Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielipiteesi järkisuhteista?
28.03.2019 |
Mitä mieltä parisuhteista, jotka muodostettu järkipohjalta? Tullaan hyvin juttuun keskenään, järjellä mietittynä sovitaan yhteen ja elämät ja päämäärät menevät yksiin. Ei mitään elämää suurempia tunteita mutta kaikki sujuu.
Tuttavapariskuntani kertoi, että olivat solmineet suhteensa näin. Nyt seitsemättä vuotta yhdessä eikä ongelmia ollut.
Ajatuksia ja kokemuksia?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.
No minkä ihmeen takia te menette yhteen? Ette saaneet kumpikaan ketään enemmän miellyttävämpää? Outo tyytymistarina.
No oisko se JÄRKI?
Mutta kun eihän näiden ollut mikään pakko ryhtyä parisuhteeseen. Miksi eivät vaan eläneet sinkkuna edelleen. Eihän ole mitään järkeä eikä pakkoa ryhtyä suhteeseen randomin tyypin kanssa ja toivoa, että siitä jotakin kestävämpää muodostuisi.
Olen alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Itse olen aina etsinyt rakkautta ja olen halunnut olla parisuhteessa. Olen ollut myös paljon yksin, sinkkuna olin vuosia ja tapailin myös paljon miehiä. Kai kumpikin ajatteli, että on kivempaa jakaa elämä jonkun kanssa, kuin elää yksin. Emme tyytyneet toiseen tai ajatelleet ettemme löydä mieluisampaa. Tietysti alussa ajattelimme, että toinen on kiva ihminen, näyttää hyvältä paperilla, mutta kumpikaan ei ihastunut heti. Kumpikin ajatteli, että tuon ihmisen kanssa voisi järkevästi jakaa arjen ja elää hyvää elämää.
Tuohan nimenomaan on tyytymistä. Edelleenkin miksi kumppaniksi kelpasi täysin randomityyppi, joka nyt ei suorastaan inhon tunteita herättänyt? Aika matalalla se rima oli ja täysin käsittämätön järjen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.
Miksi alapeukutukset tälle? Kummallisen kielteisesti täällä suhtaudutaan järkiliittoihin. Onko se teiltä jotenkin pois?
Ainahan kaltaisesi tyytyjät, jotka eivät paremmasta tiedä säälittää. Ihan samalla tapaa säälin myös typeriä.
Tuo kysymys ei ollut minun, alkuperäisen kommentin kirjoittajan. Sääli vaan, minä en sääli sinua vaikka mistään et mitään tiedäkään etkä ymmärtäisi vaikka sinulle selittäisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.
No minkä ihmeen takia te menette yhteen? Ette saaneet kumpikaan ketään enemmän miellyttävämpää? Outo tyytymistarina.
No oisko se JÄRKI?
Mutta kun eihän näiden ollut mikään pakko ryhtyä parisuhteeseen. Miksi eivät vaan eläneet sinkkuna edelleen. Eihän ole mitään järkeä eikä pakkoa ryhtyä suhteeseen randomin tyypin kanssa ja toivoa, että siitä jotakin kestävämpää muodostuisi.
Olen alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Itse olen aina etsinyt rakkautta ja olen halunnut olla parisuhteessa. Olen ollut myös paljon yksin, sinkkuna olin vuosia ja tapailin myös paljon miehiä. Kai kumpikin ajatteli, että on kivempaa jakaa elämä jonkun kanssa, kuin elää yksin. Emme tyytyneet toiseen tai ajatelleet ettemme löydä mieluisampaa. Tietysti alussa ajattelimme, että toinen on kiva ihminen, näyttää hyvältä paperilla, mutta kumpikaan ei ihastunut heti. Kumpikin ajatteli, että tuon ihmisen kanssa voisi järkevästi jakaa arjen ja elää hyvää elämää.
Teilläkö ei ole tullut ärtymystä toiseem?
Tunnen yhden järkiparin, ja heillä on sittemmin, yhdessä ollessa negatiiviset tunteet nousseet pintaan. Kummallakin on kumminkin ihanne, jota toinen ei vastaa. Hyviäkin puolia on, ns. paperilla. Mutta ihanne "kummittelee" ja aiheuttaa pettymyksiä.
