WP: Se ei ole vain sinä: Uudet tiedot osoittavat, että yli puolella Amerikan nuorista ei ole romanttista kumppania

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkee usein, että 30-vuotiaista 80% on suhteessa. Mietin usein että olenko todella niin vastenmielinen että jään vielä jonnekin 1%, jotka eivät koskaan seurustele.

20% on vielä satojatuhansia suomalaisia. Useampi kuin joka neljäs mies ei saa lapsia ollenkaan eikä naisistakaan noin viidennes.

Sitäpaitsi tuo 80% parisuhteessa kolmekymppisenä -tutkimus on tehty noin 20 vuotta sitten. Ei taatusti enää pidä paikkaansa.

Vaikka täällä jotkut mammulit ovatkin satuilleet kaikkien poikiensä löytäneen helposti tyttiksen noin parikymppisenä. Minä taas voin sanoa, että suuri osa omista miestyökollegoista teknisellä alalla on sinkkuja. Kuvitelkaa tuollainen tilanne vaikka 30 vuotta sitten, jossa fiksuja akateemisesti koulutettuja miehiä on sinkkuina, koska he eivät kelpaa naisille! (Liian lyhyt, liian lihava, liian kalju, liian kapea leuka jne.)

http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tila…

2012:

30+ miehistä yli 60 % oli avo- tai avioliitossa. 35-39 -vuotiaista lähes 70 %.

Eli ei ole kahtakymmentä vuotta. Lisäksi lopuista miehistä iso osa on ollut parisuhteessa.

Tutkimus, jonka mukaan yli 80 % miehistä on kolmekymmentä täytettyään parisuhteessa, on vuodelta 2007. Ei ole kahtakymmentä vuotta siitäkään.

Näistäkin tutkimuksen avoliitoista, kuinkakohan moni oli todellisuudessa ihan vaan kämppiksiä, kun monet sisaruksetkin jotka elävät samassa asunnossa pistetään automaattisesti avoliittoon näissä tilastoissa.

En niin kovalla painoarvolla luottaisi tähän tilastoon, nykypäivänä siitä voi poistaa parikytä pinnaa jo ihan tuon avoliiton laskemisen mukaan ja kuinka moni niistä todella on vain kämppiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkee usein, että 30-vuotiaista 80% on suhteessa. Mietin usein että olenko todella niin vastenmielinen että jään vielä jonnekin 1%, jotka eivät koskaan seurustele.

20% on vielä satojatuhansia suomalaisia. Useampi kuin joka neljäs mies ei saa lapsia ollenkaan eikä naisistakaan noin viidennes.

Sitäpaitsi tuo 80% parisuhteessa kolmekymppisenä -tutkimus on tehty noin 20 vuotta sitten. Ei taatusti enää pidä paikkaansa.

Vaikka täällä jotkut mammulit ovatkin satuilleet kaikkien poikiensä löytäneen helposti tyttiksen noin parikymppisenä. Minä taas voin sanoa, että suuri osa omista miestyökollegoista teknisellä alalla on sinkkuja. Kuvitelkaa tuollainen tilanne vaikka 30 vuotta sitten, jossa fiksuja akateemisesti koulutettuja miehiä on sinkkuina, koska he eivät kelpaa naisille! (Liian lyhyt, liian lihava, liian kalju, liian kapea leuka jne.)

http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tila…

2012:

30+ miehistä yli 60 % oli avo- tai avioliitossa. 35-39 -vuotiaista lähes 70 %.

Eli ei ole kahtakymmentä vuotta. Lisäksi lopuista miehistä iso osa on ollut parisuhteessa.

Tutkimus, jonka mukaan yli 80 % miehistä on kolmekymmentä täytettyään parisuhteessa, on vuodelta 2007. Ei ole kahtakymmentä vuotta siitäkään.

Näistäkin tutkimuksen avoliitoista, kuinkakohan moni oli todellisuudessa ihan vaan kämppiksiä, kun monet sisaruksetkin jotka elävät samassa asunnossa pistetään automaattisesti avoliittoon näissä tilastoissa.

