Miksi musta tuntuu, että mitä pärjäävämpi ja sisukkaampi nainen, sitä harvempi "kunnollinen" mies on kiinnostunut?

"Pärjääminen ja sisukkuus" naisessa ovat pitkälti vastaava asia kuin "kiltteys ja kunnollisuus" miehessä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vahvat ja pärjäävät näiset on monen miehen mielestä pelottavia. .

'

Eivät olet. Te naiset vain hoette tuota itsellenne tunteaksenne itsenne tärkeiksi. Mutta nainen, joka koko ajan tuntee tarvetta esittää olevansa vahva ja pärjäävä, on ärsyttävä. Totta kai naiset ovat nykyään itsenäisiä! Sehän on itsestäänselvyys! Ei kukaan mies nykyään muuta odotakaan. Mutta varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla moni nainen käyttäytyy ylikorostuneen aggressiivisesti vakuuttaakseen olevansa itsenäinen... "Miks' vakuuttaa hän niin..."

Ja paskamyrsky ja alaspeukutukset alkavat 3,2,1...

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

No mietitäänpä asiaa hetki.

Mainitsemasi feminiiniset kodin hengettäret haluavat maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä, koska vastakohdat täydentävät toisiaan.

Sinun kaltaisesi pärjääjänaiset haluavat maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä, koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.

Pähkinänkuoressa: haluat maskuliinisen miehen, vaikka et ole feminiininen nainen.

Kaikille ei riitä maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä (tai feminiinisiä kodin hengettäriä).

ps. miehille koulutuksella, palkkatasolla tai premium-merkkisellä autolla leveilevä nainen on valtava turn-off. Ei ihme että vedät puoleesi epätasapainoisia luusereita jotka kaipaavat hoivaajaa ja elättäjää.

Ilman tätä voisit hyvinkin löytää mukavan pehmomiehen joka kuitenkin hoitaa asiansa.

 

Kaipaan miehestä arjen lisäksi myös rakastajaa. Pehmomiehestä ei sellaiseksi valitettavasti mieltymysteni takia ole.

Ilmeisesti ainoa keinoin on muuttaa itseni feminiinisemmäksi (=avuttomammaksi), näinkö siis mielestäsi?

-ap

ei auta enää olet liian vanha saman ikäisille menestyneille miehille. Katse viiskymppisiin tai kriteerejä löysemmälle. Tai sitten se kissa.

En missään nimessä ottaisi kaltaistasi naista, toisaalta en olekaan haluamasi tyyppinen mies.

Turha itkeä ja kerätä säälipisteitä jos sulla on noin korkeat vaatimukset.

Olikohan autotalli.netiä ennen milleniumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

No mietitäänpä asiaa hetki.

Mainitsemasi feminiiniset kodin hengettäret haluavat maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä, koska vastakohdat täydentävät toisiaan.

Sinun kaltaisesi pärjääjänaiset haluavat maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä, koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.

Pähkinänkuoressa: haluat maskuliinisen miehen, vaikka et ole feminiininen nainen.

Kaikille ei riitä maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä (tai feminiinisiä kodin hengettäriä).

ps. miehille koulutuksella, palkkatasolla tai premium-merkkisellä autolla leveilevä nainen on valtava turn-off. Ei ihme että vedät puoleesi epätasapainoisia luusereita jotka kaipaavat hoivaajaa ja elättäjää.

Ilman tätä voisit hyvinkin löytää mukavan pehmomiehen joka kuitenkin hoitaa asiansa.

 

Kaipaan miehestä arjen lisäksi myös rakastajaa. Pehmomiehestä ei sellaiseksi valitettavasti mieltymysteni takia ole.

Ilmeisesti ainoa keinoin on muuttaa itseni feminiinisemmäksi (=avuttomammaksi), näinkö siis mielestäsi?

-ap

Minusta ajattelusi on aika kylmää luettavaa. Puhut "pehmomiehistä" ja rinnastat feminiinisyyden avuttomuuteen. Nämä jo kertoo jotain siitä, millainen ihminen olet ja millaisia miehiä tulet löytämään. Jos haluat "pehmomiehen" vastakohdan, niin kyllä saa varautua keskimääräistä tunnekylmempiin, sosiaalisesti taitamattomiin ja moniongelmaisiin miehiin. "Pehmomiehet" ovat pehmoja siksi, että osaavat käsitellä ja ymmärtävät omia ja muiden tunteita. Se vaatii älykkyyttä ja viisautta.

