Onko totta, että leski ei peri mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii vain siinä tapauksessa, että vainaja on lapseton (tai jos vainaja on tehnyt testamentin ja tällöin puoliso saa max. puolet, koska toinen puoli eli lakiosa menee lapsille).

Leski ei peri edes siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. avioleski saa mahdollista tasinkoa vainajan omaisuudesta, mutta perimyskaareen ei leski kuulu ilman testamenttia. mikäli lapsettomalla vainajalla on esimerkiksi vanhemmat elossa, menee perintö vanhemmille, ei leskelle. toisinsanoen ensin katsotaan leskelle tuleva tasinko, sen jälkeen jäävä omaisuus menee ihan muulle taholle kuin leskelle. 

Leski perii lapsettoman aviopuolisonsa.

Kun leskikin kuolee, niin ensiksi kuolleen vanhemmat/sisarukset saavat ensiksi kuolleen omaisuuden perintönä, mikäli vielä on jotain jäljellä.

Minä perin puolisoni, joka kuoli nuorena. Jäljelle jäi puolikas asunnosta. Olen sittemmin vaurastunut ja asuntoja on useampikin. Lisäksi minulla on uusi perhe, jossa lapsia. En todellakaan ole velkaa kenellekään edesmenneen sisarukselle.

Et ole velkaa, mutta he perivät silti sinulta mieheltäsi jääneen osuuden. 

Minua kiinnostaa tämä.

MITEN ihmeessä voidaan osoittaa mikä tämä mieheltä jäänyt osuus on, enää vaikkapa 20v jälkeen? Jos mieheltä on jäänyt talo leskelle, jonka leski on sittemmin myynyt. Miten tuota voidaan enää saada kaivettua, että onko niitä talorahoja enää jäljellä kun tämä toinenkin osapuoli kuolee kymmenien vuosien päästä?

Ei ne talorahat ole mitään korvamerkittyjä "talorahoja", vaan sama osuus otetaan jääneestä omaisuudesta. 

Mitäs jos sitä ei voida ottaa, eli jäljellä onkin 0 euroa? Jäädäänkö silloin velkaa?

Tai miten voidaan määritellä talon arvo enää kymmenien vuosien päästä, jos koko taloa ei vaikkapa ole enää olemassakaan? Nouseeko arvo mikäli asuinpaikasta onkin tullut kymmenissä vuosissa arvopaikka? Tai laskeeko jos päälle on rakennettu moottoritie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii vain siinä tapauksessa, että vainaja on lapseton (tai jos vainaja on tehnyt testamentin ja tällöin puoliso saa max. puolet, koska toinen puoli eli lakiosa menee lapsille).

Leski ei peri edes siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. avioleski saa mahdollista tasinkoa vainajan omaisuudesta, mutta perimyskaareen ei leski kuulu ilman testamenttia. mikäli lapsettomalla vainajalla on esimerkiksi vanhemmat elossa, menee perintö vanhemmille, ei leskelle. toisinsanoen ensin katsotaan leskelle tuleva tasinko, sen jälkeen jäävä omaisuus menee ihan muulle taholle kuin leskelle. 

Leski perii lapsettoman aviopuolisonsa.

Kun leskikin kuolee, niin ensiksi kuolleen vanhemmat/sisarukset saavat ensiksi kuolleen omaisuuden perintönä, mikäli vielä on jotain jäljellä.

Minä perin puolisoni, joka kuoli nuorena. Jäljelle jäi puolikas asunnosta. Olen sittemmin vaurastunut ja asuntoja on useampikin. Lisäksi minulla on uusi perhe, jossa lapsia. En todellakaan ole velkaa kenellekään edesmenneen sisarukselle.

Et ole velkaa, mutta he perivät silti sinulta mieheltäsi jääneen osuuden. 

Minua kiinnostaa tämä.

MITEN ihmeessä voidaan osoittaa mikä tämä mieheltä jäänyt osuus on, enää vaikkapa 20v jälkeen? Jos mieheltä on jäänyt talo leskelle, jonka leski on sittemmin myynyt. Miten tuota voidaan enää saada kaivettua, että onko niitä talorahoja enää jäljellä kun tämä toinenkin osapuoli kuolee kymmenien vuosien päästä?

Ei ne talorahat ole mitään korvamerkittyjä "talorahoja", vaan sama osuus otetaan jääneestä omaisuudesta. 

