Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään vaaditaan olemaan täydellinen äiti ja hoitamaan kaikki täydellisesti?
Sain puoli vuotta sitten esikoiseni, ja neuvojen, ohjeiden (ja käskyjen) määrä on valtava. Tietenkin haluan, että lapseni voi hyvin ja kasvaa hyvin ja oppii asioita jne. Mutta tuntuu, että melkein kaikki pitäisi tehdä lapsen ehdoilla ja pitäisi olla täydellinen äiti, joka täydellisesti hoitaa kaiken ja noudattaa täydellisesti kaikkia ohjeita ja neuvoja.
Mies ja minä ollaan syöty vähän mitä sattuu milloin sattuu, jo vuosia näin, useimmiten tilattu iltaruoaksi sushia. Nyt pitäisi alkaa tekemään sellaista perinteistä lapselle sopivaa kotiruokaa (perunamuussi, lihapullat, jauhelihakeitto jne) ja syömään koko perheenä viisi ateriaa säännöllisiin kellonaikoihin. Ei tee mieli, inhoan kaikkia tuollaisia ruokalajeja enkä tykkää syödä ellei ole nälkä, eikä minulla ole nälkä noin usein. Samaa sanoo mies. Olen saanut kuulla olevani huono äiti, koska en tykkää noista ruoista. Ja on käsketty vain alkaamaan tykkäämään, koska muuten lapsi ei koskaan opi syömään eikä opi koskaan pöytätapoja.
On unikouluja, tassutuksia ja sellaisia, ja unikoulu on tärkeä hoitaa tietyssä iässä tietyllä tavalla, ja sen jälkeen vauvan tulee nukkua ohjeen mukaan tietyllä tavalla. Vauvalle kuuluu laulaa. Perhekerhossa kuuluu käydä (jos ei käy perhekerhossa niin ainakin avoimessa puistossa pitää käydä ja muskarissa). Jne jne. Neuvolassa muistetaan joka kerta kysyä, että "oletteko jo olleet siellä perhekerhossa", "tässä olisi tämä perhekerho esite, sinne kannatta ehdottomasti mennä", "kai kävitte jo siellä perhekerhossa??!!". Olen saanut kuulla olevani epäonnistunut ja outo äiti kun en halua mennä perhekerhoon.
Lisäksi neuvot on ihan ristiriitaisia. Kuuluu imettää vauvantahtisesti vähintään vuosi, mutta unikoulu pitää toteuttaa 6 kk iässä ja lopettaa yöimetys vaikka vauva haluaisi sitä jatkaa. Pitää nukkua perhepedissä, jotta kiintymyssuhde vahvistuu, mutta jos ei heti alusta nukuta pinnasängyssä niin lapsi ei koskaan opi nukahtamaan omaan sänkyyn. Jne.
Ja jos sanoo, että on uupunut ja väsynyt äiti, niin saa sellaisen syyllistyksen ja hyökkäyksen osakseen että huh sentään. "Mitäs teit niitä pentuja!" "Itepähän päätit lisääntyä, älä märise ja marise!" Jne.
Teki niin tai näin niin on tehnyt asiat väärin ja saa kuulla siitä eri suunnista. Silti pitäisi olla täydellinen ja hoitaa kaikki täydellisesti. Pienikin lipsahdus täydellisestä äitiydestä ja olet surkimusäiti, huono äiti, pask*a äiti ja sinulle kerrotaan miten lapsesi kärsii ja voi huonosti.
Koska tästä tällaista tuli? Miksei saa olla rauhassa ihan vain äiti???
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Et sitten tiennyt, että raskausaikana ei saa syödä sushia.
Miksi ei saa syödä sushia?
Mitä pahaa riisissä on?
Raaka kala merilevä on varmasti hyvä jättää pois ja valita sellaista sushia jossa ei niitä ole.
Älä AP kuuntele kaikkia ohjeita.
Kyllä se lapsi teidän elämäänne sopeutuu ja todennäköisesti syö mielellään sushia.
Japanissakin lapset oppivat syömään ja kasvavat ihan ilman jauhelihastikkeita, perunamuuseja ja lihapullia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä kaikki törmää noihin arvostelijoihin?! Nämä vuodatukset tuntuvat aina niin vierailta, vaikka säännöllisesti niitä täälläkin on. Enkä siis tarkoita mitenkään pahalla, kunhan ihmettelen. Minulle ei ole koskaan kukaan kommentoinut mitään. Kuka teitä arvostelee ja sanoo huonoksi äidiksi?
