Kuvaile 3-6kk sitten ajokortin saaneen ajotaitoa. Poikani ajaminen on tosi epävarmaa ja nykivää..

Itse ajelin jo pikku pojan koltiaisena autolla (suljetulla alueella tietenkin) niinkuin vanha tekijä, eli kortin kun sain niin ajoin varmasti paremmin kuin 90% vuosia kortin omistaneet juipit liikenteessä. Varmat otteet, tuli ajaminen niinkuin olisin syntynyt ajaen, eli todella varmat ja hyvät otteet. Mutta ei kaikilla sama tilanne toki!

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Minusta kaikki nuoret pitäisi opettaa ajamaan viimeistään 14 vuotiaana. Jossain mökkitiellä, soramontulla tms. Aloitin 14 v., 16 v ajelin kuin vanha tekijä.

En lukenut kaikkia kommentteja, mutta nämä tuli itselle mieleen silmälääkärissä käynnin lisäksi: haastetta voi tuoda jännityksen lisäksi hahmotushäiriö, kordinaatiovaikeudet, monen asian yhtäaikainen hallinta. Mulla elämä helpottui navigaattorin myötä. Vierailla reiteillä auttoi kovasti, kun navi kertoi hyvissä ajoin etäisyyden seuraavaan risteykseen. 

Voi luoja. Tuo on ihan normaalia vielä tuossa vaiheessa ja ilman aikaisempaa ajokokemusta. Kysytkö tosissasi mitä kannattaa tehdä ja vaihtoehtona ehdotat, että poika vähentäisi/jättäisi kokonaan ajamisen?! Ei juma.. poika tarvii vaan lisää treeniä, lisää ajamista ja kokemusta, ilman että olet vieressä. Poika on ajanut vasta tosi vähän. Höllää nyt jo.

Syksyllä tyttö sai ajokortin. Pari kuukautta oli tosi epävarmaa. Nyt ajaa hyvin. Toinen tyttö sai ajokortin joulukuulla ja ajoi heti tosi varmasti.

autoinssi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä automaattivaihteista autoa pojalle tässä vaiheessa. Eihän se sillä tavalla kytkintä ja vaihteita opi käyttämään!

Ite olin alkuun tosi epävarma kuski just sen auton käsittelyn kanssa. Ihan kelvollinen kuski tuli lopulta minustakin, ei siis kannata luovuttaa. Omalla kohdalla kytkintuntuma löyty sillä, että ajoin mahdollisimman paljo ja mahdollisimman monella eri autolla. Sen jälkeen ollu ihan sama, minkä auton ottaa alle, ei jännitä ajaa, eikä nyi. Ei se oo auton vika, jos ei osaa sillä ajaa, niinku joku tuolla edellä arveli.

Miksi ihmeessä vielä tänä päivänä pitäisi kaikkien osata manuaalivaihteisella ajaa? Johan koko polttomoottoriautot on poistumassa liikenteestä kohtapuoliin ja sähköautoissa nyt ei ainakaan mitään manuaalivaihteita ole.

Polttomoottoriautoihinkaan kukaan järkevä uuteen autoon ei enää ota manuaalia, kun automaatti on joka osa-alueella nykyään niin paljon parempi. Kaikkia automalleja ei edes saa enää manuaalina.

Eihän nykyään opetella ajamaan esimerkiksi millään 80-luvun tekniikalla olevalla autolla mistä puuttuu muutenkin kaikki elektroniset järjestelmät ja mukavuudet mitä nykyään autoissa on ja ollut jo pitkään. Esim. ABS-jarrut, elektroninen moottorinohjaus, ajonvakautukset, ohjaustehostin jne. mitä nyt muutamia mieleen tulee, minkä puuttuminen muuttaa auton käyttäytymistä aika merkittävästi.

Osuva kommentti. Vuosi vuodelta on turhempaa manuaalivaihteiston opettelu. Esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, kun tyttäreni tulee aika hankkia ajokortti, opetan hänelle varmasti ajamisen automaattivaihteisella, jos harrastuneisuutta riittää voi sitten kun liikennetilanteet sujuu automaatilla, opetella sen manuaalinkin, joka löytyy harrasteautosta. Nykysysteemi, että opetellaan väkisin manuaalivaihteistolla, on järjetön, koska pitää oppia kaksi vaikeaa asiaa, liikenne ja kytkintuntuma, samaan aikaan.