Olen selvittänyt tämän jurilstilta. Olen lapseton, naimisissa ja miehelläni on lapsia. Jos kuolen ensin, mieheni perii minut. Kun mieheni kuolee, hänen lapsensa eivät peri omaisuutta jonka mies sai minulta, vaan omaisuus menee minun sukulaisilleni. Lapset perivät vain isänsä osuuden. 

Miten voidaan enää osoittaa mikä oli sinun omaisuuttasi, jos mies on myynyt omaisuutesi, ja ostanut niillä rahoilla vaikka kesämökin itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii vain siinä tapauksessa, että vainaja on lapseton (tai jos vainaja on tehnyt testamentin ja tällöin puoliso saa max. puolet, koska toinen puoli eli lakiosa menee lapsille).

Leski ei peri edes siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. avioleski saa mahdollista tasinkoa vainajan omaisuudesta, mutta perimyskaareen ei leski kuulu ilman testamenttia. mikäli lapsettomalla vainajalla on esimerkiksi vanhemmat elossa, menee perintö vanhemmille, ei leskelle. toisinsanoen ensin katsotaan leskelle tuleva tasinko, sen jälkeen jäävä omaisuus menee ihan muulle taholle kuin leskelle. 

Leski perii lapsettoman aviopuolisonsa.

Kun leskikin kuolee, niin ensiksi kuolleen vanhemmat/sisarukset saavat ensiksi kuolleen omaisuuden perintönä, mikäli vielä on jotain jäljellä.

Minä perin puolisoni, joka kuoli nuorena. Jäljelle jäi puolikas asunnosta. Olen sittemmin vaurastunut ja asuntoja on useampikin. Lisäksi minulla on uusi perhe, jossa lapsia. En todellakaan ole velkaa kenellekään edesmenneen sisarukselle.

Et ole velkaa, mutta he perivät silti sinulta mieheltäsi jääneen osuuden. 

Minua kiinnostaa tämä.

MITEN ihmeessä voidaan osoittaa mikä tämä mieheltä jäänyt osuus on, enää vaikkapa 20v jälkeen? Jos mieheltä on jäänyt talo leskelle, jonka leski on sittemmin myynyt. Miten tuota voidaan enää saada kaivettua, että onko niitä talorahoja enää jäljellä kun tämä toinenkin osapuoli kuolee kymmenien vuosien päästä?

Perusoletus on se, että lesken kuollessa puolet hänen omaisuudestaan on ensimmäiseltä puolisolta saatua. Jos leski on omilla ansioillaan kasvattanut omaisuuttaan selvästi puolison kuoleman jälkeen, on lesken omien perillisten tehtävä osoittaa, että omaisuuden kasvu on ollut lesken ansiota.

Näkeehän sen vanhasta perunkirjasta mitä omaisuutta on ollut olemassa silloin kun puolisoista ensimmäinen on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii vain siinä tapauksessa, että vainaja on lapseton (tai jos vainaja on tehnyt testamentin ja tällöin puoliso saa max. puolet, koska toinen puoli eli lakiosa menee lapsille).

Leski ei peri edes siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. avioleski saa mahdollista tasinkoa vainajan omaisuudesta, mutta perimyskaareen ei leski kuulu ilman testamenttia. mikäli lapsettomalla vainajalla on esimerkiksi vanhemmat elossa, menee perintö vanhemmille, ei leskelle. toisinsanoen ensin katsotaan leskelle tuleva tasinko, sen jälkeen jäävä omaisuus menee ihan muulle taholle kuin leskelle. 

Leski perii lapsettoman aviopuolisonsa.

Kun leskikin kuolee, niin ensiksi kuolleen vanhemmat/sisarukset saavat ensiksi kuolleen omaisuuden perintönä, mikäli vielä on jotain jäljellä.

Minä perin puolisoni, joka kuoli nuorena. Jäljelle jäi puolikas asunnosta. Olen sittemmin vaurastunut ja asuntoja on useampikin. Lisäksi minulla on uusi perhe, jossa lapsia. En todellakaan ole velkaa kenellekään edesmenneen sisarukselle.

Et ole velkaa, mutta he perivät silti sinulta mieheltäsi jääneen osuuden. 

Minua kiinnostaa tämä.

