Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta – Prismaperheen arki olisi paha painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.

Miten tuo nyt oikeastaan liittyy perheeseen? Useimmille perheettömillekin tuo on mahdotonta. Harva pystyy irtautumaan työstä, asunnosta, kumppanistaan(?), lemmikeistään yms. viikossa....

Ei kenenkään tarvitse irtautua yhtään mistään. Pointtina on se että perheellisellä on yksi huoli ja vastuu ylitse kaiken muun. Perheettömän ei tarvitse elää yhtä "vapaasti" kuin minä mutta kyllä siihen pystyy halutessaan. Perheellinen ei pysty. Todella usein tälläkin palstalla sanotaan että perheellinen voi tehdä mitä vaan, ei se elämä niistä lapsista muutu. Ja tämä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Miksi kukaan haluaisi vaivan ja vastuksen maksimoida? Jokaisesta valinnasta tulee ne omat seurauksena. Jos valitset miehen ja lapset, et kovinkaan helposti pääse yksin matkaamaan kuukausitolkulla Meksikossa tai bilettämään baareissa tai hengaamaan päiväkausia kaverin sohvalla. Kakkua ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.

Nojaa. Minulle ei kyllä olisi mitään kakun syömistä saada hengata jonkun kaverin sohvalla päiväkausia tai bilettää.

Tästähän tässä on kysymys. Ihmiset haluaa erilaisia asioita.

Tässäkin sivuutetaan kokonaan se, että tämä tyyppi on sinut valintansa suhteen ,koska se on hänen valintansa. Artikkelin loppupuolella hän haluaisi keskustelun enemmän keskittyvän niihin tahattomasti lapsettomiin, jotka ei olosuhteiden vuoksi voi hankkia lapsia. Kaikilla han ei ole mahdollisuutta valita.

Vierailija kirjoitti:

Oon 37-vuotias lapseton sinkkunainen ja nautin siitä kun saan elää itselleni: teen arkisin paljon töitä ja tienaan hyvin;)

Viikonloppuisin nautinnolliset yöunet, aamupalaksi croisanttia ja itsejauhetuista pavuista tehty espresso. Sitten salikäynti kera kuuman PT:n, tykkään pitää kroppani timminä. Ehkä päiväunet ja palautumista, hellivä kasvonaamio ja kylpy luksustuotteilla. Illalla laitetaan korkkarit kattoon muiden aikuisten kissojen kanssa. Luxuslaukkuja täytyy ulkoiluttaa myös :D Juodaan shampanjaa ja Cavaa ja puhutaan työasioista, mikään nuhjuinen kotiäiti ei tässä timanttisessa seurassa pärjää ulkonäkönsä tai juttujensa kanssa.

Sunnuntaina Stockan Herkun kautta ja kokkaillen jitain ihanaa, esimerkiksi viime sunnuntaina haudutin aikuiseen makuun sopivaa täyteläistä Burgundin pataa ja suunnittelin ensi kesän kolmen viikon sukellyslomaa Malediiveille.

Elämästä kuuluu nauttia ja kannattaa elää itselleen! Älä lähde siihen perheroskaan mukaan, valitse mieluummin Dolce Vita!! :)

Kuulostaa painajaismaiselta. Näin eri tavoin voi kokea. 

Mutta kai tämä oli provoksi tarkoitettu parodia "hyvinvoivista" sinkuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Mutta edelleenkään se pikkulapsiaika ei ole kovin pitkä ja toisekseen useimmissa perheissä on kaksi huoltajaa. Ei matka ilman perhettä ole mitään utopiaa. Itse asiassa jo monen työkin edellyttää matkustamista aika ajoin, eikä sinne lapsia mukaan oteta.

Toinen juttu on sitten se, että moni perheellinen ihan oikeasti haluaa matkustaa mieluummin lasten kanssa kuin yksin.

En minä sitä epäile hetkeäkään. Kerroin oman käsitykseni siitä, mitä tuo Prismaperhe-nimitys pitää sisällään. Fakta nyt kuitenkin on se, että vela on vapaa, perheellinen ei. Aivan eri asia on sitten se, haluaako ihminen olla vapaa tai kokeeko hän olevansa sitä perheellisenäkin ynnä muuta. Kaikilla on preferenssinsä ja juuri siksi tämä velanaisten halveksunta ja kummeksunta saisi loppua. :)

Se vela taas

Mutta koskeeko tuo "vapaudenkaipuu" kaikkia ihmissuhteita? Et halua auttaa vanhenevia vanhempia, pulassa olevaa ystävää tms? Esim. itse koen tällä hetkellä että vanhenevat vanhemmat+appivanhemmat sitovat paljon enemmän kuin peruskouluikäiset lapseni.

