Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta – Prismaperheen arki olisi paha painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Oon 37-vuotias lapseton sinkkunainen ja nautin siitä kun saan elää itselleni: teen arkisin paljon töitä ja tienaan hyvin;)

Viikonloppuisin nautinnolliset yöunet, aamupalaksi croisanttia ja itsejauhetuista pavuista tehty espresso. Sitten salikäynti kera kuuman PT:n, tykkään pitää kroppani timminä. Ehkä päiväunet ja palautumista, hellivä kasvonaamio ja kylpy luksustuotteilla. Illalla laitetaan korkkarit kattoon muiden aikuisten kissojen kanssa. Luxuslaukkuja täytyy ulkoiluttaa myös :D Juodaan shampanjaa ja Cavaa ja puhutaan työasioista, mikään nuhjuinen kotiäiti ei tässä timanttisessa seurassa pärjää ulkonäkönsä tai juttujensa kanssa.

Sunnuntaina Stockan Herkun kautta ja kokkaillen jitain ihanaa, esimerkiksi viime sunnuntaina haudutin aikuiseen makuun sopivaa täyteläistä Burgundin pataa ja suunnittelin ensi kesän kolmen viikon sukellyslomaa Malediiveille.

Elämästä kuuluu nauttia ja kannattaa elää itselleen! Älä lähde siihen perheroskaan mukaan, valitse mieluummin Dolce Vita!! :)

Tämän kaiken voi tehdä myös vaikka olisi lapsiakin. Te ihan oikeasti luulette että ei voi? Että oma tapa elää on pakko jättää kun saa lapsia ja on pakko laahustaa verkkareissa Prismassa etsimässä alennusnakkeja?

Ihme marmatusta. Prisma-perhearkihan olisi mukavaa. En vain tee elämän suuria valintoja sen perusteella, mikä on mukavaa.

Oikein meni kirjoitti:

Tässä lehtijutun tapauksessa tulee käymään lopulta niin kuin on käynyt aikaisemminkin eli siinä viidenkympin korvilla tulee ero ja sitten aletaan määkimään sitä, että miksi muilla on lapsia ja minulle ei ja syy vieritetään kuitenkin ex-miehen niskaan, kun se sanoi että mielummin käy kiipeilemässä ja suppailemassa töölönlahdella ja Flow festaritkin rullaa paremmin ilman vaippahousuja. Viimeistään, kun lehtijutun nainen veivataan vanhainkotiin ja siellä ei käy _kukaan_ ikinä katsomassa, kun ne kaveritkin ovat itse joko jo kuolleet tai toisessa vanhainkodissa mätänemässä vuoteeseensa, siellä on myös hyvää aikaa itkeä elämän epäarvoisuutta ja sitä, että kun ei niitä lapsia tullut ikinä hankittua. Hankin kissan, mutta sekin kuoli jo 20 vuotta sitten. Hankin etelänmatkoja ja niistä ei jäänyt käteen kuin A Hepatiitti ja syyliä genitaaleihin. Hankin taidetta seinille, mutta nekin piti myydä. Hankin asunnon, mutta ei ole ketään kenelle sitä jättää.

Kyynel, itken verta.

Tässä on nyt oltava jotain muutakin takana. Nimittäin siinä, miksi joitain ihmisiä vaivaa niin kovasti lapsettomat ja miksi he jaksavat mässäillä näillä kauhuskenaarioilla lapsettomien tulevaisuudesta. Genitaaliasiat ovat täysin mauttomia ja vertaantuvat tälläkin palstalla esiintyviin naisviha- ja ma mukommenttehin oletettuine sek sikuvailuineen

Olen tehnyt joidenkin pienten lasten vanhemmista havainnon, että koska lapset ovat heille se ykkösasia niiden pitäisi olla sitä myös muille ja kun näin ei ole se jostain syystä on kovin ärsyttävää. Kaikkihan haluavat olla arvostettuja. Ja joillekin lapsen myötä on tullut myös negatiivisia tunteita, jos toki positiivisiakin. Lapsiperhearki voi olla ajoittain raskasta. Tämäkin aiheuttaa alitajuista ärtymystä joka voi purkautua lapsettomiin, kun  ne peevelit "pääsevät helpommalla". Älä muuten ikinä sano tätä toiselle ihmiselle, koska et voi tietää toisen ongelmista ja vastoinkäymisistä.

Mitä sitten jos ihminen katuu jotain tehtyä tai tekemätöntä? Moni katuu elämässään jotain, sinäkin. Miksi en hankkiutunut toiseen ammattiin, lähtenyt ulkomaille, hoitanut kuntoani paremmin jne.

