Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi töissä pitäisi puhua yksityiasioita
04.04.2019 |
Eikä tämä todellakaan ole naisvaltaisten työpaikkojen ongelma, vaan olen insinööritoimistossa ainoa nainen. En jaksa sitä, että pomo kyselee aikuisten lasteni asioita. Eivät ne hänelle kuulu, enkä ole saanut lupaa kertoa. Ei niissä mitään erikoista salattavaa ole, täysi-ikäisiä tavallisia opiskelijoita ovat. Mutta en näe asiakseni kertoa heidän asioitaan.
Olen ollut parissa naisvaltaisessa valtion virastossa ja ei niissä kukaan udellut näitä. 20 ihmistä kahvipöydässä (kahtiajako, asiakaspalvelun takia, itse menin kumpaan ryhmään ehdin, kun en ollut asiakaspalvelussa). Aina oli yksi, joka selitti sukunsa kaikki asiat, mutta yleensä ei kukaan muu. Koen tämän pienen insinööritoimiston tauot jopa ahdistavana, ja sekin huomataan, jos jää pois, kun toimisto on pieni.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, minkälaiset ihmiset täällä taas hohhoijattavat. Minä olen seurallinen, puhelias ihminen, mutta en pidä siitä, että yksityisasioita, etenkään toisten, kuten aikuiset lapset, veivataan työpaikoilla. Meillä yksi kertoilee poikansa vaikeasta parisuhteesta, eroaikeista ja lasten kipuilusta, olen aika varma, että poika ei haluaisi parikymmenpäisen akkalauman voivottelevan asioitaan.
En itse hauku miestäni (suurin osa näin vieläkin tekee!) enkä kerro, jos kotona on muutakaan murhetta. Olen töissä vain töissä, teen työni ja muut asiani haluan hoitaa siellä, minne ne kuuluvat.
Mitä lapsellesi kuuluu?
Kiitos hyvää. Entä sinun?
...
Ai olet näitä, joiden kanssa on läpätettävä lapsista, vaikka sua ei kiinnosta pätkääkään ja mä en halua kertoa, mitä oikeasti kuuluu mun lapselle, kun se ei tällä kertaa olekaan tosiaankaan hyvää.
Silti kyselet, koska haluat esiintyä välittävänä, rupattelevana ihmisenä. Kuule neuvo: valitse seuraavaksi aihe, johon oikeasti vastaus on varmasti yhtä tyhjänpäiväinen kuin sinun kysymyksesikin.
Eli: Mitäs tykkäsit lounaan makaronilaatikosta?
No siinähän se menetteli.
Otin lapset esimerkiksi, koska ne liittyy aiheeseen. Pitäisikö sinun keksiä jokin muu harrastus, kuin vauva.fi jos lapset on sinulle noin herkkä paikka?
Eivät suinkaan ole, enkä ole sellaista ilmaissut. Olen ilmaissut ärtymystä ihmisiin, jotka läpättävät kysymyksiään vastauksia kuulematta/kiinnostumatta, eivätkä osaa lukea lainkaan toista ihmistä = miten hän näihin kysymyksiin reagoi. Minullekin siis lapset ovat vain esimerkki, eivätkä ne muuten mitenkään liity aiheeseen muutoin kuin esimerkkinä.
Pointti siis on, miksi sinun pitää kysellä henk.koht kysymyksiä lainkaan, koska selväähän on, että ei sinua kiinnosta vastaukset, vaan vastaukseksi kelpaa mikä vain joojoo? Miksi et osaa valita kysymyspatteriisi jotakin muuta kuin toisen henk.koht elämää liippaavia kysymyksiä, kun vastauksethan ovat sinulle aivan yhdentekeviä?
