Asperger ja luokan yli hyppääminen

Asperger-lapset ovat usein hyviä jossain TIEtYssä asiassa.

Voi olla ihan hyväkin asia, koska todennäköisesti pojalle olisi kärsimystä kuunnella helppoja ja itsestäänselviä asioita päivästä toiseen.

Poikasi todellakin täytyy olla huippulahjakas koska itselleni ei ole ole montaa tuollaista tapausta tullut vastaan.

Yksi lapsistani on testatusti ns. huippulahjakas ja hänellä on AS-piirteitä, mutta hän kävi normitahtia koulun eivätkä numerotkaan aina olleet kiitettäviä vaan mukana oli välillä seiskaa - kasia. Oppituntien aikana (varsinkin lukiossa kun oli omat läppärit mukana) saattoi puuhailla omiaan eikö seurannut opetusta.

Minä hyppäsin ala-asteella. Päätös oli oikea, turhauduin kouluun täysin koska mitään haastetta ei ollut, ja eristäydyin sosiaalisista suhteista.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ihan hyväkin asia, koska todennäköisesti pojalle olisi kärsimystä kuunnella helppoja ja itsestäänselviä asioita päivästä toiseen.

Poikasi todellakin täytyy olla huippulahjakas koska itselleni ei ole ole montaa tuollaista tapausta tullut vastaan.

Yksi lapsistani on testatusti ns. huippulahjakas ja hänellä on AS-piirteitä, mutta hän kävi normitahtia koulun eivätkä numerotkaan aina olleet kiitettäviä vaan mukana oli välillä seiskaa - kasia. Oppituntien aikana (varsinkin lukiossa kun oli omat läppärit mukana) saattoi puuhailla omiaan eikö seurannut opetusta.

Ei yhden luokan hyppääminen tarkoita huippulahjakkuutta, korkeintaan ÄO noin 115.

Jos lapsella on ongelmia sosiaalisissa suhteissa (oletin tämän as-diagnoosin perusteella), niin luokan yli hyppääminen ei todellakaan helpota niitä. Sosiaalinen kanssakäyminen luokkakavereiden kanssa on vielä astetta vaikeampaa ikäeron takia.

Toisekseen miettisin, ratkaiseeko luokan yli hyppääminen jotain. Jos lapsesi oppii asiat puolta nopeammin kuin muut, helpottaa hyppääminen korkeintaan muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen tilanne on ihan sama kuin ennenkin: lapsesi tylsistyy, koska opetus etenee hänen kannaltaan aivan liian hitaasti. Yrittäisin löytää jonkin toisen tavan saada lapselle sopivia haasteita.

Mieheni (ei as) hyppäsi kouluaikana yhden luokan yli, tosin selvästi vanhempana. Näin jälkikäteen mieheni ei ole lainkaan varma, oliko se viisas ratkaisu. Kouluaineissa kyllä kaikki meni loistavasti, mutta sosiaalisten suhteiden kannalta tilanne oli haastava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ihan hyväkin asia, koska todennäköisesti pojalle olisi kärsimystä kuunnella helppoja ja itsestäänselviä asioita päivästä toiseen.

Poikasi todellakin täytyy olla huippulahjakas koska itselleni ei ole ole montaa tuollaista tapausta tullut vastaan.

Yksi lapsistani on testatusti ns. huippulahjakas ja hänellä on AS-piirteitä, mutta hän kävi normitahtia koulun eivätkä numerotkaan aina olleet kiitettäviä vaan mukana oli välillä seiskaa - kasia. Oppituntien aikana (varsinkin lukiossa kun oli omat läppärit mukana) saattoi puuhailla omiaan eikö seurannut opetusta.

Ei yhden luokan hyppääminen tarkoita huippulahjakkuutta, korkeintaan ÄO noin 115.

Ok. No omalla pojallani se on 140 ja ei hypännyt yli luokkia.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on ongelmia sosiaalisissa suhteissa (oletin tämän as-diagnoosin perusteella), niin luokan yli hyppääminen ei todellakaan helpota niitä. Sosiaalinen kanssakäyminen luokkakavereiden kanssa on vielä astetta vaikeampaa ikäeron takia.

