Lue keskustelun säännöt.
Mitä nykyään voi kasvattaja tehdä jos lapsi ei tottele puhetta?
31.03.2019 |
Onko ainoa vaihtoehto viedä lapsi terapiaan tai psykologin vastaanotolle?
Kommentit (167)
Niin missä asiassa ei tottele? Jos käsketään jotain älyttömyyksiä, niin lapsihan on vain fiksu jos ei tottele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Tarkoitatko tällä sanoa sitä, että jos auto sijaitsee kauempana kuin 30 sekunnin päässä, niin tilanne muuttuu väkivallaksi? Entä jos ei ole autoa ollenkaan, vaan pitää mennä bussilla, tai hui, jopa kävellen!?
Ja se bussi ei odota, siihen on ehdittävä. Vaatteet on saatava päälle. Nytkin on anottu 6-vuotiasta pukemaan suihkun jälkeen mutta haluaa vain leikkiä ja pukiessa lukea. Ei kuule eikä näe. Seuraavaksi karjumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Tarkoitatko tällä sanoa sitä, että jos auto sijaitsee kauempana kuin 30 sekunnin päässä, niin tilanne muuttuu väkivallaksi? Entä jos ei ole autoa ollenkaan, vaan pitää mennä bussilla, tai hui, jopa kävellen!?
Ja se bussi ei odota, siihen on ehdittävä. Vaatteet on saatava päälle. Nytkin on anottu 6-vuotiasta pukemaan suihkun jälkeen mutta haluaa vain leikkiä ja pukiessa lukea. Ei kuule eikä näe. Seuraavaksi karjumaan.
Ennen vanhaan tuollainen tilanne oli paljon helpompi hoitaa. Ensin komensit, ja jos komento ei tuottanut tulosta, niin sitten tukistit. Tukistuksen ja pienen itkeskelyn jälkeen lapsi totteli, koska ei halunnut tulla tukistetuksi uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Itse asiassa siitä on ennakkopäätös olemassa, että lapsen laittaminen kylmään ulkoilmaan ilman riittävää vaatetusta on pahoinpitely. Toki se ei ole kovin vakava pahoinpitely samoin kuin vaikka luunappi ei ole kovin vakava pahoinpitely, mutta pahoinpitely se on silti.
Kun lapsella on päällä kaikki muut tarvittavat tamineet paitsi se haalari, niin tuon ennakkopäätöksenkin mukaan kyseessä ei ole pahoinpitely. 30 sekunnin matkalla ei ehdi jäätymään, 30 minuuttia olisi jo liian pitkä aika.
Eli melkein se aika mikä meillä menee madellen päiväkotiin. Saako neuvon myös kävellen tai bussilla menijöille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tätä saivartelua. Totta munassa autotielle syöksyvää taapero napataan hihasta, 4-vuotias kannetaan tarvittaessa päiväkotiin, 7-vuotiasta pidetään sylissä niin ettei se pääse paiskomaan tavaroita vihaisena ja ulko-oven edessä seisotaan kun uhmakas 13-vuotias yrittää lähteä luvatta 19-vuotias kaverinsa kyydissä festareille. Näillä ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa että lasta yritetään opettaa tuottamalla tarkoituksellisesti kipua tai kärsimystä.
Tuossa pitää olla tosi tarkka, että rajoittaa lasta fyysisesti vain silloin, kun lapsen turvallisuus on uhattuna ja fyysinen rajoittaminen on siksi välttämätöntä. Jos fyysistä rajoittamista tekee vain siksi, että lapsi ei muuten vaan tottele, niin kyseessä on rikos.
Höpönlöpön. Saisiko tähän sen pykälän? Jos lapsi ei kerää legoja niin ei siihen sovi mennä ekana nappaamaan tiukkaan otteeseen tai lukita tunniksi huoneeseensa että sinähän keräät, mutta jos iltavilli 4v juoksee rinkiä kirkuen ja korvaansa lotkauttamatta, niin kyllä se tarvittaessa napataan turvallisin ottein syliin rauhoittamaan sen verran että saadaan puheyhteys ja perille viesti että nyt on hampaanpesun aika.