Jenkeissähän tilanne on ollut jo 1960-luvulta sellainen, että automaatilla ajetaan pääosin, manuaalivaihteistot ovat erikoistapaus. Jotkut osaa ajaa manuaalilla, jotkut ei. Auto valitaan sen mukaan. Toki tästä saadaan hauskoja kohtauksia toimintaleffoihin, kun pitäisi nopeasti johonkin ajaa ja sitten päähenkilö onkin tyyliin "I can't drive stick shift", mutta käytännön ongelma manuaalivaihteiston osaamattomuus ei ole.

P.S. Moni luulee osaavansa ajaa manuaalivaihteistolla, mutta jos pistettäisiin jonkun urheiluauton rattiin, polttaisivat kytkimen alta aikayksikön. Jos tehoja on paljon, ei kaasua voi käyttää niin ronskisti kuin normiautoissa, ennen kuin kytkin on todella ottanut kiinni. Muuten kytkin jää luistamaan, ja palaneen käry saattelee matkaan..

Jos ajaa inssin automaattivaihteisella autolla, tulee korttiin merkintä siitä. Ei saa ajaa manuaalivaihteisella.

Vierailija kirjoitti:

autoinssi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä automaattivaihteista autoa pojalle tässä vaiheessa. Eihän se sillä tavalla kytkintä ja vaihteita opi käyttämään!

Ite olin alkuun tosi epävarma kuski just sen auton käsittelyn kanssa. Ihan kelvollinen kuski tuli lopulta minustakin, ei siis kannata luovuttaa. Omalla kohdalla kytkintuntuma löyty sillä, että ajoin mahdollisimman paljo ja mahdollisimman monella eri autolla. Sen jälkeen ollu ihan sama, minkä auton ottaa alle, ei jännitä ajaa, eikä nyi. Ei se oo auton vika, jos ei osaa sillä ajaa, niinku joku tuolla edellä arveli.

Miksi ihmeessä vielä tänä päivänä pitäisi kaikkien osata manuaalivaihteisella ajaa? Johan koko polttomoottoriautot on poistumassa liikenteestä kohtapuoliin ja sähköautoissa nyt ei ainakaan mitään manuaalivaihteita ole.

Polttomoottoriautoihinkaan kukaan järkevä uuteen autoon ei enää ota manuaalia, kun automaatti on joka osa-alueella nykyään niin paljon parempi. Kaikkia automalleja ei edes saa enää manuaalina.

Eihän nykyään opetella ajamaan esimerkiksi millään 80-luvun tekniikalla olevalla autolla mistä puuttuu muutenkin kaikki elektroniset järjestelmät ja mukavuudet mitä nykyään autoissa on ja ollut jo pitkään. Esim. ABS-jarrut, elektroninen moottorinohjaus, ajonvakautukset, ohjaustehostin jne. mitä nyt muutamia mieleen tulee, minkä puuttuminen muuttaa auton käyttäytymistä aika merkittävästi.

Osuva kommentti. Vuosi vuodelta on turhempaa manuaalivaihteiston opettelu. Esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, kun tyttäreni tulee aika hankkia ajokortti, opetan hänelle varmasti ajamisen automaattivaihteisella, jos harrastuneisuutta riittää voi sitten kun liikennetilanteet sujuu automaatilla, opetella sen manuaalinkin, joka löytyy harrasteautosta. Nykysysteemi, että opetellaan väkisin manuaalivaihteistolla, on järjetön, koska pitää oppia kaksi vaikeaa asiaa, liikenne ja kytkintuntuma, samaan aikaan.

