Miten narsistisen perheen kultalapsen voisi saada käsittämään vanhempien ongelmat?

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kultalapsi sisarus ilkeilee mulle ja syyttelee mua kun en ole oikein väleissä ilkeisiin vanhempiini. Sisarus inttää että HÄN kärsii asiasta ja joutuu hälikäten ja haluais että asiat olis niinkuin ennen. (Ennen = kaikki oli väleissä, vanhemmat tääkkäs ja kiusasi mua ja sisarus oli mukana kiusaamassa). Nyt kun välit ei ole niinkuin ennen niin sisarus on tyytymätön.

Sisarus saa vanhemmilta kaiken avun, tuen, huomion, rahan, välittämisen ja yhteydenpidon eikä mäe ollenkaan sitä että minä en saa mitään noista. Muutaman kerran oon kiukustunut ja sanonut tästä - vastaus on se että ”omaa syytäs kun oot niin vaikee, kato nyt mua miten hyvät välit mulla on vanhempiin”

Ei se tajua. Ei halua tajuta eikä pysty tajuamaan. Joten vääryys jatkuu kuolemaan saakka.

Oletko miettinyt välien katkaisemista sisarukseesi? Ei tuo kuulosta hyvältä.

Olen miettinyt. Mutta mulla ei ole juuri ketään, nyt kun vanhemmat ei enää ole missään väkeissä. Se ilkeä sisarus on mun ainoo sukulainen.

Olen pahoillani. Olisiko sinun mahdollista rakentaa uutta perhettä ystävistä?

Kuinka monen ihmisen kohdalla tuo oikeasti on realismia?

Toimii ehkä sinkuilla, ei perheellisellä.

T. Myös yksi jolla ei yhtään ystävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kultalapsi sisarus ilkeilee mulle ja syyttelee mua kun en ole oikein väleissä ilkeisiin vanhempiini. Sisarus inttää että HÄN kärsii asiasta ja joutuu hälikäten ja haluais että asiat olis niinkuin ennen. (Ennen = kaikki oli väleissä, vanhemmat tääkkäs ja kiusasi mua ja sisarus oli mukana kiusaamassa). Nyt kun välit ei ole niinkuin ennen niin sisarus on tyytymätön.

Sisarus saa vanhemmilta kaiken avun, tuen, huomion, rahan, välittämisen ja yhteydenpidon eikä mäe ollenkaan sitä että minä en saa mitään noista. Muutaman kerran oon kiukustunut ja sanonut tästä - vastaus on se että ”omaa syytäs kun oot niin vaikee, kato nyt mua miten hyvät välit mulla on vanhempiin”

Ei se tajua. Ei halua tajuta eikä pysty tajuamaan. Joten vääryys jatkuu kuolemaan saakka.

Oletko miettinyt välien katkaisemista sisarukseesi? Ei tuo kuulosta hyvältä.

Olen miettinyt. Mutta mulla ei ole juuri ketään, nyt kun vanhemmat ei enää ole missään väkeissä. Se ilkeä sisarus on mun ainoo sukulainen.

Olen pahoillani. Olisiko sinun mahdollista rakentaa uutta perhettä ystävistä?

Kuinka monen ihmisen kohdalla tuo oikeasti on realismia?

Toimii ehkä sinkuilla, ei perheellisellä.

T. Myös yksi jolla ei yhtään ystävää

Varmaan näinkin, mutta itse olen saanut traumaattisen lapsuuden ja vakavan koulukiusaamisen jälkeen juuri perheen, miehen ja lasten kautta ystäviä, joiden kanssa esim viettää juhlapyhiä. Onneakin on toki ollut matkassa. Ja ei nuo samanlaisia suhteita ole kuin perheenjäsenet parhaimmillaan voivat olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kultalapsi sisarus ilkeilee mulle ja syyttelee mua kun en ole oikein väleissä ilkeisiin vanhempiini. Sisarus inttää että HÄN kärsii asiasta ja joutuu hälikäten ja haluais että asiat olis niinkuin ennen. (Ennen = kaikki oli väleissä, vanhemmat tääkkäs ja kiusasi mua ja sisarus oli mukana kiusaamassa). Nyt kun välit ei ole niinkuin ennen niin sisarus on tyytymätön.