Lapsen PSYYKKINEN turvallisuus edellyttää sitä ettei lapsi voi vapaasti päättää jatkaa riemujuoksuaan olkkarissa puolille öin.
Katso rikoslaista pykälät vapaudenriistoa koskien. Siinä ei ole mitään poikkeusta mainittu sen suhteen, että vapaudenriiston saisi tehdä kurinpitotarkoituksessa.
Vrt. pahoinpitelypykälässä oli vielä 80-luvulla säännös siitä, että lievän pahoinpitelyn saa tehdä kurinpitosyistä ja juuri sen säännöksen takia ruumiillinen kuritus oli sallittua.
Näin. Lapsenkaan vapautta ei saa riistää, eikä häntä saa pidellä kurinpidollisista syistä väkisin kiinni.
Kurinpidollinen kiinnipito onkin aivan eri juttu kuin lapsen ohjaaminen, silloinkin kun se edellyttää fyysistä rajoittamista. Jos et ymmärrä näiden eroa, suosittelen tosiaan ettet koske lapsiin. Seuraavaksi ehkä ehdotat että pinnasängyt vauvoilla on laittomia ja vanhempi saa laittaa kädet reunan eteen vasta sillä sekuntilla kun lapsi on välittömässä vaarassa pudota 😂
Pinnasängylle voi olla turvallisuuteen liittyvä peruste, eli sitä kautta se on yleensä laillinen.
Toisaalta mitä ns. terveeseen järkeen tulee näissä kysymyksissä, niin sillä ei ole lakipykälien kanssa mitään tekemistä.
Tietyt asiat oikeusjärjestelmässä ovat aika joustamattomia ja usein "maalaisjärjellä" tavoittamattomissa, kuten näytön pitävyyden liittyvät asiat, mutta kyllä tuomion pitää aina olla ns. lain hengen mukainen. Ja siihen ei mene että 4-vuotiaan iltavillin lempeänjämäkkä fyysinen pysäyttäminen olisi vapaudenriisto. En ole juridiikan asiantuntija, mutta olen kahden tuomarin tytär, perheneuvolan työtekijä ja kahden eri vaiheissa erilaista fyysistä ohjaamista tarvinneen lapsen äiti, ja uskallan jatkossakin ottaa lapsen syliini pysäyttämiseksi ja puheyhteyden luomiseksi.
Btw, millainenhan tuomio tuota Supernannya odottaa? Joka jaksossa ohjataan/rajoitetaan fyysisesti jos puhe ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Mille autolle sitä taas ollaan menossa. Entäs me jotka menemme kävellen ilman haalaria? Entäs kun lapsi ei suostu kävelemään, haalarilla tai ilman? Helppohan autolla on mennä vaikka alasti.
Jos lapsi ei halua kävellä, niin sitten sitä voi kantaa esim. olkapäällä tai köyttää kiinni rattaisiin tai polkupyörän lastenistuimeen.
Haalarinkin voi pukea lapselle väkisin ja myssyn ja hanskat kiinnittää lapasenpidikkeillä, jotta lapsi ei saa heitettyä niitä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tätä saivartelua. Totta munassa autotielle syöksyvää taapero napataan hihasta, 4-vuotias kannetaan tarvittaessa päiväkotiin, 7-vuotiasta pidetään sylissä niin ettei se pääse paiskomaan tavaroita vihaisena ja ulko-oven edessä seisotaan kun uhmakas 13-vuotias yrittää lähteä luvatta 19-vuotias kaverinsa kyydissä festareille. Näillä ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa että lasta yritetään opettaa tuottamalla tarkoituksellisesti kipua tai kärsimystä.
Tuossa pitää olla tosi tarkka, että rajoittaa lasta fyysisesti vain silloin, kun lapsen turvallisuus on uhattuna ja fyysinen rajoittaminen on siksi välttämätöntä. Jos fyysistä rajoittamista tekee vain siksi, että lapsi ei muuten vaan tottele, niin kyseessä on rikos.
Höpönlöpön. Saisiko tähän sen pykälän? Jos lapsi ei kerää legoja niin ei siihen sovi mennä ekana nappaamaan tiukkaan otteeseen tai lukita tunniksi huoneeseensa että sinähän keräät, mutta jos iltavilli 4v juoksee rinkiä kirkuen ja korvaansa lotkauttamatta, niin kyllä se tarvittaessa napataan turvallisin ottein syliin rauhoittamaan sen verran että saadaan puheyhteys ja perille viesti että nyt on hampaanpesun aika.
