Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, olitko kauneimmillasi 17-vuotiaana kuten yleensä sanotaan?
Kommentit (126)
Todellakin olin. Olin hoikka ja hyväkroppainen, lisäksi kasvot olivat virheettömät ja minulla oli pitkät ja paksut hiukset. Miehiä oli jonoksi asti taukoamatta.
Nyt olen yli nelikymppinen, posket valahtaneet ja koko naama roikkuu, sekä painan 20 kiloa enemmän. Yhdenkään pää ei ole kääntyny enää vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kauneimmillani 11-vuotiaana, silloin olin oikeasti todella kaunis: pitkä, solakka ja kultakutrinen. Iho oli virheetön.
17-vuotiaana olin finninaamainen, iho ja tukka oli rasvaiset, enkä osannut pukeutua, tai meikata,vaan näytin miltä sattuu. Murrosiässä olin kasvattanut pullaposket ja kaksoisleuan ja häpesin niitä.
Nyt olen 23 ja jos nuo viitisen liikakiloa tuosta lähtisivät, niin voisin sanoa olevani kauniimpi, kuin 17-vuotiaana. Kasvot ovat kaventuneet, tyyli on parempi ja akne lähtenyt
No, mä olin kyllä ihan tyttönen silloin.
Nainen oon ollut ehkä 25 -vuotiaasta.
Nättejä kausia on useampia. Ainakin mulla.
Kyllä mä pidän itseäni kauniimpana 30-vuotiaana. Iho, ryhti, tyylitaju ja fyysinen kunto on parempi. Lapsenpyöreys on karissut ja kasvojen luusto on tullut esiin, silmätkin näyttävät isommilta. Tärkeintä tietysti: teini-iän puutteelliset coping-keinot kaiken sen hämmennyksen ja masennuksen keskellä ovat kehittyneet joustavammaksi ja lempeämmäksi suhteeksi elämään. Sekin heijastuu olemukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sen nyt ottaa... Oranssi meikkivoide jolla yritin epätoivoisesti peittää akneani, tummat siittiökulmat ja violetti huulipuna kuuluivat bravuurimeikkiini (harjoittelin juuri meikkaamista...). Hiukseni taisivat olla maantienharmaa kananperse nostettuna bandanalla kohti taivasta. Korvikset aina eriparia, yhdet ainakin olivat valtavat punaiset sulat. Vaatteet lähinnä seppälän syvällisiä tekstirättejä, sillä olin juuri muuttanut pois kotipaikkakunnaltani (missä tosiaan oli se seppälä, eikä paljoa muuta), enkä ollut ehtinyt luomaan omaa tyyliäni vielä. Nykyään näytän itseltäni, joidenkin mielestä oudolta, mutta itse olen tyytyväinen.
N20
En todellakaan, olin epäitsevarma, surullinen, pukeuduin rumasti jne. Parhaimmillani olin noin kaksi vuotta sitten, 28-vuotiaaana, tai eh jopa nyt - riippuu varmaan katsojan silmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytin 17-vuotiaana harmaalta hiirulaiselta ja häpesin itseäni. Parhaimmalta näytin siinä kolmissakymmenissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon paremman näköinen nyt 38-vuotiaana kuin 17-vuotiaana.
Uskotko itsekään?
T. Mies
No ehkäpä mun on helpompi arvioida, kun tiedän, miltä näytän ja voin katsoa itsestäni kuvia 17-vuotiaana, kuin sinun, joka et minua näe. Vai ajattelitko, että kun kerrot olevasi mies, se jotenkin tekee mielipiteestäsi vahvemman? Vai miksi kerroit olevasi mies (en oikein ymmärrä)?
Mies osaa arvioida realistisemmin kuin nainen itse. Itselleen kun on helppo valehdella.
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon paremman näköinen nyt 38-vuotiaana kuin 17-vuotiaana.
Uskotko itsekään?
T. Mies
No ehkäpä mun on helpompi arvioida, kun tiedän, miltä näytän ja voin katsoa itsestäni kuvia 17-vuotiaana, kuin sinun, joka et minua näe. Vai ajattelitko, että kun kerrot olevasi mies, se jotenkin tekee mielipiteestäsi vahvemman? Vai miksi kerroit olevasi mies (en oikein ymmärrä)?
Mies osaa arvioida realistisemmin kuin nainen itse. Itselleen kun on helppo valehdella.
T. Mies
Mies osaa näkemättä arvioida realistisemmin kuin nainen itse? Onko siellä kiveksissä joku selvännäköominaisuus?
Kauneimmillani olin 25 - 35-vuotiaana. Juuri tuo aiemmin mainittu lapsenpyöreys oli lähtenyt kasvoista. Nyt 38-vuotiaana alkaa ensimmäiset uurteet kasvoissa näkyä ja aavistus siitä että kasvot alkaa hiljakseen valahtaa alaspäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
17-vuotias ei oikeestaan ole vielä nainen.