Ei koske. En ymmärrä miten nuo asiat voisi edes rinnastaa keskenään. Lapseton ihminen ei pakosti ole kylmä ja yksinäinen, vaikka sinä niin selvästi ajatteletkin.

/vela

Tämä liittyi siihen ajatukseen että vela on vapaa, kuitenkin (sinunkin mielestäsi?) myös heillä on usein ihmissuhteita, joita ei noin vain jätetä ja muuteta hetken mielijohteesta vuodeksi Tiibetiin tms.

Olen asunut vuosia (lapsettomana) ulkomailla. En ole silti mitenkään jättänyt ihmissuhteitani - voisin muuttaa vuodeksi Tiibetiin eikä se millään tavalla päättäisi suhteitani. T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.

Miten tuo nyt oikeastaan liittyy perheeseen? Useimmille perheettömillekin tuo on mahdotonta. Harva pystyy irtautumaan työstä, asunnosta, kumppanistaan(?), lemmikeistään yms. viikossa....

Ei kenenkään tarvitse irtautua yhtään mistään. Pointtina on se että perheellisellä on yksi huoli ja vastuu ylitse kaiken muun. Perheettömän ei tarvitse elää yhtä "vapaasti" kuin minä mutta kyllä siihen pystyy halutessaan. Perheellinen ei pysty. Todella usein tälläkin palstalla sanotaan että perheellinen voi tehdä mitä vaan, ei se elämä niistä lapsista muutu. Ja tämä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Mutta ei se perheen vastakohta ole mikään vapaus. Kun kuitenkin useimmilla on se työ, opiskelupaikka, asunto jne. Toisaalta on mys paljon perheitä jotka ovat ottaneet täydellisen irtioton, lähteneet vuodeksi maailmalle purjehtimaan tms. Ei pienetkään lapset ole mikään kahle jalassa. 

Eikö se oo jokaisen oma asia haluaako lapsia vai ei? Aina ollu lapsettomia ja aina tulee olemaan. So?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 37-vuotias lapseton sinkkunainen ja nautin siitä kun saan elää itselleni: teen arkisin paljon töitä ja tienaan hyvin;)

Viikonloppuisin nautinnolliset yöunet, aamupalaksi croisanttia ja itsejauhetuista pavuista tehty espresso. Sitten salikäynti kera kuuman PT:n, tykkään pitää kroppani timminä. Ehkä päiväunet ja palautumista, hellivä kasvonaamio ja kylpy luksustuotteilla. Illalla laitetaan korkkarit kattoon muiden aikuisten kissojen kanssa. Luxuslaukkuja täytyy ulkoiluttaa myös :D Juodaan shampanjaa ja Cavaa ja puhutaan työasioista, mikään nuhjuinen kotiäiti ei tässä timanttisessa seurassa pärjää ulkonäkönsä tai juttujensa kanssa.

Sunnuntaina Stockan Herkun kautta ja kokkaillen jitain ihanaa, esimerkiksi viime sunnuntaina haudutin aikuiseen makuun sopivaa täyteläistä Burgundin pataa ja suunnittelin ensi kesän kolmen viikon sukellyslomaa Malediiveille.

Elämästä kuuluu nauttia ja kannattaa elää itselleen! Älä lähde siihen perheroskaan mukaan, valitse mieluummin Dolce Vita!! :)

Kuulostaa painajaismaiselta. Näin eri tavoin voi kokea. 

Mutta kai tämä oli provoksi tarkoitettu parodia "hyvinvoivista" sinkuista?

Kyllä, tuo on selvä provoviesti lapsellisia triggeröimään :).

Moni asia on hirvittävän vaivanloista, jos sitä oikein ryhtyy miettimään.

Lähdepä matkalle tropiikkiin huolimatta oksennat neon sinistä ja paskot neon vihreää, paikallinen rosmo petkuttaa sinua niin että vasta viikkojen päästä tajuat tulleesi huijatuksi. Korvaasi on kaivautunut punkki, joka löytyy kuukausien etsinnän jälkeen. Neurologinen vaiva toki jäi loppu elämäksi ja alkueläin häätö, se ei onnistu, mutta pysytpä hoikkana.

