Lue keskustelun säännöt.
Tehkää vaan niitä lapsia pienellä ikäerolla. Taas kuulin pari erouutista kun vanhemmat ei vaan jaksa.
31.03.2019 |
Tämä on asia, jota en vain käsitä. Miksi oi miksi niitä lapsia pitää tehdä 2-vuoden ikäerolla tai vielä pienemmällä?
Kuvio on niin usein nähty, että tulee melkein huono olo kun kuulen joillekin olevan tulossa TAAS vauva, vaikka edellinenkin on vielä ihan pieni.
Osalla ihmisistä ei vain näytä olevan minkäänlaista kykyä arvioida voimavarojaan tulevan suhteen tai arvioidaan ne ihan väärin. Yleensähän homma menee näin: tehdään muksu ja sitten kohta perään (yhteiskunnan/kavereiden painostuksesta tai ruusunpunaisten lasien läpi suunniteltuna) toinen.
Sitten on parhaimmillaan kaksi vaippaikäistä, yksi pahassa uhmassa ja huomionpuutteessa ja toinen herättelee muuten vaan ja vaatii huomiota. Ensin väsyy äiti ja sitten isä ja sitten tulee ero kun talo ei pysy kasassa. Tämä on nähty niin monta kertaa.
Ja kaikelta tätä voisi välttyä venyttämällä ikäeroa ainakin vuodella, mutta niinhän ei voi tehdä koska: "kaikki muutkin, kyllä mekin pärjätään".
Lopputuloksena rikkinäinen perhe tai vähintäänkin tainnuksiin asti väsynyttä meininkiä.
Kommentit (363)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Kommenttisi on aivan naurettava. Sisaruksen teko heti peräänkö olisi ollut lapsen etu edellä menemistä? Ovatko kaikki ainoat lapset onnettomia? Höpsis. :)
Sisarus voi olla rikkaus tai olla olematta. En itsekään ole edes tekemisissä pienen ikäeron sisarukseni kanssa enkä usko että lapsuuteni olisi ollut kurjempi vaikkei häntä olisi ollut. Lähes 20 v vanhemman sisaruksen kanssa taas olemme hyvissä väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Kommenttisi on aivan naurettava. Sisaruksen teko heti peräänkö olisi ollut lapsen etu edellä menemistä? Ovatko kaikki ainoat lapset onnettomia? Höpsis. :)
Sisarus voi olla rikkaus tai olla olematta. En itsekään ole edes tekemisissä pienen ikäeron sisarukseni kanssa enkä usko että lapsuuteni olisi ollut kurjempi vaikkei häntä olisi ollut. Lähes 20 v vanhemman sisaruksen kanssa taas olemme hyvissä väleissä.
Fakta vain. Tuo kyseinen äiti mietti kaiken vain ja ainoastaan oma etu edellä. Itsekäs keskenkasvuinen äiti on aina huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Lapsen etua on kyllä ajateltu. Mielestäni ei ole aina lapsen edun mukaista tehdä lapsia pienellä ikäerolla tai tehdä ylipäätään useampaa lasta. Lapsi ei tarvitse sisarusta ollakseen onnellinen.
Hoitoon laitosta nyt en viitsi edes sanoa mitään, kukin tehköön kuten parhaaksi näkee. Ei pelkkä pieni ikäero tarkoita että lapsilla olisi paljon yhteistä tai he viihtyisivät yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Kommenttisi on aivan naurettava. Sisaruksen teko heti peräänkö olisi ollut lapsen etu edellä menemistä? Ovatko kaikki ainoat lapset onnettomia? Höpsis. :)
Sisarus voi olla rikkaus tai olla olematta. En itsekään ole edes tekemisissä pienen ikäeron sisarukseni kanssa enkä usko että lapsuuteni olisi ollut kurjempi vaikkei häntä olisi ollut. Lähes 20 v vanhemman sisaruksen kanssa taas olemme hyvissä väleissä.
Fakta vain. Tuo kyseinen äiti mietti kaiken vain ja ainoastaan oma etu edellä. Itsekäs keskenkasvuinen äiti on aina huono asia.
Et kuulosta kovin tasapainoiselta, mukavalta tai avarakatseiselta. Toivottavasti olet lapsillesi erilainen kuin vieraille ihmisille netissä. Epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Lapsen etua on kyllä ajateltu. Mielestäni ei ole aina lapsen edun mukaista tehdä lapsia pienellä ikäerolla tai tehdä ylipäätään useampaa lasta. Lapsi ei tarvitse sisarusta ollakseen onnellinen.
