Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielipiteesi järkisuhteista?
28.03.2019 |
Mitä mieltä parisuhteista, jotka muodostettu järkipohjalta? Tullaan hyvin juttuun keskenään, järjellä mietittynä sovitaan yhteen ja elämät ja päämäärät menevät yksiin. Ei mitään elämää suurempia tunteita mutta kaikki sujuu.
Tuttavapariskuntani kertoi, että olivat solmineet suhteensa näin. Nyt seitsemättä vuotta yhdessä eikä ongelmia ollut.
Ajatuksia ja kokemuksia?
Kommentit (101)
Ketjussa aiemmin puhutaan kuukaudessa solmituista tunnekuohusuhteista. Olen osallistunut ketjuun seurattuani vierestä kuukaudessa solmittua järkisuhdetta En ymmärrä heitä: mikä ajaa aikuisen noin tuntemattoman kanssa ja noin pian naimisiin, ja sitten valittamaan kun toinen ei kumminkaan täytä "ihannetta".
Jos järkevästi menisi, ei valittaisi sitten kun on "tahtotilansa" valinnut. Ylipäänsä on ikävä tehdä tuttavapiiristä tämmöisen konkurssin kärsijöitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkisuhde paras kun ei tarvitse romantiikkaa eikä mitään imelää rakkaus lässytystä. Saa olla omat harrastukset ja kumpikin saa olla erilaisia niin että vastakohdat täydentävät toisiaan. Ei tarvitse alkaa muuttaa toinen toistaan vaan saa olla oma itsensä. Mistään turhanpäiväsistä asioista ei tarvitse vääntää. Ollaan toinen toistemme tukina jos toinen sairastuu, parhaimmat ja luotettavimmat ystävät. On kumppani johonka voi luottaa kaikessa eikä pelkoa että joutuu hyväksikäytetyksi, huijatuksi. Tuuliviiriä ja tunteidensa vietävissä kumppania en halua.
Mutta eihän tuollaisessa suhteessa ole mitään järkeä. Sinänsä hän olisi ihan sama pysyä vaan kavereina. Ei mitään eroa.
Aloittaja jatkaa: esimerkkitapaus ei siis ollut hyötymismielessä järkisuhde (vaikka kai jokaisessa parisuhteessa sitäkin vähän on), joten sanavalinta saattoi olla väärä. Mies on kovatuloisempi mutta myös nainen suht hyvässä virassa, tässä siis melko samalla viivalla.
Voisi kuvailla niin että paperilla hyvä kumppani jonka kanssa viihtyy. Ei vaan niin suurta tunnelatausta.
Kiva että aihe on herättänyt keskustelua monesta näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt on kai olennaista se, että nämä ihmiset eivät edes vaadi parisuhteelta mitään järisyttävän suuria tunteita. Ei se tarkoita että eivät olisi toisilleen riittävät ja joutuisivat "tyytymään". He ovat täysin tyytyväisiä ilman niitä. Samaistun itse hyvin aloitukseen.
Joku vaatii niitä kipinöitä tai suorastaan liekkejä, toiset eivät.
Jokainen saaa itse päättää mitä vaatii. Muiden ratkaisut eivät ole minulta pois, olen tyytyväinen näin.
Jos olette tyytynyt ilman rakastamisen tunnetta, niin miten käy sitten kun jompikumpi tapaa sen tunteita herättävän tyypin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä nyt on kai olennaista se, että nämä ihmiset eivät edes vaadi parisuhteelta mitään järisyttävän suuria tunteita. Ei se tarkoita että eivät olisi toisilleen riittävät ja joutuisivat "tyytymään". He ovat täysin tyytyväisiä ilman niitä. Samaistun itse hyvin aloitukseen.
Joku vaatii niitä kipinöitä tai suorastaan liekkejä, toiset eivät.
Jokainen saaa itse päättää mitä vaatii. Muiden ratkaisut eivät ole minulta pois, olen tyytyväinen näin.Jos olette tyytynyt ilman rakastamisen tunnetta, niin miten käy sitten kun jompikumpi tapaa sen tunteita herättävän tyypin?
