Lue keskustelun säännöt.
Miten narsistisen perheen kultalapsen voisi saada käsittämään vanhempien ongelmat?
25.03.2019 |
Hän tuntuu olevan niille aika sokea, samoin myös niille kielteisille vaikutuksille miten nämä ongelmat ovat hänen elämässään aikuisiällä näkyneet.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on narsistinen perhe?
Perhe, jossa vanhemmat käyttäytyvät narsistisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti ei mitenkään. Paras ratkaisu on käydä itse terapiassa ja purkaa asioita siellä, ja olla hyvin rajallisessa ja pinnallisessa kontaktissa sisarukseen. Ja vanhempiin ei ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti ei mitenkään. Paras ratkaisu on käydä itse terapiassa ja purkaa asioita siellä, ja olla hyvin rajallisessa ja pinnallisessa kontaktissa sisarukseen. Ja vanhempiin ei ollenkaan.
On olen itsekin ajatellut. Sisarus ei sinällään ole pahantahtoinen, mutta hän tuntuu olevan sokea perheen ongelmille, vaikka ne näkyvät hänenkin elämässään vielä aikuisiällä.
Ymmärrän kyllä, että hänen on vaikea tarkastella tilannetta objektiivisesti, koska vanhemmat palkitsevat häntä siitä, että pysyttelee hyvissä väleissä heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma. Kultalapsi ei halua,.pysty eikä kestä kohdata todellisuutta. Ei vaikka hänelle kävi elämässä loppupeleissä huonoiten ja on vakavimmin traumatisoitunut.
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy aikuisuudessa?
Kultalapsellako? Vaikeuksina ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Olen perheen musta lammas, ahkers ja kiltti, ahkeruuteni takia hyvin menestynyt ja koulutettu, mutta silti vsnhrmpieni vihaama.
Sisareni kultalapsi, työtön ja ajelehtiva, aika kipakka ja äkeä luonteeltaan, silti vanhempien lellikki.
Sisar ei huomaa kuviota eikä tunnusta sen olemassaoloa. Sisarelle on tehty testamentti jossa minut jätetään perinnöttömäksi (saan lakiosan jos käyn tappelemaan), sisarelle ostettu auto, ostettu asunto, maksettu kallis koulutus yksityisessä opistossa (siltikään ei sisar ole päässyt töihin), syydetään rahaa kaikkeen.
Minä en ole saanut mitään. Koskaan. Kotoa lähteissäni kaikki piti maksaa itse ja mitäön apua ei tullut.
Sisaren kanssa turha puhua, raivostuu ja syyttelee. Vanhrmpien kanssa turha puhua, eivät pidä yhteyttä eivätkä vastaa jos soitan.
Asia ei muutu koten pakko vaan hyväksyä. Suututtaa ohan helkkaristi mutta mitäpäs teet, et mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Kultalapsi ei halua,.pysty eikä kestä kohdata todellisuutta. Ei vaikka hänelle kävi elämässä loppupeleissä huonoiten ja on vakavimmin traumatisoitunut.
Olen itsekin miettinyt miten vakavaa traumatisoituminen on silloin, kun toinen muistaa niin vähän kokemistaan asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy aikuisuudessa?
Kultalapsellako? Vaikeuksina ihmissuhteissa.
Aa, niinpä tietysti. Eihän se kultalapsi ole oppinut normaaleja vuorovaikutuksen lainalaisuuksia. Joten miten voisi onnistuakaan ihmissuhteissa.
Usein juuri syntisäkki on uuttera, vaatimaton ja ahkera. Kultalapsi taas laiska ja ylimielinen - ei tarvitse ponnistella mitenkään kun vanhempien suosio on itsestäänselvää ja taattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Olen perheen musta lammas, ahkers ja kiltti, ahkeruuteni takia hyvin menestynyt ja koulutettu, mutta silti vsnhrmpieni vihaama.
Sisareni kultalapsi, työtön ja ajelehtiva, aika kipakka ja äkeä luonteeltaan, silti vanhempien lellikki.Sisar ei huomaa kuviota eikä tunnusta sen olemassaoloa. Sisarelle on tehty testamentti jossa minut jätetään perinnöttömäksi (saan lakiosan jos käyn tappelemaan), sisarelle ostettu auto, ostettu asunto, maksettu kallis koulutus yksityisessä opistossa (siltikään ei sisar ole päässyt töihin), syydetään rahaa kaikkeen.
Minä en ole saanut mitään. Koskaan. Kotoa lähteissäni kaikki piti maksaa itse ja mitäön apua ei tullut.Sisaren kanssa turha puhua, raivostuu ja syyttelee. Vanhrmpien kanssa turha puhua, eivät pidä yhteyttä eivätkä vastaa jos soitan.
Asia ei muutu koten pakko vaan hyväksyä. Suututtaa ohan helkkaristi mutta mitäpäs teet, et mitään.