Hoitoon laitosta nyt en viitsi edes sanoa mitään, kukin tehköön kuten parhaaksi näkee. Ei pelkkä pieni ikäero tarkoita että lapsilla olisi paljon yhteistä tai he viihtyisivät yhdessä.
Lapsen etua ei voi vain mainittu sanallakaan. Nyt vasta hoksasit että sellainen edes on. Kun minäminäminäminäminäminä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Kommenttisi on aivan naurettava. Sisaruksen teko heti peräänkö olisi ollut lapsen etu edellä menemistä? Ovatko kaikki ainoat lapset onnettomia? Höpsis. :)
Sisarus voi olla rikkaus tai olla olematta. En itsekään ole edes tekemisissä pienen ikäeron sisarukseni kanssa enkä usko että lapsuuteni olisi ollut kurjempi vaikkei häntä olisi ollut. Lähes 20 v vanhemman sisaruksen kanssa taas olemme hyvissä väleissä.
Fakta vain. Tuo kyseinen äiti mietti kaiken vain ja ainoastaan oma etu edellä. Itsekäs keskenkasvuinen äiti on aina huono asia.
Et kuulosta kovin tasapainoiselta, mukavalta tai avarakatseiselta. Toivottavasti olet lapsillesi erilainen kuin vieraille ihmisille netissä. Epäilen.
Eli kolahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Lapsen etua on kyllä ajateltu. Mielestäni ei ole aina lapsen edun mukaista tehdä lapsia pienellä ikäerolla tai tehdä ylipäätään useampaa lasta. Lapsi ei tarvitse sisarusta ollakseen onnellinen.
Hoitoon laitosta nyt en viitsi edes sanoa mitään, kukin tehköön kuten parhaaksi näkee. Ei pelkkä pieni ikäero tarkoita että lapsilla olisi paljon yhteistä tai he viihtyisivät yhdessä.
Lapsen etua ei voi vain mainittu sanallakaan. Nyt vasta hoksasit että sellainen edes on. Kun minäminäminäminäminäminä...
Joko olet trolli tai sitten projisoit kyllä pahemman kerran jotain omia traumojasi. Minä en tähän keuhkoamiseesi liity mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Lapsen etua on kyllä ajateltu. Mielestäni ei ole aina lapsen edun mukaista tehdä lapsia pienellä ikäerolla tai tehdä ylipäätään useampaa lasta. Lapsi ei tarvitse sisarusta ollakseen onnellinen.
Hoitoon laitosta nyt en viitsi edes sanoa mitään, kukin tehköön kuten parhaaksi näkee. Ei pelkkä pieni ikäero tarkoita että lapsilla olisi paljon yhteistä tai he viihtyisivät yhdessä.
Lapsen etua ei voi vain mainittu sanallakaan. Nyt vasta hoksasit että sellainen edes on. Kun minäminäminäminäminäminä...
Joko olet trolli tai sitten projisoit kyllä pahemman kerran jotain omia traumojasi. Minä en tähän keuhkoamiseesi liity mitenkään.
Älä viitsi. Juuri noin se meni. Sinä kirjoitit miten sinäsinäsinäsinäsinäsinä sitäjatätä. Lapset täysin statisteja siinä sinunsinunsinunsinun tarinassasi.
Minua haukkumalla tilanne ei korjaannu. Katso peiliin ja kasva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Lapsen etua on kyllä ajateltu. Mielestäni ei ole aina lapsen edun mukaista tehdä lapsia pienellä ikäerolla tai tehdä ylipäätään useampaa lasta. Lapsi ei tarvitse sisarusta ollakseen onnellinen.
Hoitoon laitosta nyt en viitsi edes sanoa mitään, kukin tehköön kuten parhaaksi näkee. Ei pelkkä pieni ikäero tarkoita että lapsilla olisi paljon yhteistä tai he viihtyisivät yhdessä.
Lapsen etua ei voi vain mainittu sanallakaan. Nyt vasta hoksasit että sellainen edes on. Kun minäminäminäminäminäminä...
Joko olet trolli tai sitten projisoit kyllä pahemman kerran jotain omia traumojasi. Minä en tähän keuhkoamiseesi liity mitenkään.
Älä viitsi. Juuri noin se meni. Sinä kirjoitit miten sinäsinäsinäsinäsinäsinä sitäjatätä. Lapset täysin statisteja siinä sinunsinunsinunsinun tarinassasi.
