Kuvaile 3-6kk sitten ajokortin saaneen ajotaitoa. Poikani ajaminen on tosi epävarmaa ja nykivää..

Minä ajoin vasta kolmekymppisenä kortin ja kortti minulla on ollut reilu 2 vuotta nyt.

Ihme että sain ajokortin! Manuaalivaihteilla ajo oli jotain aivan hirveää. Ei pystynyt keskittymään liikenteeseen kunnolla kun piti miettiä että mikä vaihde ja voi ei liikennevalotkin ja taas sai miettiä vaihdetta, kytkintä ja sitä ettei auto sammu plus vielä seurata sitä liikennettä!

Meillä on onneksi itsellä automaattivaihteinen auto jossa hyvä peruutustutka ja muutenkin sillä on kiva ajaa kun luottaa autoon, siis siihen ettei se sammu liikenteessä ja kiihtyy kiihdytyskaistoilla.

Olen mielestäni hyvä ja varma kuski ja uskallan ajaa kaupungissakin. Nyt pystyy keskittymään olennaiseen eli liikenteen seuraamiseen. Varovainen kuski olen edelleen ja se tekee ajajasta mielestäni juuri hyvän kuskin.

Manuaalivaihteilla ei olisi onnistunut ajo kyllä pidemmän päälle. Olisi ajo varmaan samanlaista kuin ap:n pojalla.

Autosta se on paljon kiinni kyllä.

Ja yksin ollessa ajan paremmin kuin silloin jos joku on kyydissä ja varsinkin sellainen joka arvostelee ajoa.

Asia on pläkä selvä, pojasta ei tule autoilijaa, koordinaatio ja hahmotushäiriö.

Poikasi oppii kyllä kunhan et ole sönköttämässä vieressä. Sinua hän eniten jännittää. Itselläni jäi ajaminen 18 vuodeksi typerän isän ja vielä typerämmän poikaystävän vuoksi. Isä piti "autokoulua" ja poikaystävä kopeloi ajaessani.

Vasta kun hankin oman auton, alkoi kiinnostaa ajaminen ja sitä olenkin sittemmin tehnyt päivittäin. Ei sakkoja, mutta mainituille ukoille niitä siunaantuu koko ajan. Ja itseaiheutettuja peltivammoja. Tyypillisesti pakittavat parkkiksella jonkun kylkeen.

Jos raajojen motoriikka ei toimi voisi olla neurologinen vika.

Minulla ei ole ajokorttia, mutta on tullut istuttua jo todella monen vasta kortin saaneen kaverin ja sukulaisen kyydissä. Tämän perusteella voin sanoa, että kokemattomissa kuskeissa yksinkertaisesti vaan on todella isoja eroja ajotaidoissa ja ajovarmuudessa. (Varmuus ja taidot ovat muuten eri asia.) Joillakin heikko suoriutuminen liittyy jännittämiseen, toisilla ei, ja jotkut ajavat loistavasti vaikka jännittäisivätkin. Jokaisen näistä kuskeista tunsin jo ennen kuin he ajoivat korttinsa, eikä heistä olisi mitenkään voinut etukäteen arvata, kuka tulee oppimaan ajamisen hyvin ja kuka ei. No yhden kohdalla arvasin kyllä ihan oikein, että voi olla luvassa vaikeuksia, koska olen aina epäillyt, että hänellä on diagnosoimaton tarkkaavaisuushäiriö. Muuten tuo oppiminen ei ole noudattanut juuri mitään logiikkaa. Ei edes sukupuolen suhteen sitkeästä myytistä huolimatta, no ehkä naiset ovat pärjänneet keskimäärin hieman paremmin jos jotain, koska vaikuttaa siltä, että heidän on ollut helpompi keskittyä ja motivoitua opetuksen tarkkaan seuraamiseen ja he tunnistavat omia heikkouksiaan. Samoin kotiopetetut tuntuvat pärjäävän keskimäärin vähän paremmin. Kaveripiirissä on myös yksi mielenkiintoinen tapaus. Tässä vaiheessa jo kokenut kuski ja erittäin taitava, mutta en pysty olemaan hänen kyydissään pitkillä automatkoilla, koska hän tekee ajaessaan jatkuvasti pientä mutta kuitenkin selvästi tuntuvaa nykivää sivuliikettä. Tulen siitä huonovointiseksi, vaikka yleensä en kärsi matkapahoinvoinnista. Olisi kiva tietää, mistä tuollainen voi johtua.

Aloittajalle haluaisin sanoa, että älä turhaan vaivaa päätäsi sillä, miksi poikasi on kömpelö kuski. Ei siihen todennäköisesti ole olemassa mitään erityistä syytä, eikä tarvitsekaan olla. Vähän niin kuin esimerkiksi joillakin on luonnostaan kaunis lauluääni ja toiset eivät saa sellaista haroittelemallakaan. Olemme erilaisia. Anna pojan harjaantua rauhassa jonkin aikaa. Jos parin vuoden ahkeran ajamisen jälkeen on edelleen sama meininki niin asian voi ottaa jo puheeksi jos siltä tuntuu.