MITEN ihmeessä voidaan osoittaa mikä tämä mieheltä jäänyt osuus on, enää vaikkapa 20v jälkeen? Jos mieheltä on jäänyt talo leskelle, jonka leski on sittemmin myynyt. Miten tuota voidaan enää saada kaivettua, että onko niitä talorahoja enää jäljellä kun tämä toinenkin osapuoli kuolee kymmenien vuosien päästä?

Ei ne talorahat ole mitään korvamerkittyjä "talorahoja", vaan sama osuus otetaan jääneestä omaisuudesta. 

Olen selvittänyt tämän jurilstilta. Olen lapseton, naimisissa ja miehelläni on lapsia. Jos kuolen ensin, mieheni perii minut. Kun mieheni kuolee, hänen lapsensa eivät peri omaisuutta jonka mies sai minulta, vaan omaisuus menee minun sukulaisilleni. Lapset perivät vain isänsä osuuden. 

Miten voidaan enää osoittaa mikä oli sinun omaisuuttasi, jos mies on myynyt omaisuutesi, ja ostanut niillä rahoilla vaikka kesämökin itselleen?

Kuten täällä on jo kerrottu, perusoletus on se, että puolet myöhemmin kuolleen puolison omaisuudesta on peräisin ensin kuolleelta puolisolta ja menee tämän perillisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii vain siinä tapauksessa, että vainaja on lapseton (tai jos vainaja on tehnyt testamentin ja tällöin puoliso saa max. puolet, koska toinen puoli eli lakiosa menee lapsille).

Leski ei peri edes siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. avioleski saa mahdollista tasinkoa vainajan omaisuudesta, mutta perimyskaareen ei leski kuulu ilman testamenttia. mikäli lapsettomalla vainajalla on esimerkiksi vanhemmat elossa, menee perintö vanhemmille, ei leskelle. toisinsanoen ensin katsotaan leskelle tuleva tasinko, sen jälkeen jäävä omaisuus menee ihan muulle taholle kuin leskelle. 

Leski perii lapsettoman aviopuolisonsa.

Kun leskikin kuolee, niin ensiksi kuolleen vanhemmat/sisarukset saavat ensiksi kuolleen omaisuuden perintönä, mikäli vielä on jotain jäljellä.

Minä perin puolisoni, joka kuoli nuorena. Jäljelle jäi puolikas asunnosta. Olen sittemmin vaurastunut ja asuntoja on useampikin. Lisäksi minulla on uusi perhe, jossa lapsia. En todellakaan ole velkaa kenellekään edesmenneen sisarukselle.

Et ole velkaa, mutta he perivät silti sinulta mieheltäsi jääneen osuuden. 

Minua kiinnostaa tämä.

MITEN ihmeessä voidaan osoittaa mikä tämä mieheltä jäänyt osuus on, enää vaikkapa 20v jälkeen? Jos mieheltä on jäänyt talo leskelle, jonka leski on sittemmin myynyt. Miten tuota voidaan enää saada kaivettua, että onko niitä talorahoja enää jäljellä kun tämä toinenkin osapuoli kuolee kymmenien vuosien päästä?

Ei ne talorahat ole mitään korvamerkittyjä "talorahoja", vaan sama osuus otetaan jääneestä omaisuudesta. 

Mitäs jos sitä ei voida ottaa, eli jäljellä onkin 0 euroa? Jäädäänkö silloin velkaa?

Tai miten voidaan määritellä talon arvo enää kymmenien vuosien päästä, jos koko taloa ei vaikkapa ole enää olemassakaan? Nouseeko arvo mikäli asuinpaikasta onkin tullut kymmenissä vuosissa arvopaikka? Tai laskeeko jos päälle on rakennettu moottoritie.

Jos lesken kuoltua jäljellä ei ole mitään, jäävät ensin kuolleen puolison perilliset nuolemaan näppejään. Muussa tapauksessa perusoletus on se, että puolet lesken omaisuudesta menee ensin kuolleen puolison perillisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii vain siinä tapauksessa, että vainaja on lapseton (tai jos vainaja on tehnyt testamentin ja tällöin puoliso saa max. puolet, koska toinen puoli eli lakiosa menee lapsille).

