Mielipiteesi järkisuhteista?
Mitä mieltä parisuhteista, jotka muodostettu järkipohjalta? Tullaan hyvin juttuun keskenään, järjellä mietittynä sovitaan yhteen ja elämät ja päämäärät menevät yksiin. Ei mitään elämää suurempia tunteita mutta kaikki sujuu.
Tuttavapariskuntani kertoi, että olivat solmineet suhteensa näin. Nyt seitsemättä vuotta yhdessä eikä ongelmia ollut.
Ajatuksia ja kokemuksia?
Kommentit (101)
En haluaisi seksitöntä suhdetta. Ja seksin harrastaminen edellyttää, että tunnen halua ja intohimoa kumppaniani kohtaan.
Myös minä veikkaan, että tuo suhde päättyy siinä vaiheessa, kun jompikumpi rakastuu ulkopuoliseen.
Minulla oli tuollainen järkisuhde, ja mies olikin sitten vuosi vuodelta kamalampi, ja lopulta erottiin. Olen miettinyt että olisiko mies ollut minulle mukavampi jos hän olisi edes aluksi rakastanut minua ja olisivatko ne ihanat alkuajan huuman muistot kantaneet. Järkisuhteeseen kannattaa minusta lähteä vain jos on oikeaa kunnoitusta ja hyvä luonne. Nyt minulla on meneillään ihana molemminpuolisesta rakastumisesta alkanut suhde ja tavallaan tuntuu että tämä hullaantuminen on tärkeä pohja tuleville vuosille. Aika näyttää.
korkeakoulutetuilla todella yleistä
En jaksa vaivata päätäni muiden elämänvalinnoilla, jokainen eläkööt tavallaan
No ei se huumakaan kestä ikuisesti. Se mikä alkaa huumana voi jossain vaiheessa muuttua järki suhteeksi. Ihmiset muuttuu, kyllästyy. Suhteet muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen järkisuhde, ja mies olikin sitten vuosi vuodelta kamalampi, ja lopulta erottiin. Olen miettinyt että olisiko mies ollut minulle mukavampi jos hän olisi edes aluksi rakastanut minua ja olisivatko ne ihanat alkuajan huuman muistot kantaneet. Järkisuhteeseen kannattaa minusta lähteä vain jos on oikeaa kunnoitusta ja hyvä luonne. Nyt minulla on meneillään ihana molemminpuolisesta rakastumisesta alkanut suhde ja tavallaan tuntuu että tämä hullaantuminen on tärkeä pohja tuleville vuosille. Aika näyttää.
Vai että alkuajan muistot kantaneet :D Onneks en ole nainen
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi seksitöntä suhdetta. Ja seksin harrastaminen edellyttää, että tunnen halua ja intohimoa kumppaniani kohtaan.
Myös minä veikkaan, että tuo suhde päättyy siinä vaiheessa, kun jompikumpi rakastuu ulkopuoliseen.
Voihan järkisuhteessakin haluta sitä kumppania ja harrastaa seksiä hänen kanssaan? Vai ymmärsinkö koko käsitteen väärin
En uskaltaisi alkaa järkisuhteeseen. Koska kun kohdalle osuisi se oikea mies niin jäädessäni järkisuhteeseen kokisin menettäväni elämäni rakkauden eikä se järkisuhde enää mitenkään kompensoisi niitä sydänsuruja. Toisaalta lähtiessäni järkisuhteesta rakkauden vuoksi romuttaisin taas toiselle ihmiselleni tekemäni lupaukset ja yhteiset suunnitelmat. Ja voi luoja kuinka vastenmielistä olisi kantaa lasta miehelle, jota ei rakasta. Hyh yäääk! Että lapsia sellaiseen suhteeseen ei varsinkaan, surullista tyytymistä. Pitää olla melko masentunut ja kyyninen mielenlaatu jos ei osaa haaveilla paremmasta. Kun kaikille kuitenkin on se oikeakin vastapari. Sen kohdatessa ei edes välitä meneekö elämä tasan niinkuin suunnitelmissa, onko jokainen yksityiskohta hyvä "listallasi". Kun se oikea tuntuu aina oikealta.