Toisekseen miettisin, ratkaiseeko luokan yli hyppääminen jotain. Jos lapsesi oppii asiat puolta nopeammin kuin muut, helpottaa hyppääminen korkeintaan muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen tilanne on ihan sama kuin ennenkin: lapsesi tylsistyy, koska opetus etenee hänen kannaltaan aivan liian hitaasti. Yrittäisin löytää jonkin toisen tavan saada lapselle sopivia haasteita.

Mieheni (ei as) hyppäsi kouluaikana yhden luokan yli, tosin selvästi vanhempana. Näin jälkikäteen mieheni ei ole lainkaan varma, oliko se viisas ratkaisu. Kouluaineissa kyllä kaikki meni loistavasti, mutta sosiaalisten suhteiden kannalta tilanne oli haastava.

Kyllä se minulla hyppääminen palautti motivaatiota kouluun kun haasteita jälleen löytyi. Ihmiset nyt ovat kaikki paskoja - se on muuttumatonta. Nyt yliopisto takana ja toimin tutkijana. Ei yhäkään sosiaalisia suhteita. Et tiedä mistä puhut, kerrot kokemuksia eri käyttäjärjestelmällä.

Se ylihypännyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ihan hyväkin asia, koska todennäköisesti pojalle olisi kärsimystä kuunnella helppoja ja itsestäänselviä asioita päivästä toiseen.

Poikasi todellakin täytyy olla huippulahjakas koska itselleni ei ole ole montaa tuollaista tapausta tullut vastaan.

Yksi lapsistani on testatusti ns. huippulahjakas ja hänellä on AS-piirteitä, mutta hän kävi normitahtia koulun eivätkä numerotkaan aina olleet kiitettäviä vaan mukana oli välillä seiskaa - kasia. Oppituntien aikana (varsinkin lukiossa kun oli omat läppärit mukana) saattoi puuhailla omiaan eikö seurannut opetusta.

Ei yhden luokan hyppääminen tarkoita huippulahjakkuutta, korkeintaan ÄO noin 115.

Ok. No omalla pojallani se on 140 ja ei hypännyt yli luokkia.

Yhdysvalloissa lapsesi kaltaiset oppilaat ottavat vähintään AP-kursseja high schoolissa (lukiossa/yläasteella?) tai ovat hypänneet vähintään kahden luokka-asteen yli.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ihan hyväkin asia, koska todennäköisesti pojalle olisi kärsimystä kuunnella helppoja ja itsestäänselviä asioita päivästä toiseen.

Poikasi todellakin täytyy olla huippulahjakas koska itselleni ei ole ole montaa tuollaista tapausta tullut vastaan.

Yksi lapsistani on testatusti ns. huippulahjakas ja hänellä on AS-piirteitä, mutta hän kävi normitahtia koulun eivätkä numerotkaan aina olleet kiitettäviä vaan mukana oli välillä seiskaa - kasia. Oppituntien aikana (varsinkin lukiossa kun oli omat läppärit mukana) saattoi puuhailla omiaan eikö seurannut opetusta.

Itse olen 14v Asperger-tyttö joka on hypännyt 1lk yli. Olen nyt 8. luokalla (syntynyt 2005)

Kyllä Suomessakin voi suorittaa yliopistokursseja kouluaikana. Oma lapseni suoritti Aallon ohjelmointikurssin peruskoulun 7. luokalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessakin voi suorittaa yliopistokursseja kouluaikana. Oma lapseni suoritti Aallon ohjelmointikurssin peruskoulun 7. luokalla.

Se ei helpota arkipäivien raskasta turhautumista jos kuitenkin velvoitetaan läsnäoloa omalla luokkatasolla. En puhunut koskaan kenellekään muuten kuin tehtävänannoissa, enkä muuta kaivannutkaan. Jumittaminen tällaiseen ympäristöön masentaa kenet tahansa.