Leski ei peri edes siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. avioleski saa mahdollista tasinkoa vainajan omaisuudesta, mutta perimyskaareen ei leski kuulu ilman testamenttia. mikäli lapsettomalla vainajalla on esimerkiksi vanhemmat elossa, menee perintö vanhemmille, ei leskelle. toisinsanoen ensin katsotaan leskelle tuleva tasinko, sen jälkeen jäävä omaisuus menee ihan muulle taholle kuin leskelle. 

Leski perii lapsettoman aviopuolisonsa.

Kun leskikin kuolee, niin ensiksi kuolleen vanhemmat/sisarukset saavat ensiksi kuolleen omaisuuden perintönä, mikäli vielä on jotain jäljellä.

Minä perin puolisoni, joka kuoli nuorena. Jäljelle jäi puolikas asunnosta. Olen sittemmin vaurastunut ja asuntoja on useampikin. Lisäksi minulla on uusi perhe, jossa lapsia. En todellakaan ole velkaa kenellekään edesmenneen sisarukselle.

Et ole velkaa, mutta he perivät silti sinulta mieheltäsi jääneen osuuden. 

Minua kiinnostaa tämä.

MITEN ihmeessä voidaan osoittaa mikä tämä mieheltä jäänyt osuus on, enää vaikkapa 20v jälkeen? Jos mieheltä on jäänyt talo leskelle, jonka leski on sittemmin myynyt. Miten tuota voidaan enää saada kaivettua, että onko niitä talorahoja enää jäljellä kun tämä toinenkin osapuoli kuolee kymmenien vuosien päästä?

Perusoletus on se, että lesken kuollessa puolet hänen omaisuudestaan on ensimmäiseltä puolisolta saatua. Jos leski on omilla ansioillaan kasvattanut omaisuuttaan selvästi puolison kuoleman jälkeen, on lesken omien perillisten tehtävä osoittaa, että omaisuuden kasvu on ollut lesken ansiota.

Näkeehän sen vanhasta perunkirjasta mitä omaisuutta on ollut olemassa silloin kun puolisoista ensimmäinen on kuollut.

Se talon arvo 1987 on ollut aivan eri kuin 2019.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On leski saa tasinkoa. Jos vainajan omaisuus on 500000 e ja lesken omaisuus on 100000 e, niin leski saa vainajalta 150000 tasinkoa. Lapset peri yhteensä 250000 e.

Mihin 150k+250k=400k. Mihin 100k menee? Lakimiesten palkkioon?

Leski omistaa sen 100k jo, ei se mehe mihinkään. Saa vain tasinkona lisää.

Eli vainajan omaisuus on ollut 400k eikä 500k?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii vain siinä tapauksessa, että vainaja on lapseton (tai jos vainaja on tehnyt testamentin ja tällöin puoliso saa max. puolet, koska toinen puoli eli lakiosa menee lapsille).

Leski ei peri edes siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. avioleski saa mahdollista tasinkoa vainajan omaisuudesta, mutta perimyskaareen ei leski kuulu ilman testamenttia. mikäli lapsettomalla vainajalla on esimerkiksi vanhemmat elossa, menee perintö vanhemmille, ei leskelle. toisinsanoen ensin katsotaan leskelle tuleva tasinko, sen jälkeen jäävä omaisuus menee ihan muulle taholle kuin leskelle. 

Leski perii lapsettoman aviopuolisonsa.

Kun leskikin kuolee, niin ensiksi kuolleen vanhemmat/sisarukset saavat ensiksi kuolleen omaisuuden perintönä, mikäli vielä on jotain jäljellä.

Minä perin puolisoni, joka kuoli nuorena. Jäljelle jäi puolikas asunnosta. Olen sittemmin vaurastunut ja asuntoja on useampikin. Lisäksi minulla on uusi perhe, jossa lapsia. En todellakaan ole velkaa kenellekään edesmenneen sisarukselle.

Et ole velkaa, mutta he perivät silti sinulta mieheltäsi jääneen osuuden. 

Minua kiinnostaa tämä.

MITEN ihmeessä voidaan osoittaa mikä tämä mieheltä jäänyt osuus on, enää vaikkapa 20v jälkeen? Jos mieheltä on jäänyt talo leskelle, jonka leski on sittemmin myynyt. Miten tuota voidaan enää saada kaivettua, että onko niitä talorahoja enää jäljellä kun tämä toinenkin osapuoli kuolee kymmenien vuosien päästä?