En niin kovalla painoarvolla luottaisi tähän tilastoon, nykypäivänä siitä voi poistaa parikytä pinnaa jo ihan tuon avoliiton laskemisen mukaan ja kuinka moni niistä todella on vain kämppiksiä.

Vaikka yrittäisit kuinka venkoilla niin et pääse siihen lopputulokseen, että vain 10 % miehistä pariutuu. Tai 20 % Tai edes että alle puolet miehistä pariutuu.

Siksi toisekseen ainakin 2007 luvut perustuvat tutkimukseen eikä asumistilastoihin, todennäköisesti nuo myöhemmätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkee usein, että 30-vuotiaista 80% on suhteessa. Mietin usein että olenko todella niin vastenmielinen että jään vielä jonnekin 1%, jotka eivät koskaan seurustele.

20% on vielä satojatuhansia suomalaisia. Useampi kuin joka neljäs mies ei saa lapsia ollenkaan eikä naisistakaan noin viidennes.

Sitäpaitsi tuo 80% parisuhteessa kolmekymppisenä -tutkimus on tehty noin 20 vuotta sitten. Ei taatusti enää pidä paikkaansa.

Vaikka täällä jotkut mammulit ovatkin satuilleet kaikkien poikiensä löytäneen helposti tyttiksen noin parikymppisenä. Minä taas voin sanoa, että suuri osa omista miestyökollegoista teknisellä alalla on sinkkuja. Kuvitelkaa tuollainen tilanne vaikka 30 vuotta sitten, jossa fiksuja akateemisesti koulutettuja miehiä on sinkkuina, koska he eivät kelpaa naisille! (Liian lyhyt, liian lihava, liian kalju, liian kapea leuka jne.)

http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tila…

2012:

30+ miehistä yli 60 % oli avo- tai avioliitossa. 35-39 -vuotiaista lähes 70 %.

Eli ei ole kahtakymmentä vuotta. Lisäksi lopuista miehistä iso osa on ollut parisuhteessa.

Tutkimus, jonka mukaan yli 80 % miehistä on kolmekymmentä täytettyään parisuhteessa, on vuodelta 2007. Ei ole kahtakymmentä vuotta siitäkään.

Reilusti yli kymmenen vuotta kuitenkin. Esimerkiksi Tinderin ja vastaavien seuranhakusovellusten tuomia lieveilmiöitä ei tuolloin ollut vielä olemassakaan. Ja trendi parisuhteiden osalta on koko ajan  laskeva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkee usein, että 30-vuotiaista 80% on suhteessa. Mietin usein että olenko todella niin vastenmielinen että jään vielä jonnekin 1%, jotka eivät koskaan seurustele.

20% on vielä satojatuhansia suomalaisia. Useampi kuin joka neljäs mies ei saa lapsia ollenkaan eikä naisistakaan noin viidennes.

Sitäpaitsi tuo 80% parisuhteessa kolmekymppisenä -tutkimus on tehty noin 20 vuotta sitten. Ei taatusti enää pidä paikkaansa.

Vaikka täällä jotkut mammulit ovatkin satuilleet kaikkien poikiensä löytäneen helposti tyttiksen noin parikymppisenä. Minä taas voin sanoa, että suuri osa omista miestyökollegoista teknisellä alalla on sinkkuja. Kuvitelkaa tuollainen tilanne vaikka 30 vuotta sitten, jossa fiksuja akateemisesti koulutettuja miehiä on sinkkuina, koska he eivät kelpaa naisille! (Liian lyhyt, liian lihava, liian kalju, liian kapea leuka jne.)

http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tila…

2012:

30+ miehistä yli 60 % oli avo- tai avioliitossa. 35-39 -vuotiaista lähes 70 %.

Eli ei ole kahtakymmentä vuotta. Lisäksi lopuista miehistä iso osa on ollut parisuhteessa.

Tutkimus, jonka mukaan yli 80 % miehistä on kolmekymmentä täytettyään parisuhteessa, on vuodelta 2007. Ei ole kahtakymmentä vuotta siitäkään.

