Mielipiteesi järkisuhteista?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa ajatella, että järkisuhde olisi automaattisesti myös tunnekylmä ja seksitön suhde. Ei järjen käyttö sulje pois rakkautta ja intohimoa.

Eiväthän järki-ihmisetkään ole tunteettomia ja kylmiä, he tarkastelevat vain asioita ensisijaisesti logiikan kautta, ei tunteen.

Minusta suhde on rakkaussuhde, jos se perustuu rakkauteen. Järkisuhteella ymmärrän suhteen, joka perustuu siihen, että taloudellisista tai vastaavista syistä kannattaa pariutua.

Vierailija kirjoitti:

onoltavajärkeä kirjoitti:

Kyllä suhteessa pitää olla järkeä ainakin jonkin verran.  Olisitko tosiaan valmis juopon , narkkarin, pettäjän tai muun luuserin kanssa yhteiselämään.   Jos ihastut tälläiseen henkilöön, ymmärrä, että tulevaisuutesi hänen kanssaan on raskasta ja "rakkaus"  häipyy nopeasti ovesta ulos.

Eräs ketjussa kuvitteli, että järkiliitossa ei olisi seksiä.  Kyllä järkiliitossa on varmemmin seksiä, kuin suuressa ihastuksessa solmitussa liitossa muutaman vuoden kuluttua.

Ja pöh! järkiliitossa ei ole ikinä koskaan täydellistä tajunnan räjäyttävää seksiä koska kumppania ei ikinä rakasta, kaipaa ja himoitse samalla tasolla. Voi toki olla seksiä, voittanee sooloseksin.

Ja rakastumisesta alkaneessa suhteessa on oikeat kemiat, myös järkevät ihmiset voivat rakastua. Mikä olisi parempaa, hehän osaavat hoitaa myös suhdetta. Ja suhdetta on helpompi hoitaa jos siinä on myös aitoa "kemiaa" eikä pelkkää järkeä.

Jos on kerran rakastunut niin rakastaminen myöhemmin on syvempää ja kipinän saa aika ajoin syttymään uudelleen. Jos ei ole koskaan rakastunut kumppaniinsa, niin tuskin koskaa täydellisesti rakastuu tai alkaa syvimmin rakastaa kuin parhaana kaverina.

- eri

Mitkä hemmetin kipinät?:DDD

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa ajatella, että järkisuhde olisi automaattisesti myös tunnekylmä ja seksitön suhde. Ei järjen käyttö sulje pois rakkautta ja intohimoa.

Eiväthän järki-ihmisetkään ole tunteettomia ja kylmiä, he tarkastelevat vain asioita ensisijaisesti logiikan kautta, ei tunteen.

Mainitsin tutusta eri ketjussa joka koski pika-avioliittoa, ketju katosi nopeasti.  Minun paremmin tuntemallani osapuolella oli ennen kk seurustelua takana vaikka kuinka monta kosintaa. Hän halusi "saada asian järjestykseen".

Kun kosintaan suostuttiin, naimisiin niin äkkiä kuin mahdollista.  En tiedä miten asiat nyt ovat, mutta hänen tapauksessaan olen tuttavapiirissäni lähimpänä nähnyt ns. järkiavioliiton. Toisaalta, jos hän onkin ollut ihastunut, en osaa sitten sanoa. Ei näkynyt päälle ainakaan niiden edellisten kosintojen kanssa että olisi ollut "romanttista".  

Joillekin avioliitto näyttäisi olevan "asia joka järjestetään mallilleen".  Toivon, että tätä uutta paria lykästää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa ajatella, että järkisuhde olisi automaattisesti myös tunnekylmä ja seksitön suhde. Ei järjen käyttö sulje pois rakkautta ja intohimoa.

Eiväthän järki-ihmisetkään ole tunteettomia ja kylmiä, he tarkastelevat vain asioita ensisijaisesti logiikan kautta, ei tunteen.

Mainitsin tutusta eri ketjussa joka koski pika-avioliittoa, ketju katosi nopeasti.  Minun paremmin tuntemallani osapuolella oli ennen kk seurustelua takana vaikka kuinka monta kosintaa. Hän halusi "saada asian järjestykseen".

Kun kosintaan suostuttiin, naimisiin niin äkkiä kuin mahdollista.  En tiedä miten asiat nyt ovat, mutta hänen tapauksessaan olen tuttavapiirissäni lähimpänä nähnyt ns. järkiavioliiton. Toisaalta, jos hän onkin ollut ihastunut, en osaa sitten sanoa. Ei näkynyt päälle ainakaan niiden edellisten kosintojen kanssa että olisi ollut "romanttista".  

Joillekin avioliitto näyttäisi olevan "asia joka järjestetään mallilleen".  Toivon, että tätä uutta paria lykästää. 