Perusoletus on se, että lesken kuollessa puolet hänen omaisuudestaan on ensimmäiseltä puolisolta saatua. Jos leski on omilla ansioillaan kasvattanut omaisuuttaan selvästi puolison kuoleman jälkeen, on lesken omien perillisten tehtävä osoittaa, että omaisuuden kasvu on ollut lesken ansiota.

Näkeehän sen vanhasta perunkirjasta mitä omaisuutta on ollut olemassa silloin kun puolisoista ensimmäinen on kuollut.

Joo, mutta aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Jos leski on myynyt puolisoltaan perintönä saamansa asunnon ja ostanut saamillaan rahoilla osakkeita, joiden arvo on kasvanut satakertaiseksi, kuuluu lesken kuoltua puolet osakkeiden arvosta ensin kuolleen puolison perillisille. Mutta entä sitten, jos ei olekaan tietoa, onko leski ostanut osakkeet perinnöstä saaduilla rahoilla vai omilla palkkatuloillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

Jos ei ole avioehtoa, leskelle jää avio-oikeuden perusteella puolet omaisuudesta ja puolet menee lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

Valitettavasti ammattilaisenkaan käyttö ei takaa mitään. Anopin perunkirjoituksen teki perhe- ja perintöasioihin erikoistunut varatuomari. Hän ei perukirjaa laatiessaan osannut ottaa huomioon edes sitä, että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Lasku oli kyllä yli kolme tonnia, vaikka kaikki tarvittavat paperit oli toimitettu lakimiehelle järjestyksessä eikä ollut mitään epäselvyyksiä tai riitoja. Luulisi, että sillä hinnalla saisi perukirjan, jossa ei olisi noin alkeellisia virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii vain siinä tapauksessa, että vainaja on lapseton (tai jos vainaja on tehnyt testamentin ja tällöin puoliso saa max. puolet, koska toinen puoli eli lakiosa menee lapsille).

Leski ei peri edes siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. avioleski saa mahdollista tasinkoa vainajan omaisuudesta, mutta perimyskaareen ei leski kuulu ilman testamenttia. mikäli lapsettomalla vainajalla on esimerkiksi vanhemmat elossa, menee perintö vanhemmille, ei leskelle. toisinsanoen ensin katsotaan leskelle tuleva tasinko, sen jälkeen jäävä omaisuus menee ihan muulle taholle kuin leskelle. 

Leski perii lapsettoman aviopuolisonsa.

Kun leskikin kuolee, niin ensiksi kuolleen vanhemmat/sisarukset saavat ensiksi kuolleen omaisuuden perintönä, mikäli vielä on jotain jäljellä.

Minä perin puolisoni, joka kuoli nuorena. Jäljelle jäi puolikas asunnosta. Olen sittemmin vaurastunut ja asuntoja on useampikin. Lisäksi minulla on uusi perhe, jossa lapsia. En todellakaan ole velkaa kenellekään edesmenneen sisarukselle.

Et ole velkaa, mutta he perivät silti sinulta mieheltäsi jääneen osuuden. 

Minua kiinnostaa tämä.

MITEN ihmeessä voidaan osoittaa mikä tämä mieheltä jäänyt osuus on, enää vaikkapa 20v jälkeen? Jos mieheltä on jäänyt talo leskelle, jonka leski on sittemmin myynyt. Miten tuota voidaan enää saada kaivettua, että onko niitä talorahoja enää jäljellä kun tämä toinenkin osapuoli kuolee kymmenien vuosien päästä?

Perusoletus on se, että lesken kuollessa puolet hänen omaisuudestaan on ensimmäiseltä puolisolta saatua. Jos leski on omilla ansioillaan kasvattanut omaisuuttaan selvästi puolison kuoleman jälkeen, on lesken omien perillisten tehtävä osoittaa, että omaisuuden kasvu on ollut lesken ansiota.

Näkeehän sen vanhasta perunkirjasta mitä omaisuutta on ollut olemassa silloin kun puolisoista ensimmäinen on kuollut.

Joo, mutta aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Jos leski on myynyt puolisoltaan perintönä saamansa asunnon ja ostanut saamillaan rahoilla osakkeita, joiden arvo on kasvanut satakertaiseksi, kuuluu lesken kuoltua puolet osakkeiden arvosta ensin kuolleen puolison perillisille. Mutta entä sitten, jos ei olekaan tietoa, onko leski ostanut osakkeet perinnöstä saaduilla rahoilla vai omilla palkkatuloillaan?

