Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko Anna, jolla on suhde varatuun?
ymmyrkäinen
27.03.2019 |
Hesarista:
"Nelikymppisellä Annalla on ihana poikaystävä. Hän on lempeä, romanttinen ja huumorintajuinen. Seurustelu on kestänyt kaksi vuotta. ”Meillä on hyvä suhde. Olemme edelleen tosi rakastuneita. Ja hän saa minut aina nauramaan”, Anna kuvailee. Ainoa ongelma on se, että mies on varattu."
Onko tässä mitään järkeä? Pelkäävätkö nämä osapuolet, että ainoana suhteena se ajautuisi karille? Mitä te naiset oikein ajattelette?
Kommentit (107)
"ANNA toivoisi, että mies jättäisi naisystävänsä. Hän ei ymmärrä, miksei mies eroa."
Hahhah. Anna, mies ei tule ikinä jättämään naisystäväänsä.
"Hän on varma siitä, ettei nainen tiedä miehellä olevan toinen."
Ihan varmasti ainakin aavistaa jostain. Ehkä tälläkin hetkellä tutkii miehensä puhelinta ja näkee miehensä viestit sulle. Odottaa ehkä sopivaa hetkeä käräyttää mies itse teosta.
"Miestä hänen käy vähän sääliksikin. ”Hän on niin kiltti, ettei haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä."
Tämä oli paras. Mies ei ole kiltti, eikä kyse ole siitä ettei hän haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä, vaan hän ei halua jäädä kiinni eikä joutua vastuuseen teoistaan. Miehellä on ihan varmasti seksiä myös kotona naisystävänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
uuteen kirjoitti:
Olen miettinyt "Annan" ottamista. Nythän on tosi paljon naisia, jotka eivät ole löytäneet tyydyttävää suhdetta, eikä itsellänikään sellaista nyt ole. Siksi täälläkin palstalla pyörin. Arki pyörii, mutta kaikki miehen ja naisen välinen kipinä on sammunut. Puoliso ei kuitenkaan ole asiasta valittanut.
Miksen siis voisi ottaa "Annaa"? Ymmärrän moralisoinnin, mutta se on kuin toisesta maailmassa, mitä se minua koskettaa! Jos pystyn luomaan uuden hyvän suhteen, eihän vanhan suhteen lopullinen kariutuminenkaan olisi mikään katastrofi. Voisi siirtyä suoraan uuteen. Nyt ei tarvitse kuin löytää nainen, joka tämän ymmärtää.
Mitä väärää tässä loppujen lopuksi on?
Jos puolisollesi ja toiselle naiselle asia on ok, niin siitä vaan! Mutta jos ei puolisollesi käy, niin ota ero hänestä.
Olen tätäkin miettinyt, mutta onhan se paljon vaikeampi löytää nainen, joka suostuu puolisoksi kuin vain tällaiseen suhteeseen, jossa edut on suuremmat. Nykyinen puolisokaan ei ole suhteestamme valittanut vaikka tuskin varsinaisesti nyt iloitsee. Miksi siis muuttaa jotain, joka ei ole rikki! En missään tapauksessa voi mennä häneltä suoraan kysymään tällaisesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
uuteen kirjoitti:
Olen miettinyt "Annan" ottamista. Nythän on tosi paljon naisia, jotka eivät ole löytäneet tyydyttävää suhdetta, eikä itsellänikään sellaista nyt ole. Siksi täälläkin palstalla pyörin. Arki pyörii, mutta kaikki miehen ja naisen välinen kipinä on sammunut. Puoliso ei kuitenkaan ole asiasta valittanut.
Miksen siis voisi ottaa "Annaa"? Ymmärrän moralisoinnin, mutta se on kuin toisesta maailmassa, mitä se minua koskettaa! Jos pystyn luomaan uuden hyvän suhteen, eihän vanhan suhteen lopullinen kariutuminenkaan olisi mikään katastrofi. Voisi siirtyä suoraan uuteen. Nyt ei tarvitse kuin löytää nainen, joka tämän ymmärtää.
Mitä väärää tässä loppujen lopuksi on?
Jos puolisollesi ja toiselle naiselle asia on ok, niin siitä vaan! Mutta jos ei puolisollesi käy, niin ota ero hänestä.
Olen tätäkin miettinyt, mutta onhan se paljon vaikeampi löytää nainen, joka suostuu puolisoksi kuin vain tällaiseen suhteeseen, jossa edut on suuremmat. Nykyinen puolisokaan ei ole suhteestamme valittanut vaikka tuskin varsinaisesti nyt iloitsee. Miksi siis muuttaa jotain, joka ei ole rikki! En missään tapauksessa voi mennä häneltä suoraan kysymään tällaisesta asiasta.
