Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, olitko kauneimmillasi 17-vuotiaana kuten yleensä sanotaan?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
17-vuotias ei oikeestaan ole vielä nainen.
17v on kyllä ollut sukukypsä jo vuosia (ellei aliravittu tai sairas). Millä perusteella ihmisiä pitäisi arvioida eri perusteilla kuin muita eläimiä?
Että sinusta jostain 12-vuotiaastakin voidaan käyttää nimitystä nainen ja mies, koska he ovat sukukypsiä? (Eläimistä ei käytetä nimitystä "nainen" tai "mies".)
12v on vielä keskenkasvuinen. Pituuskasvu on loppunut 17-vuotiaana ja alkaa alamäki (ei kovin jyrkkä aluksi toki) Vanha kansa tiesi ja keksi sanonnat.
No kannattaako sinusta soveltaa juuri vanhan kansan sanontoja, kun ravitsemustilanne, työelämä, elinajanodote ja ensisynnyttäjän keski-ikä on aivan erilainen?
Ravitsemustilannehan on nykyään parempi eli jos tuohon "neito kaunehin" sanontaan haetaan päivitystä, niin ei ainakaan ylöspäin? Toki se on aina jonkinlainen keskiarvo eikä päde kaikkiin.
Eli huono ravitsemus kaunistaa sinusta, vai mitä tarkoitat?
Se siirtää murrosikää myöhemmäksi.
Nuo kaikki mainitsemani asiat yhdessä: ihmiset vanhenivat nopeasti, ja siksi he olivat kauniita lyhyemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjun naisten kommentit nojaavat hyvin vahvasti omaan käsitykseen ulkonäöstään, siis itsetuntoon, mikä on täysin eri asia kuin objektiivisesti arvioitu kauneus. Luultavasti mieskin on kauneimmillaan siellä alle parikymppisenä, mutta usein epävarma kukkakeppi.
Aloituksessa kysyttiinkin naisen omaa kokemusta kauneudestaan, kauneutta millään tapaa määrittelemättä.
Näytin aivan kamalalta. Finninaama, hiukset roikkuivat keskijakauksella, kuljin jossain ala-asteella ostetuissa huppareissa. Välillä yritin "kaunistautua" värjäämällä hiukset epämääräisen värisiksi ja levittämällä aivan liian tummaa meikkivoidetta isoina laikkuina kasvoille.
Nyt 27-vuotiaana koen olevani kauneimmillani ja on itsevarmuutta olla juuri sellainen kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun naisten kommentit nojaavat hyvin vahvasti omaan käsitykseen ulkonäöstään, siis itsetuntoon, mikä on täysin eri asia kuin objektiivisesti arvioitu kauneus. Luultavasti mieskin on kauneimmillaan siellä alle parikymppisenä, mutta usein epävarma kukkakeppi.
Aloituksessa kysyttiinkin naisen omaa kokemusta kauneudestaan, kauneutta millään tapaa määrittelemättä.
Kai ihminen osaa myös katsoa elettyä elämää taaksepäin ja arvioida itseään ulkoapäin?
Mä arvioin olleeni kauneimmillani 22-24-vuotiaana. Ihan vain kuvien perusteella. Mutta todellakaan en silloin ajatellut niin. Ehkä 30-vuotiaana tajusin kauneuteni. Ja nyt olen tähän mennessä itsevarmimmillani ja ikäisekseni varsin jees. Mut silti nään että nuorempana näytin paremmalta.
