Lue keskustelun säännöt.
Sain ensimmäisen asuntoni vasta 26v, "hieman" on vaikuttanut elämän aloittamiseen..
24.03.2019 |
Tein pätkätöitä ja yritin saada vuokra-asuntoa, jostain syystä en sitä ikinä saanut, kunnes jollain kumman ihmeellä sain kaupungilta asunnon. Asuin siis äitini luona siihen asti(pyykit, ruoat, siivoukset yms. hoidin tietysti itse). Nyt olen niin katkeroitunut yhteiskunnan välinpitämättömyydestä, etten halua enää olla osa sitä. Luottotiedot menetin yhden maksamattoman tarkastusmaksun jälkeen ja niitä kertyi sen jälkeen kymmenkunta(ei ollut varaa maksaa niitä tt-tuesta) Työt lopetin, kun ei niitä tekemällä asuntoakaan löytynyt, päätin vain heittäytyä yhteiskunnan loiseksi, kun ei edes asuntoakaan ollut minulle. Nyt olen ollut niin pitkään pois työelämästä, katkeroitunut yhteiskunnalle ja tottunut elämään pienellä rahalla, etten enää edes haaveile perheestä, omasta asunnosta tai työpaikasta, niinkuin nuorena naivina haaveilin. Huomasin miten helppoa on heittää pyyhe kehään ja antautua elämän autuuteen ilman materiaa. Säälin jopa teitä työssäkäyviä, ette tiedä mitä menetätte. Elämänne.
Kommentit (53)
No siltähän se kuulostaakin, että ollaan jääty paljosta paitsi, kun ei olla katkeroituneita työttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tota, kivan tekosyyn oot keksinyt omille valinnoillesi.
Eikö olekin! Tämä on jo suuri ilmiö ja meidän määrä kasvaa kokoajan. Miltä tuntuu kun ei saa edes asuntoa vuokrattua, tunnetko kuuluvasi yhteiskuntaan? Päihteetkin alkaa kummasti kiinnostamaan. Voin kokemuksesta sanoa että asunnon saamisen vaikeus syrjäyttää tehokkaasti nuoria, kuka sitä nyt töitäkään jaksaa tehdä kun ei yhteiskunnalla edes ole kattoa pään päälle tarjota. Näin myös ainakaan miehet eivät löydä tyttöystävää, joka johtaa syrjäytymiseen parisuhde-elämästä, joka taas johtaa alentuneeseen syntyvyyteen. Se taas johtaa vähentyneisiin veronmaksajiin, joka lopulta jysäyttää teidän eläkepomminne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tota, kivan tekosyyn oot keksinyt omille valinnoillesi.
Eikö olekin! Tämä on jo suuri ilmiö ja meidän määrä kasvaa kokoajan. Miltä tuntuu kun ei saa edes asuntoa vuokrattua, tunnetko kuuluvasi yhteiskuntaan? Päihteetkin alkaa kummasti kiinnostamaan. Voin kokemuksesta sanoa että asunnon saamisen vaikeus syrjäyttää tehokkaasti nuoria, kuka sitä nyt töitäkään jaksaa tehdä kun ei yhteiskunnalla edes ole kattoa pään päälle tarjota. Näin myös ainakaan miehet eivät löydä tyttöystävää, joka johtaa syrjäytymiseen parisuhde-elämästä, joka taas johtaa alentuneeseen syntyvyyteen. Se taas johtaa vähentyneisiin veronmaksajiin, joka lopulta jysäyttää teidän eläkepomminne.
On lukemattomia ikäluokkasi naisia jotka ovat tehneet kaiken "oikein" mutta silti ovat työttömiä ja melkeinpä samassa tilanteessa. Yhteiskunta on ensin maksanut opiskelut.
Asunto olisi varmasti löytynyt kantakaupungin ulkopuolelta.
Ei sit käyny mielessä, että jos olisit jatkanut töissä ja asunut kotona, niin olisit saanut säästettyä käsirahan ja olisit voinut ostaa haluamasi asunnon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin heittäydyit yhteiskunnan loiseksi? Ethän sinä ole koskaan mitään muuta ollutkaan. Ensimmäinen tarkastusmaksukin oli loiselämäsi tulosta.
No mikäs sinua elämässä innostaa? Kuulostaa vähän, että ongelmat ovat sisäisiä, ei ulkoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutuistasi päätellen olet onnellinen ja tyytyväinen valintoihisi. Onneksi olkoon.
