Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta – Prismaperheen arki olisi paha painajainen.

Mä en kyllä ymmärrä, miksi kuvitellaan, että sille Prismassa asioivalle perheelle se Prisma-hetki olisi joku elämän kohokohta. Ja ettei elämässä sitten muuta olekaan. Ei se sen hohdokkaammalta tunnu, kuin sinkun pakollinen ruokakaupassa asiointi. Kyllä meillä lapsiperheessä ne onnellisimmat hetket on ihan toisaalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Miksi kukaan haluaisi vaivan ja vastuksen maksimoida? Jokaisesta valinnasta tulee ne omat seurauksena. Jos valitset miehen ja lapset, et kovinkaan helposti pääse yksin matkaamaan kuukausitolkulla Meksikossa tai bilettämään baareissa tai hengaamaan päiväkausia kaverin sohvalla. Kakkua ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.

Kaikki kuvaamasi hauskuudet ovat kyllin pitkään jatkuttuaan tylsiä, kovia ja kylmiä. Baaleissa bilettämiseen normaali ihminen väsyy jossain kohtaa tai sitten ei ja lopputulos on irvokas. Kavereidenkaan sohvat loputtomiin tyhjinä säily. Tosta joukosta jäljelle jää matkustelu.

Haluaisin lapsen, mutta ensin pitäisi olla vaimo. Sen löytäminen tällä ikää on jo lähes mahdotonta, koska olen myös pienituloinen ja ruma.

Itselle tuo on jotenkin hämmästyttävää että osa tuntee olevansa jollakin barrikadeilla kun ei tee lapsia. Että asiassa on jotain erikoista, jota pitää vähän julistaa ja jota pitää puolustella. Omassa suvussani on aina ollut myös lapsettomia pariskuntia, eikä sitä ole pidetty mitenkään erikoisena. Toiset perustaa perheen ja toiset ei. Itse sain kaksi lasta. Toivon että jokainen saa sen näköisen elämän kuin itse toivoo ja rauhan valintansa kanssa.

Me odotamme jo vapautta😁

Terveisin teinin äiti ja isä

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen ydinperheyksinäisyys? Ikään kuin vain luovuttaisiin jostain (vähemmän rilluttelua kavereiden kanssa) mutta ei saataisi mitään tilalle? Mun mielestä on ihana iltaisin käpertyä lasten kanssa sohvalle, puhellaan päivän tapahtumista, katsellaan yhdessä tv:tä yms. Joo, näen vähemmän kavereita kuin ennen lapsia mutta en mitenkään koe että elämä olisi nyt jotenkin köyhempää.

Minunkin on jotenkin todella vaikea käsittää, miten joillain kaverit ja niiden kanssa hilluminen menee arvoasteikossa niin korkealle. Minusta se kuullostaa todella keskenkasvuiselta meiningiltä. Ei olla valmiita ottamaan aikuisille kuuluvaa vastuuta vaan pitkitetään sitä teini-ikää.

"Pari elää tyytyväisenä koiriensa kanssa". Niistähän nyt vähemmän onkin vaivaa kuin lapsista. Ovat vain lyhytikäisempiä ja voi jättää työpäiviksi heitteille ulisemaan yksinäisyyttään.

Kannattaa käydä mielummin Lidlissä. Tulee paljon halvemmaksikin

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuo on jotenkin hämmästyttävää että osa tuntee olevansa jollakin barrikadeilla kun ei tee lapsia. Että asiassa on jotain erikoista, jota pitää vähän julistaa ja jota pitää puolustella. Omassa suvussani on aina ollut myös lapsettomia pariskuntia, eikä sitä ole pidetty mitenkään erikoisena. Toiset perustaa perheen ja toiset ei. Itse sain kaksi lasta. Toivon että jokainen saa sen näköisen elämän kuin itse toivoo ja rauhan valintansa kanssa.

