Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita joilla ei ole koskaan ollut henkistä tukea lapsuudenperheestään, eikä edelleenkään juuri ketään?
27.03.2019 |
Olen aina ollut hyvin yksin ja yksinäinen. Äiti ei ole kyennyt eikä edelleenkään kykene syvällisempään keskusteluun, vaan menee pintatasolla. Tai sitten jos hänelle puhuisi jotain, niin mitätöisi kaiken mun näkökulman, ja lisäksi puhuisi kaiken eteenpäin tutuille, naapureille ja sukulaisille.
Olen kolmekymppinen, lähes 40, ei omaa perhettä eikä kumppania. Kavereita on joitakin kyllä, mutta vahva jakamisen tarve heijastuu minulla intensiivisyytenä niissä suhteissa jotka itse koen läheisiksi. Intensiivisyys puolestaan pelottaa ihmisiä pois. Eli minulla on lukuisia ystävyyssuhteita katkennut mitä ilmeisimmin juuri tähän liittyvistä syistä.
Rahaa on kyllä sen verran, että olen jonkin verran voinut käyttää terapiapalveluja. Mutta tuntuuhan se sairaalta että elämässä on terapeutteja, mutta ei läheisiä ihmisiä.
:-(
Kommentit (637)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????
Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.
Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.
Roskaa... Mene pois trolli.
Sinä olet itse se trolli. Et tiedä lasten kehityksestä sen huomaa. Haluat syyttää elämästäsi vanhempiasi vaan etkä ottaa vastuuta ja kasvaa aikuiseksi? En väitä mutta kyseenalaistan sillä jotain on elämässäsi mennyt oikein kun pystyt parisuhteenkin luomaan. Kannattaa ajatella asioita hedelmällisemmästäkin näkökulmasta, syyttäminen on aina helpointa. Se on kuitenkin puolustuskeino vaan, ei ratkaise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????
Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.
Se oli ihan tasan samaa höttöä kuin miten Barbra Streisand kommentoi MJ:n lapsiuhreja. Ilmeisesti ihmiset eivät tajua traumojen vaikutuksesta elämään yhtään mitään.
Hetkinen ainakaan juridisten pöytäkirjojen mukaan ei MJ llä ollut lapsiuhreja vaan rahastajia kylläkin. Se Wade Robson joka väitti MJ n eristäneen häntä valehtee sillä MJ nimenomaan esitteli hänet vanhimman veljensä tyttärelle jonka kanssa seukasi kunnolla isoksi kasvettuaan , ja meni onellisesti sitten naimisiin toisen naisena kanssakin. Brandi Jackson kertoo monessa haastattelussaan jo miten waden tarinat ovat silkkaa valhetta koska mies oli eri paikalla esim monessa kohtaa toisin kuin dokkarissa väittää - koska oli Brandin kanssa silloin.
Wadehan on muunnellut kertomustaan myös joka suuntaan itselleen sopivaksi.
Kyllä kuule ne oikeusprosessit olivat senverran perusteellisia että on todella kunnianloukkaus väittää MJ vainaan olleen pedo.
Tuo dokkari ollaan tilattu peittämään nyt ihan muita pedorinkejä jotka tiukoille joutuneet paljastumisasiassa, eli korkealta.
MJ jahdin käynnisti La Toya Jacksonin exä joka pahoinpiteli La Toyaa ja uhkaili tappaa koko Jacksonin sisarukset. Hän asui Tel Avivissa. Hän jahtasi MJ tä ja alkoi kutsua häntä Jacko Wackoksikin. HBO joka on Warnerin johtaa samalle sylttytehtaalle ja suuntaan. Dokkari esitetään meilläkin etuaikaan ennen vaaleja, koska päättäjille on kiusallista se etteivät puutu pedorinkeihin asiaankuuluvalla tavalla, ja ihmiset jo tietävät että jotain on pielessä- siihen tarvittiin MJ syntipukiksi viemään huomio pois elävistä pedoringeistä.
Jos joku epäilee mistä puhun, katsokoon tämän, tässä paljastetaan mikä on homman nimi, katsokaa loppuun saakka:
Mene ihan oikeasti pois.