Kuten täällä on jo muutamaan kertaan  kirjoitettu: ellei voida toisin todistaa, perusoletus on se, että puolet myöhemmin kuolleen puolison omaisuudesta on peräisin ensin kuolleelta puolisolta ja menee tämän perillisille. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole avioehtoa, leskelle jää avio-oikeuden perusteella puolet YHTEENLASKETUSTA  omaisuudesta ja puolet menee lapsille.

Perinnönjaossa huomioidaan myös lesken oma omaisuus. Eihän kaikki lesket ole varattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

 että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Miksi oletat, että tulee varmasti veronpalautuksia? Voi olla, että tulee, tai sitten ei, miten tuo eläkkeen taso siihen vaikuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto ei vaikuta omistusoikeuksiin millään tavalla. Jos toisella puolisolla on liittoa solmittaessa yksi vahinkolapsi ja tuulenhuuhtoma perse, niin vahinkolapsi saa vanhempansa kuoltua perinnöksi sen tuulenhuuhtoman perseen, vaikka leski olisi kuinka rikas tahansa.

Näin käy, jos se köyhä vanhempi kuolee ensin. Mutta jos varakas puoliso ensin kuolee, hänen leskensä s a puolet tasinkona ja edelleen hänen lapsensa sen perintönä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

Valitettavasti ammattilaisenkaan käyttö ei takaa mitään. Anopin perunkirjoituksen teki perhe- ja perintöasioihin erikoistunut varatuomari. Hän ei perukirjaa laatiessaan osannut ottaa huomioon edes sitä, että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Lasku oli kyllä yli kolme tonnia, vaikka kaikki tarvittavat paperit oli toimitettu lakimiehelle järjestyksessä eikä ollut mitään epäselvyyksiä tai riitoja. Luulisi, että sillä hinnalla saisi perukirjan, jossa ei olisi noin alkeellisia virheitä.

Perukirjoituksessa katsotaan kuolinhetlken tilanne. Miten ne mahdolliset veronpalautuksen tähän liittyvät? Yleensä niiden summaa ei erikseen kirjata, vaan verottaja ottaa ne huomioon maksuhetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leski perii vain siinä tapauksessa, että vainaja on lapseton (tai jos vainaja on tehnyt testamentin ja tällöin puoliso saa max. puolet, koska toinen puoli eli lakiosa menee lapsille).

Leski ei peri edes siinä tapauksessa, että ei ole lapsia. avioleski saa mahdollista tasinkoa vainajan omaisuudesta, mutta perimyskaareen ei leski kuulu ilman testamenttia. mikäli lapsettomalla vainajalla on esimerkiksi vanhemmat elossa, menee perintö vanhemmille, ei leskelle. toisinsanoen ensin katsotaan leskelle tuleva tasinko, sen jälkeen jäävä omaisuus menee ihan muulle taholle kuin leskelle. 

Leski perii lapsettoman aviopuolisonsa.

Kun leskikin kuolee, niin ensiksi kuolleen vanhemmat/sisarukset saavat ensiksi kuolleen omaisuuden perintönä, mikäli vielä on jotain jäljellä.

Minä perin puolisoni, joka kuoli nuorena. Jäljelle jäi puolikas asunnosta. Olen sittemmin vaurastunut ja asuntoja on useampikin. Lisäksi minulla on uusi perhe, jossa lapsia. En todellakaan ole velkaa kenellekään edesmenneen sisarukselle.

Et ole velkaa, mutta he perivät silti sinulta mieheltäsi jääneen osuuden. 

Minua kiinnostaa tämä.

MITEN ihmeessä voidaan osoittaa mikä tämä mieheltä jäänyt osuus on, enää vaikkapa 20v jälkeen? Jos mieheltä on jäänyt talo leskelle, jonka leski on sittemmin myynyt. Miten tuota voidaan enää saada kaivettua, että onko niitä talorahoja enää jäljellä kun tämä toinenkin osapuoli kuolee kymmenien vuosien päästä?

