Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta – Prismaperheen arki olisi paha painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä lapsiperhearjessa on niin pelottavaa?

Mä olen lapseni tehnyt melkoisen vanhana (esikoinen syntyi kun olin 35). Kyllä mä siihen ikään mennessä olin ehtinyt bilettää, olla töissä, reissata, hengata kavereiden kanssa jne. Nyt mulla on pari lasta ja mies, Prismassakin käydään kerran tai kaksi viikossa , niin olen paljon tyytyväisempi elämääni kuin silloin, kun olin vapaa tekemään mitä vaan. En olisi uskonut, mutta näin pääsi käymään vannoutuneelle sinkulle. Olihan tuo biletys ihan kivaa silloin aikoinaan, mutta nyt en kaipaa sitä laisinkaan. Sain tilalle jotain paljon parempaa!

Hieno kuulla että olet onnellinen. Olet myös jotain muuta - nimittäin onnekas. Olen itse 36 ja lapseton. En edes tiedä haluaisinko lapsia vai en, koska se ei ole koskaan ollut realisitinen vaihtoehto.

Minulla ei koskaan ole ollut miestä, kukaan ei ole halunnut edes lyhyttä aikaa olla kanssani. Tätä taustaa vasten on lähes mahdotonta pohtia pitäisikö hankkia lapsia tai lakata olemasta "vannoutunut sinkku".

Ehkä minäkin olisin onnellinen miehen ja kahden lapsen kanssa? En vain saa koskaan tietää sitä. Tämän hetkinen elämäni on hyvää, mutta ei minulla myöskään ole vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Mutta edelleenkään se pikkulapsiaika ei ole kovin pitkä ja toisekseen useimmissa perheissä on kaksi huoltajaa. Ei matka ilman perhettä ole mitään utopiaa. Itse asiassa jo monen työkin edellyttää matkustamista aika ajoin, eikä sinne lapsia mukaan oteta.

Toinen juttu on sitten se, että moni perheellinen ihan oikeasti haluaa matkustaa mieluummin lasten kanssa kuin yksin.

En minä sitä epäile hetkeäkään. Kerroin oman käsitykseni siitä, mitä tuo Prismaperhe-nimitys pitää sisällään. Fakta nyt kuitenkin on se, että vela on vapaa, perheellinen ei. Aivan eri asia on sitten se, haluaako ihminen olla vapaa tai kokeeko hän olevansa sitä perheellisenäkin ynnä muuta. Kaikilla on preferenssinsä ja juuri siksi tämä velanaisten halveksunta ja kummeksunta saisi loppua. :)

Se vela taas

Oon 37-vuotias lapseton sinkkunainen ja nautin siitä kun saan elää itselleni: teen arkisin paljon töitä ja tienaan hyvin;)

Viikonloppuisin nautinnolliset yöunet, aamupalaksi croisanttia ja itsejauhetuista pavuista tehty espresso. Sitten salikäynti kera kuuman PT:n, tykkään pitää kroppani timminä. Ehkä päiväunet ja palautumista, hellivä kasvonaamio ja kylpy luksustuotteilla. Illalla laitetaan korkkarit kattoon muiden aikuisten kissojen kanssa. Luxuslaukkuja täytyy ulkoiluttaa myös :D Juodaan shampanjaa ja Cavaa ja puhutaan työasioista, mikään nuhjuinen kotiäiti ei tässä timanttisessa seurassa pärjää ulkonäkönsä tai juttujensa kanssa.

Sunnuntaina Stockan Herkun kautta ja kokkaillen jitain ihanaa, esimerkiksi viime sunnuntaina haudutin aikuiseen makuun sopivaa täyteläistä Burgundin pataa ja suunnittelin ensi kesän kolmen viikon sukellyslomaa Malediiveille.

Elämästä kuuluu nauttia ja kannattaa elää itselleen! Älä lähde siihen perheroskaan mukaan, valitse mieluummin Dolce Vita!! :)

En tiedä onko muilla käynyt näin mutta meidän vanhasta kaveriporukasta juuri se vela on jäänyt ulkopuoliseksi ja ehkä vähän yksinäiseksi. Me muut perheellistyimme ja meillä on suunnilleen samanikäiset lapset. Reissataan yhdessä perhekohteisiin, vuokrataan joskus yhteinen mökki jne. Lapset ovat ystävystyneet keskenään. Tämä vela toki saisi tulla mukaan, mutta ei "puuhamaat" oikein tunnu kiinnostavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Tosielämässä velakin törmää erilaisiin rajoituksiin! Periaatteessa voi reissata, mutta töistä ei välttämättä saa lomaa. Vuokra tai vastike pitää maksaa kuitenkin, jos aikoo pitää kotinsa tai sitten tavaroille on löydyttävä varasto, kun 6 kk Golalla kutsuu - ihan sama, oli lapsia tai ei.

