Lue keskustelun säännöt.
Mitä nykyään voi kasvattaja tehdä jos lapsi ei tottele puhetta?
31.03.2019 |
Onko ainoa vaihtoehto viedä lapsi terapiaan tai psykologin vastaanotolle?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin vaihtoehtona on läsnäolo ja lapsen huomioiminen. Sillä lailla kasvaa lapsia, joilla ei ole tarvetta kokeilla rajoja joka käänteessä. Joo, vaatii paljon enemmän aikaa ja jaksamista kun joku luunapin läväyttäminen.
Nää tottelemattomat, uhmailevat lapset on niitä rajattomia ja vuorovaikutusta janoavia lapsia.
Tääkin on varmasti lapsettoman kirjoittama. Niiltä tulee ne parhaat neuvot joissa sanotaan että kun teet näin ja näin niin 100 prosenttisesti toimii. Tirsk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä10803 kirjoitti:
VOi luoja näitä aivottomuuksia. Haalari puetaan, jotta päästään pihalle. Jos lapsi ei millään halua pukea haalaria ( = lähteä), niin sitten varmaan pitää miettiä miksi.
No siinä sitten mietitään joka aamu vaikka pari tuntia sitä, että miksi se 4v ei halua lähteä päiväkotiin vaan kieltäytyy haalarin pukemisesta.
Kannattaa tosiaan selvittää miksi se 4v itkee joka aamu kun ei halua päiväkotiin, yleensä lapset tykkäävät hoitopaikoista jos siellä on kaikki hyvin.
Yleinen elämänkokemus osoittaa, että vaikka lapsella olisi hoitopaikassa kaikki hyvin ja tosi kivaa, niin hän saattaa silti vastustaa raivoisasti sinne menoa aamuisin.
Miehenä otan samanlaisen äänensävyn kuin Saddam Hussein otti kertoessaan kenraaleilleen, että nyt muuten kaikki alkaa mennä päin pyllyä. Sitten lapsi itkee vähän aikaa ja homma toimii taas muutaman viikon, parhaimmillaan kuukausia.
Ole esimerkki keskustelun taitajasta.
Kysy. Kuuntele. Kerro. Selitä.
Vietä aikaa jos hakee huomiota, siihen on syynsä lapsella ja lasten aivot ei toimi kuten aikuisen. Hermoradat vasta etsii paikkojaan "tottelemiseen".
Jos mikään ei auta, mene ITSE psykologille ja psykiatrille ja perheneuvolaan tms.
Jos ei vieläkään auta, niin lapsi samoihin paikkoihin mitkä ovat lapsille tarkoitettuja apu-paikkoja.
Älä stressaa ja mieti mitä kaikkea oikeasti pitää laittaa tottelemaan. Lapsesta ei tarvitse tehdä tahdotonta tottelijaa.
Tottelemisen oppii lapsikin kun huomaa sillä olevan syy miksi vanhempi vaatii.
Vaarallisia asioita lapselle, itselle tai muille ehkäistettä tottelu on tarpeen.
Pelkän tottelemisen takia tai aikuisen päähänpistojen takia tottelemaan käskeminen ei luukltavasti tee niin hyvää lopputulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä stressaa ja mieti mitä kaikkea oikeasti pitää laittaa tottelemaan. Lapsesta ei tarvitse tehdä tahdotonta tottelijaa.
Tottelemisen oppii lapsikin kun huomaa sillä olevan syy miksi vanhempi vaatii.
Vaarallisia asioita lapselle, itselle tai muille ehkäistettä tottelu on tarpeen.
Pelkän tottelemisen takia tai aikuisen päähänpistojen takia tottelemaan käskeminen ei luukltavasti tee niin hyvää lopputulosta.
Tuo on varmaan se yleisin ratkaisu tähän ongelmaan. Eli lakataan vaatimasta tarkkaa tottelemista ja sen sijaan vaaditaan tahdonvastaista tottelemista lähinnä vaan silloin jos joku on vaarassa.