Sitten et hanki sivusuhdetta. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
uuteen kirjoitti:
Olen miettinyt "Annan" ottamista. Nythän on tosi paljon naisia, jotka eivät ole löytäneet tyydyttävää suhdetta, eikä itsellänikään sellaista nyt ole. Siksi täälläkin palstalla pyörin. Arki pyörii, mutta kaikki miehen ja naisen välinen kipinä on sammunut. Puoliso ei kuitenkaan ole asiasta valittanut.
Miksen siis voisi ottaa "Annaa"? Ymmärrän moralisoinnin, mutta se on kuin toisesta maailmassa, mitä se minua koskettaa! Jos pystyn luomaan uuden hyvän suhteen, eihän vanhan suhteen lopullinen kariutuminenkaan olisi mikään katastrofi. Voisi siirtyä suoraan uuteen. Nyt ei tarvitse kuin löytää nainen, joka tämän ymmärtää.
Mitä väärää tässä loppujen lopuksi on?
Jos puolisollesi ja toiselle naiselle asia on ok, niin siitä vaan! Mutta jos ei puolisollesi käy, niin ota ero hänestä.
Olen tätäkin miettinyt, mutta onhan se paljon vaikeampi löytää nainen, joka suostuu puolisoksi kuin vain tällaiseen suhteeseen, jossa edut on suuremmat. Nykyinen puolisokaan ei ole suhteestamme valittanut vaikka tuskin varsinaisesti nyt iloitsee. Miksi siis muuttaa jotain, joka ei ole rikki! En missään tapauksessa voi mennä häneltä suoraan kysymään tällaisesta asiasta.
Kai puolisosi saa myös hankkia sitten sivusuhteen?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yksinhuoltajamiehen, jolla suhde naimisissa olevaan naiseen, jolla puolestaan ei ole omia lapsia. Tästä naisesta on tullut vähän kuin toinen äiti näille lapsille. Itseäni mietityttää, miten käy, jos tämä suhde paljastuu petetylle aviomiehelle ja miten tämä yh-mies sitten selittää asian lapsille. "Iskä tässä nyt vähän petti A-tädin kanssa P-setää".
Vai odotetaanko, että lapsille on normaalia, että uusäidit ja -isät vaihtuu tiuhaa tahtia. Lapset elää vähän kuin lastenkodissa, jossa hoitajat vaihtuu jatkuvasti.
Onko pahempi, jos yh-iskä tekee näin ja "äiti" on kiipelissä? Kai siellä joku oikea äitikin on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
uuteen kirjoitti:
Olen miettinyt "Annan" ottamista. Nythän on tosi paljon naisia, jotka eivät ole löytäneet tyydyttävää suhdetta, eikä itsellänikään sellaista nyt ole. Siksi täälläkin palstalla pyörin. Arki pyörii, mutta kaikki miehen ja naisen välinen kipinä on sammunut. Puoliso ei kuitenkaan ole asiasta valittanut.
Miksen siis voisi ottaa "Annaa"? Ymmärrän moralisoinnin, mutta se on kuin toisesta maailmassa, mitä se minua koskettaa! Jos pystyn luomaan uuden hyvän suhteen, eihän vanhan suhteen lopullinen kariutuminenkaan olisi mikään katastrofi. Voisi siirtyä suoraan uuteen. Nyt ei tarvitse kuin löytää nainen, joka tämän ymmärtää.
Mitä väärää tässä loppujen lopuksi on?
Jos puolisollesi ja toiselle naiselle asia on ok, niin siitä vaan! Mutta jos ei puolisollesi käy, niin ota ero hänestä.
Olen tätäkin miettinyt, mutta onhan se paljon vaikeampi löytää nainen, joka suostuu puolisoksi kuin vain tällaiseen suhteeseen, jossa edut on suuremmat. Nykyinen puolisokaan ei ole suhteestamme valittanut vaikka tuskin varsinaisesti nyt iloitsee. Miksi siis muuttaa jotain, joka ei ole rikki! En missään tapauksessa voi mennä häneltä suoraan kysymään tällaisesta asiasta.
Kai puolisosi saa myös hankkia sitten sivusuhteen?
Jos minullakin olisi, en varmaan alkaisi tässä tilanteessa protestoimaan. Voisi olla helpompaa kuin lähteä eroa puimaan. Vaikea sanoa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yksinhuoltajamiehen, jolla suhde naimisissa olevaan naiseen, jolla puolestaan ei ole omia lapsia. Tästä naisesta on tullut vähän kuin toinen äiti näille lapsille. Itseäni mietityttää, miten käy, jos tämä suhde paljastuu petetylle aviomiehelle ja miten tämä yh-mies sitten selittää asian lapsille. "Iskä tässä nyt vähän petti A-tädin kanssa P-setää".