N42
No, juu periaatteessa ymmärrän, että joku (mies) voisi pitää 17-vuotiasta minua pantavampana, kuin nykyistä, 24-vuotiasta minua. Ei sillä, että olisin nykyään ryppyinen mummo, kuten miehet jo vajaa 25v naisista haluavatkin ajatella, mutta muutoksia on silti huomattavissa:
-17-vuotiaana vertasin itseäni jatkuvasti julkkisnaisiin. Vihasin itseäni, kun en ollut yhtä kaunis, laiha ja timmi, kuin futisvaimot, tai suosikkileffojen sankarittaret ja siksi urheilin joka päivä hiki hatussa ja söin erittäin kontrolloidusti. Nykyään olen itselleni paljon armollisempi ja treenaan terveyden ja hyvän kunnon vuoksi kohtuudella, enkä vahdi syömisiäni
-17-vuotiaana "epätyylikkäistä" vaatteista sai ikätovereilta paljon enemmän kuittia, kuin 24-vuotiaana,joten pidin huolen, että korkokengät eivät missään tapauksessa jääneet kotiin. Nykyään en häpeä kulkea tuolla lenkkareissa, omapahan on asiani.
-17-vuotiaana häpesin ja vihasin naamaani, enkä voinut lähteä kauppaankaan ilman tällinkiä. Nykyään saatan lähteä meikittä vaikka treffeillekin
-17-vuotiaana en osannut keskustella nuorten miesten kanssa, mutta silti halusin heiltä huomiota. Tämä johti siihen, että kikattelin ja esitin heille tyhmää pikku bimboa. Nykyinen tapani jutella on siihen verrattuna paljon kaverillisempi ja seksittömämpi: kenelläkään ei ala seisomaan, kun vieressä toinen puhuu tähtitieteestä.
-17-vuotiaana tytöillä oli kovaa kilpailua siitä, kuka on nätein ja suosituin ja kuka saa eniten katseita. Tästä syystä pukeutumiseni saattoi olla joskus hyvinkin provosoivaa ja käytökseni keimailevaa. Nykyään minusta on ihan fine, etten viehätä kaikkien silmää, sehän olisi sula mahdottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onpa kiva että tälliaset alaikäisten seksualisointikeskustelut saavat jäädä
En. Sairastin juuri tuossa iässä vaikeaa anoreksiaa ja näytin luurangolta. Kauneimmillani olen ollut ehkä ikävuosina 22-25, tosin tähänkin väliin mahtui lyhyt huono vaihe, kun lihoin lääkityksen vuoksi hetkellisesti muodottomaksi. Lihominen ja takaisin normaalipainoon laihtuminen lääkityksen lopettamisen myötä pilasi myös mun rinnat ja ihon. Jos tuota lihomista ei olisi tapahtunut, näyttäisin paljon paremmalta vielä nyt lähes 30-vuotiaana. Tästä en enää kyllä kaunistu, olen vanhentunut parissa vuodessa hirveästi, kiitos raskaan eron ensimmäisestä miesystävästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin olin. Olin hoikka ja hyväkroppainen, lisäksi kasvot olivat virheettömät ja minulla oli pitkät ja paksut hiukset. Miehiä oli jonoksi asti taukoamatta.
Nyt olen yli nelikymppinen, posket valahtaneet ja koko naama roikkuu, sekä painan 20 kiloa enemmän. Yhdenkään pää ei ole kääntyny enää vuosiin.
Taidat olla mies itse. Koska 17-vuotiaana mua ei todellakaan miehet kiinnostaneet, vaan pojat. Se että mä kiinnostin joitain pervoja ei taas oo asia jota kaipaisin.
Makuja on tietysti monia, mutta kun itse olin 17-vuotias, niin eivät minua kyllä silloin enää mitkään, (ihan vielä) 'pojat' kiinnostaneet.
Katselin siinä iässä jo sellaisia, vähän miehekkäämmän näköisiä, noin siinä yhdeksäntoista-kahdenkymmenen ikäisiä nuoria miehiä.
Heidän joukostaan valitsin (ja hyvän löysinkin, kun on liitto kestänyt niin että kohta olla viiskymppisiä molemmat ja lapsetkin jo yli 30-vuotiaita kumpikin , eikä se meidän 'ikäeromme' ole tuntunut enää vuosikymmeniin missään)
Ketään itseäni nuorempaa sen sijaan en koskaan silloin itse nuorena seuraksenikaan halunnut.
Mutta kuten sanoin ,makuja on monia ja jokainen taaplatkoon tyylillään.
En todellakaan! Olin 17-vuotiaana akneihoinen sulkeutunut, epävarma, ujo maalaistyttö.
