Lue keskustelun säännöt.
Mies muuttuu lapsiviikolla lyhytpinnaiseksi,
25.03.2019 |
koska ei pääse omiin harrastuksiinsa. Lapset täällä joka toinen viikko. Huomaan, että ei pidä siitä, kun pääsen samalla tavalla omiin menoihini viikosta toiseen ja joutuu itse harventamaan harrasteitaan.
Toinen on matkojen suunnittelu. Mies ei ymmärrä, miksi voin reissuta kahdestaan hänen kanssaan, mutta en lähde lapsimatkoille. Mitä iloa niistä olisi, kun en viihdy huvipuistoissa tai peuhaamassa vedessä. Tai edes nukkumassa samassa hotellihuoneessa.
Onko vastaavaa kokemusta muilla?
Kommentit (8)
Mä ihmettelen teitä molempia. Miksi mies haluaa pitää lapsia joka toinen viikko jos ahdistuu niiden läsnäolosta? Ja miksi sä olet isäihmisen kanssa kun et selvästi halua lapsia lähellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas sinä... millaisia neuvoja kaipaat, kun tämä on varmaan viides aloituksesi samasta aiheesta?
Huhhuh. Oletpa varsinainen kumppani. Annat selvästi ymmärtää että miehen lapset on sulle ylimääräinen taakka. Miten tympeää käytöstä.
Mies ei ahdistu lapsista, vaan touhuaa heidän kanssaan ja tekee osuutensa kotitöistä. Myöntää kyllä itsekin, että tarvitsisi aikaa harrastaa silloinkin. Koen kuitenkin, ettei minun tehtävä ole olla vahtina lapsille, vaikka heidän kanssaan ulkoilen ja leikin, luen yms. Varsinainen vastuunottaminen lapsista ei kuitenkaan mielestäni minulle kuulu, vaan vanhemmille.
Matkailun olen tehnyt selväksi alusta alkaen. Meillä on yhteiset kiinnostukset omilla matkoillamme, mutta lasten kanssa matkat olisivat ihan muuta. Mies kyllä jaksaa olla lasten kanssa rannoilla tuntikausia, joten se hänelle suotakoon. Lähteekö kukaan matkoille ilman omaa halua?
ap
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Oletpa varsinainen kumppani. Annat selvästi ymmärtää että miehen lapset on sulle ylimääräinen taakka. Miten tympeää käytöstä.
Kuule, ei ihminen sille mitään voi, että joistakin ihmisistä pitää ja toisista ei. Itse en esimerkiksi kovin hyvin viihdy lasten seurassa. En tietenkään tuo sitä esille, päinvastoin. Pyrin saamaan lapset viihtymään. Mutta, tunteita ei voi pakottaa. En tietenkään ole koskaan seurustellutkaan miehen kanssa, jolla olisi lapsia. Olen jo viisikymppinen ja naimisissa ilman lapsia. On yksisilmäistä nimitellä ketään tympeäksi Sen vuoksi, ettei tämä suostu hoitamaan muiden lapsia. Ne, jotka suostuvat, ovat hienoja ihmisiä mutta ei nekään ole huonoja, joille se ei sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siis on ongelma? Se miehen valitus/väärä asenne? Miten se konkreettisesti ilmenee?
Meillä sama. En todellakaan lähde yhteisille matkoille.
Se toivoo, että osallistuisit myös arkeen lasten kanssa.