oli sallittua ennen kymmentä käskyä?). Jokaisella laumalla on säännöt ja hierarkia, sillä ne edesauttavat lajin selviytymistä. Sinä ilmeisesti viittaat kommunismiin tuolla "rationaalisella ajattelulla" rakennetulla yhteiskunnalla? Sen ongelma on se, ettei se ole rationaalisella ajattelulla rakennettu, vaan idealismisella ajattelulla. Siinä uskotaan, että ihmiset voisivat elää kaikki "tasa-arvoisina" (tai olisiko tasapäisinä parempi ilmaisu?), mutta unohdetaan, että ihminen on oikeasti vain laumassa elävä kädellislaji. Rationaalisesti ajatellen me tarvimme hierarkiaa, emme niinkään uskontoja.

Minulle on uskonto on enemmän henkisyyttä kuin moraalia, vaikka ne kulkevatkin välillä käsi kädessä. Mutta toisaalta, onko meillä syytä pitää meidän moraalisääntöjäkään itsestäänselvinä? Onhan nykyäänkin vaikka kuinka paljon yhteiskuntia joissa ihmisiä teloitetaan aivan mitättömistäkin rikkeistä.

Minulla oli tosiaan mielessä ns kommunistiset yhteiskunnat. Olet oikeassa että siinä oli enemmän ideologiaa kuin rationaalisuutta (olisi pitänyt käyttää lainausmerkkejä), mutta jos luotamme rationaalisuuteen, niin ajaudumme kohti ideologiaa. Tieteen kehitys on sokaissut meidät ajattelemaan että voimme luottaa järkeemme, ja silloin kuljemme vaistonomaisesti kohti jotain itse keksimäämme mukamas rationaalista ihannetta, oli se sitten esim joku etno-utopia tai sateenkaarikultti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan melenkiintoista pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä että olemme ikään kuin aina oman "näkökulmamme" uhreja. Biologiamme, aivomme ovat evoluution muovaamia, ja käsityskykymme siten varmasti niiden rajoittama. Varmasti on siis aivan mahdollista, että "ulkopuolella" on asioita joista emme tiedä mitään. Ongelma vain on se, että vaikka emme tiedä x + y:n lopputulosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vastaus on jumala, saati sitten jonkin aivan tietty jumala. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että ihmiset ovat kautta aikain uskoneet hyvin monenlaisiin jumaliin ja uskomuksiin joiden totuudellisuutta ei voida todistaa mitenkään. Mitä tästä pitäisi siis päätellä? Ovatko Thor, Ba'al tai Jahve kaikki siis yhtä todennäköisiä vastauksia kysymykseemme onko olemassa jotain yliluonnollista entiteettiä? Vai pitäisiko vastata vain, että kysymykseen on mahdotonta vastata? Olen siis ateisti, joka tarkoittaa sitä että en usko että on olemassa jumalaa tai jumalia. En siis kuitenkiaan väitä tietäväni, että näin on, en vain pidä sitä todennäköisenä.

Jos "et pidä todennäköisenä" tarkoittaako se samaa kuin: "uskot, että ei ole". Itse ainakin näen niin, että jos henkilö on ateisti, on hän vakuuttunut siitä, että jumalaa/yliluonnollista ei ole. Jos hän jättää portin auki ("en pidä sitä todennäköisenä") on hän agnostikko.

Olet yksiselitteisesti väärässä. Gnostismi on kanta tietoon, teismi uskoon. Agnostinen kanta on että jumalan olemassaolosta ei voi saada tietoa. Agnostikko kuitenkin (kuten kaikki muutkin) joko uskoo että jumalia on, ollen teisti tai ei usko jolloin hän on ateisti.

I believe only my children and me.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan melenkiintoista pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä että olemme ikään kuin aina oman "näkökulmamme" uhreja. Biologiamme, aivomme ovat evoluution muovaamia, ja käsityskykymme siten varmasti niiden rajoittama. Varmasti on siis aivan mahdollista, että "ulkopuolella" on asioita joista emme tiedä mitään. Ongelma vain on se, että vaikka emme tiedä x + y:n lopputulosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vastaus on jumala, saati sitten jonkin aivan tietty jumala. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että ihmiset ovat kautta aikain uskoneet hyvin monenlaisiin jumaliin ja uskomuksiin joiden totuudellisuutta ei voida todistaa mitenkään. Mitä tästä pitäisi siis päätellä? Ovatko Thor, Ba'al tai Jahve kaikki siis yhtä todennäköisiä vastauksia kysymykseemme onko olemassa jotain yliluonnollista entiteettiä? Vai pitäisiko vastata vain, että kysymykseen on mahdotonta vastata? Olen siis ateisti, joka tarkoittaa sitä että en usko että on olemassa jumalaa tai jumalia. En siis kuitenkiaan väitä tietäväni, että näin on, en vain pidä sitä todennäköisenä.

Jos mainitsemasi jumalat ovat kaikki samalla viivalla, niin voit lisätä siihen huoletta myös materialistisen maailmankuvan ja uskonnollisen pluralismin. Joku niistä pitää valita. Olen ajatellut asiaa niin että tällä kaikella on jokin tarkoitus (toinen vaihtoehto tekisi elämästä mahdotonta). Ja jos kaikella on jokin tarkoitus niin miksei kaikilla uskonnoilla olisi jokin tarkoitus. Sieltä vain valitsemaan se joka tuntuu parhaalta. Itselleni se olin pitkään ateismi.

Ap

Suurin oivallus kaikista on se, ettei ole mitään tarkoitusta. Ihminen luo itse oman tarkoituksensa, universumi ei lähtökohtaisesti sellaista tarvitse. Ymmärrä se, niin alat vapautua tuosta kahleesta pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen että sun oikeasti mielenkiintoinen pohdinta menee täysin yli hilseen suurimmalla osalla palstalaisista. Koska sen ymmärtäminen tarvii pohjatietoa kvanttifysiikasta ja ehkä filosofiasta + keskimääräistä enemmän tiedon prosessointikykyä eli älykkyyttä.

Lähinnä tuosta avauksesta tulee mieleen joku joka luulee ymmärtävänsä jotain kvanttifysiikasta ja filosofiasta. Ja tästä viestistä tulee vaikutelma, että ap vastaa itse itselleen. Aivoripuli ei muutu syvälliseksi tai älykkääksi pohdinnaksi vain sen takia, että ajatuskulkua siinä on joko vaikea seurata tai se puuttuu täysin.

Ateismi ei tarkoita sitä, että uskoo havaittavissa olevan maailman olevan kaikki mitä on olemassa. Ateismi tarkoittaa sitä, ettei usko jumalaan/jumaliin. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.

Mutta jos maailma ei ole sellainen kuin me sen näemme, emme silloin tiedä mitä tarkoittaa jumalaan uskominen. Jos emme tiedä mitä tarkoittaa jumalaan uskominen, emme tosin myöskään tiedä mitä tarkoittaa ateismi. Voi valita kantansa ihan rauhassa miten haluaa, mutta siltä omalta ateismilta katoaa pohja kun asioita hieman miettii.

Ap

Me tiedämme kyllä tarkalleen, mitä tarkoittaa jumalaan uskominen ja mitä tarkoittaa ateismi. Ihminen on keksinyt jumalat ja niihin uskomisen ihan itse, se ei perustu mihinkään salattuun olevaisuuden tasoon. Ateismi taas on vain vastareaktio uskomiselle, jos uskomista ei olisi niin ateismi olisi terminä tarpeeton.