Lue keskustelun säännöt.
HS Perheviikko: Hyppy tuntemattomaan Kannattaako lapsi hankkia nuorena vai vanhana?
01.04.2019 |
Tuolla taas toistuu tuo kummallinen lausahdus siitä, kuinka nykynaiset ei enää nää lapsia ja siksi biologinen kello ei ala tikittää. Ei sentään sitä, että ihmisillä ei ole kokemusta perhe-elämästä niin ei voi siitä tietää. Joku väestöliitolla taisi herätä viimein, että me olemme kaikki joskus olleet osa perhettä.
Onkohan väestöliitolla biologeja töissä, erityisesti evoluutiobiologeja? He vain olettavat, että naiseen kuuluu jälkeläisen haluaminen biologisena faktana, mutta miksi näin olisi? Lapsia on tullut, on niitä halunnut tai ei. Ei ihmissukupolvissa ole jalostunut sellaista ominaisuutta, että vain lapsia haluavat lisääntyisivät. Siksi sellainen ominaisuus ei vaan voi olla olemassa yleisesti, ei ainakaan ilman tutkimusta. Tuntuu, että moni noista tutkijoista on itse sellaisia äidiksi syntyneitä, jotka eivät pysty puolueettomasti arvioimaan lapsettomuuden syitä. Heissä on aina jotain "vikaa", sen sijaan että puhuttaisiin vain ominaisuudesta.
Mummoni sanoi aina, että ei ennenkään lapsia haluttu, niitä tuli.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista, että lasten hankkimista siirretään ja jahkataan niin pitkälle, että biologian "parasta aikaa" päivä menee jo ohi. Aiemmin lasten hankkimista ei mietitty niin pitkään, usein esikoinen tuli suunnittelematta yllätyksenä. Lapsettomia ihmisiä pidettiin hieman kummajaisina ja viallisina.
Omassa lapsuudessani perheet olivat suuria, oli paljon serkkuja, setiä tätejä ja enoja. Perhemalli on tuosta kovasti kuivunut kasaan, lähisukulaisia ei välttämättä ole enää ollenkaan ja ihmisten yksinäisyys lisääntyy varsinkin myöhemmällä iällä.
Nämä lapsettomiksi kokonaan tahallisesti jättäytyvät voisivat miettiä sitä, millaista on elää ikääntyneenä, kun ei ole olemassa ketään lähisukulaista. Ja tämä on suunnattu nimenomaan niille, jotka kovaäänisesti kuuluttavat vela- elämäntyyliään. Nuorena jaksaa pitää kontakteja yllä, liikkua, matkustaa ja osallistua. Entäs sitten, kun ei enää jaksa, kun elämä kapeutuu neljän seinän sisälle?
On tietysti paljon tahattomasti lapsettomia ja tiedän sen surun, mikä siihen liittyy. Yleensä he kantavat surunsa hiljaa mielessään, eivätkä osallistu mihinkään lapsivastaisiin kampanjoihin.
Ja etukäteen tiedän myös ne kommentit, miten sukulaisuus ei takaa mitään, sukulaiset eivät kuitenkaan välitä, olivat huonoja vanhempia jne.
Olen nyt läheltä seurannut sukulaiseni sairastuttua vakavasti sitä, miten iso asia on toimivalla sukulaisverkostolla. Aina löytyy joku, jolla on aikaa poiketa ja kantaa vastuu sukulaisena.
Tiedän myös paljon ihmisiä, joilla ei ole kertakaikkiaan yhtään sukulaista, kaikki asiat hoitaa joku viranomainen, edes haudalle ei löydy saattajia.
Olen 110% varma, että olen miettinyt yksinäisyyttäni enemmän kuin sinä. Sinua hiertää se, että sen perusteellinen miettiminen(vuosia) ei ole herättänyt minussa sinun ajatuksia ja pelkoja. En ihan saa kiinni tästä ylimielisyydestä.
Lapsettomuus vaatii paljon, paljon enemmän miettimistä, perustelua ja sitoutumista kuin päätös (HUOM PÄÄTÖS EI ITSE HANKINTA TAI KASVATUS) hankkia lapsia.
