Onko ateistit miettineet kantaansa ihan loppuun asti?

Ei ateismi ole mikään kannanotto. Se on vain jumaluskon puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tossa aloituksessa puhuta oikein mistään, mikä liittyisi ateismiin?

Ateismi tarkoittaa jumaluskon puuttumista, eikä muuten ota mitään kantaa aloituksessa mainittuihin asioihin todellisuuden luonteesta, kvanttifysiikasta jne.

Mutta ateistien tyypillinen lähtökohta on materialismi. Siitä materialismista käsin sitten hyökätään sitä ahtaasti määriteltyä jumalaa vastaan (tai ollaan siihen uskomatta). Materialistinen maailmankuva on vanhentunut.

Ap

Olkiukko. Olet luonut päässäsi mielikuvan ateistista ja nyt hyökkäät sitä vastaan.

Tosiasiassa ateisteja yhdistää vain se, että he eivät usko jumalaan. Eli yhden yksittäisen tunteen puuttuminen. Ateisti ei ole mitenkään välttämättä erityisen materialistinen ihminen.

Ateisteilla ei ole myöskään mitään ahtaasti määriteltyä kuvaa jumalasta: ei heillä ole minkäänlaista kuvaa jumalasta. Ateisti on samalla tavalla uskomatta kristinuskon jumalaan, Allahiin, Zeukseen ja koko hindulaiseen kaanoniin. Koska kyse on USKON puuttumisesta. Tunteen.

Ennen vanhaan puhuttiin jumalankieltäjistä. Tosiasiassa ei tarvitse kieltää mitään: nykyään useimmat ymmärtävät, että todistustaakka on väitteen esittäjillä: eli ateisti vaan odottaa että uskovainen kehittäisi jotain todisteita väitteensä tueksi. Toistaiseksi sellaisia ei ole ilmennyt.

Minua ei vakuuta sekään miten ateistit kieltävät Jumalan olemassaolon. En jaksa enää vaivata päätäni inttämisellä. Ateistien perustelut ovat älyllisesti epärehellisiä. Se on pelkkää inttämistä.

- ohis

Uskovaisilla on tapana projisoida omia vikojaan meille päin. Älyllinen epärehellisyys ja dogmaattinen inttäminen on nimenomaan uskovaisten heiniä. Teillä ei ole heittää kuin omia fantasioitanne ja siteerauksia vanhoista kirjoista, niillä ei ole älyllisyyden kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan melenkiintoista pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä että olemme ikään kuin aina oman "näkökulmamme" uhreja. Biologiamme, aivomme ovat evoluution muovaamia, ja käsityskykymme siten varmasti niiden rajoittama. Varmasti on siis aivan mahdollista, että "ulkopuolella" on asioita joista emme tiedä mitään. Ongelma vain on se, että vaikka emme tiedä x + y:n lopputulosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vastaus on jumala, saati sitten jonkin aivan tietty jumala. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että ihmiset ovat kautta aikain uskoneet hyvin monenlaisiin jumaliin ja uskomuksiin joiden totuudellisuutta ei voida todistaa mitenkään. Mitä tästä pitäisi siis päätellä? Ovatko Thor, Ba'al tai Jahve kaikki siis yhtä todennäköisiä vastauksia kysymykseemme onko olemassa jotain yliluonnollista entiteettiä? Vai pitäisiko vastata vain, että kysymykseen on mahdotonta vastata? Olen siis ateisti, joka tarkoittaa sitä että en usko että on olemassa jumalaa tai jumalia. En siis kuitenkiaan väitä tietäväni, että näin on, en vain pidä sitä todennäköisenä.

Jos "et pidä todennäköisenä" tarkoittaako se samaa kuin: "uskot, että ei ole". Itse ainakin näen niin, että jos henkilö on ateisti, on hän vakuuttunut siitä, että jumalaa/yliluonnollista ei ole. Jos hän jättää portin auki ("en pidä sitä todennäköisenä") on hän agnostikko.

Vähän sama kuin maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän suhteen. Meillä ei ole siitä todisteita, mutta joko uskot sitä olevan tai sitten et. Toisaalta todisteiden puute saattaa myös tuoda sellaisen ajatusmallin, että et tiedä, pidät ehkä todennäköisenä tai epätodennäköisenä, mutta varmaksi et voi sanoa.