Mun mies hyppäsi kanssa luokan yli ja valmistui ylioppilaaksi vähän alle 17 v:nä. Ei saanutkaan opiskelupaikkaa haluamaltaan alalta, inttiin ei noin alaikäistä päästetty, töiden löytäminen nuorena ja kouluttamattomana oli haastavaa. Tuli siis täydellinen välivuosi. Lisäksi koulusivistykseen jäi yllättäviä aukkoja joissain tietoaineissa ja esim. kokonaisharjoitusmäärä taitoaineissa (erit. puutyöt) jäi normaalia vähäisemmäksi.

Onhan siitä luokan yli hyppäämisestä tosiaan se hyöty, että pääsee etenemään nopeammin. Nuo alaluokat voi olla todella tuskaisia lahjakkaalle lapselle. Ja toisaalta oppimäärät on niin suppeita, että ne on helppo opiskella itsekseen. Tuossa vaiheessa on kuitenkin tullut opeteltua jo sitä koulunkäyntiä (ajoissa tulemista, läksyjen ja kirjojen muistamista jne.) joten en näkisi tuossa kohtaa hyppäämistä niin pahana. Toisaalta jos tuon hyppäyksen tekee vasta yläasteella, silloin se on jo työläämpää.

Kannattaa kyllä lisäksi miettiä myös niitä lisähaasteita sinne koulupäiviin, yhteistyössä opettajan kanssa. Ei tuo yhden luokan ylihyppääminen autuaaksi tee. Ainakin matematiikkaan on olemassa verkossa materiaalia, joka on tarkoitettu itsenäiseen opiskeluun. Matematiikassa kannattaa kuitenkin ehkä tehdä niin päin, että opiskelee muiden tahdissa niitä samoja asioita, mutta syvemmälle, sen sijaan että opiskelisi itsenäisesti nopeutetussa tahdissa saman verran kuin muutkin. Jossain vaiheessa varmaan kuitenkin tulee eteen se, että edetään myös nopeammin, mutta alaluokilla en lähtisi kiirehtimään. Yläasteella voi suorittaa lukiokursseja ja lukiossa yliopistokursseja.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies hyppäsi kanssa luokan yli ja valmistui ylioppilaaksi vähän alle 17 v:nä. Ei saanutkaan opiskelupaikkaa haluamaltaan alalta, inttiin ei noin alaikäistä päästetty, töiden löytäminen nuorena ja kouluttamattomana oli haastavaa. Tuli siis täydellinen välivuosi. Lisäksi koulusivistykseen jäi yllättäviä aukkoja joissain tietoaineissa ja esim. kokonaisharjoitusmäärä taitoaineissa (erit. puutyöt) jäi normaalia vähäisemmäksi.

Oi kauheeta: puutyöt - mikä menetys 😂😂😂

Anteeksi 😳

Puutyöt :D Joo, oiskohan joku muu juttu tärkeämpi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies hyppäsi kanssa luokan yli ja valmistui ylioppilaaksi vähän alle 17 v:nä. Ei saanutkaan opiskelupaikkaa haluamaltaan alalta, inttiin ei noin alaikäistä päästetty, töiden löytäminen nuorena ja kouluttamattomana oli haastavaa. Tuli siis täydellinen välivuosi. Lisäksi koulusivistykseen jäi yllättäviä aukkoja joissain tietoaineissa ja esim. kokonaisharjoitusmäärä taitoaineissa (erit. puutyöt) jäi normaalia vähäisemmäksi.

Oi kauheeta: puutyöt - mikä menetys 😂😂😂

Anteeksi 😳

Minulla oli vapautus käsitöistä ja liikunnasta. 

Ylihypännyt

^ Kunpa mullakin ois... En osaa kumpaakaan

Tosin käsityötä ei enää ole, onneksi t: 8lk ylihypännyt

Aspergerille olisi tärkeintä oppia sosiaalisia taitoja sen verran, että elämä helpottuisi ja ei kokisi yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Itse henkilökohtaisesti miettisin tästä näkökulmasta ja muistaisin, että luokanopettaja ja rehtori eivät ole millään muotoa asiantuntijoita tämän oireyhtymän suhteen. Sinuna keskustelisin hoitavan tahon kanssa asiasta ja tiedustellen, miten nimenomaan vaikuttaa sosiaalisten taitojen oppimiseen.