Sinulla on tieto siitä, että voit koska tahansa lähteä viikoksi Lappiin, mutta työssäkäyvänä tiedät, että eipä tuo ole totta. Loman saaminen ex tempore tiettyyn aikaan onnistuu aika harvalta. Saamalla tavalla perheellinen voi koska tahansa lähteä Lappii, koska toinen vanhempi huolehtisi lapsista illat ja päiväkoti päivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Mutta edelleenkään se pikkulapsiaika ei ole kovin pitkä ja toisekseen useimmissa perheissä on kaksi huoltajaa. Ei matka ilman perhettä ole mitään utopiaa. Itse asiassa jo monen työkin edellyttää matkustamista aika ajoin, eikä sinne lapsia mukaan oteta.

Toinen juttu on sitten se, että moni perheellinen ihan oikeasti haluaa matkustaa mieluummin lasten kanssa kuin yksin.

En minä sitä epäile hetkeäkään. Kerroin oman käsitykseni siitä, mitä tuo Prismaperhe-nimitys pitää sisällään. Fakta nyt kuitenkin on se, että vela on vapaa, perheellinen ei. Aivan eri asia on sitten se, haluaako ihminen olla vapaa tai kokeeko hän olevansa sitä perheellisenäkin ynnä muuta. Kaikilla on preferenssinsä ja juuri siksi tämä velanaisten halveksunta ja kummeksunta saisi loppua. :)

Se vela taas

Mutta koskeeko tuo "vapaudenkaipuu" kaikkia ihmissuhteita? Et halua auttaa vanhenevia vanhempia, pulassa olevaa ystävää tms? Esim. itse koen tällä hetkellä että vanhenevat vanhemmat+appivanhemmat sitovat paljon enemmän kuin peruskouluikäiset lapseni.

Minä olen ollut kolmenkympin molemmin puolin erittäin äänekäs omasta lapsettomuudesta. Minen niitä halua tai siedä enkä kestänyt yhtään kitiseviä lapsia julkisilla paikoilla. Ja olin pitkään ollut sitä mieltä että lapsia en tähän maailmaan hanki.

Lähempänä 35 vuoden ikää rupesin enemmän miettimään missä haluan olla 55-vuotiaana ja mitä haluan elämääni kuuluvan. Sen vuoksi päätimme lasta yrittää ja saimmekin helposti kaksi. Ennemmin ihminen katuu asioita, joita jättää tekemättä kuin joita on tehnyt, enkä halunnut loppupeleissä jättää tätä korttia kääntämättä. Toki, vauva-aikana olen useasti haaveillut niistä pitkistä ja rauhallisista aamuista ilman lapsia ja miettinyt minkä virheen tein, mutta nämä ovat kuitenkin aika mitättömiä asioita kokonaisuuden kannalta. Pidän siitä kuinka paljon lasten hankkiminen on pehmentänyt omia jyrkkiä mielipiteitä/mielikuvia, ja tehnyt minusta avarakatseisemman. Nyt kitisevät kakarat ei haittaa ollenkaan, kun oma huutaa normaalisti paljon kovempaa 😉

Joku voi sanoa, että siinäkin oli taas nainen, joka julisti lapsettomuutta mutta niin vain hankki lapsia. Itse kutsun sitä mielen muuttamiseksi. Se että halusin nyt lapsia, ei poista sitä, että 15 vuotta olin täysin vakuuttunut niiden hankkimatta jättämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas haaveilen siitä prismamamman elämästä. N24

Minäkin haaveilen, että olisi niin hyväpalkkainen jakkupukuinen johtajavaimo ettei minun tarvitsisi enää käydä töissä vaan voisin ajella Mersun katumaasturilla lasten kanssa Prismasta toiseen ja laittaa vaimolle ruokaa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Oon 37-vuotias lapseton sinkkunainen ja nautin siitä kun saan elää itselleni: teen arkisin paljon töitä ja tienaan hyvin;)

Viikonloppuisin nautinnolliset yöunet, aamupalaksi croisanttia ja itsejauhetuista pavuista tehty espresso. Sitten salikäynti kera kuuman PT:n, tykkään pitää kroppani timminä. Ehkä päiväunet ja palautumista, hellivä kasvonaamio ja kylpy luksustuotteilla. Illalla laitetaan korkkarit kattoon muiden aikuisten kissojen kanssa. Luxuslaukkuja täytyy ulkoiluttaa myös :D Juodaan shampanjaa ja Cavaa ja puhutaan työasioista, mikään nuhjuinen kotiäiti ei tässä timanttisessa seurassa pärjää ulkonäkönsä tai juttujensa kanssa.