Sisarus saa vanhemmilta kaiken avun, tuen, huomion, rahan, välittämisen ja yhteydenpidon eikä mäe ollenkaan sitä että minä en saa mitään noista. Muutaman kerran oon kiukustunut ja sanonut tästä - vastaus on se että ”omaa syytäs kun oot niin vaikee, kato nyt mua miten hyvät välit mulla on vanhempiin”

Ei se tajua. Ei halua tajuta eikä pysty tajuamaan. Joten vääryys jatkuu kuolemaan saakka.

Oletko miettinyt välien katkaisemista sisarukseesi? Ei tuo kuulosta hyvältä.

Olen miettinyt. Mutta mulla ei ole juuri ketään, nyt kun vanhemmat ei enää ole missään väkeissä. Se ilkeä sisarus on mun ainoo sukulainen.

Olen pahoillani. Olisiko sinun mahdollista rakentaa uutta perhettä ystävistä?

Kuinka monen ihmisen kohdalla tuo oikeasti on realismia?

Toimii ehkä sinkuilla, ei perheellisellä.

T. Myös yksi jolla ei yhtään ystävää

Varmaan näinkin, mutta itse olen saanut traumaattisen lapsuuden ja vakavan koulukiusaamisen jälkeen juuri perheen, miehen ja lasten kautta ystäviä, joiden kanssa esim viettää juhlapyhiä. Onneakin on toki ollut matkassa. Ja ei nuo samanlaisia suhteita ole kuin perheenjäsenet parhaimmillaan voivat olla.

Siis oman ydinperheen kautta, en lapsuudenperheen.

Voin omasta kokemuksesta sanoa että kultalapset ja lellipennut on aikuisena Narsisteja. Ne kostaa sit muulle maailmalle kun vanhemmat rankasee. Kuvittelee ittestään liikoja yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kultalapsi sisarus ilkeilee mulle ja syyttelee mua kun en ole oikein väleissä ilkeisiin vanhempiini. Sisarus inttää että HÄN kärsii asiasta ja joutuu hälikäten ja haluais että asiat olis niinkuin ennen. (Ennen = kaikki oli väleissä, vanhemmat tääkkäs ja kiusasi mua ja sisarus oli mukana kiusaamassa). Nyt kun välit ei ole niinkuin ennen niin sisarus on tyytymätön.

Sisarus saa vanhemmilta kaiken avun, tuen, huomion, rahan, välittämisen ja yhteydenpidon eikä mäe ollenkaan sitä että minä en saa mitään noista. Muutaman kerran oon kiukustunut ja sanonut tästä - vastaus on se että ”omaa syytäs kun oot niin vaikee, kato nyt mua miten hyvät välit mulla on vanhempiin”

Ei se tajua. Ei halua tajuta eikä pysty tajuamaan. Joten vääryys jatkuu kuolemaan saakka.

Oletko miettinyt välien katkaisemista sisarukseesi? Ei tuo kuulosta hyvältä.

Olen miettinyt. Mutta mulla ei ole juuri ketään, nyt kun vanhemmat ei enää ole missään väkeissä. Se ilkeä sisarus on mun ainoo sukulainen.

Olen pahoillani. Olisiko sinun mahdollista rakentaa uutta perhettä ystävistä?

Kuinka monen ihmisen kohdalla tuo oikeasti on realismia?

Toimii ehkä sinkuilla, ei perheellisellä.

T. Myös yksi jolla ei yhtään ystävää

Varmaan näinkin, mutta itse olen saanut traumaattisen lapsuuden ja vakavan koulukiusaamisen jälkeen juuri perheen, miehen ja lasten kautta ystäviä, joiden kanssa esim viettää juhlapyhiä. Onneakin on toki ollut matkassa. Ja ei nuo samanlaisia suhteita ole kuin perheenjäsenet parhaimmillaan voivat olla.

Miten olet onnistunut? Tuo olis minunkin haave. Nyt ollaan aina joulut ja pyhät omalla perheellä (kun sukua ei ole), kukaan sukulainen ei käy lasten synttäreillä, kellekään ei voi lapsi soittaa esim jos voittaa juoksukulpailut (lapselle iso asia).