Edelleen painotan etten koe tyytyneeni mihinkään, suhteemme on oikein hyvä näin. Eiköhän sitä tulisi tunteita herättävä tyyppi sivuutettua järkiperustein. Puolisostani en tiedä mutta luulen että tekisi samoin. Meillä on takana pitkä parisuhde ja meillä on hyvä olla tässä.
Mutta mistäpä sitä elämästä koskaan tietää. En voi varmaksi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkisuhde paras kun ei tarvitse romantiikkaa eikä mitään imelää rakkaus lässytystä. Saa olla omat harrastukset ja kumpikin saa olla erilaisia niin että vastakohdat täydentävät toisiaan. Ei tarvitse alkaa muuttaa toinen toistaan vaan saa olla oma itsensä. Mistään turhanpäiväsistä asioista ei tarvitse vääntää. Ollaan toinen toistemme tukina jos toinen sairastuu, parhaimmat ja luotettavimmat ystävät. On kumppani johonka voi luottaa kaikessa eikä pelkoa että joutuu hyväksikäytetyksi, huijatuksi. Tuuliviiriä ja tunteidensa vietävissä kumppania en halua.
Mutta eihän tuollaisessa suhteessa ole mitään järkeä. Sinänsä hän olisi ihan sama pysyä vaan kavereina. Ei mitään eroa.
Kaikki ei edes halua mitään rakkauslässytystä. Voihan suhde olla parisuhde (ja sisältää seksiä) sitä ilmankin. Tuotahan parisuhde parhaillaan on, mitä tuossa kuvailtiin!
Vierailija kirjoitti:
Mammanpojat kaipaavat järkisuhdetta, äitiä paapomaan ja tekemään kotityöt. Voi yh-yy.
En kaipaa kämppistä enkä seksitöntä suhdetta, ja miten paljon seksiä olisi kämppiksen kanssa? Ei yhtään.
Menikö vähän ohi aiheen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä rakkaus on aivan liian ailahtelevaa, jotta sen varaan lähtisin mitään elämää rakentamaan. Pitää olla järkiperusteella valittu kumppani, jonka kanssa on keskusteluyhteys ja sama arvopohja.
Minulle pitää olla ihastuminen, joka syvenee tutustumisen myötä rakastumiseksi ja rakastamiseksi, kun on tutustuttu niihin toisen arvoihin, tulevaisuuden suunnitelmiin, luonteeseen, huomattu hänet rehelliseksi ja luotettavaksi jne. Pelkän järjen perusteella en näkisi mitään syytä sitoutua parisuhteeseen, mieluummin olisin pysynyt vapaana koska silloin olisin ollut vapaa myös kohtaamaan sellaisen ihmisen, johon ihastun. Pelkän rakkauden perusteella en puolestaan olisi rakentanut mitään vaan vasta kun ihminen osoittautui sellaiseksi, jonka kanssa on hyvä ja turvallista olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoina hyvinä aikoina kaikki suhteet olivat järkisuhteita. Silloin erottiinkin vähemmän.
Toisaalta silloin pidettiin itsestään selvänä, että mies ei joudu tyytymään vain siihen vaimoonsa vaan sivusuhteena voitiin pitää sllaista naista joka oikeasti herätti halun. Vaimon osa järkisuhteessa oli varmaankin vähemmän tyydyttävämpi.
Missä tuollaiset sivusuhteet olivat ok? Eivät ainakaan Suomen maaseudulla, jossa suurin osa ihmisistä ennen asui. Moraali oli hyvin tiukkaa.
Mutta onhan sellaisia maita, kuten Ranska, jossa nytkin on yleistä pitää rakastajaa, sekä miehillä että naisilla on sellaisia. Monilla pressoillakin, kuten Hollandella oli rakastajatar ja kaikki tiesivät siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ennen sivusuhteet tavallaan olivat hyväksyttyjä. Niistä kyllä julkisesti oltiin hiljaa, mutta ne tiedettiin.
Niskavuori-elokuvassa vanha emäntä kertoo miniälleen, että Niskavuoresta viedään viljasäkkejä kylälle ja on monessa tuvassa isännän tekemiä lapsia, mutta ei niiden vuoksi erota.
Kun on ylpeys ja iso talo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä rakkaus on aivan liian ailahtelevaa, jotta sen varaan lähtisin mitään elämää rakentamaan. Pitää olla järkiperusteella valittu kumppani, jonka kanssa on keskusteluyhteys ja sama arvopohja.
