Lue keskustelun säännöt.
Mistä te riitelette parisuhteessa?
Me ei miehen kanssa olla riidelty enää moneen vuoteen, eli sen jälkeen kun särmämme hioutuivat yhteen, ja opimme ymmärtämään toista. Nyt kiinnostaisikin tietää mistä te muut parisuhteessa olevat riitelette? Ja siis ihan se että miten nämä riidat menevät, ei siis pelkästään se että riidellään rahasta, vaan että miten se rahasta riitely oikein tapahtuu??
Kommentit (149)
Pienistä asioista, jos jostain. Yleensä väsyneenä tai nälkäisenä. Isoja riitoja ei ole ollut koskaan, tyytymättömyyttä puolin ja toisin välillä, mutta nekin asiat on ratkottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riidella mistaan. Koko suhteen aikana ei ole ollut viela yhtaan riitaa, yhdessa tosin vasta puoli vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meilläkin riidellään, mutta harvoin. Syy siihen miksi riidellään harvoin on se että suurin osa asioista on jo käsitelty, ja tunnetaan toisemme hyvin kun olemme olleet niin kauan yhdessä. Iso syy riitelemättömyyteemme on myös se että molemmat hoitaa sen minkä sanoivat hoitavansa, pyytävät anteeksi kun mokaavat, ja toista kunnioitetaan sanoin ja teoin, ja olemalla sanomatta ja tekemättä. Emme myöskään ärsytä toisiamme persoonina, emmekä tahallamme, joten kumppanivalintakin on ollut sopiva. Olemme siis hitsautuneet yhteen tällä tavoin, ei se ihan sekunnissa käynyt.
Mietin vain kun lähipiirissämme on muutama pariskunta jotka tappelevat koko ajan, että mikä ihme heitä pitää oikein yhdessä kun se näyttää ja kuulostaa niin vaikealta.
ap
Minä en käsitä tuota "asiat on jo käsitelty" -asennetta. Entinen mieheni ja nykyinen mieheni myös aina vetoavat tuohon, että miksi tästä asiasta pitää taas puhua, kun on tuhat kertaa puhuttu. No totta hitossa pitää puhua, jos se edellinen kerta ei johtanutkaan korjausliikkeeseen. Hyvähän se on tietysti sanoa, jos se kerran puhuttu asia ei enää uudestaan tule vastaan ja se hoidetaan, mitä luvataan. Meillä vaan ei ole niin. Ei ollut entisessä suhteessani eikä nykyisessäkään. Minä en itse sille oikein voi mitään. Hoidan vain oman osuuteni ja kertaakaan en ole tuottanut nykyiselle miehelleni pettymystä. Hän sen sijaan tuottaa niitä jatkuvasti.
Ei siis tietenkään voi sanoa asioista joissa edelleen joku toista hiertää, että ne on käsitelty, vaan asia pitää olla molempien puolelta täysin selvä. Mieheni periaate suhteen alussa oli se, että mielenpäällä olevaa asiaa saa tuoda esiin niin monta kertaa kuin esilleottaja tuntee tarpeelliseksi, ja toinen ei saa koskaan sanoa että ei keskustele siitä enää.
ap
Tämmöisissä kysymyksissä ei riitely tai nalkutus auta. Vaikuttaa siltä ettei ohareiden tekijä joudu itse kärsimään muita seurauksia kuin vähän napinaa ja sen menetetyn yhteisen ajan. Joka ei miehelle ole niin kovin tärkeää, no big deal.
Tällaisen kanssa ei kannattaisi olla varalla valmiina vastaanottamaan kun herra suvaitsee tulla, vaan pitäisi itselle järjestää paljon muita menoja. Voi olla että suhde kaatuu, mutta niin se kaatuu tuohon nöyrään odotteluunkin - muuttuu tylsäksi koska toisella on liikaa valtaa ja toinen on kynnysmatto.
Näistä vaaleista nyt on ollu vähän suukopua, yleensä vältetään keskustelua politiikasta kun ollaan aika erimielisiä...
Eli aika hyvä jos vaan neljän vuoden välein tulee kärhämää.
Kotitöistä ei riidellä, meillä käy siivooja ja muuten tehdään aika fifty-fifty. Rahasta ei riidellä kun kummallakin on omat rahat järkevästi käytössä. Lapsia ei ole eli ei niidenkään kasvatuksesta tarvii tapella.