Tästä keskustelusta tuli todella paha mieli. En vastaa enää kysymyksiinne kun poistun koko keskustelusta. Olette hirveän ilkeitä ihmisiä. Naurakaa ja säälikää vaan, mutta minä olen onnellinen. Voisin sanoa teille ilkeästikin, mutta te ette sitä ymmärtäisi. Ette ymmärtäisi vaikka selittäisin ja vastailisin kysymyksiinne.
T. Se, jonka järkiliitosta tuli rakkausliitto
Vierailija kirjoitti:
Ennen esimerkiksi talolliset menivät usein järkiavioliittoon. Ei voinut naida alempaa eikä köyhempää. Mutta isännillä oli miltei aina suhteita ja lapsia muille naisille.
Ei voinut erota kun ei voinut alkaa jakamaan sukutilaa.
Myös ympäristön paine esti eroamisen, myös köyhemmiltä ihmisiltä.
Toinen asia oli se, että maalla ympyrät olivat varsin pienet. Kumppani usein löytyi samalta tai naapurikylältä. Jos halusi naimisiin ja perheen niin kumppanin oli valittava niistä mahdollisista.
Usein myös tultiin raskaaksi ja silloin oli melkein pakko mennä naimisiin. Niin maalla kuin kaupungissa.
Järki oli joskus pakko ottaa käyttöön ennen tunteita. Lapsia tuli tiuhaan tahtiin ja naisilla ei ollut paljoakaan kanttia erota.
Kyllähän myös rakkausavioliittoja oli, mutta ehkä harvemmin kuin nykyään.
Hottentoteillakin on mielenkiintoiset pariutumistavat. Mutta miten tämä kuvitteellinen historia liittyy siihen miten asiat ovat nyt? Mennyt on mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.
No minkä ihmeen takia te menette yhteen? Ette saaneet kumpikaan ketään enemmän miellyttävämpää? Outo tyytymistarina.
No oisko se JÄRKI?
Mutta kun eihän näiden ollut mikään pakko ryhtyä parisuhteeseen. Miksi eivät vaan eläneet sinkkuna edelleen. Eihän ole mitään järkeä eikä pakkoa ryhtyä suhteeseen randomin tyypin kanssa ja toivoa, että siitä jotakin kestävämpää muodostuisi.
Olen alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Itse olen aina etsinyt rakkautta ja olen halunnut olla parisuhteessa. Olen ollut myös paljon yksin, sinkkuna olin vuosia ja tapailin myös paljon miehiä. Kai kumpikin ajatteli, että on kivempaa jakaa elämä jonkun kanssa, kuin elää yksin. Emme tyytyneet toiseen tai ajatelleet ettemme löydä mieluisampaa. Tietysti alussa ajattelimme, että toinen on kiva ihminen, näyttää hyvältä paperilla, mutta kumpikaan ei ihastunut heti. Kumpikin ajatteli, että tuon ihmisen kanssa voisi järkevästi jakaa arjen ja elää hyvää elämää.
Tuohan nimenomaan on tyytymistä. Edelleenkin miksi kumppaniksi kelpasi täysin randomityyppi, joka nyt ei suorastaan inhon tunteita herättänyt? Aika matalalla se rima oli ja täysin käsittämätön järjen kannalta.
Kysyisin myös: eikö ole tullut ihastumista sellaiseen, joka herättää tunteet, ja pettymystä tämän järkikaverin tapoihin ja persoonaan, tapaan olla mies/nainen?
Joudun usein kuuntelemaan "pettyneen" valitusta, siksi olen kiinnostunut. En tiedä mitä sanoisin. Itse olin sinkku, kunnes löysin rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
onoltavajärkeä kirjoitti:
Kyllä suhteessa pitää olla järkeä ainakin jonkin verran. Olisitko tosiaan valmis juopon , narkkarin, pettäjän tai muun luuserin kanssa yhteiselämään. Jos ihastut tälläiseen henkilöön, ymmärrä, että tulevaisuutesi hänen kanssaan on raskasta ja "rakkaus" häipyy nopeasti ovesta ulos.
Eräs ketjussa kuvitteli, että järkiliitossa ei olisi seksiä. Kyllä järkiliitossa on varmemmin seksiä, kuin suuressa ihastuksessa solmitussa liitossa muutaman vuoden kuluttua.