Jenkeissähän tilanne on ollut jo 1960-luvulta sellainen, että automaatilla ajetaan pääosin, manuaalivaihteistot ovat erikoistapaus. Jotkut osaa ajaa manuaalilla, jotkut ei. Auto valitaan sen mukaan. Toki tästä saadaan hauskoja kohtauksia toimintaleffoihin, kun pitäisi nopeasti johonkin ajaa ja sitten päähenkilö onkin tyyliin "I can't drive stick shift", mutta käytännön ongelma manuaalivaihteiston osaamattomuus ei ole.

P.S. Moni luulee osaavansa ajaa manuaalivaihteistolla, mutta jos pistettäisiin jonkun urheiluauton rattiin, polttaisivat kytkimen alta aikayksikön. Jos tehoja on paljon, ei kaasua voi käyttää niin ronskisti kuin normiautoissa, ennen kuin kytkin on todella ottanut kiinni. Muuten kytkin jää luistamaan, ja palaneen käry saattelee matkaan..

Jos ajaa inssin automaattivaihteisella autolla, tulee korttiin merkintä siitä. Ei saa ajaa manuaalivaihteisella.

Onhan se melkoinen handycap jos ajokortissa on rajoitettu manuaalivaihteiset pois, siksi missään autokoulussa ei ole automaativaihteista ajo-opetusautoa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Minusta kaikki nuoret pitäisi opettaa ajamaan viimeistään 14 vuotiaana. Jossain mökkitiellä, soramontulla tms. Aloitin 14 v., 16 v ajelin kuin vanha tekijä.

Enpä nyt tiedä, kun siellä mökkitiellä voi oppia huonoja tapoja joista todella vaikea päästä eroon.

Olen ollut monta kertaa opetuslupa opetajana. Mieleen on jäänyt yksi jolla oli ollut peltoauto ja omasta ja äitinsä mielestä osasi jo ajaa hyvin. Jouduttiin tekemään todella paljon töitä että saatiin "rallimaneerit" pois ajamisesta. Oikeassa liikenteessä ei voi lähteä aina liikkeille renkaat sutien eikä risteyksistä voi kääntyä siten että pyöristää ajolinjan kulkemaan vastakkaisen liikenteen kaistan kautta.

Sitten oli toinen jolla oli ollut skootteri ja harrastanut ratsastusta. Skootterin vuoksi vaihteiden oppiminen oli todella vaikeaa ja hevoskokemuksen vuoksi tahkottiin pitkään sitä että auto ei välitä vaikka kääntelee päätä, hevosen vuoksi kun pitäisi pitää koko ajan katse menosuunnassa.

Helppoja opetettavia ovat ne joilla ei ole valmiiksi haitallisia ajotapoja, eikä ole mitään tekniikka kammoa.

Pääsääntöisesti pojilla on parepi kyky hahmottaa avaruutta ja liikettä, joka sitten ulosmitataan törkeästi sillä että vauhtia on liikaa ja otetaan riskejä. Jarrut ei toimi poikien autoissa yhtään paremmin kuin tyttöjen autoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tosiaan johtua paljon autostakin. Olen itse ollut aina hyvä kuski, mutta jouduin jonkin aikaa ajamaan sellaisella vanhalla, epävarmalla prutkulla, joka ihan selvästi vaikutti ajamiseeni. Luulin jo, että omat ajotaitoni olivat karisseet, kun oma olo ajaessa oli niin epävarma. Tilanne kuitenkin muuttui täysin kun sain eri auton alleni. Sekin vanha, mutta jostain syystä itselle sopivampi.

Ehkä se teidän auto on vaikka mitoiltaan sellainen, ettei poika hahmota autoa kokonaisuudessaan tms. Ehkä on ajoltaan tosi erilainen kuin autokoulun auto?

Kannattaa ainakin kokeilla ajaa muitakin malleja.

Jos oikeasti olisit hyvä kuski niin osaisit ajaa kaikilla autoilla... Kummasti ainakin minä osaan ajaa autolla kuin autolla hyvin vaikka parhaana päivänä saatan ajaa viidellä eri autolla.

Tämä on muuten hyvä hyvän kuskin määritelmä. Että osaa ajaa kaikilla autoilla heti sujuvasti. Esim. kytkinjalka on siis niin "tarkka" motoriikaltaan, että osaa tunnustella sen käytön heti ensimmäisestä kerrasta alkaen. Toki hyvä kuski myös ennakoi tilanteita hyvin, eli auton joka puolta pitää tarkkailla jatkuvasti, ei ajeta vain eteenpäin tuijottaen.