Mun vanhemmat ei tuon taivaallista piittaa lapsistani ja emme ole tekemisissä siis. Vanhempien aika menee kultasiskon hyysäämiaeen. Siskolle ollaan koiravahtina (on lapseton), siivotaan taloa, poimitaan mustikat, viedään sisko etelään (vsnhemmat maksaa), ostetasn isot kodinkoneet ym lahjaksi, hyysätäön ja paspotaan koko ajan ja soittelevat päiivittäin / tapaavat viikottain.

Tällaista jotkut tekee lapsenlapsilleen kun ovat niistä hullaantuneita - meilläpä vasn lapsenlapset ei kiinnosta yhtään ja niitä ei haluta edes tavata. Aikuista suosikkilasta paapotaan kaikin tavoin.

Maksaisin MITÄ VAAN jos saisin uudet varavanhemmat, lapsille varaisovsnhemmat ja itselle ystäviä joiden kanssa vois viettää pyhiä ja lomia. Oon jo harkinnut että OSTAN seuraa... epätoivoista, tiedän...

T. Myös traumatisoitunut ja vsnhempiensa hylkäämä

Pahinta syntisäkin roolissa on se että olet käytännössä orpo. Ei mitään yhteyttä vanhempiin; vanhemmt ei välitä, rakasta, arvosta. Ja se sisaruskaan ei sinusta mitään kaunista ajattele :(

Minä olen mustalammas ja sisko kultalapsi. En tiedä mistä johtuu, että sisko tajusi aika pian kotoa lähdettyään miten epäreilua kohteluni oli. Ehkä johtuu hänen luonteestaan, on herkkä ja introvertti eikä halua muille pahaa. Mun toipumiseen vaikutti paljon se, että sisko ei ollut minua vastaan. Minä jouduin lopulta katkaisemaan kaikki yhteydet narsistivanhempaani, sisko on vielä yhteyksissä. Joku voi siis tajuta, mutta aika harvinaista se kai on.

Ja miksi tämä "kultalapsi" onkaan aapeen ongelma? Ettei vain nyt olisi itselläsi ongelmia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Olen perheen musta lammas, ahkers ja kiltti, ahkeruuteni takia hyvin menestynyt ja koulutettu, mutta silti vsnhrmpieni vihaama.

Sisareni kultalapsi, työtön ja ajelehtiva, aika kipakka ja äkeä luonteeltaan, silti vanhempien lellikki.

Sisar ei huomaa kuviota eikä tunnusta sen olemassaoloa. Sisarelle on tehty testamentti jossa minut jätetään perinnöttömäksi (saan lakiosan jos käyn tappelemaan), sisarelle ostettu auto, ostettu asunto, maksettu kallis koulutus yksityisessä opistossa (siltikään ei sisar ole päässyt töihin), syydetään rahaa kaikkeen.

Minä en ole saanut mitään. Koskaan. Kotoa lähteissäni kaikki piti maksaa itse ja mitäön apua ei tullut.

Sisaren kanssa turha puhua, raivostuu ja syyttelee. Vanhrmpien kanssa turha puhua, eivät pidä yhteyttä eivätkä vastaa jos soitan.

Asia ei muutu koten pakko vaan hyväksyä. Suututtaa ohan helkkaristi mutta mitäpäs teet, et mitään.

Tietysti vaadit aikanaan lakiosasi! Ei siitä mitään tappelua voi tulla, kun se sulle lain mukaan kuuluu.

Siitä todella tulee tappelu. Kas kun sitä lakiosaa ei enää ole vaan se on kokonomaisuus siirretty sisarukselle. Riitautus tarkoittaa silloin sitä että sen lellisisaruksrn pitäisi maksaa mulle hyvitystä tai myydä jotain omaisuuttaan. Sitä se ei tuu tekemään kuin kuolleen ruumiinsa ylitse. Tulen jäänään ilman perintöä, vaihtoehtona on tapella vuosia ja maksaa lakimiehen kalliit laskut.

Lakimies tappelee puolestasi. Siitä voi tulla korjaava kokemus sulle. Go for it!

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi tämä "kultalapsi" onkaan aapeen ongelma? Ettei vain nyt olisi itselläsi ongelmia...

Mihin ongelmiin vihjaat? Kyllä toimimattomassa perheessä kasvaminen on myös minuun vaikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kultalapsi sisarus ilkeilee mulle ja syyttelee mua kun en ole oikein väleissä ilkeisiin vanhempiini. Sisarus inttää että HÄN kärsii asiasta ja joutuu hälikäten ja haluais että asiat olis niinkuin ennen. (Ennen = kaikki oli väleissä, vanhemmat tääkkäs ja kiusasi mua ja sisarus oli mukana kiusaamassa). Nyt kun välit ei ole niinkuin ennen niin sisarus on tyytymätön.