Minä vastasin kirjoitukseen, jossa eroteltiin selkeästi feminiininen nainen maskuliinisesta naisesta. Samalla logiikalla minulle ehdotettiin feminiinistä miestä eli ns. ”pehmomiestä”.

Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.

Miksi ihmisten on vaikeaa käsittää sitä, että minun on ollut PAKKO opetella erilaisia taitoja selvitäkseni elämässä? En ole nauttinut remontoinnista tai renkaanvaihdosta mutta kun ei ole ollut ketään auttamassa, on ollut pakko tehdä itse. Elämässäni tämä näkyy kai edelleen ratkaisukeskeisyytenä ja yleisenä reippautena.

Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.

Jos en itse olisi pyristellyt eteenpäin ja irroittautunut lapsuudenkodistani, olisin ehkä tällä hetkellä jo kuollut. Sekä olisi ollut parempi vaihtoehto? Ehkä minulla olisi äiditön lapsi jonkun vankilakundin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"palstalla ei ole miesvihaa!"

Mitä miesvihaa se on jos joku haluaisi kunnollisen miehekkään miehen ,mutta ei löydä kuin säälittäviä tissiposkia?

Teepä vastaava aloitus jostain etnisestä ryhmästä, niin se on vihapuhetta.

Toisekseen, suomalainen nainen on totaalisesti pilalla, eikä ansaitse mitään. 

Siis miten hetero voi sitten ilmaista että olen törmännyt tällaisiin kumppaniehdokkaisiin, en pitänyt heistä, mistä tai miten löytyisi toivomani kumppani? En vaan käsitä miten tällainen on kenenkään mielestä vihapuhetta. Jos mies kirjoittelisi että on löytynyt vaan kynsiä viilaavia naisia, kunpa löytäisin kumppanin erätulille, ei se olisi kenenkään mielestä vihapuhetta, vaan ihan tavallista pohdintaa. What is this I don't even.

Sori vaan ap, mutta nykyään Suomessa on ihan itsestäänselvyys, että naisella on oma ammatti ja pärjää tarvittaessa yksinkin sekä taloudellisesti että muuten. Ei se ole mikään meriitti. Monia miehiä ei myöskään kiinnosta naisen koulutus. En usko, että se myöskään karkottaa miehiä, ellei sitä sitten jatkuvasti korosta ja nosta itseään jollekin jalustalle. Olen itse lisensiaatti (alan ehkä arvaattekin ja nyt saikulla flunssan kourissa), mutta se ei ole mielestäni mikään itseäni määrittelevä asia. Tuo koulutus vaadittiin, jotta saisin tehdä unelmieni työtä. Mieheni on "vain" maisteri, miehekäs ihana mies, jonka seurassa saan olla oma herkkä itseni. Olen oppinut elämän aikana sen, ettei herkkyys ole todellakaan heikkoutta vaan suurta vahvuutta. Aina ei myöskään tarvitse pärjätä yksin, vaan saa pyytää myös apua ja tukea. Sitä vartenhan läheiset ovat. Ihmiset ovat useimmiten hyväntahtoisia ja haluavat aidosti olla avuksi. Minusta sinulle ap, voisi olla hyödyllistä käydä terapiassa juttelemassa mahdollisista tunnelukoista sun muista asioista, jotka estävät sinua nauttimasta elämästä. Joko yksin tai jonkun kanssa. Kukaan ei voi sinulle sitä unelmien prinssiä luvata, mutta itsensä tunteminen auttaa kummasti myös tutustumaan uusiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"palstalla ei ole miesvihaa!"

Mitä miesvihaa se on jos joku haluaisi kunnollisen miehekkään miehen ,mutta ei löydä kuin säälittäviä tissiposkia?

Teepä vastaava aloitus jostain etnisestä ryhmästä, niin se on vihapuhetta.

Toisekseen, suomalainen nainen on totaalisesti pilalla, eikä ansaitse mitään. 

"Moi, en löydä sopivaa juutalaista miestä, kristityt eivät jaa kanssani samoja arvoja. Mistä löytäisin itselleni sopivan miehen?"

"Moi, en löydä sopivaa miestä. Olen tapaillut slaaveja, mutta elämäntapamme/asenteemme eivät sovi yhteen. Olisikohan aasialainen mies minulle sopivampi?"