Lapsen PSYYKKINEN turvallisuus edellyttää sitä ettei lapsi voi vapaasti päättää jatkaa riemujuoksuaan olkkarissa puolille öin.
Katso rikoslaista pykälät vapaudenriistoa koskien. Siinä ei ole mitään poikkeusta mainittu sen suhteen, että vapaudenriiston saisi tehdä kurinpitotarkoituksessa.
Vrt. pahoinpitelypykälässä oli vielä 80-luvulla säännös siitä, että lievän pahoinpitelyn saa tehdä kurinpitosyistä ja juuri sen säännöksen takia ruumiillinen kuritus oli sallittua.
Näin. Lapsenkaan vapautta ei saa riistää, eikä häntä saa pidellä kurinpidollisista syistä väkisin kiinni.
Kurinpidollinen kiinnipito onkin aivan eri juttu kuin lapsen ohjaaminen, silloinkin kun se edellyttää fyysistä rajoittamista. Jos et ymmärrä näiden eroa, suosittelen tosiaan ettet koske lapsiin. Seuraavaksi ehkä ehdotat että pinnasängyt vauvoilla on laittomia ja vanhempi saa laittaa kädet reunan eteen vasta sillä sekuntilla kun lapsi on välittömässä vaarassa pudota 😂
Pinnasängylle voi olla turvallisuuteen liittyvä peruste, eli sitä kautta se on yleensä laillinen.
Toisaalta mitä ns. terveeseen järkeen tulee näissä kysymyksissä, niin sillä ei ole lakipykälien kanssa mitään tekemistä.
Tietyt asiat oikeusjärjestelmässä ovat aika joustamattomia ja usein "maalaisjärjellä" tavoittamattomissa, kuten näytön pitävyyden liittyvät asiat, mutta kyllä tuomion pitää aina olla ns. lain hengen mukainen. Ja siihen ei mene että 4-vuotiaan iltavillin lempeänjämäkkä fyysinen pysäyttäminen olisi vapaudenriisto. En ole juridiikan asiantuntija, mutta olen kahden tuomarin tytär, perheneuvolan työtekijä ja kahden eri vaiheissa erilaista fyysistä ohjaamista tarvinneen lapsen äiti, ja uskallan jatkossakin ottaa lapsen syliini pysäyttämiseksi ja puheyhteyden luomiseksi.
Btw, millainenhan tuomio tuota Supernannya odottaa? Joka jaksossa ohjataan/rajoitetaan fyysisesti jos puhe ei riitä.
Aika monen kunnan päiväkodeissa fyysinen rajoittaminen on henkilökunnalta kielletty, koska kunnan lakimiehet katsovat sen olevan laitonta.
Toisaalta lasten vanhempien harrastamana sitä ainakin toistaiseksi katsotaan pääasiassa sormien välistä, ainakin niin kauan kuin fyysiseen rajoittamiseen ei käytetä mitään apuvälineitä vaan sitä tehdään käsin.
....
Tähän liittyen tulee mieleen sellainen asia kuin lapsen suun peseminen saippualla, mikä on laitonta ruumiillista kuritusta, mutta siitä huolimatta sitä katsottiin sormien välistä aina 90-luvulle asti. Asenteet muuttuvat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se pieni lapsi, joka ei puhetta usko, pyydystetään ja pysäytetään. Kyllä se hiekkaa viskova käsi pysäytetään jne. Ei lasta tarvitse lyödä, pysäyttäminen on eri asia.
Mutta saako lasta edes pysäyttää? Ei laki anna lupaa syyllistyä vapaudenriistoon ihan vaan siksi, että lapsi on kuriton.