Onpa kylmää. Mutta ei tuota tosiaan pysty muuksi muuttamaan, vaikka tekisi mitä.
Toivottavasti olet löytänyt välittäviä ihmisiä ympärillesi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Olen perheen musta lammas, ahkers ja kiltti, ahkeruuteni takia hyvin menestynyt ja koulutettu, mutta silti vsnhrmpieni vihaama.
Sisareni kultalapsi, työtön ja ajelehtiva, aika kipakka ja äkeä luonteeltaan, silti vanhempien lellikki.Sisar ei huomaa kuviota eikä tunnusta sen olemassaoloa. Sisarelle on tehty testamentti jossa minut jätetään perinnöttömäksi (saan lakiosan jos käyn tappelemaan), sisarelle ostettu auto, ostettu asunto, maksettu kallis koulutus yksityisessä opistossa (siltikään ei sisar ole päässyt töihin), syydetään rahaa kaikkeen.
Minä en ole saanut mitään. Koskaan. Kotoa lähteissäni kaikki piti maksaa itse ja mitäön apua ei tullut.Sisaren kanssa turha puhua, raivostuu ja syyttelee. Vanhrmpien kanssa turha puhua, eivät pidä yhteyttä eivätkä vastaa jos soitan.
Asia ei muutu koten pakko vaan hyväksyä. Suututtaa ohan helkkaristi mutta mitäpäs teet, et mitään.
Onpa kylmää. Mutta ei tuota tosiaan pysty muuksi muuttamaan, vaikka tekisi mitä.
Toivottavasti olet löytänyt välittäviä ihmisiä ympärillesi kuitenkin.
Joo, siis mun vanhemmat tietää että tää on julmaa ja tekee sen ihan tietoisesti ja tahallaan. Esim tuo siskolle ostettu asunto, oikein tahallaan laittoivat siskon pitämään tuparit (.johon velvollisuudentunnosta osallistuin) jossa sisko kovaan ääneen monta kertaa kailotti että ”niin täähän maksoi yli 300 tuhatta”.
Uskon että aika montaa muutakin korpeaisi, jos sisarukselle ostetaan 300 ke asunto ja sulle ei mitään.
Onneksi mulla on oma perhe, sen avulla pysyn järjissä.
T. Syntisäkki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein juuri syntisäkki on uuttera, vaatimaton ja ahkera. Kultalapsi taas laiska ja ylimielinen - ei tarvitse ponnistella mitenkään kun vanhempien suosio on itsestäänselvää ja taattua.
Vanhemmat ovat yhteiset, mutta suhtautuminen lapsiin on niin eriarvoistavaa, että tuntuu kuin olisimme kasvaneet aivan eri perheissä. Sisarus sitten vain ihmettelee, että miksi en toimi vanhempien suhteen kuten hän, kun se hänen kohdallaan tuottaa hyviä tuloksia. Minun kohdallani samanlaiset pyynnöt saavat aikaan vain ilkeilyä, mutta sitä sisarus ei suostu käsittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy aikuisuudessa?
Kultalapsellako? Vaikeuksina ihmissuhteissa.
Tässä mielessä scapegoat on loppujen lopulsi usein paremmassa tilanteessa, koska tajuaa helpommin perhedynamiikan ja omat ongelmansa, ja saa haettua apua. Eihän se paljoa lohduta mutta kuitenkin.
Olisiko itsekin narsisti? Empatiakyvyttömyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko itsekin narsisti? Empatiakyvyttömyyttä?
On jossain määrin empatiakyvytön, mutta en osaa sanoa tähän mitään. Pyrkii kyllä yleensä toimimaan reilusti omalta osaltaan. Epäilen ihan oikeasti sitä, ettei sisarus kykene tunnistamaan tilannetta, koska hänelle tuntuu olevan tärkeää pitää yllä myönteistä mielikuvaa vanhemmista.
Samaa miettinyt viimeiset ~20 vuotta. Huoh.
Mulla kultalapsi sisarus ilkeilee mulle ja syyttelee mua kun en ole oikein väleissä ilkeisiin vanhempiini. Sisarus inttää että HÄN kärsii asiasta ja joutuu hälikäten ja haluais että asiat olis niinkuin ennen. (Ennen = kaikki oli väleissä, vanhemmat tääkkäs ja kiusasi mua ja sisarus oli mukana kiusaamassa). Nyt kun välit ei ole niinkuin ennen niin sisarus on tyytymätön.
Sisarus saa vanhemmilta kaiken avun, tuen, huomion, rahan, välittämisen ja yhteydenpidon eikä mäe ollenkaan sitä että minä en saa mitään noista. Muutaman kerran oon kiukustunut ja sanonut tästä - vastaus on se että ”omaa syytäs kun oot niin vaikee, kato nyt mua miten hyvät välit mulla on vanhempiin”
Ei se tajua. Ei halua tajuta eikä pysty tajuamaan. Joten vääryys jatkuu kuolemaan saakka.
Mikä ihme on narsistinen perhe?