Mikä tässä on vihapuhetta?

Vierailija kirjoitti:

Aika monet ihmiset kaipaa kumppaniksi sellaista ihmistä, joka kokee ne hyödylliseksi itselleen.

Eli, voisit kokeilla avata elämääsi sellaiseksi mahdolliselle kumppanille, että se kokee olevansa sulle jollakin tavalla hyödyllinen.

Miehet varsinkin usein hakee sellaista arvostusta siitä miten "hyödyllisiä" ne on, varsinkin sun haluamat miehekkäät miehet.

Minä en ainakaan ala esittää avutonta naista, joka ei saa lamppua kattoon.

(En ap)

En ihmettele, että Suomessa syntyvyys laskee, kun niin ihaillaan tätä, miten naiset ovat itsenäisiä ja pärjäävät yksin ilman miestä. Nainen, joka jää kotiin hoitamaan vauvaa tai edes erehtyy kokkaamaan miehelle päivällistä on alistettu. Pitää olla tasa-arvoa eli kaikkien tulee olla sukupuoletonta harmaata massaa. Tulot ja kotityöt _tasan tarkkaan_ puoliksi ja niitä exeleitä pyöritellessä ilta kuluukin rattoisasti eikä jää vauvantekoon edes aikaa. Naisista on koulittu maskuliinisia ja miehistä feminiinisiä ja ihmetellään, kun kumpikaan ei syty seksuaalisesti kummastakaan.

Aloituksenkaltaisia kirjoituksia on nykyisin täällä kolmetoista tusinassa - kirjoittajana vaihdellen kiltti*mies ja kansakunnan kerma -nainen. ”Olen niin hyvä etten kelpaa”. Syynä paska vastakkainen sukupuoli.

Mikä teitä vaivaa!?

Newsflash: suurin osa kunnollisista, taitavista, fiksuista ja mukavista, kilteistä ja miellyttävistä sekä ulkoisesti siedettävistä ihmisistä on varattuja.

Newsflash: syytä omaan yksinjäämiseen on erittäin turhaa etsiä niistä jotka eivät halua parisuhdetta kanssasi. Jatka vain miettimistä miten voisit olla koko maailmalle parempi ihminen ja ota pää pois per%%estä niin elämänlaatusi paranee, voin luvata.

Tässä terveiset yhteisesti sekä naisten eliitille että kilteille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin kokenut kovia, mm. koulukiusaamista, väkivaltaisen parisuhteen ja näistä seuranneita mt-ongelmia. Kuitenkin nykyään akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. Itsekin deittailin pitkään löytämättä toiveideni mukaista miestä, ts. miestä, joka olisi itsenäinen ja kunnollinen Mies, jolla perinteiset perhearvot. Tajusin jossain vaiheessa, että koettelemukset olivat tehneet minusta kovan ja jopa luotaantyöntävän ihmisen. En luottanut miehiin, enkä ihmisiin ylipäätään. Vaadin myös itseltäni liikoja ja elämä oli suorittamista. Kun opin olemaan armollisempi itselleni ja sallin itselleni myös olla haavoittuvainen ja heikko, löysin unelmieni miehen, jolle tärkeintä on pitää minusta ja tulevasta perheestä huolta. Ehkä ne perinteisen miehekkäät miehet vain haluavat sen naisen, josta pitää huolta. Eikä siinä ole mitään väärää.

Osaan olla haavoittuvainen, mutta olen vahva henkisesti. Enkä halua kenenkään pitävän musta huolta, siinä on paljonkin väärää, että pitää toista niin avuttomana. En minäkään pitäisi huolta aikuisesta miehestä. Sen sijaan toivon, että voimme tukea toisiamme, olla vuorotellen tuettavina. Perinteisen miehekäs merkitsee minulle aikuista miestä joka pärjää itse, ei tarvitse naista seisomaan rinnalla, eikä anna määrätä itseään. On suhteessa vain koska haluaa, ei koska sosiaaliset normit pakottavat.

Vierailija kirjoitti:

Olikohan autotalli.netiä ennen milleniumia.

Tuskin on ollut milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

No mietitäänpä asiaa hetki.

Mainitsemasi feminiiniset kodin hengettäret haluavat maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä, koska vastakohdat täydentävät toisiaan.

Sinun kaltaisesi pärjääjänaiset haluavat maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä, koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.