Sisarus saa vanhemmilta kaiken avun, tuen, huomion, rahan, välittämisen ja yhteydenpidon eikä mäe ollenkaan sitä että minä en saa mitään noista. Muutaman kerran oon kiukustunut ja sanonut tästä - vastaus on se että ”omaa syytäs kun oot niin vaikee, kato nyt mua miten hyvät välit mulla on vanhempiin”

Ei se tajua. Ei halua tajuta eikä pysty tajuamaan. Joten vääryys jatkuu kuolemaan saakka.

Oletko miettinyt välien katkaisemista sisarukseesi? Ei tuo kuulosta hyvältä.

Olen miettinyt. Mutta mulla ei ole juuri ketään, nyt kun vanhemmat ei enää ole missään väkeissä. Se ilkeä sisarus on mun ainoo sukulainen.

Olen pahoillani. Olisiko sinun mahdollista rakentaa uutta perhettä ystävistä?

Kuinka monen ihmisen kohdalla tuo oikeasti on realismia?

Toimii ehkä sinkuilla, ei perheellisellä.

T. Myös yksi jolla ei yhtään ystävää

Varmaan näinkin, mutta itse olen saanut traumaattisen lapsuuden ja vakavan koulukiusaamisen jälkeen juuri perheen, miehen ja lasten kautta ystäviä, joiden kanssa esim viettää juhlapyhiä. Onneakin on toki ollut matkassa. Ja ei nuo samanlaisia suhteita ole kuin perheenjäsenet parhaimmillaan voivat olla.

Miten olet onnistunut? Tuo olis minunkin haave. Nyt ollaan aina joulut ja pyhät omalla perheellä (kun sukua ei ole), kukaan sukulainen ei käy lasten synttäreillä, kellekään ei voi lapsi soittaa esim jos voittaa juoksukulpailut (lapselle iso asia).

Mun vanhemmat ei tuon taivaallista piittaa lapsistani ja emme ole tekemisissä siis. Vanhempien aika menee kultasiskon hyysäämiaeen. Siskolle ollaan koiravahtina (on lapseton), siivotaan taloa, poimitaan mustikat, viedään sisko etelään (vsnhemmat maksaa), ostetasn isot kodinkoneet ym lahjaksi, hyysätäön ja paspotaan koko ajan ja soittelevat päiivittäin / tapaavat viikottain.

Tällaista jotkut tekee lapsenlapsilleen kun ovat niistä hullaantuneita - meilläpä vasn lapsenlapset ei kiinnosta yhtään ja niitä ei haluta edes tavata. Aikuista suosikkilasta paapotaan kaikin tavoin.

Maksaisin MITÄ VAAN jos saisin uudet varavanhemmat, lapsille varaisovsnhemmat ja itselle ystäviä joiden kanssa vois viettää pyhiä ja lomia. Oon jo harkinnut että OSTAN seuraa... epätoivoista, tiedän...

T. Myös traumatisoitunut ja vsnhempiensa hylkäämä

No kuten sanottu, onnella oli iso merkitys. Ja ei meilläkään jouluja vietetä ystäväporukalla. Mutta meillä on kaksi ystäväperhettä, joilla samanikäiset lapset ja joiden kanssa vietetään yleensä juhannukset, vaput ja uudetvuodet sekä tehdään joskus lomareissujakin. Kummallakin on joko hullut/hankalat isovanhemmat tai asuvat todella kaukana. Ollaan toisen perheen isään tutustuttu opiskeluaikana ja toiseen työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi tämä "kultalapsi" onkaan aapeen ongelma? Ettei vain nyt olisi itselläsi ongelmia...

Mihin ongelmiin vihjaat? Kyllä toimimattomassa perheessä kasvaminen on myös minuun vaikuttanut.

Mutta koska emme sisarukseni kanssa ole identtisiä kaksosia ja kohtelu on ollut erilaista, niin kumpikin oireilee omalla tavallaan lapsuudenperheen takia.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi tämä "kultalapsi" onkaan aapeen ongelma? Ettei vain nyt olisi itselläsi ongelmia...