Meneppä itse pois. Totuus sattuu aina. Jos et kestä mene pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????
Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.
Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.
Roskaa... Mene pois trolli.
Sinä olet itse se trolli. Et tiedä lasten kehityksestä sen huomaa. Haluat syyttää elämästäsi vanhempiasi vaan etkä ottaa vastuuta ja kasvaa aikuiseksi? En väitä mutta kyseenalaistan sillä jotain on elämässäsi mennyt oikein kun pystyt parisuhteenkin luomaan. Kannattaa ajatella asioita hedelmällisemmästäkin näkökulmasta, syyttäminen on aina helpointa. Se on kuitenkin puolustuskeino vaan, ei ratkaise.
Sinulla on velvollisuus perustella väitteesi. Traumat näkyvät eri ihmisten elämässä eri tavoin. Jopa pahasti traumatisoitunut monipersoonahäiriönen voi olla parisuhteessa, vaikka olisi esimerkiksi työkyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????
Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.
Se oli ihan tasan samaa höttöä kuin miten Barbra Streisand kommentoi MJ:n lapsiuhreja. Ilmeisesti ihmiset eivät tajua traumojen vaikutuksesta elämään yhtään mitään.
Hetkinen ainakaan juridisten pöytäkirjojen mukaan ei MJ llä ollut lapsiuhreja vaan rahastajia kylläkin. Se Wade Robson joka väitti MJ n eristäneen häntä valehtee sillä MJ nimenomaan esitteli hänet vanhimman veljensä tyttärelle jonka kanssa seukasi kunnolla isoksi kasvettuaan , ja meni onellisesti sitten naimisiin toisen naisena kanssakin. Brandi Jackson kertoo monessa haastattelussaan jo miten waden tarinat ovat silkkaa valhetta koska mies oli eri paikalla esim monessa kohtaa toisin kuin dokkarissa väittää - koska oli Brandin kanssa silloin.
Wadehan on muunnellut kertomustaan myös joka suuntaan itselleen sopivaksi.
Kyllä kuule ne oikeusprosessit olivat senverran perusteellisia että on todella kunnianloukkaus väittää MJ vainaan olleen pedo.
Tuo dokkari ollaan tilattu peittämään nyt ihan muita pedorinkejä jotka tiukoille joutuneet paljastumisasiassa, eli korkealta.
MJ jahdin käynnisti La Toya Jacksonin exä joka pahoinpiteli La Toyaa ja uhkaili tappaa koko Jacksonin sisarukset. Hän asui Tel Avivissa. Hän jahtasi MJ tä ja alkoi kutsua häntä Jacko Wackoksikin. HBO joka on Warnerin johtaa samalle sylttytehtaalle ja suuntaan. Dokkari esitetään meilläkin etuaikaan ennen vaaleja, koska päättäjille on kiusallista se etteivät puutu pedorinkeihin asiaankuuluvalla tavalla, ja ihmiset jo tietävät että jotain on pielessä- siihen tarvittiin MJ syntipukiksi viemään huomio pois elävistä pedoringeistä.
Jos joku epäilee mistä puhun, katsokoon tämän, tässä paljastetaan mikä on homman nimi, katsokaa loppuun saakka:
Mene ihan oikeasti pois.
Kun oikeuden mukaan MJ oli syytön niin ne jotka valehteevat tukevat rikollisia. Mietippä ketä tuet, hölmöyttäsi. Aivojen käyttö on suotavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut periaatteessa ihan hyvät vanhemmat tai varsinkin äiti ylihuolehtivakin, isä etäisempi. Mutta olen perheen nuorin ja kaksi parikymmentä vuotta vanhempaa täyssisarusta on dominoinut koko elämäni epävakaalla käytöksellään koko perhettä suostumatta ulkopuoliseen apuun.
Toivon edelleenkin nyt aikuisena, äitini menettäneenä ja isäni asioita hoitavana, että olisin saanut kasvaa ainoana lapsena. Tai että vaihtoehtoisesti ainakin veljeni olisi kuollut vaikka jo ennen syntymääni. Se olisi ollut vanhemmillenikin paras vaihtoehto. Tilanteeseen liittyy niin paljon vanhusten suoranaista hyväksikäyttöä ja heitteillejättöä. Kadun enää vain sitä, etten tehnyt rikosilmoitusta jo äitini kuollessa.
