Miten narsistisen perheen kultalapsen voisi saada käsittämään vanhempien ongelmat?

Meillä on vähän tuollaista "narsistista" dynamiikkaa perheessämme. On kultalasta, uskottua ja syntipukkia. Olen vanhin kolmesta sisaruksesta. Minä olen perheemme syntipukki. Pikkusiskoni on osittain samassa asemassa, mutta pääsee äidin suosioon kuuntelemalla hänen huoliaan. (Niitä riittää.) Pikkuveljeni on täysiverinen kultalapsi.

Omasta mielestäni olen saanut meistä parhaat kortit. Siskoni on mennyt jotenkin sekaisin siitä, kun on liian nuoresta asti kuunnellut ja kannatellut äitiään. On kuitenkin hyvin riippuvainen tämän hyväksynnästä. Veljelläni on asiat päällisin puolin hyvin, mutta on vielä nuori. Luulen että irtiotto äidistä tulee olemaan kivulias.

Siskoni kanssa emme oikein tule toimeen. Hän on minulle avoimen kateellinen kaikesta hyvästä mitä minulle tapahtuu, tai missä onnistun. Äitini käyttää häntä härskisti kaivamaan kaikenlaisia tietoja, joten en voi kovinkaan paljoa kertoilla siskoilleni - vuotaa kuin seula kaiken mehukkaan äidille. Äitini on saanut siskoni uskomaan että olen paha, haluan erityisesti äidilleni ja siskolleni pahaa. Olen kiero ja katala, vaikka muulta näyttäisi.. huoh. Myönnän, että luovutin ja olen tekemisissä vain pakolliset.

Veljeni kanssa sen sijaan tulemme toimeen. Kyllähän me saamme hyvin erilaista kohtelua, mutta veljeni on silti hyvä tyyppi, ei ole hänen vikansa. Saattaisin tosin kiehua katkeruudesta, jos hän ei olisi muutaman vuoden nuorempi. Kuopuksen lelliminen on helpompi sulattaa. Äiti on aika raivoissaan siitä, että välimme ovat loistavat. Kun asui kotona, yritti vahtia ettemme vietä liikaa aikaa yhdessä. :D Vanhempieni seurassa veljestäni kuoriutuu tosin välillä melko itsekäs ja huonotapainen. Nuorilla luonne vielä kehittyy, eiköhän siitä sitten tokene.

Isä taas on hyvin passiivinen ja alistuva. Tulemme toimeen, siinä se.

________________________________________

Itse kysymykseen: En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän tuollaista "narsistista" dynamiikkaa perheessämme. On kultalasta, uskottua ja syntipukkia. Olen vanhin kolmesta sisaruksesta. Minä olen perheemme syntipukki. Pikkusiskoni on osittain samassa asemassa, mutta pääsee äidin suosioon kuuntelemalla hänen huoliaan. (Niitä riittää.) Pikkuveljeni on täysiverinen kultalapsi.

Omasta mielestäni olen saanut meistä parhaat kortit. Siskoni on mennyt jotenkin sekaisin siitä, kun on liian nuoresta asti kuunnellut ja kannatellut äitiään. On kuitenkin hyvin riippuvainen tämän hyväksynnästä. Veljelläni on asiat päällisin puolin hyvin, mutta on vielä nuori. Luulen että irtiotto äidistä tulee olemaan kivulias.

Siskoni kanssa emme oikein tule toimeen. Hän on minulle avoimen kateellinen kaikesta hyvästä mitä minulle tapahtuu, tai missä onnistun. Äitini käyttää häntä härskisti kaivamaan kaikenlaisia tietoja, joten en voi kovinkaan paljoa kertoilla siskoilleni - vuotaa kuin seula kaiken mehukkaan äidille. Äitini on saanut siskoni uskomaan että olen paha, haluan erityisesti äidilleni ja siskolleni pahaa. Olen kiero ja katala, vaikka muulta näyttäisi.. huoh. Myönnän, että luovutin ja olen tekemisissä vain pakolliset.

Veljeni kanssa sen sijaan tulemme toimeen. Kyllähän me saamme hyvin erilaista kohtelua, mutta veljeni on silti hyvä tyyppi, ei ole hänen vikansa. Saattaisin tosin kiehua katkeruudesta, jos hän ei olisi muutaman vuoden nuorempi. Kuopuksen lelliminen on helpompi sulattaa. Äiti on aika raivoissaan siitä, että välimme ovat loistavat. Kun asui kotona, yritti vahtia ettemme vietä liikaa aikaa yhdessä. :D Vanhempieni seurassa veljestäni kuoriutuu tosin välillä melko itsekäs ja huonotapainen. Nuorilla luonne vielä kehittyy, eiköhän siitä sitten tokene.

