Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta – Prismaperheen arki olisi paha painajainen.

Takinkääntäjä kirjoitti:

Minä olen ollut kolmenkympin molemmin puolin erittäin äänekäs omasta lapsettomuudesta. Minen niitä halua tai siedä enkä kestänyt yhtään kitiseviä lapsia julkisilla paikoilla. Ja olin pitkään ollut sitä mieltä että lapsia en tähän maailmaan hanki.

Lähempänä 35 vuoden ikää rupesin enemmän miettimään missä haluan olla 55-vuotiaana ja mitä haluan elämääni kuuluvan. Sen vuoksi päätimme lasta yrittää ja saimmekin helposti kaksi. Ennemmin ihminen katuu asioita, joita jättää tekemättä kuin joita on tehnyt, enkä halunnut loppupeleissä jättää tätä korttia kääntämättä. Toki, vauva-aikana olen useasti haaveillut niistä pitkistä ja rauhallisista aamuista ilman lapsia ja miettinyt minkä virheen tein, mutta nämä ovat kuitenkin aika mitättömiä asioita kokonaisuuden kannalta. Pidän siitä kuinka paljon lasten hankkiminen on pehmentänyt omia jyrkkiä mielipiteitä/mielikuvia, ja tehnyt minusta avarakatseisemman. Nyt kitisevät kakarat ei haittaa ollenkaan, kun oma huutaa normaalisti paljon kovempaa 😉

Joku voi sanoa, että siinäkin oli taas nainen, joka julisti lapsettomuutta mutta niin vain hankki lapsia. Itse kutsun sitä mielen muuttamiseksi. Se että halusin nyt lapsia, ei poista sitä, että 15 vuotta olin täysin vakuuttunut niiden hankkimatta jättämisestä.

Ihan selvästi sanoi tehneensä virheen ja miettivänsä sitä.

Mulla on 3 lasta ja en koskaan lähde Prismaan koko perheellä, se olisi minustakin painajainen (lapseni osaavat kyllä käyttäytyä, en vaan ymmärrä miksi minun pitäisi raahata heidät sinne kun voivat sen sijaan leikkiä kotona isänsä kanssa).

En laittaisi ystäviä lapsen edelle. Ei tullut ilmi haluaako kumppani lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Arki on arkea mutta kyllä oma elämäni ilman lapsia on ollut omalla tavallaan jännittävämpää kuin lapsellisten ystävieni (juu, tajuan kyllä että lapset antavat sitten jotain muuta).

Olen muuttanut ulkomaille hetken mielijohteesta, ja meinaan ensi vuoden alussa taas vaihtaa maata. Viikonloppuna puhelin soi yhdeksältä ja kaveri kysy että lähdetäänkö vuoristoon; voin sanoa kyllä ja olla puolessa tunnissa ulkona. Voin olla arki-iltana myöhään ulkona - tai mennä yksin kotona nukkumaan klo 18 jos väsyttää. Olen mukana vapaaehtoistoiminnassa jossa tarvitaan usein työpanosta viikonloppuaamuna: ryhmässä ei ole yhtään perheellistä. Säästän 50% käteen jäävistä tuloista sillä ostan vain itselleni vähän ruokaa, ja siitä rahoitan seikkailuni ympäri maailmaa.

Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.

Mutta jos kaveri ei soita, saatat olla koko päivän ihan yksin miettien, tätäkö elämä on, ainoa seuralainen puiston lehtikojun myyjä tai oma peilikuva.

Jos kaverini ei soita? Elämäni (sosiaalinen elämäni) ei ole millään tavalla kiinni kaverin soittamisesta. Voin soittaa heille ihan itse. Tai olla mielelläni pitkään yksin, siis vaikka viikkoja, koska se sopii minulle. En ole ikinä miettinyt negatiivisesti "tätäkö elämä on" sen takia että kotonani ei ole omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Enpä nyt ihan noin vaan usko, että velat voi ihan milloin tahansa lähteä viikoksi lappiin. Käsittääkseni teitä koskee ihan samat työlait kuin lapsellisiakin. Eli työ sitoo velaa siinä kuin muitakin. Ei lähdetä noin vaan viikoksi lappiin. Se on pelkkä harhakuvitelma jolla sitä omaa veluuttaan selitellään paremmaksi. Arki vie velaa kuten lapsiperheellistä. Et sinä määrää elämästäsi kuin unelmissasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.

Miten tuo nyt oikeastaan liittyy perheeseen? Useimmille perheettömillekin tuo on mahdotonta. Harva pystyy irtautumaan työstä, asunnosta, kumppanistaan(?), lemmikeistään yms. viikossa....