Vanhoina hyvinä aikoina kaikki suhteet olivat järkisuhteita. Silloin erottiinkin vähemmän.
Kyllä suhteessa pitää olla järkeä ainakin jonkin verran. Olisitko tosiaan valmis juopon , narkkarin, pettäjän tai muun luuserin kanssa yhteiselämään. Jos ihastut tälläiseen henkilöön, ymmärrä, että tulevaisuutesi hänen kanssaan on raskasta ja "rakkaus" häipyy nopeasti ovesta ulos.
Eräs ketjussa kuvitteli, että järkiliitossa ei olisi seksiä. Kyllä järkiliitossa on varmemmin seksiä, kuin suuressa ihastuksessa solmitussa liitossa muutaman vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
En uskaltaisi alkaa järkisuhteeseen. Koska kun kohdalle osuisi se oikea mies niin jäädessäni järkisuhteeseen kokisin menettäväni elämäni rakkauden eikä se järkisuhde enää mitenkään kompensoisi niitä sydänsuruja. Toisaalta lähtiessäni järkisuhteesta rakkauden vuoksi romuttaisin taas toiselle ihmiselleni tekemäni lupaukset ja yhteiset suunnitelmat. Ja voi luoja kuinka vastenmielistä olisi kantaa lasta miehelle, jota ei rakasta. Hyh yäääk! Että lapsia sellaiseen suhteeseen ei varsinkaan, surullista tyytymistä. Pitää olla melko masentunut ja kyyninen mielenlaatu jos ei osaa haaveilla paremmasta. Kun kaikille kuitenkin on se oikeakin vastapari. Sen kohdatessa ei edes välitä meneekö elämä tasan niinkuin suunnitelmissa, onko jokainen yksityiskohta hyvä "listallasi". Kun se oikea tuntuu aina oikealta.
Kun solmit suhteen ihastuksen kanssa riippumatta järjestä. Ihastuksesi loppuu, kun tapaat taas uuden ihastuksen ja näin kierre jatkuu. Ei ihastus takaa, että se jatkuu koko elämän. Liitossa on ehdottomasti oltava myös järkeä.
onoltavajärkeä kirjoitti:
Kyllä suhteessa pitää olla järkeä ainakin jonkin verran. Olisitko tosiaan valmis juopon , narkkarin, pettäjän tai muun luuserin kanssa yhteiselämään. Jos ihastut tälläiseen henkilöön, ymmärrä, että tulevaisuutesi hänen kanssaan on raskasta ja "rakkaus" häipyy nopeasti ovesta ulos.
Eräs ketjussa kuvitteli, että järkiliitossa ei olisi seksiä. Kyllä järkiliitossa on varmemmin seksiä, kuin suuressa ihastuksessa solmitussa liitossa muutaman vuoden kuluttua.
Ja pöh! järkiliitossa ei ole ikinä koskaan täydellistä tajunnan räjäyttävää seksiä koska kumppania ei ikinä rakasta, kaipaa ja himoitse samalla tasolla. Voi toki olla seksiä, voittanee sooloseksin.
Ja rakastumisesta alkaneessa suhteessa on oikeat kemiat, myös järkevät ihmiset voivat rakastua. Mikä olisi parempaa, hehän osaavat hoitaa myös suhdetta. Ja suhdetta on helpompi hoitaa jos siinä on myös aitoa "kemiaa" eikä pelkkää järkeä.
Jos on kerran rakastunut niin rakastaminen myöhemmin on syvempää ja kipinän saa aika ajoin syttymään uudelleen. Jos ei ole koskaan rakastunut kumppaniinsa, niin tuskin koskaa täydellisesti rakastuu tai alkaa syvimmin rakastaa kuin parhaana kaverina.
- eri
Ihan hyvä järjestely, jos molemmilla on silti hyvä olla toistensa seurassa ja kunnoitusta on molemminpuolin. Riskinä tosin saattaa olla jo mainittu rakastuminen johonkuhun suhteen ulkopuoliseen. En kuitenkaan olis heti teilaamassa moista järjestelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoina hyvinä aikoina kaikki suhteet olivat järkisuhteita. Silloin erottiinkin vähemmän.