Isä taas on hyvin passiivinen ja alistuva. Tulemme toimeen, siinä se.

________________________________________

Itse kysymykseen: En tiedä.

Onko jossain laajempaa kuvausta tuosta narsistin uskotun roolista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän tuollaista "narsistista" dynamiikkaa perheessämme. On kultalasta, uskottua ja syntipukkia. Olen vanhin kolmesta sisaruksesta. Minä olen perheemme syntipukki. Pikkusiskoni on osittain samassa asemassa, mutta pääsee äidin suosioon kuuntelemalla hänen huoliaan. (Niitä riittää.) Pikkuveljeni on täysiverinen kultalapsi.

Omasta mielestäni olen saanut meistä parhaat kortit. Siskoni on mennyt jotenkin sekaisin siitä, kun on liian nuoresta asti kuunnellut ja kannatellut äitiään. On kuitenkin hyvin riippuvainen tämän hyväksynnästä. Veljelläni on asiat päällisin puolin hyvin, mutta on vielä nuori. Luulen että irtiotto äidistä tulee olemaan kivulias.

Siskoni kanssa emme oikein tule toimeen. Hän on minulle avoimen kateellinen kaikesta hyvästä mitä minulle tapahtuu, tai missä onnistun. Äitini käyttää häntä härskisti kaivamaan kaikenlaisia tietoja, joten en voi kovinkaan paljoa kertoilla siskoilleni - vuotaa kuin seula kaiken mehukkaan äidille. Äitini on saanut siskoni uskomaan että olen paha, haluan erityisesti äidilleni ja siskolleni pahaa. Olen kiero ja katala, vaikka muulta näyttäisi.. huoh. Myönnän, että luovutin ja olen tekemisissä vain pakolliset.

Veljeni kanssa sen sijaan tulemme toimeen. Kyllähän me saamme hyvin erilaista kohtelua, mutta veljeni on silti hyvä tyyppi, ei ole hänen vikansa. Saattaisin tosin kiehua katkeruudesta, jos hän ei olisi muutaman vuoden nuorempi. Kuopuksen lelliminen on helpompi sulattaa. Äiti on aika raivoissaan siitä, että välimme ovat loistavat. Kun asui kotona, yritti vahtia ettemme vietä liikaa aikaa yhdessä. :D Vanhempieni seurassa veljestäni kuoriutuu tosin välillä melko itsekäs ja huonotapainen. Nuorilla luonne vielä kehittyy, eiköhän siitä sitten tokene.

Isä taas on hyvin passiivinen ja alistuva. Tulemme toimeen, siinä se.

________________________________________

Itse kysymykseen: En tiedä.

Onko jossain laajempaa kuvausta tuosta narsistin uskotun roolista?

On. En vaan muista tarkkaan mistä tämän termin nappasin. Voit kokeilla googlata myös tälläistä rajun kuuloista termiä, kuin "emotionaalinen insesti". Pahoittelen, etten muista mikä oli uskotun suhteen termi, jolla helpoiten löytyisi tietoa.

Nopealla googletuksella löysin tämän. En ole lukenut läpi, onko hyvä linkki, mutta kokeile:

http://sirpalemieleni.blogspot.com/2017/05/narsistinen-vanhemmuus-ja.ht…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän tuollaista "narsistista" dynamiikkaa perheessämme. On kultalasta, uskottua ja syntipukkia. Olen vanhin kolmesta sisaruksesta. Minä olen perheemme syntipukki. Pikkusiskoni on osittain samassa asemassa, mutta pääsee äidin suosioon kuuntelemalla hänen huoliaan. (Niitä riittää.) Pikkuveljeni on täysiverinen kultalapsi.

Omasta mielestäni olen saanut meistä parhaat kortit. Siskoni on mennyt jotenkin sekaisin siitä, kun on liian nuoresta asti kuunnellut ja kannatellut äitiään. On kuitenkin hyvin riippuvainen tämän hyväksynnästä. Veljelläni on asiat päällisin puolin hyvin, mutta on vielä nuori. Luulen että irtiotto äidistä tulee olemaan kivulias.