Ai niin, sen voisi vielä tässä ketjussa mainita, että kumpikin sisarukseni syyttää tietenkin kaikesta vanhempia.
Sisareni mielestä isä on jopa täysi narsisti. Minä olen lapsesta saakka nähnyt läheltä, miten aikuinen sisareni itse on haastanut riitaa pienimmistäkin asioista isän kanssa, piikitellyt ja huutanut, kunnes on saanut toisen huutamaan vastaan. Myöhemmin sisareni on aina kieltänyt näin tehneensä. Hän kun on mielestään hurskas ja sävyisä ihminen ja aina kaikille ystävällinen...
Kun äitimme oli kuollut, yksi sisareni lähiystävistä yritti minullekin tarjota myötätuntoa kauheasta isästämme. Siinä vaiheessa minulle selvisi, että hän oli saanut sillä sääliä ja myötätuntoa osakseen jo vuosikymmeniä. Kerroin silloin oman näkemykseni yksityiskohtia myöten. Sain todellakin viestini perille, koska myöhemmin kuulemani mukaan se monikymmenvuotinen ystävyys loppui siihen.
Vaikka psykologit mitä yrittävät väittää, niin kaikki ei tosiaankaan ole aina vanhempien syytä eikä jokaista itsensä narsistin uhriksi julistanutta kannata uskoa. On todellakin tapauksia, joissa suurin syy on juuri siinä aikuisessa lapsessa itsessään. Kaikista ei tule normaaleja ihmisiä edes vanhempien hyvästä yrityksestä huolimatta.
Ensinnäkin, narsisti ei mene terapiaan tai psykologille, koska ei koe itsessään olevan vikaa. Toiseksi, on olemassa harvoja narsisteja ja narsistin lapsena, asiantuntijana, ei diagnisoi muita ihmisiä narsisteiksi. Kolmanneksi, narsistin lapsen traumoissa ei ole mitään vähäteltävää, hän tarvitsee tukea. Et tunne sisaresi ja vanhempienne välistä historiaa, koska et ollut syntynyt. Et vaikuta varsin empaattiselta ja asioista perilläolevalta, taidat olla helposti johdateltavissa.
Olen nyt nelikymppinen ja nähnyt sisareni käytöstä sen aikaa. Tämä erittäin paljon minua vanhempi, aikuinen ihminen tapasi tulla lomilleen vanhempiensa luokse, haastaa riitaa kummankin kanssa pienistäkin asioista (isä oli se, joka huusi takaisin) ja lopuksi suuttuneena pitää edelleenkin vieraana toisten kodissa mykkäkouluja ja syömälakkoja, joiden aikana äiti yritti houkutella häntä aterioille. Hyvällä tuulella ollessaan hän kielsi ehdottomasti ikinä riidelleensä kenenkään kanssa, koska on tiukka uskovainen ja sen vuoksi ei voi käyttäytyä huonosti. Silloin hän kuulusteli raamattua olohuoneen nurkassa vanhemmiltani, pakkokuuntelutti näillä virsiä ja jumalanpalveluksia ym.
Niin minä kuin vanhemmatkin autoimme häntä vuosien ajan asioissa, jotka aikuisen ihmisen kuuluisi hoitaa itse. Vastineeksi hän valitti oikeita ja kuviteltuja sairauksiaan, jotka aina olivat hänestä paljon pahempia kuin vanhempiemme sydänsairaudet, syöpä ym. Tosin sairauslomalla hän ei ole tietääkseni ollut itse kaikista mahdollisista vaivoistaan huolimatta oikeastaan koskaan.
Ainoa toinen ihminen, jonka terveydestä hän on osoittanut itse oikeasti huolta on ollut syrjäytynyt veljemme, mutta siinäkin hänen ratkaisunsa on ollut painostaa ensin vanhempia ja sitten minua tämän asioiden hoitoon. Itse hän muistelee edelleenkin sitä, kun kävi tätä 20 vuotta sitten silloisella opiskelupaikkakunnalla auttamassa kerran.