17v on kyllä ollut sukukypsä jo vuosia (ellei aliravittu tai sairas). Millä perusteella ihmisiä pitäisi arvioida eri perusteilla kuin muita eläimiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17-vuotias ei oikeestaan ole vielä nainen.
17v on kyllä ollut sukukypsä jo vuosia (ellei aliravittu tai sairas). Millä perusteella ihmisiä pitäisi arvioida eri perusteilla kuin muita eläimiä?
Että sinusta jostain 12-vuotiaastakin voidaan käyttää nimitystä nainen ja mies, koska he ovat sukukypsiä? (Eläimistä ei käytetä nimitystä "nainen" tai "mies".)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan omasta mielestäni. Niihin aikoihin pidin itseäni rumempana kuin koskaan. Siis ajattelin olevani rumimpia (oksettavimman näköisiä) ihmisiä mitä maailmassa on. Se oli kamalaa aikaa. Luultavasti näytin normaalimmalta kuin kuvittelin, ehkä. Mutta mun on oikeastaan mahdoton arvioida ulkonäköäni realistisesti. Kuvia ei ole.
Olen nyt 27. Ihan muutamana viime vuotena olen saanut vastakkaiselta sukupuolelta enemmän huomiota kuin koskaan kouluaikoina. Ehkä olen muuttunut paremman näköiseksi tai olen tullut itsevarmemmaksi ja hymyilevämmäksi, joka saa ulkonäköni näyttämään hieman paremmalta, esim. hymyily korostaa poskia ja naisellisuutta. Toisaalta koulussahan kaikki muut olivat uskomattoman kauniita, joten voi olla että silloin olin muihin samassa tilanteessa oleviin verrattuna paljon rumempi. Nykyään ei ole koko ajan ikätovereita vertailukohteina.
No, mulla oli 17-vuotiaana aivan kamalat vinot höröttävät hampaat joita ei suostuttu kunnallisessa hammashoitolassa oikomaan. Ulkonäkö parani huomattavasti kun oiotutin ne 22-vuotiaana omalla rahalla.
17-vuotiaana tyylitaju ei myöskään vielä ollut kehittynyt... hirveät itsevärjätyt hiukset ja ei-niin-nätti meikki eivät myöskään kaunistaneet.
Vaikea sanoa. Olin ujo ja epävarma ulkonäöstäni, ja jatkuvasti jollain laihdutuskuurilla. Olin varma olevani todella lihava, vaikka olin normaalipainoinen ja hoikin mitä koskaan olen ollut. Valokuvissa näytän sievältä ja vähän jännittyneeltä, sellaiselta että haluaisin samaan aikaan sulautua joukkoon ja kuitenkin erottua siitä edukseni.
Kauniimpi olo minulla on ehdottomasti nyt 30-vuotiaana.
Olin 17- vuotiaana suttuinen ja isopyllyinen, 19- 21- vuotiaana oli kovin vienti ja tietysti parhaat miehet joista sen ajan järjellä valitsin sen väärän. Erottuani 30- vuotiaana olin upea lähes 45 v asti mutta silloin jo liian itsevarma ja itseriittoinenkin useimmille miehille. Nyt jo yli 50 v ja nautiskelen omasta rauhasta, en ajattele enää miehiä potentiaalisina kumppaneina vaan ihan vain ihmisinä muiden joukossa. Nuoret miehet ovat joskus kiinnostuneita mutta kehotan ystävällisesti pysymään perheidensä kanssa ja hoitamaan heihin kohdistuvat velvoitteensa kuten kuuluu.
En todellakaan... Sen ikäisenä olin törkee suttura. Luulot oli kyllä kovat itsestä :D Nyt nolottaa katsoa nuoruudenuvia... Parhaimmillani (omasta mielestä) ikäkauden 28-40 + aikana. Siinä välissä ei ulkonäkö oikeastaan muuttunut miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17-vuotias ei oikeestaan ole vielä nainen.
17v on kyllä ollut sukukypsä jo vuosia (ellei aliravittu tai sairas). Millä perusteella ihmisiä pitäisi arvioida eri perusteilla kuin muita eläimiä?
Että sinusta jostain 12-vuotiaastakin voidaan käyttää nimitystä nainen ja mies, koska he ovat sukukypsiä? (Eläimistä ei käytetä nimitystä "nainen" tai "mies".)
12v on vielä keskenkasvuinen. Pituuskasvu on loppunut 17-vuotiaana ja alkaa alamäki (ei kovin jyrkkä aluksi toki) Vanha kansa tiesi ja keksi sanonnat.
Alue: Aihe vapaa
En todellakaan, minulla oli silloin hirveä akne. Nyt 21-vuotiaana olen mielestäni kauniimpi kuin koskaan ennen, koska ensimmäistä kertaa aikuisiällä akne on selätetty.