Nää jotka valittaa siitä kuinka vaaditaan vaikka ja mitä, syyllistetään, kytätään ja mollataan tuntuu olevan niitä surkealla itsetunnolla varustettuja. Ne ottaa henkilökohtaisena loukkauksena jo sen kun YLEISESTI puhutaan vaikka siitä että siitä älypuhelimesta voi välillä luopua ja keskittyä lapseen, passiivinen tupakointi vahingoittaa lasta, on huolehdittava lapsen suht säännöllisestä päivärytmistä ym.
Kaikki neuvot, ohjeet ja sanomiset tulkitaan kritiikkinä ja mollaamisena vaikka maailman sivu on ollut lapsiperheille suunnattua ohjetta ja neuvontaa. Niistä sitten perheet ja äidit ovat ottaneet ne neuvot ja vinkit vastaan mitkä ovat hyviksi kokeneet.
Nykyäidit on naama nutturalla väsyneinä ja epävarmoina syyttelemässä muita kun "puututaan perheen asioihin jotka ei muille kuulu" ja samaan hengenvetoon valittavat kuitenkin kun ei apua ja tukea saa mistään. Todellisuudessa se arvostelija on siellä oman pään sisällä vaikka ongelmaksi väitetäänkin sitä yhden äidin sotaa muuta maailmaa vastaan, ja juurikin niin päin että koetaan joutuvansa taistelemaan sitä hyökkäävä muuta maailmaa vastaan. Näiden äitien maailmankuva on vielä usein todella mustavalkoinen, joko jokaista ohjetta tai neuvoa pyritään noudattamaan orjallisesti tai sitten heitetään elämä läskiksi.
Kiinnostaisi kyllä kieltämättä tietää, miksi tälläiset äidit/vanhemmat tuntuvat vaan lisääntyvän koko ajan. On mullekin tultu neuvomaan vaikka ja mitä, osasta on otettu opiksi kun oon huomannut että neuvo onkin parempi kun oma toimintatapani mutta sitten taas jotkut "miksi viet jo kaksivuotiaan tarhaan"-jutut olen jättänyt huomioimatta kun tiedän itse ne hyvät syyt, miksi lapsi sinne silloin vietiin. Ja samoista syistä en syyllisty yleisestä puheesta että lapsi oli liian pieni hoitoon. Enkä näe mitään järkeä vastaavasti syyllistyä/kokea huonommuutta kun toinen lapsi oli kotihoidossa pitkään. Siihenkin oli syynsä.
Vai onko pohjalla näillä "kaikki haukkuu ja arvostelee ja neuvoo ja puuttuu"-mammoilla ongelmana se, että ihan itse kuvitellaan että ollaan täydellisiä eikä kyetä tunnustamaan(tai tunnistamaan) niitä kohtia joissa oikeasti toimii jotenkin huonosti? Ei haluta myöntää että omassa toiminnassakin voisi olla jotain kehittämistä (niinkuin meissä kaikissa aina on, kukaan ei ole täydellinen) niin on helpompaa kääntää homma niin että kaikki minua nyt kritisoi, olenpa huono äiti.
Kyllähän tämä vaatimus- kyyläyspolitiikka on ihan helvetin raskasta.
Meistä koulu teki lastensuojeluilmoituksia koska lääkärit eivät tienneet mikä sairaus lapsellamme on eivätkä hoidot tuottaneet tulosta. Poissaolojahan siitä tuli paljon kun lapsi oli pitkään kipeänä.
Meille henkilökohtaisesti oli ihan riittävästi stressiä siinä sairastelussa, ei siihen enää mitään lisästressiä koulun puolelta olisi tarvinnut.
Vituttaa vieläkin koulun toiminta.
Ruoka ajat ja lapset kunnon ruoka on tärkeää.
Tosi tärkeää lukea lapselle pienestä pitöen(en tiennyt tätä, nyt puheongelmia)
Tärkeää tasainen ja ennakoitava arki ja että vanhemmat lapsen arjessa läsnä. Olen huono itse tässä.. Olen liikaa puhelimella ja omissa touhuissani :(
Ei lapsen tarvitse oppia syömään juuri muussia tai makaronilaatikkoa, mutta lapsen on hyvä oppia syömään monipuolisesti. Jokapäiväinen sushi ei ole riittävän monipuolista, mutta ei kai kukaan sitä joka päivä syökään.