Lopulta sain tarpeekseni, kun hän jälleen viikkoja mlnta kertaa päivässä jatkuneen puhelinpiinan kruunauksena soitti työpaikalleni ja ilmoitti, miten veljemme ei pidä siitä, jos hänen asioitaan varten järjestetään edunvalvonta ja näin ollen minun olisi sosiaalipuoleen yhteyttä ottaneena tunnettava "suurta syyllisyyttä", mikäli veli tappaisi itsensä tästä suuttuneena. Lähdin työpaikaltani itkien pois, onneksi päiväkin oli jo päättynyt.
Kaikki on pyörinyt näiden kahden sisarukseni ympärillä perheessäni koko ikäni. Jotenkin se vielä meni, kun vanhemmat olivat kunnossa ja kykeneviä puolustamaan itseään, tai ainakin isä oli. Mutta nyt on loppu, enää en suostu yhtään mihinkään, vaikka nyt näitä veljen passauksia yritetään järjestää minulle tänne toiselle puolelle Suomea niin, että sisareni soittaa niistä 80-vuotiaalle tädillemme. Sisar itse luonnollisesti asuu paljon lähempänä veljeämme, mutta ei hän nyt toki itse ehdi tämän asioita hoitaa.
Olen ihan varma siitä, että sisareni levittelee nyt sitten parhaillaan minusta näitä samoja narsistisyytöksiä kuin on levitellyt isästämme. Ikävä kyllä näyttää siltä, että kun johonkuhun kerran narsistileima isketään, niin herkkäuskoiset kyökkipsykologit sen uskovat yhtään miettimättä, mitä siinä takana voisi olla. Tässä nimenomaisessa perheessä levittelijä itse on erehtymätön uskovainen, jolta itseltään ei ole ikinä irronnut mitään myötätuntoa kuin liki ikätoverinaan varttuneelle veljelleen. Ei ainakaan iäkkäille vanhemmille saati pikkusiskolle. Me olemme olleet vain hänen hyvien töidensä välikappaleita ja jatkuvien omienkin huoltensa vastaanottajia, ja väsyessämme sitten niitä narsisteja.
Niin saitko sinä koskaan tukea äidiltäsi tai isältäsi, vai miten tämä liittyy ketjun aiheeseen? Kertomasi perusteella saa kuvan, ettei 20 vuotta vanhemmat sisaruksesi välttämättä saaneet henkistä tukea vanhemmiltanne. Toivottavasti pääset yli ajatuksesta, että toivot veljesi kuolemaa, ei vaikuta terveeltä ajatukselta sinulta.
Tämä liittyy ketjuun ihan siten, etteivät vanhemmat ole aina niitä pahiksia vaan oikeasti tasapainottomat sisarukset, jotka ovat vääntäneet perhedynamiikkaa kieroon vuosikymmeniä. Tapasin verrata jo lapsena näitä kumpaakin käenpoikiin, jotka tiputtavat muut munat pesästä. Yritin pysyä hiljaa omissa oloissani kaikkien riitojen ja huudon yli. Turvallisuus ja rauha palasi kotiimme aina vasta, kun heitä ei ollut paikalla. Valitettavasti kumpikin sisarukseni muutti useita kertoja takaisin pitkiksi ajoiksi kotiin ja lopulta veljeni jäikin sinne kuormittamaan vanhoja ihmisiä auttamatta heitä pyynnöstäkään pienissäkään arkiaskareissa.
Uskomatonta mutta totta olen ihmisenä kuitenkin ollut uskomattoman positiivinen ajattelija. Elättelin vielä äitini kuolemaan asti toivoa, että nämä kaksi toimisivat edes sellaisessa tilanteessa, jossa vanhempamme tai minä tarvitsisin tukea ja apua. Mutta ei: Kummallekaan vanhemmallemme he eivät edes ambulanssia itse hälyttäneet vakavan sairauskohtauksen nähdessään eikä minulle kukaan edes ilmoittanut isäni joutumisesta sairaalaan kummallakaan kerralla.
