Kuvaile 3-6kk sitten ajokortin saaneen ajotaitoa. Poikani ajaminen on tosi epävarmaa ja nykivää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä automaattivaihteista autoa pojalle tässä vaiheessa. Eihän se sillä tavalla kytkintä ja vaihteita opi käyttämään!

Ite olin alkuun tosi epävarma kuski just sen auton käsittelyn kanssa. Ihan kelvollinen kuski tuli lopulta minustakin, ei siis kannata luovuttaa. Omalla kohdalla kytkintuntuma löyty sillä, että ajoin mahdollisimman paljo ja mahdollisimman monella eri autolla. Sen jälkeen ollu ihan sama, minkä auton ottaa alle, ei jännitä ajaa, eikä nyi. Ei se oo auton vika, jos ei osaa sillä ajaa, niinku joku tuolla edellä arveli.

Miksi ihmeessä vielä tänä päivänä pitäisi kaikkien osata manuaalivaihteisella ajaa? Johan koko polttomoottoriautot on poistumassa liikenteestä kohtapuoliin ja sähköautoissa nyt ei ainakaan mitään manuaalivaihteita ole.

Polttomoottoriautoihinkaan kukaan järkevä uuteen autoon ei enää ota manuaalia, kun automaatti on joka osa-alueella nykyään niin paljon parempi. Kaikkia automalleja ei edes saa enää manuaalina.

Eihän nykyään opetella ajamaan esimerkiksi millään 80-luvun tekniikalla olevalla autolla mistä puuttuu muutenkin kaikki elektroniset järjestelmät ja mukavuudet mitä nykyään autoissa on ja ollut jo pitkään. Esim. ABS-jarrut, elektroninen moottorinohjaus, ajonvakautukset, ohjaustehostin jne. mitä nyt muutamia mieleen tulee, minkä puuttuminen muuttaa auton käyttäytymistä aika merkittävästi.

Osuva kommentti. Vuosi vuodelta on turhempaa manuaalivaihteiston opettelu. Esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, kun tyttäreni tulee aika hankkia ajokortti, opetan hänelle varmasti ajamisen automaattivaihteisella, jos harrastuneisuutta riittää voi sitten kun liikennetilanteet sujuu automaatilla, opetella sen manuaalinkin, joka löytyy harrasteautosta. Nykysysteemi, että opetellaan väkisin manuaalivaihteistolla, on järjetön, koska pitää oppia kaksi vaikeaa asiaa, liikenne ja kytkintuntuma, samaan aikaan.

Jenkeissähän tilanne on ollut jo 1960-luvulta sellainen, että automaatilla ajetaan pääosin, manuaalivaihteistot ovat erikoistapaus. Jotkut osaa ajaa manuaalilla, jotkut ei. Auto valitaan sen mukaan. Toki tästä saadaan hauskoja kohtauksia toimintaleffoihin, kun pitäisi nopeasti johonkin ajaa ja sitten päähenkilö onkin tyyliin "I can't drive stick shift", mutta käytännön ongelma manuaalivaihteiston osaamattomuus ei ole.

P.S. Moni luulee osaavansa ajaa manuaalivaihteistolla, mutta jos pistettäisiin jonkun urheiluauton rattiin, polttaisivat kytkimen alta aikayksikön. Jos tehoja on paljon, ei kaasua voi käyttää niin ronskisti kuin normiautoissa, ennen kuin kytkin on todella ottanut kiinni. Muuten kytkin jää luistamaan, ja palaneen käry saattelee matkaan..

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissä on myös yksi mielenkiintoinen tapaus. Tässä vaiheessa jo kokenut kuski ja erittäin taitava, mutta en pysty olemaan hänen kyydissään pitkillä automatkoilla, koska hän tekee ajaessaan jatkuvasti pientä mutta kuitenkin selvästi tuntuvaa nykivää sivuliikettä. Tulen siitä huonovointiseksi, vaikka yleensä en kärsi matkapahoinvoinnista. Olisi kiva tietää, mistä tuollainen voi johtua.

Itselläni entinen työkaveri oli juuri tuollainen. Loistava kuski, harrastanut nuorempana autourheiluakin, mutta maantiellä ajaessa nyki sivusuunnassa autoa, ja kyydissä tuli huono olo. Veikkaan, että nykiminen johtui juuri tuosta autourheilutaustasta. Hän halusi koko ajan pitää tuntumaa pitoon, eli miten auto lähtisi ohjautumaan, jos pitäisi tosissaan tehdä kääntöliikettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tosiaan johtua paljon autostakin. Olen itse ollut aina hyvä kuski, mutta jouduin jonkin aikaa ajamaan sellaisella vanhalla, epävarmalla prutkulla, joka ihan selvästi vaikutti ajamiseeni. Luulin jo, että omat ajotaitoni olivat karisseet, kun oma olo ajaessa oli niin epävarma. Tilanne kuitenkin muuttui täysin kun sain eri auton alleni. Sekin vanha, mutta jostain syystä itselle sopivampi.