Reilusti yli kymmenen vuotta kuitenkin. Esimerkiksi Tinderin ja vastaavien seuranhakusovellusten tuomia lieveilmiöitä ei tuolloin ollut vielä olemassakaan. Ja trendi parisuhteiden osalta on koko ajan  laskeva.

Vuodesta 2012 on minun laskuoppini mukaan vain seitsemän vuotta.

Mikä siinä sinua kismittää, että reilusti yli puolet miehistä edelleenkin pariutuu viimeistään kolmekymppisinä?

Tässä ketjussa joku taas mainitsi, että yhteiskunnan etuudet olisivat pääasiassa naisille suunnattuja. Kiinnostaisi suuresti tietää mitä ne ovat. Ihmetyttää myös, että kuvittelee joku oikeasti että tämän maan kaikki fyysisesti tai psyykkisesti sairaat, työttömät, syrjäytyneet ja eläkeläiset (eli ne jotka pääosin yhteiskunnan etuuksien varassa elävät) ovat naisia. Mitään erityisesti naisille suunnattuja etuuksia ei ole. Ne suunnattomat yksinhuoltajan etuudetkaan mitä täällä joskus kadehditaan eivät ole kuin 43 euron yksinhuoltajakorotus lapsilisään, ja sen saa kyllä ihan kumpi tahansa vanhempi jonka luona lapsi on kirjoilla, sukupuolesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkee usein, että 30-vuotiaista 80% on suhteessa. Mietin usein että olenko todella niin vastenmielinen että jään vielä jonnekin 1%, jotka eivät koskaan seurustele.

20% on vielä satojatuhansia suomalaisia. Useampi kuin joka neljäs mies ei saa lapsia ollenkaan eikä naisistakaan noin viidennes.

Sitäpaitsi tuo 80% parisuhteessa kolmekymppisenä -tutkimus on tehty noin 20 vuotta sitten. Ei taatusti enää pidä paikkaansa.

Vaikka täällä jotkut mammulit ovatkin satuilleet kaikkien poikiensä löytäneen helposti tyttiksen noin parikymppisenä. Minä taas voin sanoa, että suuri osa omista miestyökollegoista teknisellä alalla on sinkkuja. Kuvitelkaa tuollainen tilanne vaikka 30 vuotta sitten, jossa fiksuja akateemisesti koulutettuja miehiä on sinkkuina, koska he eivät kelpaa naisille! (Liian lyhyt, liian lihava, liian kalju, liian kapea leuka jne.)

http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tila…

2012:

30+ miehistä yli 60 % oli avo- tai avioliitossa. 35-39 -vuotiaista lähes 70 %.

Eli ei ole kahtakymmentä vuotta. Lisäksi lopuista miehistä iso osa on ollut parisuhteessa.

Tutkimus, jonka mukaan yli 80 % miehistä on kolmekymmentä täytettyään parisuhteessa, on vuodelta 2007. Ei ole kahtakymmentä vuotta siitäkään.

Reilusti yli kymmenen vuotta kuitenkin. Esimerkiksi Tinderin ja vastaavien seuranhakusovellusten tuomia lieveilmiöitä ei tuolloin ollut vielä olemassakaan. Ja trendi parisuhteiden osalta on koko ajan  laskeva.

Vuodesta 2012 on minun laskuoppini mukaan vain seitsemän vuotta.

Mikä siinä sinua kismittää, että reilusti yli puolet miehistä edelleenkin pariutuu viimeistään kolmekymppisinä?

Ei mikään. Mikä sinua kismittää siinä, että tuo 80% ei varmasti enää päde nykyään ja suunta on (voimakkaasti) laskeva?

P.S. 80% prosentin tuloksesta on yli 10 vuotta (2007)

P.P.S. Joku oli tänne oikeasti linkittänyt noin 20 vuotta vanhan vastaavan 80% tutkimuksen, joka sekään ei todellakaan enää pidä paikkaansa.

