Täytyykö sosiaalityöntekijän olla luonteeltaan hoivaava ja superempaattinen?

Ei tarvitse olla hoivaava. Hyvät vuorovaikutustaidot.

Jos yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, niin opiskele ennemmin sosiaalipolitiikkaa. Sosiaalityö on enemmän "kädet paskassa" -duunia.

Harvoin ovat

Pikemminkin epäempaattinen. Pitää pystyä riistämään lapset vanhemmiltaan ihan vaan siksi, että vanhemmat ovat rikkoneet jotain sääntöpykälää kasvatustyössään.

Oikeudentajuinen, tunnollinen

Kuulostat ihan hyvältä. Ei saa olla liian empaattinen, ettei mene ihmisten satuiluihin liiaksi mukaan. Totuus pitää osata erottaa valheista. Päätökset pitää kuitenkin tehdä faktojen pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin epäempaattinen. Pitää pystyä riistämään lapset vanhemmiltaan ihan vaan siksi, että vanhemmat ovat rikkoneet jotain sääntöpykälää kasvatustyössään.

Joskus on ihan aiheellista että lapset viedään. Ikävä kyllä :(

Jämäkkä, asiantunteva ja vuorovaikutustaitoinen pitäisi olla. Ja omat rajat hallussa ettei yöunet mene.

Empaattinen ihminen palaa siinä nopeasti loppuun.

Hoivaava ja empaattinen ihminenkin voi olla järkevä, looginen ja asiallinen. Aika usein ne jotka korostavat omaa "loogisuuttaan", ovat empaattisen vastakohtia. Harva epäempaattinen pitää itseään realistisesti epäempaattisena, vaan mieluummin järkevänä. Mutta oikeasti järkevä ihminen osaa astua muidenkin saappaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin epäempaattinen. Pitää pystyä riistämään lapset vanhemmiltaan ihan vaan siksi, että vanhemmat ovat rikkoneet jotain sääntöpykälää kasvatustyössään.

Joskus on ihan aiheellista että lapset viedään. Ikävä kyllä :(

Joskus se taas on vaan byrokratian määräämä seuraamus jostain.

Ei tarvitse olla, vaan pitää omata kyky olla oikeudenmukainen, johdonmukainen, puolueeton ja auttavainen. Kommunikaatiotaidot ovat ehdoton "must"!

Ennen ajattelin, että sosiaaltyöntekijöiden, hoitajien, psykologien yms. Tulisi olla empaattisia ollakseen hyviä työntekijöitä alallaan ja harvemmat ovat siltä vaikuttaneet.

Nyt ajattelen, että empaattisuus ei auta ko. Aloilla selviämistä. Sen lisäksi, että empaattinen ihminen voi kuormittua niissä liiankin helposti (mikä vaikuttaa työn hoitamiseen kunnolla ja voi johtaa pahimmillaan jopa sairaseläkkeeseen) voi myös olla, että asiakas hyötyy niin sosiaalityöntekijän- kuin psykologinkin jämäkästä, realistisisesta otteesta enemmän kuin asiakkaaseen empatialla suhtautuva. Tosiasioiden kohtaaminen voi auttaa asiakasta helpommin eteenpäin kun niitä ei ole kuorrutettu liialla ymmärtämisellä, joka parhaimmillaan vain pitkittää sitä kierrettä miten asiakkaaksi on päädytty.

Ovatko lääkärit ja lakimiehet mielestäsi yleensä superempaattisia?

Vierailija kirjoitti:

Jos yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, niin opiskele ennemmin sosiaalipolitiikkaa. Sosiaalityö on enemmän "kädet paskassa" -duunia.

Sos.politiikka työllistää vaikeammin, sosiaalityöntekijöillä on hyvä tilanne. Tämäkin on merkittävä tekijä uuden ammatin valinnassa. Sivuaineeksi varmasti hyvä vaihtoehto.

Ap

Kannattaa olla myös epärehellinen, jotta kehtaa suurin silmin kusettaa asiakkaalta etuudet, koska ”kunnan taloudellinen tilanne on heikko”.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa olla myös epärehellinen, jotta kehtaa suurin silmin kusettaa asiakkaalta etuudet, koska ”kunnan taloudellinen tilanne on heikko”.

Rehellinen sossu kun ei kauaa päättäjien painostuksen alla jaksa työskennellä.

Liika virkaintoisuus on pahasta. Maanläheinen ja kansantajuinen ote työhön. 

Ei tämä rakettitiedettä ole. Etua on, jos itsellä ei ole pahoja mt ongelmia, että osaa erottaa asiakkaiden jutuista ihan huuhaat ja oikeat asiat. Toisaalta pitää pystyä kestämään hyvinkin haastavia ihmissuhdetilanteita ja olemaan kykenevä niissä päätöksentekoon. Sosiaalipolitiikka on muuten pakollinen sivuaine. t: sossu

Kunhan on lähtökohtaisesti auttamishaluinen, vastuuntuntoinen ja jossain määrin myös kyyninen. Asiakkaat kun yrittävät viilata linssiin.