Edelleen keskustelen aiheesta, enkä henkilökohtaisesta käyttäymisestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli töissä yksi tälläinen tapaus, joka kertoi avioerostaan ja vieläpä sangen kivullisesta sellaisestaan, vasta muutaman vuoden päästä. Itseäni huvitti, miten erilaisia reaktiot olivat. Suurin osa sanoi vaan jotain "ahaa, no voi kurja, toivottavasti nyt menee paremmin, tms". Ja sitten oli se osa, joka jaksoi varmaan puoli vuotta jauhaa, miten törkeää on, että ihminen ei kertonut aiemmin. Kun kysyin, miksi olisi pitänyt, oli vastaus, että jotta olisimme voineet tukea häntä!
Kysyessäni, että ai samalla tavalla kuin nyt teette, olin aika epäsuosittu siinä porukassa melko pitkään.
Kaikki eivät saa tukea siitä, että ihmiset ympärillä, joita itse ei ole valinnut ystäviksi, tietävät asioistasi ja puhuvat niistä. Vaikka tarkoitus puhumiseen on hyvä, silti se voi tuntua pahalta. Me siis olemme erilaisia.
Huvittavinta asiassa on, että minä kyllä tiesin, hän kertoi minulle. Voin kuvitella, mikä p*skamyrsky olisi seurannut siitä, jos tämä olisi tajuttu, että tiesin, mutta en kertonut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa, minkälaiset ihmiset täällä taas hohhoijattavat. Minä olen seurallinen, puhelias ihminen, mutta en pidä siitä, että yksityisasioita, etenkään toisten, kuten aikuiset lapset, veivataan työpaikoilla. Meillä yksi kertoilee poikansa vaikeasta parisuhteesta, eroaikeista ja lasten kipuilusta, olen aika varma, että poika ei haluaisi parikymmenpäisen akkalauman voivottelevan asioitaan.
En itse hauku miestäni (suurin osa näin vieläkin tekee!) enkä kerro, jos kotona on muutakaan murhetta. Olen töissä vain töissä, teen työni ja muut asiani haluan hoitaa siellä, minne ne kuuluvat.
Mitä lapsellesi kuuluu?
Kiitos hyvää. Entä sinun?
...
Ai olet näitä, joiden kanssa on läpätettävä lapsista, vaikka sua ei kiinnosta pätkääkään ja mä en halua kertoa, mitä oikeasti kuuluu mun lapselle, kun se ei tällä kertaa olekaan tosiaankaan hyvää.
Silti kyselet, koska haluat esiintyä välittävänä, rupattelevana ihmisenä. Kuule neuvo: valitse seuraavaksi aihe, johon oikeasti vastaus on varmasti yhtä tyhjänpäiväinen kuin sinun kysymyksesikin.
Eli: Mitäs tykkäsit lounaan makaronilaatikosta?
No siinähän se menetteli.
Otin lapset esimerkiksi, koska ne liittyy aiheeseen. Pitäisikö sinun keksiä jokin muu harrastus, kuin vauva.fi jos lapset on sinulle noin herkkä paikka?
Eivät suinkaan ole, enkä ole sellaista ilmaissut. Olen ilmaissut ärtymystä ihmisiin, jotka läpättävät kysymyksiään vastauksia kuulematta/kiinnostumatta, eivätkä osaa lukea lainkaan toista ihmistä = miten hän näihin kysymyksiin reagoi. Minullekin siis lapset ovat vain esimerkki, eivätkä ne muuten mitenkään liity aiheeseen muutoin kuin esimerkkinä.
Pointti siis on, miksi sinun pitää kysellä henk.koht kysymyksiä lainkaan, koska selväähän on, että ei sinua kiinnosta vastaukset, vaan vastaukseksi kelpaa mikä vain joojoo? Miksi et osaa valita kysymyspatteriisi jotakin muuta kuin toisen henk.koht elämää liippaavia kysymyksiä, kun vastauksethan ovat sinulle aivan yhdentekeviä?
Edelleen keskustelen aiheesta, enkä henkilökohtaisesta käyttäymisestäni.