Saa, on estettävä tilanteet jossa lapsi on vaaraksi itselle tai muille. Ei silloin ole kyse vapaudenriistosta. Itse uskon enemmän porkkanaan kuin keppiin. Lapsi tekee asioita kun huomaa että niistä tulee kiitosta ja mielihyvää. Lastenkasvatus on ollut vuosikymmeniä täynnä kieltoja ja ohjeita, ihan turhia pääosin. Lässyttävän neuvottelun kannalla en ole mutta ikätasoisesti voi lapsen kanssa keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Ei saa pitää' kiinni tai antaa luunappia, muuten joutuu syytteeseen pahoinpitelystä.
Opettajakaan ei voi enää poistaa haistattelevaa ja virnuilevaa teiniä luokasta. Aikuiset ovat kädettömiä ja kakarat käyttävät tätä hyväkseen. Tulee mieleen se Putoukseh vit""nen poikahahmo, Nöpö mikä lie"Sä et voi lyödä mua, mä olen lapsi",
Puhumattakaan siitä, että kun tällainen vaativa lapsi kasvaa nuoreksi, ja joutuu sitten sijoitettavaksi laitokseen, niin laitoksessakaan ei voida esimerkiksi kitkeä lapsen huumeidenkäyttöä, koska lapsi voi tuoda ne huumeet laitokseen, kuten myös partaterät, joilla voi vahingoittaa muita, sillä lapsia ei saa tutkia, koska heihin ei saa koskea. Lapsi voi laitokseen mennessään vapaaehtoisesti kaivaa tavarat taskuistaan, mutta henkilökunta ei saa kajota lapseen, ei tutkia reppua, ei taskuja puhumattakaan jos lapsi kuljettaa aineita laitokseen alusvaatteissaan.
Vaikeaa lasta ei voi myöskään pitää laitoksessa vastoin tahtoaan, kuin tietyn ajan, sen jälkeen hänet on pakko päästää ulos, koska muuten kyse on vapaudenriistosta.
Nämä nuoret ovat niitä, jotka olisi alusta asti pitänyt kasvattaa muuten kuin puhumalla. He eivät missään vaiheessa oppineet heikon impulssikontrollinsa, ja esim. adhd:n takia pelkällä keskustelulla tarvittavia asioita, vaan heitä olisi pitänyt ohjata fyysisesti. Tiedoksenne, että nämä tällaiset nuoret kyllä laitoksesta päästyään asettuvat asumaan myös teidän naapureihinne, lastenne naapureihin, heidän asiakkaikseen, jne. Olisiko jo aika myöntää että tuli tehtyä typerä päätös kun puututtiin vanhempien kasvatukseen liian vahvasti?
Sinä olet päättänyt, että ne ongelmateinit ovat seurausta siitä, että fyysinen väkivalta on kielletty lastenkasvatuksessa. En usko, että muutat mieltäsi. Minusta on vain surullista, että ihm7sillä voi olla näin rajoittunut ihmiskäsitys. Ja halu käyttää väkivaltaa. Ja usko siihen, että pahalla saa aikaan hyvää.
Kyllä, tämä on seurausta juuri sinunlaisista ihmisistä, joiden mielestä on väkivaltaa ottaa lapselta pois partakoneen terät, ja huumausaineet. Teidän vika on nykytilanne.
Ongelma tulee koulussa vastaan joka ikinen päivä näiden hankalien tyyppien kanssa, joilla ei ole mitään tajua säännöistä.
Esim. Koulun säännöt kieltää kännykän käytön ilman opettajan lupaa, mutta kun huomauttaa kännykänräplääjälle tunnilla asiasta, niin ei mene perille. Kun tulet viereen ja pyydät antamaan kännykän tunnin ajaksi opettajalle, niin änkyrä sanoo:”Ei opettajalla ole oikeutta ottaa oppilaan omaisuutta!”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kasvatuksen historiassa ei ole KOSKAAN ollut tällaista valttia ja voimakeinoa käytössä kuin kännykkä ajalla rajaaminen.
Ja silti nykyvanhemmahkot aikuisethkot ovat lirissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Mille autolle sitä taas ollaan menossa. Entäs me jotka menemme kävellen ilman haalaria? Entäs kun lapsi ei suostu kävelemään, haalarilla tai ilman? Helppohan autolla on mennä vaikka alasti.
Jos lapsi ei halua kävellä, niin sitten sitä voi kantaa esim. olkapäällä tai köyttää kiinni rattaisiin tai polkupyörän lastenistuimeen.
