Kuvaile 3-6kk sitten ajokortin saaneen ajotaitoa. Poikani ajaminen on tosi epävarmaa ja nykivää..

Onhan teillä mersu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tosiaan johtua paljon autostakin. Olen itse ollut aina hyvä kuski, mutta jouduin jonkin aikaa ajamaan sellaisella vanhalla, epävarmalla prutkulla, joka ihan selvästi vaikutti ajamiseeni. Luulin jo, että omat ajotaitoni olivat karisseet, kun oma olo ajaessa oli niin epävarma. Tilanne kuitenkin muuttui täysin kun sain eri auton alleni. Sekin vanha, mutta jostain syystä itselle sopivampi.

Ehkä se teidän auto on vaikka mitoiltaan sellainen, ettei poika hahmota autoa kokonaisuudessaan tms. Ehkä on ajoltaan tosi erilainen kuin autokoulun auto?

Kannattaa ainakin kokeilla ajaa muitakin malleja.

Jos oikeasti olisit hyvä kuski niin osaisit ajaa kaikilla autoilla... Kummasti ainakin minä osaan ajaa autolla kuin autolla hyvin vaikka parhaana päivänä saatan ajaa viidellä eri autolla.

Mulla oli pitkä ajotauko juuri ennen sitä prutkua ja luulin, että taitoni olivat ruostuneet. Kyse oli epävarmuudesta, jota se todella huono auto aiheutti ja lisäsi! Ole itse useampi vuosi ajamatta ja hyppää huonon auton rattiin, niin ehkä ymmärrät. Se epävarmuus poistui kun sain alleni itselleni sopivan auton.

Onko kotiopetuksella vai autokoulussa hankittu kortti?

On nimittäin vielä vissi ero siinä, kuinka liikenteessä käyttäytyy. Autokoulussa painotetaan turvallisuutta ja ennakoivaa ajoa. Kotiopetuksella painotus on enemmän ajotaitoon tähtäävää.

Oli karmaiseva kyyti, kun ensi kertaa olin siskon pojan kyydissä, jota äiti oli opettanut. Muutaman pidemmän reissun jälkeen sain karsittua häneltä vaarallisia tapoja mm. ohittamisesta ja nyt osaan jo rentoutuakin hänen kyydissään.

Ap:n pojalla taitaa olla vielä liian tiukasti mielessä autokoulun opit. Että pitää ajaa mahdollisimman oikealla, melkein ojassa. Ja risteyksissä pitää kiertää keskipiste tai tietty kaivonkansi. Semmoista oppia sain vuonna 1964, jolloin ajoin kortin. Auton ulottuvuuksia ei opetettu, joten koko ajan pelkäsin, milloin jalkakäytävän kanttikivi raapaisee, tai milloin puskuri osuu johonkin. Mäkilähtö opetettiin käsijarrulla, kytkimen luistattaminen oli kielletty. Yleisin opettajan komento oli "vielä enemmän oikealle". En käsittänyt silloin enkä käsitä vieläkään, miksi kadun oikean reunan nuoleminen oli niin tärkeää.

Kun ostin ensimmäisen autoni vuosia kortin saamisen jälkeen, kävin aivan ensiksi harjoittelemassa mäkilähtöä pelkällä kytkimellä. Se osoittautui helpoksi, käsijarrua en ole siihen käyttänyt koskaan.

Taskuparkkeerausta ei autokoulussa opetettu, enkä osaa sitä vieläkään. Eipä tosin ole paljon tarvinnutkaan.

Ap:n poika voisi noudattaa edesmenneen Enska Itkosen neuvoa: Lähde ajamaan yksin, älä ota ketään kyytiin. Ei kavereita, ei tyttöystävää eikä missään tapauksessa isää tai äitiä.  Harjoittele paikoissa, joissa on hiljainen liikenne. Mannerheimintien ruuhkaan ei kannata mennä heti alkajaisiksi, jos et satu asumaan sen varrella.

Jos äiti tai isä istuu koko ajan vieressä neuvomassa, niin kuski jännittää sen verran, ettei ajamisesta tule mitään. 

Miesystäväni ei osaa ajaa vielä 50 vuotiaanakaan. Omasta mielestään hyvä kuski, mutta sählää ajaessa muuta, sytyttää tupakkaa ja katselee joutsenia pellolla, niin että havahtuu vasta kun auto on pientareella menossa ojaan. Pelkään hänen kyydissään. Ei se ole kolareita ihme kyllä ajanut eläessään, en tiedä valehteleeko, kun ei olla pitkään oltu vielä yhdessä.

Älä tosta ota stressiä,harjoitus tekee mestarin,kyllä se siintä.Onko tämä ensimmäinen vastoinkäyminen sinulle lapsesi suhteen ehkäpä?Helpolla olet siinä tapauksessa päässyt äitinä,onnittelut.