Minua haukkumalla tilanne ei korjaannu. Katso peiliin ja kasva.
Toivottavasti saat apua tuohon oloosi. Parempaa huomista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Lapsen etua on kyllä ajateltu. Mielestäni ei ole aina lapsen edun mukaista tehdä lapsia pienellä ikäerolla tai tehdä ylipäätään useampaa lasta. Lapsi ei tarvitse sisarusta ollakseen onnellinen.
Hoitoon laitosta nyt en viitsi edes sanoa mitään, kukin tehköön kuten parhaaksi näkee. Ei pelkkä pieni ikäero tarkoita että lapsilla olisi paljon yhteistä tai he viihtyisivät yhdessä.
Lapsen etua ei voi vain mainittu sanallakaan. Nyt vasta hoksasit että sellainen edes on. Kun minäminäminäminäminäminä...
Joko olet trolli tai sitten projisoit kyllä pahemman kerran jotain omia traumojasi. Minä en tähän keuhkoamiseesi liity mitenkään.
Älä viitsi. Juuri noin se meni. Sinä kirjoitit miten sinäsinäsinäsinäsinäsinä sitäjatätä. Lapset täysin statisteja siinä sinunsinunsinunsinun tarinassasi.
Minua haukkumalla tilanne ei korjaannu. Katso peiliin ja kasva.
Toivottavasti saat apua tuohon oloosi. Parempaa huomista!
Toistan: Minua haukkumalla tilanteesi ei korjaannu. Katso peiliin ja kasva.
Lastesi tähden. Jos vihdoin muistaisit heidätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihin ikäeroihin voi vaikuttaa myös Kelan kolmen vuoden sääntö, eli kun lapsilla on alle kolme vuotta ikäeroa, saa äiti tuet saman vuoden tulojen mukaan kuin aijempaan lapsen kohdalla.
Itselläni se vaikutti ikäeroon, koska ennen esikoista paiskin hurjasti töitä ja sain ihan kivat rahat äitiyslomalla. Lapsen synnyttyä en olisi halunnut tehdä niin pitkää päivää, joten tekemällä seuraavan lapsen nopeasti, sain uudelleen yhtä hyvät äitiysrahat.
Oudon yksisilmäisiä kommentteja täällä on monella. Mielestäni ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa oikeaa mallia, vaan nämä asiat ovat aina tapauskohtaisia. Tosi moni asia vaikuttaa, esim.
-ovatko raskaudet ja synnytykset helppoja vai vaikeita
-millaisia vauvat ovat, esim. nukkuvatko ja ovatko hereilläkin tyytyväisiä, vai huutaako lapsi yötä päivää
-onko isommilla lapsilla kovasti mustasukkaisuutta (tai esim. onko erityislapsi erityistarpeineen)
-millaiseksi vanhempien roolit asettuvat, miten kumpikin kokee vanhemmuuden ja pikkulapsiajan
-millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan ja stressinsietokyvyltään (onko perfektionisti, sietääkö sotkua ja keskeneräisyyttä, onko toimelias ja aikaansaava vai tarvitseeko lepoa jne..)
- onko elämässä jotain muuta haastetta samaan aikaan (esim. perheenjäsenten sairastumiset)
Ottakaa huomioon, että aika moni näistä asioista on sellaisia, joita ei voi edes etukäteen tietää. Asiat menevät niin kuin ne menevät.
Lisäksi ikäeroa ei voi koskaan vain päättää. Joskus raskautuminen kestää pidempään, joskus tuleekin keskenmeno jne.
Sitten vielä se, jos omat lapset ovat pienellä ikäerolla, ei voi tietää, millaista elämä olisi isommilla ikäeroilla. Ja toisinpäin.
Oma tilanteeni on sellainen, että meillä on 2 lasta, ikäero n. 4,5 vuotta. Olisi ollut vuoden pienempi ikäero, jos ei olisi tullut keskenmenoa ja sen jälkeen kaikenlaisia komplikaatioita (kohtutulehdus, munasarjatulehdus jne.). Koen, että tuota pienempi ikäero ei olisi meillä toiminut useastakin syystä. Ensinnäkin minulla raskauspahoinvointi on aikamoista ja myös kestää tavallista pidempään (yli puolet raskauden kestosta). Pahoinvointi rajoitti elämää niin paljon, että halusin odottaa esikoisen olevan jo vähän isompi, ennen kuin olen taas raskaana. Toisekseen esikoinen oli erityisesti vauvana tosi huono nukkumaan (monina öinä sain unta vain 3-4 h j senkin useammassa pätkässä), joten jos toinenkin vauva olisi samanlainen, olisi jaksaminen tosi koetuksella. Toinen lapsi tässä suhteessa vähän helpompi. Mutta päiväunet ei kyllä ole kuopuksenkaan leipälaji, joten meillä on suuri harvinaisuus, että kuopus nukkuisi sellaiset päiväunet, että voisin edes hetken puuhata jotain esikoisen kanssa kahdestaan. Saati sitten, että voisin täydentää omia lyhyeksi jääneitä yöunia päiväunilla.