Palstamammat kasvattaa tulevia linnan venkuloita ja häirikköjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei tottele, niin sillä saattaa olla esim. ADHD, ADD, asperger tai autismi.
Joo, mutta juuri näissä oireistoissa sen aikuisen pitää pitää kiinni säännöistä. Neurologisesti oireileva lapsi tarvitsee selkeät säännöt, joista pidetään kiinni.
Ei niin, että nostetaan kädet pystyyn, että koska sillä nyt on diagnoosi, niin ei se tottele mitään. Ei kannata vaatia tai kieltää, kun se vaan huutaa ja vastustaa.
Tällainen lapsi tarvitsee raamit, joissa toimitaan. Niin toki tarvitsee tavallinenkin lapsi. Aikuinen on pomo ja hän sanoo viimeisen sanan. Saivartelu tai erityislupien kinuaminen ei onnistu.
Ajatelkaapa itse, jos työpaikalla on esimies, jonka päätöksiin voi vaikuttaa, kun vain esittää tiukkoja vaatimuksia ja toivoo poikkeuksen tehtäviin juuri omalla kohdalla. ”No eeei sun tartte sitä raporttia tehdä, jos ei kiinnosta.” ”No mitenköhän me nyt tehtäis, en tiedä...” Tuollaiseen ei kukaan enää luota.
T. Erityisope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Tarkoitatko tällä sanoa sitä, että jos auto sijaitsee kauempana kuin 30 sekunnin päässä, niin tilanne muuttuu väkivallaksi? Entä jos ei ole autoa ollenkaan, vaan pitää mennä bussilla, tai hui, jopa kävellen!?
Ja se bussi ei odota, siihen on ehdittävä. Vaatteet on saatava päälle. Nytkin on anottu 6-vuotiasta pukemaan suihkun jälkeen mutta haluaa vain leikkiä ja pukiessa lukea. Ei kuule eikä näe. Seuraavaksi karjumaan.
Sano että nyt vaatteet ja ota lelut pois sitten syliin ja yrittää saada vaatteet päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä mennä itse vanhempainkurssille tms. Harva lapsi on niin epänormaali, ettei minkäänlainen puhe auttaisi. Lähes aina ongelmat ratkeavat, kun vanhemmalle opetetaan kommunikointi- ja ongelmanratkaisutaitoja.
Jos tämä pitäisi paikkaansa, niin se olisi jo pitkän aikaa näkynyt lasten parempana käytöksenä, mutta näinhän ei ole, vaan lässynlääselittelykasvatus on johtanu tilanteeseen jossa lapset määräävät tahdin ja aikuiset yrittävät olla rikkomatta lakia.
Minua niin pännii tuo ikuinen keskusteleva kasvatusmetodi. Lasteni serkku huitoi heitä kepillä, jonka toi pihalta meille sisään. No mitä teki serkun äiti? Lässytti sille lapselleen kyykyssä, että:”Älä kulta huido sillä, ei ole kivaa.” Ja siihen lapsi:”ON kivaa!” Äiti:”Ei ole, laita pois.” Ja tätä dialogia jatkui ja jatkui, samalla kakara kepillä muita kohti miekkaillen.
Meinasin ärähtää ja tulla vääntämään sen kepin kädestä h-ttiin ja heittää sen ulos, kun se turha neuvonpito kesti ja kesti. Sanoin vihaisesti, että:”NYT se keppi pois ja heti, ennen kuin kenenkään silmä puhkeaa!” Tästäkös keskustelija-mamma kauhistui:”Ei noin saa sanoa. Onhan se hyvä, että lapsi on luova ja keksii kepistäkin jotakin kivaa tekemistä.”