Ei kenenkään tarvitse irtautua yhtään mistään. Pointtina on se että perheellisellä on yksi huoli ja vastuu ylitse kaiken muun. Perheettömän ei tarvitse elää yhtä "vapaasti" kuin minä mutta kyllä siihen pystyy halutessaan. Perheellinen ei pysty. Todella usein tälläkin palstalla sanotaan että perheellinen voi tehdä mitä vaan, ei se elämä niistä lapsista muutu. Ja tämä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Mutta ei se perheen vastakohta ole mikään vapaus. Kun kuitenkin useimmilla on se työ, opiskelupaikka, asunto jne. Toisaalta on mys paljon perheitä jotka ovat ottaneet täydellisen irtioton, lähteneet vuodeksi maailmalle purjehtimaan tms. Ei pienetkään lapset ole mikään kahle jalassa. 

Perheen vastakohta on vapaus perheettömän niin halutessa. Kaikki nuo elämän "kahleet" on omia valintoja, oli ne sitten työtä, asuntoja tai lapsia.

Ja totta kai on reissaavia perheitä, rihän sitä kukaan kiellä. Mutta siellä reissussakin se perhe on pakotettu menemään lasten ehdoilla. Ja se on täysin oikein kun ne lapset on hankittu. Vela vain ei halua hankkia niitä lapsia. Vela saattaa haluta kahlita itsensä muihin elämän asioihin mutta ei lapsiin.

Henkilökohtaisesti itse voisin jättää työni ja asutonikin vaikka heti. Mutta tajuan toki etteivät kaikki halua tehdä niin.

Olen eri, mutta minusta vaikuttaa että loppujen lopuksi aika harva haluaa elää reissuelämää, siis sellaista, ettei lainkaan juurru mihinkään. Siinä ei siis ole mitään vikaa, se vaan tuntuu olevan loppujen lopuksi aika harvinainen valinta. Myös lapsettomilla.

Puolensa ja puolensa.

On ihmisiä jotka on onnellisia vain perheenä ja ihmisiä jotka on onnellisempia ilman lapsia.

Minulla on neljä lasta ja siskoni on vela.

Molemmat ollaan päälle kolmekymppisiä, minä se vanhempi.

Me ollaan tosi tiiviisti tekemisissä eikä kumpikaan ole arvostellut toisen valintaa. Meillä on suorat välit ja asioista voi puhua ilman että jompikumpi loukkaantuu.

Siskoni on ollut kohta 15 vuotta parisuhteessa ja heillä on paras tietämäni parisuhde. He ovat aina yhdessä ja tekevät kaiken yhdessä. Olen itse asiassa sitä mieltä että toivottavasti he ei lasta hanki koska se saattaisi olla jopa suhteen tuho. Lapsi sitoisi kotiin ja varsinkin heidän elämäntavalle se tulisi olemaan suuri shokki. He matkustelee paljon, käy pubeissa, elokuvissa ja tapaa ystäviään joista yllättävän moni on myös lapseton. Osa veloja ja osa ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa tai ole muuten vaan varmoja. Tunnen myös nämä sisareni ystävät aika hyvin.

Joskus toivoin että he tekisi lapsen ja minusta tulisi täti. Nyt kun sain kuopukseni ja he ihan ehkä pikkuisen vauvakuumeili(huom HYVINpikkuisen) niin sanoin ettei ne kaikki vauvat ole noin helppoja ja juteltiin vauva-arjen hyvistä ja huonoista puolista ja siitä mistä joutuisi luopumaan. Ei enää lähdettäisi yhdessä lähikuppilaan sunnuntaibingoon tai extempore yhdessä jonnekin iltaa istumaan. Matkustelusta tulisi erilaista ja kaikki menot muutenkin pitäisi suunnitella etukäteen. Tämä nykyinen elämä on heille selvästi antoisampaa.

Ja onhan tuossa minun lapset. Sisko aina vitsailee että kannattaa pitää hyvät välit varakkaaseen tätiin niin voi perinnönjaossa onnistaa 😅

Itse nautin "prismaperheen" arjesta mieheni kanssa. Jollekin sopii ja jollekin ei. Harmi että velat joutuu todistelemaan noin paljon. Ehkä asioista ääneen puhumalla ihmiset ymmärtää paremmin. Sanoo suoraan sille sukulaistädille joka utelee että lapsia ei ole tulossa, elämä on mielekästä näinkin eikä vain myötäile ja hymyile vaivaantuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Olet tehnyt aika paskan puolisovalinnan, jos elämä ilman häntä olisi mukavampaa ja helpompaa.