Kirjoitat kirjan ja ylistät miten matkailu alkuperäiskansojen joukossa, se se on jotain.

Saat lapset, p... se repeää, kroppa repsottaa muutenkin, lapsi valvottaa muutaman vuoden, sitten haukkuu sinut tyrannihuoraksi, vaikka käyt vain Prismassa, vihaa sinua, huutaa ja paiskoo tavaroita, lopulta lähtee kotoa ja käy kerran vuodessa nyrpistelemässä nenäänsä elämällesi.

Kirjoitat kirjan elämästä lapsiperheessä, se se on elämää.

Eletään jokainen niinkuin halutaan, mitä sitä selittelemään kauniimmaksi tai arvostelemaan toisen elämänvalintoja.

Hienoa, jos elämäänsä voi elää niin, että voi tehdä valintoja, aika usein on tilanteessa, että on otettava huomioon joku toinen tai ei ole mahdollista helposti tehdä valitaan jonkun asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Mutta edelleenkään se pikkulapsiaika ei ole kovin pitkä ja toisekseen useimmissa perheissä on kaksi huoltajaa. Ei matka ilman perhettä ole mitään utopiaa. Itse asiassa jo monen työkin edellyttää matkustamista aika ajoin, eikä sinne lapsia mukaan oteta.

Toinen juttu on sitten se, että moni perheellinen ihan oikeasti haluaa matkustaa mieluummin lasten kanssa kuin yksin.

En minä sitä epäile hetkeäkään. Kerroin oman käsitykseni siitä, mitä tuo Prismaperhe-nimitys pitää sisällään. Fakta nyt kuitenkin on se, että vela on vapaa, perheellinen ei. Aivan eri asia on sitten se, haluaako ihminen olla vapaa tai kokeeko hän olevansa sitä perheellisenäkin ynnä muuta. Kaikilla on preferenssinsä ja juuri siksi tämä velanaisten halveksunta ja kummeksunta saisi loppua. :)

Se vela taas

Mutta koskeeko tuo "vapaudenkaipuu" kaikkia ihmissuhteita? Et halua auttaa vanhenevia vanhempia, pulassa olevaa ystävää tms? Esim. itse koen tällä hetkellä että vanhenevat vanhemmat+appivanhemmat sitovat paljon enemmän kuin peruskouluikäiset lapseni.

Ei koske. En ymmärrä miten nuo asiat voisi edes rinnastaa keskenään. Lapseton ihminen ei pakosti ole kylmä ja yksinäinen, vaikka sinä niin selvästi ajatteletkin.

/vela

Tämä liittyi siihen ajatukseen että vela on vapaa, kuitenkin (sinunkin mielestäsi?) myös heillä on usein ihmissuhteita, joita ei noin vain jätetä ja muuteta hetken mielijohteesta vuodeksi Tiibetiin tms.

Olen asunut vuosia (lapsettomana) ulkomailla. En ole silti mitenkään jättänyt ihmissuhteitani - voisin muuttaa vuodeksi Tiibetiin eikä se millään tavalla päättäisi suhteitani. T. Eri

Monelle perheettömällekin se kuitenkin olisi vaikeaa, esim. kumppanin, tai juurikin esim. apua tarvitsevien vanhempien vuoksi. Itsekin asuin nuorena ulkomailla mutta nyt keski-ikäisenä paikalleen sitoo enemmän muut sukulaiset/läheiset kuin omat lapseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Mutta edelleenkään se pikkulapsiaika ei ole kovin pitkä ja toisekseen useimmissa perheissä on kaksi huoltajaa. Ei matka ilman perhettä ole mitään utopiaa. Itse asiassa jo monen työkin edellyttää matkustamista aika ajoin, eikä sinne lapsia mukaan oteta.

Toinen juttu on sitten se, että moni perheellinen ihan oikeasti haluaa matkustaa mieluummin lasten kanssa kuin yksin.

