Asperger ja luokan yli hyppääminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerille olisi tärkeintä oppia sosiaalisia taitoja sen verran, että elämä helpottuisi ja ei kokisi yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Itse henkilökohtaisesti miettisin tästä näkökulmasta ja muistaisin, että luokanopettaja ja rehtori eivät ole millään muotoa asiantuntijoita tämän oireyhtymän suhteen. Sinuna keskustelisin hoitavan tahon kanssa asiasta ja tiedustellen, miten nimenomaan vaikuttaa sosiaalisten taitojen oppimiseen.

On hyvä huomioida kaksi seikkaa:

1) vanhemmat lapset vaativat enemmän kaverilta sosiaalisia taitoja kuin nuoremmat. Tämä on yksi syy, miksi joillekin lapsille suositellaan eskarin kertaamista vaikka kognitiiviset taidot olisivat hyvät. Kaveritaitoja vaaditaan jo paljon enemmän ensimmäisellä luokalla kuin esikoulussa.

2) Murrosikä on vaikea vaihe aspergerille, sillä muutokset kehityksessä ahdistavat ja ikätoverit alkavat käyttämään yhä vieraampia sosiaalisia keinoja vertaissuhteissaan. Mitä tapahtuu lapsellesi kun luokkatovereilla murrosikä alkaa vielä aikaisemmin kuin hänellä itsellään? Jo normaalissa vertaisryhmässä teini leimaantuu helposti lapselliseksi, kun jokin erityisasia kiinnostaa enemmän kuin ikäisten vertaissuhteet.

Monet voivat ajatella ettei näillä ole väliä, mutta kyllä itse aspergerit kokevat ulkopuolisuuden tunteen aivan yhtä ikäväksi kuin kuka tahansa muu ihminen. Heitä on törkeää auttaa sosiaalisissa suhteissa. Vasta oli paljon tutkimuksia, että mm. tytöillä anoreksia on voi olla Aspergerin oire ja oirehdintaa ulkopuolisuudesta. Ylipäätään älykkyydestä ja kognitiivisesta kapasiteetista ei ole hyötyä, jos huonot sosiaaliset taidot altistavat esimerkiksi masennukselle. Kaikki tarvitsevat kontaktia muihin, myös aspergerit.

Kysy myös suoraan opettajan motiivia luokan siirrolle. Haluaako siirtää esim., koska ryhmätyötä eivät onnistu tai käytös on vaikeaa? Voit kyseenalaistaa päätöksen täysin, jos siirto ei mielestäsi ratkaise ongelmaa.

Nyt on hetki, jolloin kannattaa ottaa faktat faktoina, luopua halusta kokea "ylpeyttä" (koska oma lapsi on edellä), ja miettiä miten siirto vaikuttaa lapseen pidemmässä juoksussa. En väitä etteikö voisi olla fiksukin veto, mutta sen tiedän ettei normaaleilla opettajilla ole tietoa, mikä on Aspergerin oireyhtymästä kärsivälle juuri oikea ratkaisu.

-erityisopettaja

Sinun tietosi ovat suoraan paskatutkimuksista joilla voit pyyhkiä hanurisi. Jos ei ole omakohtaista kokemusta Aspergerista niin turpa kiinni- olet holokaustia meille järjestelevä syöpä neuvoinesi.

Olen aina vihannut "erityisopettajia" erityisen paljon. Luokallani oli kiusaajia joista näitä yllättäemn aikuisina tuli. Aikuisella aikuisen kiusaamistavat sitten.

Jos omalta osaltasi yrität todistaa, että luokan yli hyppääminen oli sinulle oikea ratkaisu, niin tämä ei nyt ainakaan vakuuta.

Vierailija kirjoitti:

Aspergerille olisi tärkeintä oppia sosiaalisia taitoja sen verran, että elämä helpottuisi ja ei kokisi yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Itse henkilökohtaisesti miettisin tästä näkökulmasta ja muistaisin, että luokanopettaja ja rehtori eivät ole millään muotoa asiantuntijoita tämän oireyhtymän suhteen. Sinuna keskustelisin hoitavan tahon kanssa asiasta ja tiedustellen, miten nimenomaan vaikuttaa sosiaalisten taitojen oppimiseen.

On hyvä huomioida kaksi seikkaa:

1) vanhemmat lapset vaativat enemmän kaverilta sosiaalisia taitoja kuin nuoremmat. Tämä on yksi syy, miksi joillekin lapsille suositellaan eskarin kertaamista vaikka kognitiiviset taidot olisivat hyvät. Kaveritaitoja vaaditaan jo paljon enemmän ensimmäisellä luokalla kuin esikoulussa.