Ehkä se teidän auto on vaikka mitoiltaan sellainen, ettei poika hahmota autoa kokonaisuudessaan tms. Ehkä on ajoltaan tosi erilainen kuin autokoulun auto?

Kannattaa ainakin kokeilla ajaa muitakin malleja.

Jos oikeasti olisit hyvä kuski niin osaisit ajaa kaikilla autoilla... Kummasti ainakin minä osaan ajaa autolla kuin autolla hyvin vaikka parhaana päivänä saatan ajaa viidellä eri autolla.

Tämä on muuten hyvä hyvän kuskin määritelmä. Että osaa ajaa kaikilla autoilla heti sujuvasti. Esim. kytkinjalka on siis niin "tarkka" motoriikaltaan, että osaa tunnustella sen käytön heti ensimmäisestä kerrasta alkaen. Toki hyvä kuski myös ennakoi tilanteita hyvin, eli auton joka puolta pitää tarkkailla jatkuvasti, ei ajeta vain eteenpäin tuijottaen.

Minä en ajanut mopoa ja autokoulussakin kävin vain minimimäärän tunteja. Silti pääsin jostain syystä inssistä läpi ensiyrittämällä. Kuitenkin minua hirvitti ajaa suuremmilla nopeuksilla, esim. valtateilla satasta, ja suurin kauhuni oli liittyä ramppia myöten ison tien liikennevirtaan. Minusta olikin suuri helpotus, kun sai pitää ikkunassa pöllölätkää, jotta ympärillä olevat tiesivät, että tässä menee surkea kuski ja kannattaa pysyä kaukana.

Ajokammoni ja nykivä menoni jatkui ainakin pari vuotta. Nyt olen jo ajanut 20 vuotta ja nautin ajamisesta, varsinkin yksin. Ajan vuodessa 20 000 km ja pidän itseäni suht hyvänä kuskina. Taskuparkkia en hallitse ja hämäränäkö on heikohko lasitkin päässä, mutta jos meillä lähdetään ajamaan tuhannen kilsaa Lappiin tai suhataan kaupungin ruuhkassa, minä olen ratissa. 

Ainakin voit olla tyytyväinen siitä, että oma lapsesi on varovainen. 18-20-vuotiailla nuorillamiehillä suurin kuolinsyy on kaahaaminen liikenteessä, usein vielä päihtyneenä. Ja usein siinä samassa rytäkässä menee muutama kaverikin. 

Poikasi kuulostaa tyypilliseltä jännittävältä nörttiautoilijalta: analysoi liikaa ajamista eikä osaa ajaa "selkäydinrefleksillä". Osa ihmisistä on vaan sellaisia. Voisit kuitenkin neuvoa häntä katsomaan tietä vähän kauemmas eteen eikä kyttäämään tien oikeaa reunaa. Kytkimen käyttöä ja parkkeeraamista kannattaa harjoitella jossakin omassa rauhassa, jotta se sujuvoituu

tappajat pois liikenteestä kirjoitti:

Ei ole kahtakymmentäkään vuotta kun joka sälli osasi ajaa autoa miten perin tahansa jo paaaljon ennen autokoulua. Osaaminen oli haettu ajtoilla, mopoilla tai paljon suuremmilla laitteilla jo paljon aiemmin. Lisäksi kiinnostus ajoneuvoihin takasi sen, että oppiminen tapahtui itsestään. Autokoulussa vain opeteltiin liikenteen hahmottamista, ennakointia ja muiden huomioimista.

Ne jotka eivät mokomaa osanneet, olivat yleisen pilkan kohteena ja kiusattuina. Nykyään näitä "peruuttaa päin kaikkea" -kuljettajia on enemmän kun nuoruus on käytetty äkypuhelimen lääppimiseen yms.

Mikäli poikasi ei tuollakaan ajomäärällä osaa hallita edes perusasioita autolla ajamisesta, hän ei koskaan tule oppimaankaan. Parempi luopua ajokortista ennenkuin tappaa itsensä tai useampia ihmisiä liikenteessä kyvyttömyytensä ja tumpelointisna takia. Tämä päätös voi rajoittaa elämää mutta säästää hengen tai henkiä!