Näin meillä. Muissa perheissä muilla tavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Pieni ikäero ei takaa, että lapsista tulisi läheisiä tai että he olisivat sitä lapsenakaan. Ehkä persoonat muodostuvat keskenään kovin erilaisiksi tai kiinnostukset ovat kaukana toisistaan. Pieni ikäero takaa oikeastaan ainoastaan sen, että lapset ovat ikätasoltaan lähekkäin. Ikä taas on lopulta hyvin pieni yhdistävä tekijä, ellei mitään muuta yhteistä ole.
On totta, että 9 vuoden ikäerossa vuosia on välissä. Miksi vanhempi sisarus ei voisi silti haluta viettää aikaa nuorempansa kanssa? Ja vaikka sillä 9-vuotiaalla usein onkin kaverit, harrastukset, koulu ym, niin normaalissa perheessä aikaa vietetään myös ihan perheenä.
Meillä vanhimman ja nuorimman sisaruksen välillä on 8 vuotta. Nuorin on vanhimman silmäterä. Häntä huomioidaan aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi. Vanhin haluaa omasta tahdostaan viettää aikaa pienen sisaruksensa kanssa ja kysyy välillä, että saako kokeilla vaihtaa tälle bodyn, saako kokeilla vaihtaa vaipan, saako kokeilla pukea ulkovaatteet, saako kokeilla syöttää. (Näissä vanhempi vieressä.) Koulusta ja kavereista ja harrastuksista huolimatta vanhin lapsi ei ole aina jossakin, vaan aikaa jää myös kotona olemiseen ja kotona hän tykkää vielä toistaiseksi paljon ollakin. Eli en kyllä sanoisi etteikö heillä mitään yhteistä olisi tai etteikö heistä voisi tulla hyvinkin läheisiä.
Meillä tosin sisarukset tykkäävät olla paljon yhdessä. Me vanhemmat ollaan koetettu opettaa, että sisarukset on rikkaus ja että on mahtavaa kun niitä on (vaikka tietty muutakin on hyvä olla). Näin kokevat lapsemmekin.
Typerää on tuomita pieniä tai isoja ikäeroja oletuksen vuoksi. Pitää myös muistaa, että kaikki eivät jaa kokemustasi, ja vaikka teistä ei sisaruksesi kanssa tullut läheisiä, niin jossain toisessa perheessä asiaintila on ihan toinen.
En minäkään oleta, että kun tällä hetkellä lapsemme pienillä ikäerolla ovat läheisiä, näin olisi kaikissa muissa perheissä, todellisuus saattaa jossain muualla olla aivan toinen.
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Pieni ikäero ei takaa, että lapsista tulisi läheisiä tai että he olisivat sitä lapsenakaan. Ehkä persoonat muodostuvat keskenään kovin erilaisiksi tai kiinnostukset ovat kaukana toisistaan. Pieni ikäero takaa oikeastaan ainoastaan sen, että lapset ovat ikätasoltaan lähekkäin. Ikä taas on lopulta hyvin pieni yhdistävä tekijä, ellei mitään muuta yhteistä ole.
On totta, että 9 vuoden ikäerossa vuosia on välissä. Miksi vanhempi sisarus ei voisi silti haluta viettää aikaa nuorempansa kanssa? Ja vaikka sillä 9-vuotiaalla usein onkin kaverit, harrastukset, koulu ym, niin normaalissa perheessä aikaa vietetään myös ihan perheenä.