Kaunein ja kuumin olin 29-vuotiaana, silloin deittailin eronneena yh:na nuoria ja hyvännäköisiä miehiä. "Markkina-arvoni" oli korkeimmillaan 39-vuotiaana, silloin olin parisuhteessa "tasokkaimman" miehen kanssa (ei mikään lentäjäleukakirurgi mutta mies jonka nimi oli Suomen kymmenen rikkaimman listalla yhden kerran). Valitettavasti hän ei verotussyistä voinut jäädä asumaan Suomeen enkä minä lapseni takia voinut muuttaa hänen kanssaan täältä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahhah, en todellakaan. Finnejä, coupe rousainen naamani hohti meikittä rasvaisena, tukka oli pissankeltaiseksi blondattu sekä tietenkin hiirenharmaa tyvikasvu. Tukka oli pottamalliin leikattu, ja ajeltu kaljuksi niin että keskelle päätä jäi pitempiä haivenia. Nämä sitten koottiin tyylikkäästi ponnarilenksulla eräänlaiseksi antenniksi keskelle päätä. Ja sitten ne vaatteet. Ylisuuret violetit lappuhaalarit, myrkynvihreä huppari, isot skeittikengät. Ah kuinka kaunista ja tyylikästä!
Jo vuoden päästä siitä oli asiat jo paljon paremmin, hiukset olivat tumman ruskeat, vaatteet oikean kokoiset, suoria housuja ja kauluspaitoja, jalassa korkkarit, takkina bleiseri. Ja meikkiäkin sen verran että näytin enemmän ihmiseltä kuin paviaanin takalistolta. Jännästi samaan aikaan alkoi pojatkin kiinnostua, lappuhaalariaikoina ei poikakavereita näkynyt, jännä juttu...
En. Naama oli pyöreä pullamössö. 23v eteenpäin on kasvoihin alkanut tulla muotoa ja naisellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ollut, olin kauneimillani noin 35-40-vuotiaana. Nyt olen 45 ja mielestäni edelleen kauniimpi kuin 17-vuotiaana, mutta vähemmän kaunis kuin 10 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei tarvitse enää ikinä olla 17-vuotias. :D Se oli tähänastisen elämäni kamalinta aikaa. Olin lihonut syömishäiriön takia reilusti ylipainoiseksi. Taikinainen naama oli täynnä finnejä. Olin aika masentunut ja ehkä sen takia pesin tukkaani vain noin parin viikon välein, enkä silloinkaan aina kammannut. Tukka oli rasvainen ja takkuinen. Värjäsin sitä silloin tällöin punaiseksi ja sehän haalistui aina ekassa pesussa oranssiksi. Suostuin käyttämään vain mustia liian isoja vaatteita. Vihasin ja inhosin itseäni ja se näkyi sekä naamasta että olemuksesta.
Kun siitä suosta lopulta kömmin ylös, aloin näyttää paremmalta jo pelkästään siksi, että laihduin normaalipainoon ja aloin huolehtia perushygieniasta. Oikean kokoiset vaatteet eivät myöskään ole pahitteeksi...
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan! Olin 17-vuotiaana akneihoinen sulkeutunut, epävarma, ujo maalaistyttö.
Kaunein ja kuumin olin 29-vuotiaana, silloin deittailin eronneena yh:na nuoria ja hyvännäköisiä miehiä. "Markkina-arvoni" oli korkeimmillaan 39-vuotiaana, silloin olin parisuhteessa "tasokkaimman" miehen kanssa (ei mikään lentäjäleukakirurgi mutta mies jonka nimi oli Suomen kymmenen rikkaimman listalla yhden kerran). Valitettavasti hän ei verotussyistä voinut jäädä asumaan Suomeen enkä minä lapseni takia voinut muuttaa hänen kanssaan täältä pois.
Eli firman myytyään miehen oma markkina arvon nousi ja se upgreidasi johonkin kauniiseen lapsettomaan ulkkarinaiseen. Ei kyllä sun markkina arvo ihan huipuissaan tainnut olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan! Olin 17-vuotiaana akneihoinen sulkeutunut, epävarma, ujo maalaistyttö.