P.P.P.S. Faktat faktoina kun nyt aloitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkee usein, että 30-vuotiaista 80% on suhteessa. Mietin usein että olenko todella niin vastenmielinen että jään vielä jonnekin 1%, jotka eivät koskaan seurustele.

20% on vielä satojatuhansia suomalaisia. Useampi kuin joka neljäs mies ei saa lapsia ollenkaan eikä naisistakaan noin viidennes.

Sitäpaitsi tuo 80% parisuhteessa kolmekymppisenä -tutkimus on tehty noin 20 vuotta sitten. Ei taatusti enää pidä paikkaansa.

Vaikka täällä jotkut mammulit ovatkin satuilleet kaikkien poikiensä löytäneen helposti tyttiksen noin parikymppisenä. Minä taas voin sanoa, että suuri osa omista miestyökollegoista teknisellä alalla on sinkkuja. Kuvitelkaa tuollainen tilanne vaikka 30 vuotta sitten, jossa fiksuja akateemisesti koulutettuja miehiä on sinkkuina, koska he eivät kelpaa naisille! (Liian lyhyt, liian lihava, liian kalju, liian kapea leuka jne.)

http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tila…

2012:

30+ miehistä yli 60 % oli avo- tai avioliitossa. 35-39 -vuotiaista lähes 70 %.

Eli ei ole kahtakymmentä vuotta. Lisäksi lopuista miehistä iso osa on ollut parisuhteessa.

Tutkimus, jonka mukaan yli 80 % miehistä on kolmekymmentä täytettyään parisuhteessa, on vuodelta 2007. Ei ole kahtakymmentä vuotta siitäkään.

Reilusti yli kymmenen vuotta kuitenkin. Esimerkiksi Tinderin ja vastaavien seuranhakusovellusten tuomia lieveilmiöitä ei tuolloin ollut vielä olemassakaan. Ja trendi parisuhteiden osalta on koko ajan  laskeva.

Vuodesta 2012 on minun laskuoppini mukaan vain seitsemän vuotta.

Mikä siinä sinua kismittää, että reilusti yli puolet miehistä edelleenkin pariutuu viimeistään kolmekymppisinä?

Ei mikään. Mikä sinua kismittää siinä, että tuo 80% ei varmasti enää päde nykyään ja suunta on (voimakkaasti) laskeva?

P.S. 80% prosentin tuloksesta on yli 10 vuotta (2007)

P.P.S. Joku oli tänne oikeasti linkittänyt noin 20 vuotta vanhan vastaavan 80% tutkimuksen, joka sekään ei todellakaan enää pidä paikkaansa.

P.P.P.S. Faktat faktoina kun nyt aloitettiin.

Minua kismittää vain ja ainoastaan mihinkään perustumattomat väitteet siitä, kuinka vain vähemmistö miehistä (laatikkolentäjät ja kirurgileuat) pariutuu.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa joku taas mainitsi, että yhteiskunnan etuudet olisivat pääasiassa naisille suunnattuja. Kiinnostaisi suuresti tietää mitä ne ovat. Ihmetyttää myös, että kuvittelee joku oikeasti että tämän maan kaikki fyysisesti tai psyykkisesti sairaat, työttömät, syrjäytyneet ja eläkeläiset (eli ne jotka pääosin yhteiskunnan etuuksien varassa elävät) ovat naisia. Mitään erityisesti naisille suunnattuja etuuksia ei ole. Ne suunnattomat yksinhuoltajan etuudetkaan mitä täällä joskus kadehditaan eivät ole kuin 43 euron yksinhuoltajakorotus lapsilisään, ja sen saa kyllä ihan kumpi tahansa vanhempi jonka luona lapsi on kirjoilla, sukupuolesta riippumatta.

Naiset käyttävät sekä lukumääräisesti että rahamäärällisesti enemmän tukia kuin miehet vaikka niitä ei sukupuolen mukaan jaetakaan. Tämä tietysti johtuu pääosin siitä, että lapset jäävät erossa yleensä äidille ja siitä, että naisilla on keskimäärin pienemmät palkkatulot kuin miehillä. Voi toki miettiä, että olisiko avioeroja vähemmän ja avioliittoja enemmän jos näitä tukia ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti historian saatossa on ollut säännöllisesti sotia, jolloin on monesta miesikäluokasta pyyhkäistä ylimääräiset pois. Nyt länsimaissa ei ole aikoihin ollut kunnon harvennusta, joten näitä jämäkapoaleita jää pyörimään liiaksi.