On hyvä huomioida kaksi seikkaa:

1) vanhemmat lapset vaativat enemmän kaverilta sosiaalisia taitoja kuin nuoremmat. Tämä on yksi syy, miksi joillekin lapsille suositellaan eskarin kertaamista vaikka kognitiiviset taidot olisivat hyvät. Kaveritaitoja vaaditaan jo paljon enemmän ensimmäisellä luokalla kuin esikoulussa.

2) Murrosikä on vaikea vaihe aspergerille, sillä muutokset kehityksessä ahdistavat ja ikätoverit alkavat käyttämään yhä vieraampia sosiaalisia keinoja vertaissuhteissaan. Mitä tapahtuu lapsellesi kun luokkatovereilla murrosikä alkaa vielä aikaisemmin kuin hänellä itsellään? Jo normaalissa vertaisryhmässä teini leimaantuu helposti lapselliseksi, kun jokin erityisasia kiinnostaa enemmän kuin ikäisten vertaissuhteet.

Monet voivat ajatella ettei näillä ole väliä, mutta kyllä itse aspergerit kokevat ulkopuolisuuden tunteen aivan yhtä ikäväksi kuin kuka tahansa muu ihminen. Heitä on törkeää auttaa sosiaalisissa suhteissa. Vasta oli paljon tutkimuksia, että mm. tytöillä anoreksia on voi olla Aspergerin oire ja oirehdintaa ulkopuolisuudesta. Ylipäätään älykkyydestä ja kognitiivisesta kapasiteetista ei ole hyötyä, jos huonot sosiaaliset taidot altistavat esimerkiksi masennukselle. Kaikki tarvitsevat kontaktia muihin, myös aspergerit.

Kysy myös suoraan opettajan motiivia luokan siirrolle. Haluaako siirtää esim., koska ryhmätyötä eivät onnistu tai käytös on vaikeaa? Voit kyseenalaistaa päätöksen täysin, jos siirto ei mielestäsi ratkaise ongelmaa.

Nyt on hetki, jolloin kannattaa ottaa faktat faktoina, luopua halusta kokea "ylpeyttä" (koska oma lapsi on edellä), ja miettiä miten siirto vaikuttaa lapseen pidemmässä juoksussa. En väitä etteikö voisi olla fiksukin veto, mutta sen tiedän ettei normaaleilla opettajilla ole tietoa, mikä on Aspergerin oireyhtymästä kärsivälle juuri oikea ratkaisu.

-erityisopettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerille olisi tärkeintä oppia sosiaalisia taitoja sen verran, että elämä helpottuisi ja ei kokisi yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Itse henkilökohtaisesti miettisin tästä näkökulmasta ja muistaisin, että luokanopettaja ja rehtori eivät ole millään muotoa asiantuntijoita tämän oireyhtymän suhteen. Sinuna keskustelisin hoitavan tahon kanssa asiasta ja tiedustellen, miten nimenomaan vaikuttaa sosiaalisten taitojen oppimiseen.

On hyvä huomioida kaksi seikkaa:

1) vanhemmat lapset vaativat enemmän kaverilta sosiaalisia taitoja kuin nuoremmat. Tämä on yksi syy, miksi joillekin lapsille suositellaan eskarin kertaamista vaikka kognitiiviset taidot olisivat hyvät. Kaveritaitoja vaaditaan jo paljon enemmän ensimmäisellä luokalla kuin esikoulussa.

2) Murrosikä on vaikea vaihe aspergerille, sillä muutokset kehityksessä ahdistavat ja ikätoverit alkavat käyttämään yhä vieraampia sosiaalisia keinoja vertaissuhteissaan. Mitä tapahtuu lapsellesi kun luokkatovereilla murrosikä alkaa vielä aikaisemmin kuin hänellä itsellään? Jo normaalissa vertaisryhmässä teini leimaantuu helposti lapselliseksi, kun jokin erityisasia kiinnostaa enemmän kuin ikäisten vertaissuhteet.