Ja pöh! järkiliitossa ei ole ikinä koskaan täydellistä tajunnan räjäyttävää seksiä koska kumppania ei ikinä rakasta, kaipaa ja himoitse samalla tasolla. Voi toki olla seksiä, voittanee sooloseksin.
Ja rakastumisesta alkaneessa suhteessa on oikeat kemiat, myös järkevät ihmiset voivat rakastua. Mikä olisi parempaa, hehän osaavat hoitaa myös suhdetta. Ja suhdetta on helpompi hoitaa jos siinä on myös aitoa "kemiaa" eikä pelkkää järkeä.
Jos on kerran rakastunut niin rakastaminen myöhemmin on syvempää ja kipinän saa aika ajoin syttymään uudelleen. Jos ei ole koskaan rakastunut kumppaniinsa, niin tuskin koskaa täydellisesti rakastuu tai alkaa syvimmin rakastaa kuin parhaana kaverina.
- eri
Jollain on nyt mennyt tunteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne käytännössä toimi. Ennen kaikkea niissä ei ole järkeä, ellei se avioliitto sitten ole elättäjän ja elätettävän suhde, että ollaan yhdessä vain rahasta.
Missä siinäkään ei ole järkeä, kenenkään ei Suomessa onneksi ole pakko elättää itseään tuolla tavoin.
Katalogivaimot on niitä jotka ovat järkisuhteessa, heille on kyse eräänlaisesta työpaikasta, jolla elätetään se suku lähtömaassa.
Ja ennen kun homoseksuaalit olivat rikollisia, miehiä meni järkiliittoon julkisivun vuoksi. Harvinaistunut onneksi sekin, en usko että ne naiset tiesivät mihin joutuvat etukäteen.
Nykyään ei ole olemassa järkisyitä järkiliitoille, liitot ovat oikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.
Miksi alapeukutukset tälle? Kummallisen kielteisesti täällä suhtaudutaan järkiliittoihin. Onko se teiltä jotenkin pois?
Ainahan kaltaisesi tyytyjät, jotka eivät paremmasta tiedä säälittää. Ihan samalla tapaa säälin myös typeriä.
Tuo kysymys ei ollut minun, alkuperäisen kommentin kirjoittajan. Sääli vaan, minä en sääli sinua vaikka mistään et mitään tiedäkään etkä ymmärtäisi vaikka sinulle selittäisikin.
No en todellakaan ymmärrä tyytymistä mihinkään tuollaiseen, siinä olet oikeassa. Itse en sääliä kaipaa , sillä olen ollut nyt yli 35 v onnellisessa parisuhteessa elämäni rakkauden ja sielunkumppanin kanssa. Toivon vilpittömästi sinulle samaa onnea ja kestävää suhdetta. En vaan näe molemminpuolisessa tyytymissuhteessa siihen mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta tuli todella paha mieli. En vastaa enää kysymyksiinne kun poistun koko keskustelusta. Olette hirveän ilkeitä ihmisiä. Naurakaa ja säälikää vaan, mutta minä olen onnellinen. Voisin sanoa teille ilkeästikin, mutta te ette sitä ymmärtäisi. Ette ymmärtäisi vaikka selittäisin ja vastailisin kysymyksiinne.
T. Se, jonka järkiliitosta tuli rakkausliitto
Ehkä poistuit. Jos joku vastaava on ketjussa, kertokaa, miten ylititte sen romanttisessakin suhteessa eteen tulevan puutumisen? Ärsytyksen? Kyllästymisen? Järjellä? Kiinnostaa ihan vilpittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onoltavajärkeä kirjoitti:
Kyllä suhteessa pitää olla järkeä ainakin jonkin verran. Olisitko tosiaan valmis juopon , narkkarin, pettäjän tai muun luuserin kanssa yhteiselämään. Jos ihastut tälläiseen henkilöön, ymmärrä, että tulevaisuutesi hänen kanssaan on raskasta ja "rakkaus" häipyy nopeasti ovesta ulos.
Eräs ketjussa kuvitteli, että järkiliitossa ei olisi seksiä. Kyllä järkiliitossa on varmemmin seksiä, kuin suuressa ihastuksessa solmitussa liitossa muutaman vuoden kuluttua.