Kaunein ja kuumin olin 29-vuotiaana, silloin deittailin eronneena yh:na nuoria ja hyvännäköisiä miehiä. "Markkina-arvoni" oli korkeimmillaan 39-vuotiaana, silloin olin parisuhteessa "tasokkaimman" miehen kanssa (ei mikään lentäjäleukakirurgi mutta mies jonka nimi oli Suomen kymmenen rikkaimman listalla yhden kerran). Valitettavasti hän ei verotussyistä voinut jäädä asumaan Suomeen enkä minä lapseni takia voinut muuttaa hänen kanssaan täältä pois.
Eli firman myytyään miehen oma markkina arvon nousi ja se upgreidasi johonkin kauniiseen lapsettomaan ulkkarinaiseen. Ei kyllä sun markkina arvo ihan huipuissaan tainnut olla.
En tiedä, mihin upgreidasi jos mihinkään. Ihan vakavassa suhteessa olimme, tapasin hänen vanhempansa ja liikekumppaninsa ja ystävänsä jne. Ihan äkkiä en usko, että heille olisi jonkun nuoren lapsettoman ulkkarinaisen esitellyt, sen verran tärkeää hänelle oli minun koulutukseni. Mutta sinulla varmaan on esimerkkejä suomalaisista liike- ja tiede-elämän huipuista, jotka upgreidaavat kauniisiin ulkkarinaisiin, ja se on täysin ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun naisten kommentit nojaavat hyvin vahvasti omaan käsitykseen ulkonäöstään, siis itsetuntoon, mikä on täysin eri asia kuin objektiivisesti arvioitu kauneus. Luultavasti mieskin on kauneimmillaan siellä alle parikymppisenä, mutta usein epävarma kukkakeppi.
Aloituksessa kysyttiinkin naisen omaa kokemusta kauneudestaan, kauneutta millään tapaa määrittelemättä.
Eiköhän ole sanomattakin selvää että nää 40-50v av mammat ovat sitä mieltä että ovat kauneimmillaan juuri nyt. Jatkuvasti täällä saa lukea kun niiltä kysytään papereita alkossa, ystävät sanoo että näyttää 15v nuoremman näköiseltä, robin laittoi instan kauttaa treffipyynnön, parikymppisiä miljonääri italialaiskreikkalaismalleja on jonossa kosimassa jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun naisten kommentit nojaavat hyvin vahvasti omaan käsitykseen ulkonäöstään, siis itsetuntoon, mikä on täysin eri asia kuin objektiivisesti arvioitu kauneus. Luultavasti mieskin on kauneimmillaan siellä alle parikymppisenä, mutta usein epävarma kukkakeppi.
Aloituksessa kysyttiinkin naisen omaa kokemusta kauneudestaan, kauneutta millään tapaa määrittelemättä.
Eiköhän ole sanomattakin selvää että nää 40-50v av mammat ovat sitä mieltä että ovat kauneimmillaan juuri nyt. Jatkuvasti täällä saa lukea kun niiltä kysytään papereita alkossa, ystävät sanoo että näyttää 15v nuoremman näköiseltä, robin laittoi instan kauttaa treffipyynnön, parikymppisiä miljonääri italialaiskreikkalaismalleja on jonossa kosimassa jne jne.
Kerro viimeisimmästä ystävänaisestasi, joka kertoi sinulle, että parikymppiset miljonääri-italialaiskreikkalaismallit kosivat häntä! Tai jolle robin laittoi instassa treffipyynnön!
En, aika hiiri olin. 35 v sain kohteliaisuuksia eniten, oli toisaalta kroppa mutta myös itsevarmuus.
Nykyään kyllä onnellisin.
N52
Alue: Aihe vapaa
Tuo vaatii sen, että kasvojen luusto sitten myös on kaunis. Ei se kaikilla ole. Joillakin voi pieni pyöreys olla kauniimpaa.