Sunnuntaina Stockan Herkun kautta ja kokkaillen jitain ihanaa, esimerkiksi viime sunnuntaina haudutin aikuiseen makuun sopivaa täyteläistä Burgundin pataa ja suunnittelin ensi kesän kolmen viikon sukellyslomaa Malediiveille.

Elämästä kuuluu nauttia ja kannattaa elää itselleen! Älä lähde siihen perheroskaan mukaan, valitse mieluummin Dolce Vita!! :)

Nuhjuinen kotiäiti saa joka päivä kuulla olevansa maailman ihanin. Toisaalta hän on kotona vain muutaman kuukauden, sitten taas töihin kuuntelemaan kaltaistesi surullisia maanantaikrapulalöpinöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Arki on arkea mutta kyllä oma elämäni ilman lapsia on ollut omalla tavallaan jännittävämpää kuin lapsellisten ystävieni (juu, tajuan kyllä että lapset antavat sitten jotain muuta).

Olen muuttanut ulkomaille hetken mielijohteesta, ja meinaan ensi vuoden alussa taas vaihtaa maata. Viikonloppuna puhelin soi yhdeksältä ja kaveri kysy että lähdetäänkö vuoristoon; voin sanoa kyllä ja olla puolessa tunnissa ulkona. Voin olla arki-iltana myöhään ulkona - tai mennä yksin kotona nukkumaan klo 18 jos väsyttää. Olen mukana vapaaehtoistoiminnassa jossa tarvitaan usein työpanosta viikonloppuaamuna: ryhmässä ei ole yhtään perheellistä. Säästän 50% käteen jäävistä tuloista sillä ostan vain itselleni vähän ruokaa, ja siitä rahoitan seikkailuni ympäri maailmaa.

Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Tosielämässä velakin törmää erilaisiin rajoituksiin! Periaatteessa voi reissata, mutta töistä ei välttämättä saa lomaa. Vuokra tai vastike pitää maksaa kuitenkin, jos aikoo pitää kotinsa tai sitten tavaroille on löydyttävä varasto, kun 6 kk Golalla kutsuu - ihan sama, oli lapsia tai ei.

Sinulla on tieto siitä, että voit koska tahansa lähteä viikoksi Lappiin, mutta työssäkäyvänä tiedät, että eipä tuo ole totta. Loman saaminen ex tempore tiettyyn aikaan onnistuu aika harvalta. Saamalla tavalla perheellinen voi koska tahansa lähteä Lappii, koska toinen vanhempi huolehtisi lapsista illat ja päiväkoti päivät.

Ai, en ole tiennytkään että elämässä on rajoituksia! :D Ymmärsit varmaan kuitenkin pointtini.

Ja minulla on mahdollisuus lähteä työstäni lomalle koska haluan. Olen kyllä siinä suhteessa onnekas. Homma kuitenkin on niin, että sekä lapsettomalla että lapsellisella usein ne työt estävät extemporelomailun. Lapsellisella on kuitenkin aina myös ne lapset siinä esteenä yksin matkaamiselle, velalla niitä ei ole. Tiivistettynä: kaikkien elämässä on rajoituksia, mutta perheellisen elämässä on yksi rajoitus ylitse muiden.

Käsittääkseni suuressa osassa perheitä ei ole kahta tasaveroista vanhempaa, tai varsinkaan sellaisia vanhempia joille toisen extemporelomat ilman lapsia ovat täysin ok. Onhan näitä puitu tällä palstallakin.

Ja kun joku marjatta nyt tarttuu tuohon lomailuun, niin se on esimerkki. En itse harrasta extemporelomailua, mutta tykkään siitä että siihen olisi mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Mutta edelleenkään se pikkulapsiaika ei ole kovin pitkä ja toisekseen useimmissa perheissä on kaksi huoltajaa. Ei matka ilman perhettä ole mitään utopiaa. Itse asiassa jo monen työkin edellyttää matkustamista aika ajoin, eikä sinne lapsia mukaan oteta.

