Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko Anna, jolla on suhde varatuun?
ymmyrkäinen
27.03.2019 |
Hesarista:
"Nelikymppisellä Annalla on ihana poikaystävä. Hän on lempeä, romanttinen ja huumorintajuinen. Seurustelu on kestänyt kaksi vuotta. ”Meillä on hyvä suhde. Olemme edelleen tosi rakastuneita. Ja hän saa minut aina nauramaan”, Anna kuvailee. Ainoa ongelma on se, että mies on varattu."
Onko tässä mitään järkeä? Pelkäävätkö nämä osapuolet, että ainoana suhteena se ajautuisi karille? Mitä te naiset oikein ajattelette?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Eikös tuo järjestely olisi täydellinen, jos sinä hoitaisit välillä rakastajasi lapsia, että hän pääsisi oman vaimonsa kanssa viettämään ihanaa kahdenkeskistä aikaa. Varmasti avioliitto kuin avioliitto kukoistaa, kun saa ainakin kerran viikossa viettää puolison kanssa aikaa ilman lapsia keskustellen ja kiihkeästi rakastellen. Eikun doodle-kalenterista varaamaan sinulle lastenhoitovuoro - ihan reiluudesta vaimoa kohtaan.
Jatkan vielä...
Silloin kun ehdimme tavata, otamme KAIKEN irti joka minuutista. Nautimme toistemme seurasta sekä seksuaalisesti että henkisesti aivan valtavasti. Keskustelemme kaikesta mahdollisesta, rakastelemme useamman kerran yhden tapaamisen aikana, nauramme, leikittelemme. Ja sitten taas eroamme, kunnes ehdimme seuraavan kerran tapaamaan.
Mies onneksi pystyy järjestämään aikaa minulle melkein aina, kun minä pystyn, joten keskimäärin kerran viikossa pystymme olemaan yhdessä (lapset silloin aina isällään).
Joskus hetkellisesti tunnen huonoa omaatuntoa miehen vaimon puolesta, mutta en jaksa murehtia sitä. Mitä heidän avioliitossaan tapahtuu, on heidän asia. Ja ymmärtääkseni mies on varsin huomaavainen aviomies myös vaimolleen. Siitä olen iloinen
Tämä on täydellinen järjestely!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoisia kirjoituksia! Itse ole sinkku, mutta tuskaillut samojen ongelmien kanssa. Vaikea löytää suhdetta, jossa ei mies olisi heti työntämässä päälle täyttä vaimon roolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Eikös tuo järjestely olisi täydellinen, jos sinä hoitaisit välillä rakastajasi lapsia, että hän pääsisi oman vaimonsa kanssa viettämään ihanaa kahdenkeskistä aikaa. Varmasti avioliitto kuin avioliitto kukoistaa, kun saa ainakin kerran viikossa viettää puolison kanssa aikaa ilman lapsia keskustellen ja kiihkeästi rakastellen. Eikun doodle-kalenterista varaamaan sinulle lastenhoitovuoro - ihan reiluudesta vaimoa kohtaan.
Jatkan vielä...
Silloin kun ehdimme tavata, otamme KAIKEN irti joka minuutista. Nautimme toistemme seurasta sekä seksuaalisesti että henkisesti aivan valtavasti. Keskustelemme kaikesta mahdollisesta, rakastelemme useamman kerran yhden tapaamisen aikana, nauramme, leikittelemme. Ja sitten taas eroamme, kunnes ehdimme seuraavan kerran tapaamaan.
Mies onneksi pystyy järjestämään aikaa minulle melkein aina, kun minä pystyn, joten keskimäärin kerran viikossa pystymme olemaan yhdessä (lapset silloin aina isällään).
Joskus hetkellisesti tunnen huonoa omaatuntoa miehen vaimon puolesta, mutta en jaksa murehtia sitä. Mitä heidän avioliitossaan tapahtuu, on heidän asia. Ja ymmärtääkseni mies on varsin huomaavainen aviomies myös vaimolleen. Siitä olen iloinen
Tämä on täydellinen järjestely!