Toisaalta silloin pidettiin itsestään selvänä, että mies ei joudu tyytymään vain siihen vaimoonsa vaan sivusuhteena voitiin pitää sllaista naista joka oikeasti herätti halun. Vaimon osa järkisuhteessa oli varmaankin vähemmän tyydyttävämpi.
onoltavajärkeä kirjoitti:
Kyllä suhteessa pitää olla järkeä ainakin jonkin verran. Olisitko tosiaan valmis juopon , narkkarin, pettäjän tai muun luuserin kanssa yhteiselämään. Jos ihastut tälläiseen henkilöön, ymmärrä, että tulevaisuutesi hänen kanssaan on raskasta ja "rakkaus" häipyy nopeasti ovesta ulos.
Eräs ketjussa kuvitteli, että järkiliitossa ei olisi seksiä. Kyllä järkiliitossa on varmemmin seksiä, kuin suuressa ihastuksessa solmitussa liitossa muutaman vuoden kuluttua.
Menin naimisiin vasta rakastuttuani. Olin kokeillut järkisuhdetta, tai "pikku ihastumista", mutta totesin muutamassa kuukaudessa etten pysty jatkamaan, jos minussa on potentiaali romanttisiin tunteisiin, mutta kyseisen miehen kanssa ei tule ensimmäistäkään.
Ja kyllä, ne tunteet laimentuvat, muuttuvat jopa vastakohdakseen myös sen "romattisen" kanssa. En silti voi kuvitella että ihan kuka tahansa kunnon mies nappaisi. Sen verran rakkaudessa on kysymys mysteeristä. Kuten joku tuossa sanoo, se jokin auttaa kestämään isojakin vikoja toisessa (ja itsessä varmaan).
onoltavajärkeä kirjoitti:
Kyllä suhteessa pitää olla järkeä ainakin jonkin verran. Olisitko tosiaan valmis juopon , narkkarin, pettäjän tai muun luuserin kanssa yhteiselämään. Jos ihastut tälläiseen henkilöön, ymmärrä, että tulevaisuutesi hänen kanssaan on raskasta ja "rakkaus" häipyy nopeasti ovesta ulos.
Eräs ketjussa kuvitteli, että järkiliitossa ei olisi seksiä. Kyllä järkiliitossa on varmemmin seksiä, kuin suuressa ihastuksessa solmitussa liitossa muutaman vuoden kuluttua.
En lukenut aloitusta siten että mukaan olisi laskettava selkeät avioliiton pilaajat kuten juoppous jne. Vaan että riittääkö pelkkä järkisuhde kunnolliseenkin. Minusta ei riitä. Onhan viehättymistä tutkittu, jopa feromonit ja "kemia" ihan biologisena, ei vain synkkaamisena, kyllä ne ovat olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoina hyvinä aikoina kaikki suhteet olivat järkisuhteita. Silloin erottiinkin vähemmän.
Toisaalta silloin pidettiin itsestään selvänä, että mies ei joudu tyytymään vain siihen vaimoonsa vaan sivusuhteena voitiin pitää sllaista naista joka oikeasti herätti halun. Vaimon osa järkisuhteessa oli varmaankin vähemmän tyydyttävämpi.
Onkohan näin? Eiköhän silloinkin ole jokusia uskollisia miehiä ollut.
Minusta on outoa ajatella, että järkisuhde olisi automaattisesti myös tunnekylmä ja seksitön suhde. Ei järjen käyttö sulje pois rakkautta ja intohimoa.
Eiväthän järki-ihmisetkään ole tunteettomia ja kylmiä, he tarkastelevat vain asioita ensisijaisesti logiikan kautta, ei tunteen.
Vierailija kirjoitti:
korkeakoulutetuilla todella yleistä
Tästä tuttavapariskunnastakin molemmat korkeakoulutettuja (ylempi).
Järkisuhteet kariutuu sitten kun jommalle kummalle tulee vastaan se joka pyyhkäisee jalat alta ensi tapaamisella. Eli se on menoa sitten kun jompikumpi ihastuu/rakastuu.
Välttämättähän näin ei käy koskaan, eli voi tuo olla ihan hyväkin ratkaisu.