Ei se toisen ihmisen kuoleman toivominenkaan tietenkään ole tervettä, mutta minä itse olen ainut koko sakista, joka on käynyt ulkopuolisella auttajalla. Valitettavasti tämä menee sitten vain niin, että kun olen kuitenkin ulospäin se järkevin, vaikka ihan voimieni päässä, niin ammatti-ihmisetkin alkavat heti vain pohtia näiden kahden ongelmia, vaikkeivat ole heitä edes tavanneet.
Olen saanut yhdeltä terapeutilta paheksuntaa siitä, että en kai nyt vain aio sisartani hylätä. No, hylkäsinpä kuitenkin. Enää en ole vapaaehtoisesti ollut kuukausiin kumpaankaan sisarukseni missään yhteyksissä ja elämäni on siksi paljon parempaa. Vanhempani yrittivät kaikkensa näiden kahden eteen eikä se riittänyt. En syytä vanhempia huomiotta jäämisestäni, koska olen elänyt samaa helvettiä läpi, mutta nyt se on loppu.
Hienoa, että olet työstänyt omia ongelmiasi. Mietin silti sitä, että yrittivätkö vanhempasi koskaan hankkia sisarustesi mielenterveysongelmiin apua? Se olisi ollut vanhemman velvollisuus, kehottaa heitä hakemaan itselleen apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????
Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.
Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.
Roskaa... Mene pois trolli.
Sinä olet itse se trolli. Et tiedä lasten kehityksestä sen huomaa. Haluat syyttää elämästäsi vanhempiasi vaan etkä ottaa vastuuta ja kasvaa aikuiseksi? En väitä mutta kyseenalaistan sillä jotain on elämässäsi mennyt oikein kun pystyt parisuhteenkin luomaan. Kannattaa ajatella asioita hedelmällisemmästäkin näkökulmasta, syyttäminen on aina helpointa. Se on kuitenkin puolustuskeino vaan, ei ratkaise.
Sinulla on velvollisuus perustella väitteesi. Traumat näkyvät eri ihmisten elämässä eri tavoin. Jopa pahasti traumatisoitunut monipersoonahäiriönen voi olla parisuhteessa, vaikka olisi esimerkiksi työkyvytön.
Sinun tarvitsee tutustua tunne -elämän kehityksen edellytyksiin, niin tajuat ettei ihan sh opinnoilla sitä ymmärretä, vaan pitää tietää miten se jää kehittymättä ja miten kehittyy. Ihminen joka kykyenee parisuhteeseen, aikuiseen seksiin ja tuottamaan lapset, hänellä on jo paljon positiivista siellä pohjalla ollut. Kaikki ei ollutkaan ihan pahaa.
Syyttäminen kertoo taas aina siitä että omaa työtä olisi tehtävä noilta pohjin. Omaa työtä.
Ignooratkaa trolli. Niitä ei voi täällä välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ignooratkaa trolli. Niitä ei voi täällä välttää.
Äläpä kehtaa sillä jo tästä toiminnastasi näkee miten hyväksikäytät toisia , manipuoloit heitä mielesi mukaan etkä ota vastuuta itsestäsi. Syytteleminen paljastaa aina ne joita ei kiinnosta kasvaa. Ei se auta mitään että keräät ympärillesi muita jotka syyttävät myös vanhempiasi sillä se pahentaa tilannettasi. Sinun olisi kohdattava itsessäsi sinun omat ongelmasi aikuisena ja pyrittävä ratkaisemaan niitä aikuisena ihan itse.
Ideaalimaailmaa ei ole kuitenkaan. Ymmärrän että kokemus yksinjäämisestä on todellinen ja tapahtumat olleet todellisia mutta se mitä asialle tehdään aikuisena ei ole pelkkä yhdessä syyttely.
MJ dokkarista jätetty pois kaikki noitten rikollisten rahastajien naissuhteet joita oli Wadellakin koko nuoruus ja onnellinen seukkasuhde Brandi Jacksoniinkin. Kaikki valheita. Raha maistuu nyt äijille ja takana on ihan muut jotka heiluttavat näitä. Törkeää käyttää vainajaa politiikantekoo ja pedorinkejä peittelemään, oksettavaa toimintaa!