Siskoni kanssa emme oikein tule toimeen. Hän on minulle avoimen kateellinen kaikesta hyvästä mitä minulle tapahtuu, tai missä onnistun. Äitini käyttää häntä härskisti kaivamaan kaikenlaisia tietoja, joten en voi kovinkaan paljoa kertoilla siskoilleni - vuotaa kuin seula kaiken mehukkaan äidille. Äitini on saanut siskoni uskomaan että olen paha, haluan erityisesti äidilleni ja siskolleni pahaa. Olen kiero ja katala, vaikka muulta näyttäisi.. huoh. Myönnän, että luovutin ja olen tekemisissä vain pakolliset.

Veljeni kanssa sen sijaan tulemme toimeen. Kyllähän me saamme hyvin erilaista kohtelua, mutta veljeni on silti hyvä tyyppi, ei ole hänen vikansa. Saattaisin tosin kiehua katkeruudesta, jos hän ei olisi muutaman vuoden nuorempi. Kuopuksen lelliminen on helpompi sulattaa. Äiti on aika raivoissaan siitä, että välimme ovat loistavat. Kun asui kotona, yritti vahtia ettemme vietä liikaa aikaa yhdessä. :D Vanhempieni seurassa veljestäni kuoriutuu tosin välillä melko itsekäs ja huonotapainen. Nuorilla luonne vielä kehittyy, eiköhän siitä sitten tokene.

Isä taas on hyvin passiivinen ja alistuva. Tulemme toimeen, siinä se.

________________________________________

Itse kysymykseen: En tiedä.

Onko jossain laajempaa kuvausta tuosta narsistin uskotun roolista?

On. En vaan muista tarkkaan mistä tämän termin nappasin. Voit kokeilla googlata myös tälläistä rajun kuuloista termiä, kuin "emotionaalinen insesti". Pahoittelen, etten muista mikä oli uskotun suhteen termi, jolla helpoiten löytyisi tietoa.

Nopealla googletuksella löysin tämän. En ole lukenut läpi, onko hyvä linkki, mutta kokeile:

http://sirpalemieleni.blogspot.com/2017/05/narsistinen-vanhemmuus-ja.ht…

Kiitos paljon 😊

Tuota, tietääkö eläkeläiaet noin yleisellä tasolla näistä mitään? Esim että kannattais tehdä edunvalvontavaltuutus? Tai että ennakkoperinnöillä voi säästää perintöverojs?

Mulla siis ne vanhemmat jotka luulee että ikinä eivät kuole ja eivät halaistua sanaa pukaha mistään. Eihän siin mitään, saavat olla tekemättä, mutta sit kun äkkiä ovat niin alzheimereita ettei voi omia asioitaan ajaa niin kuvaan astuu kunnan edunvalvoja. Silloin ei enää voi omalle lapselleen antaa sitä tehtäväksi kun ei ole trpeeksi järjissään enää.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, tietääkö eläkeläiaet noin yleisellä tasolla näistä mitään? Esim että kannattais tehdä edunvalvontavaltuutus? Tai että ennakkoperinnöillä voi säästää perintöverojs?

Mulla siis ne vanhemmat jotka luulee että ikinä eivät kuole ja eivät halaistua sanaa pukaha mistään. Eihän siin mitään, saavat olla tekemättä, mutta sit kun äkkiä ovat niin alzheimereita ettei voi omia asioitaan ajaa niin kuvaan astuu kunnan edunvalvoja. Silloin ei enää voi omalle lapselleen antaa sitä tehtäväksi kun ei ole trpeeksi järjissään enää.

Sorry tuli väärään ketjuun!

Tässä oli juttua rooleista

https://jennikiviniemi.fi/2017/03/22/narsistivanhemman-aikuinen-lapsi-e…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän tuollaista "narsistista" dynamiikkaa perheessämme. On kultalasta, uskottua ja syntipukkia. Olen vanhin kolmesta sisaruksesta. Minä olen perheemme syntipukki. Pikkusiskoni on osittain samassa asemassa, mutta pääsee äidin suosioon kuuntelemalla hänen huoliaan. (Niitä riittää.) Pikkuveljeni on täysiverinen kultalapsi.

Omasta mielestäni olen saanut meistä parhaat kortit. Siskoni on mennyt jotenkin sekaisin siitä, kun on liian nuoresta asti kuunnellut ja kannatellut äitiään. On kuitenkin hyvin riippuvainen tämän hyväksynnästä. Veljelläni on asiat päällisin puolin hyvin, mutta on vielä nuori. Luulen että irtiotto äidistä tulee olemaan kivulias.