Tämä on sama asia kuin "käsistään kätevä".  Toisillet hahmottaa nopesti välineen ominaisuudet ja osaa käyttää sitä niin että lopputulos on haluttu. Toiset vaan ei saa mitenkään asioita menemään kuten haluavat, kun eivät vaan hahmota että mikä vaikuttaa mihinkin ja miten virhettä korjataan.

Andymccoys kirjoitti:

olen huomannut että nuorilla kuskeilla on pakko olla aina liikaa vauhtia, en tajua miksi? sitten ei osata seurata suojatietä, kolmioita eikä sivuliikennettä

kortti pois nuorilta! vasta 25 vuotiaana pitäs antaa lupa ajaa autoa ja mopoa

No ensimmäisenän sanon että kaikilla ei ole liikaa vauhtia ja B-kortti pitäisi kuulua pakollisena 9. lukan kevään opetusohjelmaan ja kortin saisi kun oppiaine on suoritettu hyväksytysti ja alussa ajaminen olisi rajoitettua. Voitaisiin rajoittaa niin että kyydissä saa olla vain perheenjäseniä, tai muita viranomaisille hyväksytettyjä henkilöitä ja huonossa kelissä ja pimeällä saisi ajaa vain enakolta hyväksytettyjä reittejä. 18 vuottiaana rajoitukset poistuisivat.

Ja mitä tuohon liikaan vauhtiin tulee, niin se on vain väärää asennetta, jota pitää yrittää korjata opetuksella. Suomessa vieläkin on ihan liikaa vauhdin ja autoilun ihannointia ja autolija arvotetaan jalankulkijaa arvokkaammaksi. Tieliikennelaissa kuitenkin suojatiellä väistämisvelvollisuus on autoilijalla ja suojatielle tuleva jalankulkija on se jota väistetään. Tämä pitäisi takoa kaikkien selkärankaan jos peruskoulussa.

Itse olin autokoulun jäljiltä aika epävarma kuski, osasin kyllä ajaa mutta ainakin itsestä tuntui ettei oikein vielä osaa. Sain kuitenkin heti oman auton(ostin omilla kesätienesteillä) ja ajoin heti ensimmäisen viikonlopun suunnilleen yötäpäivää pillurallia. Parissa päivässä tuli enemmän tunteja kuin autokoulussa yhteensä. Tämän jälkeen olin täysin rutinoitunut kuski ja luultavasti parempi kuin nyt kohta viisikymppisenä, kun ajatus alkaa jo pätkiä.

Jotkut oppivat hitaammin kuin toiset, kovalla harjoituksella kuitenkin luulisin että jokainen oppii. Eräs kaverini oli tosi huono kuski ja on kyllä aika huono vieläkin, mutta hänkin osaa ajaa taitojensa puitteissa, eikä ole koskaan pahemmin kolaroinut.

Luulen että kyse on paljolti 3D-hahmotuksesta. Kaikki eivät ajattele kolmiulotteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajoin vasta kolmekymppisenä kortin ja kortti minulla on ollut reilu 2 vuotta nyt.

Ihme että sain ajokortin! Manuaalivaihteilla ajo oli jotain aivan hirveää. Ei pystynyt keskittymään liikenteeseen kunnolla kun piti miettiä että mikä vaihde ja voi ei liikennevalotkin ja taas sai miettiä vaihdetta, kytkintä ja sitä ettei auto sammu plus vielä seurata sitä liikennettä!

Meillä on onneksi itsellä automaattivaihteinen auto jossa hyvä peruutustutka ja muutenkin sillä on kiva ajaa kun luottaa autoon, siis siihen ettei se sammu liikenteessä ja kiihtyy kiihdytyskaistoilla.

Olen mielestäni hyvä ja varma kuski ja uskallan ajaa kaupungissakin. Nyt pystyy keskittymään olennaiseen eli liikenteen seuraamiseen. Varovainen kuski olen edelleen ja se tekee ajajasta mielestäni juuri hyvän kuskin.