Itselläni on vähän erilainen käsitys hyvästä elämästä.
Pari asiaa ihmetyttää:
Miksi yhteiskunnan pitäisi tarjota sinulle asunto? Jos teit töitä, eikö sinulla ollut rahaa vuokrata vaikka yksiötä? Vai kävikö niin, että odotit kivaa kaksiota erinomaisella sijainnilla kaupungilta ja petyit kun sitä ei tullut?
Nyt kun jäit töistä pois äidin hoiviin, olet katkeroitunut. Samaan aikaan säälit meitä töissäkäyviä. Koita nyt päättää, mitä tunnet.
Ystävä hyvä, ei se ole yhteiskunnan tehtävä (eikä kyllä enää äitisikään) elättää sinua tai järjestää sinulle asunto. Päinvastoin kuin suuri osa tätäkin palstaa lukevista meidän tehtävämme on elättää itsemme. Palkastamme maksamme veroja, joilla maksetaan yhteiskunnan meille tarjoamat palvelut. Ja vaikka kuinka ajattelisit, että maksathan sinäkin tuestasi veroa, niin tosiasia on, että yhteiskunta maksaa sinun elämisesi.
Luuletko, että kukaan nainen tulee sinua sieltä kotoa hakemaan? Herää nyt hyvä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sit käyny mielessä, että jos olisit jatkanut töissä ja asunut kotona, niin olisit saanut säästettyä käsirahan ja olisit voinut ostaa haluamasi asunnon?
Juu, olisinhan minä voinut satasen tai kaksi laittaa säästöön, niin olisin saanut käsirahan kasaan 15 vuodessa, jippii. 400e vuokraa, 500e elämiseen, palkkaa sain siis ruhtinaalliset 1100 e kuussa, vuokratyöpaikka tietenkin.
Onko sulla mitään ammattia? Ammattitutkintoa? Mittän opiskeluita peruskoulun jälkeen? Mitä itse teet parantaaksesi tulevaisuuttasi? Näitä kannattais pohtia nyt alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari asiaa ihmetyttää:
Miksi yhteiskunnan pitäisi tarjota sinulle asunto? Jos teit töitä, eikö sinulla ollut rahaa vuokrata vaikka yksiötä? Vai kävikö niin, että odotit kivaa kaksiota erinomaisella sijainnilla kaupungilta ja petyit kun sitä ei tullut?
Nyt kun jäit töistä pois äidin hoiviin, olet katkeroitunut. Samaan aikaan säälit meitä töissäkäyviä. Koita nyt päättää, mitä tunnet.
Ystävä hyvä, ei se ole yhteiskunnan tehtävä (eikä kyllä enää äitisikään) elättää sinua tai järjestää sinulle asunto. Päinvastoin kuin suuri osa tätäkin palstaa lukevista meidän tehtävämme on elättää itsemme. Palkastamme maksamme veroja, joilla maksetaan yhteiskunnan meille tarjoamat palvelut. Ja vaikka kuinka ajattelisit, että maksathan sinäkin tuestasi veroa, niin tosiasia on, että yhteiskunta maksaa sinun elämisesi.
Luuletko, että kukaan nainen tulee sinua sieltä kotoa hakemaan? Herää nyt hyvä mies.
Ensin tietysti pari kk kävin vain asunnoissa jotka olivat hyvien kulkuyhteyksien varrella, kun ei sitten ikinä tärpännyt niin hain ihan mitä tahansa, ei onnannut. Eli ystäväiseni, kyllä minä ihan itse hain asuntoja yksityisiltä, asuntoa saamatta, kai vikaa on vain naamavärkissä. Nämä ihmiset ovat yhteiskunnan jäseniä, jotka eivät vuokranneet asuntoa, joten yhteiskunta sulki mahdollisuuteni vuokrata asuntoa. Enkä ole naisia kotiin odottanutkaan, sitä kun ei ollut ja äidillä asuminsen tultua ilmi, tunteet viilenivät. Säälin työssäkäyviä, joiden elämä on suorittamista, minä taas voin tehdä mitä haluan, ei rahan tekeminen ole minulle ongelma, töissäkäynti on.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mitään ammattia? Ammattitutkintoa? Mittän opiskeluita peruskoulun jälkeen? Mitä itse teet parantaaksesi tulevaisuuttasi? Näitä kannattais pohtia nyt alkuun.
