Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita joilla ei ole koskaan ollut henkistä tukea lapsuudenperheestään, eikä edelleenkään juuri ketään?
27.03.2019 |
Olen aina ollut hyvin yksin ja yksinäinen. Äiti ei ole kyennyt eikä edelleenkään kykene syvällisempään keskusteluun, vaan menee pintatasolla. Tai sitten jos hänelle puhuisi jotain, niin mitätöisi kaiken mun näkökulman, ja lisäksi puhuisi kaiken eteenpäin tutuille, naapureille ja sukulaisille.
Olen kolmekymppinen, lähes 40, ei omaa perhettä eikä kumppania. Kavereita on joitakin kyllä, mutta vahva jakamisen tarve heijastuu minulla intensiivisyytenä niissä suhteissa jotka itse koen läheisiksi. Intensiivisyys puolestaan pelottaa ihmisiä pois. Eli minulla on lukuisia ystävyyssuhteita katkennut mitä ilmeisimmin juuri tähän liittyvistä syistä.
Rahaa on kyllä sen verran, että olen jonkin verran voinut käyttää terapiapalveluja. Mutta tuntuuhan se sairaalta että elämässä on terapeutteja, mutta ei läheisiä ihmisiä.
:-(
Kommentit (637)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus oli puhetta anteeksipyytämisestä silloin, jos on käyttäytynyt huonosti. Vanhempani oli sitä mieltä, että tilanne on silloin jo niin pahasti pielessä, ettei anteeksipyytäminen enää korjaa mitään. Ja tätä periaatetta hän elämässään myös toteutti. Sinällään se on totta, ettei anteeksipyyntö palauta ikinä mitään tilannetta siihen mitä se oli ennen kuin joku mokasi jotenkin.
Silti on normaalia, että kaikki ihmiset tekevät virheitä. Yleensä on hedelmällisempää niiden piiloon painamisen sijasta pahoitella tyhmää toimintaa ja miettiä sitä, olisiko mahdollista tehdä jotain sellaista, joka auttaisi pääsemään yhdessä eteenpäin. Jos virheet tunnustetaan avoimesti, niin niistä on usein mahdollista oppia jotakin. Ainakin se, että elämä jatkuu, vaikkei kukaan olekaan täydellinen.
Mitä oppimista on siinä että elämä jatkuu? Jatkuu se kuitenkin. Kukaan täällä ei ole enkeli, eikä ole tarkoitus virheitä tehdessä palauttaa hetkeä eiliseen, sillä siihen ei voi palata. Avoimuus virheitä tehdessä ja niitä selvitellessä on tosiaan alusta anteeksipyynnölle sekä -annolle, paremmalle huomiselle.
Traumaattiset kokemukset, kuten vanhempien pahoinpitely ilman että asiasta ikinä jälkikäteen puhuttaisiin mitään lapselle, tarkoittaa nimenomaan sitä, että elämä ei jatku. Mieli jää kantamaan nöideu traumaattisten tilanteiden muistoa, koska tapahtunut menee yli lapsen käsityskyvyn. Silloin lapsi saattaa elää mielessään tätä samaa tilannetta uudelleen ja uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
Tapahtuman positiivinen odottaminen ei ole sama kuin kuoleman toivominen. Tapahtuu kun tapahtuu mutta silti iloitsen kun se päivä koittaa.
Sen sijaan isäni on ihan altiivisesti toivonut lapsensa kuolemaan ja kaksi kertaa yrityänyt toteuttaakin sen. Ja sinä moralisoit minua etkä isääni... hyväosainen kermaperse pumpulipallo kyseessä taas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Moralisoitko yhtä lailla jos raiskattu kirjoittaa tänne, että toivoisi raiskaajansa kuolevan? Huonoissa perhesuhteissa voi olla kyse mm. tällaisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Olet tekopyhä jeesustelija, ihan jokainen varmasti ajattelee näin luonnevikaisen rääkkäjävanhemman kohdalla. Joidenkin tiedän ajattelevan näin jopa esimiehen/kollegan/exän osalta.