Manuaalivaihteilla ei olisi onnistunut ajo kyllä pidemmän päälle. Olisi ajo varmaan samanlaista kuin ap:n pojalla.

Autosta se on paljon kiinni kyllä.

Ja yksin ollessa ajan paremmin kuin silloin jos joku on kyydissä ja varsinkin sellainen joka arvostelee ajoa.

Autoilu on niin kuin muutkin taidot, toiset ovat taitavampia ja toiset tarvitsevat enemmän harjoittelemista.

Siihen liittyy niin monta hahmottamisjuttua ja koordinaation hallintaa. Hyvän kuskin tekee mielestäni hyvä hahmotuskyky, varmuus ja toisten huomioiminen liikenteessä. Varovaiset kuskit ovat arvaamattomia.

Minä ajoin mitään moottoriajoneuvoa ekaa kertaa 18v kun aloin opetella autolla ajamista. Isäni opetti ja ajoimme paljon enemmän kuin autokoulussa ajettaisiin. Minulla oli vaikeuksia hahmottaa auton ulottuuvuuksia ja opetusajossa ajoin mm. lumipenkkaan pari kertaa, olin hidas oppija. Mutta siinä 3kk ajoharjoitusten ja inssin jälkeen ajaminen oli jo ihan tasaista, enkä koskaan kolhinut autoa.

Vähän oudolta kuulostaa, että puoli vuotta päivittäistä ajoa ja silti noin epävarma kuski. Onko hänellä joku hahmotushäiriö?

autoinssi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä automaattivaihteista autoa pojalle tässä vaiheessa. Eihän se sillä tavalla kytkintä ja vaihteita opi käyttämään!

Ite olin alkuun tosi epävarma kuski just sen auton käsittelyn kanssa. Ihan kelvollinen kuski tuli lopulta minustakin, ei siis kannata luovuttaa. Omalla kohdalla kytkintuntuma löyty sillä, että ajoin mahdollisimman paljo ja mahdollisimman monella eri autolla. Sen jälkeen ollu ihan sama, minkä auton ottaa alle, ei jännitä ajaa, eikä nyi. Ei se oo auton vika, jos ei osaa sillä ajaa, niinku joku tuolla edellä arveli.

Miksi ihmeessä vielä tänä päivänä pitäisi kaikkien osata manuaalivaihteisella ajaa? Johan koko polttomoottoriautot on poistumassa liikenteestä kohtapuoliin ja sähköautoissa nyt ei ainakaan mitään manuaalivaihteita ole.

Polttomoottoriautoihinkaan kukaan järkevä uuteen autoon ei enää ota manuaalia, kun automaatti on joka osa-alueella nykyään niin paljon parempi. Kaikkia automalleja ei edes saa enää manuaalina.

Eihän nykyään opetella ajamaan esimerkiksi millään 80-luvun tekniikalla olevalla autolla mistä puuttuu muutenkin kaikki elektroniset järjestelmät ja mukavuudet mitä nykyään autoissa on ja ollut jo pitkään. Esim. ABS-jarrut, elektroninen moottorinohjaus, ajonvakautukset, ohjaustehostin jne. mitä nyt muutamia mieleen tulee, minkä puuttuminen muuttaa auton käyttäytymistä aika merkittävästi.

Osuva kommentti. Vuosi vuodelta on turhempaa manuaalivaihteiston opettelu. Esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, kun tyttäreni tulee aika hankkia ajokortti, opetan hänelle varmasti ajamisen automaattivaihteisella, jos harrastuneisuutta riittää voi sitten kun liikennetilanteet sujuu automaatilla, opetella sen manuaalinkin, joka löytyy harrasteautosta. Nykysysteemi, että opetellaan väkisin manuaalivaihteistolla, on järjetön, koska pitää oppia kaksi vaikeaa asiaa, liikenne ja kytkintuntuma, samaan aikaan.