Mikäs se sinun ongelmasi on? Ap:han sanoi ihan selkeästi, että hänen vanhempansa olivat ja ovat kamalia hänelle, mutta palvovat hänen siskoaan. Ja hän haluaisi pysyä väleissä siskon kanssa, mutta sisko yrittää saada ap:ta olemaan väleissä myös vanhempien kanssa, mitä ap taasnei ymmärrettävästi halua. Onhan tuo nyt ihan selvä, traaginenkin ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kultalapsi sisarus ilkeilee mulle ja syyttelee mua kun en ole oikein väleissä ilkeisiin vanhempiini. Sisarus inttää että HÄN kärsii asiasta ja joutuu hälikäten ja haluais että asiat olis niinkuin ennen. (Ennen = kaikki oli väleissä, vanhemmat tääkkäs ja kiusasi mua ja sisarus oli mukana kiusaamassa). Nyt kun välit ei ole niinkuin ennen niin sisarus on tyytymätön.

Sisarus saa vanhemmilta kaiken avun, tuen, huomion, rahan, välittämisen ja yhteydenpidon eikä mäe ollenkaan sitä että minä en saa mitään noista. Muutaman kerran oon kiukustunut ja sanonut tästä - vastaus on se että ”omaa syytäs kun oot niin vaikee, kato nyt mua miten hyvät välit mulla on vanhempiin”

Ei se tajua. Ei halua tajuta eikä pysty tajuamaan. Joten vääryys jatkuu kuolemaan saakka.

Oletko miettinyt välien katkaisemista sisarukseesi? Ei tuo kuulosta hyvältä.

Olen miettinyt. Mutta mulla ei ole juuri ketään, nyt kun vanhemmat ei enää ole missään väkeissä. Se ilkeä sisarus on mun ainoo sukulainen.

Olen pahoillani. Olisiko sinun mahdollista rakentaa uutta perhettä ystävistä?

Kuinka monen ihmisen kohdalla tuo oikeasti on realismia?

Toimii ehkä sinkuilla, ei perheellisellä.

T. Myös yksi jolla ei yhtään ystävää

Varmaan näinkin, mutta itse olen saanut traumaattisen lapsuuden ja vakavan koulukiusaamisen jälkeen juuri perheen, miehen ja lasten kautta ystäviä, joiden kanssa esim viettää juhlapyhiä. Onneakin on toki ollut matkassa. Ja ei nuo samanlaisia suhteita ole kuin perheenjäsenet parhaimmillaan voivat olla.

Miten olet onnistunut? Tuo olis minunkin haave. Nyt ollaan aina joulut ja pyhät omalla perheellä (kun sukua ei ole), kukaan sukulainen ei käy lasten synttäreillä, kellekään ei voi lapsi soittaa esim jos voittaa juoksukulpailut (lapselle iso asia).

Mun vanhemmat ei tuon taivaallista piittaa lapsistani ja emme ole tekemisissä siis. Vanhempien aika menee kultasiskon hyysäämiaeen. Siskolle ollaan koiravahtina (on lapseton), siivotaan taloa, poimitaan mustikat, viedään sisko etelään (vsnhemmat maksaa), ostetasn isot kodinkoneet ym lahjaksi, hyysätäön ja paspotaan koko ajan ja soittelevat päiivittäin / tapaavat viikottain.

Tällaista jotkut tekee lapsenlapsilleen kun ovat niistä hullaantuneita - meilläpä vasn lapsenlapset ei kiinnosta yhtään ja niitä ei haluta edes tavata. Aikuista suosikkilasta paapotaan kaikin tavoin.

Maksaisin MITÄ VAAN jos saisin uudet varavanhemmat, lapsille varaisovsnhemmat ja itselle ystäviä joiden kanssa vois viettää pyhiä ja lomia. Oon jo harkinnut että OSTAN seuraa... epätoivoista, tiedän...

T. Myös traumatisoitunut ja vsnhempiensa hylkäämä

No kuten sanottu, onnella oli iso merkitys. Ja ei meilläkään jouluja vietetä ystäväporukalla. Mutta meillä on kaksi ystäväperhettä, joilla samanikäiset lapset ja joiden kanssa vietetään yleensä juhannukset, vaput ja uudetvuodet sekä tehdään joskus lomareissujakin. Kummallakin on joko hullut/hankalat isovanhemmat tai asuvat todella kaukana. Ollaan toisen perheen isään tutustuttu opiskeluaikana ja toiseen työpaikalla.