Minulle pitää olla ihastuminen, joka syvenee tutustumisen myötä rakastumiseksi ja rakastamiseksi, kun on tutustuttu niihin toisen arvoihin, tulevaisuuden suunnitelmiin, luonteeseen, huomattu hänet rehelliseksi ja luotettavaksi jne. Pelkän järjen perusteella en näkisi mitään syytä sitoutua parisuhteeseen, mieluummin olisin pysynyt vapaana koska silloin olisin ollut vapaa myös kohtaamaan sellaisen ihmisen, johon ihastun. Pelkän rakkauden perusteella en puolestaan olisi rakentanut mitään vaan vasta kun ihminen osoittautui sellaiseksi, jonka kanssa on hyvä ja turvallista olla.
Tämä. Kuin suoraan omasta suusta. Minusta tämä on just sitä järkevää lähestymistä suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä rakkaus on aivan liian ailahtelevaa, jotta sen varaan lähtisin mitään elämää rakentamaan. Pitää olla järkiperusteella valittu kumppani, jonka kanssa on keskusteluyhteys ja sama arvopohja.
Minulle pitää olla ihastuminen, joka syvenee tutustumisen myötä rakastumiseksi ja rakastamiseksi, kun on tutustuttu niihin toisen arvoihin, tulevaisuuden suunnitelmiin, luonteeseen, huomattu hänet rehelliseksi ja luotettavaksi jne. Pelkän järjen perusteella en näkisi mitään syytä sitoutua parisuhteeseen, mieluummin olisin pysynyt vapaana koska silloin olisin ollut vapaa myös kohtaamaan sellaisen ihmisen, johon ihastun. Pelkän rakkauden perusteella en puolestaan olisi rakentanut mitään vaan vasta kun ihminen osoittautui sellaiseksi, jonka kanssa on hyvä ja turvallista olla.
Tämä. Kuin suoraan omasta suusta. Minusta tämä on just sitä järkevää lähestymistä suhteeseen.
Järkevää, tottakai pitää olla. Mutta ei järki- vaan rakkaussuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä rakkaus on aivan liian ailahtelevaa, jotta sen varaan lähtisin mitään elämää rakentamaan. Pitää olla järkiperusteella valittu kumppani, jonka kanssa on keskusteluyhteys ja sama arvopohja.
Minulle pitää olla ihastuminen, joka syvenee tutustumisen myötä rakastumiseksi ja rakastamiseksi, kun on tutustuttu niihin toisen arvoihin, tulevaisuuden suunnitelmiin, luonteeseen, huomattu hänet rehelliseksi ja luotettavaksi jne. Pelkän järjen perusteella en näkisi mitään syytä sitoutua parisuhteeseen, mieluummin olisin pysynyt vapaana koska silloin olisin ollut vapaa myös kohtaamaan sellaisen ihmisen, johon ihastun. Pelkän rakkauden perusteella en puolestaan olisi rakentanut mitään vaan vasta kun ihminen osoittautui sellaiseksi, jonka kanssa on hyvä ja turvallista olla.
Tämä. Kuin suoraan omasta suusta. Minusta tämä on just sitä järkevää lähestymistä suhteeseen.
Samoin: tämä. Aina voi olla ystävä ja kaveri. Mutta jos ei ole "kummempaa", miksi mennä sen kaverin kanssa yhteen, kun ei ole pakottavaa syytä?
Kun rakkaus tulee, jonkun sydän särkyy joka tapauksessa.
"Järki" onkin järjettömyyttä silloin, jos koti rikkoutuu, lapsia on ehtinyt tulla sen "kaverin" kanssa.
"Mammanpojatko" solmivat järkiavioliiton ihan arkea helpottamaan? Meneekö rakastunut nainen joskus halpaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä rakkaus on aivan liian ailahtelevaa, jotta sen varaan lähtisin mitään elämää rakentamaan. Pitää olla järkiperusteella valittu kumppani, jonka kanssa on keskusteluyhteys ja sama arvopohja.