MIKSI IHMEESSÄ ryhtyisin lapsenvahdiksi miesystäväni lapsille? Minulla on omatkin lapset huolehdittavana. Kyllä se on ihan miesystäväni ja hänen vaimonsa asia hoitaa lastenhoito, jos haluavat kahdenkeskistä aikaa viettää.
Ei ole minun tehtävä olla reilu hänen vaimolleen... Se on miehen tehtävä
Toivottavasti ei osu omalle kohdalle kirjoitti:
Hyväksyisin vaimona yhden illan jutut esimerkiksi työmatkoilla tai poikien illoissa. Ne eivät ole minulta mitään pois. Ei yhden illan seksi ole sen vakavampaa kuin itsetyydytyskään. Tätä asennetta toivoisin myös mieheltäni, mutta hän vaatii ehdotonta uskollisuutta. Kunnioitan kyllä sitä, enkä ole itse koskaan pettänyt.
Tällaiset sivusuhteet ovat sen sijaan kamala asia. En usko, että yhdellä ihmisellä riittää niin paljon ihastuksen ja rakkauden tunnetta, että siitä riittäisi kahdelle ihmiselle saman viikon aikana.
Veikkaanpa, että kun tuon Annan mies on käynyt Annan luona, mies ei todellakaan jaksa kikattaa ja hymyillä ja pussailla oman vaimonsa kanssa kotona. Luultavasti hän menee hiljaa katsomaan telkkaria, ja vaimo parka ajattelee, että sillä on vain ollut rankka viikko töissä.
Minä taas uskon, että meillä kaikilla on vaikka kuinka paljon rakkautta jaettavana. Riittäähän sitä useammalle lapsellekin. Miksei siis useammalle puolisollekin???
Sitä taas en tiedä pussaileeko/halaileeko/vitsaileeko/nauraako hän vaimonsa kanssa samalla tavalla kuin minun kanssani. Luultavasti ei. Mutta ei tainnut niin tehdä edes ennen minua. Tiedän monia intiimejä yksityiskohtia heidän elämästään (sillä olemme puhuneet kaikesta maan ja taivaan välillä), mutta en ala niitä täällä julkisilla keskustelupalstoilla kertomaan eteenpäin.
Mutta bottom line: heidän suhde on heidän vastuullaan
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei osu omalle kohdalle kirjoitti:
Hyväksyisin vaimona yhden illan jutut esimerkiksi työmatkoilla tai poikien illoissa. Ne eivät ole minulta mitään pois. Ei yhden illan seksi ole sen vakavampaa kuin itsetyydytyskään. Tätä asennetta toivoisin myös mieheltäni, mutta hän vaatii ehdotonta uskollisuutta. Kunnioitan kyllä sitä, enkä ole itse koskaan pettänyt.
Tällaiset sivusuhteet ovat sen sijaan kamala asia. En usko, että yhdellä ihmisellä riittää niin paljon ihastuksen ja rakkauden tunnetta, että siitä riittäisi kahdelle ihmiselle saman viikon aikana.
Veikkaanpa, että kun tuon Annan mies on käynyt Annan luona, mies ei todellakaan jaksa kikattaa ja hymyillä ja pussailla oman vaimonsa kanssa kotona. Luultavasti hän menee hiljaa katsomaan telkkaria, ja vaimo parka ajattelee, että sillä on vain ollut rankka viikko töissä.
Minä taas uskon, että meillä kaikilla on vaikka kuinka paljon rakkautta jaettavana. Riittäähän sitä useammalle lapsellekin. Miksei siis useammalle puolisollekin???
Sitä taas en tiedä pussaileeko/halaileeko/vitsaileeko/nauraako hän vaimonsa kanssa samalla tavalla kuin minun kanssani. Luultavasti ei. Mutta ei tainnut niin tehdä edes ennen minua. Tiedän monia intiimejä yksityiskohtia heidän elämästään (sillä olemme puhuneet kaikesta maan ja taivaan välillä), mutta en ala niitä täällä julkisilla keskustelupalstoilla kertomaan eteenpäin.
