Miksi nykyään vaaditaan olemaan täydellinen äiti ja hoitamaan kaikki täydellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle ole tuommoista vastaan tullut. 😲 neuvolassa katsottiin vaan kasvut ja kehitykset eikä kukaan ole koskaan kysellyt miksei käydä kerhoissa tms.

Ei niitä neuvoja tulekkaan meidänlaisille äideille, jotka käymme vain punnituttamassa lapsemme ja perusasiat hoitamassa.

Ne äidit, jotka jää tuntikausiksi purkamaan mieltään ja pohtimaan äitiyttään ja parisuhdettaan ja jaarittelevat jaarittelemasta päästyään, kun hehän ovat äitejä, saavat sitten näitä neuvoja. Ja sitten he loukkaantuvat, kun heitä kehdattiin neuvoa, kun hehän vain halusivat pohtia suurta äitiyttään ja suuria tuntemuksia ja parisuhdettaan ja kaikkea mahdollista.

Minulla on vaihtunut terkkari pari kertaa neuvolassa, ja jotkut terkkarit tenttaa noista jaksamisasioista ja äityiden kokemis -asioista ja parisuhdeasioista hyvin tarkkaan, siten että normaalikohteliaan ihmisen on todella vaikea olla lähtemättä siihen "vatvomiseen" mukaan. Osa taas ei juuri kysele niistä mitään vaan punnitsee ym. ja antaa uuden ajan. Sanoisin, että tuo jaarittelu ei johdu äidistä vaan terkkarin tavasta tehdä työtään.

Ylen jutussa yksi (johtava) terkka sanoi, että hän tulkitsee jaksamisongelmaksi aina sen, jos joku sanoo, että kaikki menee hyvin. Minusta tuo on todella sairas ajattelutapa. Sitten kaivamalla kaivetaan ja ylitulkitaan ja kirjataan niitä vainoharhaisia "havaintoja". Itse huomasin, että helpoimmalla pääsi, kun esitti jossain kohtaa tyhmää ja kertoi jonkin pienen helpon ongelman, johon se terkka sai paneutua ja siten tuli hyvälle mielelle. Naurettavaa, mutta niin se toimii.

Ne neuvoloiden ohjeet siitä, että miten neuvolaterkkarin pitää tehdä työtään on muuttuneet aika paljon viime vuosina. Ennen neuvolaterkkarin työ olikin lähinnä seurata vauvan painoa ja kasvua ja kehitystä, mutta nykyään niiden käsketään käymään äitien kanssa kaikenlaisia äitiys-keskusteluita ja tenttaamaan tarkkaan jaksamisasioista ja parisuhdeasioista (koska parisuhde vaikuttaa vauvaan ja äidin jaksamiseen jne). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvolasta on kyllä tullut kaikenlaisia ja ristiriitaisiakin ohjeita ja moitteita, tässä niistä muutamia:

- ihan alkuun olin jo tehnyt jotain väärin raskausaikana kun lapsi syntyi alle 3 kg painoisena

-perhepedissä ei saa nukkua, lapsi ei opi ikinä omaan sänkyynsä (no kyllä oppi)

-vauvaa ei saa pitää sitterissä ollenkaan

-päiväunet olisi ehdottomasti pitänyt nukkua ulkona eikä omassa sängyssä (naapuri tupakoi jatkuvasti meidän parvekkeen vieressä, en todellakaan laittanut vauvaa sinne nukkumaan)

-ollaan selkeästi tehty jotain väärin kun vauva ei suostunut juomaan maitoa pullosta (vähän harmitti kun en täysimetysaikana päässyt yksin juuri minnekään, mutta nopeasti aika meni loppujen lopuksi)

-taas tehtiin jotain väärin, kun vauva ei halunnut juoda nokka- tai pillimukista, vain tavallisesta mukista