Olen nähnyt melko monta kuolevaa vanhusta ja lähes aina he kuolevat yksin. Joillain on puoliso mukana kuolinhetkellä tai viimeisinä päivinä, lapset hyvin harvoin. Vanhainkodissa ja sairaalassa on vierailuajat jolloin elävä ja kuoleva on kuitenkin suurimman osan ajasta yksin ja aika yleistä on se että lapset käyvät katsomassa kerran kuussa jos silloinkaan. Vielä kun muistisairaus ei valikoi keneen se iskee, et ehkä edes muista tätä. Saatika sitä kuka ne hikiset taulusi tai muut romusi saa:). Eikö tärkeintä ole miten olet elänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Arki on arkea mutta kyllä oma elämäni ilman lapsia on ollut omalla tavallaan jännittävämpää kuin lapsellisten ystävieni (juu, tajuan kyllä että lapset antavat sitten jotain muuta).

Olen muuttanut ulkomaille hetken mielijohteesta, ja meinaan ensi vuoden alussa taas vaihtaa maata. Viikonloppuna puhelin soi yhdeksältä ja kaveri kysy että lähdetäänkö vuoristoon; voin sanoa kyllä ja olla puolessa tunnissa ulkona. Voin olla arki-iltana myöhään ulkona - tai mennä yksin kotona nukkumaan klo 18 jos väsyttää. Olen mukana vapaaehtoistoiminnassa jossa tarvitaan usein työpanosta viikonloppuaamuna: ryhmässä ei ole yhtään perheellistä. Säästän 50% käteen jäävistä tuloista sillä ostan vain itselleni vähän ruokaa, ja siitä rahoitan seikkailuni ympäri maailmaa.

Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.

Mekin kyllä muutimme lasten kanssa ulkomaille, ei kahden viikon varoitusajalla, mutta kuitenkin. Lapset rajoittaa, mutta ne rajoittaa lähinnä sitä kautta että joitain juttuja ei enää halua tehdä, ei niin että niitä ei voi tehdä. Järjestelyä toki vaatii enemmän. Ne crockseissa Prismassa vaeltavat perheet on niitö joiden vanhemmat vaelsi kahdestaan crockseissa prismassa ennen lapsia. Sitten on toisenlaisia ihmisiä, jotka tekee toisenlaisia asioita lastenkin kanssa.

Oikeasti ketään ei vaivaa livenä ihmisten lapsettomuus, tämä on vain tällainen toistuva nettiprovo jota on mukava mässäillä. Ilman jatkuvaa provoilua netissä, kukaan ei miettisi koko asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jokainen tietää sellaisen tapauksen että pari ollut suhteessa esim 10 v ja ei lapsia. Sitten kuuleekin että löytänyt uuden ja vuosi pari niin vauva tulossa.

Miehelle hän tämä mielen muuttaminen on mahdollista pitempään kun naisilla se valinta on tietyn iän jälkeen lukittu.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ketään ei vaivaa livenä ihmisten lapsettomuus, tämä on vain tällainen toistuva nettiprovo jota on mukava mässäillä. Ilman jatkuvaa provoilua netissä, kukaan ei miettisi koko asiaa.

Tämä. Hauska lukea näitä uhoamisketjuja ja hieman sääliä näitä ihmisiä jotka pitävät mekkalaa lapsettomuudestaan.

Aamulla Huomenta Suomen haastattelussa tämä maksimainen taisi sanoa että puolet hänen haastattelemistaan kertoi olevansa introvertteja ja/tai hiljaisuuden/rauhan/oman ajan/järjestyksen kaipuisia ihmisiä, jotka kokisivat että kotona odottava lapsiperheen meininki olisi heille pahaksi. Olin tästä melko yllättynyt. Koin itse olevani syvän introverttina ja tästä syystä lapsiperhearkea karttavana melko pienessä vähemmistössä. Kaikista pienin vähemmistö näyttikin olevan he, jotka inhoavat lapsia. 

Mä en halua helppoa elämää. Koen että ihmisellä täytyy olla joitain (hänelle sopivia) velvollisuuksia ja haasteita, koska niiden täyttämisestä tulee merkityksellinen olo, identiteetti ja itsetunto pääsevät rakentuvaat terveellä tavalla vahvoiksi ja hyviksi. Koen että mulla on elämässä velvollisuuksia ja haasteita. Mutta koska mä olen työpäivän jälkeen henkisesti niin uuvuksissa etten pysty muuta kuin olemaan kotona hissuksiin, mä en voisi olla äiti. Mun mielenterveys olisi vaakalaudalla. Mä menettäisin järkeni, mikäli mä en saisi joka ilta aikaa latautua, vaan joutuisin odottamaan yhtä vapaailtaa saati vapaapäivää monta kuukautta tai vuoden. Se ei olisi hyväksi lapsillekaan, että äiti on aina väsynyt, ahdistunut ja vetäytyvä. 