Perusoletus on se, että lesken kuollessa puolet hänen omaisuudestaan on ensimmäiseltä puolisolta saatua. Jos leski on omilla ansioillaan kasvattanut omaisuuttaan selvästi puolison kuoleman jälkeen, on lesken omien perillisten tehtävä osoittaa, että omaisuuden kasvu on ollut lesken ansiota.

Näkeehän sen vanhasta perunkirjasta mitä omaisuutta on ollut olemassa silloin kun puolisoista ensimmäinen on kuollut.

Joo, mutta aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Jos leski on myynyt puolisoltaan perintönä saamansa asunnon ja ostanut saamillaan rahoilla osakkeita, joiden arvo on kasvanut satakertaiseksi, kuuluu lesken kuoltua puolet osakkeiden arvosta ensin kuolleen puolison perillisille. Mutta entä sitten, jos ei olekaan tietoa, onko leski ostanut osakkeet perinnöstä saaduilla rahoilla vai omilla palkkatuloillaan?

Kyllä se pääsääntöisesti puoliksi menee. Rahat eivät ole korvamerkittyjä eli sillä ei väliä, että leski omilla palkkatuloilla ostanut osakkeet, koska ne perintönä saadut on silloin mennyt elämiseen. Eri asia on, jos leski saanut esim. 20 000 perintönä ja ostanut osakkeita omilla varoilla 100 000. Silloin on selvää, että lesken omia varoja mennyt.

F

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

Valitettavasti ammattilaisenkaan käyttö ei takaa mitään. Anopin perunkirjoituksen teki perhe- ja perintöasioihin erikoistunut varatuomari. Hän ei perukirjaa laatiessaan osannut ottaa huomioon edes sitä, että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Lasku oli kyllä yli kolme tonnia, vaikka kaikki tarvittavat paperit oli toimitettu lakimiehelle järjestyksessä eikä ollut mitään epäselvyyksiä tai riitoja. Luulisi, että sillä hinnalla saisi perukirjan, jossa ei olisi noin alkeellisia virheitä.

Perukirjoituksessa katsotaan kuolinhetlken tilanne. Miten ne mahdolliset veronpalautuksen tähän liittyvät? Yleensä niiden summaa ei erikseen kirjata, vaan verottaja ottaa ne huomioon maksuhetkellä.

Veronpalautukset liittyvät nimenomaan kuolinhetkeen. Veronpalautukset merkitään saataviksi (samoin kuin esim. velkasaatava). Veronpalautukset kohdistuvat ajallisesti siihen elinaikaan (yleensä palkka- tai eläketuloihin). Ne vain maksetaan jälkijättöisesti, joten ovat vainajan omaisuutta. Merkitään perukirjaan saatavina suurinpiirtein eli noin 500 euroa. Tämä siis jos vainaja kuollut loppuvuodesta yllättäen. Yleensä veronpalautukset luokkaa 20 - 100 (eläkeläisillä), mikä ei hetkauta perukirjaa suuntaan tai toiseen, joten niitä ei silloin saataviksikaan merkitä.

F

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kommentoi:

Isäni siis kuoli. Hänellä on puolet asunnosta, jonkin verran rahaa tilillä, ja jonkin verran rahaa rahastoissa.

Äitini, leski, omistaa asunnosta puolet, ja hänellä on omat tilit ja omat rahastot.

Lisäksi äidilläni ja isällänion yhteinen säästötili. En tiedä summaa.

Onko perunkirjoitus yksinkertainen?

Melko. Asunto periytyy lapsille puoliksi, mutta se jää lesken käyttöön tämän loppuelämäksi lesken niin halutessa. Muu isän omaisuus tulee lapsille. Perintövero lasketaan kaikesta tuosta, mutta leski on asunnossa rasitteena, eli verot ovat pienet.

Tietysti jos on testamentti tilanne on toinen.

Ei ole testamenttia.

Ja kun tasingosta puhutaan, niin tietääkseni leski on varakkaampi.

Pohdin vain, pitääkö palkata lakimies vai ei.... eräs suvussa on lakimies ja osaa neuvoa, mutta en ole häntä tavannut, jos perunkirjoitus on yksinkertainen, niin sitten osaamme.

Ap

Vaikuttaa hyvin simppeliltä. Meillä perunkirjoituksen teki ammattilainen, mutta muuten tuossa ei varmaan lakimiehiä tarvita.