Mutta bottom line: heidän suhde on heidän vastuullaan
Voisitteko mennä ravintolaan syömään kolmistaan (keskustelematta suoraan suhteesta)? Eikö tämä ole jonkin sortin polyamoriaa vaikka teillä naisilla ei suoraa yhteyttä olekaan. Mielestäni tässä ei ole mitään pahaa. Jokainen määrittelee omat rajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen Anna ja annan myös itseäni panna. ;)
Miesystävälläni on vaativa työ ja vaativa perhekuvio (jota en siis ala täällä avaamaan yhtään tämän enempää). Hänelle minä olen pako arjesta: iloa/naurua/asioiden jakamista/seksiä ilman vaatimuksia. Aika minun kanssa auttaa häntä purkamaan stressiään ja tuo nautintoa elämään
Ja minulle mies tosiaan antaa toimivan ja hyvän suhteen, jossa minun ei tarvitse pelätä, että toinen olisi koko ajan vaatimassa enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei osu omalle kohdalle kirjoitti:
Hyväksyisin vaimona yhden illan jutut esimerkiksi työmatkoilla tai poikien illoissa. Ne eivät ole minulta mitään pois. Ei yhden illan seksi ole sen vakavampaa kuin itsetyydytyskään. Tätä asennetta toivoisin myös mieheltäni, mutta hän vaatii ehdotonta uskollisuutta. Kunnioitan kyllä sitä, enkä ole itse koskaan pettänyt.
Tällaiset sivusuhteet ovat sen sijaan kamala asia. En usko, että yhdellä ihmisellä riittää niin paljon ihastuksen ja rakkauden tunnetta, että siitä riittäisi kahdelle ihmiselle saman viikon aikana.
Veikkaanpa, että kun tuon Annan mies on käynyt Annan luona, mies ei todellakaan jaksa kikattaa ja hymyillä ja pussailla oman vaimonsa kanssa kotona. Luultavasti hän menee hiljaa katsomaan telkkaria, ja vaimo parka ajattelee, että sillä on vain ollut rankka viikko töissä.
Minä taas uskon, että meillä kaikilla on vaikka kuinka paljon rakkautta jaettavana. Riittäähän sitä useammalle lapsellekin. Miksei siis useammalle puolisollekin???
Sitä taas en tiedä pussaileeko/halaileeko/vitsaileeko/nauraako hän vaimonsa kanssa samalla tavalla kuin minun kanssani. Luultavasti ei. Mutta ei tainnut niin tehdä edes ennen minua. Tiedän monia intiimejä yksityiskohtia heidän elämästään (sillä olemme puhuneet kaikesta maan ja taivaan välillä), mutta en ala niitä täällä julkisilla keskustelupalstoilla kertomaan eteenpäin.
Mutta bottom line: heidän suhde on heidän vastuullaan
Voisitteko mennä ravintolaan syömään kolmistaan (keskustelematta suoraan suhteesta)? Eikö tämä ole jonkin sortin polyamoriaa vaikka teillä naisilla ei suoraa yhteyttä olekaan. Mielestäni tässä ei ole mitään pahaa. Jokainen määrittelee omat rajansa.
En koe mitään tarvetta tavata hänen vaimoaan. Ihan kuten en koe mitään tarvetta esitellä miesystävääni lapsilleni. Minkä takia meidän pitäisi sinun mielestäsi tavata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei osu omalle kohdalle kirjoitti:
Hyväksyisin vaimona yhden illan jutut esimerkiksi työmatkoilla tai poikien illoissa. Ne eivät ole minulta mitään pois. Ei yhden illan seksi ole sen vakavampaa kuin itsetyydytyskään. Tätä asennetta toivoisin myös mieheltäni, mutta hän vaatii ehdotonta uskollisuutta. Kunnioitan kyllä sitä, enkä ole itse koskaan pettänyt.