-normaalit vauvat eivät kuulemma nuku täysiä 9h yöunia 2 kk iässä. Olisi pitänyt herättää syömään ja kun en suostunut päästiin ylimääräisiin kasvuseurantoihin. Terkkari oli pettyneen näköinen, kun vauva kasvoi hyvin

-alle 3 kk ikäistä ei saa kuulemma viedä ravintolaan/ostoskeskukseen/kirjastoon (milläs tämän järjestät jos on vaikka isompiakin lapsia)

-kuitenkin kysyttiin kai olen käynyt joka päivä vaunulenkeillä

-sama vauva alkoi heräillä yöllä puolen vuoden ikäisenä ja sekään ei ollut hyvä. Ei kuulemma normaalia (on normaalia)

-joka kerta kysyttiin joko unikoulu on pidetty ja milloin meinattiin se pitää

-8 kk ikäisen olisi pitänyt syödä 5x 2dl soseita päivässä ja maidot päälle. (No ei syönyt kuin muutaman lusikallisen kerrallaan, kasvoi hyvin eikä vielä 3-vuotiaanakaan syö noin paljoa)

-jostain syystä alle vuoden ikäisenä painostettiin joka kerta, että vauva pitäisi jättää esimerkiksi isovanhemmille hoitoon mahdollisimman usein (miksi?)

-joka kerta painostettiin menemään perhekerhoon. Ei siis suoraan käsketty, mutta annettiin ymmärtää, että se on suunnilleen pakollista. Kävin kerran, enkä mennyt uudelleen.

Neuvolan terkkari on eläkeikää lähestyvä nainen, ja kaikki, joka poikkeaa ohjeistuksesta on väärin. Osa näistä ohjeista on kyllä turhan yksityiskohtaisia ja yksityiselämään puuttuvia. Tähän lisätään vielä oma äiti ja anoppi, jotka kilpaa kertovat, mitä tein väärin. Molempien mielestä lapsi on aina väärin puettu, syötetään väärää ruokaa, imetys on turhaa, nukutetaan väärin, kuivaksi olisi pitänyt oppia jo reilun vuoden iässä tms. Ja kun lähellä asuvat, jompi kumpi on kylässä lähes joka päivä, enkä kiellä, koska lapsi tykkää kovasti mummoistaan. Varsinkin oma äitini ottaa kaiken, jonka teen eri tavalla kuin omassa lapsuudessa henkilökohtaisena loukkauksena. Alkuun tämä oli tosi raskasta. Minulla ei ollut mitään kokemusta pienistä lapsista ja ihmettelin, että voinko tosiaan tehdä kaiken ihan väärin.

Mistä se neuvolassa tiesi sinusta kaiken tuon? En minä ole kertonut mitään syömisistä (juu, hyvin syö) tai vaunulenkeistä (ollaan käyty). Mitään gestapokysymyksiä ei ole esitetty eikä mitään ihmeitä vaadittu.

Tosin meidän 2 kg 904 g painoisena syntynyt esikoinen söi 8 kk iässä kutakuinkin samaa ruokaa kuin me vanhemmatkin, joten eipä niitä ruokaohjeistuksia olisi tarvittukaan.

Olen lainaamasi viestin kirjoittaja ja meille on tosiaan pidetty joka kerta tuollainen yksityiskohtainen kolmannen asteen kuulustelu. En nyt oikein tajunnut olla vastaamattakaan noihin kysymyksiin, en osaa olla töykeä käytännössä vierasta ihmistä kohtaan, joka kyselee niinkin yhdentekevistä asioista kuin vaunulenkeistä. Voi olla, että kyseessä on vain kyseisen terveydenhoitajan tapa tehdä töitä vai siitä, että alkuun kyselin kokemattomana vaikka napatyngän puhdistukseen liittyviä asioita ja terkkari ajatteli minun kaipaavan paljon tukea. Ajattelin juuri tällaisten asioiden kuuluvan neuvolalle.