Maailma ei ole minulle mitään velkaa. olen lapseton nyt, ja kykenen onneen yksinäisenä. Jos olen lapseton vanhana, ja yksinäinen, niin sitten elän päivän kerrallaan. Ei elämää voi pelätä ja varmistella, pitää USKALTAA elää oman äköistä elämää.
Niin, mutta onhan tässä se ongelma, mikä on nimenomaan nostettu esiin yhteiskunnan taholta! Tulevaisuudessa ei ole veronmaksajia, jos kaikki päättävät jäädä veloiksi. No eipä se minun ongelmani enää ole, kun olen jo muilla mailla. Mutta onhan tämä yhteinen ongelma koko Suomen olemassaololle ja siitä myös velojen pitäisi osata olla huolissaan ihan itsekkäistäkin syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
20-25 vuotiaana on nykymaailmassa käytännössä mahdotonta sitoutua mihinkään, vaikka ei olisi minkäänlaista kipuilua ja itsensä etsimistä meneillään. Yhteen tiettyyn asuinpaikkaan ei voi sitoutua, kun ensin joutuu todennäköisesti lähtemään opiskelemaan jollekin vieraalle paikkakunnalle, sitten opintojen päätyttyä lähtemään sinne mistä sattuu saamaan töitä ja senkin jälkeen vielä muuttamaan pätkätöiden perässä vuosikaudet. Yritä siinä samalla sitten sitoutua ihmissuhteisiin, jos kumppanilla esimerkiksi olisikin töitä koko ajan yhdellä ja samalla paikkakunnalla, ja yhteen työpaikkaan, josta parin määräaikaisen sopparin jälkeen lentää pihalle. Ei ihmekään ettei onnistu.
Luuletko, että ennen ei jouduttu muuttamaan opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle? Kyllä jouduttiin, kun edes yliopisto-verkosto ei ollut näin tiheä, mitä nyt on. Itsekin olen muuttanut ja asunut alivuokralaisasunnossa helsinkiläisperheen nurkissa ja minulla oli tietyt kellonajat, milloin sain käyttää keittiötä ja kylpyhuonetta. Ja työpaikat vaihtuivat ja asuttiin ahtaasti, lapsia meilläkin oli jo kaksi pienessä vuokrakaksiossa.
Tänään ihmisillä on vain niin korkeat vaatimukset elämisen suhteen, ennen tyydyttiin vähempään.
Jos niihin tyydyttiin, miksi sitten asioita pyrittiin parantamaan? Iso osa kesti varmasti ajattelemalla, että joskus tästäkin loukosta päästään. Toiset valittivat ääneen ja loput istuivat kapakassa ja kävivät kotona työvuorojen välissä vain nukkumassa ja vaihtamassa vaatteet.
Aika inhimillistä, että aina pyritään parempaan, siihenhän se perustuu koko ihmiskunnan kehitys. Muutenhan metsästettäisiin edelleen kivikeihäillä ja kuoltaisiin 30 vuotiaana.
Eikös nytkin pyritä pääsemään vähemmällä? Ihminen kehittää koko ajan avukseen koneita ja robotteja. Vapaa-ajan viihteet esim peliteollisuus ovat kiivaan kehittelyn ja kilpailun kohteina. Lisääntyneeseen vapaa-aikaan liittyy "lisääntynyt maailmantuskaisuus" sihenhän aiemmin ei ollut niin paljon aikaa, aika kului sitä arkista elämää suorittaessa. Olihan niitä haaveita, mutta niihin edettiin pienin askelin. Kaikkea hyvää ei saatu heti, niin kuin tämän päivän ihmiset ovat tottuneet saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vuosikymmeniä on ollut mahdollista naisen säädellä raskaaksi tulemista, mutta vasta nyt ihmiset on alkaneet haluta olla lapsettomia isommassa mittakaavassa. Joku syyhän siihen on, eikä se ole evolutiivinen. Itse väitän, että se johtuu kasvatuksesta ja halusta venyttää nuoruutta sinne 35-40-vuotiaaksi saakka.
Näissä nykyään noin 20-25-vuotiaissa on ihan liikaa niitä, jotka kipuilee ”etsiessään itseään”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on kykenemätön sitoutumaan mihinkään, oli sitten kyse lemmikistä, asuinpaikasta, kumppanista tai työpaikasta. Ei siihen sekasotkuun mitään lapsiakaan voi tehdä.