Voisiko joku kertoa, mikä saa ihmisen nykyisin menemään ns. järkiavioliittoon? Ei ole enää sosiaalista painetta olla nimenomaan avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoina hyvinä aikoina kaikki suhteet olivat järkisuhteita. Silloin erottiinkin vähemmän.

Se että erottiin vähemmän ei kerro siitä, että oltiin onnellisia noissa suhteissa vaan siitä ,että eroa ei ollut helppo saada ja eroaminen ei ollut yleisesti hyväksyttyä.

Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.

onoltavajärkeä kirjoitti:

Kyllä suhteessa pitää olla järkeä ainakin jonkin verran.  Olisitko tosiaan valmis juopon , narkkarin, pettäjän tai muun luuserin kanssa yhteiselämään.   Jos ihastut tälläiseen henkilöön, ymmärrä, että tulevaisuutesi hänen kanssaan on raskasta ja "rakkaus"  häipyy nopeasti ovesta ulos.

Eräs ketjussa kuvitteli, että järkiliitossa ei olisi seksiä.  Kyllä järkiliitossa on varmemmin seksiä, kuin suuressa ihastuksessa solmitussa liitossa muutaman vuoden kuluttua.

Miksi järkiliitossa olisi seksiä? En minä ainakaan pystyisi harrastamaan seksiä miehen kanssa tosta noin vain ilman mitään tunteita tätä miestä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.

No minkä ihmeen takia te menette yhteen? Ette saaneet kumpikaan ketään enemmän miellyttävämpää? Outo tyytymistarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa ajatella, että järkisuhde olisi automaattisesti myös tunnekylmä ja seksitön suhde. Ei järjen käyttö sulje pois rakkautta ja intohimoa.

Eiväthän järki-ihmisetkään ole tunteettomia ja kylmiä, he tarkastelevat vain asioita ensisijaisesti logiikan kautta, ei tunteen.

Minusta suhde on rakkaussuhde, jos se perustuu rakkauteen. Järkisuhteella ymmärrän suhteen, joka perustuu siihen, että taloudellisista tai vastaavista syistä kannattaa pariutua.

Kukaan ei käsittääkseni omasta halustaan ole ihminen, jonka kanssa ollaan suhteessa vaikka taloudellisista syistä. Ainakaan muu kuin ns. "sugardaddy"? Eivätkä ne tytöt halua olla sokerityttöjä loppuikäänsä..

Kuka suostuu suhteeseen ilman rakkautta, itse en ainakaan suostuisi vaikka toisen taloudellisen aseman parantamiseksi. Karmea ajatus. 

Mukavasti aihe herättänyt keskustelua. Tuttavapariskunta ei siis vielä avioliitossa mutta tulevaisuudensuunnitelmissa on. Asuneet yhdessä vuosia, yhteinen talo ja asuntolaina, lapsia mahdollisesti avioliiton jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa ajatella, että järkisuhde olisi automaattisesti myös tunnekylmä ja seksitön suhde. Ei järjen käyttö sulje pois rakkautta ja intohimoa.

Eiväthän järki-ihmisetkään ole tunteettomia ja kylmiä, he tarkastelevat vain asioita ensisijaisesti logiikan kautta, ei tunteen.

Itse en ole vähääkään tunteellinen ihminen ja yleensä reagoin ja tosiaan teen päätökset järjellä, mutta kyllä se ihastuminen ja rakastuminen järjettömästi mieheeni on se syy miksei kaikki hänen kanssaan olen. En näe mitään järkevää syytä ryhtyä parisuhteeseen ilman sitä rakkauden tunnetta. Enkä myöskään pystyisi seksiin ilman sitä tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.

No minkä ihmeen takia te menette yhteen? Ette saaneet kumpikaan ketään enemmän miellyttävämpää? Outo tyytymistarina.

No oisko se JÄRKI?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.

No minkä ihmeen takia te menette yhteen? Ette saaneet kumpikaan ketään enemmän miellyttävämpää? Outo tyytymistarina.

No oisko se JÄRKI?

Oletan, että kysyjä ajoi takaa sitä, että miksi ylipäänsä mennä suhteeseen jos ei ole rakastunut. Miksi ei mieluummin elä yksin.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.

No minkä ihmeen takia te menette yhteen? Ette saaneet kumpikaan ketään enemmän miellyttävämpää? Outo tyytymistarina.

No oisko se JÄRKI?

Mutta kun eihän näiden ollut mikään pakko ryhtyä parisuhteeseen. Miksi eivät vaan eläneet sinkkuna edelleen. Eihän ole mitään järkeä eikä pakkoa ryhtyä suhteeseen randomin tyypin kanssa ja toivoa, että siitä jotakin kestävämpää muodostuisi.