Terkkareita tuntuu olevan hyvin moneen lähtöön, kaverini käy lapsensa kanssa ihmisellä, joka on itsekin pienten lasten äiti. Ei kuulemma painostusta mihinkään unikouluihin tai uteluita henkilökohtaisista asioista, kaikki kuulemma hyvin, kun lapsi kasvaa ja kehittyy ja vanhemmatkin ovat tyytyväisiä.

Ehdottomasti näillä konemuksilla en tässä maassa enää lisäänny. Ap:n kuvailemat jutut kohtasin myös. Kammottavaa elämää sellainen. En ole pysynyt kunnolla nauttimaan äitiydestä, koska olen vapaa sielu, ihminen joka ahdistuu tällaisesta tiettyyn muottiin ”pakottamisesta”. Olen tästä nykyisin aika katkera, lapsi on onneksi jo koululainen että jossain tuolla se maali häämöttää kun yhteiskunta ei enää läähätä niskaan.

Opin tietysti raportoimaan kaikki asiat neuvolan ihanteiden mukaan. Eli suosittelen Ap:llekin, että sanot vaan niin kuin he haluavat sinun tekevän, pääset helpoimmalla.

Jo on taas draamaa. Eiköhän se ole lopulta ihan hyvä asia, että meillä on neuvola, jossa kysellään perheen voinnista ja annetaan, noh, neuvoja. On sitten edes jonkinlainen mahdollisuus löytää ne tapaukset, joissa lapsi (tai vanhempi) oikeasti tarvitsee apua.

Missähän puskissa me ollaan eletty kun tällaista ongelmaa ei ole tullut esiin.

Yksityisessä neuvolassa ei kysellä. Pituus ja paino ja miten menee. Jos vastaa, että ihan hyvin, niin se on kiitos ja kassan kautta kotiin.

Inhoan tätä nykytyyliä keskustella tekemällä joku päätön uhriutumisyleistys, joka esitetään faktana ja esitetään kysymyksen muodossa...Useimmiten joku nainen uhriutumassa, mut voi olla mieskin. Uhteistä on se, että kuvitellaan olevansa niin oikeessa, että mitään muita vaihtoehtoja ei ole olemassa

"MIKSI NYKYÄÄN ÄITEJÄ SYYLLISTETÄÄN....."

"MIKSI NYKYÄÄN NAISET JOUTUVAT SITÄTÄTÄJATOTA"

"MIKSI MIKSI... MIKSEI ISÄT KOSKAAN..."

Jesta miten rasittava tyyli avata keskustelu.

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas draamaa. Eiköhän se ole lopulta ihan hyvä asia, että meillä on neuvola, jossa kysellään perheen voinnista ja annetaan, noh, neuvoja. On sitten edes jonkinlainen mahdollisuus löytää ne tapaukset, joissa lapsi (tai vanhempi) oikeasti tarvitsee apua.

Hölmölästä, päivää.

Ankeutetaan 100 000 perheen elämää jotta löydämme yhden potentiaalisen mätämunan.

Oon niin onnellinen tästä keskustelusta. Kerrankin jossain äidit myöntävät etteivät itsekkään noudata kaikkia miljoonia ohjeita ja suosituksia täydellisesti, vaan on ihan ok toimia siten kuin omaan perheeseen parhaiten sopii. Huh, mikä taakka tippui harteilta. En ehkä sittenkään ole maailman paskin äiti, tai ainakin meitä on sitten muitakin.

Et siis ikinä opi.

Kirjoita lyhyempiä avauksia. Opi tiivistämään.