Tuo on järjestynyt teillä mukavasti. Usein tuntuu siltä, että ihmiset vaivaantuvat pitkänkin tuttavuuden jälkeen pahasti, kun selviää millaisessa perheessä on itse kasvanut. Sen jälkeen yhteydenpito voi hyytyä toisen taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi tämä "kultalapsi" onkaan aapeen ongelma? Ettei vain nyt olisi itselläsi ongelmia...

Mikäs se sinun ongelmasi on? Ap:han sanoi ihan selkeästi, että hänen vanhempansa olivat ja ovat kamalia hänelle, mutta palvovat hänen siskoaan. Ja hän haluaisi pysyä väleissä siskon kanssa, mutta sisko yrittää saada ap:ta olemaan väleissä myös vanhempien kanssa, mitä ap taasnei ymmärrettävästi halua. Onhan tuo nyt ihan selvä, traaginenkin ongelma.

Ongelma on myös se, että mistään lapsuudenperheen epäkohdista ei ole mahdollista puhua. Esimerkiksi kaikkiin lapsista kohdistuneesta väkivallasta. Kultalapsi ei pysty muistelemaan tällaisia asioita, koska silloin ilmeisesti mielikuva vanhemmista muuttuisi liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kultalapsi sisarus ilkeilee mulle ja syyttelee mua kun en ole oikein väleissä ilkeisiin vanhempiini. Sisarus inttää että HÄN kärsii asiasta ja joutuu hälikäten ja haluais että asiat olis niinkuin ennen. (Ennen = kaikki oli väleissä, vanhemmat tääkkäs ja kiusasi mua ja sisarus oli mukana kiusaamassa). Nyt kun välit ei ole niinkuin ennen niin sisarus on tyytymätön.

Sisarus saa vanhemmilta kaiken avun, tuen, huomion, rahan, välittämisen ja yhteydenpidon eikä mäe ollenkaan sitä että minä en saa mitään noista. Muutaman kerran oon kiukustunut ja sanonut tästä - vastaus on se että ”omaa syytäs kun oot niin vaikee, kato nyt mua miten hyvät välit mulla on vanhempiin”

Ei se tajua. Ei halua tajuta eikä pysty tajuamaan. Joten vääryys jatkuu kuolemaan saakka.

Oletko miettinyt välien katkaisemista sisarukseesi? Ei tuo kuulosta hyvältä.

Olen miettinyt. Mutta mulla ei ole juuri ketään, nyt kun vanhemmat ei enää ole missään väkeissä. Se ilkeä sisarus on mun ainoo sukulainen.

Olen pahoillani. Olisiko sinun mahdollista rakentaa uutta perhettä ystävistä?

Kuinka monen ihmisen kohdalla tuo oikeasti on realismia?

Toimii ehkä sinkuilla, ei perheellisellä.

T. Myös yksi jolla ei yhtään ystävää

Varmaan näinkin, mutta itse olen saanut traumaattisen lapsuuden ja vakavan koulukiusaamisen jälkeen juuri perheen, miehen ja lasten kautta ystäviä, joiden kanssa esim viettää juhlapyhiä. Onneakin on toki ollut matkassa. Ja ei nuo samanlaisia suhteita ole kuin perheenjäsenet parhaimmillaan voivat olla.

Miten olet onnistunut? Tuo olis minunkin haave. Nyt ollaan aina joulut ja pyhät omalla perheellä (kun sukua ei ole), kukaan sukulainen ei käy lasten synttäreillä, kellekään ei voi lapsi soittaa esim jos voittaa juoksukulpailut (lapselle iso asia).

Mun vanhemmat ei tuon taivaallista piittaa lapsistani ja emme ole tekemisissä siis. Vanhempien aika menee kultasiskon hyysäämiaeen. Siskolle ollaan koiravahtina (on lapseton), siivotaan taloa, poimitaan mustikat, viedään sisko etelään (vsnhemmat maksaa), ostetasn isot kodinkoneet ym lahjaksi, hyysätäön ja paspotaan koko ajan ja soittelevat päiivittäin / tapaavat viikottain.