Onhan minulla kaksikin tutkintoa. On hieman epäselvää mitä aion tehdä, töitä en aio tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Oletko yhtään pohtinut oman asenteesi vaikutusta siihen, että asiat tuntuvat menevän päin persettä? Olet 26v ja kuulostat kiukuttevalta murrosikäiseltä. Aikuisuus on sitä, että ottaa itse vastuun omasta elämästään, teoistaan, asenteestaan , ajatuksistaan. Kirjoituksesi henkii negatiivisuutta ja passiivisuutta, jos olisin itse vuokranantaja ja ilmaantuisit asuntonäytölleni tuolla asenteella nnin sori, en todellakaan vuokraisi asuntoa sinulle. Huoh...
No niin, sinulla tuntuu olevan selvät sävelet. Et halua tehdä töitä, joten olet lopun ikäsi loukussa äitisi luona (siihen asti kun hän jaksaa sinua katsella). Naiset eivät sinua lähesty, se on selvä. Kukaan ei tarjoa sinulle asuntoa. Et kuitenkaan tunnu olevan tyytyväinen elämääsi, joten odotat, että joku ulkopuolinen taho (yhteiskunta?) tulisi ja laittaisi asiasi kuntoon. Onnea valitsemallesi tielle!
Vierailija kirjoitti:
Ok. Oletko yhtään pohtinut oman asenteesi vaikutusta siihen, että asiat tuntuvat menevän päin persettä? Olet 26v ja kuulostat kiukuttevalta murrosikäiseltä. Aikuisuus on sitä, että ottaa itse vastuun omasta elämästään, teoistaan, asenteestaan , ajatuksistaan. Kirjoituksesi henkii negatiivisuutta ja passiivisuutta, jos olisin itse vuokranantaja ja ilmaantuisit asuntonäytölleni tuolla asenteella nnin sori, en todellakaan vuokraisi asuntoa sinulle. Huoh...
Olen itseasiassa 30v, olin erittäin positiivinen ennenkuin täytin 18v, mutta vuosien taistelu tutkainta vastaan on kieltämättä negativoinut minut, olen erittäin kyyninen, katkera ja pettynyt yhteiskuntaa kohtaan, muuten elän ihan hilpeästi. Mutta sehän on vain luonnollista, nautin silti täysin siemauksin elämästäni, en vain halua ottaa osaa millään lailla yhteiskuntaan, lukuunottamatta almujanne tietysti. Olen kyllä muuten hyvin aktiivinen tekemään ja oppimaan asioita. Te voitte ylläpitää oravanpyöräänne ja minä voin nauttia elämästäni, kaikki ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
No niin, sinulla tuntuu olevan selvät sävelet. Et halua tehdä töitä, joten olet lopun ikäsi loukussa äitisi luona (siihen asti kun hän jaksaa sinua katsella). Naiset eivät sinua lähesty, se on selvä. Kukaan ei tarjoa sinulle asuntoa. Et kuitenkaan tunnu olevan tyytyväinen elämääsi, joten odotat, että joku ulkopuolinen taho (yhteiskunta?) tulisi ja laittaisi asiasi kuntoon. Onnea valitsemallesi tielle!
Huomasithan että sain oman asunnon 26v? Olen myös suhteellisen tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni, kuten sanottua, elämän autuus koittaa kun ymmärtää mikä elämässä on tärkeintä. Ja minulle se ei tarkoita suorittamista, vaan elämän elämistä.
Ei luottotietoja menetä yhden maksamattoman laskun vuoksi. Ensin tulee useampi muistutus, sitten otetaan yhteyttä ulosotosta ja kysytään onko varaa maksaa.
Aika välinpitämätön saa olla, että onnistuu menettämään luottotiedot. Sossusta saa rahaa laskuihin.
No nyt kun olet saanut oman asunnon, niin ootko löytäny tyttöystävää? Vai onko vielä etsinnässä. Aattelin vaan, että kun mietit että ei asuntoa=ei tyttöystävää ja ei asuntoa=yhteiskunnan syy, niin ei tyttöystävää=yhteiskunnan syy. Niin onko nyt sit löytyny jo? Vai oliko kuitenki joku muu syy siinä? Aika moni nainen muuten karsastaa myös sellaisia miehiä, jotka ei edes yritä työllistyä. Ihan vaan tiedoksi.
Tota, kivan tekosyyn oot keksinyt omille valinnoillesi.