Monet voivat ajatella ettei näillä ole väliä, mutta kyllä itse aspergerit kokevat ulkopuolisuuden tunteen aivan yhtä ikäväksi kuin kuka tahansa muu ihminen. Heitä on törkeää auttaa sosiaalisissa suhteissa. Vasta oli paljon tutkimuksia, että mm. tytöillä anoreksia on voi olla Aspergerin oire ja oirehdintaa ulkopuolisuudesta. Ylipäätään älykkyydestä ja kognitiivisesta kapasiteetista ei ole hyötyä, jos huonot sosiaaliset taidot altistavat esimerkiksi masennukselle. Kaikki tarvitsevat kontaktia muihin, myös aspergerit.

Kysy myös suoraan opettajan motiivia luokan siirrolle. Haluaako siirtää esim., koska ryhmätyötä eivät onnistu tai käytös on vaikeaa? Voit kyseenalaistaa päätöksen täysin, jos siirto ei mielestäsi ratkaise ongelmaa.

Nyt on hetki, jolloin kannattaa ottaa faktat faktoina, luopua halusta kokea "ylpeyttä" (koska oma lapsi on edellä), ja miettiä miten siirto vaikuttaa lapseen pidemmässä juoksussa. En väitä etteikö voisi olla fiksukin veto, mutta sen tiedän ettei normaaleilla opettajilla ole tietoa, mikä on Aspergerin oireyhtymästä kärsivälle juuri oikea ratkaisu.

-erityisopettaja

Sinun tietosi ovat suoraan paskatutkimuksista joilla voit pyyhkiä hanurisi. Jos ei ole omakohtaista kokemusta Aspergerista niin turpa kiinni- olet holokaustia meille järjestelevä syöpä neuvoinesi.

Olen aina vihannut "erityisopettajia" erityisen paljon. Luokallani oli kiusaajia joista näitä yllättäemn aikuisina tuli. Aikuisella aikuisen kiusaamistavat sitten.

Kyllä. Terveisiä Keski-Suomeen. Täällä J:llä alkavalla paikkakunnalla koulukiusaajat valmituivat erityisopettajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on ongelmia sosiaalisissa suhteissa (oletin tämän as-diagnoosin perusteella), niin luokan yli hyppääminen ei todellakaan helpota niitä. Sosiaalinen kanssakäyminen luokkakavereiden kanssa on vielä astetta vaikeampaa ikäeron takia.

Toisekseen miettisin, ratkaiseeko luokan yli hyppääminen jotain. Jos lapsesi oppii asiat puolta nopeammin kuin muut, helpottaa hyppääminen korkeintaan muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen tilanne on ihan sama kuin ennenkin: lapsesi tylsistyy, koska opetus etenee hänen kannaltaan aivan liian hitaasti. Yrittäisin löytää jonkin toisen tavan saada lapselle sopivia haasteita.

Mieheni (ei as) hyppäsi kouluaikana yhden luokan yli, tosin selvästi vanhempana. Näin jälkikäteen mieheni ei ole lainkaan varma, oliko se viisas ratkaisu. Kouluaineissa kyllä kaikki meni loistavasti, mutta sosiaalisten suhteiden kannalta tilanne oli haastava.

Kyllä se minulla hyppääminen palautti motivaatiota kouluun kun haasteita jälleen löytyi. Ihmiset nyt ovat kaikki paskoja - se on muuttumatonta. Nyt yliopisto takana ja toimin tutkijana. Ei yhäkään sosiaalisia suhteita. Et tiedä mistä puhut, kerrot kokemuksia eri käyttäjärjestelmällä.

Se ylihypännyt

Minä olen kyllä niitä, jotka kärsivät koko kouluaikansa etanan vauhdilla etenevästä opetuksesta useimpien aineiden tunneilla. En vain ymmärrä, miten tilannetta olisi helpottanut se, että olisin seurannut etanan vauhdilla etenevää opetusta vuotta vanhempien seurassa. Ongelma kun ei ollut siinä, että olisin ollut kehityksessä ikäisiäni edellä vaan siinä, että opin asiat selvästi nopeammin kuin useimmat muut.

No, koulun jälkeen menin TKK:lle opiskelemaan teknillistä fysiikkaa. Siellä ei ollut enää mitään ongelmia sen kanssa, että opetus olisi edennyt liian hitaasti tai kurssit olisivat olleet liian helppoja.

5