Ja pöh! järkiliitossa ei ole ikinä koskaan täydellistä tajunnan räjäyttävää seksiä koska kumppania ei ikinä rakasta, kaipaa ja himoitse samalla tasolla. Voi toki olla seksiä, voittanee sooloseksin.
Ja rakastumisesta alkaneessa suhteessa on oikeat kemiat, myös järkevät ihmiset voivat rakastua. Mikä olisi parempaa, hehän osaavat hoitaa myös suhdetta. Ja suhdetta on helpompi hoitaa jos siinä on myös aitoa "kemiaa" eikä pelkkää järkeä.
Jos on kerran rakastunut niin rakastaminen myöhemmin on syvempää ja kipinän saa aika ajoin syttymään uudelleen. Jos ei ole koskaan rakastunut kumppaniinsa, niin tuskin koskaa täydellisesti rakastuu tai alkaa syvimmin rakastaa kuin parhaana kaverina.
- eri
Jollain on nyt mennyt tunteisiin.
Parempi sekin kun olla tunnekuollut pökkelö.
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onoltavajärkeä kirjoitti:
Kyllä suhteessa pitää olla järkeä ainakin jonkin verran. Olisitko tosiaan valmis juopon , narkkarin, pettäjän tai muun luuserin kanssa yhteiselämään. Jos ihastut tälläiseen henkilöön, ymmärrä, että tulevaisuutesi hänen kanssaan on raskasta ja "rakkaus" häipyy nopeasti ovesta ulos.
Eräs ketjussa kuvitteli, että järkiliitossa ei olisi seksiä. Kyllä järkiliitossa on varmemmin seksiä, kuin suuressa ihastuksessa solmitussa liitossa muutaman vuoden kuluttua.
Ja pöh! järkiliitossa ei ole ikinä koskaan täydellistä tajunnan räjäyttävää seksiä koska kumppania ei ikinä rakasta, kaipaa ja himoitse samalla tasolla. Voi toki olla seksiä, voittanee sooloseksin.
Ja rakastumisesta alkaneessa suhteessa on oikeat kemiat, myös järkevät ihmiset voivat rakastua. Mikä olisi parempaa, hehän osaavat hoitaa myös suhdetta. Ja suhdetta on helpompi hoitaa jos siinä on myös aitoa "kemiaa" eikä pelkkää järkeä.
Jos on kerran rakastunut niin rakastaminen myöhemmin on syvempää ja kipinän saa aika ajoin syttymään uudelleen. Jos ei ole koskaan rakastunut kumppaniinsa, niin tuskin koskaa täydellisesti rakastuu tai alkaa syvimmin rakastaa kuin parhaana kaverina.
- eri
Jollain on nyt mennyt tunteisiin.
Jos joku on erimieltä kanssasi ja perusteelee sen, niin sinusta se on tunteisiin menemistä? -eri
Vierailija kirjoitti:
En uskaltaisi alkaa järkisuhteeseen. Koska kun kohdalle osuisi se oikea mies niin jäädessäni järkisuhteeseen kokisin menettäväni elämäni rakkauden eikä se järkisuhde enää mitenkään kompensoisi niitä sydänsuruja. Toisaalta lähtiessäni järkisuhteesta rakkauden vuoksi romuttaisin taas toiselle ihmiselleni tekemäni lupaukset ja yhteiset suunnitelmat. Ja voi luoja kuinka vastenmielistä olisi kantaa lasta miehelle, jota ei rakasta. Hyh yäääk! Että lapsia sellaiseen suhteeseen ei varsinkaan, surullista tyytymistä. Pitää olla melko masentunut ja kyyninen mielenlaatu jos ei osaa haaveilla paremmasta. Kun kaikille kuitenkin on se oikeakin vastapari. Sen kohdatessa ei edes välitä meneekö elämä tasan niinkuin suunnitelmissa, onko jokainen yksityiskohta hyvä "listallasi". Kun se oikea tuntuu aina oikealta.
Kaikki ei ikinä kohtaa sitä oikeaa. Mutta mieluummin silti yksin, kuin järkisuhteessa. Olin vuosia järkisuhteessa, ja kyllä se oli inhottavaa. Seksi pakkopullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne käytännössä toimi.---
Nykyään ei ole olemassa järkisyitä järkiliitoille, liitot ovat oikeita.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-science-love/201208/arrange…
We found absolutely no difference between participants in arranged marriages and those in free choice marriages on the four measures we included in our study. Regardless of the nature of their marriage — whether their spouse had been selected by family members/matchmakers or had been personally and freely chosen — the participants in our study were extremely (and equally) happy with their relationships.