Pähkinänkuoressa: haluat maskuliinisen miehen, vaikka et ole feminiininen nainen.

Kaikille ei riitä maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä (tai feminiinisiä kodin hengettäriä).

ps. miehille koulutuksella, palkkatasolla tai premium-merkkisellä autolla leveilevä nainen on valtava turn-off. Ei ihme että vedät puoleesi epätasapainoisia luusereita jotka kaipaavat hoivaajaa ja elättäjää.

Ilman tätä voisit hyvinkin löytää mukavan pehmomiehen joka kuitenkin hoitaa asiansa.

 

Kaipaan miehestä arjen lisäksi myös rakastajaa. Pehmomiehestä ei sellaiseksi valitettavasti mieltymysteni takia ole.

Ilmeisesti ainoa keinoin on muuttaa itseni feminiinisemmäksi (=avuttomammaksi), näinkö siis mielestäsi?

-ap

Minusta ajattelusi on aika kylmää luettavaa. Puhut "pehmomiehistä" ja rinnastat feminiinisyyden avuttomuuteen. Nämä jo kertoo jotain siitä, millainen ihminen olet ja millaisia miehiä tulet löytämään. Jos haluat "pehmomiehen" vastakohdan, niin kyllä saa varautua keskimääräistä tunnekylmempiin, sosiaalisesti taitamattomiin ja moniongelmaisiin miehiin. "Pehmomiehet" ovat pehmoja siksi, että osaavat käsitellä ja ymmärtävät omia ja muiden tunteita. Se vaatii älykkyyttä ja viisautta.

Minä vastasin kirjoitukseen, jossa eroteltiin selkeästi feminiininen nainen maskuliinisesta naisesta. Samalla logiikalla minulle ehdotettiin feminiinistä miestä eli ns. ”pehmomiestä”.

Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.

Miksi ihmisten on vaikeaa käsittää sitä, että minun on ollut PAKKO opetella erilaisia taitoja selvitäkseni elämässä? En ole nauttinut remontoinnista tai renkaanvaihdosta mutta kun ei ole ollut ketään auttamassa, on ollut pakko tehdä itse. Elämässäni tämä näkyy kai edelleen ratkaisukeskeisyytenä ja yleisenä reippautena.

Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.

Jos en itse olisi pyristellyt eteenpäin ja irroittautunut lapsuudenkodistani, olisin ehkä tällä hetkellä jo kuollut. Sekä olisi ollut parempi vaihtoehto? Ehkä minulla olisi äiditön lapsi jonkun vankilakundin kanssa.

Niin kuin joku jo sinulle selitti, nuo ovat ihan tavallisia asioita. Ei renkaiden vaihtaminen tai remontointi ole naisen tekemänä mikään ihmetemppu josta pitäisi antaa extrapisteitä. Sama pätee siihen jos palkka on vähän yli keskiarvon tai kärry joku vähän parempi Mersu/Audi/tms. Normijuttua.

Itse treffailin jonkun aikaa naista joka kanssa osasi rempata ja oli vaihtanut kärryynsä renkaat itse, opiskelijana kun piti opetella eikä halunnut kysellä miehiä apuun. Olisi varmasti apua saanut, erään kaupungin missikisojen voittaja kun oli. Sen lisäksi todella mukava, empaattinen ja sosiaalinen. Sellainen ihminen joka on kiva kaikille ja josta kaikki pitävät.

Ei sovittu yhteen, koska hän kaipasi enemmän sellaista perinteistä miestä jollainen minä en ole.

Nykyinen mies on sitä, plus komea ja menestynytkin.

Tuossa ikäluokassa hakemasi vapaa mies on melkoista eliittiä, ja voi vaatia mitä haluaa. Miksi ko. mies haluaisi juuri sinut?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet ihmiset kaipaa kumppaniksi sellaista ihmistä, joka kokee ne hyödylliseksi itselleen.

Eli, voisit kokeilla avata elämääsi sellaiseksi mahdolliselle kumppanille, että se kokee olevansa sulle jollakin tavalla hyödyllinen.

Miehet varsinkin usein hakee sellaista arvostusta siitä miten "hyödyllisiä" ne on, varsinkin sun haluamat miehekkäät miehet.

Minä en ainakaan ala esittää avutonta naista, joka ei saa lamppua kattoon.