Tällaiset sivusuhteet ovat sen sijaan kamala asia. En usko, että yhdellä ihmisellä riittää niin paljon ihastuksen ja rakkauden tunnetta, että siitä riittäisi kahdelle ihmiselle saman viikon aikana.
Veikkaanpa, että kun tuon Annan mies on käynyt Annan luona, mies ei todellakaan jaksa kikattaa ja hymyillä ja pussailla oman vaimonsa kanssa kotona. Luultavasti hän menee hiljaa katsomaan telkkaria, ja vaimo parka ajattelee, että sillä on vain ollut rankka viikko töissä.
Minä taas uskon, että meillä kaikilla on vaikka kuinka paljon rakkautta jaettavana. Riittäähän sitä useammalle lapsellekin. Miksei siis useammalle puolisollekin???
Sitä taas en tiedä pussaileeko/halaileeko/vitsaileeko/nauraako hän vaimonsa kanssa samalla tavalla kuin minun kanssani. Luultavasti ei. Mutta ei tainnut niin tehdä edes ennen minua. Tiedän monia intiimejä yksityiskohtia heidän elämästään (sillä olemme puhuneet kaikesta maan ja taivaan välillä), mutta en ala niitä täällä julkisilla keskustelupalstoilla kertomaan eteenpäin.
Mutta bottom line: heidän suhde on heidän vastuullaan
Voisitteko mennä ravintolaan syömään kolmistaan (keskustelematta suoraan suhteesta)? Eikö tämä ole jonkin sortin polyamoriaa vaikka teillä naisilla ei suoraa yhteyttä olekaan. Mielestäni tässä ei ole mitään pahaa. Jokainen määrittelee omat rajansa.
En koe mitään tarvetta tavata hänen vaimoaan. Ihan kuten en koe mitään tarvetta esitellä miesystävääni lapsilleni. Minkä takia meidän pitäisi sinun mielestäsi tavata?
Miehen vaimo ei siis tiedä minusta eli siinä mielessä ei ole polyamorinen suhde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei osu omalle kohdalle kirjoitti:
Hyväksyisin vaimona yhden illan jutut esimerkiksi työmatkoilla tai poikien illoissa. Ne eivät ole minulta mitään pois. Ei yhden illan seksi ole sen vakavampaa kuin itsetyydytyskään. Tätä asennetta toivoisin myös mieheltäni, mutta hän vaatii ehdotonta uskollisuutta. Kunnioitan kyllä sitä, enkä ole itse koskaan pettänyt.
Tällaiset sivusuhteet ovat sen sijaan kamala asia. En usko, että yhdellä ihmisellä riittää niin paljon ihastuksen ja rakkauden tunnetta, että siitä riittäisi kahdelle ihmiselle saman viikon aikana.
Veikkaanpa, että kun tuon Annan mies on käynyt Annan luona, mies ei todellakaan jaksa kikattaa ja hymyillä ja pussailla oman vaimonsa kanssa kotona. Luultavasti hän menee hiljaa katsomaan telkkaria, ja vaimo parka ajattelee, että sillä on vain ollut rankka viikko töissä.
Minä taas uskon, että meillä kaikilla on vaikka kuinka paljon rakkautta jaettavana. Riittäähän sitä useammalle lapsellekin. Miksei siis useammalle puolisollekin???
Sitä taas en tiedä pussaileeko/halaileeko/vitsaileeko/nauraako hän vaimonsa kanssa samalla tavalla kuin minun kanssani. Luultavasti ei. Mutta ei tainnut niin tehdä edes ennen minua. Tiedän monia intiimejä yksityiskohtia heidän elämästään (sillä olemme puhuneet kaikesta maan ja taivaan välillä), mutta en ala niitä täällä julkisilla keskustelupalstoilla kertomaan eteenpäin.
Mutta bottom line: heidän suhde on heidän vastuullaan
Voisitteko mennä ravintolaan syömään kolmistaan (keskustelematta suoraan suhteesta)? Eikö tämä ole jonkin sortin polyamoriaa vaikka teillä naisilla ei suoraa yhteyttä olekaan. Mielestäni tässä ei ole mitään pahaa. Jokainen määrittelee omat rajansa.