WTF?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Minua taas kiinnostaa tottelevien lasten vanhemmat. Oletteko te itsekin luonteeltanne tahdottomia robotteja? Hyppäättekö rotkoon jos joku tarpeeksi johdonmukaisesti vaatii? Vai mistä lapsenne on perinyt piirteensä? Me ihmiset kun ollaan luonteiltamme erilaisia. Onko sitä niin vaikea tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Minua taas kiinnostaa tottelevien lasten vanhemmat. Oletteko te itsekin luonteeltanne tahdottomia robotteja? Hyppäättekö rotkoon jos joku tarpeeksi johdonmukaisesti vaatii? Vai mistä lapsenne on perinyt piirteensä? Me ihmiset kun ollaan luonteiltamme erilaisia. Onko sitä niin vaikea tajuta.
En ole tahdoton robotti, vaan tajuan, ettei iso joukko (esim. koululuokka, työpaikka, armeija tms.) voi toimia, jos siinä jokainen yksilö alkaa erikseen vaatia erityistoiveita itsensä ja fiilistensä suhteen. Säännöt on laadittu siksi, että r y h m ä toimii sujuvasti ryhmänä, kun sitä tarvitaan.
Nykyisin on aika hermojariipivää, kun koululuokassa on 30% niitä, jotka KOSKAAN eivät noudata sääntöjä, ohjeita tai ylipäätään mitään, mitä pitäisi tehdä. Aina kuluu aikaa hukkaan näiden vastaanvänkääjien ja erityistoiveiden esittäjien kanssa. Miten ihminen ei voi tajuta, että nyt tehdään, kuten käsketään? Itselleni ei ole tarvinnut koskaan selittää syitä sääntöjen takana, senhän tajuaa jokainen, joka vähänkin ajattelee. Jos luokassa toivotaan hiljaisuutta, niin miksiköhän? Näille apinoille tuntuu olevan se oma ääni tärkeä.
Mutta usein kyse on vain asenteesta: mua ei käske kukaan. Perin hankala ihmistyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa lapsista menee täysin pilalle nykyään, kun ruumiillinen kuritus on kielletty. Lapsia on NIIN erilaisia, ja kaikki vai eivät aina puhetta usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat aika lailla nämä vanhemmat, joiden lapsi ei usko puhetta. Oletteko ihan oikeasti alusta asti sekä kieltäneet että pysäyttäneet ei-toivotun teon (kun lapsi on aikeissa heittää hiekkaa, sanotaan lopeta ja samantien ollaan jo tartuttu käteen ja estetty teko) vai sittenkin huudelleet jostain kauempaa, että EI. Eikä siihen käteen tarttumiseen liity mitään väkivaltaa, lasta ei siis satuteta.
Jos lapsi ei tottele puhetta, voi siinä puheessa olla jotain sellaista, mikä estää lasta tottelemasta. Jos eilen kielsitte sen, mikä tänään on sallittua ja huomenna taas päinvastoin, niin lapsi on todella epäselvillä vesillä sen suhteen,mitä saa tehdä.
Lapsi pukee haalarin päälleen, kun asiasta on tehty automaatio. Siitä ei neuvotella, koska hoitoon ja töihin pitää päästä. Kun lapselle on alusta asti tehty selväksi, että tämä on se asia, jossa ei ole joustoa, niin haalari myös menee päälle ihan sujuvasti. Paitsi silloin, kun äiti huutelee keittiöstä, että pue nyt, meillä on kiire. Jos äiti/vanhempi ei selkeästi ole tekemässä lähtöä, niin miksi lapsikaan olisi?
Mikä syy lapsella olisi pukea haalari, jos haalarin pukematta jättämisestä ei varsinaisesti seuraa mitään? Jo taaperoikäiset ovat eteviä hoksaamaan se, että mitkä asiat ovat oikeasti pakollisia ja minkä asioiden vaan sanotaan olevan sitä.
Useimmat lapset "testaavat" vanhempiaan ja jos he siinä havaitsevat, että vanhemmat eivät voi pakottaa heitä tekemään jotain niin totteleminen päättyy siihen paikkaan.