Huomataan kyllä, että keskustelet mieluumin toisista ja heittelet arvioita heidän herkistä paikoistaan kuin suostut keskustelemaan omista toimintatavoistasi.
Saattaa hiljentää monen halua small talkata kanssasi.
Uudessa työssä olikin mukava keskustelun aihe eli minun pituuteni. Olen pitkä nainen...kyseltiin miehen pituus, lasten pituus yms.
Mitä järkeä?
Kannattaa alkaa avautumaan omista ongelmista jatkuvalla syötöllä. Sitten kukaan ei kysele.
Ja saa olla rauhassa.
Tai sitten kertoo kuinka hyvin menee ”miehellä hyvä palkka” ja lapset loistavat koulussa. Yms. Saa olla rauhassa.
Ja puhua vaikka yleisistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa avautumaan omista ongelmista jatkuvalla syötöllä. Sitten kukaan ei kysele.
Ja saa olla rauhassa.
Tai sitten kertoo kuinka hyvin menee ”miehellä hyvä palkka” ja lapset loistavat koulussa. Yms. Saa olla rauhassa.
Ja puhua vaikka yleisistä asioista.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Uudessa työssä olikin mukava keskustelun aihe eli minun pituuteni. Olen pitkä nainen...kyseltiin miehen pituus, lasten pituus yms.
Mitä järkeä?
Mitä he sanoivat, kun kysyit tätä heiltä? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset helposti olettavat, että kysymys "mitä sinulle/miehellesi/lapsille/hamsterillesi kuuluu" on kysyjän intohimoinen yritys saada tietää juuria myöten kaikki yksityiskohdat, vaikka kysyjä luultavasti kysyy kohteliaisuudesta ja odottaa "Hyvää kiitos, entäs miten leguaanisi voi?" -tyyppistä vastausta.
Vinkiksi, kun menette ulkomailla kauppaan ja kassa kysyy "and how are you, love", kassa ei yritä lähennellä eikä ole vähääkään kiinnostunut miten menee.
En ymmärrä miksei ap voi vastata jotain kiitos kysymästä -tyyppistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa avautumaan omista ongelmista jatkuvalla syötöllä. Sitten kukaan ei kysele.
Ja saa olla rauhassa.
Tai sitten kertoo kuinka hyvin menee ”miehellä hyvä palkka” ja lapset loistavat koulussa. Yms. Saa olla rauhassa.
Ja puhua vaikka yleisistä asioista.
t. ap
Ei kyllä se oli jo tuo aiempi vastaaja, joka länkytti pituudesta. Jos haluaa provonsa onnitustuvat kannattaa välillä puolustaa itseään tai upittaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset helposti olettavat, että kysymys "mitä sinulle/miehellesi/lapsille/hamsterillesi kuuluu" on kysyjän intohimoinen yritys saada tietää juuria myöten kaikki yksityiskohdat, vaikka kysyjä luultavasti kysyy kohteliaisuudesta ja odottaa "Hyvää kiitos, entäs miten leguaanisi voi?" -tyyppistä vastausta.
Vinkiksi, kun menette ulkomailla kauppaan ja kassa kysyy "and how are you, love", kassa ei yritä lähennellä eikä ole vähääkään kiinnostunut miten menee.
En ymmärrä miksei ap voi vastata jotain kiitos kysymästä -tyyppistä.
Tämä on aivan totta. Meillä suomalaisilla on pitkä perinne sille, että kun joku kysyy jotain, hän ihan oikeasti haluaa kuulla vastauksen. Ja kysymykseen vastataan totuudenmukaisesti eikä valehdella kaiken olevan hyvin, vaikka sydäntä raastettaisiin rinnasta. Menee pari sukupolvea ennenkuin kaikki oppivat uuden tavan eli kysytään mitä kysytään ja vastataan kuten kysymykseen kuuluu vastata eikä kukaan oikeasti ole kiinnostunut toisesta tipan tippaa. Vain läheisimmiltä ihmisiltä kysyttäessä halutaan oikeasti tietää vastaus, koska heistä välitetään ja muista ei.