Meillä vanhimman ja nuorimman sisaruksen välillä on 8 vuotta. Nuorin on vanhimman silmäterä. Häntä huomioidaan aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi. Vanhin haluaa omasta tahdostaan viettää aikaa pienen sisaruksensa kanssa ja kysyy välillä, että saako kokeilla vaihtaa tälle bodyn, saako kokeilla vaihtaa vaipan, saako kokeilla pukea ulkovaatteet, saako kokeilla syöttää. (Näissä vanhempi vieressä.) Koulusta ja kavereista ja harrastuksista huolimatta vanhin lapsi ei ole aina jossakin, vaan aikaa jää myös kotona olemiseen ja kotona hän tykkää vielä toistaiseksi paljon ollakin. Eli en kyllä sanoisi etteikö heillä mitään yhteistä olisi tai etteikö heistä voisi tulla hyvinkin läheisiä.
Meillä tosin sisarukset tykkäävät olla paljon yhdessä. Me vanhemmat ollaan koetettu opettaa, että sisarukset on rikkaus ja että on mahtavaa kun niitä on (vaikka tietty muutakin on hyvä olla). Näin kokevat lapsemmekin.
Typerää on tuomita pieniä tai isoja ikäeroja oletuksen vuoksi. Pitää myös muistaa, että kaikki eivät jaa kokemustasi, ja vaikka teistä ei sisaruksesi kanssa tullut läheisiä, niin jossain toisessa perheessä asiaintila on ihan toinen.
En minäkään oleta, että kun tällä hetkellä lapsemme pienillä ikäerolla ovat läheisiä, näin olisi kaikissa muissa perheissä, todellisuus saattaa jossain muualla olla aivan toinen.
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Iso ikäero takaa, että lapset elää eri lapsuuden ja nuoruuden ja todennäköisyys sille, että sisarussuhde jää etäiseksi on suuri. Ja sisarussuhde ei ole se, että se isompi hoitaa pienempää. Tuo että näet kovin positiivisena asiana vanhemman lapsen hoitamisen voi ruokkia lapsessa käsitystä, että hän kelpaa vain pikkuäitinä ja hoitajana. Tasavertainen sisarussuhde tuo ei ole. Ja pahimmassa tapauksessa se yllä häälyvä isosisarus häälyy yllä koko aikuisiän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Lapsen etua on kyllä ajateltu. Mielestäni ei ole aina lapsen edun mukaista tehdä lapsia pienellä ikäerolla tai tehdä ylipäätään useampaa lasta. Lapsi ei tarvitse sisarusta ollakseen onnellinen.
Hoitoon laitosta nyt en viitsi edes sanoa mitään, kukin tehköön kuten parhaaksi näkee. Ei pelkkä pieni ikäero tarkoita että lapsilla olisi paljon yhteistä tai he viihtyisivät yhdessä.
Lapsen etua ei voi vain mainittu sanallakaan. Nyt vasta hoksasit että sellainen edes on. Kun minäminäminäminäminäminä...
Joko olet trolli tai sitten projisoit kyllä pahemman kerran jotain omia traumojasi. Minä en tähän keuhkoamiseesi liity mitenkään.
Älä viitsi. Juuri noin se meni. Sinä kirjoitit miten sinäsinäsinäsinäsinäsinä sitäjatätä. Lapset täysin statisteja siinä sinunsinunsinunsinun tarinassasi.
Minua haukkumalla tilanne ei korjaannu. Katso peiliin ja kasva.
Toivottavasti saat apua tuohon oloosi. Parempaa huomista!
Toistan: Minua haukkumalla tilanteesi ei korjaannu. Katso peiliin ja kasva.
Lastesi tähden. Jos vihdoin muistaisit heidätkin.
tässähän on varmaan se eilinen "ikäero-palstahullu", joka vänkytti silloinkin jotain käsittämätöntä. kun ei sitten osannutkaan keskustella tai argumentoida, alkoi toisten keskustelijoiden haukkuminen karkein sanakääntein. Mitä silloin juttua seurasin, niin mitään järkevää keskustelua ei kukaan hänen kanssa saanut vastaan. ilmeisesti tarkoituskin on lähinnä provota. harrastus sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Lapsen etua on kyllä ajateltu. Mielestäni ei ole aina lapsen edun mukaista tehdä lapsia pienellä ikäerolla tai tehdä ylipäätään useampaa lasta. Lapsi ei tarvitse sisarusta ollakseen onnellinen.
Hoitoon laitosta nyt en viitsi edes sanoa mitään, kukin tehköön kuten parhaaksi näkee. Ei pelkkä pieni ikäero tarkoita että lapsilla olisi paljon yhteistä tai he viihtyisivät yhdessä.
Lapsen etua ei voi vain mainittu sanallakaan. Nyt vasta hoksasit että sellainen edes on. Kun minäminäminäminäminäminä...