En koe mitään tarvetta tavata hänen vaimoaan. Ihan kuten en koe mitään tarvetta esitellä miesystävääni lapsilleni. Minkä takia meidän pitäisi sinun mielestäsi tavata?
Miehen vaimo ei siis tiedä minusta eli siinä mielessä ei ole polyamorinen suhde
Jos mies haluaisi kertoa vaimolleen meidän suhteesta, niin saattaisin siihen suostua. Ehkä... En ole varma.
Mutta siinä mielessä olen siis ihan perinteinen "toinen nainen", että mieheni ei ole vaimolleen kertonut avioliiton ulkopuolisesta suhteestaan
Vierailija kirjoitti:
Minä olen Anna ja annan myös itseäni panna. ;)
Sehän on hyvä, minä en ole Anna mutta annan myös panna :D meitä on sitten useampi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen Anna ja annan myös itseäni panna. ;)
Sehän on hyvä, minä en ole Anna mutta annan myös panna :D meitä on sitten useampi
Ihana että toiset nauttii s e k sis tä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Jatkan vielä...
Silloin kun ehdimme tavata, otamme KAIKEN irti joka minuutista. Nautimme toistemme seurasta sekä seksuaalisesti että henkisesti aivan valtavasti. Keskustelemme kaikesta mahdollisesta, rakastelemme useamman kerran yhden tapaamisen aikana, nauramme, leikittelemme. Ja sitten taas eroamme, kunnes ehdimme seuraavan kerran tapaamaan.
Mies onneksi pystyy järjestämään aikaa minulle melkein aina, kun minä pystyn, joten keskimäärin kerran viikossa pystymme olemaan yhdessä (lapset silloin aina isällään).
Joskus hetkellisesti tunnen huonoa omaatuntoa miehen vaimon puolesta, mutta en jaksa murehtia sitä. Mitä heidän avioliitossaan tapahtuu, on heidän asia. Ja ymmärtääkseni mies on varsin huomaavainen aviomies myös vaimolleen. Siitä olen iloinen
Tämä on täydellinen järjestely!
Kuulostaapa pelottavan tutulta, lastesi iät ei tosin ihan täsmää.
Tiedän olevani miehen kolmas nainen, mutta tyydyn osaani toistaiseksi:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Jatkan vielä...
Silloin kun ehdimme tavata, otamme KAIKEN irti joka minuutista. Nautimme toistemme seurasta sekä seksuaalisesti että henkisesti aivan valtavasti. Keskustelemme kaikesta mahdollisesta, rakastelemme useamman kerran yhden tapaamisen aikana, nauramme, leikittelemme. Ja sitten taas eroamme, kunnes ehdimme seuraavan kerran tapaamaan.
Mies onneksi pystyy järjestämään aikaa minulle melkein aina, kun minä pystyn, joten keskimäärin kerran viikossa pystymme olemaan yhdessä (lapset silloin aina isällään).
Joskus hetkellisesti tunnen huonoa omaatuntoa miehen vaimon puolesta, mutta en jaksa murehtia sitä. Mitä heidän avioliitossaan tapahtuu, on heidän asia. Ja ymmärtääkseni mies on varsin huomaavainen aviomies myös vaimolleen. Siitä olen iloinen
Tämä on täydellinen järjestely!
Kuulostaapa pelottavan tutulta, lastesi iät ei tosin ihan täsmää.
Tiedän olevani miehen kolmas nainen, mutta tyydyn osaani toistaiseksi:/
Sekin tässä järjestelyssä on ihan mahtavaa, että en ole KOSKAAN murehtinut sitä, pettääkö mies vaimoaan myös jonkun muun kuin minun kanssa. Kun minulle riittää ihan täydellisesti se mitä saan. Jos mies pystyy jakamaan itsestään vielä useammallekin taholle, niin sehän on ihan täysin hänen oma asia. Meidän välillä kun ei ole mitään uskollisuuslupauksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei osu omalle kohdalle kirjoitti:
Hyväksyisin vaimona yhden illan jutut esimerkiksi työmatkoilla tai poikien illoissa. Ne eivät ole minulta mitään pois. Ei yhden illan seksi ole sen vakavampaa kuin itsetyydytyskään. Tätä asennetta toivoisin myös mieheltäni, mutta hän vaatii ehdotonta uskollisuutta. Kunnioitan kyllä sitä, enkä ole itse koskaan pettänyt.