Asioilla on väliä eikä viatonta miestä vaan saa julistaa syylliseksi. Auer koki jo saman painajaisen. Immenkalvotkin saatiin kasvamaan umpeen kun vaan mylly määräsi. Mutta ei tämä suomalaiseen uppoa, se sai vaan ihmiset käsittämään ketkä takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????
Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.
Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.
En tiedä mitä tosiasia-satukirjaa olet lukenut, mutta pihalla olet kyllä.
Joskus oli puhetta anteeksipyytämisestä silloin, jos on käyttäytynyt huonosti. Vanhempani oli sitä mieltä, että tilanne on silloin jo niin pahasti pielessä, ettei anteeksipyytäminen enää korjaa mitään. Ja tätä periaatetta hän elämässään myös toteutti. Sinällään se on totta, ettei anteeksipyyntö palauta ikinä mitään tilannetta siihen mitä se oli ennen kuin joku mokasi jotenkin.
Silti on normaalia, että kaikki ihmiset tekevät virheitä. Yleensä on hedelmällisempää niiden piiloon painamisen sijasta pahoitella tyhmää toimintaa ja miettiä sitä, olisiko mahdollista tehdä jotain sellaista, joka auttaisi pääsemään yhdessä eteenpäin. Jos virheet tunnustetaan avoimesti, niin niistä on usein mahdollista oppia jotakin. Ainakin se, että elämä jatkuu, vaikkei kukaan olekaan täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä ketjussa on ihmisiä jotka naimisissa ja lapsia ja kokevat yhä että edelleen yksin?????? Jotain ovat vanhempanne tehneet oikeinkin kun sentään pääsitten naimisiin ja parisuhteeseen ja uskalsitte tehdä lapsiakin. Ja silti vihaatte vanhempianne????
Onpa ajattelusi mustavalkoista. Lapsien ei pidä olla vanhempien henkisenä tukipilarina. Vanhempien tuetta jääminen ei ole este avioliitolle. Asioiden pähkäily, kritisointi ja selviämiskeinojen selvittely ei ole vihaa.
Ei ajatteluni ole mustavalkoista vaan perustuu ihan siihen tosiasiaan että vakavasti traumatisoituneen on tavattoman vaikeaa luoda juuri sitä parisuhdetta joka kestää edes pikkuisen aikaa. Siksi rohkenisin epäillä joittenkin kohdalla että ihan kaikki mennyt pieleen vanhemmilla.
En tiedä mitä tosiasia-satukirjaa olet lukenut, mutta pihalla olet kyllä.
Tuo trolli ilmeisesti luulee kaikkien pahasti traumatisoituneiden lasten olevan jotain susilapsia, jotka eivät ikinä ole olleet muiden kuin ongelmaisten vanhempiensa seurassa. Ei kykene käsittämään sitä, että myös muiden ihmisten toiminta on vanhempien lisäksi vaikuttanut suurimpaan osaan ihmisistä jo lapsesta alkaen. Taivaan kiitos kaikki heistä eivät ole olleet psyykkisesti sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Joskus oli puhetta anteeksipyytämisestä silloin, jos on käyttäytynyt huonosti. Vanhempani oli sitä mieltä, että tilanne on silloin jo niin pahasti pielessä, ettei anteeksipyytäminen enää korjaa mitään. Ja tätä periaatetta hän elämässään myös toteutti. Sinällään se on totta, ettei anteeksipyyntö palauta ikinä mitään tilannetta siihen mitä se oli ennen kuin joku mokasi jotenkin.
Silti on normaalia, että kaikki ihmiset tekevät virheitä. Yleensä on hedelmällisempää niiden piiloon painamisen sijasta pahoitella tyhmää toimintaa ja miettiä sitä, olisiko mahdollista tehdä jotain sellaista, joka auttaisi pääsemään yhdessä eteenpäin. Jos virheet tunnustetaan avoimesti, niin niistä on usein mahdollista oppia jotakin. Ainakin se, että elämä jatkuu, vaikkei kukaan olekaan täydellinen.