2) Murrosikä on vaikea vaihe aspergerille, sillä muutokset kehityksessä ahdistavat ja ikätoverit alkavat käyttämään yhä vieraampia sosiaalisia keinoja vertaissuhteissaan. Mitä tapahtuu lapsellesi kun luokkatovereilla murrosikä alkaa vielä aikaisemmin kuin hänellä itsellään? Jo normaalissa vertaisryhmässä teini leimaantuu helposti lapselliseksi, kun jokin erityisasia kiinnostaa enemmän kuin ikäisten vertaissuhteet.

Monet voivat ajatella ettei näillä ole väliä, mutta kyllä itse aspergerit kokevat ulkopuolisuuden tunteen aivan yhtä ikäväksi kuin kuka tahansa muu ihminen. Heitä on törkeää auttaa sosiaalisissa suhteissa. Vasta oli paljon tutkimuksia, että mm. tytöillä anoreksia on voi olla Aspergerin oire ja oirehdintaa ulkopuolisuudesta. Ylipäätään älykkyydestä ja kognitiivisesta kapasiteetista ei ole hyötyä, jos huonot sosiaaliset taidot altistavat esimerkiksi masennukselle. Kaikki tarvitsevat kontaktia muihin, myös aspergerit.

Kysy myös suoraan opettajan motiivia luokan siirrolle. Haluaako siirtää esim., koska ryhmätyötä eivät onnistu tai käytös on vaikeaa? Voit kyseenalaistaa päätöksen täysin, jos siirto ei mielestäsi ratkaise ongelmaa.

Nyt on hetki, jolloin kannattaa ottaa faktat faktoina, luopua halusta kokea "ylpeyttä" (koska oma lapsi on edellä), ja miettiä miten siirto vaikuttaa lapseen pidemmässä juoksussa. En väitä etteikö voisi olla fiksukin veto, mutta sen tiedän ettei normaaleilla opettajilla ole tietoa, mikä on Aspergerin oireyhtymästä kärsivälle juuri oikea ratkaisu.

-erityisopettaja

En osaa kuvitella, että mitä hyötyä erityislahjakkaalle lapselle olisi esim. eskarit kertaamisesta? Voihan niitä sosiaalisia taitoja harjoitella ja saada tukea niihin. Jos erityislahjakas As-lapsi käy peruskoulua esim. 10 vuotta 9 vuoden sijaan, se ei välttämättä takaa sitä että hän olisi sosiaalisesti merkittävästi taitavampi kuin esim. 9 vuotta peruskoulussa opiskellut. Jos sosiaalisia taitoja kehittäisi esim. harrastuksessa tai kaverien kanssa (jos kavereita/harrastus vain löytyy), yhden luokan yli hyppääminen ei välttämättä ole huono asia. Jos hyppää useamman luokan yli, luokkatovereiden fyysinen kehitystaso alkaa jo poiketa selvästi luokan yli hypänneen lapsen kehitystasosta (esim. murrosiän alkaminen) ja lapsi voi tällaisessa tapauksessa joutua kiusatuksi ja kokea itsensä ulkopuoliseksi.

On kyllä ongelma että lapsi on jossain asiassa paljon edellä muita ja jossain toisessa taas jäljessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on ongelmia sosiaalisissa suhteissa (oletin tämän as-diagnoosin perusteella), niin luokan yli hyppääminen ei todellakaan helpota niitä. Sosiaalinen kanssakäyminen luokkakavereiden kanssa on vielä astetta vaikeampaa ikäeron takia.

Toisekseen miettisin, ratkaiseeko luokan yli hyppääminen jotain. Jos lapsesi oppii asiat puolta nopeammin kuin muut, helpottaa hyppääminen korkeintaan muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen tilanne on ihan sama kuin ennenkin: lapsesi tylsistyy, koska opetus etenee hänen kannaltaan aivan liian hitaasti. Yrittäisin löytää jonkin toisen tavan saada lapselle sopivia haasteita.

Mieheni (ei as) hyppäsi kouluaikana yhden luokan yli, tosin selvästi vanhempana. Näin jälkikäteen mieheni ei ole lainkaan varma, oliko se viisas ratkaisu. Kouluaineissa kyllä kaikki meni loistavasti, mutta sosiaalisten suhteiden kannalta tilanne oli haastava.