Toinen juttu on sitten se, että moni perheellinen ihan oikeasti haluaa matkustaa mieluummin lasten kanssa kuin yksin.

En minä sitä epäile hetkeäkään. Kerroin oman käsitykseni siitä, mitä tuo Prismaperhe-nimitys pitää sisällään. Fakta nyt kuitenkin on se, että vela on vapaa, perheellinen ei. Aivan eri asia on sitten se, haluaako ihminen olla vapaa tai kokeeko hän olevansa sitä perheellisenäkin ynnä muuta. Kaikilla on preferenssinsä ja juuri siksi tämä velanaisten halveksunta ja kummeksunta saisi loppua. :)

Se vela taas

Mutta koskeeko tuo "vapaudenkaipuu" kaikkia ihmissuhteita? Et halua auttaa vanhenevia vanhempia, pulassa olevaa ystävää tms? Esim. itse koen tällä hetkellä että vanhenevat vanhemmat+appivanhemmat sitovat paljon enemmän kuin peruskouluikäiset lapseni.

Ei koske. En ymmärrä miten nuo asiat voisi edes rinnastaa keskenään. Lapseton ihminen ei pakosti ole kylmä ja yksinäinen, vaikka sinä niin selvästi ajatteletkin.

/vela

Prisma-perhe on symboliikkaa arjen harmaudelle, tylsille rutiineille, boheemiuden ja spontaanisuuden puutteelle. 

Kovasti te takerrutte jonkun kaupan nimeen :) 

Mutta lapsiperhe voi elää monella tavalla. On näitä Prisma-perheitä, mutta on aivan toisenlaisiakin. Toisaalta voi olla yhtä lailla Prisma-sinkku. Virastosta kotiin kissan luo katsomaan telkkua ja siinä se elämä. Ehkä kesälomalla Kreetalle. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko muilla käynyt näin mutta meidän vanhasta kaveriporukasta juuri se vela on jäänyt ulkopuoliseksi ja ehkä vähän yksinäiseksi. Me muut perheellistyimme ja meillä on suunnilleen samanikäiset lapset. Reissataan yhdessä perhekohteisiin, vuokrataan joskus yhteinen mökki jne. Lapset ovat ystävystyneet keskenään. Tämä vela toki saisi tulla mukaan, mutta ei "puuhamaat" oikein tunnu kiinnostavan.

Jep, ei todellakaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.

Miten tuo nyt oikeastaan liittyy perheeseen? Useimmille perheettömillekin tuo on mahdotonta. Harva pystyy irtautumaan työstä, asunnosta, kumppanistaan(?), lemmikeistään yms. viikossa....

Minäkin tahtoisin tietää minkälainen on tämä painajaisten prismaperhe? Itselläni on ns. prismaperhe. Tehdään Prismassa ostoksia. Ei siinä ole mitään outoa tai kamalaa. Lapset saa valita aamupalapöytään leipää, joskus valitaan hartaudella viikonlopuksi kylmähyllystä suklaavanukas, punnitaan hedelmiä, suunnitellaan kanakeittoon laitettavia kasviksia, ostan vauvalle uuden bodyn ja itselleni hiushoitotuotteen, mieheni on tyytyväinen kaupan pienpanimo-olutvalikoimasta.. tämä on vain elämää. Kauppareissut melko pieni osa muuta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Olet tehnyt aika paskan puolisovalinnan, jos elämä ilman häntä olisi mukavampaa ja helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Mutta edelleenkään se pikkulapsiaika ei ole kovin pitkä ja toisekseen useimmissa perheissä on kaksi huoltajaa. Ei matka ilman perhettä ole mitään utopiaa. Itse asiassa jo monen työkin edellyttää matkustamista aika ajoin, eikä sinne lapsia mukaan oteta.

Toinen juttu on sitten se, että moni perheellinen ihan oikeasti haluaa matkustaa mieluummin lasten kanssa kuin yksin.

En minä sitä epäile hetkeäkään. Kerroin oman käsitykseni siitä, mitä tuo Prismaperhe-nimitys pitää sisällään. Fakta nyt kuitenkin on se, että vela on vapaa, perheellinen ei. Aivan eri asia on sitten se, haluaako ihminen olla vapaa tai kokeeko hän olevansa sitä perheellisenäkin ynnä muuta. Kaikilla on preferenssinsä ja juuri siksi tämä velanaisten halveksunta ja kummeksunta saisi loppua. :)

Se vela taas

Mutta koskeeko tuo "vapaudenkaipuu" kaikkia ihmissuhteita? Et halua auttaa vanhenevia vanhempia, pulassa olevaa ystävää tms? Esim. itse koen tällä hetkellä että vanhenevat vanhemmat+appivanhemmat sitovat paljon enemmän kuin peruskouluikäiset lapseni.