En minä sitä epäile hetkeäkään. Kerroin oman käsitykseni siitä, mitä tuo Prismaperhe-nimitys pitää sisällään. Fakta nyt kuitenkin on se, että vela on vapaa, perheellinen ei. Aivan eri asia on sitten se, haluaako ihminen olla vapaa tai kokeeko hän olevansa sitä perheellisenäkin ynnä muuta. Kaikilla on preferenssinsä ja juuri siksi tämä velanaisten halveksunta ja kummeksunta saisi loppua. :)

Se vela taas

Mutta koskeeko tuo "vapaudenkaipuu" kaikkia ihmissuhteita? Et halua auttaa vanhenevia vanhempia, pulassa olevaa ystävää tms? Esim. itse koen tällä hetkellä että vanhenevat vanhemmat+appivanhemmat sitovat paljon enemmän kuin peruskouluikäiset lapseni.

Ei koske. En ymmärrä miten nuo asiat voisi edes rinnastaa keskenään. Lapseton ihminen ei pakosti ole kylmä ja yksinäinen, vaikka sinä niin selvästi ajatteletkin.

/vela

Tämä liittyi siihen ajatukseen että vela on vapaa, kuitenkin (sinunkin mielestäsi?) myös heillä on usein ihmissuhteita, joita ei noin vain jätetä ja muuteta hetken mielijohteesta vuodeksi Tiibetiin tms.

Olen asunut vuosia (lapsettomana) ulkomailla. En ole silti mitenkään jättänyt ihmissuhteitani - voisin muuttaa vuodeksi Tiibetiin eikä se millään tavalla päättäisi suhteitani. T. Eri

Olen minäkin vela, mutta en oikein usko että miesystäväni katsoisi hyvällä vuoden erossaoloa...

Ne on tämmöisiä 30-35-vuotiaita, jotka tätä lapsettomuutta julistavat. Joka kuukausihan tästä joku julkaisee kirjan nykyään.

Mietin joskus, että miltähän se elämä näyttää lapsettomana 45-vuotiaana näille ihmisille. En siksi, että en uskoisi lapsettoman elämän voivan olla hyvää ja mielekästä, mutta monien lapsettomuuden julistuksessa kaikuvat erilaiset pelot, ja nuoruuden ja vapauden kaipuu. Minusta huonoja syitä..Veikkaan että tämän buumin seurauksena myös niitä katumisavautumisia alkaa jossain vaiheessa tulla. Kaikki eivät tietenkään kadu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.

Miten tuo nyt oikeastaan liittyy perheeseen? Useimmille perheettömillekin tuo on mahdotonta. Harva pystyy irtautumaan työstä, asunnosta, kumppanistaan(?), lemmikeistään yms. viikossa....

Ei kenenkään tarvitse irtautua yhtään mistään. Pointtina on se että perheellisellä on yksi huoli ja vastuu ylitse kaiken muun. Perheettömän ei tarvitse elää yhtä "vapaasti" kuin minä mutta kyllä siihen pystyy halutessaan. Perheellinen ei pysty. Todella usein tälläkin palstalla sanotaan että perheellinen voi tehdä mitä vaan, ei se elämä niistä lapsista muutu. Ja tämä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Mutta ei se perheen vastakohta ole mikään vapaus. Kun kuitenkin useimmilla on se työ, opiskelupaikka, asunto jne. Toisaalta on mys paljon perheitä jotka ovat ottaneet täydellisen irtioton, lähteneet vuodeksi maailmalle purjehtimaan tms. Ei pienetkään lapset ole mikään kahle jalassa. 

Perheen vastakohta on vapaus perheettömän niin halutessa. Kaikki nuo elämän "kahleet" on omia valintoja, oli ne sitten työtä, asuntoja tai lapsia.

Ja totta kai on reissaavia perheitä, rihän sitä kukaan kiellä. Mutta siellä reissussakin se perhe on pakotettu menemään lasten ehdoilla. Ja se on täysin oikein kun ne lapset on hankittu. Vela vain ei halua hankkia niitä lapsia. Vela saattaa haluta kahlita itsensä muihin elämän asioihin mutta ei lapsiin.

Henkilökohtaisesti itse voisin jättää työni ja asutonikin vaikka heti. Mutta tajuan toki etteivät kaikki halua tehdä niin.

Itsekin ihmettelen, miksi lapsettomuutta pidetään edelleen jotenkin erikoisena valintana. Ainakin isoissa kaupungeissa heitä on jo niin paljon, että kyseessä on jo ihan normaali valinta. Omassa kaveripiirissäni noin puolet on tehnyt lapsia.