Siskoni kanssa emme oikein tule toimeen. Hän on minulle avoimen kateellinen kaikesta hyvästä mitä minulle tapahtuu, tai missä onnistun. Äitini käyttää häntä härskisti kaivamaan kaikenlaisia tietoja, joten en voi kovinkaan paljoa kertoilla siskoilleni - vuotaa kuin seula kaiken mehukkaan äidille. Äitini on saanut siskoni uskomaan että olen paha, haluan erityisesti äidilleni ja siskolleni pahaa. Olen kiero ja katala, vaikka muulta näyttäisi.. huoh. Myönnän, että luovutin ja olen tekemisissä vain pakolliset.

Veljeni kanssa sen sijaan tulemme toimeen. Kyllähän me saamme hyvin erilaista kohtelua, mutta veljeni on silti hyvä tyyppi, ei ole hänen vikansa. Saattaisin tosin kiehua katkeruudesta, jos hän ei olisi muutaman vuoden nuorempi. Kuopuksen lelliminen on helpompi sulattaa. Äiti on aika raivoissaan siitä, että välimme ovat loistavat. Kun asui kotona, yritti vahtia ettemme vietä liikaa aikaa yhdessä. :D Vanhempieni seurassa veljestäni kuoriutuu tosin välillä melko itsekäs ja huonotapainen. Nuorilla luonne vielä kehittyy, eiköhän siitä sitten tokene.

Isä taas on hyvin passiivinen ja alistuva. Tulemme toimeen, siinä se.

________________________________________

Itse kysymykseen: En tiedä.

Onko jossain laajempaa kuvausta tuosta narsistin uskotun roolista?

On. En vaan muista tarkkaan mistä tämän termin nappasin. Voit kokeilla googlata myös tälläistä rajun kuuloista termiä, kuin "emotionaalinen insesti". Pahoittelen, etten muista mikä oli uskotun suhteen termi, jolla helpoiten löytyisi tietoa.

Nopealla googletuksella löysin tämän. En ole lukenut läpi, onko hyvä linkki, mutta kokeile:

http://sirpalemieleni.blogspot.com/2017/05/narsistinen-vanhemmuus-ja.ht…

Minulla on ollut paljon tällaista problematiikkaa suhteessa toiseen vanhemmistani. Tämä oli se ainoa tapa, jolla sain edes jotain myönteistä huomiota masentuneelta vaikuttaneelta vanhemmaltani. Ilmeisesti hoitamattoman masennuksen takia hän oli usein aika itsekeskeisen oloinen ja usein suhtautui lapsiinsa joko välinpitämättömästi tai pilkallisesti.

Valitettavasti tämä ei jäänyt lapsuuteen eikä nuoruuteen. Tämä rooli ei ole koskaan loppunut, mutta minusta ei tähän enää ole (eikä tietysti olisi edes lapsena pitänyt tähän asemaan joutua). Siksi en voi enää tavata vanhempaani. Hän yrittää muuten käynnistää tämän saman asetelman aina uudelleen, jos olemme tekemisissä. Minun mielenterveyteni ei sitä yksinkertaisesti kestä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä oli juttua rooleista

https://jennikiviniemi.fi/2017/03/22/narsistivanhemman-aikuinen-lapsi-e…

Hyvä kirjoitus. Näinhän se menee. Harmillista vain, että korvaavien ihmissuhde kokemusten saaminen on niin vaikeaa, kun ihmiset usein suhtautuvat kummeksuen siihen, jos jonkun elämä on ollut haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut paljon tällaista problematiikkaa suhteessa toiseen vanhemmistani. Tämä oli se ainoa tapa, jolla sain edes jotain myönteistä huomiota masentuneelta vaikuttaneelta vanhemmaltani. Ilmeisesti hoitamattoman masennuksen takia hän oli usein aika itsekeskeisen oloinen ja usein suhtautui lapsiinsa joko välinpitämättömästi tai pilkallisesti.

Valitettavasti tämä ei jäänyt lapsuuteen eikä nuoruuteen. Tämä rooli ei ole koskaan loppunut, mutta minusta ei tähän enää ole (eikä tietysti olisi edes lapsena pitänyt tähän asemaan joutua). Siksi en voi enää tavata vanhempaani. Hän yrittää muuten käynnistää tämän saman asetelman aina uudelleen, jos olemme tekemisissä. Minun mielenterveyteni ei sitä yksinkertaisesti kestä.