Vauva-palstan aloituksista tehtyjen empiiristen tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että noin 75% naisista on sortunut tähän p*skaan valintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen kuvittelee olevansa jotain erikoista? Valtaosa meistä ihmisistä on kuitenkin aivan taviksia. Toiset tavikset ovat ”lapsellisia”, toiset lapsettomia. Moni on valinnut tietoisesti lapsettomuuden, mutta tiedän monta naista, jotka surevat lapsettomuuttansa, kun se ei ole enää omista valinnoista kiinni, mutta kukin tavallaan ja tekee valintansa, kuten parhaiten näkee, myös Heini Maksimainen.

Ja varmasti osa myös toivoo ettei olisi tehnyt lapsia , se vain on yhteiskunnassamme vielä naisten lapsettomuuttakin isompi tabu

Heini ei vaan ole vielä tavannut sitä oikeaa...

En mäkään olisi halunnut lisääntyä kaikkien miesten kanssa, joiden kanssa olen seurustellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Mutta edelleenkään se pikkulapsiaika ei ole kovin pitkä ja toisekseen useimmissa perheissä on kaksi huoltajaa. Ei matka ilman perhettä ole mitään utopiaa. Itse asiassa jo monen työkin edellyttää matkustamista aika ajoin, eikä sinne lapsia mukaan oteta.

Toinen juttu on sitten se, että moni perheellinen ihan oikeasti haluaa matkustaa mieluummin lasten kanssa kuin yksin.

En minä sitä epäile hetkeäkään. Kerroin oman käsitykseni siitä, mitä tuo Prismaperhe-nimitys pitää sisällään. Fakta nyt kuitenkin on se, että vela on vapaa, perheellinen ei. Aivan eri asia on sitten se, haluaako ihminen olla vapaa tai kokeeko hän olevansa sitä perheellisenäkin ynnä muuta. Kaikilla on preferenssinsä ja juuri siksi tämä velanaisten halveksunta ja kummeksunta saisi loppua. :)

Se vela taas

Mutta koskeeko tuo "vapaudenkaipuu" kaikkia ihmissuhteita? Et halua auttaa vanhenevia vanhempia, pulassa olevaa ystävää tms? Esim. itse koen tällä hetkellä että vanhenevat vanhemmat+appivanhemmat sitovat paljon enemmän kuin peruskouluikäiset lapseni.

Lapset on aina ykkössijalla.

Jännä kuinka tämä herättää kerta toisensa jälkeen näin voimakkaita tunteita ja riitaa.

Miksi ihmiset eivät voi antaa toisten elää kuten haluavat? Siis kunhan eivät vahingoita toisia. Mahdotonta puolustelua ja vähättelyä molemmilta puolilta. 

Oikein meni kirjoitti:

Tässä lehtijutun tapauksessa tulee käymään lopulta niin kuin on käynyt aikaisemminkin eli siinä viidenkympin korvilla tulee ero ja sitten aletaan määkimään sitä, että miksi muilla on lapsia ja minulle ei ja syy vieritetään kuitenkin ex-miehen niskaan, kun se sanoi että mielummin käy kiipeilemässä ja suppailemassa töölönlahdella ja Flow festaritkin rullaa paremmin ilman vaippahousuja. Viimeistään, kun lehtijutun nainen veivataan vanhainkotiin ja siellä ei käy _kukaan_ ikinä katsomassa, kun ne kaveritkin ovat itse joko jo kuolleet tai toisessa vanhainkodissa mätänemässä vuoteeseensa, siellä on myös hyvää aikaa itkeä elämän epäarvoisuutta ja sitä, että kun ei niitä lapsia tullut ikinä hankittua. Hankin kissan, mutta sekin kuoli jo 20 vuotta sitten. Hankin etelänmatkoja ja niistä ei jäänyt käteen kuin A Hepatiitti ja syyliä genitaaleihin. Hankin taidetta seinille, mutta nekin piti myydä. Hankin asunnon, mutta ei ole ketään kenelle sitä jättää.

Kyynel, itken verta.