Miten tuo lisäisi naisten pariutumismahdollisuuksia?

Mitä naisten pariutumismahdollisuuksien pitäisi parantua? Miehethän ne tässäkin ketjussa itkee kun eivät kelpaa?

Sanoiko joku että pitäisi?

No ilmeisesti edellinen niin ajatteli koska kysyi, miten miesten väheneminen lisäisi naisten pariutumismahdollisuuksia eli hänellä oli oletus että naisten pariutumismahdollisuuksien pitäisi parantua?

Otsikossa puhutaan että yli puolella ei ole kumppania, johon joku vastasi että miehiä pitäisi harventaa sodassa. Tämä ei lisäisi naisten parisuhteita mitenkään ihan riippumatta siitä pitäisikö sen lisätä vai ei.

Lueppa tarkemmin. Sanottiin että kautta historian miehiä on kuollut sodissa. Tästähän on seurannut se, että ennen on naisia jäänyt yli kun kumppania ei ole kaikille riittänyt ja heikommillekkin miehille on ollut kysyntää. Nyt tätä harvennusta ei tapahdu ja täälläkin nämä ylijäämä miehet ruikuttaa. Pääsääntöisesti nämä kumppanin puutteesta märisevät ovat miehiä eikä naisia, joten miksi naisten kumppanin saannin pitäisi parantua? Onko siellä päässä taas joku a-tyyppi jankkaamassa?

Ongelma ei pelkästään se, että miehiä ei enää kuole sodissa. Vaan se, että naisista on tullut nirsoja. Ei se auta vaikka miehiä olisi vain kolmasosa naisten määrästä jos naiset eivät kelpuuta kuin 10 % tuosta kolmasosasta. Liian hyvä sosiaaliturva ja liberaali yhteiskunta aiheuttaa tuon nirsouden. Naisilla on oikeuksia, mutta ei juurikaan velvollisuuksia. Samaan se "jämämiesten" joukko takoo verorahoja erilaisten pääasiassa naisten käyttämien tukimuotojen ylläpitoon ja työskentelee siinä samalla myös yhteiskunnan infrastruktuurin ylläpidossa.

- ohis

Öh. Meinaat, että sosiaaliturvan poistolla (jonka saajista suurin osa on miehiä) saataisiin naiset pariutumaan jämämiesten kanssa? Eiköhän naiset ennemmin menisi töihin kuin töihin ja naimisiin saadakseen lisätyötä miehen muodossa. Suomalainen mies ei naista elätä. Miten avioliitto sen kanssa ratkaisisi yhtään mitään?

Niin kauan kuin parisuhde ei tuo mitään hyvää lisää naisten elämään, he ovat mieluummin ilman miestä kuin miehen kanssa. Miehillä toisinpäin, heille huonokin parisuhde on parempaa kuin yksinolo. Parisuhde ei paranna naisten elämänlaatua, joka säilyy samana tai laskee parisuhteen vuoksi.