20-25 vuotiaana on nykymaailmassa käytännössä mahdotonta sitoutua mihinkään, vaikka ei olisi minkäänlaista kipuilua ja itsensä etsimistä meneillään. Yhteen tiettyyn asuinpaikkaan ei voi sitoutua, kun ensin joutuu todennäköisesti lähtemään opiskelemaan jollekin vieraalle paikkakunnalle, sitten opintojen päätyttyä lähtemään sinne mistä sattuu saamaan töitä ja senkin jälkeen vielä muuttamaan pätkätöiden perässä vuosikaudet. Yritä siinä samalla sitten sitoutua ihmissuhteisiin, jos kumppanilla esimerkiksi olisikin töitä koko ajan yhdellä ja samalla paikkakunnalla, ja yhteen työpaikkaan, josta parin määräaikaisen sopparin jälkeen lentää pihalle. Ei ihmekään ettei onnistu.
Onneksi, nykymaailmassa, ei tarvitse mennä mikään "lasten teko juttu" edellä, ne voi jättää myös tekemättä. maailma muuttuu ja ei mikään taho odota tätä keneltäkään. Korkeintaan kalkeutuneita tapoja, joista ollaan onneksi hyvää vauhtia pääsemässä eroon.
Eikö tämäkin ketju juuri perustu siihen, että kyllä sitä vaan vähän odotetaan? Jos et hanki lapsia, pitää siihen olla joku hyvä syy tai muuten olet itsekäs ihminen, joka haluaa jatkaa ikuisesti vastuutonta nuoruutta, etkä osaa sitoutua..
Tämä on korkeintaan juuri sitä kalkkeutunutta ajattelutapaa, jos joku todella tekee lapsia jonkin abstraktin tahon "painostuksesta", niin se on hänen ongelmansa jos ei osaa ajatella omilla aivoilla. Sen verran iso juttu että tekee lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista, että lasten hankkimista siirretään ja jahkataan niin pitkälle, että biologian "parasta aikaa" päivä menee jo ohi. Aiemmin lasten hankkimista ei mietitty niin pitkään, usein esikoinen tuli suunnittelematta yllätyksenä. Lapsettomia ihmisiä pidettiin hieman kummajaisina ja viallisina.
Omassa lapsuudessani perheet olivat suuria, oli paljon serkkuja, setiä tätejä ja enoja. Perhemalli on tuosta kovasti kuivunut kasaan, lähisukulaisia ei välttämättä ole enää ollenkaan ja ihmisten yksinäisyys lisääntyy varsinkin myöhemmällä iällä.
Nämä lapsettomiksi kokonaan tahallisesti jättäytyvät voisivat miettiä sitä, millaista on elää ikääntyneenä, kun ei ole olemassa ketään lähisukulaista. Ja tämä on suunnattu nimenomaan niille, jotka kovaäänisesti kuuluttavat vela- elämäntyyliään. Nuorena jaksaa pitää kontakteja yllä, liikkua, matkustaa ja osallistua. Entäs sitten, kun ei enää jaksa, kun elämä kapeutuu neljän seinän sisälle?
On tietysti paljon tahattomasti lapsettomia ja tiedän sen surun, mikä siihen liittyy. Yleensä he kantavat surunsa hiljaa mielessään, eivätkä osallistu mihinkään lapsivastaisiin kampanjoihin.
Ja etukäteen tiedän myös ne kommentit, miten sukulaisuus ei takaa mitään, sukulaiset eivät kuitenkaan välitä, olivat huonoja vanhempia jne.
Olen nyt läheltä seurannut sukulaiseni sairastuttua vakavasti sitä, miten iso asia on toimivalla sukulaisverkostolla. Aina löytyy joku, jolla on aikaa poiketa ja kantaa vastuu sukulaisena.
Tiedän myös paljon ihmisiä, joilla ei ole kertakaikkiaan yhtään sukulaista, kaikki asiat hoitaa joku viranomainen, edes haudalle ei löydy saattajia.
Olen 110% varma, että olen miettinyt yksinäisyyttäni enemmän kuin sinä. Sinua hiertää se, että sen perusteellinen miettiminen(vuosia) ei ole herättänyt minussa sinun ajatuksia ja pelkoja. En ihan saa kiinni tästä ylimielisyydestä.