Jenkeissähän tilanne on ollut jo 1960-luvulta sellainen, että automaatilla ajetaan pääosin, manuaalivaihteistot ovat erikoistapaus. Jotkut osaa ajaa manuaalilla, jotkut ei. Auto valitaan sen mukaan. Toki tästä saadaan hauskoja kohtauksia toimintaleffoihin, kun pitäisi nopeasti johonkin ajaa ja sitten päähenkilö onkin tyyliin "I can't drive stick shift", mutta käytännön ongelma manuaalivaihteiston osaamattomuus ei ole.

P.S. Moni luulee osaavansa ajaa manuaalivaihteistolla, mutta jos pistettäisiin jonkun urheiluauton rattiin, polttaisivat kytkimen alta aikayksikön. Jos tehoja on paljon, ei kaasua voi käyttää niin ronskisti kuin normiautoissa, ennen kuin kytkin on todella ottanut kiinni. Muuten kytkin jää luistamaan, ja palaneen käry saattelee matkaan..

Miten urheiluautolla ajaminen liittyy mitenkään siihen, osaako ajaa tavallisella manuaalivaihteisella henkilöautolla? Koska siitähän tässä on koko ajan ollut kyse, eikä todellakaan mistään urheiluautoista.

Vähän sama kun sanoisi, että pitää osata ajaa linja-autoa ja rekkaa, jotta voi sanoa osaavansa ajaa autoa. Logiikkasi on naurettava.

Auton sammuminen risteykseen ei haittaa mitään kuhan ei vastaantulevien kaistalle sammu. Kyllähän se siitä taas käynnistyy.

Itselle oli vaikea oppia kytkimen käyttöä. Kyllä puolen vuoden päästä oli sitten hallussa kun olin paljon ajellut, mutta vaatihan se treeniä. Myös tolppaan olen työpaikan pihassa juuri kortin saatuani peruuttanut, aika tavallista ja siitähän oppii paremmaksi peilien käyttäjäksi.

Älä huoli, kyllä poikasi ajotaito tuosta kehittyy. Siihen auttaa vain ja ainoastaan ajaminen.

En uskaltanut ajaa nuorena kotikaupunkini (tuppukylä) keskustassa, mutta nykyään Pariisissakaan autoilu ei pelota. Rohkaise vaan poikaasi ajamaan, hyvä kuski hänestä tulee!

Rauhallinen, auton hallinta hyvä, ei nykivää tms. Tuntuu hallitsevan hyvin liikennesäännöt ja kaupungilla ajon. Tyttö kyseessä.

Inssissä kehuttiin tasaisesta ajosta ja sanoi, että hyvä suoritus.

Kotona opetettu ajamaan. Inssiin vasta sitten, kun katsottiin, että on turvallinen liikenteessä, ei sillä periaatteella, että kunhan pääsisi inssistä läpi.

Ei aiempaa ajokokemusta ( mopot tms). Serkullansa oli mopoauto kolme vuotta ja saanut ajaa kotonaan peltoautoilla. Vieläkään ei oikein hallitse liikennesääntöjä. Auton hallinta vissiin ok muuten, mutta peruutus ei suju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissä on myös yksi mielenkiintoinen tapaus. Tässä vaiheessa jo kokenut kuski ja erittäin taitava, mutta en pysty olemaan hänen kyydissään pitkillä automatkoilla, koska hän tekee ajaessaan jatkuvasti pientä mutta kuitenkin selvästi tuntuvaa nykivää sivuliikettä. Tulen siitä huonovointiseksi, vaikka yleensä en kärsi matkapahoinvoinnista. Olisi kiva tietää, mistä tuollainen voi johtua.

Itselläni entinen työkaveri oli juuri tuollainen. Loistava kuski, harrastanut nuorempana autourheiluakin, mutta maantiellä ajaessa nyki sivusuunnassa autoa, ja kyydissä tuli huono olo. Veikkaan, että nykiminen johtui juuri tuosta autourheilutaustasta. Hän halusi koko ajan pitää tuntumaa pitoon, eli miten auto lähtisi ohjautumaan, jos pitäisi tosissaan tehdä kääntöliikettä.

Ei ole sitten kuullut ESP:stä vai millä museoautolla ajeli?