Minulle pitää olla ihastuminen, joka syvenee tutustumisen myötä rakastumiseksi ja rakastamiseksi, kun on tutustuttu niihin toisen arvoihin, tulevaisuuden suunnitelmiin, luonteeseen, huomattu hänet rehelliseksi ja luotettavaksi jne. Pelkän järjen perusteella en näkisi mitään syytä sitoutua parisuhteeseen, mieluummin olisin pysynyt vapaana koska silloin olisin ollut vapaa myös kohtaamaan sellaisen ihmisen, johon ihastun. Pelkän rakkauden perusteella en puolestaan olisi rakentanut mitään vaan vasta kun ihminen osoittautui sellaiseksi, jonka kanssa on hyvä ja turvallista olla.
Tämä. Kuin suoraan omasta suusta. Minusta tämä on just sitä järkevää lähestymistä suhteeseen.
Järkevää, tottakai pitää olla. Mutta ei järki- vaan rakkaussuhde.
Juurikin näin.
Vierailija kirjoitti:
Järkisuhteet kariutuu sitten kun jommalle kummalle tulee vastaan se joka pyyhkäisee jalat alta ensi tapaamisella. Eli se on menoa sitten kun jompikumpi ihastuu/rakastuu.
Välttämättähän näin ei käy koskaan, eli voi tuo olla ihan hyväkin ratkaisu.
Olen sen verran järki-ihminen etten kyllä jättäisi jonkun salamaihastuksen takia täysin toimivaa, pitkää parisuhdetta. Siitä se järki vasta kaukana olisikin. Voi olla poikkeuksiakin mutta noi pelkät tunnepohjalta kyhätyt viritelmät tapaa usein loppua yhtä nopeasti kuin on alkaneet. Siinä kohtaa voi tulla ikävä sitä vanhaa suhdetta.
Otsikon kysymys harhaanjohtava. Kysehän ei ole varsinaisesta järkisuhteesta (sanan varsinaisessa merkityksessä) vaan siitä, että parisuhde on _muodostettu_ järkiperustein? Jos kerta hyvin menee niin eiköhän siinä suhteessa ole kuitenkin mukana muutakin kuin järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.
No minkä ihmeen takia te menette yhteen? Ette saaneet kumpikaan ketään enemmän miellyttävämpää? Outo tyytymistarina.
No oisko se JÄRKI?
Mutta kun eihän näiden ollut mikään pakko ryhtyä parisuhteeseen. Miksi eivät vaan eläneet sinkkuna edelleen. Eihän ole mitään järkeä eikä pakkoa ryhtyä suhteeseen randomin tyypin kanssa ja toivoa, että siitä jotakin kestävämpää muodostuisi.
Olen alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Itse olen aina etsinyt rakkautta ja olen halunnut olla parisuhteessa. Olen ollut myös paljon yksin, sinkkuna olin vuosia ja tapailin myös paljon miehiä. Kai kumpikin ajatteli, että on kivempaa jakaa elämä jonkun kanssa, kuin elää yksin. Emme tyytyneet toiseen tai ajatelleet ettemme löydä mieluisampaa. Tietysti alussa ajattelimme, että toinen on kiva ihminen, näyttää hyvältä paperilla, mutta kumpikaan ei ihastunut heti. Kumpikin ajatteli, että tuon ihmisen kanssa voisi järkevästi jakaa arjen ja elää hyvää elämää.
Tuohan nimenomaan on tyytymistä. Edelleenkin miksi kumppaniksi kelpasi täysin randomityyppi, joka nyt ei suorastaan inhon tunteita herättänyt? Aika matalalla se rima oli ja täysin käsittämätön järjen kannalta.
Katsoppa vaikka nettisanakirjasta mitä random tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta tuli todella paha mieli. En vastaa enää kysymyksiinne kun poistun koko keskustelusta. Olette hirveän ilkeitä ihmisiä. Naurakaa ja säälikää vaan, mutta minä olen onnellinen. Voisin sanoa teille ilkeästikin, mutta te ette sitä ymmärtäisi. Ette ymmärtäisi vaikka selittäisin ja vastailisin kysymyksiinne.
T. Se, jonka järkiliitosta tuli rakkausliitto
Alue: Aihe vapaa
Pelkkä rakkaus on aivan liian ailahtelevaa, jotta sen varaan lähtisin mitään elämää rakentamaan. Pitää olla järkiperusteella valittu kumppani, jonka kanssa on keskusteluyhteys ja sama arvopohja.