Lapsettomuus vaatii paljon, paljon enemmän miettimistä, perustelua ja sitoutumista kuin päätös (HUOM PÄÄTÖS EI ITSE HANKINTA TAI KASVATUS) hankkia lapsia.
Maailma ei ole minulle mitään velkaa. olen lapseton nyt, ja kykenen onneen yksinäisenä. Jos olen lapseton vanhana, ja yksinäinen, niin sitten elän päivän kerrallaan. Ei elämää voi pelätä ja varmistella, pitää USKALTAA elää oman äköistä elämää.
Ei minua hierrä mitenkään sinun päätöksesi, se on jokaisen henkilökohtainen asia. Mutta yleisesti pohdiskelin asiaa. Onhan siihen, että ei hankita lapsia monia eri syitä. Kuitenkin ihan lajin säilymisen kannalta on aika luonnollista hankkia lapsia, kuuluuhan seksuaalisuus kuitenkin tiiviisti ihmisen biologiaan.
Jos ei olisi keksitty ehkäisyvälineitä, meidänhän ei tarvitsisi puhua mistään lapsipulasta, mikä Suomessa nyt on. Koko maapallon tasolla ei ole tietysti mitään lapsipulaa, vaan lapsia syntyy eniten siellä, missä ei ole mitään resursseja kasvattaa lapsia ja tarjota heille hyviä elämisen mahdollisuuksia. Maapallo on tässä suhteessa jakautunut täysin kahteen maailmaan.
Vaikka on lapsia, niin aika moni vanha ihminen on yksin, kun ei niitä lapsia se vaipoissa makaava vanhempi juuri kiinnosta, korkeintaan kun perintöä aletaan jakamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista, että lasten hankkimista siirretään ja jahkataan niin pitkälle, että biologian "parasta aikaa" päivä menee jo ohi. Aiemmin lasten hankkimista ei mietitty niin pitkään, usein esikoinen tuli suunnittelematta yllätyksenä. Lapsettomia ihmisiä pidettiin hieman kummajaisina ja viallisina.
Omassa lapsuudessani perheet olivat suuria, oli paljon serkkuja, setiä tätejä ja enoja. Perhemalli on tuosta kovasti kuivunut kasaan, lähisukulaisia ei välttämättä ole enää ollenkaan ja ihmisten yksinäisyys lisääntyy varsinkin myöhemmällä iällä.
Nämä lapsettomiksi kokonaan tahallisesti jättäytyvät voisivat miettiä sitä, millaista on elää ikääntyneenä, kun ei ole olemassa ketään lähisukulaista. Ja tämä on suunnattu nimenomaan niille, jotka kovaäänisesti kuuluttavat vela- elämäntyyliään. Nuorena jaksaa pitää kontakteja yllä, liikkua, matkustaa ja osallistua. Entäs sitten, kun ei enää jaksa, kun elämä kapeutuu neljän seinän sisälle?
On tietysti paljon tahattomasti lapsettomia ja tiedän sen surun, mikä siihen liittyy. Yleensä he kantavat surunsa hiljaa mielessään, eivätkä osallistu mihinkään lapsivastaisiin kampanjoihin.
Ja etukäteen tiedän myös ne kommentit, miten sukulaisuus ei takaa mitään, sukulaiset eivät kuitenkaan välitä, olivat huonoja vanhempia jne.
Olen nyt läheltä seurannut sukulaiseni sairastuttua vakavasti sitä, miten iso asia on toimivalla sukulaisverkostolla. Aina löytyy joku, jolla on aikaa poiketa ja kantaa vastuu sukulaisena.
Tiedän myös paljon ihmisiä, joilla ei ole kertakaikkiaan yhtään sukulaista, kaikki asiat hoitaa joku viranomainen, edes haudalle ei löydy saattajia.
Minulla ei ole juurikaa lähisukulaisia ja lasten kasvattaminen tällaisessa tilanteessa vasta ikävää onkin.