Inventaario oman elämänpiirin parikymppisistä. Tyttö noin 20 v, pariutui yläkoulussa pojan kansa, asuvat yhdessä. Toinen saman ikäinen, pariutui lukiossa ja asuu tämän poikaystävän kanssa. Nainen noin 25, perheellinen, pariutui lukion jälkeen duunari-tavismiehen kanssa ja nyt on jo lapsiakin. Nuori mies ja noin 20v, komea, kaunis tyttöystävä, eivät vielä asu yhdessä koska tuore suhde. Poika, ei kovin komea, opiskelee ensimmäistä vuotta tietotekniikkaa tai matematiikkaa tms Aalto-yliopistossa, kaunis tyttöystävä jonka kanssa asuu. En nyt näistä oikein mitenkään pysty löytämään valtavia pariutumisvaikeuksia ja karuselleja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa joku taas mainitsi, että yhteiskunnan etuudet olisivat pääasiassa naisille suunnattuja. Kiinnostaisi suuresti tietää mitä ne ovat. Ihmetyttää myös, että kuvittelee joku oikeasti että tämän maan kaikki fyysisesti tai psyykkisesti sairaat, työttömät, syrjäytyneet ja eläkeläiset (eli ne jotka pääosin yhteiskunnan etuuksien varassa elävät) ovat naisia. Mitään erityisesti naisille suunnattuja etuuksia ei ole. Ne suunnattomat yksinhuoltajan etuudetkaan mitä täällä joskus kadehditaan eivät ole kuin 43 euron yksinhuoltajakorotus lapsilisään, ja sen saa kyllä ihan kumpi tahansa vanhempi jonka luona lapsi on kirjoilla, sukupuolesta riippumatta.

Naiset käyttävät sekä lukumääräisesti että rahamäärällisesti enemmän tukia kuin miehet vaikka niitä ei sukupuolen mukaan jaetakaan. Tämä tietysti johtuu pääosin siitä, että lapset jäävät erossa yleensä äidille ja siitä, että naisilla on keskimäärin pienemmät palkkatulot kuin miehillä. Voi toki miettiä, että olisiko avioeroja vähemmän ja avioliittoja enemmän jos näitä tukia ei olisi.

Eiköhän syntyvyys pienenisi entisestään, jos politiikkaa muutettaisiin siihen suuntaan, että lapsi olisi vielä nykyistäkin suurempi riski.

Se ei ole vain sinä? Menin melkein sanattomaks, en tosin sisällön takia.

Ei parisuhde ole mikään onnen tae.

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhde ole mikään onnen tae.

Miehille suurelta osin on.

Hyvä, ehkä tuo väestönkasvu alkaa sielläkin sitten putoamaan alaspäin. Parisuhteiden puute johtuu deittailun helppoudesta. Ensin valitset itsellesi parhaimmat ja mielenkiintoisimmat ja sitten deittailet vaikka kaikki samalle päivää. Enää ei tarvitse "tyytyä" lähialueen mukavimpaan ja ihan hyvännäköiseen keskituloiseen perus Perttiin tai kilttiin hyväntuuliseen ja kuvan kauniiseen Marjattaan, kun on kokoajan tunne, että tuolla ulkopuolella on joku vielä tätäkin parempi. Miksi siis pysähtyä tähän? Sitten kun on jo periaatteessa pyörinyt deittailukarusellissa saakin huomata, että ne parhaimmat ovat ottaneet itselleen parhaimmat ja oma tason ainainen korotus on jättänyt yksin. Kun on aina vain parantanut kumppaniehdokkaiden ns. laatua ei enää helposti palaakaan siihen, mikä aluksi kelpasi vallan hyvin. Sitten ollaan ja itketään.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tähän ilmiöön on useita osasyitä.

Porno, instagram ynnämuut saavat ihmiset luulemaan, että heidän pitäisi näyttää ja olla tietynlaisia, että voisivat olla suhteessa toisten kanssa. Eli ihmisille tulee vääristynyt kuva miltä ihmisten pitäisi näyttää. 

Tinder ja muut treffipalvelut. Nämä taas vääristävät kuvan siitä, miten helppo on löytää seuraa ja miten laaja valikoima on treffikumppaneita. Voivat saada jopa ihmisen luulemaan, että heillä on suurempi valikoima valita kumppania tai saada parempi kumppani. 

Sosiaalinen media ja pelit. Nämä ovat ajaneet ihmiset pois muiden ihmisten ääreltä ja saaneet ihmiset kommunikoimaan toisten kanssa pelkästään netin kautta. Netin kautta saadaan paljon kavereita, mutta harvoin tosiystäviä. Nämä kaverit voidaan painiketta napauttamalla poistaa elämästä, jos kaverit eivät ole samaa mieltä asioista. Ihmiselle ei kehity siis kyky luoda pitkäaikaisia suhteita, joissa voidaan olla myös eri mieltä asioista. 