Ei koske. En ymmärrä miten nuo asiat voisi edes rinnastaa keskenään. Lapseton ihminen ei pakosti ole kylmä ja yksinäinen, vaikka sinä niin selvästi ajatteletkin.

/vela

Tämä liittyi siihen ajatukseen että vela on vapaa, kuitenkin (sinunkin mielestäsi?) myös heillä on usein ihmissuhteita, joita ei noin vain jätetä ja muuteta hetken mielijohteesta vuodeksi Tiibetiin tms.

Itseäni ärsyttää se muotti johon kaikki velat survotaan.

Olen liki 40v, parisuhteessa elävä vela ja sellaista prisma-elämää minunkin arkeni on. Pari-kolme kertaa viikossa prismaan tekemään kauppalistan kanssa ruokaostokset, töissä käydään ja kyllä se arki on sitä ruuanlaittoa, siivousta ja pyykkäystä niinkuin muillakin ihmisillä.

Lomilla saatetaan käydä jossain matkoilla, mutta viihdytään erityisen hyvin kotonakin. Yökerhossa en ole käynyt kymmeneen vuoteen, viime kesänä en käynyt kertaakaan edes terassilla. Yhteisellä vapaa-ajalla ulkoillaan, saatetaan käydä elokuvissa tai museossa. Viikonloppuisin herätään kukonlaulun aikaan ja mennään ajoissa nukkumaan, yhteinen vuorokausirytmi on ihana asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuo on jotenkin hämmästyttävää että osa tuntee olevansa jollakin barrikadeilla kun ei tee lapsia. Että asiassa on jotain erikoista, jota pitää vähän julistaa ja jota pitää puolustella. Omassa suvussani on aina ollut myös lapsettomia pariskuntia, eikä sitä ole pidetty mitenkään erikoisena. Toiset perustaa perheen ja toiset ei. Itse sain kaksi lasta. Toivon että jokainen saa sen näköisen elämän kuin itse toivoo ja rauhan valintansa kanssa.

Monet tuntevat olevansa barrikadeilla, sillä vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäävä nainen ei todellakaan ole mikään neutraali asia tässä valtakunnassa. Suurin osa ihmisistä ei kerta kaikkiaan usko, ettet halua lapsia. Velaa nimitellään frigidiksi fem.akkoleh.mäksi joka ei vaan kertakaikkiaan saa m.unaa. Vielä nelikymppisellekin naiselle hoetaan, että kyllä sinä vielä sen oikean löydät ja sitten haluat. Riippumatta siitä, onko nainen esim. naimisissa vai ei.

Vasta sitten, kun arvostus velanaisia kohtaan on samalla tasolla kuin muidenkin ihmisten, keskustelu rauhoittuu.

Jokainen tehkööt niinkuin haluaa, ja onneksi Suomessa saakin tehdä mistä olen kiitollinen. Pyytäisin kuitenkin vähän sensitiivisyyttä siihen miten ihmisten asioita kommentoidaan töissä työkavereille ja asiakaspalvelutilanteissa. Kahvipöydässä kerrotaan itse pari iltatähteä synnyttäneenä tietävänä ja myötätuntoisena 44-vuotiaalle että kyllä sinä vielä ehdit tehdä lapsen :). Oli parasta sanoa että okei, eikä kysyä että minkä h....tin takia minä haluaisin tässä iässä tehdä lapsen yksin ilman mitään turvaverkkoja vieraassa kaupungissa, ja että mitä se sulle kuuluu. Lääkärissä ja sairaalassa tiedetään kertoa että sinun miehesi varmaan sitä ja tätä ja voi hakea sinut. Mikä mies? Sitten kerrotaan muka vitsikkäästi että no sinun pitää hankkia sellainen. 

Kuitenkin pientähän tämä isompiin ihmiskunnan ongelmiin verrattuna. Miksi muuten kaikesssa pitää heti vetäytyä joko-tai-asemiin? Pätee moniin muihinkin keskusteluihin. Kissa-koira, suomalaiset-mam ut, kesä-talvi jne.