Silloin se lähiverkosto pitää luoda muista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista, että lasten hankkimista siirretään ja jahkataan niin pitkälle, että biologian "parasta aikaa" päivä menee jo ohi. Aiemmin lasten hankkimista ei mietitty niin pitkään, usein esikoinen tuli suunnittelematta yllätyksenä. Lapsettomia ihmisiä pidettiin hieman kummajaisina ja viallisina.
Omassa lapsuudessani perheet olivat suuria, oli paljon serkkuja, setiä tätejä ja enoja. Perhemalli on tuosta kovasti kuivunut kasaan, lähisukulaisia ei välttämättä ole enää ollenkaan ja ihmisten yksinäisyys lisääntyy varsinkin myöhemmällä iällä.
Nämä lapsettomiksi kokonaan tahallisesti jättäytyvät voisivat miettiä sitä, millaista on elää ikääntyneenä, kun ei ole olemassa ketään lähisukulaista. Ja tämä on suunnattu nimenomaan niille, jotka kovaäänisesti kuuluttavat vela- elämäntyyliään. Nuorena jaksaa pitää kontakteja yllä, liikkua, matkustaa ja osallistua. Entäs sitten, kun ei enää jaksa, kun elämä kapeutuu neljän seinän sisälle?
On tietysti paljon tahattomasti lapsettomia ja tiedän sen surun, mikä siihen liittyy. Yleensä he kantavat surunsa hiljaa mielessään, eivätkä osallistu mihinkään lapsivastaisiin kampanjoihin.
Ja etukäteen tiedän myös ne kommentit, miten sukulaisuus ei takaa mitään, sukulaiset eivät kuitenkaan välitä, olivat huonoja vanhempia jne.
Olen nyt läheltä seurannut sukulaiseni sairastuttua vakavasti sitä, miten iso asia on toimivalla sukulaisverkostolla. Aina löytyy joku, jolla on aikaa poiketa ja kantaa vastuu sukulaisena.
Tiedän myös paljon ihmisiä, joilla ei ole kertakaikkiaan yhtään sukulaista, kaikki asiat hoitaa joku viranomainen, edes haudalle ei löydy saattajia.
Olen 110% varma, että olen miettinyt yksinäisyyttäni enemmän kuin sinä. Sinua hiertää se, että sen perusteellinen miettiminen(vuosia) ei ole herättänyt minussa sinun ajatuksia ja pelkoja. En ihan saa kiinni tästä ylimielisyydestä.
Lapsettomuus vaatii paljon, paljon enemmän miettimistä, perustelua ja sitoutumista kuin päätös (HUOM PÄÄTÖS EI ITSE HANKINTA TAI KASVATUS) hankkia lapsia.
Maailma ei ole minulle mitään velkaa. olen lapseton nyt, ja kykenen onneen yksinäisenä. Jos olen lapseton vanhana, ja yksinäinen, niin sitten elän päivän kerrallaan. Ei elämää voi pelätä ja varmistella, pitää USKALTAA elää oman äköistä elämää.
Ei minua hierrä mitenkään sinun päätöksesi, se on jokaisen henkilökohtainen asia. Mutta yleisesti pohdiskelin asiaa. Onhan siihen, että ei hankita lapsia monia eri syitä. Kuitenkin ihan lajin säilymisen kannalta on aika luonnollista hankkia lapsia, kuuluuhan seksuaalisuus kuitenkin tiiviisti ihmisen biologiaan.
Jos ei olisi keksitty ehkäisyvälineitä, meidänhän ei tarvitsisi puhua mistään lapsipulasta, mikä Suomessa nyt on. Koko maapallon tasolla ei ole tietysti mitään lapsipulaa, vaan lapsia syntyy eniten siellä, missä ei ole mitään resursseja kasvattaa lapsia ja tarjota heille hyviä elämisen mahdollisuuksia. Maapallo on tässä suhteessa jakautunut täysin kahteen maailmaan.
Näyttää lapsia syntyvän suomeenkin, ei ne mihinkään ole loppumassa. Ja ulkomailta saapi lisää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka on lapsia, niin aika moni vanha ihminen on yksin, kun ei niitä lapsia se vaipoissa makaava vanhempi juuri kiinnosta, korkeintaan kun perintöä aletaan jakamaan.
