Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Rakastumiselle" pitäisi keksiä uusi sana, koska se tunne ei liity mitenkään rakkauteen
22.03.2019 |
se on ihastumista joka pohjaa kiimaan, vaikkei kiimaa tiedostaisi.
Alkukantainen tarve paritella, huom, vaikkei edes tietoisesti aio lisääntyä.
Kuka on keksinyt asialle noin typerän sanan. Myös rakkaus-sana parisuhteen yhteydessä ei ole oikea, se ei ole rakkautta, vaan alkaa tuosta samasta paritteluhalusta, ja parhaimmillaan pysyy ystävyytenä. Ystävästä pidetään, ei sitä rakasteta. Jos palavasta talosta pitää pelastaa omaa lihaa ja verta, tai ystävä, jokainen pelastaa omaa lihaa ja verta. SE on oikeaa rakkautta.
Termit ei täsmää, ja ihmiset ovat sekaisin.
Kommentit (91)
Rakastunut. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastunut. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastunut. kirjoitti:
Ensin ihastutaan ja sitten rakastutaan, josta siis alkaa rakkaus. Näin olen itse asian aina mieltänyt.
Tässä juuri mennäänkin metikköön, se on sitä samaa ihastumista vain, tarve yhtyä ja palvoa toisen biologisia ominaisuuksia. Ei mitenkään rakkauteen liittyvää.
Päinvastoin. Silloin suhteessa alkaa olla muutakin kuin kiimaa tuntematonta ihmistä kohtaan. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja ehkä sinun tunteesi rajoittuvat siihen kiimaan. Eikä siinäkään kai mitään pahaa ole.
Olet kuullut huhuja.
Kiima on totta. Rakkaus on kuin kummitus. Kaikki puhuvat niistä, mutta kukaan ei ole nähnyt niitä.En ole pieruakaan koskaan nähnyt ja uskon silti kokemusperäisesti sen olemassaoloon.
Minäkin tiedän että kiima on. Miehet pettävät.
T. N
Varsinkin naimisissa olevat, olisivat saaneet minusta petoskumppanin koska niin paljon itseään tyrkyttivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastunut. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että ihmiset ovat erilaisia. Kun sanot olevasi rakastunut, et ehkä tarkoita ollenkaan samaa tunnetta, jota joku toinen tarkoittaa sanoessaan olevansa rakastunut. Siksi voi tuntua siltä, että termit eivät täsmää, kun oikeastaan et ymmärrä mistä joku toinen puhuu.
Eiköhän jokainen minun ikään(47) ehtinyt tiedä mitä "rakastuminen" tarkottaa. Pointti on siinä, että sana on väärä. Kyse on samasta asiasta mitä ihastuminenkin on, vaikka ihastuminen olisi syvempää kuin joskus aiemmin. Kyse on pelkästä luonnon parittelukäskystä.
Himo ja parittelunhalu ei vaadi ihastumista rakastumisesta puhumattakaan, joten olet väärässä.
Eikä rakastuminen vaadi himoa ja parittelunhalua.
Rakkaus on syvää kiintymystä toiseen ihmiseen. Ei se todellakaan vaadi himoa ja parittelun halua, kuten vaikkapa rakkaus lastaan kohtaan todistaa. Mutta usein ne myös liittyvät yhteen, kuten puolisoiden välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
No tästähän päästään siihen, miten kukakin rakkauden määrittelee. Tiede määrittelee sen tunteeksi, joka saa kaksi ihmistä sitoutumaan toisiinsa määräajaksi x, ja joka aiheuttaa molempien läsnäollessa kummankin aivoissa voimakasta mielihyvän tunnetta (oksitosiini, dopamiini). Vastaavasti kumppanin poissaollessa stressitaso (kortisoli) nousee ja dopamiinitasot laskevat.
Jos sun mielestä rakkaudessa on jotain yliluonnollista, en oikein voi tuoda tähän keskusteluun mitään lisää.
/32
Ja tulevat väkisin tyrkyttämään itseään naiselle joka on naimisissa.
Tiedän, koska olen nähnyt tarpeeksi sellaista.
T. Sama nainen.
Tiedän siksikin ettei rakkautta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
No tästähän päästään siihen, miten kukakin rakkauden määrittelee. Tiede määrittelee sen tunteeksi, joka saa kaksi ihmistä sitoutumaan toisiinsa määräajaksi x, ja joka aiheuttaa molempien läsnäollessa kummankin aivoissa voimakasta mielihyvän tunnetta (oksitosiini, dopamiini). Vastaavasti kumppanin poissaollessa stressitaso (kortisoli) nousee ja dopamiinitasot laskevat.