Vai odotetaanko, että lapsille on normaalia, että uusäidit ja -isät vaihtuu tiuhaa tahtia. Lapset elää vähän kuin lastenkodissa, jossa hoitajat vaihtuu jatkuvasti.
Onko pahempi, jos yh-iskä tekee näin ja "äiti" on kiipelissä? Kai siellä joku oikea äitikin on taustalla.
Käsittääkseni pahasti alkoholisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Jatkan vielä...
Silloin kun ehdimme tavata, otamme KAIKEN irti joka minuutista. Nautimme toistemme seurasta sekä seksuaalisesti että henkisesti aivan valtavasti. Keskustelemme kaikesta mahdollisesta, rakastelemme useamman kerran yhden tapaamisen aikana, nauramme, leikittelemme. Ja sitten taas eroamme, kunnes ehdimme seuraavan kerran tapaamaan.
Mies onneksi pystyy järjestämään aikaa minulle melkein aina, kun minä pystyn, joten keskimäärin kerran viikossa pystymme olemaan yhdessä (lapset silloin aina isällään).
Joskus hetkellisesti tunnen huonoa omaatuntoa miehen vaimon puolesta, mutta en jaksa murehtia sitä. Mitä heidän avioliitossaan tapahtuu, on heidän asia. Ja ymmärtääkseni mies on varsin huomaavainen aviomies myös vaimolleen. Siitä olen iloinen
Tämä on täydellinen järjestely!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Kun tuota "Annaa" tuossa yllä mietin, tämähän kuulostaa hyvältä. Lapset ilmeisesti jo aika isoja. Mistä löysit nykyisen kumppanisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Jatkan vielä...
Silloin kun ehdimme tavata, otamme KAIKEN irti joka minuutista. Nautimme toistemme seurasta sekä seksuaalisesti että henkisesti aivan valtavasti. Keskustelemme kaikesta mahdollisesta, rakastelemme useamman kerran yhden tapaamisen aikana, nauramme, leikittelemme. Ja sitten taas eroamme, kunnes ehdimme seuraavan kerran tapaamaan.
Mies onneksi pystyy järjestämään aikaa minulle melkein aina, kun minä pystyn, joten keskimäärin kerran viikossa pystymme olemaan yhdessä (lapset silloin aina isällään).
Joskus hetkellisesti tunnen huonoa omaatuntoa miehen vaimon puolesta, mutta en jaksa murehtia sitä. Mitä heidän avioliitossaan tapahtuu, on heidän asia. Ja ymmärtääkseni mies on varsin huomaavainen aviomies myös vaimolleen. Siitä olen iloinen
Tämä on täydellinen järjestely!
Jatkan vieläkin...
Rakastan siis omalla tavallani miesystävääni aivan valtavasti, ja hän sanoo rakastavansa minua enemmän kuin ketään muuta ikinä aiemmin. Mutta mies rakastaa myös vaimoaan vielä jollakin tasolla.
Ja emme kumpikaan halua muuttaa tilannetta. Ja meillä molemmilla on siihen syymme (vaikkakin ihan eri syyt).
Kyllä tähän maailmaan rakkautta mahtuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Kun tuota "Annaa" tuossa yllä mietin, tämähän kuulostaa hyvältä. Lapset ilmeisesti jo aika isoja. Mistä löysit nykyisen kumppanisi?
Omat lapseni ovat 16- ja 14-vuotiaat. Eli asuvat kotona vielä useamman vuoden, mutta eivät vaadi enää aivan kokoaikaista läsnäoloani.
Miehen tapasin töiden merkeissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Kun tuota "Annaa" tuossa yllä mietin, tämähän kuulostaa hyvältä. Lapset ilmeisesti jo aika isoja. Mistä löysit nykyisen kumppanisi?
Omat lapseni ovat 16- ja 14-vuotiaat. Eli asuvat kotona vielä useamman vuoden, mutta eivät vaadi enää aivan kokoaikaista läsnäoloani.
Miehen tapasin töiden merkeissä
Ja vielä, jotta kukaan ei hämmentyisi lisää: siis 16-vuotias esikoinen ja 14-vuotiaat kaksoset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Kun tuota "Annaa" tuossa yllä mietin, tämähän kuulostaa hyvältä. Lapset ilmeisesti jo aika isoja. Mistä löysit nykyisen kumppanisi?