Ihan oikeasti tuoreen kortin haltija jännittää kyydittävää ja erityisesti omaa vanhempaa. Muistan vielä vuosikymmenen jälkeenkin, kuinka jokainen vanhempi ja isovanhempi tuntui arvioivan omaa ajamista. Mitään filtteriä kommentoinnillekaan ei ollut ja jokaisella vielä eri kriteerit hyvälle kuskille, koska hyvä kuski tietysti ajoi kuin itse. Muutaman kyydityksen jälkeen opin ajamaan tietyn kyydittävän läsnäollessa eri tavalla mukauttaen ajamiseni kyseisen henkilön ennakko-odotuksiin. Ei fiksua, mutta olipahan selviytyskeino jatkuvalta ristiriitaiselta tulvalta "Puristat liikaa rattia" "Pidä paremmin ratista kiinni" "Älä liu'uta hitaasti liikennevaloihin" "Hidasta jo: valo on punainen!" Nyt olen vaihtanut taktiikan siihen, että en vaan aja suunaukoja kyydissä. Ajakoon itse, jos ei osaa pitää leipäläpeä kiinni.

Olin autokoulussa melko epävarma kuski niin pyysin pari lisätuntia ennen ajokoetta, jonka läpäisin ihan kunnialla. Silti se varmuuden saaminen autokoulun jälkeen kesti vielä muutaman kuukauden. Vanhempien autossa oli vielä löysä kytkin niin sen ajotuntuman saaminen oli vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti tuoreen kortin haltija jännittää kyydittävää ja erityisesti omaa vanhempaa. Muistan vielä vuosikymmenen jälkeenkin, kuinka jokainen vanhempi ja isovanhempi tuntui arvioivan omaa ajamista. Mitään filtteriä kommentoinnillekaan ei ollut ja jokaisella vielä eri kriteerit hyvälle kuskille, koska hyvä kuski tietysti ajoi kuin itse. Muutaman kyydityksen jälkeen opin ajamaan tietyn kyydittävän läsnäollessa eri tavalla mukauttaen ajamiseni kyseisen henkilön ennakko-odotuksiin. Ei fiksua, mutta olipahan selviytyskeino jatkuvalta ristiriitaiselta tulvalta "Puristat liikaa rattia" "Pidä paremmin ratista kiinni" "Älä liu'uta hitaasti liikennevaloihin" "Hidasta jo: valo on punainen!" Nyt olen vaihtanut taktiikan siihen, että en vaan aja suunaukoja kyydissä. Ajakoon itse, jos ei osaa pitää leipäläpeä kiinni.

Mun vanhemmat sanoo vieläkin, viistoista vuotta myöhemmin, että "hidasta, ei tarvi ajaa niin lujaa", kun menen rajoituksien mukaan, katse on tiellä eikä ajo ole nykivää. Ikinä en ole ajanut onnettomuutta eikä ole ollut läheltä piti -tilannetta.

Ei kaikki vaan opi. Oma poika ajoi 4kk B-kortin ajamisesta jo linja-autoa. Oli firman nuorin linja-autonkuljettaja 18-vuotiaana.

Ehkä se pelkää, että sä kilahdat, kun se tekee pienenkin virheen.

Saako hän kehuja elämässään noin ylipäätään?

Ei muutakun reilusti kilometrejä alle. Siis paljon!

Ajatin puolisolleni kortin, ajettiin 5000km ennen inssiä. Ajaa nyt 4kk myöhemmin erittäin hyvin, paljon paremmin kuin monet pitkään ajaneet. Rauhallisesti ja varmasti, ennakoiden.

T. Miehestään ja itsestään ylpeä vaimo 😊

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki vaan opi. Oma poika ajoi 4kk B-kortin ajamisesta jo linja-autoa. Oli firman nuorin linja-autonkuljettaja 18-vuotiaana.

Missä se sitä sitten ajoi? Varikon pihalla aidatulla alueella vai. Eihän linja-autokorttia edes saa mitenkään ajettua alle 21 vuotiaana ja varsinainen ikäraja on 24v.

Ei missään nimessä automaattivaihteista autoa pojalle tässä vaiheessa. Eihän se sillä tavalla kytkintä ja vaihteita opi käyttämään!

Ite olin alkuun tosi epävarma kuski just sen auton käsittelyn kanssa. Ihan kelvollinen kuski tuli lopulta minustakin, ei siis kannata luovuttaa. Omalla kohdalla kytkintuntuma löyty sillä, että ajoin mahdollisimman paljo ja mahdollisimman monella eri autolla. Sen jälkeen ollu ihan sama, minkä auton ottaa alle, ei jännitä ajaa, eikä nyi. Ei se oo auton vika, jos ei osaa sillä ajaa, niinku joku tuolla edellä arveli.