Jaa. tuota ei kyllä voi yleistää. Kyllä minun työpaikallani hoitokodissa omaisia käy paljon, sekä nuoria että vanhoja sukulaisia. Jonkun luona ei käy, mutta silloin ei niitä sukulaisia ole välttämättä olemassa tai asuvat kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista, että lasten hankkimista siirretään ja jahkataan niin pitkälle, että biologian "parasta aikaa" päivä menee jo ohi. Aiemmin lasten hankkimista ei mietitty niin pitkään, usein esikoinen tuli suunnittelematta yllätyksenä. Lapsettomia ihmisiä pidettiin hieman kummajaisina ja viallisina.
Omassa lapsuudessani perheet olivat suuria, oli paljon serkkuja, setiä tätejä ja enoja. Perhemalli on tuosta kovasti kuivunut kasaan, lähisukulaisia ei välttämättä ole enää ollenkaan ja ihmisten yksinäisyys lisääntyy varsinkin myöhemmällä iällä.
Nämä lapsettomiksi kokonaan tahallisesti jättäytyvät voisivat miettiä sitä, millaista on elää ikääntyneenä, kun ei ole olemassa ketään lähisukulaista. Ja tämä on suunnattu nimenomaan niille, jotka kovaäänisesti kuuluttavat vela- elämäntyyliään. Nuorena jaksaa pitää kontakteja yllä, liikkua, matkustaa ja osallistua. Entäs sitten, kun ei enää jaksa, kun elämä kapeutuu neljän seinän sisälle?
On tietysti paljon tahattomasti lapsettomia ja tiedän sen surun, mikä siihen liittyy. Yleensä he kantavat surunsa hiljaa mielessään, eivätkä osallistu mihinkään lapsivastaisiin kampanjoihin.
Ja etukäteen tiedän myös ne kommentit, miten sukulaisuus ei takaa mitään, sukulaiset eivät kuitenkaan välitä, olivat huonoja vanhempia jne.
Olen nyt läheltä seurannut sukulaiseni sairastuttua vakavasti sitä, miten iso asia on toimivalla sukulaisverkostolla. Aina löytyy joku, jolla on aikaa poiketa ja kantaa vastuu sukulaisena.
Tiedän myös paljon ihmisiä, joilla ei ole kertakaikkiaan yhtään sukulaista, kaikki asiat hoitaa joku viranomainen, edes haudalle ei löydy saattajia.
Olen 110% varma, että olen miettinyt yksinäisyyttäni enemmän kuin sinä. Sinua hiertää se, että sen perusteellinen miettiminen(vuosia) ei ole herättänyt minussa sinun ajatuksia ja pelkoja. En ihan saa kiinni tästä ylimielisyydestä.
Lapsettomuus vaatii paljon, paljon enemmän miettimistä, perustelua ja sitoutumista kuin päätös (HUOM PÄÄTÖS EI ITSE HANKINTA TAI KASVATUS) hankkia lapsia.
Maailma ei ole minulle mitään velkaa. olen lapseton nyt, ja kykenen onneen yksinäisenä. Jos olen lapseton vanhana, ja yksinäinen, niin sitten elän päivän kerrallaan. Ei elämää voi pelätä ja varmistella, pitää USKALTAA elää oman äköistä elämää.
Ei minua hierrä mitenkään sinun päätöksesi, se on jokaisen henkilökohtainen asia. Mutta yleisesti pohdiskelin asiaa. Onhan siihen, että ei hankita lapsia monia eri syitä. Kuitenkin ihan lajin säilymisen kannalta on aika luonnollista hankkia lapsia, kuuluuhan seksuaalisuus kuitenkin tiiviisti ihmisen biologiaan.
Jos ei olisi keksitty ehkäisyvälineitä, meidänhän ei tarvitsisi puhua mistään lapsipulasta, mikä Suomessa nyt on. Koko maapallon tasolla ei ole tietysti mitään lapsipulaa, vaan lapsia syntyy eniten siellä, missä ei ole mitään resursseja kasvattaa lapsia ja tarjota heille hyviä elämisen mahdollisuuksia. Maapallo on tässä suhteessa jakautunut täysin kahteen maailmaan.
Näyttää lapsia syntyvän suomeenkin, ei ne mihinkään ole loppumassa. Ja ulkomailta saapi lisää....