Haalarinkin voi pukea lapselle väkisin ja myssyn ja hanskat kiinnittää lapasenpidikkeillä, jotta lapsi ei saa heitettyä niitä pois.
En kanna 6-vuotiasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Mille autolle sitä taas ollaan menossa. Entäs me jotka menemme kävellen ilman haalaria? Entäs kun lapsi ei suostu kävelemään, haalarilla tai ilman? Helppohan autolla on mennä vaikka alasti.
Jos lapsi ei halua kävellä, niin sitten sitä voi kantaa esim. olkapäällä tai köyttää kiinni rattaisiin tai polkupyörän lastenistuimeen.
Haalarinkin voi pukea lapselle väkisin ja myssyn ja hanskat kiinnittää lapasenpidikkeillä, jotta lapsi ei saa heitettyä niitä pois.
En kanna 6-vuotiasta...
Miksi et?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Tarkoitatko tällä sanoa sitä, että jos auto sijaitsee kauempana kuin 30 sekunnin päässä, niin tilanne muuttuu väkivallaksi? Entä jos ei ole autoa ollenkaan, vaan pitää mennä bussilla, tai hui, jopa kävellen!?
Ja se bussi ei odota, siihen on ehdittävä. Vaatteet on saatava päälle. Nytkin on anottu 6-vuotiasta pukemaan suihkun jälkeen mutta haluaa vain leikkiä ja pukiessa lukea. Ei kuule eikä näe. Seuraavaksi karjumaan.
Ennen vanhaan tuollainen tilanne oli paljon helpompi hoitaa. Ensin komensit, ja jos komento ei tuottanut tulosta, niin sitten tukistit. Tukistuksen ja pienen itkeskelyn jälkeen lapsi totteli, koska ei halunnut tulla tukistetuksi uudelleen.
Mulla oli lapsena noin. Siihen asti se tepsi, kunnes tajusi itse, että on ihan järkevää pukea. Silloin ei enää tarvinnut rangaistuksen uhkaa.
Enkä kyllä allekirjoita sitä, että olisin salassa tehnyt kiellettyjä asioita. Kyllä siinä ehdollistuu tekemään oikein ja omatunto soimasi jos ajatteli tehdä väärin. Edelleen aikuisenakin minun omatunto on paljon tiukempi kuin monilla. Itsetunto sitten paljon matalampi, ja suhdetta vanhempiin on pitänyt käsitellä. Eli minuksen puolelle sitten sillä tyylillä kuitenkin mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Mille autolle sitä taas ollaan menossa. Entäs me jotka menemme kävellen ilman haalaria? Entäs kun lapsi ei suostu kävelemään, haalarilla tai ilman? Helppohan autolla on mennä vaikka alasti.
Jos lapsi ei halua kävellä, niin sitten sitä voi kantaa esim. olkapäällä tai köyttää kiinni rattaisiin tai polkupyörän lastenistuimeen.
Haalarinkin voi pukea lapselle väkisin ja myssyn ja hanskat kiinnittää lapasenpidikkeillä, jotta lapsi ei saa heitettyä niitä pois.
En kanna 6-vuotiasta...
Miksi et?
Painaa jo liikaa, vaikka on alakäyrillä neuvolan mittauksissa. Matkaa n. 1 km. Kassit ja reput mukana. Olen huonokuntoinen, vaikka en lihava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa tätä saivartelua. Totta munassa autotielle syöksyvää taapero napataan hihasta, 4-vuotias kannetaan tarvittaessa päiväkotiin, 7-vuotiasta pidetään sylissä niin ettei se pääse paiskomaan tavaroita vihaisena ja ulko-oven edessä seisotaan kun uhmakas 13-vuotias yrittää lähteä luvatta 19-vuotias kaverinsa kyydissä festareille. Näillä ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa että lasta yritetään opettaa tuottamalla tarkoituksellisesti kipua tai kärsimystä.
Tuossa pitää olla tosi tarkka, että rajoittaa lasta fyysisesti vain silloin, kun lapsen turvallisuus on uhattuna ja fyysinen rajoittaminen on siksi välttämätöntä. Jos fyysistä rajoittamista tekee vain siksi, että lapsi ei muuten vaan tottele, niin kyseessä on rikos.