Jos sun mielestä rakkaudessa on jotain yliluonnollista, en oikein voi tuoda tähän keskusteluun mitään lisää.
/32
Minuako tarkoitat vai aloittajaa?
Puhuin aivomyrskystä ja ihmisen kiimasta. Miehen ja naisen rakkaus on minulle pelkkä tieteellinen asia. Kiima ei ole tunnetta.
Se on välttämätöntä lisääntymiselle.
Rakkautta tunteena ei ole, eli minulle se ei ole yliluonnollista, se on puhtaasti kiimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
No tästähän päästään siihen, miten kukakin rakkauden määrittelee. Tiede määrittelee sen tunteeksi, joka saa kaksi ihmistä sitoutumaan toisiinsa määräajaksi x, ja joka aiheuttaa molempien läsnäollessa kummankin aivoissa voimakasta mielihyvän tunnetta (oksitosiini, dopamiini). Vastaavasti kumppanin poissaollessa stressitaso (kortisoli) nousee ja dopamiinitasot laskevat.
Jos sun mielestä rakkaudessa on jotain yliluonnollista, en oikein voi tuoda tähän keskusteluun mitään lisää.
/32
Minuako tarkoitat vai aloittajaa?
Puhuin aivomyrskystä ja ihmisen kiimasta. Miehen ja naisen rakkaus on minulle pelkkä tieteellinen asia. Kiima ei ole tunnetta.
Se on välttämätöntä lisääntymiselle.
Rakkautta tunteena ei ole, eli minulle se ei ole yliluonnollista, se on puhtaasti kiimaa.
Puhun sille joka kommentoi että koska rakkaus on aivokemiaa, sitä ei ole olemassa. Eli luultavasti sinulle.
Kannattaa tutkia aihetta lisää, on aika mielenkiintoista. Kiima ja rakkaus eivät ole sama asia, mutta ne voivat esiintyä myös yhdessä. Kiima tosin on kummallinen sana tässä yhteydessä käytettäväksi, ihmisillä kun kiima-aikaa ei ole ollenkaan. Mutta uskon että tarkoitat seksuaalista halua.
/32
Totta kai rakkauden perusta on lähinnä biologinen, mutta mitä sitten? Miksi pidät jälkeläistensä rakastamista oikeana rakkautena, mutta "kiimaan perustuvaa" et? (On kiimaa ilman rakkautta, joten kiima ei ole sama asia kuin rakkaus; joskus ne vain esiintyvät yhdessä.) Molempi rakkauden laji perustuu siihen, että omat geenit jatkavat pitemmälle - vaikkei varmaan juuri kukaan tietoisesti ajattelekaan rakastavansa sellaisesta syystä. Löydät oikeastaan kaikille tunteille biologisen perustan. Se ei tarkoita, etteivätkö tunteet olisi tosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
Joskus rakkaus sammuu. Miksi sen pitäisi olla ikuista? Jos määrittelet rakkauden niin, niin ei ihme jos et usko siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
No tästähän päästään siihen, miten kukakin rakkauden määrittelee. Tiede määrittelee sen tunteeksi, joka saa kaksi ihmistä sitoutumaan toisiinsa määräajaksi x, ja joka aiheuttaa molempien läsnäollessa kummankin aivoissa voimakasta mielihyvän tunnetta (oksitosiini, dopamiini). Vastaavasti kumppanin poissaollessa stressitaso (kortisoli) nousee ja dopamiinitasot laskevat.
Jos sun mielestä rakkaudessa on jotain yliluonnollista, en oikein voi tuoda tähän keskusteluun mitään lisää.
/32
Minuako tarkoitat vai aloittajaa?
Puhuin aivomyrskystä ja ihmisen kiimasta. Miehen ja naisen rakkaus on minulle pelkkä tieteellinen asia. Kiima ei ole tunnetta.
Se on välttämätöntä lisääntymiselle.
Rakkautta tunteena ei ole, eli minulle se ei ole yliluonnollista, se on puhtaasti kiimaa.Puhun sille joka kommentoi että koska rakkaus on aivokemiaa, sitä ei ole olemassa. Eli luultavasti sinulle.