Jättäisin tämän kommentin huomioimatta. Henkilö ei tiedä mitään asperger-asioista, mutta tulee silti pätemään. Tuo ”vinkki”, joka perustui ei-as mieheen todistaa sen. Asperger-henkilöt tulevat monesti toimeen nimen omaan eri ikäisten kanssa. Oman pojan kohdalla juuri näin: vähän vanhempien lasten ja myös vastaavasti nuorempien kanssa tulee toimeen. Oman ikäisten kanssa vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Aspergerille olisi tärkeintä oppia sosiaalisia taitoja sen verran, että elämä helpottuisi ja ei kokisi yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Itse henkilökohtaisesti miettisin tästä näkökulmasta ja muistaisin, että luokanopettaja ja rehtori eivät ole millään muotoa asiantuntijoita tämän oireyhtymän suhteen. Sinuna keskustelisin hoitavan tahon kanssa asiasta ja tiedustellen, miten nimenomaan vaikuttaa sosiaalisten taitojen oppimiseen.

On hyvä huomioida kaksi seikkaa:

1) vanhemmat lapset vaativat enemmän kaverilta sosiaalisia taitoja kuin nuoremmat. Tämä on yksi syy, miksi joillekin lapsille suositellaan eskarin kertaamista vaikka kognitiiviset taidot olisivat hyvät. Kaveritaitoja vaaditaan jo paljon enemmän ensimmäisellä luokalla kuin esikoulussa.

2) Murrosikä on vaikea vaihe aspergerille, sillä muutokset kehityksessä ahdistavat ja ikätoverit alkavat käyttämään yhä vieraampia sosiaalisia keinoja vertaissuhteissaan. Mitä tapahtuu lapsellesi kun luokkatovereilla murrosikä alkaa vielä aikaisemmin kuin hänellä itsellään? Jo normaalissa vertaisryhmässä teini leimaantuu helposti lapselliseksi, kun jokin erityisasia kiinnostaa enemmän kuin ikäisten vertaissuhteet.

Monet voivat ajatella ettei näillä ole väliä, mutta kyllä itse aspergerit kokevat ulkopuolisuuden tunteen aivan yhtä ikäväksi kuin kuka tahansa muu ihminen. Heitä on törkeää auttaa sosiaalisissa suhteissa. Vasta oli paljon tutkimuksia, että mm. tytöillä anoreksia on voi olla Aspergerin oire ja oirehdintaa ulkopuolisuudesta. Ylipäätään älykkyydestä ja kognitiivisesta kapasiteetista ei ole hyötyä, jos huonot sosiaaliset taidot altistavat esimerkiksi masennukselle. Kaikki tarvitsevat kontaktia muihin, myös aspergerit.

Kysy myös suoraan opettajan motiivia luokan siirrolle. Haluaako siirtää esim., koska ryhmätyötä eivät onnistu tai käytös on vaikeaa? Voit kyseenalaistaa päätöksen täysin, jos siirto ei mielestäsi ratkaise ongelmaa.

Nyt on hetki, jolloin kannattaa ottaa faktat faktoina, luopua halusta kokea "ylpeyttä" (koska oma lapsi on edellä), ja miettiä miten siirto vaikuttaa lapseen pidemmässä juoksussa. En väitä etteikö voisi olla fiksukin veto, mutta sen tiedän ettei normaaleilla opettajilla ole tietoa, mikä on Aspergerin oireyhtymästä kärsivälle juuri oikea ratkaisu.

-erityisopettaja

Voi apua, jos olet oikeasti erityisopettaja 🤦‍♀️ olisi hirveä onnettomuus joutua sinun apusi varaan :(

”Aspergerin oireyhtymästä kärsivälle”... Hienosti tiedostat että ihmisiä on erilaisia ja jokainen voi loistaa omalla tavallaan.

En jaksa enempää ruotia tuota tekstiäsi, mutta yksi asia vielä. Oletko tullut ajatelleeksi, että se omanikäisten joukossa pyöriminen voi olla raskasta as:lle ja että olisi helpotus päästä siihen kypsempään porukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aspergerille olisi tärkeintä oppia sosiaalisia taitoja sen verran, että elämä helpottuisi ja ei kokisi yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Itse henkilökohtaisesti miettisin tästä näkökulmasta ja muistaisin, että luokanopettaja ja rehtori eivät ole millään muotoa asiantuntijoita tämän oireyhtymän suhteen. Sinuna keskustelisin hoitavan tahon kanssa asiasta ja tiedustellen, miten nimenomaan vaikuttaa sosiaalisten taitojen oppimiseen.

On hyvä huomioida kaksi seikkaa:

1) vanhemmat lapset vaativat enemmän kaverilta sosiaalisia taitoja kuin nuoremmat. Tämä on yksi syy, miksi joillekin lapsille suositellaan eskarin kertaamista vaikka kognitiiviset taidot olisivat hyvät. Kaveritaitoja vaaditaan jo paljon enemmän ensimmäisellä luokalla kuin esikoulussa.