Joko olet trolli tai sitten projisoit kyllä pahemman kerran jotain omia traumojasi. Minä en tähän keuhkoamiseesi liity mitenkään.
Älä viitsi. Juuri noin se meni. Sinä kirjoitit miten sinäsinäsinäsinäsinäsinä sitäjatätä. Lapset täysin statisteja siinä sinunsinunsinunsinun tarinassasi.
Minua haukkumalla tilanne ei korjaannu. Katso peiliin ja kasva.
Toivottavasti saat apua tuohon oloosi. Parempaa huomista!
Toistan: Minua haukkumalla tilanteesi ei korjaannu. Katso peiliin ja kasva.
Lastesi tähden. Jos vihdoin muistaisit heidätkin.
tässähän on varmaan se eilinen "ikäero-palstahullu", joka vänkytti silloinkin jotain käsittämätöntä. kun ei sitten osannutkaan keskustella tai argumentoida, alkoi toisten keskustelijoiden haukkuminen karkein sanakääntein. Mitä silloin juttua seurasin, niin mitään järkevää keskustelua ei kukaan hänen kanssa saanut vastaan. ilmeisesti tarkoituskin on lähinnä provota. harrastus sekin.
Jep. Katsot nyt vaan sinne peiliin, etkä solvaa enempää muita. Kasva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Pieni ikäero ei takaa, että lapsista tulisi läheisiä tai että he olisivat sitä lapsenakaan. Ehkä persoonat muodostuvat keskenään kovin erilaisiksi tai kiinnostukset ovat kaukana toisistaan. Pieni ikäero takaa oikeastaan ainoastaan sen, että lapset ovat ikätasoltaan lähekkäin. Ikä taas on lopulta hyvin pieni yhdistävä tekijä, ellei mitään muuta yhteistä ole.
On totta, että 9 vuoden ikäerossa vuosia on välissä. Miksi vanhempi sisarus ei voisi silti haluta viettää aikaa nuorempansa kanssa? Ja vaikka sillä 9-vuotiaalla usein onkin kaverit, harrastukset, koulu ym, niin normaalissa perheessä aikaa vietetään myös ihan perheenä.
Meillä vanhimman ja nuorimman sisaruksen välillä on 8 vuotta. Nuorin on vanhimman silmäterä. Häntä huomioidaan aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi. Vanhin haluaa omasta tahdostaan viettää aikaa pienen sisaruksensa kanssa ja kysyy välillä, että saako kokeilla vaihtaa tälle bodyn, saako kokeilla vaihtaa vaipan, saako kokeilla pukea ulkovaatteet, saako kokeilla syöttää. (Näissä vanhempi vieressä.) Koulusta ja kavereista ja harrastuksista huolimatta vanhin lapsi ei ole aina jossakin, vaan aikaa jää myös kotona olemiseen ja kotona hän tykkää vielä toistaiseksi paljon ollakin. Eli en kyllä sanoisi etteikö heillä mitään yhteistä olisi tai etteikö heistä voisi tulla hyvinkin läheisiä.
Meillä tosin sisarukset tykkäävät olla paljon yhdessä. Me vanhemmat ollaan koetettu opettaa, että sisarukset on rikkaus ja että on mahtavaa kun niitä on (vaikka tietty muutakin on hyvä olla). Näin kokevat lapsemmekin.
Typerää on tuomita pieniä tai isoja ikäeroja oletuksen vuoksi. Pitää myös muistaa, että kaikki eivät jaa kokemustasi, ja vaikka teistä ei sisaruksesi kanssa tullut läheisiä, niin jossain toisessa perheessä asiaintila on ihan toinen.
En minäkään oleta, että kun tällä hetkellä lapsemme pienillä ikäerolla ovat läheisiä, näin olisi kaikissa muissa perheissä, todellisuus saattaa jossain muualla olla aivan toinen.
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Iso ikäero takaa, että lapset elää eri lapsuuden ja nuoruuden ja todennäköisyys sille, että sisarussuhde jää etäiseksi on suuri. Ja sisarussuhde ei ole se, että se isompi hoitaa pienempää. Tuo että näet kovin positiivisena asiana vanhemman lapsen hoitamisen voi ruokkia lapsessa käsitystä, että hän kelpaa vain pikkuäitinä ja hoitajana. Tasavertainen sisarussuhde tuo ei ole. Ja pahimmassa tapauksessa se yllä häälyvä isosisarus häälyy yllä koko aikuisiän.