Kannattaa tutkia aihetta lisää, on aika mielenkiintoista. Kiima ja rakkaus eivät ole sama asia, mutta ne voivat esiintyä myös yhdessä. Kiima tosin on kummallinen sana tässä yhteydessä käytettäväksi, ihmisillä kun kiima-aikaa ei ole ollenkaan. Mutta uskon että tarkoitat seksuaalista halua.
/32
Selvennän.
Kiima: elämillä on puhdas sielu. Niillä on kiima pari kertaa vuodessa. Muuten lajit kuolisivat sukupuuttoon.
Monilla ihmisillä sen sijaan kiima on jatkuvasti päällä.
Ihminen käyttää kiimaansa iljettävään irstailuun huvin vuoksi. Se tekee ihmisen kiimasta äärimmäisen vastenmielisen.
Ihmiset vaistot ovat kierotuneet.
Eläinten vaistot ovat puhtaat. Kiimalle on yksi tarkoitus: lajien säilyminen.
Ihmisen vastenmielisen kiiman takia myös koko lähiympäristö kärsii, kuten esim. narkkarien lähiympäristö, narsistien lähiympäristä, kokonaisia ihmisielämiä tuhoutuu. Kiiman vuoksi kokonaisia perheitä hajoaa, lapset kärsivät, aikuiset kärsivät jne.
Ja sitten kiimaa luullaan rakkaudeksi.
Se on käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
Joskus rakkaus sammuu. Miksi sen pitäisi olla ikuista? Jos määrittelet rakkauden niin, niin ei ihme jos et usko siihen.
Määrittelen rakkauden juuri niin, muuten se ei edes ole rakkautta.
Lemmikkini rakastavat minua uskollisesti kuolemaansa asti.
Minulla on nytkin lohduton ikävä niitä lemmikkejäni, jotka ovat menneet pois. Samoin joku koira voi mennä päivittäin vuosikausien ajan isäntänsä haudalle. Tiedän sellaisen tapauksen.
Ihmisen kiima on ryhjänpäiväinen asia. Kun kiima loppuu, " ihmisen rakkaus" loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
No tästähän päästään siihen, miten kukakin rakkauden määrittelee. Tiede määrittelee sen tunteeksi, joka saa kaksi ihmistä sitoutumaan toisiinsa määräajaksi x, ja joka aiheuttaa molempien läsnäollessa kummankin aivoissa voimakasta mielihyvän tunnetta (oksitosiini, dopamiini). Vastaavasti kumppanin poissaollessa stressitaso (kortisoli) nousee ja dopamiinitasot laskevat.
Jos sun mielestä rakkaudessa on jotain yliluonnollista, en oikein voi tuoda tähän keskusteluun mitään lisää.
/32
Minuako tarkoitat vai aloittajaa?
Puhuin aivomyrskystä ja ihmisen kiimasta. Miehen ja naisen rakkaus on minulle pelkkä tieteellinen asia. Kiima ei ole tunnetta.
Se on välttämätöntä lisääntymiselle.
Rakkautta tunteena ei ole, eli minulle se ei ole yliluonnollista, se on puhtaasti kiimaa.Puhun sille joka kommentoi että koska rakkaus on aivokemiaa, sitä ei ole olemassa. Eli luultavasti sinulle.
Kannattaa tutkia aihetta lisää, on aika mielenkiintoista. Kiima ja rakkaus eivät ole sama asia, mutta ne voivat esiintyä myös yhdessä. Kiima tosin on kummallinen sana tässä yhteydessä käytettäväksi, ihmisillä kun kiima-aikaa ei ole ollenkaan. Mutta uskon että tarkoitat seksuaalista halua.
/32
Selvennän.
Kiima: elämillä on puhdas sielu. Niillä on kiima pari kertaa vuodessa. Muuten lajit kuolisivat sukupuuttoon.
Monilla ihmisillä sen sijaan kiima on jatkuvasti päällä.
Ihminen käyttää kiimaansa iljettävään irstailuun huvin vuoksi. Se tekee ihmisen kiimasta äärimmäisen vastenmielisen.
Ihmiset vaistot ovat kierotuneet.Eläinten vaistot ovat puhtaat. Kiimalle on yksi tarkoitus: lajien säilyminen.