Tasan tarkkaan kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei edes pysty itsepetoksellakaan ajattelemaan että ”kunpa rakas huolehtiva vanhempani saisi elää pitkään ja onnellisesti”. Hah hah.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Luinkohan nyt oikein tuon lapsen tulisi tehdä itsemurha -kohdan ja olikohan nyt lääkkeet kirjoittajalla kohdillaan?....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat hyvän lapsuuden kokeneet on naiiveja ja luulee että automaattisesti lapsen ollessa aikuinen, huonotkin vanhemmat kohtelevat lastaan kunnioittavasti ja aikuisena vaikka lapsuudessa olisikin väkivaltaa tms ollut.
Ei se näin mene... kaltoinkohtelu jatkuu sikuisenakin koska sairas/lionnevikainen vanhempi ei koskaan tajua lapsensa aikuisuutta. Vaan kohtelee aina noinkuin kahdeksanvuotiasta. Huutaa, uhkailee, ivaa ja pilkkaa, nöyryyttää ja halveksii. Ja joskus jopa entiseen malliin ”kurittaa” (=pahoinpitelee) koska tämä häirikkävamhempi kokee että hänellä on yhä siihen oikeus.Luonnevikainen sosiopaatti on aina luonnevikaonen sosiopaatti. Valitettavasti.
Persoonallisuushäiriöinen vanhempi kuvittelee omistavansa lapsen aikuisenakin ja voi siten mielestään tehdä lapselle mitä haluaa. Lapselle kuuluva henkinen tuki on täysin päinvastaista, henkistä väkivaltaa joka jatkuu loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Olet tekopyhä jeesustelija, ihan jokainen varmasti ajattelee näin luonnevikaisen rääkkäjävanhemman kohdalla. Joidenkin tiedän ajattelevan näin jopa esimiehen/kollegan/exän osalta.
Tasan tarkkaan kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei edes pysty itsepetoksellakaan ajattelemaan että ”kunpa rakas huolehtiva vanhempani saisi elää pitkään ja onnellisesti”. Hah hah.
Oletpa kova ivaamaan kohtalotoveriasi. Ja kärjistämään ajatuksia. Sinun sisaresi taitavat vielä olla elossa, kun et ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus oli puhetta anteeksipyytämisestä silloin, jos on käyttäytynyt huonosti. Vanhempani oli sitä mieltä, että tilanne on silloin jo niin pahasti pielessä, ettei anteeksipyytäminen enää korjaa mitään. Ja tätä periaatetta hän elämässään myös toteutti. Sinällään se on totta, ettei anteeksipyyntö palauta ikinä mitään tilannetta siihen mitä se oli ennen kuin joku mokasi jotenkin.
Silti on normaalia, että kaikki ihmiset tekevät virheitä. Yleensä on hedelmällisempää niiden piiloon painamisen sijasta pahoitella tyhmää toimintaa ja miettiä sitä, olisiko mahdollista tehdä jotain sellaista, joka auttaisi pääsemään yhdessä eteenpäin. Jos virheet tunnustetaan avoimesti, niin niistä on usein mahdollista oppia jotakin. Ainakin se, että elämä jatkuu, vaikkei kukaan olekaan täydellinen.
Mitä oppimista on siinä että elämä jatkuu? Jatkuu se kuitenkin. Kukaan täällä ei ole enkeli, eikä ole tarkoitus virheitä tehdessä palauttaa hetkeä eiliseen, sillä siihen ei voi palata. Avoimuus virheitä tehdessä ja niitä selvitellessä on tosiaan alusta anteeksipyynnölle sekä -annolle, paremmalle huomiselle.