Aina suosittelen lakimiehen tekevän perunkirjoituksen ja perinnönjaon. Itse asianajajaa, niin luulisi, että oma lehmä ojassa palkkiota ajatellen. Näin ei kuitenkaan. Me asianajajat joudutaan usein (onneksi vähenemässä määrin) sumplimaan osakkaiden itse tekemiä perukirjoja ja jakoja jostain vuosikymmenten takaa ja se sitten tulee maksamaan. Etsin Martta -tädin perukirjaa ja huomataan, että 20 vuotta sitten testamenttia ei oltukaan annettu tiedoksi ja omaisuus jaettu ja sitten aletaan uudestaan jakamaan.... Tuntiliksa juoksee.... Tai jaettu ja maksettu käteisellä osakkaille ja joku sanoo, ettei saanut mitään äitinsä jälkeen vuodelta -93, niin miten todistaa asia, jos perukirjakin puutteellinen ja jako tehty suullisesti.

Itse asianajaja ja isä on tosi huonossa kunnossa, olen itse sanonut kaikille (myös isälleni), että minä en papereita tee, jotta ei kenellekään tule jälkikäteen mieleen sanoa, että vedän asiat omalta kannaltani edulliseksi. Eli myös minä asianajajana annan toisen asianajan tehdä perukirjat ja -jaot, epäselvyyksien välttämiseksi, joten suosittelen myös maallikkojen antavan asiakirjat ammattilaisten tehtäviksi. Ainoa tapa ehkäistä epäselvyyksiä jatkossa.

F

 että kun hyvää eläkettä saanut vainaja on kuollut toukokuussa, niin ihan varmasti on tulossa veronpalaituksia, jotka pitää kirjata perukirjaan.

Miksi oletat, että tulee varmasti veronpalautuksia? Voi olla, että tulee, tai sitten ei, miten tuo eläkkeen taso siihen vaikuttaa?

Suomessa on progressiivinen verotus. Jos on minimiä selvästi suurempi eläke ja veroprosentti on laskettu koko vuoden arvioidun eläkkeen mukaan, niin tottakai oikea veroprosentti on selvästi pienempi, jos vainaja kuolee toukokuussa ja vuosituloina onkin vain viiden kuukauden eläkkeet 12 sijaan. Meidän tapauksessa veronpalautuksia tuli useita tuhansia. Määrän olisimme toki pystyneet perunkirjoitusvaiheessa laskemaan itsekin, jos lakimies olisi mitenkään vihjannut, että tällainenkin asia pitää ottaa huomioon.

Siinä vaiheessa, kun veronpalautukset tulivat, perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako oli tehty aikoja sitten. Periaatteessa niitä kaikkia olisi pitänyt korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolet kuuluu leskelle, mutta se ei ole perimistä. Vainajan puolikas menee lapsille. Jos lapsia ei ole, leski perii kaiken.

Mutta lapseton leski ei voi testamentata vainajalta saamaansa perintöä eteenpäin, vaan lesken kuoltua  sen perivät aiemmin kuolleen puolison sekundaariset perilliset. Tämä tällaisena sivuhuomautuksena. Omasta omaisuudestaan leski voi päättää vapaasti.

Eli jos esim. perii puolet talosta, josta omistaa puolet, ei voi testamentata koko taloa eteenpäin tai edes lahjoittaa. Mutta myydä voi.

No tuleeko joku sitten penäämään näitä talon myyntirahoja myöhemmin?

Siinä vaiheessa kun leski kuolee, ensin kuolleen puolison perilliset saavat lesken omaisuudesta puolet ja lesken omat perilliset toisen puolen, elleivät lesken omat perilliset pysty nimenomaan osoittamaan, että leski on omilla ansioillaan kasvattanut omaisuuttaan ensin kuolleen puolison kuoleman jälkeen.

Eihän se nyt mitenkään voi noin mennä? Olet nuoruudessasi naimisissa. Mies kuolee ja saat "perintönä" 200 eur. 50 vuotta myöhemmin kuolet itse ja vainajalla on vaikka 500 keur omaisuus. Tästäkö muka automaattisesti menisi 250 keur, jollekin miehen sukulaiselle sen aikaisemman perinnön perusteella... Mahtaisiko kuitenkin olla niin, että sen aikanaan kuolleen miehen perukirjalla olisi jotain tekemistä perittävän summan kanssa. Eli tuo 200 eur jollain inflaatiolla laskettuna?