No kyllä tilastot kertovat muuta, sitten nälkävuosien ei ole syntyvyys ollut näin alhaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”mitä vaan teet niin väärin menee”
Suomeksi; tee mitä tykkäät ootpahan sitten yhden asian tehnyt oikein.
Jos raskaus ja synnytys olisi helpompaa, voisin harkita. En uskalla ottaa riskiä lapsen tai itseni vammautumisesta, ja sitten yhteiskunnan hylkäämäksi joutumisesta. Olisin myös hirveä rasite työnantajalle jos alkaisin lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se surullista, että lasten hankkimista siirretään ja jahkataan niin pitkälle, että biologian "parasta aikaa" päivä menee jo ohi. Aiemmin lasten hankkimista ei mietitty niin pitkään, usein esikoinen tuli suunnittelematta yllätyksenä. Lapsettomia ihmisiä pidettiin hieman kummajaisina ja viallisina.
Omassa lapsuudessani perheet olivat suuria, oli paljon serkkuja, setiä tätejä ja enoja. Perhemalli on tuosta kovasti kuivunut kasaan, lähisukulaisia ei välttämättä ole enää ollenkaan ja ihmisten yksinäisyys lisääntyy varsinkin myöhemmällä iällä.
Nämä lapsettomiksi kokonaan tahallisesti jättäytyvät voisivat miettiä sitä, millaista on elää ikääntyneenä, kun ei ole olemassa ketään lähisukulaista. Ja tämä on suunnattu nimenomaan niille, jotka kovaäänisesti kuuluttavat vela- elämäntyyliään. Nuorena jaksaa pitää kontakteja yllä, liikkua, matkustaa ja osallistua. Entäs sitten, kun ei enää jaksa, kun elämä kapeutuu neljän seinän sisälle?
On tietysti paljon tahattomasti lapsettomia ja tiedän sen surun, mikä siihen liittyy. Yleensä he kantavat surunsa hiljaa mielessään, eivätkä osallistu mihinkään lapsivastaisiin kampanjoihin.
Ja etukäteen tiedän myös ne kommentit, miten sukulaisuus ei takaa mitään, sukulaiset eivät kuitenkaan välitä, olivat huonoja vanhempia jne.
Olen nyt läheltä seurannut sukulaiseni sairastuttua vakavasti sitä, miten iso asia on toimivalla sukulaisverkostolla. Aina löytyy joku, jolla on aikaa poiketa ja kantaa vastuu sukulaisena.
Tiedän myös paljon ihmisiä, joilla ei ole kertakaikkiaan yhtään sukulaista, kaikki asiat hoitaa joku viranomainen, edes haudalle ei löydy saattajia.
Minulla ei ole juurikaa lähisukulaisia ja lasten kasvattaminen tällaisessa tilanteessa vasta ikävää onkin.
Silloin se lähiverkosto pitää luoda muista ihmisistä.
Ai jaa, ihanko totta. Mutta hitusen helpommalla pääsee, jos on verkosto on omasta takaa valmiina.
Naisten synnytysikä on varmasti noussut ihan vain sen takia, että nykyään eletään huomattavasti pidempään.
Myös kaikki eliöt maailmassa lisääntyvät ja se kuuluu ihmisiinkin. Tottakai jotain on periaatteessa evoluutioon katsomalla "vialla", jos ei halua lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kolme lasta, mutta ymmärrän oikein hyvin vapaaehtoisen lapsettomuuden. Raskaaksi tulemisen voi säädellä itselleen sopivaan ajankohtaan , mutta etenkin miettiä vanhemmuuden vastuuta. Ei se ikä ole ratkaiseva tekijä, vaan valmius kasvaa vanhemmuuteen. Surullisinta on tehdä lapsi korjaamaan ontuvaa parisuhdetta ja sitten meneekin vielä vaikeammaksi ja erotaan. Siinä on yksi kärsivä lapsi lisää maailmassa.
Jos olisin aikoinaan alkanut miettiä, miten raskasta on, miten paljon maksaa j.n.e. En olisi hankkinut yhtään lasta. Kaksi tuli alle 30-vuotiaana. Kun työura on aivan alkutaipaleella, on hyvä lasten hankkimisaika.