Mistä päättelit, että siitä ei seuraa mitään? Tietenkin seuraa! Tilanteesta riippuen lapsi voi esim.lähteä hoitoon ilman haalaria ja itkeä, että on kylmä. Silloin todetaan iloisesti, että totta, ilman haalaria ulkona pakkasessa on kylmä, mutta meidän on mentävä hoitoon ja töihin, joten jotta ehditään ajoissa, haalari puetaan päälle jo kotona. Taapero oppii aika nopeasti, mitä seurauksia asioilla on. Lisäksi suurin osa lapsista tajuaa jo ennen kotoa poistumista, että vanhempi oli tosissaan tässä haalariasiassa.
Erilaisissa tilanteissa toimitaan erilaisin tavoin, mutta seurauksia on aina! Mutta ei rangaistuksia eikä väkivaltaa. 30 sekunnin matka kotoa autolle ilman haalaria ei ole väkivaltaa.
Tarkoitatko tällä sanoa sitä, että jos auto sijaitsee kauempana kuin 30 sekunnin päässä, niin tilanne muuttuu väkivallaksi? Entä jos ei ole autoa ollenkaan, vaan pitää mennä bussilla, tai hui, jopa kävellen!?
Ja se bussi ei odota, siihen on ehdittävä. Vaatteet on saatava päälle. Nytkin on anottu 6-vuotiasta pukemaan suihkun jälkeen mutta haluaa vain leikkiä ja pukiessa lukea. Ei kuule eikä näe. Seuraavaksi karjumaan.
Ei hyvä luoja. En tosiaan ihmettele miksi osa lapsista on niin kauheita nykyjään. Sä siis pyytelet 6 vuotiasta vaan toistuvasti pukemaan päälleen ja naputtelet siinä av-palstaa samalla. Lapsi keksii kivempaa tekemistä, lueskelee ja heiluu nakkena ja mutsin nalkutus on taustameluna. Sitten sä raaskit lopulta luopua siitä tietokoneesta/älylaitteestasi ja menet karjumaan sille lapsellesi.
Mietipä nyt ihan oikeasti, kummalla teistä olisi toiminnassa parannettava? Olisko vaikka sulla? Ja vinkkinä; sun ei tarvitse raahata sitä lasta niskaperseotteella väkivalloin pukemaan eikä toisaalta myöskään pitää sille puolen tunnin lässytysmonologia tunteista ja tuoksuista. Ei, vaan sun olisi pitänyt viitsiä reagoida siinä vaiheessa kun sitä sun ekaa kehoitustasi pukea ei noudatettu. Ja taas vinkkinä, ihan muuten kuin karjumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä mennä itse vanhempainkurssille tms. Harva lapsi on niin epänormaali, ettei minkäänlainen puhe auttaisi. Lähes aina ongelmat ratkeavat, kun vanhemmalle opetetaan kommunikointi- ja ongelmanratkaisutaitoja.
Jos tämä pitäisi paikkaansa, niin se olisi jo pitkän aikaa näkynyt lasten parempana käytöksenä, mutta näinhän ei ole, vaan lässynlääselittelykasvatus on johtanu tilanteeseen jossa lapset määräävät tahdin ja aikuiset yrittävät olla rikkomatta lakia.
Minua niin pännii tuo ikuinen keskusteleva kasvatusmetodi. Lasteni serkku huitoi heitä kepillä, jonka toi pihalta meille sisään. No mitä teki serkun äiti? Lässytti sille lapselleen kyykyssä, että:”Älä kulta huido sillä, ei ole kivaa.” Ja siihen lapsi:”ON kivaa!” Äiti:”Ei ole, laita pois.” Ja tätä dialogia jatkui ja jatkui, samalla kakara kepillä muita kohti miekkaillen.
Meinasin ärähtää ja tulla vääntämään sen kepin kädestä h-ttiin ja heittää sen ulos, kun se turha neuvonpito kesti ja kesti. Sanoin vihaisesti, että:”NYT se keppi pois ja heti, ennen kuin kenenkään silmä puhkeaa!” Tästäkös keskustelija-mamma kauhistui:”Ei noin saa sanoa. Onhan se hyvä, että lapsi on luova ja keksii kepistäkin jotakin kivaa tekemistä.”
WTF?!