Pidän lapsista ja arvotan kunnialla tehtyä vanhemman työtä. Minä en vain pysty siihen, siksi vela. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä Prisma-perheen arki oikein käytännössä on? Voisiko joku kuvailla sitä?

Sitä tavallista arkea. Käydään töissä ja lapset hoidossa ja sitten siellä prismassa. Ilmeisesti velat kasvattavat kaiken ruokansa itse 🤷🏼‍♀️

Kyllä. Lisäksi kissani käyvät öisin metsällä ja 3 kertaa viikossa syömme hiirisoppaa.

Meidän töölöläisperheemme käy Anton & Antonissa ja mukulamme osaavat käyttäytyä. Moni kadehtisi meidän elämäämme: idyllinen perhe, kaikkea on riittävästi ja kaunis kotikin. :) 

Ilman netin (tai ylipääntä tämän palstan) mölyämistä en tietäisi tällaisista "ilmiöistä"  tuon taivaallista. Tein itse elämässäni päätöksiä 17-20-vuotiaana enkä ole pitänyt meteliä valinnoistani. Ja nyt luen niistä ihmetellen kuinka iso kohu asioiden ympärillä pyörii. Maailma on niin kutistunut, että nämä ihmisten valinnat tulevat tutuiksi laajemmin ja paisuvat ihme ajan ilmiöiksi. En minä ole seurannut mitään trendejä enkä muoti-ilmiöitä vaan päättänyt elää oman näköiseni elämän. Välillä tuntuu että saa ihan hävetä että kuuluu nyt yhtäkkiä johonkin muka-ihme-porukkaan.

Menin 20-vuotiaana naimisiin ja päätin elää elämäni saman miehen kanssa hautaan asti. Päätimme että olemme kahdestaan. Ei lapsia, allergian takia ei lemmikkejä. Puolisoni on ollut lähes koko elämänsä työtön, nyt kokeilee yrittämistä. Rahat ovat olleet sen tähden välillä tiukilla eikä senkään tähden ole kaduttanut olla kahdestaan. Olisi kamalaa olla perheellinen köyhä - (olisin varmaan jo kuollut). Tässä sitä eletään kahdestaan tavallista elämää. Se vähä ylimääräinen raha laitetaan harrastuksiin ja reissuihin, joita minä ainoava työssäkäyvänä todellakin tarvitsen että saan päätäni tuuletettua kaikesta yhteiskuntasonnasta (aktiivimalleista ja typerästä politiikasta joka ei auta tavallista ihmistä yhtään).

N43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen ydinperheyksinäisyys? Ikään kuin vain luovuttaisiin jostain (vähemmän rilluttelua kavereiden kanssa) mutta ei saataisi mitään tilalle? Mun mielestä on ihana iltaisin käpertyä lasten kanssa sohvalle, puhellaan päivän tapahtumista, katsellaan yhdessä tv:tä yms. Joo, näen vähemmän kavereita kuin ennen lapsia mutta en mitenkään koe että elämä olisi nyt jotenkin köyhempää.

Minunkin on jotenkin todella vaikea käsittää, miten joillain kaverit ja niiden kanssa hilluminen menee arvoasteikossa niin korkealle. Minusta se kuullostaa todella keskenkasvuiselta meiningiltä. Ei olla valmiita ottamaan aikuisille kuuluvaa vastuuta vaan pitkitetään sitä teini-ikää.

Minäpä olenkin introvertti vela ja haluamme mieheni kanssa olla ihan rauhassa. YKSIN tai kaksin keskenämme. Miltä se kuulostaa?

Ai tällainen ylittää uutiskynnyksen.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla Huomenta Suomen haastattelussa tämä maksimainen taisi sanoa että puolet hänen haastattelemistaan kertoi olevansa introvertteja ja/tai hiljaisuuden/rauhan/oman ajan/järjestyksen kaipuisia ihmisiä, jotka kokisivat että kotona odottava lapsiperheen meininki olisi heille pahaksi. Olin tästä melko yllättynyt. Koin itse olevani syvän introverttina ja tästä syystä lapsiperhearkea karttavana melko pienessä vähemmistössä. Kaikista pienin vähemmistö näyttikin olevan he, jotka inhoavat lapsia. 