Jaha, nyt on otettu tulisin aihe pitkästä eilisestä ketjusta ja lämmitellään sitä, jotta palsta säilyisi maineensa veroisesti maan vilkkaimpana. Olen viettänyt vasta pari viikkoa tämän palstan parissa ja huomannut jo selvästi sen, miten aiheita kierrätetään systemaattisesti. Jännä ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuisikohan "aiheiden kierrättäminen" siitä, että ihmiset nyt ovat aika samanlaisia ja samanlaiset asiat kiinnostaa ja nousee esille. Se on jännempi ilmiö, miksi löytyy aina näitä fiksuilijoita, joiden on tuotava esille erinomaisuuttaan, sitä, että muka hoksaavat jotain, mitä muut ei.
Ja sitten jos jollakin on todellakin uusi aihe, huudetaan provoa naama väärässä, eihän kenellekään tapahdu tollaista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa avautumaan omista ongelmista jatkuvalla syötöllä. Sitten kukaan ei kysele.
Ja saa olla rauhassa.
Tai sitten kertoo kuinka hyvin menee ”miehellä hyvä palkka” ja lapset loistavat koulussa. Yms. Saa olla rauhassa.
Ja puhua vaikka yleisistä asioista.
t. ap
Oikea ap tässä. Olin töissä aloituksen jälkeen, enkä tiedä mitään eilisestä keskustelusta, en lue täällä kaikkea, enkä ehdi, koska olen töissä.
Tällä on silloin tällöin valitettu, kun ei tiedetä työkaverista mitään. Kunpa se esimiehen kysely olisikin miten lapset voivat, mutta hän itse kertoo tyttärensä arvosanoista - kysymättä - ja vaikka mitä yksityisasioita. Kun en itse ole omien lasteni asioita kertonut, se on vähentynyt jonkin verran. Minä todellakin vaihdan puheenaihetta ja yleensä koetan ottaa jotain yleismaailmallista keskusteltavaa, ettei tarvitse lasten asioita puhua, tai mieheni asioita. Ne kyselyt eivät ole mitä kuuluu vaan tämän tyylisiä "paljonko X:llä on opintopisteitä kasassa", vastaan etten tarkkaan tiedä, alkaa kertomaan, paljonko tytöllä niitä on ja mitä arvosanoja tytär sai ja sitten kyselee, onko Y aloittanut jo asuntosäästämisen ja paljonko säästää kuukaudessa, jne.
Puhua voi muustakin kuin yksityisasioista ja meillä on pieni työpaikka, joten se on ahdistavampaa kuin isojen työpaikkojen taukopaikat, joissa kukaan ei edes huomaa hiljaisempia, kunhan joskus vähän jotain kommentoi. Monesti niissä ei ehdi edes suunvuoroa saada ja se sopii mulle.
Alue: Aihe vapaa
Eivät suinkaan ole, enkä ole sellaista ilmaissut. Olen ilmaissut ärtymystä ihmisiin, jotka läpättävät kysymyksiään vastauksia kuulematta/kiinnostumatta, eivätkä osaa lukea lainkaan toista ihmistä = miten hän näihin kysymyksiin reagoi. Minullekin siis lapset ovat vain esimerkki, eivätkä ne muuten mitenkään liity aiheeseen muutoin kuin esimerkkinä.
Pointti siis on, miksi sinun pitää kysellä henk.koht kysymyksiä lainkaan, koska selväähän on, että ei sinua kiinnosta vastaukset, vaan vastaukseksi kelpaa mikä vain joojoo? Miksi et osaa valita kysymyspatteriisi jotakin muuta kuin toisen henk.koht elämää liippaavia kysymyksiä, kun vastauksethan ovat sinulle aivan yhdentekeviä?