Mulla on kylläkin hepatiitti C

Kiva kun tässä keskustelussa on tullut esiin, että vela-stereotypia ei sovi kaikkiin vapaaehtoisesti lapsettomiin. Minä ja mieheni ollaan melkoisia "prismaveloja". Eletään aika tylsää elämää oikeastaan, ja tykätään siitä. Päätös siitä tehdäänkö lapsia joskus vai ei, on vielä vähän vaiheessa, mutta enemmän sinne ei-suuntaan kallellaan. Ja ne syyt jotka sitä sinnepäin kallistavat, eivät liity yhtään millään tavalla matkusteluun tai bilettämiseen. Perheellisyyteen liittyy niin paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Kai sitä kuitenkin miehen saa ottaa? Tai pari, kun on näitä moni-ihmis-suhteitakin.

Varmaan jokainen tietää sellaisen tapauksen että pari ollut suhteessa esim 10 v ja ei lapsia. Sitten kuuleekin että löytänyt uuden ja vuosi pari niin vauva tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuo on jotenkin hämmästyttävää että osa tuntee olevansa jollakin barrikadeilla kun ei tee lapsia. Että asiassa on jotain erikoista, jota pitää vähän julistaa ja jota pitää puolustella. Omassa suvussani on aina ollut myös lapsettomia pariskuntia, eikä sitä ole pidetty mitenkään erikoisena. Toiset perustaa perheen ja toiset ei. Itse sain kaksi lasta. Toivon että jokainen saa sen näköisen elämän kuin itse toivoo ja rauhan valintansa kanssa.

Monet tuntevat olevansa barrikadeilla, sillä vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäävä nainen ei todellakaan ole mikään neutraali asia tässä valtakunnassa. Suurin osa ihmisistä ei kerta kaikkiaan usko, ettet halua lapsia. Velaa nimitellään frigidiksi fem.akkoleh.mäksi joka ei vaan kertakaikkiaan saa m.unaa. Vielä nelikymppisellekin naiselle hoetaan, että kyllä sinä vielä sen oikean löydät ja sitten haluat. Riippumatta siitä, onko nainen esim. naimisissa vai ei.

Vasta sitten, kun arvostus velanaisia kohtaan on samalla tasolla kuin muidenkin ihmisten, keskustelu rauhoittuu.

Sinulla on epämiellyttäviä tuttavia. Minulla on monta velaystävää, eikä kukaan ole raportoinut tuollaista.

Toisaalta ketäpä ei valinnoistaan haukuttaisi, joten uskon kyllä, että olet kuullut asiattomuuksia. Välit poikki heihin?

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä ihmettelen, että on halunnut johonkin iltapäivälehteen selittämään, että ei ehkä halua lapsia. 

Ja tuo, että parikymppisenä olisi ollut optimaalinen ikä synnyttää, mutta hänpä opiskeli ja juhli. Onko se jotain erikoista. Itse ja tuttavani pitivät ihan luonnollisena, että parikymppisenä opiskellaan ammattia ja juhlitaan. Erikoisia oli ne, jotka siinä iässä jätti ammatin hankkimatta ja teki lapsia.

Voi voi, tätä erikoisuuden tavoittelua ja halua päästä lehtiin. Tikusta tehdään asiaa.

Voi voi tätä vaikeutta ymmärtää lukemaansa. Hän on kirjoittanut kirjan aiheesta. Kyllä mielestäni kirjailija voi markkinoida teostaan antamalla haastattelun. Voi voi.

Mahtaa olla siistii muutaman vuoden päästä ku kaikki muut ystävät ovat saaneet lapsia, nyt jo oli ollut vähän empty olo ku viisi ystävää olivat saaneet vauvan samaan aikaan. Hienoa olla individualisti ja tehdä omannäköisiä valintoja, kunhan muistaa, että loppupeleissä tuut olemaan yksin vastuussa niistä ja yksin niiden valintojen äärellä -muut voivat tehdä toisin ja silloin se sunkaan elämä ei ole samanlaista ja huoletonta, niin kuin joskus nuorena kun olitte kaikki samassa elämäntilanteessa ja yhdessä. Onks se sit niin siistii enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Enpä nyt ihan noin vaan usko, että velat voi ihan milloin tahansa lähteä viikoksi lappiin. Käsittääkseni teitä koskee ihan samat työlait kuin lapsellisiakin. Eli työ sitoo velaa siinä kuin muitakin. Ei lähdetä noin vaan viikoksi lappiin. Se on pelkkä harhakuvitelma jolla sitä omaa veluuttaan selitellään paremmaksi. Arki vie velaa kuten lapsiperheellistä. Et sinä määrää elämästäsi kuin unelmissasi.

Juu, ihan kissan/koiranomistajaa koskee nuo samat lait. Ei niitä voi jättää vaan kotiin, saati työpaikkaa..