Traumaattiset kokemukset, kuten vanhempien pahoinpitely ilman että asiasta ikinä jälkikäteen puhuttaisiin mitään lapselle, tarkoittaa nimenomaan sitä, että elämä ei jatku. Mieli jää kantamaan nöideu traumaattisten tilanteiden muistoa, koska tapahtunut menee yli lapsen käsityskyvyn. Silloin lapsi saattaa elää mielessään tätä samaa tilannetta uudelleen ja uudelleen.
Näennäisesti toki elämä voi jatkua dissosiaation ansiosta, mutta yleensä oireilua tulee joissain elämänvaiheessa, jos raskaita kokemuksia on taustalla paljon käsittelemättöminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Olet tekopyhä jeesustelija, ihan jokainen varmasti ajattelee näin luonnevikaisen rääkkäjävanhemman kohdalla. Joidenkin tiedän ajattelevan näin jopa esimiehen/kollegan/exän osalta.
Tasan tarkkaan kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei edes pysty itsepetoksellakaan ajattelemaan että ”kunpa rakas huolehtiva vanhempani saisi elää pitkään ja onnellisesti”. Hah hah.Oletpa kova ivaamaan kohtalotoveriasi. Ja kärjistämään ajatuksia. Sinun sisaresi taitavat vielä olla elossa, kun et ymmärrä.
Höpö höpö. Isäni on kahdesti yrittänyt tappaa mut joten on vaan ihan reilua että ajattelen sitä hetkeä ilolla kun ukko viimein kupsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Olet tekopyhä jeesustelija, ihan jokainen varmasti ajattelee näin luonnevikaisen rääkkäjävanhemman kohdalla. Joidenkin tiedän ajattelevan näin jopa esimiehen/kollegan/exän osalta.
Tasan tarkkaan kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei edes pysty itsepetoksellakaan ajattelemaan että ”kunpa rakas huolehtiva vanhempani saisi elää pitkään ja onnellisesti”. Hah hah.Oletpa kova ivaamaan kohtalotoveriasi. Ja kärjistämään ajatuksia. Sinun sisaresi taitavat vielä olla elossa, kun et ymmärrä.
Miten kenenkään sisarukset liittyvät tähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Olet tekopyhä jeesustelija, ihan jokainen varmasti ajattelee näin luonnevikaisen rääkkäjävanhemman kohdalla. Joidenkin tiedän ajattelevan näin jopa esimiehen/kollegan/exän osalta.
Tasan tarkkaan kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei edes pysty itsepetoksellakaan ajattelemaan että ”kunpa rakas huolehtiva vanhempani saisi elää pitkään ja onnellisesti”. Hah hah.Oletpa kova ivaamaan kohtalotoveriasi. Ja kärjistämään ajatuksia. Sinun sisaresi taitavat vielä olla elossa, kun et ymmärrä.
Höpö höpö. Isäni on kahdesti yrittänyt tappaa mut joten on vaan ihan reilua että ajattelen sitä hetkeä ilolla kun ukko viimein kupsahtaa.
Teitkö rikosilmoituksen ensimmäisestä kerrasta, millaisen tuomion isäsi sai? Miksi taponyritys toistui? Harkitsitko vai haitko lähestymiskieltoa, jota isäsi rikkoi yrittäen taas tappaa sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Olet tekopyhä jeesustelija, ihan jokainen varmasti ajattelee näin luonnevikaisen rääkkäjävanhemman kohdalla. Joidenkin tiedän ajattelevan näin jopa esimiehen/kollegan/exän osalta.
Tasan tarkkaan kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei edes pysty itsepetoksellakaan ajattelemaan että ”kunpa rakas huolehtiva vanhempani saisi elää pitkään ja onnellisesti”. Hah hah.Oletpa kova ivaamaan kohtalotoveriasi. Ja kärjistämään ajatuksia. Sinun sisaresi taitavat vielä olla elossa, kun et ymmärrä.