Puhelimen käytöstä. Ärsyttää kun toinen lääppii sitä luuria kaiken aikaa, mutta siihen puhelimeen vastaaminen ei onnistu, jos minulla on jotain tärkeää asiaa. Tilanne paranee hetkeksi kun asiasta käydään kiivasta keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riidellä mistään koska vaimo muuttuu mykäksi jos riita uhkaa syntyä. Oli aihe tai riidan alkamistapa mikä tahansa tai syy kummassa tahansa, hän ei riitele vaan jää usein moneksi tunniksikin kokonaan kaiken kanssakäymisen ulkopuolelle ja vaihtaa toiseen huoneeseen olemaan mykkänä jos seuraan perässä.
Näin kaikki isot ja pienet asiat jäävät ratkaisematta. Hän sanoi joskus että on sitä mieltä että riitely ei ratkaise mitään. Jollain tavalla pitäisi kuitenkin pystyä asiat ratkomaan. Näitä kertyy vuosien mittaan aina uusia ja uusia, jotkut asiat ratkaisen yksikseni kun kerran toinen ei halua osallistua, loput jäävät roikkumaan.
Riidalla tarkoitan tässä yhteydessä paitsi sellaista todellista riitaa (huutamista ja sättimistä), niin myös ihan selkeätä keskustelua jossa on kaksi selvästi toisistaan eroavaa mielipidettä, joiden välillä pitäisi pystyä tekemään joku kompromissi tai vastaava.
Yleensä lasten kasvatuksesta. Emäntä haluaa että 2 vuotias päättää joka asiasta ja on perheen pää. Isäntä taas haluaa että vanhemmat on perheen pää ja lapsi kasvaa ympäristössä jossa on asetettu rajoja muuallekkin kuin vasta hengenvaarallisiin asioihin. Riitely on jatkuvaa.
Isänä olen siinä mielessä epäonnistunut että lapset ovat enemmän äidin kuin minun vastuullani. Joten kasvatusmaailman painotteisuudesta voin syyttää vain itseäni. Tosin jonkun meistä tarvitsee käydä töissäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riidellään lasten hoidosta, kun mies ei halua ikinä antaa minulle vapaata, vaikka itse saa vapaata aina kun haluaa.
Tuo on ihan ymmärrettävää. Kinkympää mielestäni on se, että meillä riidellään lasten hoidosta, kun vaimo omii sen liiaksi itselleen ja valittaa uupumusta, mutta ei luota minuun tai muihin läheisiin niin että suostuisi ottamaan vapaata itseään ja jaksamistaan varten. Ei pyydä apua vaikka tarvitsisi, eikä edes pyynnöstä tai käskystä luovuta vuoroa, jos ei ole välttämätöntä syytä, kuten omat työnsä jne. Riidan yhteydessä kuitenkin jaksaa joka ikinen kerta vedota siihen, että itse tekee kaiken enkä minä mitään, vaan pääsen vapaasti menemään, eikä hän pääse koskaan mihinkään.
Saako neuvoa saman kokeneena?? Sano vaimolle että häneltä ei nyt kysytä, ja mene lasten kanssa jonnekin mihin vaimoa ei nyt oteta mukaan. Ota se vastuu, äläkä odota että se luovutetaan sinulle. Takaan että kannattaa, ja näin vaimo oppii luottamaan että häntä ei tarvita joka sekunti. Myöhemmin tuo auttaa myös, koska vaimo oppii ymmärtämään että hä'n on lapsista erillinen olento, jolloin myös murrosikä sujuu lapsilla paremmin. Takaan sen.
Juuri näin. Minä luulen, että vaimo jopa odottaa tuollaista käytöstä ja katkeroituu kun sitä ei tapahdu. Ylisuorittaa niin kauan kunnes joku antaa luvan levätä.
Siivous, oma siisteyskäsitykseni on miestä paljon heikompi. Miestä ärsyttää kun en ole siivonnut, minusta pienet jutut taas ei haittaa ja siivoan vasta isomman kaaoksen tullen. Tämä on vähentynyt kyllä suhteen alkuajoista ja olen harjoitellut siistimmäksi.