Ihmisen vastenmielisen kiiman takia myös koko lähiympäristö kärsii, kuten esim. narkkarien lähiympäristö, narsistien lähiympäristä, kokonaisia ihmisielämiä tuhoutuu. Kiiman vuoksi kokonaisia perheitä hajoaa, lapset kärsivät, aikuiset kärsivät jne.
Ja sitten kiimaa luullaan rakkaudeksi.
Se on käsittämätöntä.
Jestas, en tajunnut että kyse olikin jostain rampauttavasta vihasta koko ihmislajia kohtaan. :D Poistun nyt takavasemmalle.
/32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai rakkauden perusta on lähinnä biologinen, mutta mitä sitten? Miksi pidät jälkeläistensä rakastamista oikeana rakkautena, mutta "kiimaan perustuvaa" et? (On kiimaa ilman rakkautta, joten kiima ei ole sama asia kuin rakkaus; joskus ne vain esiintyvät yhdessä.) Molempi rakkauden laji perustuu siihen, että omat geenit jatkavat pitemmälle - vaikkei varmaan juuri kukaan tietoisesti ajattelekaan rakastavansa sellaisesta syystä. Löydät oikeastaan kaikille tunteille biologisen perustan. Se ei tarkoita, etteivätkö tunteet olisi tosia.
Ihmisen tunteet ailahtelevat. Niissä ei ole mitään pysyvää.
Ei missään tunteessa. Tunne on pintapuolinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
No tästähän päästään siihen, miten kukakin rakkauden määrittelee. Tiede määrittelee sen tunteeksi, joka saa kaksi ihmistä sitoutumaan toisiinsa määräajaksi x, ja joka aiheuttaa molempien läsnäollessa kummankin aivoissa voimakasta mielihyvän tunnetta (oksitosiini, dopamiini). Vastaavasti kumppanin poissaollessa stressitaso (kortisoli) nousee ja dopamiinitasot laskevat.
Jos sun mielestä rakkaudessa on jotain yliluonnollista, en oikein voi tuoda tähän keskusteluun mitään lisää.
/32
Minuako tarkoitat vai aloittajaa?
Puhuin aivomyrskystä ja ihmisen kiimasta. Miehen ja naisen rakkaus on minulle pelkkä tieteellinen asia. Kiima ei ole tunnetta.
Se on välttämätöntä lisääntymiselle.
Rakkautta tunteena ei ole, eli minulle se ei ole yliluonnollista, se on puhtaasti kiimaa.Puhun sille joka kommentoi että koska rakkaus on aivokemiaa, sitä ei ole olemassa. Eli luultavasti sinulle.
Kannattaa tutkia aihetta lisää, on aika mielenkiintoista. Kiima ja rakkaus eivät ole sama asia, mutta ne voivat esiintyä myös yhdessä. Kiima tosin on kummallinen sana tässä yhteydessä käytettäväksi, ihmisillä kun kiima-aikaa ei ole ollenkaan. Mutta uskon että tarkoitat seksuaalista halua.
/32
Selvennän.
Kiima: elämillä on puhdas sielu. Niillä on kiima pari kertaa vuodessa. Muuten lajit kuolisivat sukupuuttoon.
Monilla ihmisillä sen sijaan kiima on jatkuvasti päällä.
Ihminen käyttää kiimaansa iljettävään irstailuun huvin vuoksi. Se tekee ihmisen kiimasta äärimmäisen vastenmielisen.
Ihmiset vaistot ovat kierotuneet.Eläinten vaistot ovat puhtaat. Kiimalle on yksi tarkoitus: lajien säilyminen.
Ihmisen vastenmielisen kiiman takia myös koko lähiympäristö kärsii, kuten esim. narkkarien lähiympäristö, narsistien lähiympäristä, kokonaisia ihmisielämiä tuhoutuu. Kiiman vuoksi kokonaisia perheitä hajoaa, lapset kärsivät, aikuiset kärsivät jne.
Ja sitten kiimaa luullaan rakkaudeksi.
Se on käsittämätöntä.Jestas, en tajunnut että kyse olikin jostain rampauttavasta vihasta koko ihmislajia kohtaan. :D Poistun nyt takavasemmalle.
/32
Miten väität että vihaan ihmisiä? Autan jotakin, jos hänellä on hätä. En halua vihata.
Mutta yhtäkään ihmistä en voi väittää rakastavani.
Perustele väitteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
Joskus rakkaus sammuu. Miksi sen pitäisi olla ikuista? Jos määrittelet rakkauden niin, niin ei ihme jos et usko siihen.