Höpö höpö. Isäni on kahdesti yrittänyt tappaa mut joten on vaan ihan reilua että ajattelen sitä hetkeä ilolla kun ukko viimein kupsahtaa.
Teitkö rikosilmoituksen ensimmäisestä kerrasta, millaisen tuomion isäsi sai? Miksi taponyritys toistui? Harkitsitko vai haitko lähestymiskieltoa, jota isäsi rikkoi yrittäen taas tappaa sinut?
Yritätkö sinä syyllistää uhria? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Olet tekopyhä jeesustelija, ihan jokainen varmasti ajattelee näin luonnevikaisen rääkkäjävanhemman kohdalla. Joidenkin tiedän ajattelevan näin jopa esimiehen/kollegan/exän osalta.
Tasan tarkkaan kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei edes pysty itsepetoksellakaan ajattelemaan että ”kunpa rakas huolehtiva vanhempani saisi elää pitkään ja onnellisesti”. Hah hah.Oletpa kova ivaamaan kohtalotoveriasi. Ja kärjistämään ajatuksia. Sinun sisaresi taitavat vielä olla elossa, kun et ymmärrä.
Höpö höpö. Isäni on kahdesti yrittänyt tappaa mut joten on vaan ihan reilua että ajattelen sitä hetkeä ilolla kun ukko viimein kupsahtaa.
Teitkö rikosilmoituksen ensimmäisestä kerrasta, millaisen tuomion isäsi sai? Miksi taponyritys toistui? Harkitsitko vai haitko lähestymiskieltoa, jota isäsi rikkoi yrittäen taas tappaa sinut?
Yritätkö sinä syyllistää uhria? Miksi?
Mitä ihmettä? Nyt jollain palstalaisella on herne nenussa.
Trollit eivät ikinä kerro miten he ongelmiaan ratkovat. Heistä on vain mukavaa syytellä muita siitä, että he toimivat väärin, kun eivät lakaise vaikeaa menneisyyttä maton alle. Läheisten hiljaisuus on narsistin paras ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Olet tekopyhä jeesustelija, ihan jokainen varmasti ajattelee näin luonnevikaisen rääkkäjävanhemman kohdalla. Joidenkin tiedän ajattelevan näin jopa esimiehen/kollegan/exän osalta.
Tasan tarkkaan kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei edes pysty itsepetoksellakaan ajattelemaan että ”kunpa rakas huolehtiva vanhempani saisi elää pitkään ja onnellisesti”. Hah hah.Oletpa kova ivaamaan kohtalotoveriasi. Ja kärjistämään ajatuksia. Sinun sisaresi taitavat vielä olla elossa, kun et ymmärrä.
Höpö höpö. Isäni on kahdesti yrittänyt tappaa mut joten on vaan ihan reilua että ajattelen sitä hetkeä ilolla kun ukko viimein kupsahtaa.
Teitkö rikosilmoituksen ensimmäisestä kerrasta, millaisen tuomion isäsi sai? Miksi taponyritys toistui? Harkitsitko vai haitko lähestymiskieltoa, jota isäsi rikkoi yrittäen taas tappaa sinut?
Yritätkö sinä syyllistää uhria? Miksi?
Mitä ihmettä? Nyt jollain palstalaisella on herne nenussa.
Mikset vastaa? Annat kautta rantain ymmärtää, että uhrissa on vikaa, jos hän on tällaista joutunut kokemaan. Mikset syyllistä väkivaltaista vanhempaa tapahtuneesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Olet tekopyhä jeesustelija, ihan jokainen varmasti ajattelee näin luonnevikaisen rääkkäjävanhemman kohdalla. Joidenkin tiedän ajattelevan näin jopa esimiehen/kollegan/exän osalta.
Tasan tarkkaan kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei edes pysty itsepetoksellakaan ajattelemaan että ”kunpa rakas huolehtiva vanhempani saisi elää pitkään ja onnellisesti”. Hah hah.Oletpa kova ivaamaan kohtalotoveriasi. Ja kärjistämään ajatuksia. Sinun sisaresi taitavat vielä olla elossa, kun et ymmärrä.