Suhteen alussa oli paljonkin pikkujuttuja ajankäyttöön, tapaamisiin, rahaan jne. liittyen. Ne pikkujutut myös usein kasvoivat kohtuuttomiksi. Nykyään ei niinkään riidellä vaikka lapsiakin on neljä. Ollaan ajan kanssa hitsauduttu yhteen ja tunnetaan toisemme jo hyvin. Siivous lienee oikeastaan ainoa asia joista edelleen saa joskus pikku riitoja aikaan. Etenkin väsyneenä ja nälkäisenä jos mies huomaa että on jotkut kotityöt tekemättä, tulee kyllä kränää. Samoin jos itse olen tekemässä jotain muuta ja mies kysyy että voisinko tehdä/tuoda/viedä asian X, ärsyynnyn helposti jos on hektinen tilanne jo valmiiksi käsillä ja samaan syssyyn pitäisi tehdä jotain. Tällaisessa tilanteessa usein toinen ärähtää ja sitten kumpikin on hiljaa noin tunnin, jonka jälkeen jatketaan kuin ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten kasvatusasioista, tulemme miehen kanssa niin erilaisista taustoista että väistämättä tulee törmäyksiä. No, eiköhän lapsetkin kestä kun kuitenkin isoimmat linjat on samansuuntaiset.
Meillä riidellään hyvin harvoin. Olemme jopa rakentaneet 2 taloa ja remontoineet yhden ilman riitoja:D
Silloin kun vielä kärsin PMS oireista tein tikusta asiaa aina ennen menkkoja:) Yleensä joku rahajuttu. Mä en ymmärrä (vieläkään) miksi pitää ostaa limuja tai keksejä jos ei ole joku lastennjuhla tms, ihan turhaa rahan tuhlausta. Eli tosi vakavasta asiasta kyse meidän riidoissa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheessä tulee sanomista siitä,kun mies kohtelee omaa teini tyttöään kuin prinsessaa. Ei mitään rajoja,saa tehdä mitä huvittaa,ilman rangaistuksia. Eli tyttö vie isäänsä kuin pässiä narussa,eikä isä tajua. Uskoo kaiken mitä tyttö sepittää. Ja suuttuu minulle,kun sanon joskus asiasta.
Tiukkaa mielipiteiden vaihtoa on ajoittain asioista, joista olemme eri linjoilla.
Ainakin siisteyskäsityksemme ovat aika erilaiset. Itse nautin siivoamisesta ja teenkin sitä paljon enemmän kuin mieheni. Kiivastun, jos sotkua aiheutetaan tarpeettomasti. Käytetyt astiat jäävät usein pöydille lojumaan, vaikka ne voisi laittaa suoraan tiskikoneeseen. Voileivän teosta tulleet muruset voisi suoraan pyyhkäistä vaikka lautaselleen. Juomatölkit ja pullot jäävät tiskipöydälle, vaikka niille on oma pussi.
Roskia ei voi mitenkään omatoimisesti viedä, vaikka pussi on täynnä. Minun pitää nostaa se ovenpieleen ja pyytää miestä viemään.
Riidaksi asti nämä asiat eivät onneksi koskaan paisu, koska tiedän ettei mies toimi näin ilkeyttään, hänelle nämä jutut eivät vaan ole yhtä tärkeitä kuin minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisesta. Esimerkiksi siitä että minä olen ainoa joka taloudessamme siivoaa, tekee ruokaa tai ylipäänsä ehdottaa mitä syötäisiin. Jos en keksi mitä syödään tai olen jossain muualla, meillä tarjotaan pelkästään ranskalaisia tai uunimakkaraa.
Riitelemme välillä myös siitä ettei mies huomioi minua mitenkään, vaikka itse nauttii huomionosoituksista ja yllätyksistä. Tosin jos otan asian puheeksi, hän toteaa että lahjojen saaminen, kahdenkeskiset reissut tai muut yllätykset ovat hänelle ihan sama.
No juuripa siitä rahasta. Mies on aikanaan sössinyt raha-asiansa ennen kun olemme edes tavanneet ja oikeastaan minä olen ne pistänyt kuntoon ja miehen ruotuun, näistä miehen hölmöyilyistä maksamme kuitenkin velkaa edelleen.
Välillä miestä harmittaa kun ei ole rahaa "mihinkään kivaan" ja välillä taas heittää jonkun typerän välinpitämättömän kommentin että "no olethan sinä vähän säästänyt, otetaan sieltä". Nämä saa vereni suorastaan kiehumaan.
Muuten emme oikein edes riitele, tästä aiheesta varmaan tapellaan pitkään sen jälkeenkin kun asia on hoidettu koska kyseiset kommentit aiheuttavat minulle huolta että samainen idiotismi toistuu tulevaisuudessa... Huh, onneksi pääsääntöisesti olemme samaa mieltä asiasta ja sen hoitamisesta, nämä nostavat päätään lähinnä vain kun miehen kaverit joilla suunnilleen samat tulot suunnittelevat jotain kivaa mihin meillä ei ole varaa koska kaikki ylinmääräinen menee niiden yli vuosikymmenen takaisten kivojen juttujen maksuun...