Mun veli ei käyny autokouluu vaan isä opetti joten sai ajella paljonki ennen kortin saantia. Vaikka oli paljon ajanut niin silti muutaman kuukauden ajan kortin saannin jälkeen ajo oli tosi tökkivää. Eiköhän se sun poikaski kohdalla ole ihan normaalia. Voihan sitä kummiskk seurata että jänskättääkö sitä pikkasen liikaa vai mitä, kato puristaako kovaa auton rattia vaikka :D

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä automaattivaihteista autoa pojalle tässä vaiheessa. Eihän se sillä tavalla kytkintä ja vaihteita opi käyttämään!

Ite olin alkuun tosi epävarma kuski just sen auton käsittelyn kanssa. Ihan kelvollinen kuski tuli lopulta minustakin, ei siis kannata luovuttaa. Omalla kohdalla kytkintuntuma löyty sillä, että ajoin mahdollisimman paljo ja mahdollisimman monella eri autolla. Sen jälkeen ollu ihan sama, minkä auton ottaa alle, ei jännitä ajaa, eikä nyi. Ei se oo auton vika, jos ei osaa sillä ajaa, niinku joku tuolla edellä arveli.

Miksi ihmeessä vielä tänä päivänä pitäisi kaikkien osata manuaalivaihteisella ajaa? Johan koko polttomoottoriautot on poistumassa liikenteestä kohtapuoliin ja sähköautoissa nyt ei ainakaan mitään manuaalivaihteita ole.

Polttomoottoriautoihinkaan kukaan järkevä uuteen autoon ei enää ota manuaalia, kun automaatti on joka osa-alueella nykyään niin paljon parempi. Kaikkia automalleja ei edes saa enää manuaalina.

Eihän nykyään opetella ajamaan esimerkiksi millään 80-luvun tekniikalla olevalla autolla mistä puuttuu muutenkin kaikki elektroniset järjestelmät ja mukavuudet mitä nykyään autoissa on ja ollut jo pitkään. Esim. ABS-jarrut, elektroninen moottorinohjaus, ajonvakautukset, ohjaustehostin jne. mitä nyt muutamia mieleen tulee, minkä puuttuminen muuttaa auton käyttäytymistä aika merkittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki vaan opi. Oma poika ajoi 4kk B-kortin ajamisesta jo linja-autoa. Oli firman nuorin linja-autonkuljettaja 18-vuotiaana.

Missä se sitä sitten ajoi? Varikon pihalla aidatulla alueella vai. Eihän linja-autokorttia edes saa mitenkään ajettua alle 21 vuotiaana ja varsinainen ikäraja on 24v.

Nyt sun kannattaa päivittää tietosi. Ammattikoulusta, logistiikkalinjalta valmistuu nykypäivänä 18-19-vuotiaita linja-autonkuljettajia ja rekkakuskeja. Että ihan täällä pääkaupunkiseudulla ajoi ja ajaa edelleen Hsl-liikennettä. Eikä edes mitään harvinaisuuksia nämä nuoret kuljettajat.

Meillä vähän toisin päin... olen aina pitänyt tytärtäni vähän arkana ja varovaisena mutta autolla ajo sujuu hyvin . Sai syyskuussa ajokortin, ajaa melkein päivittäin ja kyydissään ei tarvitse hermoilla. Ei tule sellainen olo, että ei yhtään tietäisi mitä pitää tehdä tai että olisi epävarma. Mielestäni seuraa hyvin mutta liikennettä, huomioi esim. jalankulkijat ja pysyy rauhaliisena. Ajelee täällä pk-seudulla, lähinnä Espoossa, Helsingin keskustaan ei ole uskaltautunut. Lähtee reippaasti uusiin paikkoihin esim. johonkin Jumbon parkkihalliin. Olen yllättynyt.😅

Veljeni oli lukiosta viiden ällän ylioppilas ja on nykyään tuomari. Erittäin älykäs, mutta autolla ajo tai ruuvimeisselin käyttö... Kyytiin en mielelläni istu. Tosin ei nykyään enää tarviikaan, kun asutaan 1000 km päässä toisistamme.

Kuulostaa tavalliselta kokemattomalta kuskilta, joka ei osaa ennakoida. Tällöin tien mutkia ja tilanteita katsotaan vain aivan juuri auton eteen. Tulee liian suuria tilannenopeuksia, ja ajaminen ja kääntyminen on nykivää.

Muutama kuukausi ei ole vielä pitkä aika auton ajamisen opettelussa.