Jos vanhempi sisarus todellisuudessa toimisi jonkinlaisena vanhemman korvikkeena, olisi syytä huoleen. Koska sinä et kuitenkaan ole perheemme arkea näkemässä, et täysin ulkopuolisena ja vieraana ihmisenä ole lainkaan pätevä määrittelemään lastemme sisarussuhteiden tasa-arvoisuutta.
Sinun logiikallasi toisista millään tasolla huolehtiminen ei ilmeisesti ole ok tai myöskään se, että isompi sisarus silloin tällöin auttaa pienempäänsä. Kovin itsekäs ajattelumalli tuo kyllä ainakin on.
Meidän perheessämme ihmisiä ylipäätään autetaan. Käytetään mummoa kaupassa, käydään hakemassa naapurin papan postit kun tämä on katkaissut jalkansa, otetaan tuttavaperheen lapsia hoitoon jotta sairastelukierteessä ollut vanhempi saa levätä. Omia perheenjäseniä autetaan myös, ja se on normaali asia.
Jos lapsi haluaa syöttää sisarustaan vapaasta tahdostaan esim. kaksi kertaa kuukaudessa, en näkisi tätä millään tavalla ketään kuormittavana tai loukkaavana. Mikäli näitä asioita tietoisesti sysättäisiin vanhempien toimesta perheen lapsille, voitaisiin puhua pikkuäidin roolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia mikä viesteissä korostuu on se että monet pientä ikäeroa suosivat haluavat, että pikkulapsiaika on nopeasti ohi ja siksi kaksi pienellä ikäerolla olisi hyvä asia. Isomman ikäeron kannattajat taas nauttivat siitä, että saavat elää pikkulapsiajan uudestaan.
Minusta on surullista, että pikkulapsiaika on joillakin (pienillä ikäerolla) niin karua, että haluaa tuon ajanjakson olevan äkkiä ohi. Itse halusin isomman ikäeron nimenomaan siksi, että saisin nauttia jokaisen ainutlaatuisesta pikkulapsiajasta kunnolla. Minulle se aika on iloinen asia, jota tulen kaiholla muistelemaan ei mitään kamalaa kurjuutta, josta täytyy vaan selvitä päivä kerrallaan.
Lapseton siis sulle joku väline? Itse ajattelin lasten etua.
Täh?
Minulle lapset eivät ole väline löhötä kotona 10-15 vuotta, eivätkä oman nautintoni maksimoimiseen hankittu.
Lapsille lyhyt ikäero on paras. Samaten sitten se äiti ei muumioidu kotiin ”vuorovaikuttamaan, sanoittamaan tunteita ja palvomaan yhtä kerrallaan”.
Miten voit sanoa kaikkien puolesta että lyhyt ikäero on paras? Hassu kommenttisi muutenkin. Itse ainakin lähdin opiskelemaan ja sitten töihin lapsen ollessa 2v. En olisi jaksanut olla taas pari vuotta kotona uuden vauvan kanssa vaan oli ihana tehdä muita juttuja 7 v ja sitten toinen lapsi.
Koska se on. Lapset saa normaalin lapsuuden.
Aivan naurettava ikäero tuo 9 vuotta.
Kaikki ratkaisut tehty sinun etusi edellä. Lapset pelkkiä työkaluja.
Ethän sä nyt voi tuolla tavalla sanoa. Hyvin kärjistettyä toisten vähättelyä nyt tämä sun kommentti. Perustele nyt, jos osaat, miten ison ikäeron omaavat lapset on vanhemmilleen työkaluja?
- pienen ikäeron kannattaja (omalla kohdallaan)
Hänhän kertoo koko ajan vain mitä itse haluaa, miten itse nauttii, mitä itse saa. Missä lapsen etu ja sen ajatteleminen?
lykännyt kaksivuotiaan hoitoon, jonne tämä ei todellakaan kuulu.
Ja jos ikäeroa on 9 vuotta niin eihän lapsilla ole mitään yhteistä. Se isompi lähtee kotoa kun toinen on vasta alakoulussa. Ja stä ennen on monta vuotta teini. Itselläni on 10 vuotta vanhempi veli. Tiedän tasan motä se on.
Lapsen etua on kyllä ajateltu. Mielestäni ei ole aina lapsen edun mukaista tehdä lapsia pienellä ikäerolla tai tehdä ylipäätään useampaa lasta. Lapsi ei tarvitse sisarusta ollakseen onnellinen.