Mulla on kolme lasta ja ensinmäisen kanssa otin ehkä paineita noista kaikista ohjeista ja neuvoista mitä tuli neuvolasta ja muilta ihmisiltä. Äitini on tehnyt työuransa lastenhoitajana joten neuvoja on riittänyt... Huomasin kuitenkin aika nopeasti että osa neuvoista on ihan peestä ja nimenomaan vauvan kuuntelu ja maalaisjärki on tärkeintä. Ja ne ohjeet myös muuttuvat koko ajan, ihan siis virallisetkin. Olen tehnyt niinkuin olen itse parhaaksi kokenut ja ihan hyviä lapsia olen kasvattanut.

Aplle sanoisin että teet niinkuin itse parhaaksi näet vauvallesi ja annat ohjeiden olla. Neuvolaterkoissa on monenlaisia, pahimpia on ne vastavalmistuneet joilla ei ole vielä omia lapsia. Niille kannattaa vaan nyökytellä ja hymyillä... Ja jos niiltä jotain kysyy niin ei ne osaa vastata. Itselle on onneksi osunut myös kaksi vanhaa ja kokenutta terkkaria ja ne on ihan parhaita. Osaavat kokemuksella neuvoa jos tarvii apua ja toisaalta luottavat maalaisjärkeen.

Mutta olen samaa mieltä apn kanssa että äitiydestä on tullut suorittamista, kaikkeen puututaan ja pitäisi olla niin täydellistä. Ja osa ottaa ihan hirveet paineet siitä ja ahdistuu.

Vierailija kirjoitti:

Oon niin onnellinen tästä keskustelusta. Kerrankin jossain äidit myöntävät etteivät itsekkään noudata kaikkia miljoonia ohjeita ja suosituksia täydellisesti, vaan on ihan ok toimia siten kuin omaan perheeseen parhaiten sopii. Huh, mikä taakka tippui harteilta. En ehkä sittenkään ole maailman paskin äiti, tai ainakin meitä on sitten muitakin.

No noi jotkut vaatimukset mitä täällä on listattu ovat ihan järjettömiä, kuten unikoulupakko, perhekerhopakko, tietyt ruoat-pakko. Mun on jotenkin vaikea uskoa, että kukaan kokisi pakkoa noudattaa niitä. Vrt. mun mummot on kertoneet, että huolimatta sen ajan auktoriteettiuskosta, ei he imettäneet vauvojaan 4 tunnin välein vaan kun vauvalla oli nälkä. Toivottavasti kaikki noudattaa järkeviä ohjeita kuitenkin kuten antaa d-vitamiinia, ei anna vauvan huutaa yksin jne.

Huvittaa ap:n kaltaiset yhä yleistyvät "sushivanhemmat" joille tulee aina yllätyksenä ettei vauva voi noudattaa mitään hypertrendikästä erikoisruokavaliota eikä vauvalle tee hyvää koktailibileiden mukaan muodostuva elämänrytmi.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa ap:n kaltaiset yhä yleistyvät "sushivanhemmat" joille tulee aina yllätyksenä ettei vauva voi noudattaa mitään hypertrendikästä erikoisruokavaliota eikä vauvalle tee hyvää koktailibileiden mukaan muodostuva elämänrytmi.

Niin siis kai sinä tajuat että ne sulle läskisoosijuntille oudot ruoat on ihan perusruokia muualla. Ja vauvahan ei vaadi 8-16 aikataulua kun ei se käy hoidossa tai töissä.

Vittuuks teette niitä kakaroita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sitten tiennyt, että raskausaikana ei saa syödä sushia.

Miksi ei saa syödä sushia?

Mitä pahaa riisissä on?

Raaka kala merilevä on varmasti hyvä jättää pois ja valita sellaista sushia jossa ei niitä ole.

Älä AP kuuntele kaikkia ohjeita.

Kyllä se lapsi teidän elämäänne sopeutuu ja todennäköisesti syö mielellään sushia.

Japanissakin lapset oppivat syömään ja kasvavat ihan ilman jauhelihastikkeita, perunamuuseja ja lihapullia.