2) Murrosikä on vaikea vaihe aspergerille, sillä muutokset kehityksessä ahdistavat ja ikätoverit alkavat käyttämään yhä vieraampia sosiaalisia keinoja vertaissuhteissaan. Mitä tapahtuu lapsellesi kun luokkatovereilla murrosikä alkaa vielä aikaisemmin kuin hänellä itsellään? Jo normaalissa vertaisryhmässä teini leimaantuu helposti lapselliseksi, kun jokin erityisasia kiinnostaa enemmän kuin ikäisten vertaissuhteet.

Monet voivat ajatella ettei näillä ole väliä, mutta kyllä itse aspergerit kokevat ulkopuolisuuden tunteen aivan yhtä ikäväksi kuin kuka tahansa muu ihminen. Heitä on törkeää auttaa sosiaalisissa suhteissa. Vasta oli paljon tutkimuksia, että mm. tytöillä anoreksia on voi olla Aspergerin oire ja oirehdintaa ulkopuolisuudesta. Ylipäätään älykkyydestä ja kognitiivisesta kapasiteetista ei ole hyötyä, jos huonot sosiaaliset taidot altistavat esimerkiksi masennukselle. Kaikki tarvitsevat kontaktia muihin, myös aspergerit.

Kysy myös suoraan opettajan motiivia luokan siirrolle. Haluaako siirtää esim., koska ryhmätyötä eivät onnistu tai käytös on vaikeaa? Voit kyseenalaistaa päätöksen täysin, jos siirto ei mielestäsi ratkaise ongelmaa.

Nyt on hetki, jolloin kannattaa ottaa faktat faktoina, luopua halusta kokea "ylpeyttä" (koska oma lapsi on edellä), ja miettiä miten siirto vaikuttaa lapseen pidemmässä juoksussa. En väitä etteikö voisi olla fiksukin veto, mutta sen tiedän ettei normaaleilla opettajilla ole tietoa, mikä on Aspergerin oireyhtymästä kärsivälle juuri oikea ratkaisu.

-erityisopettaja

Voi apua, jos olet oikeasti erityisopettaja 🤦‍♀️ olisi hirveä onnettomuus joutua sinun apusi varaan :(

”Aspergerin oireyhtymästä kärsivälle”... Hienosti tiedostat että ihmisiä on erilaisia ja jokainen voi loistaa omalla tavallaan.

En jaksa enempää ruotia tuota tekstiäsi, mutta yksi asia vielä. Oletko tullut ajatelleeksi, että se omanikäisten joukossa pyöriminen voi olla raskasta as:lle ja että olisi helpotus päästä siihen kypsempään porukkaan.

On se. Tyypillinen erityisopettaja vielä. Sadistinen narsisti. Mukaosaaja. Vanha kateellinen kanttarelli.

Vierailija kirjoitti:

Aspergerille olisi tärkeintä oppia sosiaalisia taitoja sen verran, että elämä helpottuisi ja ei kokisi yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä. Itse henkilökohtaisesti miettisin tästä näkökulmasta ja muistaisin, että luokanopettaja ja rehtori eivät ole millään muotoa asiantuntijoita tämän oireyhtymän suhteen. Sinuna keskustelisin hoitavan tahon kanssa asiasta ja tiedustellen, miten nimenomaan vaikuttaa sosiaalisten taitojen oppimiseen.

On hyvä huomioida kaksi seikkaa:

1) vanhemmat lapset vaativat enemmän kaverilta sosiaalisia taitoja kuin nuoremmat. Tämä on yksi syy, miksi joillekin lapsille suositellaan eskarin kertaamista vaikka kognitiiviset taidot olisivat hyvät. Kaveritaitoja vaaditaan jo paljon enemmän ensimmäisellä luokalla kuin esikoulussa.

2) Murrosikä on vaikea vaihe aspergerille, sillä muutokset kehityksessä ahdistavat ja ikätoverit alkavat käyttämään yhä vieraampia sosiaalisia keinoja vertaissuhteissaan. Mitä tapahtuu lapsellesi kun luokkatovereilla murrosikä alkaa vielä aikaisemmin kuin hänellä itsellään? Jo normaalissa vertaisryhmässä teini leimaantuu helposti lapselliseksi, kun jokin erityisasia kiinnostaa enemmän kuin ikäisten vertaissuhteet.