Höpönlöpön. Saisiko tähän sen pykälän? Jos lapsi ei kerää legoja niin ei siihen sovi mennä ekana nappaamaan tiukkaan otteeseen tai lukita tunniksi huoneeseensa että sinähän keräät, mutta jos iltavilli 4v juoksee rinkiä kirkuen ja korvaansa lotkauttamatta, niin kyllä se tarvittaessa napataan turvallisin ottein syliin rauhoittamaan sen verran että saadaan puheyhteys ja perille viesti että nyt on hampaanpesun aika.
Lapsen PSYYKKINEN turvallisuus edellyttää sitä ettei lapsi voi vapaasti päättää jatkaa riemujuoksuaan olkkarissa puolille öin.
Katso rikoslaista pykälät vapaudenriistoa koskien. Siinä ei ole mitään poikkeusta mainittu sen suhteen, että vapaudenriiston saisi tehdä kurinpitotarkoituksessa.
Vrt. pahoinpitelypykälässä oli vielä 80-luvulla säännös siitä, että lievän pahoinpitelyn saa tehdä kurinpitosyistä ja juuri sen säännöksen takia ruumiillinen kuritus oli sallittua.
Näin. Lapsenkaan vapautta ei saa riistää, eikä häntä saa pidellä kurinpidollisista syistä väkisin kiinni.
Kurinpidollinen kiinnipito onkin aivan eri juttu kuin lapsen ohjaaminen, silloinkin kun se edellyttää fyysistä rajoittamista. Jos et ymmärrä näiden eroa, suosittelen tosiaan ettet koske lapsiin. Seuraavaksi ehkä ehdotat että pinnasängyt vauvoilla on laittomia ja vanhempi saa laittaa kädet reunan eteen vasta sillä sekuntilla kun lapsi on välittömässä vaarassa pudota 😂
Pinnasängylle voi olla turvallisuuteen liittyvä peruste, eli sitä kautta se on yleensä laillinen.
Toisaalta mitä ns. terveeseen järkeen tulee näissä kysymyksissä, niin sillä ei ole lakipykälien kanssa mitään tekemistä.
Tietyt asiat oikeusjärjestelmässä ovat aika joustamattomia ja usein "maalaisjärjellä" tavoittamattomissa, kuten näytön pitävyyden liittyvät asiat, mutta kyllä tuomion pitää aina olla ns. lain hengen mukainen. Ja siihen ei mene että 4-vuotiaan iltavillin lempeänjämäkkä fyysinen pysäyttäminen olisi vapaudenriisto. En ole juridiikan asiantuntija, mutta olen kahden tuomarin tytär, perheneuvolan työtekijä ja kahden eri vaiheissa erilaista fyysistä ohjaamista tarvinneen lapsen äiti, ja uskallan jatkossakin ottaa lapsen syliini pysäyttämiseksi ja puheyhteyden luomiseksi.
Btw, millainenhan tuomio tuota Supernannya odottaa? Joka jaksossa ohjataan/rajoitetaan fyysisesti jos puhe ei riitä.
Aika monen kunnan päiväkodeissa fyysinen rajoittaminen on henkilökunnalta kielletty, koska kunnan lakimiehet katsovat sen olevan laitonta.
Toisaalta lasten vanhempien harrastamana sitä ainakin toistaiseksi katsotaan pääasiassa sormien välistä, ainakin niin kauan kuin fyysiseen rajoittamiseen ei käytetä mitään apuvälineitä vaan sitä tehdään käsin.
....
Tähän liittyen tulee mieleen sellainen asia kuin lapsen suun peseminen saippualla, mikä on laitonta ruumiillista kuritusta, mutta siitä huolimatta sitä katsottiin sormien välistä aina 90-luvulle asti. Asenteet muuttuvat...
Aika pimeä saa olla, jos oikeasti pesee suun saippualla. Ei kovin terveellistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se pieni lapsi, joka ei puhetta usko, pyydystetään ja pysäytetään. Kyllä se hiekkaa viskova käsi pysäytetään jne. Ei lasta tarvitse lyödä, pysäyttäminen on eri asia.