Lapsivtarvitsee kuitenkin ruokaa monipuolisesti ja säännöllisesti. Varmasti eibtarvitse itse joka kerta syödä samaan aikaan, mutta onhan se ihan kiva opettaa lapsi syömään myös muoden kanssa yhdessä.
Perhekerhoissa ehkä kannustetaan käymään ettei äiti jää vain kotiin yksin ja esimerkiksi masennu. Mutta jos on paljon muita kontakteja, niin ei kukaan pakota menemään juuri sinne perhekerhoon.
Joten turha ottaa itseensä. Luuletko, että täyttäisin esimerkiksi neuvolan lappuun että olen 10 vuotta sitten kokeillut kaksi kertaa kannabista? No en tietenkään kerro, koska siitä ei ole mitään vaaraa nyt syntyvälle lapselle enkä tarvitse asiasta mitään valistusta. Tai kertoisinko että oma isäni on alkoholisti? No en hitossa kerro, koska olen sinut asian kanssa ja käyn siellä kylässä hyvin harvoin ja vain kun isäni on selvä.
Älä kerro neuvolassa mitään turhaa. Apua sieltä saa kyllä kysymällä jos kokee tarvitsevansa apua johonkin. Ja toisaalta, miksi loukkaantua jostain ohjeista.
Niin kauan kuin tekemistäsi asioista ei ole haittaa tai vaaraa lapselle, niin asia on ok. Kun laitat 2-vuotiaan vahtimatta pihalle joen tai ison autotien viereen, niin tarvitset selkeästi lisää opastusta. Tai kun et pese lapsen hampaita. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekin muullekin kuin ap:lle sanottu neuvolassa että pitää tehdä unikoulu ehdottomasti tiettyyn aikaan? En ole ikinä kuullutkaan.
Ei unikoulusta, mutta monta muuta ehdotonta totuutta kyllä.
Niinkuin mitä? Kysyn tosissani. Onko jotakuta oikeasti yritetty painostaa menemään perhekerhoon :D miltä taholta? Tai sanonut, että lapsen pitää ehdottomasti syödä jauhelikastiketta? Jälleen, miltä taholta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekin muullekin kuin ap:lle sanottu neuvolassa että pitää tehdä unikoulu ehdottomasti tiettyyn aikaan? En ole ikinä kuullutkaan.
Ei unikoulusta, mutta monta muuta ehdotonta totuutta kyllä.
Niinkuin mitä? Kysyn tosissani. Onko jotakuta oikeasti yritetty painostaa menemään perhekerhoon :D miltä taholta? Tai sanonut, että lapsen pitää ehdottomasti syödä jauhelikastiketta? Jälleen, miltä taholta?
Minua on yritetty painostaa perhekerhoon. Ei suoraan käsketty mutta painostettu.
Mä olen elänyt hyvinkin monien suositusten vastaisesti, esim. elän erakkomaisesti, meillä ei juoda maitoa, en noudattanut raskausaikana mitään ruokarajoituksia, meillä ei ole nukkumaanmenoaikoja vaan lapsikin saa nukkua silloin kun nukuttaa ja valvoa kun ei nukuta. Mutta ei kukaan ole koskaan tähän puuttunut. Läheisiä mulla ei ole, joten ne eivät puutu. Neuvolassa taas en asioistani kerro, sanon jotain mitä odottavat ja olen olevinaan kovin myöntyväinen kaikkeen. Näin saa olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekin muullekin kuin ap:lle sanottu neuvolassa että pitää tehdä unikoulu ehdottomasti tiettyyn aikaan? En ole ikinä kuullutkaan.
Ei unikoulusta, mutta monta muuta ehdotonta totuutta kyllä.
Niinkuin mitä? Kysyn tosissani. Onko jotakuta oikeasti yritetty painostaa menemään perhekerhoon :D miltä taholta? Tai sanonut, että lapsen pitää ehdottomasti syödä jauhelikastiketta? Jälleen, miltä taholta?
On pakotettu kasvuseurantaan, tivattu ruokailutottumuksia toistuvasti.
On painostettu laittamaan päiväkotiin vaikka lapsen lääkäri suositellut kotihoitoa astman takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollekin muullekin kuin ap:lle sanottu neuvolassa että pitää tehdä unikoulu ehdottomasti tiettyyn aikaan? En ole ikinä kuullutkaan.
Ei unikoulusta, mutta monta muuta ehdotonta totuutta kyllä.