Tällaiset sivusuhteet ovat sen sijaan kamala asia. En usko, että yhdellä ihmisellä riittää niin paljon ihastuksen ja rakkauden tunnetta, että siitä riittäisi kahdelle ihmiselle saman viikon aikana.
Veikkaanpa, että kun tuon Annan mies on käynyt Annan luona, mies ei todellakaan jaksa kikattaa ja hymyillä ja pussailla oman vaimonsa kanssa kotona. Luultavasti hän menee hiljaa katsomaan telkkaria, ja vaimo parka ajattelee, että sillä on vain ollut rankka viikko töissä.
Minä taas uskon, että meillä kaikilla on vaikka kuinka paljon rakkautta jaettavana. Riittäähän sitä useammalle lapsellekin. Miksei siis useammalle puolisollekin???
Sitä taas en tiedä pussaileeko/halaileeko/vitsaileeko/nauraako hän vaimonsa kanssa samalla tavalla kuin minun kanssani. Luultavasti ei. Mutta ei tainnut niin tehdä edes ennen minua. Tiedän monia intiimejä yksityiskohtia heidän elämästään (sillä olemme puhuneet kaikesta maan ja taivaan välillä), mutta en ala niitä täällä julkisilla keskustelupalstoilla kertomaan eteenpäin.
Mutta bottom line: heidän suhde on heidän vastuullaan
Voisitteko mennä ravintolaan syömään kolmistaan (keskustelematta suoraan suhteesta)? Eikö tämä ole jonkin sortin polyamoriaa vaikka teillä naisilla ei suoraa yhteyttä olekaan. Mielestäni tässä ei ole mitään pahaa. Jokainen määrittelee omat rajansa.
En koe mitään tarvetta tavata hänen vaimoaan. Ihan kuten en koe mitään tarvetta esitellä miesystävääni lapsilleni. Minkä takia meidän pitäisi sinun mielestäsi tavata?
En tarkoita, että teidän pitäisi nyt oikeasti kohdata, mutta olisitko siihen jo valmis? Jotenkin olisi hyvä vähän kerrallaan jo varautua siihen, että jossain vaiheessa salaisuudet paljastuvat. Eteenpäinmenossa silloin auttaa, jos ymmärretään toisia ja syyttely jää vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yksinhuoltajamiehen, jolla suhde naimisissa olevaan naiseen, jolla puolestaan ei ole omia lapsia. Tästä naisesta on tullut vähän kuin toinen äiti näille lapsille. Itseäni mietityttää, miten käy, jos tämä suhde paljastuu petetylle aviomiehelle ja miten tämä yh-mies sitten selittää asian lapsille. "Iskä tässä nyt vähän petti A-tädin kanssa P-setää".
Vai odotetaanko, että lapsille on normaalia, että uusäidit ja -isät vaihtuu tiuhaa tahtia. Lapset elää vähän kuin lastenkodissa, jossa hoitajat vaihtuu jatkuvasti.
Kaikilla y-huoltajilla lienee sama ongelma. Pienet lapset tuollaisia kuvioita ei edes ymmärrä, joten turha edes kovin seikkaperäisesti selittää. Nuorison kanssa varmasti tuskaisempaa. Minkälainen esimerkin siinä näyttää ja miten asian selittää? Älä tee parisuhteessa kuten minä teen vaan kuten sanon! Ei käy kateeksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yksinhuoltajamiehen, jolla suhde naimisissa olevaan naiseen, jolla puolestaan ei ole omia lapsia. Tästä naisesta on tullut vähän kuin toinen äiti näille lapsille. Itseäni mietityttää, miten käy, jos tämä suhde paljastuu petetylle aviomiehelle ja miten tämä yh-mies sitten selittää asian lapsille. "Iskä tässä nyt vähän petti A-tädin kanssa P-setää".