Omat lapseni ovat 16- ja 14-vuotiaat. Eli asuvat kotona vielä useamman vuoden, mutta eivät vaadi enää aivan kokoaikaista läsnäoloani.
Miehen tapasin töiden merkeissä
Erosin lasten isästä 9 vuotta sitten ja olen ollut yhdessä tämän miesystäväni kanssa nyt 4 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Kun tuota "Annaa" tuossa yllä mietin, tämähän kuulostaa hyvältä. Lapset ilmeisesti jo aika isoja. Mistä löysit nykyisen kumppanisi?
Omat lapseni ovat 16- ja 14-vuotiaat. Eli asuvat kotona vielä useamman vuoden, mutta eivät vaadi enää aivan kokoaikaista läsnäoloani.
Miehen tapasin töiden merkeissä
Jep, eipä tuollaisen suhteen hakua voi deittipalstoilla alkaa mainostaa koko maailmalle.
"Annat " etsittävä hienovaraisemmin. Siinäpä pulma, kun en kovin naisvaltaisessa työympäristössäkään toimi ja baareista heitä löytyy vielä harvemmin.
Luuletko, että tilanne muuttuu, kun lapsesi muuttavat pois kotoa? Minulla on vastaavankainen järjestely, johon olen ollut yh-äitinä hyvin tyytyväinen, mutta tilanne on lasten aikuistuessa muuttumassa, ja olen alkanut miettiä, haluanko edelleen olla kakkonen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan. Vaimoksi en taida enää haluta.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että tilanne muuttuu, kun lapsesi muuttavat pois kotoa? Minulla on vastaavankainen järjestely, johon olen ollut yh-äitinä hyvin tyytyväinen, mutta tilanne on lasten aikuistuessa muuttumassa, ja olen alkanut miettiä, haluanko edelleen olla kakkonen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan. Vaimoksi en taida enää haluta.
Tämä siis kommenttina 71:lle.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko, että tilanne muuttuu, kun lapsesi muuttavat pois kotoa? Minulla on vastaavankainen järjestely, johon olen ollut yh-äitinä hyvin tyytyväinen, mutta tilanne on lasten aikuistuessa muuttumassa, ja olen alkanut miettiä, haluanko edelleen olla kakkonen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että haluan. Vaimoksi en taida enää haluta.
Rehellisesti: En osaa sanoa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuskin haluan tilannetta muuttaa edes sen jälkeen, kun omat lapset muuttavat omilleen. Nautin tästä vapaudesta yhtä paljon kuin niistä laatuhetkistä miehen kanssa.
Mutta lapset ovat kotona nyt vielä useamman vuoden kuitenkin, joten turha murehtia sinne asti. Sitä ehtii miettiä sitten kun se on ajankohtaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle suhde varattuun mieheen on sopinut parhaiten. Syitä on monia, mutta tässä niistä osa:
1. Minulla on vaativa asiantuntijatyö, aikaa vaativa harrastus ja kolme lasta. Aikaa seurustelukumppanille on siis todella vähän. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani alkaa vaatimaan tiuhempaan tapaamista
2. Minulla ei ole aikomustakaan muuttaa uudestaan saman katon alle yhdenkään miehen kanssa ainakaan ennen kuin kaikki lapset on muuttanut kotoa pois. Aina kun olen yrittänyt ns normaalia seurustelusuhdetta, niin jossain vaiheessa kumppani on alkanut puhumaan yhteen muuttamisesta.
Seurustelukumppanin ollessa avioliitossa, näitä ongelmia ei ole, siksi siis tämä sopii minulle parhaiten
Kun tuota "Annaa" tuossa yllä mietin, tämähän kuulostaa hyvältä. Lapset ilmeisesti jo aika isoja. Mistä löysit nykyisen kumppanisi?
Omat lapseni ovat 16- ja 14-vuotiaat. Eli asuvat kotona vielä useamman vuoden, mutta eivät vaadi enää aivan kokoaikaista läsnäoloani.
Miehen tapasin töiden merkeissä
Jep, eipä tuollaisen suhteen hakua voi deittipalstoilla alkaa mainostaa koko maailmalle.
"Annat " etsittävä hienovaraisemmin. Siinäpä pulma, kun en kovin naisvaltaisessa työympäristössäkään toimi ja baareista heitä löytyy vielä harvemmin.
Ei minullakaan mies ihan oma työkaveri ole (se voisikin olla hankalaa). Mutta työn merkeissä kuitenkin
Alue: Aihe vapaa
Jos puolisollesi ja toiselle naiselle asia on ok, niin siitä vaan! Mutta jos ei puolisollesi käy, niin ota ero hänestä.