Itse asiassa riisissä on paljon arseenia, minkä takia sitä ei suositella esim. pikkulapsille valtavia määriä. Mutta tämä kommentti taitaa nyt olla vähän huono, kun miettii ketjun aihetta... :D

Otsikkoon vastaus: Eihän vaadita. Turha uhriutua. Lasten parasta ajatellaan.

Kyllä se siitä kun lapsi kasvaa ja saat varmuutta äitiyteen. Aluksi sitä voi tuntua että on vain yksi tapa olla hyvä äiti, ja se tapa on useimmille meistä täysin utopistinen ja saavuttamaton.

Varsinkin kun lapsesi ei vielä varsinaisesti osaa ottaa kantaa asioihin, voi olla vaikeaa tietää mikä juuri teille sopii, kun itsekin vielä opettelee uutta elämänvaihetta.

Minulla tuohon suorituskriisiin auttoi eniten töihin paluu. Elimme ennen lapsia tosi epäsäännöllisesti, saatoimme lähteä keskellä yötä lenkille, nukkua pitkään, tilata ruoat woltilla ja lähteä lauantaina keskellä päivää leffaan. Yritimme sitten vauvan kanssa skarpata ja ruveta perunamuussi-lihapullaperheeksi mutta se oli melkoista väkisin vääntämistä siihen saakka kunnes lapset menivät päiväkotiin ja minä takaisin töihin. Sen jälkeen päivät saivat rytmin ja nyt elämme aika normaalia pikkulapsiarkea, jossa rytmit tulevat aika luonnostaan. Ei vauvan kanssa mikään ruokarytmi toimikaan, ja perhekerhot ovat enemmänkin vanhemmille tarkoitettuja, ei vauva sieltä saa mitään.

Vieläkään emme tee todellakaan kaikkia perus lapsiperhejuttuja, esim.leikkipuistoja, hoplopeja, lapsimessuja ym karsastamme yli kaiken. Lapset saavat riekkua päiväkodissa, vapaalla käymme ravintoloissa, museoissa, vaeltamassa, reippailemassa metsissä ja matkoilla.

Anna ajan kulua ja pikkuhiljaa huomaat että osa neuvolan ym. Neuvoista on ihan totta ja osa ihan turhia. Huomaat kyllä lapsestasi mitä hän tarvitsee ja mitä ei, kunhan hän vähän kasvaa.

Naiselta vaaditaan aivan älyttömiä mieheltå ei. Isä menee siinä niin kuin sivussa mutta naisen pitää suorittaa sitä äitiyttä ja jos ei niin on huono äiti ja kyllä tulee loppuiän seutaukset lapselle kun ei tee just vaan melkein. Se ettå mies kyllästyy itse haluamaansa lapsiperhe-elämään kuukaudessa ja jättää perheensä ei haittaa mitään mutta auta armias jos nainen on unontanut jotain esim laulaa lapselle pilalle meni.

Ap: muistan niin nuo ohjeet ja moitteet. Olin 23v kun sain esikoisen ja tuntui ihan että tukehdun neuvolan täysin turhiin jopa arkielämän vastaisiin ohjeisiin. Sitten ymmärsin että terve järki on paras ohje. Se kertoo että pysysyvä päivärytml on tärkeä ja hyvä perushoito muu menee omalla painollaan. Lapsi nyt kolmikymppinen ja ollut aina ihailtavan täysijärkinen mutkaton rento ja terve. Ja muuten kerroin neuvolassa sen mitå he halusivat kuulla niin loppui moitteet ja pyhähtelyt.

Se ihnetytti ettå neuvolan sanottiin auttavan koko perhettä eli siis myös äitiä mutta se ei pitönyt paikkaansa. Kunhan lapsi kehittyi ja kasvoi ei ollut mitåän väliå saiko äiti nukkua tai oliko äidillä aikaa joskus rentoutua. Alapään kipu ja paraneminen synnytyksen jälkeen ja alapään kuntoutuminen ei kiinnostanut ketään.