Ehkä ajamisen sulavuus on parempaa kun kukaan ei häiritse vieressä? Vaikkei tulisi mitään suoran ilkeää kommenttia ajosta, niin kyllä sellainen arvosteleva tarkkailija hermostuttaa. Anna ajaa yksin ja kannusta ajamaan vieraitakin reittejä, ehkä itsevarmuus kehittyisi kun huomaa pärjäävänsä? En ole kyllä ihan varma mikä sua pelottaa jos havainnointi on kunnossa ja sulavuus ainoa ongelma.

Itse huomasin ajavani töksähtävämmin kun kyydissä oli kaveri joka oli aikoinaan arvostellut ajamista ja viimeksikin kommentoi kaikkea "tuolla on punainen valo" vaikka aloin jarruttaa heti kun alkoi vaihtua ja epäili että mahtaako parkkihalli ovet aueta, vaikka ajoin sinne toisen auton perässä. Ilmeisesti ajatteli että ollaan jonossa ajamassa ovia päin :D

Toisaalta kun pääsi kerran itse ratin taakse meinasi heti ajaa kolmion takaa auton alle, että eipä hänen mielipiteestä pitäisi kovasti välittää. Sanoi nyt myös että välillä pelottaa sun kyydissä. Sitten päätin että kaikille parasta jos tuo on hänen vika kerta mun kyydissä, ja sanoinkin näin.

Ilmoita se suomen surkein kuski kisaan...

Me aloitettiin viime viikolla 16 vuotiaan kanssa ajotunnit ja ei ollut mitään ongelmia, ihan maantienopeuksilla jo ajettiin. Eikä ole mopoa ollut.

Järjestä pojalle tilaisuuksia päästä harjoittelemaan OIKEASTI ajamista. Siitä kannattaa vaikka maksaa. Eli peltoautoilua tai radalla autoilua tai liukkaalla radalla jne. Miksei jotain missä vähän kilpaillaankin, tyyliin carting tms. Että oikeasti keskittyisi siihen ajamisen kokonaiskokemukseen eikä vain yksittäisiin asioihin. Liikenteessä on tarkat säännöt joka puolella eikä voi itse harjoitella kiihdyttämistä, jarruttamista, kääntämistä yms. Myös julkisilla sorateillä ajamisesta poika voisi saada tosi hyvää kokemusta. Kaupungin liikenteessä ei vain millään voi oppia kunnollista auton hallintaa ja tuntumaa tilannenopeuksista esimerkiksi pidon suhteen. Sorateillä on sekin hyvä puoli, että siellä täytyy väistellä kuoppia ja etsiä pitäviä kohtia, joten oppii hahmottamaan missä kohdassa jokainen rengas on ja oppii ajamaan oikeasta kohdasta vaikka täytyisi osua renkaan leveyden tarkkuudella kahden kuopan väliin. Myös joku mönkijä- tai lumikelkkasafari voisi olla sopivaa harjottelua.

Ihan normaalilta tuo kuulostaa. Puoli vuotta on lyhyt aika ajorutiinin kehittymiselle. Autokoulussa ajetaan loppujen lopuksi todella pieni määrä eikä sen aikana tulla huippukuskiksi vaikka palstalle on tietysti pesiytyneet kaikki kimiräikköset.

Nykyään on aika vähän maksuttomia harjoittelupaikkoja nuorille kun jääradat ja hiekkakuopat on suojeltuja.

Esim. opetuslupalaiselle voi tulla ihan eri kilometrimäärät pohjalle jos opettaja vaan jaksaa ajella oppilaan kanssa.

Niin joo ja se oikeassa reunassa ajaminen: autokoulussa opetetaan tiukasti oikeassa reunassa pysymistä jotta vältetään kohtaamisonnettomuudet. On pienempi paha ajaa ojaan kuin nokkakolari.

Kuulostaa siltä että hän voi olla hyvinkin turvallinen kuski siitä huolimatta että auton hallinta on haasteellista, ja turvallisuus on tärkeintä. Se mitä jotkut täällä huutelevat "tosimiehistä" ja peltorallista on eri asia. On paljon parempi olla liikenteessä tarkka ja varovainen kuin lähteä leikkimään muiden ja oman itsen hengellä. Taitava rattimestari tunnetusti selviää tilanteista joihin fiksu kuski ei koskaan edes joudu.

Kannattaa opettaa kytkimen käyttö, vaihteella jarrutus ja peruuttaminen ja se että nopeus on sellainen että auto liikkuu toivotussa linjassa ja pysähtyy halutussa kohdassa tilanteessa kuin tilanteessa. Ei saa huutaa eikä valittaa huvikseen. Jos luottoa lapseen löytyy niin mahdollisimman paljon yksin ajoa. Autolla ajaminen ei ole vaikeaa mutta kaikki eivät siitä pidä ja siksi eivät opi ikinä edes kytkimen käyttöä. Muista kehua jos lapsi ajaa hyvin tai tekee oikein!