Monet voivat ajatella ettei näillä ole väliä, mutta kyllä itse aspergerit kokevat ulkopuolisuuden tunteen aivan yhtä ikäväksi kuin kuka tahansa muu ihminen. Heitä on törkeää auttaa sosiaalisissa suhteissa. Vasta oli paljon tutkimuksia, että mm. tytöillä anoreksia on voi olla Aspergerin oire ja oirehdintaa ulkopuolisuudesta. Ylipäätään älykkyydestä ja kognitiivisesta kapasiteetista ei ole hyötyä, jos huonot sosiaaliset taidot altistavat esimerkiksi masennukselle. Kaikki tarvitsevat kontaktia muihin, myös aspergerit.

Kysy myös suoraan opettajan motiivia luokan siirrolle. Haluaako siirtää esim., koska ryhmätyötä eivät onnistu tai käytös on vaikeaa? Voit kyseenalaistaa päätöksen täysin, jos siirto ei mielestäsi ratkaise ongelmaa.

Nyt on hetki, jolloin kannattaa ottaa faktat faktoina, luopua halusta kokea "ylpeyttä" (koska oma lapsi on edellä), ja miettiä miten siirto vaikuttaa lapseen pidemmässä juoksussa. En väitä etteikö voisi olla fiksukin veto, mutta sen tiedän ettei normaaleilla opettajilla ole tietoa, mikä on Aspergerin oireyhtymästä kärsivälle juuri oikea ratkaisu.

-erityisopettaja

Olen itse ollut erityisluokalla ja hyppäsin luokan yli. Onneksi opettajani (normi ja erityisopettajat) eivät olleet tuollainen kuin sinä. En kärsi Aspergerista, koen sen lahjana. Paras ystäväni on 2 vuotta vanhempi (olemme samalla luokalla) ja tulemme toimeen hyvin. Lapsellinen voin olla, mutta entä sitten? Anoreksiaa minulla ei koskaan ole ollut. Jos olisin jäänyt ikäisteni seuraan, en koskaan olisi löytänyt ystävääni enkä olisi kehittynyt mihinkään.

Ja erityisopettajani kannusti luokan hyppäämistä ja halusi tehdä testejä saadakseen selville "todellisen osaamistasoni" tein myös 2 vuotta ikätasoani edellä matikkaa

Vierailija kirjoitti:

Mun mies hyppäsi kanssa luokan yli ja valmistui ylioppilaaksi vähän alle 17 v:nä. Ei saanutkaan opiskelupaikkaa haluamaltaan alalta, inttiin ei noin alaikäistä päästetty, töiden löytäminen nuorena ja kouluttamattomana oli haastavaa. Tuli siis täydellinen välivuosi. Lisäksi koulusivistykseen jäi yllättäviä aukkoja joissain tietoaineissa ja esim. kokonaisharjoitusmäärä taitoaineissa (erit. puutyöt) jäi normaalia vähäisemmäksi.

Mun lapsi ei edes hypännyt mitään luokkaa yli, mutta silti peruskoulussa käsityö/tekninen työ loppui jo neljännellä luokalla ja sen jälkeen se opiskelu oli oman harrastuneisuuden varassa. Kotitaloutta oli puoli vuotta eikä mahdollisuutta enempään. En silti koe että hän olisi kärsinyt tästä, ei noita koulussa opi jos ei kotona harjoittele. 

Jos hyppää ekalta luokalta kolmannelle, en jaksa uskoa että tietoaineissa jäisi kauheita aukkoja. Jos vastaavan hypyn tekee seiskalta ysille, niin siinä vahditaan jo tarkemmin että riittävä oppimäärä on suoritettu ja tarvittaessa tentitään ne kahdeksannen luokan kurssit.

Jos/kun tarvetta luokan yli hyppäämiselle on, niin ehdottomasti se kannattaa tehdä alaluokilla eikä vasta yläasteella. Ja lukionhan tuollainen neropatti suorittaa kahdessa vuodessa, Päivölä sopii ap:n lapselle loistavasti.

The child did not even jump over the class, but still in elementary school the craft / technical work ended in the fourth grade and after that the study was based on one's own hobby. The household was half a year and no more. Still, I don't feel that he was suffering from this, not witch at school if not at home.

If you jump from one class to a third, I can't believe that the files would leave horrible gaps. If you make a similar jump from one to the other, you will watch more accurately that a sufficient amount of training has been completed and, if necessary, pass the eighth grade courses.

If / when there is a need for jumping over the class, it is definitely worth doing it in the subclasses and not in the junior high school. And the high school's kind of neropat performs in two years, Päivölä fits perfectly for the child of ap.