Itse uskaltauduin tekemään lapsen pitkän harkinnan päätteeksi ja hieman ristiriitaistahan tämä on. Se on yllättänyt, että lapsenkin kanssa voi tehdä paljon asioita ja vauvavuoden aikana minulla oli todella paljon sosiaalista elämää ja matkustelin Suomessa aika spontaanisti. Se mikä oikeasti vie vapauden on huoli. Lapsesta on vastuussa koko ajan ja tuntuu, että sitä todellista vapauden huumaa ei sen vuoksi enää saavuta, vaikka tekisikin samoja asioita kuin lapsettomana. Toisaalta välillä pakahtuu siihen rakkauden määrään jota lasta kohtaan tuntee ja se on aika ihana tunne.

Vasta nyt on sosiaalisesti hyväksyttyä olla lapseton. Eri asia oli vielä kymmenen vuotta sitten. Mahtaa olla paljon katkeria vanhempia, jotka olisivat nyt tehneet toisin. Sosiaalinen paine lasten hankintaan on ollut ehdoton tähän asti. Lapsettomat ovat onnellisimpia.

Vierailija kirjoitti:

Ne on tämmöisiä 30-35-vuotiaita, jotka tätä lapsettomuutta julistavat. Joka kuukausihan tästä joku julkaisee kirjan nykyään.

Mietin joskus, että miltähän se elämä näyttää lapsettomana 45-vuotiaana näille ihmisille. En siksi, että en uskoisi lapsettoman elämän voivan olla hyvää ja mielekästä, mutta monien lapsettomuuden julistuksessa kaikuvat erilaiset pelot, ja nuoruuden ja vapauden kaipuu. Minusta huonoja syitä..Veikkaan että tämän buumin seurauksena myös niitä katumisavautumisia alkaa jossain vaiheessa tulla. Kaikki eivät tietenkään kadu!

Se 45v. elämä näyttää ihan siltä millaiseksi sen itse tekee. Samalla tavallahan tahattomasti lapseton on ilman jälkikasvua siinä iässä. Jos velaa alkaa kaduttaa, elämän voi käyttää itsesääliin ja surkutteluun tai tehdä sitä mitä haluaa ja mikä tekee onnelliseksi. Eihän 45v. lapsellisellekaan ne lapset ole onnen tae.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.

Miten tuo nyt oikeastaan liittyy perheeseen? Useimmille perheettömillekin tuo on mahdotonta. Harva pystyy irtautumaan työstä, asunnosta, kumppanistaan(?), lemmikeistään yms. viikossa....

Ei kenenkään tarvitse irtautua yhtään mistään. Pointtina on se että perheellisellä on yksi huoli ja vastuu ylitse kaiken muun. Perheettömän ei tarvitse elää yhtä "vapaasti" kuin minä mutta kyllä siihen pystyy halutessaan. Perheellinen ei pysty. Todella usein tälläkin palstalla sanotaan että perheellinen voi tehdä mitä vaan, ei se elämä niistä lapsista muutu. Ja tämä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Mutta ei se perheen vastakohta ole mikään vapaus. Kun kuitenkin useimmilla on se työ, opiskelupaikka, asunto jne. Toisaalta on mys paljon perheitä jotka ovat ottaneet täydellisen irtioton, lähteneet vuodeksi maailmalle purjehtimaan tms. Ei pienetkään lapset ole mikään kahle jalassa. 

Perheen vastakohta on vapaus perheettömän niin halutessa. Kaikki nuo elämän "kahleet" on omia valintoja, oli ne sitten työtä, asuntoja tai lapsia.

Ja totta kai on reissaavia perheitä, rihän sitä kukaan kiellä. Mutta siellä reissussakin se perhe on pakotettu menemään lasten ehdoilla. Ja se on täysin oikein kun ne lapset on hankittu. Vela vain ei halua hankkia niitä lapsia. Vela saattaa haluta kahlita itsensä muihin elämän asioihin mutta ei lapsiin.

Henkilökohtaisesti itse voisin jättää työni ja asutonikin vaikka heti. Mutta tajuan toki etteivät kaikki halua tehdä niin.

Velallakin voi olla kahlitseva elämänvaihe, jos vaikka läheinen sairastuu ja tarvitsee apua, on kovin sitova työ/opinnot tms. Samoin perheellisellä se kahlitseva elämänvaihe on vain vaihe. Esim. omat lapseni ovat teini-ikäisiä, jos matkustan heidän kanssaan, eivät he sen enempää kahlitse kuin kukaan toinenkaan matkakumppani. Kohta jo muuttavat omilleenkin.