No mistähän ne pelit ja vempeleet tulee joilla pystyis harjoittelemaan? Ei kaikkien kotona ole mahdollisuuksia sellasiin

Kaikki oppii omaan tahtiinsa. Minä jouduin ottamaan huomattavasti lisätunteja ja senkin jälkeen tökki vielä pitkään. Vituttihan se mutta minkäs teet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissä on myös yksi mielenkiintoinen tapaus. Tässä vaiheessa jo kokenut kuski ja erittäin taitava, mutta en pysty olemaan hänen kyydissään pitkillä automatkoilla, koska hän tekee ajaessaan jatkuvasti pientä mutta kuitenkin selvästi tuntuvaa nykivää sivuliikettä. Tulen siitä huonovointiseksi, vaikka yleensä en kärsi matkapahoinvoinnista. Olisi kiva tietää, mistä tuollainen voi johtua.

Itselläni entinen työkaveri oli juuri tuollainen. Loistava kuski, harrastanut nuorempana autourheiluakin, mutta maantiellä ajaessa nyki sivusuunnassa autoa, ja kyydissä tuli huono olo. Veikkaan, että nykiminen johtui juuri tuosta autourheilutaustasta. Hän halusi koko ajan pitää tuntumaa pitoon, eli miten auto lähtisi ohjautumaan, jos pitäisi tosissaan tehdä kääntöliikettä.

Ei ole sitten kuullut ESP:stä vai millä museoautolla ajeli?

Nykyautoissahan joissa on tuo järjestelmä niin se ohjaa autoa jarruttamalla eri pyöriä yksitellen yms juuri siihen suuntaan mihin rattia kääntää eikä kuljettajan tarvitse ottaa huomioon esim. tienpinnan liukkautta siinä määrin mitä ennen tai pyöritellä rattia edestakaisin auton oikaisemiseksi.

Anna ajella vaan, joku päivä vaan kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Niin mulle kävi.

Jos jotain kannattaa treenaa, niin jossain isossa parkissa ihan auton hallintaa, liikkeelle lähdöt, peruutus, taskuparkki ym. Kun se on hallinnassa ja tulee itsekseen, voi keskittyä enemmän liikenteeseen ja liikennemerkkeihin eikä jännitä enää kaikki.

Ja mä olen ajanut 15 vuotta ja silti voi joku vieras kyydissä jännittää.

Kuin oma kirjoitukseni. Mutta autoa ei ole kolhittu. Kop. Kop

Kehoita poikaasi vähentämään soijatuotteiden nauttimista... VÄLITTÖMÄSTI!

Kyllä miedän tytöt ovat ajaneet paljon paremmin jo inssiin mennessä.

Kyllä se ajotaito siinä ajaessa kehittyy ja itsevarmuutta saa kun ottaa hieman taskumatista huikkaa.

Varmuuden vuoksi kannatta tarkastuttaa hänen näkönsä ellei sitä ole hiljakkoin katsottu.

Mun poika luki ajokorttiin enemmän kuin mihinkään kokeeseen. Ei ottanut riskiä hylkäämisestä.

Ekan ajotunnin jälkeen sanottiin, että voisi mennä suoraan loppukokeeseen.

Oli tosin ajanut ennestään mopoautolla ja traktorilla liikenteessä.

Poika on 18-vuotiaana aivan loistava kuski. Käytetään sitä taksina.

Oma poikani ajaa hyvin.

olen huomannut että nuorilla kuskeilla on pakko olla aina liikaa vauhtia, en tajua miksi? sitten ei osata seurata suojatietä, kolmioita eikä sivuliikennettä

kortti pois nuorilta! vasta 25 vuotiaana pitäs antaa lupa ajaa autoa ja mopoa

Mulla ei itselläni ajokorttia ole, mutta kaksi pikkuveljeä, joilla kummallakin ollut ajokortit jo muutaman vuoden. Edelleen tiedän, kumman kyytiiin mieluummin lähden. Tämä vanhempi veli on vaan jotenkin varma ja tasainen kuski. Nuorin veli vieläkin nykii ja kiihdyttelee turhaan, vaikka kortti ollut jo kohta kolme vuotta. Kummallakaan ei mopokokemuksia ole, taikka mopoautoja ollut. Vanhempi vaan taitaa auton paremmin ja saakin nyt olla sitten mun ja meidän äidin kuskina välillä.:D Toki bensoja maksellaan yms.

Mä reputin ensimmäisen inssin ajon. Sen jälkeenkin ajaminen oli joka kerta kuin seikkailu. Suunnittelin reititkin etukäteen kartasta ettei tullut yllättäviä vaikeita risteyksiä. Pojan kannattaa ensin pysyä pois "hankalimmista tai ruuhkaisimmista paikoista". Kokemuksen karttuessa varmuus kasvaa. Kaikki eivät vain opi yhtä nopeasti auton tai muiden koneiden käyttöä. Mutta usein sitten sitäkin paremmin.