Lue keskustelun säännöt.
Sain ensimmäisen asuntoni vasta 26v, "hieman" on vaikuttanut elämän aloittamiseen..
24.03.2019 |
Tein pätkätöitä ja yritin saada vuokra-asuntoa, jostain syystä en sitä ikinä saanut, kunnes jollain kumman ihmeellä sain kaupungilta asunnon. Asuin siis äitini luona siihen asti(pyykit, ruoat, siivoukset yms. hoidin tietysti itse). Nyt olen niin katkeroitunut yhteiskunnan välinpitämättömyydestä, etten halua enää olla osa sitä. Luottotiedot menetin yhden maksamattoman tarkastusmaksun jälkeen ja niitä kertyi sen jälkeen kymmenkunta(ei ollut varaa maksaa niitä tt-tuesta) Työt lopetin, kun ei niitä tekemällä asuntoakaan löytynyt, päätin vain heittäytyä yhteiskunnan loiseksi, kun ei edes asuntoakaan ollut minulle. Nyt olen ollut niin pitkään pois työelämästä, katkeroitunut yhteiskunnalle ja tottunut elämään pienellä rahalla, etten enää edes haaveile perheestä, omasta asunnosta tai työpaikasta, niinkuin nuorena naivina haaveilin. Huomasin miten helppoa on heittää pyyhe kehään ja antautua elämän autuuteen ilman materiaa. Säälin jopa teitä työssäkäyviä, ette tiedä mitä menetätte. Elämänne.
Kommentit (53)
Itsehän olen lorvinut äitini nurkissa 25 vuotta. Töihin en ole kelvannut niin olen pitänyt ihan "fiksuna" ratkaisuna asua kotosalla, että jää edes jotain taskun pohjalle. Tietty itse olen osallistunut asumismenoihin sun muihin, mutta huomattavasti edullisempaa on ollut elämä, ja on rahaa jäänyt omiin menoihinkin. Nyt viimein on alkanut tulla mitta täyteen ja asunnon etsiminen on käynnissä. Saa nyt nähdä miten onnistaa, vai asunko äiskän nurkissa vielä viisikymppisenä vanhanapoikana.
Lienee sanomattakin selvää, että naiselämäni on ollut kerrassaan vilkasta :D Tiedä vaikka oman asunnon kautta saisi jonkun emännänkin sitten joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä koulutus sinulla on? Mikset opiskele uutta ammattia? Tai opiskellut jo silloin esim. 23-vuotiaana kun huomasit ettei töitä saa?
Vierailija kirjoitti:
Itsehän olen lorvinut äitini nurkissa 25 vuotta. Töihin en ole kelvannut niin olen pitänyt ihan "fiksuna" ratkaisuna asua kotosalla, että jää edes jotain taskun pohjalle. Tietty itse olen osallistunut asumismenoihin sun muihin, mutta huomattavasti edullisempaa on ollut elämä, ja on rahaa jäänyt omiin menoihinkin. Nyt viimein on alkanut tulla mitta täyteen ja asunnon etsiminen on käynnissä. Saa nyt nähdä miten onnistaa, vai asunko äiskän nurkissa vielä viisikymppisenä vanhanapoikana.
Lienee sanomattakin selvää, että naiselämäni on ollut kerrassaan vilkasta :D Tiedä vaikka oman asunnon kautta saisi jonkun emännänkin sitten joskus.
Tsemppiä! Taatusti löydät emännänkin kun asut omillasi ja huolehdit kodistasi ja itsestäsi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mitään ammattia? Ammattitutkintoa? Mittän opiskeluita peruskoulun jälkeen? Mitä itse teet parantaaksesi tulevaisuuttasi? Näitä kannattais pohtia nyt alkuun.
Onhan minulla kaksikin tutkintoa. On hieman epäselvää mitä aion tehdä, töitä en aio tehdä.
Älä sitten tee!
Lopeta kuitenkin turhasta rutiseminen.
Sinulla on sinun valintasi toisella on toisen oma valinta.
Jokainen kai tekee valintojaan siihen suuntaan kuin parhaakseen näkee ja kokee.
Mä tykkään tehdä töitä. Mä olen kouluttautunut sellaiseen työhön, josta tykkään ja jonka koen antoisaksi ja tärkeäksi. Olen onnellinen, että olen saanut opiskelupaikan ja opiskellut valmiiksi ja mennyt töihin, täällä opin lisää.
Jos en olisi kouluttaututunut, niin tekisin joka tapuksessa töitä. Työllistäisin jollain lailla itseni.
Niitä töitä, monenlaisia, olen tehnyt 15-vuotiaasta saakka. Olen tykännyt.
Ei nää jutut ihmettelemällä etene, pitää vaan tarttua johonki kiinni ja katsoa, mihin se vie.
Iskallustahan se vaatii ja pieniä askelia.
Vapaaehtoistyö voi olla se, mistä aloittaa. Kun löytyy tilanteita ja ihmisiä, niin alkaa löytyä muutakin. Kotisohvalla ne ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sit käyny mielessä, että jos olisit jatkanut töissä ja asunut kotona, niin olisit saanut säästettyä käsirahan ja olisit voinut ostaa haluamasi asunnon?
Juu, olisinhan minä voinut satasen tai kaksi laittaa säästöön, niin olisin saanut käsirahan kasaan 15 vuodessa, jippii. 400e vuokraa, 500e elämiseen, palkkaa sain siis ruhtinaalliset 1100 e kuussa, vuokratyöpaikka tietenkin.