Jokainen järkevä ihminen on agnostikko, koska jumalan olemassaoloa ei voida todistaa suuntaan tai toiseen. Ateisti kuitenkin lähtee siitä, että mitään todistetta tai edes syytä jumalan olemassaololle ei ole, joten käytännön tasolla voidaan sanoa ettei häntä ole olemassa, ainakin kunnes toisin todistetaan. Sama pätee tosin yksisarvisiin ja menninkäisiin, oletko sulkenut ovesi niille? Tai oletko sulkenut ovesi sille, että minä olenkin jumala? Voitko todistaa, etten ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luonnontieteistä kiinnostuneena ateistina uskon, että maailmankaikkeudessa on valtavasti asioita, joita me emme tiedä tai ymmärrä. Mä en kuitenkaan näe sun pohdintojesi ja Jumalan olemassaolon välillä minkäänlaista yhteyttä. Vaikka olisikin joku "suurempi voima" , en usko sillä olevan ihmisen kaltaista tietoisuutta tai "ajatusmaailmaa", enkä missään tapauksessa pidä todennäköisenä että se tarkkailee meidän tekemisiämme ja arvottaa niitä moraalisin perustein. Kyseessä voisi olla jonkinlainen luonnonilmiö, jonka luonnetta me emme kykene ymmärtämään. Nykyiset uskonnot jumalineen on kaikessa lapsellisuudessaan ihmisen keksimiä satuja pimeyttä vastaan. Uskon totuuden olevan paljon ihmeellisempi.

Tämä oli ihan kunnioitettava vastaus, toisin kuin monet muut täällä. Mutta ehkä uskonnot jumalineen ei ole niin lapsellisia kuin ne kaikkein lapsellisimmat tulkinnat niistä ovat. Hyvä esimerkki on kristinsko. Sen varaan olemme rakentaneet moderin yhteiskunnan, ja joka kerran kun yritämme rakentaa yhteiskuntaa rationaalisen ajattelun varaan, kohtaamme katastrofin. Uskonnotkin saavat tietysti vahinkoa aikaan riippuen miten niitä tulkitsee.

Minusta uskonnot lähtevät juuri siitä liikkeelle, että maailma on liian ihmeellinen ja kaoottinen ymmärrettäväksi. Eli vaikka itse en ole ateisti, pidän maailmaa äärimmäisen erikoisena ja omituisena paikkana.

Modernit yhteiskunnat perustuvat valaistumisen ajan arvoille, joissa uskontoihin ja uskomuksiin perustuva hierarkinen yhteiskuntamalli hylättiin ja käännyttiin kohti tiedettä ja järkeä. Kristinusko piti siis raahata kirkuen ja väkipakolla nykyaikaan. Muuten täällä olisi meno edelleen kuin islamilaisissa maissa, täsysin barbaarimainen. Islam ei ole vielä kehittynyt salonkikelpoiseksi, siinä on vielä iso työ. Mikäli se ei tuhoa kaikkea sitä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan melenkiintoista pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä että olemme ikään kuin aina oman "näkökulmamme" uhreja. Biologiamme, aivomme ovat evoluution muovaamia, ja käsityskykymme siten varmasti niiden rajoittama. Varmasti on siis aivan mahdollista, että "ulkopuolella" on asioita joista emme tiedä mitään. Ongelma vain on se, että vaikka emme tiedä x + y:n lopputulosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä että vastaus on jumala, saati sitten jonkin aivan tietty jumala. Ihmiskunnan historiasta tiedämme, että ihmiset ovat kautta aikain uskoneet hyvin monenlaisiin jumaliin ja uskomuksiin joiden totuudellisuutta ei voida todistaa mitenkään. Mitä tästä pitäisi siis päätellä? Ovatko Thor, Ba'al tai Jahve kaikki siis yhtä todennäköisiä vastauksia kysymykseemme onko olemassa jotain yliluonnollista entiteettiä? Vai pitäisiko vastata vain, että kysymykseen on mahdotonta vastata? Olen siis ateisti, joka tarkoittaa sitä että en usko että on olemassa jumalaa tai jumalia. En siis kuitenkiaan väitä tietäväni, että näin on, en vain pidä sitä todennäköisenä.