Tässä lehtijutun tapauksessa tulee käymään lopulta niin kuin on käynyt aikaisemminkin eli siinä viidenkympin korvilla tulee ero ja sitten aletaan määkimään sitä, että miksi muilla on lapsia ja minulle ei ja syy vieritetään kuitenkin ex-miehen niskaan, kun se sanoi että mielummin käy kiipeilemässä ja suppailemassa töölönlahdella ja Flow festaritkin rullaa paremmin ilman vaippahousuja. Viimeistään, kun lehtijutun nainen veivataan vanhainkotiin ja siellä ei käy _kukaan_ ikinä katsomassa, kun ne kaveritkin ovat itse joko jo kuolleet tai toisessa vanhainkodissa mätänemässä vuoteeseensa, siellä on myös hyvää aikaa itkeä elämän epäarvoisuutta ja sitä, että kun ei niitä lapsia tullut ikinä hankittua. Hankin kissan, mutta sekin kuoli jo 20 vuotta sitten. Hankin etelänmatkoja ja niistä ei jäänyt käteen kuin A Hepatiitti ja syyliä genitaaleihin. Hankin taidetta seinille, mutta nekin piti myydä. Hankin asunnon, mutta ei ole ketään kenelle sitä jättää.

Kyynel, itken verta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Arki on arkea mutta kyllä oma elämäni ilman lapsia on ollut omalla tavallaan jännittävämpää kuin lapsellisten ystävieni (juu, tajuan kyllä että lapset antavat sitten jotain muuta).

Olen muuttanut ulkomaille hetken mielijohteesta, ja meinaan ensi vuoden alussa taas vaihtaa maata. Viikonloppuna puhelin soi yhdeksältä ja kaveri kysy että lähdetäänkö vuoristoon; voin sanoa kyllä ja olla puolessa tunnissa ulkona. Voin olla arki-iltana myöhään ulkona - tai mennä yksin kotona nukkumaan klo 18 jos väsyttää. Olen mukana vapaaehtoistoiminnassa jossa tarvitaan usein työpanosta viikonloppuaamuna: ryhmässä ei ole yhtään perheellistä. Säästän 50% käteen jäävistä tuloista sillä ostan vain itselleni vähän ruokaa, ja siitä rahoitan seikkailuni ympäri maailmaa.

Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.

Mutta jos kaveri ei soita, saatat olla koko päivän ihan yksin miettien, tätäkö elämä on, ainoa seuralainen puiston lehtikojun myyjä tai oma peilikuva.

Takinkääntäjä kirjoitti:

Minä olen ollut kolmenkympin molemmin puolin erittäin äänekäs omasta lapsettomuudesta. Minen niitä halua tai siedä enkä kestänyt yhtään kitiseviä lapsia julkisilla paikoilla. Ja olin pitkään ollut sitä mieltä että lapsia en tähän maailmaan hanki.

Lähempänä 35 vuoden ikää rupesin enemmän miettimään missä haluan olla 55-vuotiaana ja mitä haluan elämääni kuuluvan. Sen vuoksi päätimme lasta yrittää ja saimmekin helposti kaksi. Ennemmin ihminen katuu asioita, joita jättää tekemättä kuin joita on tehnyt, enkä halunnut loppupeleissä jättää tätä korttia kääntämättä. Toki, vauva-aikana olen useasti haaveillut niistä pitkistä ja rauhallisista aamuista ilman lapsia ja miettinyt minkä virheen tein, mutta nämä ovat kuitenkin aika mitättömiä asioita kokonaisuuden kannalta. Pidän siitä kuinka paljon lasten hankkiminen on pehmentänyt omia jyrkkiä mielipiteitä/mielikuvia, ja tehnyt minusta avarakatseisemman. Nyt kitisevät kakarat ei haittaa ollenkaan, kun oma huutaa normaalisti paljon kovempaa 😉

Joku voi sanoa, että siinäkin oli taas nainen, joka julisti lapsettomuutta mutta niin vain hankki lapsia. Itse kutsun sitä mielen muuttamiseksi. Se että halusin nyt lapsia, ei poista sitä, että 15 vuotta olin täysin vakuuttunut niiden hankkimatta jättämisestä.