(En ap)

Melko avuton olet kuitenkin kommentoimaan. Ei sinun tarvitse esittää avutonta, on eri asia olla avuton ja kokea toinen ihminen tarpeelliseksi ja pyytää joskus apua. Aika moni meistä ihmisistä haluas tuntea olevansa kumppanilleen tarpeellinen ja tuovansa lisäarvoa tämän elämään. Se lisäarvo voi olla mitä tahansa hyllyjen nikkaroimisesta läheisyyteen ja seksiin. Ikävän usein nämä "en ainakaan pyydä apua lampun vaihtoon " naiset eivät osaa/uskalla/halua pyytää mitään muutakaan vaikka olisi kyse kuinka yksinkertaisesta asiasta tahansa; tyyliin halauksesta rankan työpäivän jälkeen. Normaalissa vastavuoroisessa parisuhteessa on ihan arkipäiväistä pyrkiä helpottamaan sen rakkaan arkea pienin teoin, tekemällä ruokaa valmiiksi, hieromalla yms ja tuntuu myös mukavalta kun toinen avoimesti arvostaa tätä. Sinun kaltaisesi naiset taas helposti vaan suorittavat "kyllä pystyn, kyllä jaksan" jolloin kumppani helposti tuntee itsensä torjutuksi, tarpeettomaksi ja jopa vähän tiellä olevaksi.

Miehiä ei kiinnosta aikataulutettu elämä jossa kumppani jää prioriteettijonon viimeiseksi.

Ap: tajuan tosi hyvin, mitä tarkoitat. Kun on oikeasti yksin jo lapsesta saakka ja joutuu opettelemaan omin päin ilman aikuisten apua asioita, jotka ovat toisille itsestäänselvyyksiä, kehittyy helposti kovakuoriseksi pärjääjäksi. Toki herkkä puolikin on olemassa, mutta kun ei oikein ole ketään, keltä saisi apua tai kenelle sitä herkkyyttä näyttäisi, se hautautuu jonnekin kovan kuoren alle. 

On vaikeaa suhtautua elämään kepeästi ja ilakoiden, kun on läheltä nähnyt, että elämä ei välttämättä kanna. Lapsi, joka syntyy toivottuna ja rakastettuna hyvinvoivaan perheeseen, saa syntymälahjana aivan erilaisen suhtautumisen elämään, aivan erilaisen luottamuksen ja toiveikkuuden kuin vaikkapa minä, joka olin ei-toivottu, ei-rakastettu, käytännössä laiminlyöty lapsi, joka huolehti jo reilusti alle kouluikäisenä omasta pikkusiskostaan, kun muutakaan lapsenvahtia ei ollut. Lapsi, joka näki oikeaa lapsuutta vain televisiosta. 

En minäkään olisi halunnut olla pärjääjä, olisin halunnut olla iloinen, huoleton, valoisa lapsi, joka voi luottaa siihen, että aikuinen hoitaa. Mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja. Ja tuosta roolista on tosi vaikeaa opetella eroon.  Sinussa on takuulla feminiininen puoli, haluaisit löytää miehen, jonka kanssa voisit sitä tuoda esiin. Mutta ehkä tuo ulospäin kova kuoresi karkottaa miehiä, jotka eivät ymmärrä, että sinussa on herkempi ja haavoittuvakin puoli. Jos jotenkin uskaltaisit sitäkin puolta näyttää.

Omalla miehelläni on ollut vähän samankaltainen lapsuus kuin minullakin, eli on joutunut aika pienestä ottamaan vastuuta itsestään. Sinullekin sopisi varmasti parhaiten mies, jolla olisi hiukan samanlaisia kokemuksia kuin itselläsi.

Vierailija kirjoitti:

Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.

------

Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.

Tsiisus. Minä luen runoja JA osaan porata reiän seinään. Minä käyn oopperassa JA osaan tehdä nuotiotulen. Jukra. Tuliko sinulle yllätyksenä? Mikä on "yhtenään" lohdutettava mies? Sellaista miestä en ole tavannut, mutta jokainen ihminen kaipaa välillä lohdutusta. Etkö halua sitä parisuhteessa toiselle suoda? En ole fyysisesti feminiinisen enkä ylikorostuneen maskuliinisen näköinen, vaan suomalainen tavis.

Sinua mukaillakseni:

Ei se että olen herkkä ja empaattinen ihminen vie pois sitä, että osaan erinäisiä taitoja.