Jos "et pidä todennäköisenä" tarkoittaako se samaa kuin: "uskot, että ei ole". Itse ainakin näen niin, että jos henkilö on ateisti, on hän vakuuttunut siitä, että jumalaa/yliluonnollista ei ole. Jos hän jättää portin auki ("en pidä sitä todennäköisenä") on hän agnostikko.

Vähän sama kuin maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän suhteen. Meillä ei ole siitä todisteita, mutta joko uskot sitä olevan tai sitten et. Toisaalta todisteiden puute saattaa myös tuoda sellaisen ajatusmallin, että et tiedä, pidät ehkä todennäköisenä tai epätodennäköisenä, mutta varmaksi et voi sanoa.

Ateismi on tunne. Agnostikko, joka myöskin on tunne, kestää sitä epävarmuudesta. Ateistista tuntuu että ovi pitää sulkea. Mikä on toisaalta epätieteellisempi tapa toimia.

Tiede ei ole absoluuttista, mutta kyllä siinäkin pelataan käytännön todennäköisyyksillä. Auringon nouseminen huomenna ei ole absoluuttisen varmaa, mutta kuitenkin niin varmaa että voidaan sanoa että se nousee kuten aina ennenkin. Sama pätee jumalaan, jos oikein venytetään niin sellainen ehkä voisi jotenkin olla olemassa, mutta köytännössä sellaisesta ei ole mitään todistetta, joten käytännössä ateisti voi sanoa ettei jumalaa ole. Olisi hullua elää siten, että kaikki mitä ihmisen päähän koskaan on pälkähtänyt, voisi olla periaatteessa totta ja pitäisi huomioida jokapäiväisessä elämässä.

Mikäli ap todistaa, että Odinia ei ole olemassa, niin lupaan käyttää samaa menetelmää todistaakseni, että hänen jumalaansa ei ole.

Jumaloihin en usko, vasta silloin kun semmoseen törmään

Ja ei Jeesuksestakaa tiedetä oliko oikea ihminen tai satuhahmo, ja mitä nyt koulussa kerrottiin uskonnon tunnilla että Jeesus käveli veden päällä ja paransi sokean miehen, ja paskat.. jos ihminen veden päällä osaa kävellä niin moni muukin tuon osaisi.

Uskonto 🖕

"Ne olennot jotka näkevät todellisuuden sellaisena kuin se on kuolevat pois. Ihminen ei siis voi nähdä objektiivista todellisuutta." Nyt kaipaisin vähän perusteluja tälle ääliömäiselle väitteelle. 

Ateisti on ihminen, joka ei usko jumaluuksiin. Millä tavoin se on ristiriidassa näkyvän objektiivisen todellisuuden kanssa, jossa jumaluuksia ei näy, ei kuulu, ne eivät haise eivätkä maistu eikä niitä voi mitata?

On loogisempaa sanoa, että sitä ei ole olemassa, minkä olemassaoloa ei voida todistaa, kuin väittää, että jokin on olemassa, vaikka sen olemassaoloa ei voida todistaa (esim. sähköallergia, joka on huuhaaksi todettu).

Ateisti on looginen ajattelija. Jaksan kyllä odottaa niitä todisteitasi jumalasta, vaikkei aihe ole kiinnostava.

Eipä sekoiteta uskontoa ja uskoa. On eri asia uskoa jonkinlaiseen jumalaan tai uskoa johonkin uskontoon. Uskontoon uskova uskoo samalla, että muut uskonnot ovat huuhaata. On jännä pohtia, mikä tekee hänen uskonnostaan sen ainoan oikean. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä sekoiteta uskontoa ja uskoa. On eri asia uskoa jonkinlaiseen jumalaan tai uskoa johonkin uskontoon. Uskontoon uskova uskoo samalla, että muut uskonnot ovat huuhaata. On jännä pohtia, mikä tekee hänen uskonnostaan sen ainoan oikean. 