Tällaista jotkut tekee lapsenlapsilleen kun ovat niistä hullaantuneita - meilläpä vasn lapsenlapset ei kiinnosta yhtään ja niitä ei haluta edes tavata. Aikuista suosikkilasta paapotaan kaikin tavoin.

Maksaisin MITÄ VAAN jos saisin uudet varavanhemmat, lapsille varaisovsnhemmat ja itselle ystäviä joiden kanssa vois viettää pyhiä ja lomia. Oon jo harkinnut että OSTAN seuraa... epätoivoista, tiedän...

T. Myös traumatisoitunut ja vsnhempiensa hylkäämä

No kuten sanottu, onnella oli iso merkitys. Ja ei meilläkään jouluja vietetä ystäväporukalla. Mutta meillä on kaksi ystäväperhettä, joilla samanikäiset lapset ja joiden kanssa vietetään yleensä juhannukset, vaput ja uudetvuodet sekä tehdään joskus lomareissujakin. Kummallakin on joko hullut/hankalat isovanhemmat tai asuvat todella kaukana. Ollaan toisen perheen isään tutustuttu opiskeluaikana ja toiseen työpaikalla.

Tuo on järjestynyt teillä mukavasti. Usein tuntuu siltä, että ihmiset vaivaantuvat pitkänkin tuttavuuden jälkeen pahasti, kun selviää millaisessa perheessä on itse kasvanut. Sen jälkeen yhteydenpito voi hyytyä toisen taholta.

Mulla hävis mammakaverit kuin tykinlaukaukaelka, kun erehdyin perhekerhossa puhumaan narsisti-isästäni ja väkuvaltalapsuudestani. Sen jälkeen ei kukaan enää vastannut puheluun tai tullut käymään. Mut eristettiin ja minust leviteltiin juttuja.

Tästä viisastuneena en ikinä kerro kellekään asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi tämä "kultalapsi" onkaan aapeen ongelma? Ettei vain nyt olisi itselläsi ongelmia...

Mikäs se sinun ongelmasi on? Ap:han sanoi ihan selkeästi, että hänen vanhempansa olivat ja ovat kamalia hänelle, mutta palvovat hänen siskoaan. Ja hän haluaisi pysyä väleissä siskon kanssa, mutta sisko yrittää saada ap:ta olemaan väleissä myös vanhempien kanssa, mitä ap taasnei ymmärrettävästi halua. Onhan tuo nyt ihan selvä, traaginenkin ongelma.

Ongelma on myös se, että mistään lapsuudenperheen epäkohdista ei ole mahdollista puhua. Esimerkiksi kaikkiin lapsista kohdistuneesta väkivallasta. Kultalapsi ei pysty muistelemaan tällaisia asioita, koska silloin ilmeisesti mielikuva vanhemmista muuttuisi liikaa.

Totta. Tosin joskus kohtelu on väkivallan suhteen etilaista, mua halattiin nyrkillä, harjalla, sähköjohdolla, klapilla, murtui sormia jasain aivotärähdyksen. Kultalasta vain tukistettiin. Tää kultasisko nyt ihmettelee miksi pienistä jutuista kannan kaunaa vsnhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kultalapsi sisarus ilkeilee mulle ja syyttelee mua kun en ole oikein väleissä ilkeisiin vanhempiini. Sisarus inttää että HÄN kärsii asiasta ja joutuu hälikäten ja haluais että asiat olis niinkuin ennen. (Ennen = kaikki oli väleissä, vanhemmat tääkkäs ja kiusasi mua ja sisarus oli mukana kiusaamassa). Nyt kun välit ei ole niinkuin ennen niin sisarus on tyytymätön.

Sisarus saa vanhemmilta kaiken avun, tuen, huomion, rahan, välittämisen ja yhteydenpidon eikä mäe ollenkaan sitä että minä en saa mitään noista. Muutaman kerran oon kiukustunut ja sanonut tästä - vastaus on se että ”omaa syytäs kun oot niin vaikee, kato nyt mua miten hyvät välit mulla on vanhempiin”

Ei se tajua. Ei halua tajuta eikä pysty tajuamaan. Joten vääryys jatkuu kuolemaan saakka.

Oletko miettinyt välien katkaisemista sisarukseesi? Ei tuo kuulosta hyvältä.