Nuo ovat varmaan ihan oikeita syitä, mutta varmaan on muutakin.

Voisiko olla yletön kemikaalien määrä ympäristössä? Muovinpehmennysaineet, ftalaatit, vievät miehiltä testosteronit. Eivät enää juokse naisten perässä, ja jos juoksevatkin, eivät vaikuta naisista kiinnostavilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti historian saatossa on ollut säännöllisesti sotia, jolloin on monesta miesikäluokasta pyyhkäistä ylimääräiset pois. Nyt länsimaissa ei ole aikoihin ollut kunnon harvennusta, joten näitä jämäkapoaleita jää pyörimään liiaksi.

Miten tuo lisäisi naisten pariutumismahdollisuuksia?

Mitä naisten pariutumismahdollisuuksien pitäisi parantua? Miehethän ne tässäkin ketjussa itkee kun eivät kelpaa?

Sanoiko joku että pitäisi?

No ilmeisesti edellinen niin ajatteli koska kysyi, miten miesten väheneminen lisäisi naisten pariutumismahdollisuuksia eli hänellä oli oletus että naisten pariutumismahdollisuuksien pitäisi parantua?

Otsikossa puhutaan että yli puolella ei ole kumppania, johon joku vastasi että miehiä pitäisi harventaa sodassa. Tämä ei lisäisi naisten parisuhteita mitenkään ihan riippumatta siitä pitäisikö sen lisätä vai ei.

Lueppa tarkemmin. Sanottiin että kautta historian miehiä on kuollut sodissa. Tästähän on seurannut se, että ennen on naisia jäänyt yli kun kumppania ei ole kaikille riittänyt ja heikommillekkin miehille on ollut kysyntää. Nyt tätä harvennusta ei tapahdu ja täälläkin nämä ylijäämä miehet ruikuttaa. Pääsääntöisesti nämä kumppanin puutteesta märisevät ovat miehiä eikä naisia, joten miksi naisten kumppanin saannin pitäisi parantua? Onko siellä päässä taas joku a-tyyppi jankkaamassa?

Ongelma ei pelkästään se, että miehiä ei enää kuole sodissa. Vaan se, että naisista on tullut nirsoja. Ei se auta vaikka miehiä olisi vain kolmasosa naisten määrästä jos naiset eivät kelpuuta kuin 10 % tuosta kolmasosasta. Liian hyvä sosiaaliturva ja liberaali yhteiskunta aiheuttaa tuon nirsouden. Naisilla on oikeuksia, mutta ei juurikaan velvollisuuksia. Samaan se "jämämiesten" joukko takoo verorahoja erilaisten pääasiassa naisten käyttämien tukimuotojen ylläpitoon ja työskentelee siinä samalla myös yhteiskunnan infrastruktuurin ylläpidossa.

- ohis

Sosiaaliturvallako täällä suurin osa naisista elää? Kyllä kuule suurin osa meistä käy ihan töissä. Sossun varassa elävissä on itse asiassa enemmän miehiä. Edelleen myös kiinnostaisi tietää, mitkä ovat niitä tukia joita käyttävät pääasiassa naiset? Entä mihinköhän ne naisten maksamat verot menevät ja osaisitko selittää, onko miesten maksamat verot jotenkin korvamerkitty menemään vain naisten sosiaaliturvaan?

Ja ne naisten velvollisuudet vissiin olisivat antaa seksiä juuri sinulle?

Mutta jos koet, että sellainen yhteiskunta on hyvä ja oikeudenmukainen jossa naiset pakotetaan pariutumaan miesten kanssa ja joissa ei sitä sosiaaliturvaakaan ole, niin voit aivan vapaasti muuttaa johonkin islamistimaahan. Siellä voit toki itsekin joutua kaikenlaisiin vaikeuksiin, mutta jos länsimaiset demokratiat ovat niin läpeensä mätiä niin silloin niiden islamistimaiden hyödyt varmaan ylittävät haitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhde ole mikään onnen tae.