Hoitoon laitosta nyt en viitsi edes sanoa mitään, kukin tehköön kuten parhaaksi näkee. Ei pelkkä pieni ikäero tarkoita että lapsilla olisi paljon yhteistä tai he viihtyisivät yhdessä.
Lapsen etua ei voi vain mainittu sanallakaan. Nyt vasta hoksasit että sellainen edes on. Kun minäminäminäminäminäminä...
Joko olet trolli tai sitten projisoit kyllä pahemman kerran jotain omia traumojasi. Minä en tähän keuhkoamiseesi liity mitenkään.
Älä viitsi. Juuri noin se meni. Sinä kirjoitit miten sinäsinäsinäsinäsinäsinä sitäjatätä. Lapset täysin statisteja siinä sinunsinunsinunsinun tarinassasi.
Minua haukkumalla tilanne ei korjaannu. Katso peiliin ja kasva.
Toivottavasti saat apua tuohon oloosi. Parempaa huomista!
Toistan: Minua haukkumalla tilanteesi ei korjaannu. Katso peiliin ja kasva.
Lastesi tähden. Jos vihdoin muistaisit heidätkin.
tässähän on varmaan se eilinen "ikäero-palstahullu", joka vänkytti silloinkin jotain käsittämätöntä. kun ei sitten osannutkaan keskustella tai argumentoida, alkoi toisten keskustelijoiden haukkuminen karkein sanakääntein. Mitä silloin juttua seurasin, niin mitään järkevää keskustelua ei kukaan hänen kanssa saanut vastaan. ilmeisesti tarkoituskin on lähinnä provota. harrastus sekin.
Jep. Katsot nyt vaan sinne peiliin, etkä solvaa enempää muita. Kasva.
kannattaa luultavasti jatkaa keskustelua sitten, kun kykenee itse noudattamaan omia ohjeitaan.
Itse koen sen niin, että elämä menee eteenpäin. Kun kaikki lapset olivat pieniä, se oli ihanaa. Elettiin taaperoiden tahtiin, käytiin leikkipuistoissa, tehtiin majoja olkkariin ja kuunneltiin lastenmusiikkia. Nyt elämä on pyörähtänyt eteenpäin, kaikki lasten takia valvominen on jäänyt ja enää ei tarvitse istua hiekkalaatikolla. Vaikka hiekkakakkujen tekeminen oli hauskaa, en olisi jaksanut tehdä sitä vuodesta toiseen. Siitä jäi kuitenkin lämpimät muistot, jotka säilyvät.
Ymmärrän kyllä sen, että kun lapset ovat isolla ikäerolla, osaa sitä taaperoa ja vauvaikää arvostaa eri tavalla ja ymmärtää sen, miten nopeasti kaikki on ohitse. Mutta on tämäkin ihanaa, että ollaan miehen kanssa tilanteessa, jossa meillä on mahdollista käydä kävelyllä kahdestaan kymmenen vuoden jälkeen. Jos lapset olisi tehty isommilla ikäeroilla, pitäisi vielä odottaa monta vuotta ennen kuin tämä olisi ollut mahdollista.
Tykkään siitä, että nyt alakouluikäisten lasten kanssa kaikki lapset ovat samalla tasolla. Heitä kiinnostavat samat asiat ja heidän käsityskykynsä on jokseenkin samalla tasolla, mikä mahdollistaa tasa-arvoisemman suhteen. Puuttuu se vanhemman sisaruksen hoivaava asenne pienempää sisarusta kohtaan, mikä käytännössä muodostuu aina, jos ikäero on isompi. Sekin on toki ihanaa ja luonnollista ja voin kuvitella, miten ihanaa on, kun isompi sisarus esim leikittää pienempää. Samanikäisten lasten kanssa sitten on tietenkin enempi riitelyä. Toisaalta he myös pohtivat ja tekevät yhdessä läksyt, käyvät samalla tasolla keskustelua, väittelevät näkemyseroista ja oppivat samalla toisiltaan, nukkuvat vierekkäin ja sama iltasatu tai elokuva sopii kaikille.
Mutta eihän tässä ole mitään oikeaa tapaa tehdä asioita. Totuus on, etten minä tiedä pienten ikäerojen jälkeen, millaista on kun on isompi ikäero. Voihan olla, että se olisikin mielestäni parempi vaihtoehto. Ihan samalla tapaa isojen ikäerojen perheet eivät tiedä, millaista on oikeasti elää pienten ikäerojen perheessä.