Mä en halua helppoa elämää. Koen että ihmisellä täytyy olla joitain (hänelle sopivia) velvollisuuksia ja haasteita, koska niiden täyttämisestä tulee merkityksellinen olo, identiteetti ja itsetunto pääsevät rakentuvaat terveellä tavalla vahvoiksi ja hyviksi. Koen että mulla on elämässä velvollisuuksia ja haasteita. Mutta koska mä olen työpäivän jälkeen henkisesti niin uuvuksissa etten pysty muuta kuin olemaan kotona hissuksiin, mä en voisi olla äiti. Mun mielenterveys olisi vaakalaudalla. Mä menettäisin järkeni, mikäli mä en saisi joka ilta aikaa latautua, vaan joutuisin odottamaan yhtä vapaailtaa saati vapaapäivää monta kuukautta tai vuoden. Se ei olisi hyväksi lapsillekaan, että äiti on aina väsynyt, ahdistunut ja vetäytyvä. 

Pidän lapsista ja arvotan kunnialla tehtyä vanhemman työtä. Minä en vain pysty siihen, siksi vela. 

Presiis sama minullakin. En bailaa, reissaa alvariinsa, käy brunsseilla ja shoppailemassa. Elämäni on aika vaatimatonta, mutta se oman ajan, rauhan ja silkan hiljaisuuden tarve on niin valtava, että ajatuskin töiden jälkeen kotona odottavasta kaaoksesta ja metelistä saa voimaan pahoin. Siksi en usko, että minun olisi hyvä lisääntyä.

Minä olen tällainen piilovela. Perheeni on kertonut sukulaisille ja tuttaville, että "olen niin sairas" etten siksi "voi tehdä lapsia". Totuus on kuitenkin se, etten ole koskaan niitä halunnut, eikä mieheni, ja että olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen vela.

En jaksa välittää tuosta asiasta ja onpahan ainakin jäänyt loukkaavat kommentit saamatta hyvää tarkoittavilta sukulaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti ketään ei vaivaa livenä ihmisten lapsettomuus, tämä on vain tällainen toistuva nettiprovo jota on mukava mässäillä. Ilman jatkuvaa provoilua netissä, kukaan ei miettisi koko asiaa.

Tämä. Hauska lukea näitä uhoamisketjuja ja hieman sääliä näitä ihmisiä jotka pitävät mekkalaa lapsettomuudestaan.

Höpsis. Mistäs tiedät ketä vaivaa ja ketä ei? Saa puolestani vaivatakin, mutta puolin ja toisin kehoittaisin pitämään mölyt mahassa yksityiselämässä. Onhan täälläkin kommentteja joiden perusteella näkyy vaivaavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me odotamme jo vapautta😁

Terveisin teinin äiti ja isä

Ihanaa! Teinin äiti ja isä istuvat yhdessä laitteen ääressä, selaavat ja kommentoivat vauva palstan keskusteluja...

Hmm, tarkoitat kai ivailla tai kyseenalaistaa tuota? Itse selaan palstaa ja luen miehelle ääneen mehukkaimpia paloja. Meillä ei ole edes teinejä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Enpä nyt ihan noin vaan usko, että velat voi ihan milloin tahansa lähteä viikoksi lappiin. Käsittääkseni teitä koskee ihan samat työlait kuin lapsellisiakin. Eli työ sitoo velaa siinä kuin muitakin. Ei lähdetä noin vaan viikoksi lappiin. Se on pelkkä harhakuvitelma jolla sitä omaa veluuttaan selitellään paremmaksi. Arki vie velaa kuten lapsiperheellistä. Et sinä määrää elämästäsi kuin unelmissasi.

Olen valunnut sellaisen työn että voin lähteä minne vaan vaikka ensi viikolla, riittää ilmoitus pomolle. Ja jos joskus harvoin jostain syystä ei täysi loma onnistuisi niin etätyönä sitten.

Minulla ei ole harhakuvia vapaudestani koska olen oikeasti toteuttanut ne unelmani jotka halusinkin. Ei elämäni silti mitään jatkuvaa seikkailua ole - mikä tämä omituinen velastereotypia oikein on? En käy juhlimassa enkä laskuvarjohyppäämässä joka viikonloppu. Sen sijaan asun ulkomailla, teen tätä joustavaa työtä, ja säästän lähes kaiken mitä tienaan. Normalipäivänä käyn töissä ja kaupassa, mutta huomenna saatan lähteä jonnekin. En tiedä vielä ja se on minulle sopivin elämäntyyli.

Olen 57-vuotias, ja en ole katunut tietoista päätöstäni jäädä lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihme marmatusta. Prisma-perhearkihan olisi mukavaa. En vain tee elämän suuria valintoja sen perusteella, mikä on mukavaa.

Näin juuri. Mitä tahansa valintoja tekeekin, minusta se on huono peruste, että valitsee sen vaihtoehdon, joka näyttää itselle mukavimmalta. Täytyy miettiä, onko siihen kutsumus ja voimavaroja.