Mutta saako lasta edes pysäyttää? Ei laki anna lupaa syyllistyä vapaudenriistoon ihan vaan siksi, että lapsi on kuriton.
Annatko lapsen juosta auton alle?
Siis mitä... Jos lasta estetään juoksemasta auton alle, niin tehdäänkö se sinun mielestäsi ihan vain siksi että lapsi on kuriton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
VOi luoja näitä aivottomuuksia. Haalari puetaan, jotta päästään pihalle. Jos lapsi ei millään halua pukea haalaria ( = lähteä), niin sitten varmaan pitää miettiä miksi.
Jos taas vaan haalarin pukeminen tuntuu epämiellyttävältä ( sinä puhuit vielä TAAPEROISTA, eli tosi pienistä lapsista), siinä käytetään sitten muita keinoja sen tekemiseksi miellyttäväksi. Mä esim. aina lauloin lapsille kun autoin heitä pukemaan.
Niin ja mulla ei ole ollut mitään pakkomiellettä, että 2-vuotiaan, tai edes 4-vuotiaan tarvitsisi osata ja jaksaa ja haluta ja suostua aina pukemaan itse, vaan autoin aina tarvittaessa.
Ja noin muuten tottelemisesta: Kun mun lapset pienenä kokeili että tarvitseeko esim. lattialle heitetyt roskat kerätä, ja eivät pyynnöstä suostuneet, niin en mä alkanut siinä tekemään asiasta valtataistelua. Mä istuin sohvalle lukemaan lehteä ihan rauhassa. Kun lapsi seuraavan kerran ( eli aika hetken päästä) tuli pyytämään jotain, mä sanoin, että tottakai, mutta ensin on lapsen homma kerätä ne roskat, minä voin kyllä auttaa.
Hyvin yksinkertaista: jos ei homma suju lapsen puolelta, se ei suju myöskään ( rauhallisen ja ymmärtävän) aikuisen puolelta.
NÄmä joiden lapsiin "puhe ei tehoa" on oikeasti just niitä, jotka ei pysty viemään mitään asioita loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Mille autolle sitä taas ollaan menossa. Entäs me jotka menemme kävellen ilman haalaria? Entäs kun lapsi ei suostu kävelemään, haalarilla tai ilman? Helppohan autolla on mennä vaikka alasti.
Jos avaat oven, ja sanot lapselle, että kokeilee kuinka kylmä ulkona on, kannattaakohan sinne laittaa haalari? Niin mitä lapsi vastaa?
Ja jos sun lapsi ei suostu kävelemään tai ylipäätään on täysin yhteistyöhaluton, niin silloin teillä on jotain pahasti pielessä. Tai lapsella ihan jäätävä uhma, jolloin on tosi turhaa leikkiä valtapelileikkiä. Silloin yleensä huumori auttaa parhaiten.
Ihan ystävyydellä kysyn, että onko tässä ketjussa nyt useampi asperger-vanhempi, kun tuntuu ettei minkäänlaista mielikuvitusta lasten kanssa toimimiseen tunnu löytyvän? Lapsen kanssa kun voi vaikka kisata juoksussa lyhtypylvään välejä tai lasta voi kantaa, tai mitä vaan.
Kun ihan vinkkinä: ne lapset kasvaa. Se että niitä pienenä kantaa niin paljon kuin ne haluaa loppuu kyllä. Ei mun esim. enää pitkiin aikoihin ole tarvinnut mun 15-vuotiasta kantaa, ja kävelemäänkin se suostuu oikein reippaasti.
Käyttäjä10803 kirjoitti:
VOi luoja näitä aivottomuuksia. Haalari puetaan, jotta päästään pihalle. Jos lapsi ei millään halua pukea haalaria ( = lähteä), niin sitten varmaan pitää miettiä miksi.
No siinä sitten mietitään joka aamu vaikka pari tuntia sitä, että miksi se 4v ei halua lähteä päiväkotiin vaan kieltäytyy haalarin pukemisesta.
Mille autolle sitä taas ollaan menossa. Entäs me jotka menemme kävellen ilman haalaria? Entäs kun lapsi ei suostu kävelemään, haalarilla tai ilman? Helppohan autolla on mennä vaikka alasti.