Nykyautoissahan joissa on tuo järjestelmä niin se ohjaa autoa jarruttamalla eri pyöriä yksitellen yms juuri siihen suuntaan mihin rattia kääntää eikä kuljettajan tarvitse ottaa huomioon esim. tienpinnan liukkautta siinä määrin mitä ennen tai pyöritellä rattia edestakaisin auton oikaisemiseksi.

Niimpä niin, sinunlaisesi ovat juuri niitä jotka talvi yllättää joka vuosi ja pelti rytisee siinä vaiheessa kun ne fysiikan lait tulee lopulta jossain tilanteesa vastaan riippumatta autoon lastatun elektroniikan ja erilaisten järjestelmien määrästä. Se nimittäin jossain vaiheessa tulee tapahtumaan aika yllättäen vaikka kaikki menisikin siihen asti "hyvin" elektroniikka-avusteisesti vaikka todellisuudessa ollaan koko ajan lähellä onnettomuutta. 

Jos ESP joutuu puuttumaan ajoon normaalisti eli huomaat sen merkkivalon vilkkuvan mittaristossa niin silloin pitäisi viimeistään hälytyskellojen soida että nyt ollaan vaarallisella vyöhykkeellä ja nopeutta on pudotettava reilusti. Järjestelmä on hyvä esimerkiksi yllättävissä väistötilanteissa ym. jolloin voi olla sen olemassaolosta kiinni pysyykö auto tiellä vai ei vähän kokeneemmallakin kuljettajalla, mutta jos ajetaan sen varassa koko ajan niin se on todella vaarallista! 

Ajo-opetuksessa pitäisi ehdottomasti esimerkiksi liukkaan kelin koulutus ajaa autolla, jossa ei ole näitä järjestelmiä, että olisi edes jonkinlainen tuntuma siihen miten auto oikeasti käyttäytyy liukkaalla. On nimittäin paljon nuoria kuljettajia joilla ei ole oikeasti minkäänlaista tuntumaa auton käyttäytymiseen kun kaikki on niin automatisoitu.

Pidetään ihan normaalina että talviliukkaalla keltaiset kolmiot vilkkuu mittaristossa vähän väliä kun ajamisesta on järki poissa ja mennään tuurilla auton elektroniikan varassa, vanhalla autolla nämä ajaisi ulos tai kolarin viimeistään heti ensimmäisessä liukkaassa mutkassa. 

Joko hänellä on näön kanssa ongelmia tai sitten hermoilee, jos mäkätät kriittisenä vieressä.

Hänen pitäisi saada harjoitella kaikessa rauhassa auton hallintaa jossain rauhallisella alueella, missä ei ole paljon liikennettä.

Edes tyhjällä isolla parkkipaikalla esim. ilta-aikaan.

Toisaalta hän tuntuu arastelevan ja jännittävän jonka takia ehkä tulee sattumia ja toisaalta ehkä osaamisessa on puutteita. Miten hän ajaa eri ihmisten ollessa kyydissä tai yksin? Onko hänellä käytössä auto jolla saa harjoitellakin vai parempi johon ei saa tulla naarmuakaan? Liekö opetus ollut riittävää vai karsittua? Hän ehkä tarttee lisää oppia auton käsittelyssä ja tilannetajua, teorian ja säännöt luultavasti osaa. Oletko itse kyllin kärsivällinen opettaja vai onko parempi hankkia oppia muualta? Jokainen on erilainen. Kaveri joka oli ajanut pitkään koneita ja varmasti autoakin ennen kortin saantia oli ratissa aluksi kovin varovainen ja pitkän ajan jälkeen on vieläkin rauhallinen kuski, kaupungissa sentään jo ajaa. Toinen ajoi aivan liian lähellä reunaa, hirvitti. Joku osasi käsitellä autoa vaan leikki liikaa. Eräs ei piitannut säännöistä ja autotkin oli vähän mitä sattuu. Kulmikkaasti ajavakin on nähty. Kaikki miespuolisia. Poikaa ei saa moittia vaan pitää neuvoa, lisää oppia niin hyvä tulee. Hyvä silti kun ajaa eikä pidä korttia laatikossa.