Olen miettinyt. Mutta mulla ei ole juuri ketään, nyt kun vanhemmat ei enää ole missään väkeissä. Se ilkeä sisarus on mun ainoo sukulainen.

Olen pahoillani. Olisiko sinun mahdollista rakentaa uutta perhettä ystävistä?

Kuinka monen ihmisen kohdalla tuo oikeasti on realismia?

Toimii ehkä sinkuilla, ei perheellisellä.

T. Myös yksi jolla ei yhtään ystävää

Varmaan näinkin, mutta itse olen saanut traumaattisen lapsuuden ja vakavan koulukiusaamisen jälkeen juuri perheen, miehen ja lasten kautta ystäviä, joiden kanssa esim viettää juhlapyhiä. Onneakin on toki ollut matkassa. Ja ei nuo samanlaisia suhteita ole kuin perheenjäsenet parhaimmillaan voivat olla.

Miten olet onnistunut? Tuo olis minunkin haave. Nyt ollaan aina joulut ja pyhät omalla perheellä (kun sukua ei ole), kukaan sukulainen ei käy lasten synttäreillä, kellekään ei voi lapsi soittaa esim jos voittaa juoksukulpailut (lapselle iso asia).

Mun vanhemmat ei tuon taivaallista piittaa lapsistani ja emme ole tekemisissä siis. Vanhempien aika menee kultasiskon hyysäämiaeen. Siskolle ollaan koiravahtina (on lapseton), siivotaan taloa, poimitaan mustikat, viedään sisko etelään (vsnhemmat maksaa), ostetasn isot kodinkoneet ym lahjaksi, hyysätäön ja paspotaan koko ajan ja soittelevat päiivittäin / tapaavat viikottain.

Tällaista jotkut tekee lapsenlapsilleen kun ovat niistä hullaantuneita - meilläpä vasn lapsenlapset ei kiinnosta yhtään ja niitä ei haluta edes tavata. Aikuista suosikkilasta paapotaan kaikin tavoin.

Maksaisin MITÄ VAAN jos saisin uudet varavanhemmat, lapsille varaisovsnhemmat ja itselle ystäviä joiden kanssa vois viettää pyhiä ja lomia. Oon jo harkinnut että OSTAN seuraa... epätoivoista, tiedän...

T. Myös traumatisoitunut ja vsnhempiensa hylkäämä

No kuten sanottu, onnella oli iso merkitys. Ja ei meilläkään jouluja vietetä ystäväporukalla. Mutta meillä on kaksi ystäväperhettä, joilla samanikäiset lapset ja joiden kanssa vietetään yleensä juhannukset, vaput ja uudetvuodet sekä tehdään joskus lomareissujakin. Kummallakin on joko hullut/hankalat isovanhemmat tai asuvat todella kaukana. Ollaan toisen perheen isään tutustuttu opiskeluaikana ja toiseen työpaikalla.

Tuo on järjestynyt teillä mukavasti. Usein tuntuu siltä, että ihmiset vaivaantuvat pitkänkin tuttavuuden jälkeen pahasti, kun selviää millaisessa perheessä on itse kasvanut. Sen jälkeen yhteydenpito voi hyytyä toisen taholta.

Mulla hävis mammakaverit kuin tykinlaukaukaelka, kun erehdyin perhekerhossa puhumaan narsisti-isästäni ja väkuvaltalapsuudestani. Sen jälkeen ei kukaan enää vastannut puheluun tai tullut käymään. Mut eristettiin ja minust leviteltiin juttuja.

Tästä viisastuneena en ikinä kerro kellekään asiasta.

Itse olen huomannut, että jos joku jatkaakin kuunnella hetken, niin nopeasti alkaa vähättely: "Ei kai se nyt sentään noin kauheaa ollut, he eivät varmasti vain ymmärtäneet kunnolla mitä tekivät..." Jne. Miten se on niin vaikeaa uskoa, että osa ihmisistä ihan tarkoituksella purkaa pahaa oloaan systemaattisesti lapsiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Pahinta syntisäkin roolissa on se että olet käytännössä orpo. Ei mitään yhteyttä vanhempiin; vanhemmt ei välitä, rakasta, arvosta. Ja se sisaruskaan ei sinusta mitään kaunista ajattele :(

Jep, epäilen että sisarus ihmettelee miksi joku poraa terapiassa perhesuhteiden takia, kun oli kerran niin mainiot vanhemmat.