Näinkin voi käydä. Kannattaa kuitenkin muistaa että kanaemoäitylin ja äänekkään velan eli stereotyyppisten ääripäiden välillä on paljon muutakin

Oma tilanteeni on päinvastainen kuin sinun. Itse olen teinitytöstä asti ollut lapsirakas. Minulla on liuta kummilapsia ja sukulaislapsia ja olen työskennellyt lasten parissa. Parikymppisenä lasten hankkiminen ei ollut realistinen vaihtoehto, koska suvussamme oli tapana opiskella ja itsekin halusin sitä. Nuoruuden parisuhde kariutui kolmekymppisenä, minkä jälkeen ei löytynyt sopivaa kumppania. Vientiä kyllä olisi ollut, mutta olen hyvin varovainen parisuhteen aloittamisessa mikä taas ei miehille sopinut.  Myöhemmin pohdin lapsen hankintaa yksin tai jonkun puolitutun miehen kanssa, mutta tulin siihen tulokseen täysin fiilispohjalta että en halua ja jaksa kasvattaa lasta yksin ja sairastuminen löi tälle asialle lopullisen niitin. Olen myös pessimisti enkä oman taustani vuoksi olisi kestänyt jos ainoalle lapselleni olisi tapahtunut jotain. Ihmettelen miten vähän lapsettomuus on vaivannut minua koska ajattelin aina hankkivani perheen. Voin kuolla yksin Esperissä, mutta niin voi moni muukin ilman lapsia ympärillään. Elän elämääni enkä murehdi asiaa jota ei voi perua, ja jolle en voi enää mitään. 

Lapsettomuus voi olla siis sarja luonteenominaisuuksia ja elämäntilanteita. Tänä aamuna käytettiin termiä elämäntilannelapsettomuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Mutta edelleenkään se pikkulapsiaika ei ole kovin pitkä ja toisekseen useimmissa perheissä on kaksi huoltajaa. Ei matka ilman perhettä ole mitään utopiaa. Itse asiassa jo monen työkin edellyttää matkustamista aika ajoin, eikä sinne lapsia mukaan oteta.

Toinen juttu on sitten se, että moni perheellinen ihan oikeasti haluaa matkustaa mieluummin lasten kanssa kuin yksin.

En minä sitä epäile hetkeäkään. Kerroin oman käsitykseni siitä, mitä tuo Prismaperhe-nimitys pitää sisällään. Fakta nyt kuitenkin on se, että vela on vapaa, perheellinen ei. Aivan eri asia on sitten se, haluaako ihminen olla vapaa tai kokeeko hän olevansa sitä perheellisenäkin ynnä muuta. Kaikilla on preferenssinsä ja juuri siksi tämä velanaisten halveksunta ja kummeksunta saisi loppua. :)

Se vela taas

Mutta koskeeko tuo "vapaudenkaipuu" kaikkia ihmissuhteita? Et halua auttaa vanhenevia vanhempia, pulassa olevaa ystävää tms? Esim. itse koen tällä hetkellä että vanhenevat vanhemmat+appivanhemmat sitovat paljon enemmän kuin peruskouluikäiset lapseni.

Ei koske. En ymmärrä miten nuo asiat voisi edes rinnastaa keskenään. Lapseton ihminen ei pakosti ole kylmä ja yksinäinen, vaikka sinä niin selvästi ajatteletkin.

/vela

Tämä liittyi siihen ajatukseen että vela on vapaa, kuitenkin (sinunkin mielestäsi?) myös heillä on usein ihmissuhteita, joita ei noin vain jätetä ja muuteta hetken mielijohteesta vuodeksi Tiibetiin tms.

Olen asunut vuosia (lapsettomana) ulkomailla. En ole silti mitenkään jättänyt ihmissuhteitani - voisin muuttaa vuodeksi Tiibetiin eikä se millään tavalla päättäisi suhteitani. T. Eri

Olen minäkin vela, mutta en oikein usko että miesystäväni katsoisi hyvällä vuoden erossaoloa...

No sittenhän se on sinun valintasi olla siinä parisuhteessa koska se on sinulle parempaa kuin vuosi Tiibetissä. Olet kuitenkin vapaa jäämään tai lähtemään sekä parisuhteen että asuinmaan suhteen ihan koska itse haluat.