Tässä mielessä ateismi näyttäytyy loogisempana suhtautumistapana kuin uskovaisuus. Ateisti sulkee pois kaikki mahdollisuudet jumaluuden olemassaolosta. Uskovainen sulkee pois suurimman osan näistä mahdollisuuksista, mutta hyväksyy yhden. Millä perustein?

Ateismi ei ole mitään aktiivista "ei-uskomista". Ateismi vain toteaa, että toistaiseksi saatavilla olevan tiedon pohjalta ei ole mitään syytä pitää totena, todellisena ilmiönä kulttuurista tuotetta nimeltä "jumala", minkä muodon tämä kulttuurin tuote sitten kulloinkin missäkin ajassa ja yhteiskunnassa saa.

Jos vaihtoehto alkaisi näyttää todelta, käsitys todellisuudesta ja sen luonteesta muuttuisi radikaalisti, ehkä "jumala"-käsite otettaisiin uudelleen tutkintaan.

Kulttuurisena ilmiönä jumala, usko ja uskonto on tietysti olemassa. Se ei vaadi mitään uskomista.

Ateisti on henkilö, joka ei usko Raamattuun, koska se on hänen mielestään ihmisen kirjoittama kirja.

Kuitenkin hän uskoo ilman pienintäkään kritiikkiä esimerkiksi evoluutioteorian selittävän elämän syntymisen, vaikka kyseinen teoria on varmasti ihmisen kirjoittama.

Ei ihminen tiedä kaikkea universumista. Hyvin paljon kuitenkin jo.

Jumalia ei ole löytynyt, eikä mikään aiemmin tuntematon asia ole jumalilla selittynyt. Jumalia ei liene järkevää käyttää automaationa tuntemattoman selittämiseksi, sillä tuntemattoman selitystä ei ole tiedossa.

Jumalat selityksenä ovat tästä syystä yhtä hyvä selitys kuin vaikka se mystinen spagettihirviö tai ne keijut. Onhan joulupukkikin siten voinut luoda vaikka mitä ja elämää, jos vain niin päätän uskoa. Kun eihän se tiede toisin todista...

Käsitys, että, jos jotain ei voi nähdä ihmisen silmillä, niin silloin ”sitä” ei ole olemassa, on nykyaikana absurdi.

Tottakai voi olla olemassa vaikka mitä, emme vain näe sitä, ja tämä on totta.

Otetaan esimerkki: Näetkö sinä sähkön, joka kulkee maasta toiseen?

Olemme kaikki yhteydessä toisiimme, emme vain näe sitä silmillä. Avartakaa näkemysmaailmaanne :)

Vierailija kirjoitti:

Ateisti on henkilö, joka ei usko Raamattuun, koska se on hänen mielestään ihmisen kirjoittama kirja.

Kuitenkin hän uskoo ilman pienintäkään kritiikkiä esimerkiksi evoluutioteorian selittävän elämän syntymisen, vaikka kyseinen teoria on varmasti ihmisen kirjoittama.

Pitääkö sinulle tosiaan selittää, mikä ero on mytologialla ja tieteellä?

Vierailija kirjoitti:

Käsitys, että, jos jotain ei voi nähdä ihmisen silmillä, niin silloin ”sitä” ei ole olemassa, on nykyaikana absurdi.

Tottakai voi olla olemassa vaikka mitä, emme vain näe sitä, ja tämä on totta.

Otetaan esimerkki: Näetkö sinä sähkön, joka kulkee maasta toiseen?

Olemme kaikki yhteydessä toisiimme, emme vain näe sitä silmillä. Avartakaa näkemysmaailmaanne :)

Sähkön itse asiassa voi nähdä erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi salamana tai muuna sähköpurkauksena. Lisäksi sitä voidaan mitata erilaisilla laitteilla. Olemme kehittäneet aika paljon erilaisia apuvälineitä, joilla pääsemme havaitsemaan asioita omien aistiemme ulkopuolelta. Mutta jumalaa tai muutakaan yliluonnollista ei ole vahvistetusti saatu havaittua laitteillakaan, joten ei ole mitään syytä olettaa että sellaisia olisi olemassa.

Uskovaisten yleinen argumentti: "evoluutioteoria on vain teoria, eli yhtä lailla uskon asia"

Eikä edes tiedetä, mikä on teorian määritelmä tieteessä :D