Suosittelen jatkamaan sitä fillarointia, jos se kerta sujui mallikkaasti.

Kuulostaa siltä että poikasi on vaaraksi itselleen ja muille tielläliikkujille. Ei kaikista ole auton ajajiksi ja se on ihan fine joten kannattaisi ohjata poikaa julkisten käyttäjäksi ennen kuin sattuu mitään vahinkoa.

Ajan autoani vuosikymmenten kokemuksella ja mielelläni. Kuitenkin sujuvuus kärsii heti, kun äijäkulta istuu vieressä. Itse hyvänä ajajana ei aina malta pitää suutaan kiinni ja vaikka pitäisikin, minusta tuntuu, että ajattelee arvostellen kuitenkin.:D

Voisiko poikasi käydä nyt ajamassa jossain jäätadalla ym autolla. Jos saisi keskittyä liikenteen sijaan vain auton hallintaan. Sen jälkeen kun auton hallinta ei vaadi huomiota on helppo ajaa liikenteessäkin.

Meidän 16 v ajaa sujuvasti traktoria, kortin sai tammikuussa. Ja autollakin ajaa jo sujuvasti vaikka ajellut vaan pellolla, pihalla jne. Mutta auton käsittely on hyvin hallussa. Esimerkiksi peruuttaa autolla peräkärryn kanssa ahtaisiin paikkoihin helposti. Minä kun en osaa peruuttaa peräkärryn kanssa niin otan aina pojan mukaan jos joudun ajella kärryn kanssa ja sitten esim maatilallamme vaihdamme kuskia ja poima hoitaa peruuttamisen. Tai jos joudun liikennepaikoilla peruuttamaan peräkärryn kanssa niin poika neuvoo vierestä mihin kääntää.

Autolla ajaminen ei vaan ole kaikkien juttu. Näkeehän sitä sellaisia keski-ikäisiäkin ihmisiä autonratissa, joiden ei vaan oikeasti pitäisi ajaa metriäkään koska siihen ajamiseen ei vuosikausien kokemuksesta huolimatta ole tullut yhtään varmuutta. Ja ei, kuskin ei pidä olla uhkarohkea ja rehvakas "luu ulkona"-ajaja, mutta ei se kauhusta jäykkänä istuva ja rattia rystyset valkoisena puristava tyyppikään ole yhtään sen turvallisempi.

Ikääntyneistä/eläkeikäisistä kuskeista puhumattakaan.

Luulisi, että varsinkin nykyisin kun autoilu on suoraan s##tanasta nämä tyypit jo "kehtaisi" myydä auton pois ja siirtyä julkiseen liikenteeseen. Ei sillä autolla ole mikään pakko ole ajaa vaikka ajokortti olisikin tullut aikoinaan hankittua.

Keskustelisin kyllä ensimmäisenä kuskin kanssa, miten hän itse tilanteen kokee. Jos on tilaisuus, niin todellakin vaihtaisin automaattivaihteiseen,vaikka ehdotus on täällä kerännyt alapeukkuja. Aluksi vaatii vähän totuttelua, mutta itse ainakin olen tykännyt. En ole ikinä omistanut omaa autoa, mutta olen ajanut paljon erilaisilla autoilla. Automaatitivaihteisen kyydissä on mukavampi, jos kokematon kuski!

Omassa nuoruudessa ajettiin kuin vanhat tekijät ja aika monella nuorella miehellä nyt tuo kömpelyys.Myös millään käsivaihteisella tahdottaisi enään ajaa ja pappa tyyliin kytkimen luistattaminen ajossa ja autokin seisoo pitkän aikaa lähdöissä kun kännykkää pitää tarkistaa joka käänteessä.Kolhuja sitten hölmöissä paikoissa kun huomio taas varmaan muussa.

Joillekin se automaatti on vain parempi vaihtoehto. Pystyy keskittymään paremmin liikennetilanteisiin. Jos ei halua vaihtaa autoa niin sitten vaan harjoittelua ja paljon hiljaisella alueella missä joutuu tekemään liikkeellelähtöjä ja vaihtamisia. Muistaa rauhallisen kytkinjalan ja kytkintuntuman eikä repäise kytkintä heti ylös. Autokoulustakin voi ostaa esim 1-2 tuntia treeniä opettajan kanssa jos tuntuu ettei sulla itellä rahkeet riitä opettamiseen. Nykylainsäädännöllä autokoulussa ajetaan auttamattoman vähän ja se ei riitä monelle, joka ei koskaan ole istunut moottoriajoneuvon ratissa.

Nykysuomessa on jo ihan ok ajaa automaatilla.

Menkää illalla/yöllä isolle parkkipaikalle treenaamaan liikkeellelähtöjä ja peruuttelua jne. Tai jos poika ei suostu sun kanssa lähtemään niin käyköön yksin harjottelemassa.

Vaikka jännittää ja on epävarma, niin eihän tuo oo ok, jos ei hahmota auton linjoja parkkiksella ja törmäilee muihin.