Vai odotetaanko, että lapsille on normaalia, että uusäidit ja -isät vaihtuu tiuhaa tahtia. Lapset elää vähän kuin lastenkodissa, jossa hoitajat vaihtuu jatkuvasti.
Kaikilla y-huoltajilla lienee sama ongelma. Pienet lapset tuollaisia kuvioita ei edes ymmärrä, joten turha edes kovin seikkaperäisesti selittää. Nuorison kanssa varmasti tuskaisempaa. Minkälainen esimerkin siinä näyttää ja miten asian selittää? Älä tee parisuhteessa kuten minä teen vaan kuten sanon! Ei käy kateeksi!
Kuka tällaisia miettii, kun suhteeseen hyppää. Sitten selitellään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yksinhuoltajamiehen, jolla suhde naimisissa olevaan naiseen, jolla puolestaan ei ole omia lapsia. Tästä naisesta on tullut vähän kuin toinen äiti näille lapsille. Itseäni mietityttää, miten käy, jos tämä suhde paljastuu petetylle aviomiehelle ja miten tämä yh-mies sitten selittää asian lapsille. "Iskä tässä nyt vähän petti A-tädin kanssa P-setää".
Vai odotetaanko, että lapsille on normaalia, että uusäidit ja -isät vaihtuu tiuhaa tahtia. Lapset elää vähän kuin lastenkodissa, jossa hoitajat vaihtuu jatkuvasti.
Kaikilla y-huoltajilla lienee sama ongelma. Pienet lapset tuollaisia kuvioita ei edes ymmärrä, joten turha edes kovin seikkaperäisesti selittää. Nuorison kanssa varmasti tuskaisempaa. Minkälainen esimerkin siinä näyttää ja miten asian selittää? Älä tee parisuhteessa kuten minä teen vaan kuten sanon! Ei käy kateeksi!
Kyllä nykypäivän nuoriso on näistä asioista yllättävän hyvin perillä ainakin isoissa kaupungeissa, kun kaveripiirin vanhempien piirissä tapahtuu kaikenlaista. Itse törmäsin tähän ongelmaan kun eron jälkeen teinit alkoivat kertoa exäni villistä menosta, jopa samoissa baareissa kuin he. Siinä ei exä ollut paljon katsonut oliko joku vapaa tai varattu tai mikä oli ikä. Jossain vaiheessa nuoret alkoivat jo puhua siitä, että muutetaan toiseen kaupunkiin. Onneksi exän vauhti alkoi hiipua. Minkälaisen esimerkin tämä lopulta jätti? Toivottavasti varoittavan, etteivät he tee tuollaista.
Epäilen, että aika harva näistä "Anna" suhteista on jatkunut enää sen jälkeen kun ovat tulleet julkisiksi!
Alue: Aihe vapaa
Hyväksyisin vaimona yhden illan jutut esimerkiksi työmatkoilla tai poikien illoissa. Ne eivät ole minulta mitään pois. Ei yhden illan seksi ole sen vakavampaa kuin itsetyydytyskään. Tätä asennetta toivoisin myös mieheltäni, mutta hän vaatii ehdotonta uskollisuutta. Kunnioitan kyllä sitä, enkä ole itse koskaan pettänyt.
Tällaiset sivusuhteet ovat sen sijaan kamala asia. En usko, että yhdellä ihmisellä riittää niin paljon ihastuksen ja rakkauden tunnetta, että siitä riittäisi kahdelle ihmiselle saman viikon aikana.
Veikkaanpa, että kun tuon Annan mies on käynyt Annan luona, mies ei todellakaan jaksa kikattaa ja hymyillä ja pussailla oman vaimonsa kanssa kotona. Luultavasti hän menee hiljaa katsomaan telkkaria, ja vaimo parka ajattelee, että sillä on vain ollut rankka viikko töissä.