Monet tuntevat olevansa barrikadeilla, sillä vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäävä nainen ei todellakaan ole mikään neutraali asia tässä valtakunnassa. Suurin osa ihmisistä ei kerta kaikkiaan usko, ettet halua lapsia. Velaa nimitellään frigidiksi fem.akkoleh.mäksi joka ei vaan kertakaikkiaan saa m.unaa. Vielä nelikymppisellekin naiselle hoetaan, että kyllä sinä vielä sen oikean löydät ja sitten haluat. Riippumatta siitä, onko nainen esim. naimisissa vai ei.

Vasta sitten, kun arvostus velanaisia kohtaan on samalla tasolla kuin muidenkin ihmisten, keskustelu rauhoittuu.

Plaaplaaplaaa...

Mitä uutta tuossakin on?

Paljon melua tyhjästä.

Kateelliset perheelliset mouruaa...

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käydä mielummin Lidlissä. Tulee paljon halvemmaksikin

Vain luopio hylkää vihreän kortin. Lidlistä ei saa sitä paitsi boonustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Niinpä. Monilla on ajatus, että elämän kuuluu olla pelkkää ihanuutta. Tieto: oli lapsia tai ei, niin pelkkää ihanuutta se elämä ei ole, ei voi olla eikä edes tarvitse olla.

Tämä lehtijuttu oli minusta kyllä maltillisesti ja hyvin kirjoitettu, lapsiviha ei paistanut läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Eiköhän jokainen suosi helpompaa ja mukavampaa? Minusta tärkeintä on elää oma elämänsä valitsemallaan tavalla ja tehdä valintoja sen mukaan mistä itse tykkää.

Miksihän ne on aina nuoria naisia, jotka kuvittelee että koko maailmaa kiinnostaa mitä he tekevät tai jättävät tekemättä...

Vierailija kirjoitti:

Hienoa!Tämä maa on mennyt niin paskaläjäksi,että hyvä kun suomalaiset kuolevat sukupuuttoon.Kansainvaihto tosin hoitaa sen asian muutenkin.

”Kansainvaihto”. Heh heh...hyvät psykoosit tulilla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Eiköhän jokainen suosi helpompaa ja mukavampaa? Minusta tärkeintä on elää oma elämänsä valitsemallaan tavalla ja tehdä valintoja sen mukaan mistä itse tykkää.

Helppous ja mukavuus ei kuitenkaan ole välttämättä onnelliseksi tekevää. Mulla on juuri Hararin Sapiens-kirja kesken, ja siinä puhutaan jossain kohdassa tästä, miten onnellisuus syntyykin esim. toimeliaisuudesta ja tarpeellisuudesta. Jotain tällaista, en muista sanamuotoa tarkasti.

Jokainen kuvittelee olevansa jotain erikoista? Valtaosa meistä ihmisistä on kuitenkin aivan taviksia. Toiset tavikset ovat ”lapsellisia”, toiset lapsettomia. Moni on valinnut tietoisesti lapsettomuuden, mutta tiedän monta naista, jotka surevat lapsettomuuttansa, kun se ei ole enää omista valinnoista kiinni, mutta kukin tavallaan ja tekee valintansa, kuten parhaiten näkee, myös Heini Maksimainen.

Mikä siinä lapsiperhearjessa on niin pelottavaa?

Mä olen lapseni tehnyt melkoisen vanhana (esikoinen syntyi kun olin 35). Kyllä mä siihen ikään mennessä olin ehtinyt bilettää, olla töissä, reissata, hengata kavereiden kanssa jne. Nyt mulla on pari lasta ja mies, Prismassakin käydään kerran tai kaksi viikossa , niin olen paljon tyytyväisempi elämääni kuin silloin, kun olin vapaa tekemään mitä vaan. En olisi uskonut, mutta näin pääsi käymään vannoutuneelle sinkulle. Olihan tuo biletys ihan kivaa silloin aikoinaan, mutta nyt en kaipaa sitä laisinkaan. Sain tilalle jotain paljon parempaa!

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?