--------------
Eli ei ole eroa, riippumatta siitä, mitä AV-mammat kaikkitietävinä väittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onoltavajärkeä kirjoitti:
Kyllä suhteessa pitää olla järkeä ainakin jonkin verran. Olisitko tosiaan valmis juopon , narkkarin, pettäjän tai muun luuserin kanssa yhteiselämään. Jos ihastut tälläiseen henkilöön, ymmärrä, että tulevaisuutesi hänen kanssaan on raskasta ja "rakkaus" häipyy nopeasti ovesta ulos.
Eräs ketjussa kuvitteli, että järkiliitossa ei olisi seksiä. Kyllä järkiliitossa on varmemmin seksiä, kuin suuressa ihastuksessa solmitussa liitossa muutaman vuoden kuluttua.
Ja pöh! järkiliitossa ei ole ikinä koskaan täydellistä tajunnan räjäyttävää seksiä koska kumppania ei ikinä rakasta, kaipaa ja himoitse samalla tasolla. Voi toki olla seksiä, voittanee sooloseksin.
Ja rakastumisesta alkaneessa suhteessa on oikeat kemiat, myös järkevät ihmiset voivat rakastua. Mikä olisi parempaa, hehän osaavat hoitaa myös suhdetta. Ja suhdetta on helpompi hoitaa jos siinä on myös aitoa "kemiaa" eikä pelkkää järkeä.
Jos on kerran rakastunut niin rakastaminen myöhemmin on syvempää ja kipinän saa aika ajoin syttymään uudelleen. Jos ei ole koskaan rakastunut kumppaniinsa, niin tuskin koskaa täydellisesti rakastuu tai alkaa syvimmin rakastaa kuin parhaana kaverina.
- eri
Jollain on nyt mennyt tunteisiin.
Jos joku on erimieltä kanssasi ja perusteelee sen, niin sinusta se on tunteisiin menemistä? -eri
Noin ehdoton suhtautuminen kuulostaa erikoiselta. Sinulla on sitten varmaan paljon kokemuksia myös järkisuhteista, kun puhut niistä kuin joku asiantuntija.
Katsos, kaikki suhteet ovat erilaisia.
Minäkin menin järkiliittoon, vaikka mieheni oli kyllä ihastunut minuun. Minä pidin häntä mielenkiintoisena ja komeana ja maailmankatsomuksemme oli hyvin samanlainen, ihailin häntä. Hän halusi jo hyvin pian lapsen kanssani. Olin jo pelkästä ajatuksesta hyvin otettu. Halusin itsekin siinä vaiheessa elämää lapsia ja järkeilin tuntevani hänet niin hyvin, että vaikka eroaisimmekin syystä tai toisesta jossain vaiheessa niin pystyisimme aina olemaan fiksusti yhdessä vanhempia. Joten suostuin tähän seikkailuun. Liittomme kesti 20 vuotta ja meille tuli kolme lasta. Rakastuin huomaamatta syvästi häneen. Alusta lähtien olimme ”me”, tiivis yksikkö joka piti yhtä niin myötä kuin vastamäessäkin, tarkoituksena olla loppuelämä yhdessä. Lopulta puolisolleni tuli pahoja mielenterveyden ongelmia ja ennenpitkään minun piti pelastaa itseni ja lapset. Meillä on vieläkin erittäin hyvät välit ja jollain tasolla rakastan häntä varmaan aina.
Minulle rakastaminen on hyvinkin pitkälle tahtotila jos perustukset, kuten toisen kunnioittaminen, on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskaltaisi alkaa järkisuhteeseen. Koska kun kohdalle osuisi se oikea mies niin jäädessäni järkisuhteeseen kokisin menettäväni elämäni rakkauden eikä se järkisuhde enää mitenkään kompensoisi niitä sydänsuruja. Toisaalta lähtiessäni järkisuhteesta rakkauden vuoksi romuttaisin taas toiselle ihmiselleni tekemäni lupaukset ja yhteiset suunnitelmat. Ja voi luoja kuinka vastenmielistä olisi kantaa lasta miehelle, jota ei rakasta. Hyh yäääk! Että lapsia sellaiseen suhteeseen ei varsinkaan, surullista tyytymistä. Pitää olla melko masentunut ja kyyninen mielenlaatu jos ei osaa haaveilla paremmasta. Kun kaikille kuitenkin on se oikeakin vastapari. Sen kohdatessa ei edes välitä meneekö elämä tasan niinkuin suunnitelmissa, onko jokainen yksityiskohta hyvä "listallasi". Kun se oikea tuntuu aina oikealta.