Miehille suurelta osin on.

Voi myös muuttua suureksi murheen aiheeksi, eikä perheen ja kodin jättämimen ole mikään pikkujuttu, mistään näkökulmasta katsottuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä "ongelma" on täysi passiivisuus parisuhderintamalla, en ole koskaan ottanut minkäänlaista kontaktia naisiin romanttisessa mielessä. Naisvaltaisella alalla (ja muutenkin naisten keskellä elävänä) olevana tapaan arjessa niin paljon nuoria naisia (osa sinkkuja, osa ei) että heidän läsnäolonsa on arjessani niin arkipäiväistä että en edes alitajuisesti ajattele että joku heistä voisi olla kumppanini tai että minulla olisi kotonakin nainen. Puhuttu töissäkin monesti ylipäätään pariutumisesta ja parisuhde-elämästä ja moni nainen on ihmetellyt miksi minulla ei ole tyttöystävää, ettei se voi olla mitenkään mahdollista ja "ei sitä päällepäin kyllä arvaisi".

Ongelma on täysin oma passiivisuus, kun olen itsekin sitä mieltä että miehen pitää tehdä aloite ja kun aloitteita en ole koskaan tehnyt niin ei sinkkuuteni pitäisi olla mitenkään kummallista. Enemmän olen ihmetellyt sitä, miten shokkina naisille tulee tieto omasta sinkkuudestani (kun silloin tällöin asia tulee puheeksi) ja se on loputtoman ihmettelyn aihe.

Mukavampaa istua yksin kotona kun on niin tottunut tähän ja ei oikeastaan tiedä muustakaan kun ei ole koskaan ollut seurustelukumppania.

M25

Olet vielä nuori, joku päivä voi tulla vastaan se tyttö jonka kanssa huomaat päätyväsi parisuhteeseen ilman sen suurempia kommervenkkejä. Kaverillani on tosi ihana ja kiltti mies ja kaveri kertoi että pyysi miestä kylään ja niisanotusti kävi kimppuun :D. Ja tämä nainen on itse yksi oikeasti "kiltempiä" ja herttaisimpia ihmisiä jonka tunnen.

Minäkin odotan sitä, että jonakin päivänä sitä yhtäkkiä huomaa, että onkin parisuhteessa :D Sitä kun luulaan, että se tapahtuu perseellään istuen ja mitkään edesottamukset ei ole tarpeen.

Täällä on 21v nainen. EN ole koskaan seurustellut, koska pikkukylän pojat oli...noh aika tökeröitä. Isommalta kylältä löytyi vain ihmisiä, joiden kanssa ei ollut koskaan hyvä, luottavainen olo. Päätyisi vain h*uoritelluksi jonnekkin  jätkien whatsapp-rinkiin. Sen oloisia tyyppejä oli ja ihan opiskelijapiirin nuoret miehet korkeakoulutasolla. "Kivat pojat" olivat jo parisuhteessa.

Nyt muutin täysin uudelle paikkakunnalle, josta en tunne ketään. Harrastusmahdollisuuksia olisi, mutta ne maksaa aika isoja summia ja "tässä iässä" ei noin vain enää aloiteta nollapisteestä mitään harrastusta. Pitäisi olla jo 10 vuoden kokemus, ihan mistä tahansa, pohjalla, että johonkin pääsisi mukaan.

Tinderit ei ole minua varten, koska olen hidasluonteinen ja haluan tutustua kunnolla ennen mitään sen lähempää kontaktia. Treffikulttuurista on nuortenkin osalta tullut niin yliseksuaalista säätämistä, että se onjopa pelottavaa. Varsinkin silloin, jos ainoa kokemus vastakkaisesta sukupuolesta on jotkut vanhojentanssit tai kädestä pitäminen luokkaretkellä ala-asteella. Olen tästä jutellut nettikavereideni kanssa ja anonyymeissä some-kanavissa, joita käytän ja tuntuu olevan ihan yleinen ongelma. Syytän tästä mm. mediaa ja somea.