Määrittelen rakkauden juuri niin, muuten se ei edes ole rakkautta.
Lemmikkini rakastavat minua uskollisesti kuolemaansa asti.
Minulla on nytkin lohduton ikävä niitä lemmikkejäni, jotka ovat menneet pois. Samoin joku koira voi mennä päivittäin vuosikausien ajan isäntänsä haudalle. Tiedän sellaisen tapauksen.Ihmisen kiima on ryhjänpäiväinen asia. Kun kiima loppuu, " ihmisen rakkaus" loppuu.
Et siis usko ikuiseen rakkauteen, ilmeisesti siis romanttiseen sellaiseen, mutta muunlaiseen ikuiseen rakkauteen uskot. Olisit tarkentanut tätä. Kaikki eivät määrittele rakkautta ikuiseksi, suurin osa luultavasti ei. Ei voi vain keksiä samoille omia merkityksiään ja käyttää omaa määritelmäänsä todisteena asian olemassaoloa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
Joskus rakkaus sammuu. Miksi sen pitäisi olla ikuista? Jos määrittelet rakkauden niin, niin ei ihme jos et usko siihen.
Tässä on kerrottu, mikä on ihmisen rakkaus.
Sen voin sanoa, että rakkautta tämä ei ole.
En tiedä miten tuota pitäisi nimittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
Joskus rakkaus sammuu. Miksi sen pitäisi olla ikuista? Jos määrittelet rakkauden niin, niin ei ihme jos et usko siihen.
Määrittelen rakkauden juuri niin, muuten se ei edes ole rakkautta.
Lemmikkini rakastavat minua uskollisesti kuolemaansa asti.
Minulla on nytkin lohduton ikävä niitä lemmikkejäni, jotka ovat menneet pois. Samoin joku koira voi mennä päivittäin vuosikausien ajan isäntänsä haudalle. Tiedän sellaisen tapauksen.Ihmisen kiima on ryhjänpäiväinen asia. Kun kiima loppuu, " ihmisen rakkaus" loppuu.
Et siis usko ikuiseen rakkauteen, ilmeisesti siis romanttiseen sellaiseen, mutta muunlaiseen ikuiseen rakkauteen uskot. Olisit tarkentanut tätä. Kaikki eivät määrittele rakkautta ikuiseksi, suurin osa luultavasti ei. Ei voi vain keksiä samoille omia merkityksiään ja käyttää omaa määritelmäänsä todisteena asian olemassaoloa vastaan.
Uskon jumalalliseen ilkuiseen rakkauteen. Ilman Jumalaa ei ole rakkautta. Ikuisessa rakkaudessa vaikuttaa aina jumalallinen henki. Ateistikin voi uskoa jumalalliseen rakkauteen.
Mutta nyt puhutaankin kiimasta.
Tarkoittaa sitä, etten usko romanttiseen rakkauteen.
Ihmiset uskovat siihen tyyliin elokuva Love Story.
Missä sellainen rakkaus on?
Livenä sellaista ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen, tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, näyttäytyy monogamisten nisäkkäiden ja ihmisten aivoissa samanlaisena kemiallisena myrskynä. Samat hormonit ovat käytössä sekä ihmisten että preeriamyyrien rakastuessa. Myös oman lapsen kuvaa katsellessa aktivoituvat samat aivoalueet kuin puolison kuvaa katseltaessa.
Parisuhteessa esiintyvä rakkaus ei siis tosiaankaan ole pelkkää kiimaa ja ystävyyttä.
Eli sille löytyi tieteellinen selitys. Sitten kun aivomyrsky on ohi, kaikki on ohi= rakkautta ei todellisuudessa ole.
No tästähän päästään siihen, miten kukakin rakkauden määrittelee. Tiede määrittelee sen tunteeksi, joka saa kaksi ihmistä sitoutumaan toisiinsa määräajaksi x, ja joka aiheuttaa molempien läsnäollessa kummankin aivoissa voimakasta mielihyvän tunnetta (oksitosiini, dopamiini). Vastaavasti kumppanin poissaollessa stressitaso (kortisoli) nousee ja dopamiinitasot laskevat.
Jos sun mielestä rakkaudessa on jotain yliluonnollista, en oikein voi tuoda tähän keskusteluun mitään lisää.
/32
Minuako tarkoitat vai aloittajaa?