Kaikki ei ikinä kohtaa sitä oikeaa. Mutta mieluummin silti yksin, kuin järkisuhteessa. Olin vuosia järkisuhteessa, ja kyllä se oli inhottavaa. Seksi pakkopullaa.
Eikö järkisuhteen osapuolet voi olla toisilleen "ne oikeat"? Eivät kaikki suhteet ole mitään satukirjojen rakkaustarinoita. On hyvä opetella erottamaan todellisuus sadusta. Sinulla seksi on suhteessasi ollut pakkopullaa, harmi. Mutta ihmettelen, miksi olet ollut suhteessa, jossa on ollut inhottavaa.
Onneksi kokemustasi ei voi yleistää kaikkiin muihin suhteisiin.
Siitä vain, jos siltä tuntuu.
Itse en jaksaisi ketään pyörimässä nurkissa pelkästään siksi, että pitäisi olla joku. Haluaisin rakastua, mutta viihdyn paremmin yksin kuin ihan mukavassa suhteessa. Asiaa toki helpottaa se, etten ole koskaan halunnut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta tuli todella paha mieli. En vastaa enää kysymyksiinne kun poistun koko keskustelusta. Olette hirveän ilkeitä ihmisiä. Naurakaa ja säälikää vaan, mutta minä olen onnellinen. Voisin sanoa teille ilkeästikin, mutta te ette sitä ymmärtäisi. Ette ymmärtäisi vaikka selittäisin ja vastailisin kysymyksiinne.
T. Se, jonka järkiliitosta tuli rakkausliitto
Ehkä poistuit. Jos joku vastaava on ketjussa, kertokaa, miten ylititte sen romanttisessakin suhteessa eteen tulevan puutumisen? Ärsytyksen? Kyllästymisen? Järjellä? Kiinnostaa ihan vilpittömästi.
Minun avioliittoni siis alkoi (ainakin omalta osaltani) järjen pohjalta enemmän kuin tunteiden viemänä, ja saimme kolme lasta ja rakastin ennenpitkään miestäni syvästi ja vakaasti.
Puutumisista pääsimme yli etsimällä joko yhteistä ”seikkailua” (muutimme esim ulkomaille), jotain mielenkiintoista omaan elämään (ryhdyin yksityisyrittäjäksi) tai tukemalla puolisoa omassa haaveessaan (mieheni opiskeli viimeisillä säästöillämme). Mutta ennenkaikkea uskon, että pääsimme monista haasteista yli/läpi juuri sen voimalla, että olimme niin sitoutuneita tähän meidän yksikköön ja että katseemme oli myös sielä kaukana horisontissa, eikä pelkästään siinä sen hetken oloissa.
Pelkään, etten enää koskaan saa kokea sellaista, niin toisiimme sitoutunutta, suhdetta.
-se jonka liitto kesti 20 vuotta
Alue: Aihe vapaa
Kyllä seksi pitemmän päälle järkiliitossa alkaa puuduttaa ja halut lopulta saattaa loppua kokonaan, ainakin naisilla. Miehistä en tiedä.
Jos on siis pelkässä järkiliitossa.
Minulla olisi alussakin vaikeuksia pelkän järjen varassa rakastella. Jos tunnetta ei olisi mukana.
Jos kaksi todella järkevää ihmistä pariutuu, niin saattaahan se kestääkin, mutta vain silloin kun molemmat ovat samalla ajatuksella mukana.
Että ne arvot ja tarpeet joiden vuoksi yhteen on mennyt ovat täysin samat.
Jos niissä ei ole mukana liimana se rakkausmomentti.
Muuten tulee hankaluuksia, esimerkiksi toisen naama alkaa suututtaa ja kyllästyttää paljon enemmän kun ei ole rakkautta pehmentämässä ja lempeää ymmärrystä toista kohtaan.