Hyvä, että olet tilanteen tajunnut. Pysy lujana! Milloin tajusit, että asetelma on väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut paljon tällaista problematiikkaa suhteessa toiseen vanhemmistani. Tämä oli se ainoa tapa, jolla sain edes jotain myönteistä huomiota masentuneelta vaikuttaneelta vanhemmaltani. Ilmeisesti hoitamattoman masennuksen takia hän oli usein aika itsekeskeisen oloinen ja usein suhtautui lapsiinsa joko välinpitämättömästi tai pilkallisesti.

Valitettavasti tämä ei jäänyt lapsuuteen eikä nuoruuteen. Tämä rooli ei ole koskaan loppunut, mutta minusta ei tähän enää ole (eikä tietysti olisi edes lapsena pitänyt tähän asemaan joutua). Siksi en voi enää tavata vanhempaani. Hän yrittää muuten käynnistää tämän saman asetelman aina uudelleen, jos olemme tekemisissä. Minun mielenterveyteni ei sitä yksinkertaisesti kestä.

Hyvä, että olet tilanteen tajunnut. Pysy lujana! Milloin tajusit, että asetelma on väärin?

Yläasteiässä, kun en päässyt ajoissa nukkumaan kouluun menoa varten, kun vanhempi tuli kännissä selittämään sängyn laidalle juttujaan eikä suostunut siitä lähtemään pois, vaikka pyysin. Uskotun rooliin olin joutunut jo ala-asteiässä.

vastaus alkuperäiseen kysymykseen: kysy, mitä hän ajattelisi jos häntä kohdeltaisiin kuin sinua. Jos häneen ei oltaisi yhteydessä jos hänelle ei ostettaisi autoa jne. Ja sinulle tämä kaikki? Ainakin minun siskoni empatiakyky on jossain etanan tasolla mitä meidän rooleihin tulee, jotenkin hän ajattelee että samalla tavalla kuin vaikka kaupan kassalle ei osteta autoa niin minullekaan ei. Ei tietenkään! ihme ajatuskin! Mutta ei mitenkään ilkeää tai väärin - mä kun olen mä ja ainahan mua on noin kohdeltu. se on hengitysilmaa, arvovapaata, niin itsestäänselvää että sen kyseenalaistaminen...

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Olen perheen musta lammas, ahkers ja kiltti, ahkeruuteni takia hyvin menestynyt ja koulutettu, mutta silti vsnhrmpieni vihaama.

Sisareni kultalapsi, työtön ja ajelehtiva, aika kipakka ja äkeä luonteeltaan, silti vanhempien lellikki.

Sisar ei huomaa kuviota eikä tunnusta sen olemassaoloa. Sisarelle on tehty testamentti jossa minut jätetään perinnöttömäksi (saan lakiosan jos käyn tappelemaan), sisarelle ostettu auto, ostettu asunto, maksettu kallis koulutus yksityisessä opistossa (siltikään ei sisar ole päässyt töihin), syydetään rahaa kaikkeen.

Minä en ole saanut mitään. Koskaan. Kotoa lähteissäni kaikki piti maksaa itse ja mitäön apua ei tullut.

Sisaren kanssa turha puhua, raivostuu ja syyttelee. Vanhrmpien kanssa turha puhua, eivät pidä yhteyttä eivätkä vastaa jos soitan.

Asia ei muutu koten pakko vaan hyväksyä. Suututtaa ohan helkkaristi mutta mitäpäs teet, et mitään.

Voiko kukaan perhe olla noin ankea. Eriarvoista, epäkunnioittavaa. Voiko olla niin, että olet paljon vanhempi ja vanhempien varallisuus oli minimaalinen sinun kohdallasi. Eikä sekään selitä tuollaista käytöstä vanhemmilta. Ei kai kukaan vanhempi voi olla noin puolueellinen. Olisiko siihen jokin järjellinen syy?