Keskusteleva kasvatusmetodi ei ehkä tarkoita samaa, kuin sun sukulaisen idioottimainen tapa laistaa kasvatusvastuusta. Tietyistä asioista voi neuvotella ikätasoisesti, edellisessä tilanteessa olisi pitänyt heti vaatia se kepukka veks tai leikit olis loppunut sen riiviön osalta siihen. Eli jos ei osaa leikkiä nätisti, ei leikitä ollenkaan. Meidän lapset on valinneet yleensä suosiolla heti tuon ensimmäisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä10803 kirjoitti:
VOi luoja näitä aivottomuuksia. Haalari puetaan, jotta päästään pihalle. Jos lapsi ei millään halua pukea haalaria ( = lähteä), niin sitten varmaan pitää miettiä miksi.
No siinä sitten mietitään joka aamu vaikka pari tuntia sitä, että miksi se 4v ei halua lähteä päiväkotiin vaan kieltäytyy haalarin pukemisesta.
Kannattaa tosiaan selvittää miksi se 4v itkee joka aamu kun ei halua päiväkotiin, yleensä lapset tykkäävät hoitopaikoista jos siellä on kaikki hyvin.
Yleinen elämänkokemus osoittaa, että vaikka lapsella olisi hoitopaikassa kaikki hyvin ja tosi kivaa, niin hän saattaa silti vastustaa raivoisasti sinne menoa aamuisin.
Sun lapsi vastustaa myös jäätelön syöntiä ja huvipuistoon menoa? Epäilen.
Nykyään, kun ihmiset kuulevat sanan "kurinpito" niin ensiajatus on yleensä, että ei kai siitä ole lapselle mitään haittaa tai ei kai se riko lapsen oikeuksia. Aluksi tämä ajattelu koski vain ruumiillista kuritusta, mutta on myöhemmin laajentunut kattamaan muunkin tyyppisen kurinpidon.
Tilalle tarjotaan vuosi vuodelta vaan ihmeellisemmän kuuloisia teorioita joiden mukaan lapsi kyllä alkaa käyttäytyä hyvin, kunhan häntä huomioidaan ja sanoitetaan tms. Tai sitten ylipäätään tuomitaan hyvän käytöksen edellyttäminen lapselta, koska se muka tekee lapsesta aivottoman robotin tai jotain.
Toivon tosissani, että tämä ajattelutapa ei jää kovin pitkäaikaiseksi muodiksi vaan joskus palataan taas ihan perinteiseen maalaisjärkiseen toimintaan, missä asioita saa kutsua niiden oikeilla nimillä ja missä käytännön havainnot ratkaisevat eikä joku kieroutunut ideologia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä10803 kirjoitti:
VOi luoja näitä aivottomuuksia. Haalari puetaan, jotta päästään pihalle. Jos lapsi ei millään halua pukea haalaria ( = lähteä), niin sitten varmaan pitää miettiä miksi.
No siinä sitten mietitään joka aamu vaikka pari tuntia sitä, että miksi se 4v ei halua lähteä päiväkotiin vaan kieltäytyy haalarin pukemisesta.
Kannattaa tosiaan selvittää miksi se 4v itkee joka aamu kun ei halua päiväkotiin, yleensä lapset tykkäävät hoitopaikoista jos siellä on kaikki hyvin.
Yleinen elämänkokemus osoittaa, että vaikka lapsella olisi hoitopaikassa kaikki hyvin ja tosi kivaa, niin hän saattaa silti vastustaa raivoisasti sinne menoa aamuisin.
Sun lapsi vastustaa myös jäätelön syöntiä ja huvipuistoon menoa? Epäilen.
Ne ovat aika eri juttu kuin tarha mihin pitää mennä aikaisin joka aamu. Tarhaanmenossa harmittaa nimenomaan se sinne meno eikä siellä oleminen.
Kannattaa tosiaan selvittää miksi se 4v itkee joka aamu kun ei halua päiväkotiin, yleensä lapset tykkäävät hoitopaikoista jos siellä on kaikki hyvin.