Niinkuin mitä? Kysyn tosissani. Onko jotakuta oikeasti yritetty painostaa menemään perhekerhoon :D miltä taholta? Tai sanonut, että lapsen pitää ehdottomasti syödä jauhelikastiketta? Jälleen, miltä taholta?
Minua on yritetty painostaa perhekerhoon. Ei suoraan käsketty mutta painostettu.
Kuka yritti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka vaatii? Sen verran pitää olla itseluottamus kohdillaan, ettei lähde näihin hömpötyksiin ja välitä toisten mielipiteistä!
-Neljän lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Kuka vaatii? Sen verran pitää olla itseluottamus kohdillaan, ettei lähde näihin hömpötyksiin ja välitä toisten mielipiteistä!
-Neljän lapsen äiti
Niin. Se vaan on niin että jos terkka vaatii niin ei se ole pelkkä läpihuutojuttu.
Sinä olet selkeesti keskivertoäiti joka tehnyt kaiken massan mukana jolloin et edes kiinnosta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua arvosteltu neuvolassa, vaikka en käynyt synnytysvalmennuksessa tai muissa, olin lapsen kanssa kotona 3,5 vuotta (ei käyty perhekerhossa) ja kerroin, että lapsi juo täysmaitoa. Ja meillä terkka vaihtui koko ajan, eli varmaan yli kymmenen eri henkilöä oli vastassa.
"Liedloff kritisoi meidän länsimaista lastenhoitokulttuuriamme kovin sanoin siitä, miten vaistoista vieraantunutta se on. Äidit ehkä vaistoavat, mikä olisi oikein pienen vauvan kanssa – mutta eivät uskalla luottaa omaan vaistoonsa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.
Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.
Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.
*******************
Lähde:
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)
Kasvuseuranta. Mulla on -2-käyrällä kasvava lapsi. Hänellä astma. Jota hoitaa Astmaliiton suosittelema erikoislääkäri, aina sama. Maan paras. Käy samalla lääkäriasemalla myös astmaneuvonnassa, mittauksissa ja astmalääkkeen takia kasvuseurannassa. Säännöölisesti.
Silti jatkuvasti me on juututtu sekä neuvolassa että kouluterkalla kasvuseurantaan. Vaikka lapsi on sellaisessa jo ja vaikka astmalääkkeestä tiedetään että se saattaa vaikuttaa kasvuun.
Silti millinkin heitto ja taas me ravataan julkisella puolella.
Samaten me jouduttiin hammaslääkärissä rumbaan kun halusin lasten käyvän asuinalueen hammashoitolassa, enkä koulujen mukaisissa jotka oli kaikki ihan meille oudoissa paikoissa. Tästä sai tapella vuosia!
Oletko kuullut nämä neuvot?
"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"
Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.
Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?
Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.
Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.
Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen epäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.
Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.
Toimiiko vauvakoulutus todella?
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.
Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.
Tietysti osa neuvoista on ristiriitaisia koska me kaikki perheet, äidit ja vauvat olemme yksilöitä. Neuvot ovat sinulle mahdollisuus eikä pakollinen sääntö.
Esimerkiksi nukkuminen. Meillä 7kk vauva on nukkunut perhepedissä ja pinnasängyssä. En mä ole edes ajatellut, että se on joko tai vaihtoehto. Olen vain toteuttanut nukkumisjärjestelyitä ajatuksella, että kunhan saadaan kaikki nukuttua mahdollisimman paljon. Kun vauva tarvitsi paljon ruokaa öisin niin itselleni oli luonnollisinta pitkä vauva vieressä, eikä pomppia ylös imettämään. Nyt kun yösyöttöjä on pari niin mieluummin nousen ylös ja vauva nukkuu pinniksessä. Mä saan taas pyöriä peittoineni omassa sängyssä ilman huolta.
Ateriarytmin suhteen taas... No on asioita joita vanhemmat joutuvat muuttamaan omassa arjessaan lapsen myötä. Säännöllinen ateriarytmi on lapsen parhaaksi, mutta ei ole pakko vetää lihapullia :)
Ehkä neuvola yrittää saada sinua perhekerhoon jos vaikutat yksinäiseltä/annat ymmärtää, että olet menossa, mutta et menekään. Ite totesin kerhoihin, että en niihin mene kun käytän aikani sukulaisten ja ystävieni tapaamiseen. En tarvitse äitikavereita. Lapsi saa kaverit sitten pihapiiristä kun on riittävän iso.
Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.
Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.
Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.
Lähde:
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)
William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.
Melkein 90v, eikä 890v :D