Vierailija kirjoitti:

vastaus alkuperäiseen kysymykseen: kysy, mitä hän ajattelisi jos häntä kohdeltaisiin kuin sinua. Jos häneen ei oltaisi yhteydessä jos hänelle ei ostettaisi autoa jne. Ja sinulle tämä kaikki? Ainakin minun siskoni empatiakyky on jossain etanan tasolla mitä meidän rooleihin tulee, jotenkin hän ajattelee että samalla tavalla kuin vaikka kaupan kassalle ei osteta autoa niin minullekaan ei. Ei tietenkään! ihme ajatuskin! Mutta ei mitenkään ilkeää tai väärin - mä kun olen mä ja ainahan mua on noin kohdeltu. se on hengitysilmaa, arvovapaata, niin itsestäänselvää että sen kyseenalaistaminen...

Inhottava ajattelutapa. Vanhempien ajatusmaailmaa ei ole osattu kyseenalaistaa lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Olen perheen musta lammas, ahkers ja kiltti, ahkeruuteni takia hyvin menestynyt ja koulutettu, mutta silti vsnhrmpieni vihaama.

Sisareni kultalapsi, työtön ja ajelehtiva, aika kipakka ja äkeä luonteeltaan, silti vanhempien lellikki.

Sisar ei huomaa kuviota eikä tunnusta sen olemassaoloa. Sisarelle on tehty testamentti jossa minut jätetään perinnöttömäksi (saan lakiosan jos käyn tappelemaan), sisarelle ostettu auto, ostettu asunto, maksettu kallis koulutus yksityisessä opistossa (siltikään ei sisar ole päässyt töihin), syydetään rahaa kaikkeen.

Minä en ole saanut mitään. Koskaan. Kotoa lähteissäni kaikki piti maksaa itse ja mitäön apua ei tullut.

Sisaren kanssa turha puhua, raivostuu ja syyttelee. Vanhrmpien kanssa turha puhua, eivät pidä yhteyttä eivätkä vastaa jos soitan.

Asia ei muutu koten pakko vaan hyväksyä. Suututtaa ohan helkkaristi mutta mitäpäs teet, et mitään.

Voiko kukaan perhe olla noin ankea. Eriarvoista, epäkunnioittavaa. Voiko olla niin, että olet paljon vanhempi ja vanhempien varallisuus oli minimaalinen sinun kohdallasi. Eikä sekään selitä tuollaista käytöstä vanhemmilta. Ei kai kukaan vanhempi voi olla noin puolueellinen. Olisiko siihen jokin järjellinen syy?

Kuule, jotkut vanhemmat kiduttavat ja jopa tappavat lapsiaan. Ei kaikkeen ole mitään järjellistä syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastaus alkuperäiseen kysymykseen: kysy, mitä hän ajattelisi jos häntä kohdeltaisiin kuin sinua. Jos häneen ei oltaisi yhteydessä jos hänelle ei ostettaisi autoa jne. Ja sinulle tämä kaikki? Ainakin minun siskoni empatiakyky on jossain etanan tasolla mitä meidän rooleihin tulee, jotenkin hän ajattelee että samalla tavalla kuin vaikka kaupan kassalle ei osteta autoa niin minullekaan ei. Ei tietenkään! ihme ajatuskin! Mutta ei mitenkään ilkeää tai väärin - mä kun olen mä ja ainahan mua on noin kohdeltu. se on hengitysilmaa, arvovapaata, niin itsestäänselvää että sen kyseenalaistaminen...

Inhottava ajattelutapa. Vanhempien ajatusmaailmaa ei ole osattu kyseenalaistaa lainkaan.

Tätä on vaikea selittää mutta ei se ajattele sitä aktiivisesti, siis ethän sinäkään ole ilkeä kun ajattelet että et osta kaupan kassalle autoa. Hän ei jotenkin hahmota minua ihmisenä joka olisi sama kuin hän; vanhempiemme lapsi. Hän kertoo aidosti onnellisena kun oli matkoilla vanhempiemme kanssa, samaan aikaan kun itse en ole nähnyt heitä vuoteen. Tähän liittyy tietenkin se, että olen itsekin kasvanut niin että kuulostaisi ihan yhtä tyhmältä vaatia vanhemmiltani huomiota, kun se olisi vaatia sitä kaupan kassalta. siskoni ehkä jotenkin hahmottaa että olen esim. itsenäinen enkä kaipaa ketään tms. mutta rakkauden puutetta isompi trauma olisi pyytää sitä ihmisiltä joilta sitä kuuluisi saada - ja tulla pilkatuksi. Siksi asiat on kuten ne on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme on narsistinen perhe?

Perhe, jossa vanhemmat käyttäytyvät narsistisesti.