Et sä varmaan äitis nurkissa vuokraa maksanut? Olisit saanut melkein koko palkan sivuun asuntoa varten, vielä kun olisit sijoittanut sen vaikka kulottumiin rahastoihin, olisi silloin 26 vuotiaana asiat olleet jo aika kivalla mallilla.
Ei täällä kuule kukaan muukaan mitään ilmaiseksi saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sit käyny mielessä, että jos olisit jatkanut töissä ja asunut kotona, niin olisit saanut säästettyä käsirahan ja olisit voinut ostaa haluamasi asunnon?
Juu, olisinhan minä voinut satasen tai kaksi laittaa säästöön, niin olisin saanut käsirahan kasaan 15 vuodessa, jippii. 400e vuokraa, 500e elämiseen, palkkaa sain siis ruhtinaalliset 1100 e kuussa, vuokratyöpaikka tietenkin.
Et sä varmaan äitis nurkissa vuokraa maksanut? Olisit saanut melkein koko palkan sivuun asuntoa varten, vielä kun olisit sijoittanut sen vaikka kulottumiin rahastoihin, olisi silloin 26 vuotiaana asiat olleet jo aika kivalla mallilla.
Ei täällä kuule kukaan muukaan mitään ilmaiseksi saa.
Kyllä maksoin vuokraa ja maksoin kaiken muunkin elämiseni. Ja kuule, tässä maassa saa!
Iässä 26 v on varmaan ihan tyytyväinen siihen kunnan yksiöön.
Mutta iässä 36 saati 46 v on uutuudeninto kadonnut, työtön tuolla tavalla on syrjäytynyt lopullisesti. Siten kuten Suomen talous menee, 10 v päässä ei enää makseta lapsettomalla yksiötä, vaan sänky yhteismajoituksessa ja kaurapuuroa aamiaiseksi. Mahtaa olla riemukasta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iässä 26 v on varmaan ihan tyytyväinen siihen kunnan yksiöön.
Mutta iässä 36 saati 46 v on uutuudeninto kadonnut, työtön tuolla tavalla on syrjäytynyt lopullisesti. Siten kuten Suomen talous menee, 10 v päässä ei enää makseta lapsettomalla yksiötä, vaan sänky yhteismajoituksessa ja kaurapuuroa aamiaiseksi. Mahtaa olla riemukasta elämää.
No tuohan nyt iskee vain kilttimiehiin. Se on nopsaan pulla uunissa jos näin pääsee käymään. Ja sittenhän ne kulut vasta nouseekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua jäi kiinnostamaan tuo, että työ ei kiinnosta mutta osaat tehdä rahaa... varastelemalla? Myymällä kukkaa tai mömmöjä?
No onpa sinulla mielikuvitus, vaikka olisihan nuo tuottoisia pisneksiä. Mutta ihan laillista touhua teen.
Eli mitä jos se ei ole työtä? Trokaat kirppiskamaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän olen lorvinut äitini nurkissa 25 vuotta. Töihin en ole kelvannut niin olen pitänyt ihan "fiksuna" ratkaisuna asua kotosalla, että jää edes jotain taskun pohjalle. Tietty itse olen osallistunut asumismenoihin sun muihin, mutta huomattavasti edullisempaa on ollut elämä, ja on rahaa jäänyt omiin menoihinkin. Nyt viimein on alkanut tulla mitta täyteen ja asunnon etsiminen on käynnissä. Saa nyt nähdä miten onnistaa, vai asunko äiskän nurkissa vielä viisikymppisenä vanhanapoikana.
Lienee sanomattakin selvää, että naiselämäni on ollut kerrassaan vilkasta :D Tiedä vaikka oman asunnon kautta saisi jonkun emännänkin sitten joskus.
Tsemppiä! Taatusti löydät emännänkin kun asut omillasi ja huolehdit kodistasi ja itsestäsi. :)
Älä nyt mitään takuuta vielä mene antamaan sen emännän löytymisestä. Voisi kuitenkin noin äkkiseltään ajatella, että mahdollisuudet "hieman" paranevat kun ei luuhaa äitimuorin nurkissa. Ja kiitosta vaan tsempeistä, ehkä tää tästä.
Vierailija kirjoitti:
Iässä 26 v on varmaan ihan tyytyväinen siihen kunnan yksiöön.
Mutta iässä 36 saati 46 v on uutuudeninto kadonnut, työtön tuolla tavalla on syrjäytynyt lopullisesti. Siten kuten Suomen talous menee, 10 v päässä ei enää makseta lapsettomalla yksiötä, vaan sänky yhteismajoituksessa ja kaurapuuroa aamiaiseksi. Mahtaa olla riemukasta elämää.
En uskonut lukevani Vauva-palstalta elämäni olevan ohi, pilalla ja epäonnistunut. Nyt tiedän, että 40-vuotias vuokrayksiössä asuva työtön on turha ihminen, joka voisi ihan hyvin lakata olemasta. Kiitos palsta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto mullakin meni päivä pilalle kun tulin lukeneeksi tällaista narinaa. Kyllä nyt heittäydyn vaan loiseksi (en mäkään ole koskaan saanut kaupungin vuokrakämppää yhyy) ja provotrolliksi kun av ei tarjoa mulle mitään fiksua keskusteltavaa.
No onpa sinulla mielikuvitus, vaikka olisihan nuo tuottoisia pisneksiä. Mutta ihan laillista touhua teen.