Vierailija kirjoitti:
Tiukkaa mielipiteiden vaihtoa on ajoittain asioista, joista olemme eri linjoilla.
Ainakin siisteyskäsityksemme ovat aika erilaiset. Itse nautin siivoamisesta ja teenkin sitä paljon enemmän kuin mieheni. Kiivastun, jos sotkua aiheutetaan tarpeettomasti. Käytetyt astiat jäävät usein pöydille lojumaan, vaikka ne voisi laittaa suoraan tiskikoneeseen. Voileivän teosta tulleet muruset voisi suoraan pyyhkäistä vaikka lautaselleen. Juomatölkit ja pullot jäävät tiskipöydälle, vaikka niille on oma pussi.
Roskia ei voi mitenkään omatoimisesti viedä, vaikka pussi on täynnä. Minun pitää nostaa se ovenpieleen ja pyytää miestä viemään.
Riidaksi asti nämä asiat eivät onneksi koskaan paisu, koska tiedän ettei mies toimi näin ilkeyttään, hänelle nämä jutut eivät vaan ole yhtä tärkeitä kuin minulle.
Mun mielestä sun miehes vois osoittaa sinulle että sinä olet tärkeä, tekemällä nuo asiat käskemättäkin. Jokainen aikuinen ihminen osaa kyllä, jos vain viitsii.
Vierailija kirjoitti:
No juuripa siitä rahasta. Mies on aikanaan sössinyt raha-asiansa ennen kun olemme edes tavanneet ja oikeastaan minä olen ne pistänyt kuntoon ja miehen ruotuun, näistä miehen hölmöyilyistä maksamme kuitenkin velkaa edelleen.
Välillä miestä harmittaa kun ei ole rahaa "mihinkään kivaan" ja välillä taas heittää jonkun typerän välinpitämättömän kommentin että "no olethan sinä vähän säästänyt, otetaan sieltä". Nämä saa vereni suorastaan kiehumaan.
Muuten emme oikein edes riitele, tästä aiheesta varmaan tapellaan pitkään sen jälkeenkin kun asia on hoidettu koska kyseiset kommentit aiheuttavat minulle huolta että samainen idiotismi toistuu tulevaisuudessa... Huh, onneksi pääsääntöisesti olemme samaa mieltä asiasta ja sen hoitamisesta, nämä nostavat päätään lähinnä vain kun miehen kaverit joilla suunnilleen samat tulot suunnittelevat jotain kivaa mihin meillä ei ole varaa koska kaikki ylinmääräinen menee niiden yli vuosikymmenen takaisten kivojen juttujen maksuun...
Se on ylimääräinen, ei yliNmääräinen. Yli, tarkoittaa tuossa sanassa ylimenevää osuutta. Menee siis yli määrän. Jos sanot yliNmääräinen, niin mitä se mielestäsi tarkoittaa? Ylintä?
Vierailija kirjoitti:
No juuripa siitä rahasta. Mies on aikanaan sössinyt raha-asiansa ennen kun olemme edes tavanneet ja oikeastaan minä olen ne pistänyt kuntoon ja miehen ruotuun, näistä miehen hölmöyilyistä maksamme kuitenkin velkaa edelleen.
Välillä miestä harmittaa kun ei ole rahaa "mihinkään kivaan" ja välillä taas heittää jonkun typerän välinpitämättömän kommentin että "no olethan sinä vähän säästänyt, otetaan sieltä". Nämä saa vereni suorastaan kiehumaan.
Muuten emme oikein edes riitele, tästä aiheesta varmaan tapellaan pitkään sen jälkeenkin kun asia on hoidettu koska kyseiset kommentit aiheuttavat minulle huolta että samainen idiotismi toistuu tulevaisuudessa... Huh, onneksi pääsääntöisesti olemme samaa mieltä asiasta ja sen hoitamisesta, nämä nostavat päätään lähinnä vain kun miehen kaverit joilla suunnilleen samat tulot suunnittelevat jotain kivaa mihin meillä ei ole varaa koska kaikki ylinmääräinen menee niiden yli vuosikymmenen takaisten kivojen juttujen maksuun...
Älä hyvä ihminen maksa kenenkään muun velkoja kuin omiasi!!!
Tosi pienistä asioista sillon tällön. Ollaan oltu yksissä 23 vuotta. Seesteistä on elämä.