Jos hankkii lapset 40-vuotiaana, on itse 60, kun lapsi on 20. Kokemukseni on, että lapsi ei ole niin kallis hankinta, kun pelätään. Lasten kanssa voi matkustaa. Päivähoitoa kestää muutaman vuoden. Yleensä lapsi nukkuu muutamaa yöllistä heräämistä lukuunottamatta hyvin. On hienoa, kun tekee 40-vuotiaana työuraa, lapset ovat isoja. Katselin monta kertaa yli 40-vuotiaita raskaana olevia naisia työssäni, ja ajattelin, että voi voi. Hankkikaa lapset ajoissa. Se on viisautta.
Vierailija kirjoitti:
Naisten synnytysikä on varmasti noussut ihan vain sen takia, että nykyään eletään huomattavasti pidempään.
Myös kaikki eliöt maailmassa lisääntyvät ja se kuuluu ihmisiinkin. Tottakai jotain on periaatteessa evoluutioon katsomalla "vialla", jos ei halua lisääntyä.
ei halua lisääntyä tarvita jos se tapahtuu ilmankin - ei mikään ominaisuus yleisty populaatiossa jos valinta ei sitä ohjaa, miksi yleistyisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten synnytysikä on varmasti noussut ihan vain sen takia, että nykyään eletään huomattavasti pidempään.
Myös kaikki eliöt maailmassa lisääntyvät ja se kuuluu ihmisiinkin. Tottakai jotain on periaatteessa evoluutioon katsomalla "vialla", jos ei halua lisääntyä.
ei halua lisääntyä tarvita jos se tapahtuu ilmankin - ei mikään ominaisuus yleisty populaatiossa jos valinta ei sitä ohjaa, miksi yleistyisi?
Jos ei halua lisääntyä, silloin ei varmaan lisäänny?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin aikoinaan alkanut miettiä, miten raskasta on, miten paljon maksaa j.n.e. En olisi hankkinut yhtään lasta. Kaksi tuli alle 30-vuotiaana. Kun työura on aivan alkutaipaleella, on hyvä lasten hankkimisaika.
Jos hankkii lapset 40-vuotiaana, on itse 60, kun lapsi on 20. Kokemukseni on, että lapsi ei ole niin kallis hankinta, kun pelätään. Lasten kanssa voi matkustaa. Päivähoitoa kestää muutaman vuoden. Yleensä lapsi nukkuu muutamaa yöllistä heräämistä lukuunottamatta hyvin. On hienoa, kun tekee 40-vuotiaana työuraa, lapset ovat isoja. Katselin monta kertaa yli 40-vuotiaita raskaana olevia naisia työssäni, ja ajattelin, että voi voi. Hankkikaa lapset ajoissa. Se on viisautta.
mitä väliä, vaikka lapset ovat 20 kun olet 60v? Naisten odotetaan elävän noin 84 ikään asti. Siinä ennättää lapset olla yli neljäkymppisiä.
Kun lähdet tekemään lapsia ennen työn aloituksia, ongelmaksi voi koitua, että työpaikkoja on vaikeampi saada, koska naisten oletetaan hoitavan ne lapset.
Myös ei nuorena ole aina järkevä tehdä lapsia, nuoret harvemmin tajuavat yhtä hyvin kuin vanhemmat, mitä siihen lapsen kasvatukseen sisältyy (siis muukin, kuin niiden ruokkiminen ja vaatetus).
Ei ole mitään viisautta hankkia lapsia silloin, kun se ei itselle sovi. Sinä et siis taida kovinkaan viisas olla, kun sanot tuollaisia kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Naisten synnytysikä on varmasti noussut ihan vain sen takia, että nykyään eletään huomattavasti pidempään.
Myös kaikki eliöt maailmassa lisääntyvät ja se kuuluu ihmisiinkin. Tottakai jotain on periaatteessa evoluutioon katsomalla "vialla", jos ei halua lisääntyä.
Mutta edelleen se hedelmällisin ikä naisella on pysynyt melko samana, ts siinä +20 vuotiaana.
Ihmiset on itsekkäitä, ei kiinnosta muu kuin oma hyvinvointi. Koskaan ei ole oikea aika. Siinä perimmäinen syy, vaikka voihan sitä selittää vaikka millä.