Höpö höpö. Isäni on kahdesti yrittänyt tappaa mut joten on vaan ihan reilua että ajattelen sitä hetkeä ilolla kun ukko viimein kupsahtaa.
Teitkö rikosilmoituksen ensimmäisestä kerrasta, millaisen tuomion isäsi sai? Miksi taponyritys toistui? Harkitsitko vai haitko lähestymiskieltoa, jota isäsi rikkoi yrittäen taas tappaa sinut?
Yritätkö sinä syyllistää uhria? Miksi?
Isähän tuossa on syyllinen tapon yritykseen, kahteen kertaan. Uhri ei ole syyllinen kun tekee rikosilmoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
He kuolevat aivan riippumatta siitä iloitseeko vai sureeko sen takia ennakkoon. Ajatukset ovat vain ajatuksia.
Ääneenilmaistuna ajatukset voivat johtaa elämänhaluttumuuteen, tarkoitan mitä vanhempi tekee lapselle. Ja jos lapsi ei tee itsemurhaa ja saa joskus lapsen, kopioi hän vanhemmaltaan opittua ilmaisutapaa, jos ei osaa historiaansa käsitellä. Yleensäkin kuoleman toivottaminen ääneen ilmaistuna tai kirjoitettuna kenelle tahansa on mielestäni kornia.
Olet tekopyhä jeesustelija, ihan jokainen varmasti ajattelee näin luonnevikaisen rääkkäjävanhemman kohdalla. Joidenkin tiedän ajattelevan näin jopa esimiehen/kollegan/exän osalta.
Tasan tarkkaan kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei edes pysty itsepetoksellakaan ajattelemaan että ”kunpa rakas huolehtiva vanhempani saisi elää pitkään ja onnellisesti”. Hah hah.Oletpa kova ivaamaan kohtalotoveriasi. Ja kärjistämään ajatuksia. Sinun sisaresi taitavat vielä olla elossa, kun et ymmärrä.
Höpö höpö. Isäni on kahdesti yrittänyt tappaa mut joten on vaan ihan reilua että ajattelen sitä hetkeä ilolla kun ukko viimein kupsahtaa.
Teitkö rikosilmoituksen ensimmäisestä kerrasta, millaisen tuomion isäsi sai? Miksi taponyritys toistui? Harkitsitko vai haitko lähestymiskieltoa, jota isäsi rikkoi yrittäen taas tappaa sinut?
Yritätkö sinä syyllistää uhria? Miksi?
Isähän tuossa on syyllinen tapon yritykseen, kahteen kertaan. Uhri ei ole syyllinen kun tekee rikosilmoituksen.
Uhri ei ole syyllinen edes siinä tapauksessa, vaikkei kykenisi pelon takia rikosilmoitusta tekemään.
Alue: Aihe vapaa
Useimmat hyvän lapsuuden kokeneet on naiiveja ja luulee että automaattisesti lapsen ollessa aikuinen, huonotkin vanhemmat kohtelevat lastaan kunnioittavasti ja aikuisena vaikka lapsuudessa olisikin väkivaltaa tms ollut.
Ei se näin mene... kaltoinkohtelu jatkuu sikuisenakin koska sairas/lionnevikainen vanhempi ei koskaan tajua lapsensa aikuisuutta. Vaan kohtelee aina noinkuin kahdeksanvuotiasta. Huutaa, uhkailee, ivaa ja pilkkaa, nöyryyttää ja halveksii. Ja joskus jopa entiseen malliin ”kurittaa” (=pahoinpitelee) koska tämä häirikkävamhempi kokee että hänellä on yhä siihen oikeus.
Luonnevikainen sosiopaatti on aina luonnevikaonen sosiopaatti. Valitettavasti.