Mitä oppimista on siinä että elämä jatkuu? Jatkuu se kuitenkin. Kukaan täällä ei ole enkeli, eikä ole tarkoitus virheitä tehdessä palauttaa hetkeä eiliseen, sillä siihen ei voi palata. Avoimuus virheitä tehdessä ja niitä selvitellessä on tosiaan alusta anteeksipyynnölle sekä -annolle, paremmalle huomiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus oli puhetta anteeksipyytämisestä silloin, jos on käyttäytynyt huonosti. Vanhempani oli sitä mieltä, että tilanne on silloin jo niin pahasti pielessä, ettei anteeksipyytäminen enää korjaa mitään. Ja tätä periaatetta hän elämässään myös toteutti. Sinällään se on totta, ettei anteeksipyyntö palauta ikinä mitään tilannetta siihen mitä se oli ennen kuin joku mokasi jotenkin.
Silti on normaalia, että kaikki ihmiset tekevät virheitä. Yleensä on hedelmällisempää niiden piiloon painamisen sijasta pahoitella tyhmää toimintaa ja miettiä sitä, olisiko mahdollista tehdä jotain sellaista, joka auttaisi pääsemään yhdessä eteenpäin. Jos virheet tunnustetaan avoimesti, niin niistä on usein mahdollista oppia jotakin. Ainakin se, että elämä jatkuu, vaikkei kukaan olekaan täydellinen.
Mitä oppimista on siinä että elämä jatkuu? Jatkuu se kuitenkin. Kukaan täällä ei ole enkeli, eikä ole tarkoitus virheitä tehdessä palauttaa hetkeä eiliseen, sillä siihen ei voi palata. Avoimuus virheitä tehdessä ja niitä selvitellessä on tosiaan alusta anteeksipyynnölle sekä -annolle, paremmalle huomiselle.
Tuo keskustelu oli minulle ikään kuin eräänlainen Rosettan kivi, joka auttoi minua ymmärtämään miksi lapsuuteni oli sellainen kuin oli. Äitini mieli toimi monessa suhteessa melko poikkeuksellisesti.
Anteeksipyytämättömyys olisi mulle ehkä OK jos vsnhempien (narsistin) käytös olisi nyt aikuisena ollessani korjasntunut. Mutta kun se ei ole! Isäni on edelleen taivoaggressiivinen ja vaarallinen, käy kimppuun pienimmästäkin napsahduksesta johon riittää että ei hetipaikalla tottele isän käskyä tai on eri mieltä jostain.
Ollessani yli kolmekymppinen isä on kaksi kertaa nostanut ”remeleistä seinälle”, kuristanut kurkusta, antanut tulkapöllyä pari kertaa ja mäjäyttänyt mojovan luunapin otsaani ruokapöydässä missä pöytäseurue katsoi suu auki kauhistuneena tilannetta. Kukaan ei tietty sanonut mitään vaan hetken hiljaisuuden jälkeen jatkettiin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Isä ei tule IKINÄ pyytämään anteeksi, sen mielestä oikeassan minun pitäisi pyytää jäneltä anteeksi kun olen kiittämätön lapsi. Tuhoava ja väkivaltainen käytös jatkuu edelleen. Ei tuon kanssa voi mennä samaan tilaan kahden kun heti tilanne johtaa jonkinlaiseen pahoinpitelyyn. Umpihullu psykopaatti.
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.
Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo huomautan itsekin että erittäin monella luonnevikaisen lapsella KALTOINKOHTELU EI JÄÄNYT/LOPPUNUT SINNE LAPSUUTEEN vaan jatkuu yhä! Vanhemman kuolemaan saakka.
Tätä nämä ”lopeta lapsuusmuistoissa rypeminen”- tyypit eivät tajua. Se helvetti kun ei loppunut lapsuusvuosiin vaan jatkuu yhä.Mun ”isä” pahoinpiteli mut raskaana ollessani yrityäen tehdä keskenmenon. Tämä on kuulkaa ihan aikuismuisto, ei lapsuusmuisto.
Totta. Tästä syystä minun onnellisuuteni onkin vanhemman kuoleman jälkeen lisääntynyt merkittävästi.
Minäkin odotan tuota iloista tulevaa tapahtumas ja todellakin _juhlin_ kun se päivä koittaa!
Minä en, en toivo kenellekään kuolemaa. En halua olla huonojen vanhempieni kaltainen.
Alue: Aihe vapaa
Mene ihan oikeasti pois.