Ennen esimerkiksi talolliset menivät usein järkiavioliittoon. Ei voinut naida alempaa eikä köyhempää. Mutta isännillä oli miltei aina suhteita ja lapsia muille naisille.

Ei voinut erota kun ei voinut alkaa jakamaan sukutilaa.

Myös ympäristön paine esti eroamisen, myös köyhemmiltä ihmisiltä.

Toinen asia oli se, että maalla ympyrät olivat varsin pienet. Kumppani usein löytyi samalta tai naapurikylältä. Jos halusi naimisiin ja perheen niin kumppanin oli valittava niistä mahdollisista.

Usein myös tultiin raskaaksi ja silloin oli melkein pakko mennä naimisiin. Niin maalla kuin kaupungissa.

Järki oli joskus pakko ottaa käyttöön ennen tunteita. Lapsia tuli tiuhaan tahtiin ja naisilla ei ollut paljoakaan kanttia erota.

Kyllähän myös rakkausavioliittoja oli, mutta ehkä harvemmin kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.

Miksi alapeukutukset tälle? Kummallisen kielteisesti täällä suhtaudutaan järkiliittoihin. Onko se teiltä jotenkin pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.

No minkä ihmeen takia te menette yhteen? Ette saaneet kumpikaan ketään enemmän miellyttävämpää? Outo tyytymistarina.

No oisko se JÄRKI?

Mutta kun eihän näiden ollut mikään pakko ryhtyä parisuhteeseen. Miksi eivät vaan eläneet sinkkuna edelleen. Eihän ole mitään järkeä eikä pakkoa ryhtyä suhteeseen randomin tyypin kanssa ja toivoa, että siitä jotakin kestävämpää muodostuisi.

Olen alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Itse olen aina etsinyt rakkautta ja olen halunnut olla parisuhteessa. Olen ollut myös paljon yksin, sinkkuna olin vuosia ja tapailin myös paljon miehiä. Kai kumpikin ajatteli, että on kivempaa jakaa elämä jonkun kanssa, kuin elää yksin. Emme tyytyneet toiseen tai ajatelleet ettemme löydä mieluisampaa. Tietysti alussa ajattelimme, että toinen on kiva ihminen, näyttää hyvältä paperilla, mutta kumpikaan ei ihastunut heti. Kumpikin ajatteli, että tuon ihmisen kanssa voisi järkevästi jakaa arjen ja elää hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli mieheni kanssa järkisuhde, joka muuttui parissa vuodessa rakkaussuhteeksi. Kumpikin näytti paperilla hyvältä, mieskin sanoi alussa että olen muuten täydellinen, mutta tiuskin liikaa. :D Itse taas olin oppinut, että ne suhteet jossa minulla oli eniten intohimoa, eivät koskaan olleet hyviä suhteita. Rakastuin mieheeni noin vuoden seurustelun jälkeen, mieheni taasen tunnusti rakkautensa minuun 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen meille tuli huuma ja se teinimäinen ihastus, kuinka voikaan rakastaa toista niin. 5 vuoden jälkeen menimme naimisiin ja nyt olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja meillä on 1 lapsi. Voisin sanoa miehestäni, että hän on miespuolinen vastine minusta ja hän varmaan sanoisi että minä olen naispuolinen vastine hänestä (paitsi minä tiuskin edelleen). Edelleen suutelemme aina kun mahdollista ja nukumme kiinni toisessa. Rakastan häntä enemmän kuin olen koskaan ketään muuta miestä parisuhteessa rakastanut. Jos olisimme alussa lähteneet sitä huumaa hakemaan, emme olisi tässä.

Miksi alapeukutukset tälle? Kummallisen kielteisesti täällä suhtaudutaan järkiliittoihin. Onko se teiltä jotenkin pois?

Ainahan kaltaisesi tyytyjät, jotka eivät paremmasta tiedä säälittää. Ihan samalla tapaa säälin myös typeriä.

Vierailija kirjoitti:

korkeakoulutetuilla todella yleistä

Amis taas katkeroi?

Ei tuollaisia suhteita ole yleisesti kenelläkään. Kun ei niissä ole mitään järkeä sitten kuitenkaan, kun elämme vain kerran. Ei kannata hukata aikaa tuollaiseen.

Hyvin voi toimia. En tiedä olenko sitten jotenkin tunteeton tms mutta ei minulla koskaan ole ollut suhteessa mitään elämää suurempia tunteita mukana. Tai sitten en vaan tunnista niitä? Sitä se on minulla ollut että sellaisen ihmisen valitsen, joka minulle sopii. Ja hyvin ovat suhteet toimineet. Nykyiseni kanssa yhteisiä vuosia 6 ja tulevaisuus näyttää hyvältä.