Puhuin aivomyrskystä ja ihmisen kiimasta. Miehen ja naisen rakkaus on minulle pelkkä tieteellinen asia. Kiima ei ole tunnetta.
Se on välttämätöntä lisääntymiselle.
Rakkautta tunteena ei ole, eli minulle se ei ole yliluonnollista, se on puhtaasti kiimaa.Puhun sille joka kommentoi että koska rakkaus on aivokemiaa, sitä ei ole olemassa. Eli luultavasti sinulle.
Kannattaa tutkia aihetta lisää, on aika mielenkiintoista. Kiima ja rakkaus eivät ole sama asia, mutta ne voivat esiintyä myös yhdessä. Kiima tosin on kummallinen sana tässä yhteydessä käytettäväksi, ihmisillä kun kiima-aikaa ei ole ollenkaan. Mutta uskon että tarkoitat seksuaalista halua.
/32
Selvennän.
Kiima: elämillä on puhdas sielu. Niillä on kiima pari kertaa vuodessa. Muuten lajit kuolisivat sukupuuttoon.
Monilla ihmisillä sen sijaan kiima on jatkuvasti päällä.
Ihminen käyttää kiimaansa iljettävään irstailuun huvin vuoksi. Se tekee ihmisen kiimasta äärimmäisen vastenmielisen.
Ihmiset vaistot ovat kierotuneet.Eläinten vaistot ovat puhtaat. Kiimalle on yksi tarkoitus: lajien säilyminen.
Ihmisen vastenmielisen kiiman takia myös koko lähiympäristö kärsii, kuten esim. narkkarien lähiympäristö, narsistien lähiympäristä, kokonaisia ihmisielämiä tuhoutuu. Kiiman vuoksi kokonaisia perheitä hajoaa, lapset kärsivät, aikuiset kärsivät jne.
Ja sitten kiimaa luullaan rakkaudeksi.
Se on käsittämätöntä.Jestas, en tajunnut että kyse olikin jostain rampauttavasta vihasta koko ihmislajia kohtaan. :D Poistun nyt takavasemmalle.
/32
Miten väität että vihaan ihmisiä? Autan jotakin, jos hänellä on hätä. En halua vihata.
Mutta yhtäkään ihmistä en voi väittää rakastavani.
Perustele väitteesi.
No aika sekavaa, aggrssiivista tajunnanvirtaa kommenttisi oli. Ehkä tulkitsin väärin.
Sekoitat selvästi biologian ja jotkut korkeat voimat tms. toisiinsa. Todellisuudessa eläinten seksuaalikäyttäytyminen ei ole yhtään sen puhtaampaa tai likaisempaa kuin ihmistenkään, se vain on evoluution tuloksena muovautunut erilaiseksi.
/32
Mun mielestä rakaatuminen on just loistava sana ja kuvaa asiaa täydellisesti. Rakastua voi vaikka mihin - aina ei ole kyse romanttisesta rakkaudesta. Tai ihastua! Kihde voi olla melkein mikä vaan, mutta yleensä tunne on ohi menevä. Sitten se kiintymys ja siihen liittyvä rakkaus taas kestää vaikka läpi elämän. Minusta romanttinen rakastuminen ja ihastuminenkin on eri asia kuin tuo kiima. Olen kokenut seksuaalista vetovoimaa tyyppeihin, joista en pidä lainkaan. En siis missään nimessä voisi sanoa olevani ihastunut saati rakastunut heihin.
Puolsioani olen rakastanut jo toistakymmentö vuotta, mutta en sanoisi olevani enää rakastunut, kuten suhteen muutamat ekat vuodet.
Mut siis termeissä ei mitään vikaa, ihan selkeitä ovat ja toistuvat samanlaisia monissa muissakin kielissä.
Francesco Alberonin mukaan rakastuminen on yksilötason vallankumous ja rakkaus on se tuloksena syntyvä pysyvämpi instituutio. Hänen mukaansa rakastumisen edellytyksenä on depressiivinen ylikuormitus eli ihminen haluaa löytää jotain arkipäiväistä enemmän. Rakastumisen vaihtoehdot ovat joko paratiisi tai helvetti.
https://www.verkkopedagogi.net/vanhat/fi/sisalto/luettua/rakkaus_ystavy…
Alue: Aihe vapaa
En ole pieruakaan koskaan nähnyt ja uskon silti kokemusperäisesti sen olemassaoloon.