Mikä todennäköisyys, että kummatkin vanhemmat narsisteja? Siis eihän oikea narsisti valitse kumppaniksi narsistia kun siinä ei pysty narskuttaan kunnolla? Ja jos näin olisi niin lapsi ei kyllä ole mikään " kultalapsi" narsistin lapsi elää kamalan lapsuuden ei mitään kultalapsuutta.

Narsisteilla ei yleensä omasta mielestään välttämättä ole ongelmia mielenterveyden kanssa, vaikka ulospäin käytös on vähintään erikoista. Vanhempani olivat aika erikoinen parivaljakko enkä ole saanut kunnolla kiinni siitä mitä kaikkia muitakin ongelmia heillä oli.

Kuule musta tuntuu että on aika paljonkin mistä et ole saanut kiinni. Etkä ole edes se sisar. Olet joku hemmetin aivopesuri. Ihan kuin kaikki olisi rahasta kiinni. Sulle varmaan onkin.

Tämä on täyttä shaibaa johon pystyy vain.... j:t

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme on narsistinen perhe?

Perhe, jossa vanhemmat käyttäytyvät narsistisesti.

Mikä todennäköisyys, että kummatkin vanhemmat narsisteja? Siis eihän oikea narsisti valitse kumppaniksi narsistia kun siinä ei pysty narskuttaan kunnolla? Ja jos näin olisi niin lapsi ei kyllä ole mikään " kultalapsi" narsistin lapsi elää kamalan lapsuuden ei mitään kultalapsuutta.

Narsisteilla ei yleensä omasta mielestään välttämättä ole ongelmia mielenterveyden kanssa, vaikka ulospäin käytös on vähintään erikoista. Vanhempani olivat aika erikoinen parivaljakko enkä ole saanut kunnolla kiinni siitä mitä kaikkia muitakin ongelmia heillä oli.

Kuule musta tuntuu että on aika paljonkin mistä et ole saanut kiinni. Etkä ole edes se sisar. Olet joku hemmetin aivopesuri. Ihan kuin kaikki olisi rahasta kiinni. Sulle varmaan onkin.

Kuka ihme sinä olet? Mistä rahoista puhut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vastaus alkuperäiseen kysymykseen: kysy, mitä hän ajattelisi jos häntä kohdeltaisiin kuin sinua. Jos häneen ei oltaisi yhteydessä jos hänelle ei ostettaisi autoa jne. Ja sinulle tämä kaikki? Ainakin minun siskoni empatiakyky on jossain etanan tasolla mitä meidän rooleihin tulee, jotenkin hän ajattelee että samalla tavalla kuin vaikka kaupan kassalle ei osteta autoa niin minullekaan ei. Ei tietenkään! ihme ajatuskin! Mutta ei mitenkään ilkeää tai väärin - mä kun olen mä ja ainahan mua on noin kohdeltu. se on hengitysilmaa, arvovapaata, niin itsestäänselvää että sen kyseenalaistaminen...

Inhottava ajattelutapa. Vanhempien ajatusmaailmaa ei ole osattu kyseenalaistaa lainkaan.

Tätä on vaikea selittää mutta ei se ajattele sitä aktiivisesti, siis ethän sinäkään ole ilkeä kun ajattelet että et osta kaupan kassalle autoa. Hän ei jotenkin hahmota minua ihmisenä joka olisi sama kuin hän; vanhempiemme lapsi. Hän kertoo aidosti onnellisena kun oli matkoilla vanhempiemme kanssa, samaan aikaan kun itse en ole nähnyt heitä vuoteen. Tähän liittyy tietenkin se, että olen itsekin kasvanut niin että kuulostaisi ihan yhtä tyhmältä vaatia vanhemmiltani huomiota, kun se olisi vaatia sitä kaupan kassalta. siskoni ehkä jotenkin hahmottaa että olen esim. itsenäinen enkä kaipaa ketään tms. mutta rakkauden puutetta isompi trauma olisi pyytää sitä ihmisiltä joilta sitä kuuluisi saada - ja tulla pilkatuksi. Siksi asiat on kuten ne on.

Ymmärrän. Kaikki eivät koskaan kunnolla kykene irtautumaan narsistisista vanhemmistaan omaan elämään. Vaikeaa menneestä irti päästäminen on silloinkin, kun menneisyys on huono. Narsistisessa perheessä kasvaminen ei anna yleensä kovin kummoisia ihmissuhdevalmiuksia kenelläkään lapsista.